torstai 31. joulukuuta 2015

2016

Ihan ekana , koska joulu meni jo niin: KOIRAMAISEN MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!!!! Toisekseen: onpas luksusta ku omistaa nuin hyvä päiset koirat ettei niitä mikkää raketit hetkauta. Enempi Sikka säikähti pikkupoikaa joka seisoi mustissa vaatteissa jonku pensaan vieressä näin pimeellä....

Mutta päivitetään tänne taas tietoa missä maailma makaa, kun en ennen joulua kereenny päivitellä. Elikkäs Aava kävi joulukuun 15. päivä jäsenkorjaaja-Jaanalla. Yks syy oli selkä ku on ollu jäykkä ja pari päivää ennen käsittelyä rupes varomaan oikeeta etusta. Ei se ny virallisesti ontunukkaa, mutta kevensi selkeesti. Jaana sen kattoi läpi ja olise jonku verran paisunu ranteen takapuolelta, mutta kunnollista vikaa vikaa siitä ei löytyny. Selästä taas löytyi pieni patti mikä jouhtui siitä että ilmeisesti Aava on tehny totaali äkkipysähdyksen (Sikan kanssa juostessa tai pallon heittelyssä) nii että selkä ranka on mennyt A:n muotoon . Korkeimman "huipun" kohtaan oli vähä keränny nestettä mutta saatiin seki sieltä tasaantumaan ja selkä taas kuntoon :) Mutta siihen etuseen, nii totta kai ku sitä ronkittiin nii Jaanakin sanoi että lepoo pari päivää ja syötä kipulääkkeitä. NO näin tehtiin, mutta multa loppui Rimadyli omista varastoista ja muutenki ei meinannu jalka antaa periksi nii olisin itte halunnu että ranteeseen olis pistetty kortisonipiikki, mutta lääkäri antoi vaa vanvemmat kipulääkkeet ja edelleen koira lepoon (enpä mee enää sille lääkärille). Syötin vielä melkeen viikon nii sitte rupes antaa periksi (eli kyllä viikon kipulääkkeet olis kuitattu sillä yhellä kortisonipiikillä, mutta ei). Eli mulla oli Aava melkeen 1,5 vk saikulla, ja sen näki koirasta.....

Joulu meni niinku normaalisti, syöden ja syöden ja syöden ja syöden. Sikkaki söi pipareita enemmän ku minä, koska äiti ei oikeen muistanu siirtää niitä pois pöydiltä (kuinka nii mun koiruus hyppii pöydille??). Samalla tuli ittelle täytettyä jälkikeppi varastot :)
JOululahjaksi ostin tytöille (ja ehkä vähä mullekki) Gappayn nahkaisen jälkivaljaan. Itteltä on menny niiiiin käpy ku mikkään valjaat ei meinaa istua noitten belgien päälle, mutta nyt on valjaat mikkä saa säätää joka paikasta ihan kuinka lystää :)

Viikko sitte ku olin tyttöjen kanssa mettälenkillä nii autolle palattua rupesin kattomaan että nyt joku vuotaa verta, ni ylläri Aavalta toisesta etujalasta kynsi hienosti halki keskeltä. Ei se mitenkää ihan pahasti menny, muttei mitenkää pienestikkää, joten Aavalle taas muutama saikkupäivä kynnen takia.

Tiistaina käytiin EPK:n omalla vuorolla Kennelliiton hallilla treenailees (ihan vaan niitten hyvien peilien takia), nii jippijii eileen illalla /yöllä Aava rupes yskimään oikeen huolella. Eli saattiin kaiken lisäksi nyt kennelyskä tähän talouteen. Nyt mä vaan oottelen koska Sikka rupee yskimään. Eli kyllä meni treenisuunnitelmat aikas mukavasti uusiksi.

Sikka se kävi ajamassa Luukin pellolle taas jäljen, jonka Laura talloi: 200m pitkä vanheni 1h. Eli taas yks nami jälki josta tehtii tarkotuksella piiiiiiitkä että saan sen rauhottumaan edes lopussa jäljelle. No ku jälki oli tallattu nii käytiin tekees kaikille kolmelle koiruudelle esineet mettää. Sikka toimi super hyvin, hyvin tekee töitä, nyt vaan varmuutta lähtee ettimään toista esinettä (vielä vähä kyselee ku lähettää uusiksi). Mutta ekana ajettiin Sikan jälki, ja taas, helvetin harakat oli syöny joka ikisen nakin palan jäljeltä o.O  . Täytyy myöntää että ekan 10 metrin jälkee meinas tulla pieni epäusko ittelle: oli muuten semmosta kaahottamista ja sähellystä ja Sikkaki oli ihan kummissaan että kyllähän täälä ruoka haisee mutta mitää ei oo. Onneks mulla oli jääny esineitten takia taskuun puolikas nakin pätkä. Annoin sen Lauralle ja Laura kävi heittelees sinne tänne paljo, että saan neidin palkattua ees jostain. No sen jälkee siitä ei mitää tullu ku Sikka näki että herkkuja lentää, ja kaveri jo meni kahdella jalaalla ja ittekki sai oikeen oikeesti tehä töitä ettei se lähteny mihinkää vaan vaadin että lähtis työstää jälkee. Herkkujen heittelyn jälkee odotettiin varmaa likemmäs 5 min, mutta kyllä sitte rupes nenä hyvin toimimaan ja päästiin jatkaa matkaa. Alku oli taas hieman kaahotusta , mutta voi pojat kuinka hienosti Sikka ajoi vikat 100 m: ei kaahottanu ja teki törkeen hyvin töitä. Siihen vaan kiinnitin huomiota että herku  jälkeen tarkisti 5-6 askelta oikeen mallikkaasti, mutta sen jälkeen,  jos herkku oli oikeen jalan kohdassa nii meni vain tarkistaen oikeen jalan kohdat tai vasemman, nii sama juttu. Eli pitää ruveta pitstää namppoja 5-6 askeleen välein ja siitä ruveta pidentämään ja vaatimaan että tarkastaa joka askeleen. Naurettiin vaan jäljen lopussa että tästä tuliki melkonen taitojen mittaus jälki, mutta tietää mitä treenaa :)

Mutta vedetääs vuosi 2015 nippuun: kaikenlaista on kereenny tapahtua!!! Niin iloja ku surua. Muutamat tokokokeet ja hyväksytty BH-koe, Sikan tulo, muutto, isän kuolema ja nyt tää loppuvuosi ei menny Aavan kannalta ihan putkeen. Mutta mikä parasta, vuosi on ollu täynnä supereita-treenejä, supereita treenikavereita , uusia supereita ihmisiä mihin on saanu tutustua ja paaaaaaljon kaikkeia koiramaisia tempauksia. Eli tästä on hyvä lähtee kohti uutta vuotta 2016 ihanien ihmisten ja ihanien karvakorvien kanssa :D :D

maanantai 14. joulukuuta 2015

Jälkikauden päätös

Nyt on taas tullu ajettua kolme jälkeä että totesin että nyt on hyvä pistää jäljet hetkeksi tauolle, ainaki Aavan osalta. Aavan epävarman jäljen jälkeen oli pakko heti käydä Siikajärvellä tekemässä helpompi, että saisin tuon epävarmuuden pois. Jälki oli loppupeleis suht vaikee, sillä tuuli kovaa ja jälki meni lopussa avokallioiden yli. Pitutta oli 673m ja keppejä 7, vanheni reilun tunnin. Muuten ihan jees mutta oli silti epävarma. Sikalle meinas kans tuuli tehä tepposensa, ja into meinaa pikkusen kiilata liikaa, mutta selvittiin hengissä.

Eileen käytiin Lauran ja Selman kanssa ajamassa jäljet. Laura tallas Aavalle n. 550 m pitkän, 6 keppiä ja vanheni reilun tunnin. En ottanu janaa , koska se(kin) tekee epävarmuutta. Alussa Aava oli taas hirmu epävarma ja meni kauheeta sik-sakkia varmistellen jäljen kanssa, eli ei todellakaan mitää nättiä menoa. Sikkanen sai oman jälkensä metsään kans, minne kylvin sinne tänne nameja. Tämmönen toimi ihan sika hyvin: meni nätisti matalalla nenällä ja keskittyi hyvin vaikka alut meinaaki olla melkosta koheltamista.

Tänään käytiin Heidin, Pojun ja Lukan kanssa Luukissa tallomassa jäljet. Heidi talloi Aavalle 650m pitkän helpohkon 6 kepin jäljen joka vanheni 1,5 tuntia. Taas tein ilman janaa. Ja nyt (vasta) oli taas Aavan itseluottamus palannu jäljelle: kaveri meni ku katujyrä. Heti alussa totesin että nyt on vanha Aava takasi nii sai ajaa jäljen ekan kepin jälkeen vapaana, me vain käveltiin perässä (onneks vauhti on niin hyvä että näin voi tehä), vaikka kulmia oli 6 + 1 piikki, oli hiekkamontun ylitys . Naureskeltiin vaan Heidin kans aavan ilmeelle, ku hiekka montun ylösmeno reuna oli jyrkkä,  ku me yritettiin könytä sitä ylös (minkä aava meni vaan muutamalla loikalla) nii Aava katteli meitä sinne alas, että tulkaa jo penteleen akat,. On tuo otus vaan nii hupaisa. Mutta, tuo jälki oli niin hyvä nii totesin samantein että nytte saa jäljet jäädä talvitauolle, jatketaan sitte keväällä . Siis lue: jos mä maltan olla tallomatta jälkiä.
Sikka sai samanlaisen sielä täälä-namijäljen, joka oli täynnä ässä-mutkia. Hyvin neiti sen ajoi. Sikan kanssa kyllä tullaan vielä jatkaan jälkiä, niin kauan ku vaan kelit sallii.

Kaikkina kolmena kertana on tullu samalla tehtyä esineet. Kaks ekaa oli leveitä, muttei kovinkaa syviä ruutuja, että saan tehtyä Aavalle niitä hemmetin etuesineitä. Ja yllätyyyyyys, juoksihan ne kaikista yli niin puhtaasti ku olla ja voi. Sikka se eileen taas nauratti oikeen huolella. Laura kävi näyttämässä esineet (2 kpl) ja vei yhtäaikaa, jokka molemmat oli jossain 10 metris mutta väliä oli jonki verran leveys suunassa. No päästin Sikan.... kaveri ampui niin nätisti 60 metriin ja rupes ettiin sielä o.O  Kutsuin takasi ja uus lähetys: no kyllähän ne sieltä nousi. Eipä oo ongelmaa tuon irtoomisen kanssa :)
Tänään esineet tehtiin pellolle. Ja kyllä muuten huomas taas kuinka tuo lumi hankaloittaa tuota touhua: vie ihan kaiken hajun. Sikalle taas näkölähdöllä 2 esinettä. Ekan näki heinikosta paremmin nii nousi superisti, mutta toista joutui ettimällä ettiä,ja vaikka juoksi yli nii ei meinannu saada hajua. Okei kaikilla muillaki oli ihan sama ongelma. Aavasta ei jälki polville ookkaa kerrottavaa, muutaku sen verran että pitää ruveta ihan oikeesti treenaamaan joillain idealla noita esineitä. Aava vaan säntäilee sinne tänne ja se ei selvästikkää tajua, että pitäis pysyä tallatulla alueella. Ja ku intoo on nii ohjattavuus kärsii ja pahasti.... Sen verran joudun kyllä antaa rispektiä tolle koiruudelle että se nosti muutaman metrin ruudusta sivussa olleen jonkun vanhan jälkikepin. Se, kauanko se on ollu sielä on hyvä kysymys (kepistä päätellen veikkaisin paria viikkoa). Tää oli jo toinen kerta ku Aava nostaa jonkun muun vanhan kepin.... Ei huono, mutta kummallista.

torstai 10. joulukuuta 2015

Tavoitteet vuodelle 2016

Se rupeaa olemaan tämä vuosi pulkassa nii on hyvä miettiä mitä sitä on saanu aikaan ja mitä sitä asettaa tavotteeksi ittelle seuraavalle vuodelle. Piti oikeen käydä lunttaamassa mitä sitä tuli luvattua viime vuonna tähän aikaan.... Mutta tällästä tuli suunniteltua:

Aavan vuoden 2015 tavoitteet:

Toko:
Saada alo1 ja avo1. Ehkäpä jopa koularit (TK1 ja TK2). Ja jos saatais nuo tokon uudet säännöt jollain tavalla haltuun

PK
Jäljen osalta jos päästäis ekoihin kisoihin. Toki sitä ennen pitää suorittaa vielä BH. Joten siinäpä on tavotetta (muttei todellakaan mahdottomuus)

Agility
Ekana nuo kontakti esteet. Tokana oma ohjaus kuntoon. Jos kisoja rupeis miettimään ehkä loppuvuoteen 2015 tai vuodelle 2016 (riippuen kuinka on aikaa panostaa lajiin).

Näyttelyt
Iso kysymys merkki. Eipä oo meijän juttu, niin voi olla että jää ne kekkerit välistä....

Joten joulu kuu on tullut kyllä niin pahasti lusmuiltua tuon treenamisen suhteen joten nyt on hyvä aika ottaa ittiä niskasta kiinni!!


Ja toteutuma:
Toko: Uudet säännööt on jo jollain tavalla hanskassa mutta muuten eipä näillä saavutuksilla pääse kehumaan: muutama tokokoe ja yks ykköstulos. Tuon ahistumisen kanssa ku painitaan....

PK: BH tuli suoritettua , mutta kisoihin asti ei päästy, ja aika paljo tuli tehtyä peltojälkee

Aksa: Tässä ollaan saavutettu helpostikki tavotteet, ja muutamissa möllikisoissa tuli käytyä. Tästä on hyvä jatkaa ens vuoteen.

Näyttelyt: No eipä käyty, eikä harmita yhtää :)

Yleisesti vähän tuntuu että ollaan jääty junnaamaan paikoilleen, mutta jossain asioissa ollaan menty huimasti eteenpäin. Ja tulihan mulle tuo Sikka-apinaki :)

TAVOITTEET 2016:

Sikka:
Sikalle en tuu suuremmin tavoitteita laittamaan, sillä me edetään sitä mukaa miltä tuntuu. Sikka on kehittyny jotenki tosi hitaasti ( siis jos vertaa Aavaan tai Nipsuun). Ihan loppuvuoteen vois haaveilla BH-koetta tai tokon alokaan korkkausta, mutta suurella kysymysmerkillä. 
Mettälajien puolella jos saatais jälkeen pituutta (peltojälki) ja esineet, ja varmuutta.
Ja nyt kun sain Sikkaselle maalimiehen (Iso kiitos siitä Riikalle ja Aarnelle) nii katotaan mitä sillä puolella saadaan aikaan

Aava:
Toko: Ihan ekana mun pitää tehä jotain tolle mielentilalle, ettei ahistu kokeessa niin pahasti. Kun saan sen jollekki tasolle nii rupeen miettiin sitte vasta kokeita. 
PK: Kisaamisen suhteen sama mikä tokossa! Mettien puolesta koiruus olis ny jo valmis mutta... FH, no no no no,vois kyllä mennä kokeeseen ens kesänä (ilmasun vaihtaminen vaan)
Aksa: Jos pääsis kunno seuraan nii vois viedä koiraa eteenpäin, jos ei nii sitte touhotetaan ittekseen ja käydään mölleissä. Muuten veikkaan että päästäis kisaamaan.

Eli ihan taivaita en rupee tavottelemaan. Toki moni asia riippuu kuinka jaksan treenata ja kuinka ensinnäki työt antaa periksi että pystyn treenaamaan. Mutta let´s see  :)

tiistai 8. joulukuuta 2015

Tekemättömiä töitä ja super-treenausta

Ensinnäkin harmittaa etten päässy messariin käymään töitten takia, toki mä toimin siskolle ja sen afkaanille hovi-kuskina ja viiden tähden hotellina ku ne tuli tänne päin. Noo , jos sitä ens vuonna kerkeis. Viime viikonloppuna olis ollu paljo kaikkee muutaki mutta nää työt haittaa pahasti tätä harrastustoimintaa, pentele. Muutenki mulla loppuu tänää 12 päivän työputki ja kaikki aamuja, paitsi kaks vimppaa. Nii sanoittaisko että on "hieman" vaatinu pientä ponnistelua lähtee työvuoron jälkee tuonne pimeeseen ja vesisateeseen lenkittään, saati sitte treenaamaan. Mutta sen verran oon masokisti että kun on tytöt treenattu, vaikka sormet on umpijäässä ja muutenki koko nainen jääkalikkana , märkänä semmosena, nii aina on tullu ihan super-fiilis ku on saanu jotain aikaan. Ja totta kai tytöt on ihan supereita!!

No mitäs me ollaan tehty:
Aavan kanssa otettiin/otetaan uusia kikkoja että saisin sen joskus toimimaan kokeessa. Sain Minnalta idean että koska mulla on koira joka kyllä tekee, ja nauttii siitä nii minkä takia mä hillun koiran kanssa lu palkkaan (okei, en mä ny hypi-riehu-huuda, vaan nostan kädet kämmenet ylöspäin ja otan askelia taaksepäin samalla ku kehun koiraa = tokotyyli) nii jätän kaikki tämmöset pois eli rupeen palkkaamaan puhtaasti pk-puolen palkkaukseen, eli pieni kehu ehkä taputan koiraa. Eniten tää tekee ongelmia mulle koska se vanha palkkaustyyli tulee niin luonnostaan.... Noooo, eikös se siitä. Muutenki ollaan keskitytty siihen että Aava rupee tarjoamaan asioita paljo enempi. Nytte palkan jälkee (nami tai lelu) tulee nätisti ittekseen vauhdilla perusasentoon. Nyt pitäis ruveta että saisin sen tarjoomaan huomattavasti nopeemmin/varmemmin myös liikkeitäni välissä, siis jos ei saa ku kehu-palkan.
Noutojen puolella ollaan tehty paljo vaan vauhtinoutoja, pointtina että saisin palautuksen mielentilan paremmaksi = neitiä ahistaa loppu ku jos pitää huonosti nii tietää että se tekee väärin.
Kerran tehtiin ruutu, ei siitä sen enempää. Se oli hirveä... Huomaa ettei olla tehty mitää toko hommia :/
Eileen ja tänää kävin aamulla Ojangossa tekees pikaset tottikset nii kokeilin ihan piruuttaan taas aksaa ku kentälle oli jätetty muutama este, putki ja kepit. Mitä hittoo meijän kepeille on tapahtunu!!!! Ne osataan ku vettä vaan o.O  Okei, vaikeempi puoli ei menny ihan nii hyvin mutta ku saadaan siihen itsevarmuutta nii hyvä tulee. Ainoo että jos Aava meni putkesta kepeille nii meinas olla liikaa vauhtia, mutta pienellä himmauksella toimi hyvin, esteen kans ei ollu tätä ongelmaa . Muutenki Ku tein jonkin sortin radan pätkää missä normi ohjauskuvioita nii Aava oli ihan super-super: lukittu esteet Aavaksi jo kaukaa, pakkovalssit, persjätöt, takaa leikkaukset (jopa mä olin ajjoos) meni niin ku oppi kirjasta. Ainoo mikä ei menny ihan nii hyvin oli takaakierrot: niis jouduin auttaa ja mennä hirmu lähelle estettä että meni. Mutta ne ei oo koskaa ollu meijän vahvuuksia, joten treenilistalle. Muutenki tuli taas semmonen aksa-kipinä. Koirassa on kyllä potentiaalia että jos sitä rupeis ihan oikeesti treenaamaan.
Muutamat esineruudut ollaan tehty, edelleen ei mitää ihmeellistä. Edelleen etuesineistä juostaa lujaa yli :/
Kävin tuos yhen mettäjäljenki tallomassa: pituutta 900m , 4 keppiä, 5 kulmaa ja vanheni  puol tuntia. Maastollisesti helppoo, mutta harjoja sitäki enemmän. Harmittaa että oli niin vähä keppejä sillä meinasin tehdä vanhemman jäljestä, mutta sen puolentunnin aikana jäljen päältä kulki jo 5 eri ihmistä, joista kahdella oli koira. Yllättävän hyvin Aava ajoi mutta ku oli pitkät välit kepeille nii meinas mennä epävarmaksi. Kepeiltä lähti hyvin mutta .... pitää tehä ens kerralla (siis huomenna) parempi jälki.

Ja Sikkuriini: tottiksen osalta Sikalla on totaalisesti syttyny lamppu ton perusasennossa suhteen ja tarjoo sitä nytte jo kivasti. Ollaan tehty tähän asti vaan nameilla, mutta vikat parikertaa oon tehny lelulla. Se meinas olla aluksi super-vaikeeta sillä Sikka jää kiinni pahasti leluun. Nyt rupee pikku hiljaa päästään irti, mutta vaikeeta on. Baby's steps. Muutenki ollaan nyt leikkimisen yhteydessä ruvettu kunnolla rakentamaan rauhaa. Tuntuu hassulta ku se pitää opettamalla opettaa, Aavalle ja Nipsulle se on tullu ittekseen. Mutta, kestää jo ihan kiitettävän pitkiäki aikoja. Joten siinä edistymistä.
Mettälajien puolella ollaan tehty paljo esineruutua ja sen motivaatiota. Tällä hetkellä oon vieny 2 esinettä yhtäaikaa. Ja vitsit tuon apinan nenää ja voin sanoo että ei muuten luovuta hevillä. Ja motivaatioki on kohdillaan: viimeks jätin molemmat tytöt puuhun kauemmas  ku vein esineet. nii vaikkapuu oli käsivarren paksuinen nii rupes puu taipumaan sen verran pahoin että oli pakko vaihtaa isoon mäntyyn koirat kiinni...
Tänään aattelin että testataan sitte noita nenätaitoja ja tein ekan metsäjäljen: maastollisesti helppo , pelkkää sammalpohjaa missä ei ollu juurikaan aluskasvillisuutta, pituutta 50 m , ja jätin jäljelle vaan 6 namirasiaa, ei muita herkkuja. Hitto kaveri meni ku katujyrä. Ekalle rasialle pysähtyi, seuraavista olis vaan menny yli mutta pysäytin. Ja totesin että tää oli aiva liika lyhyt pikku-neidille. Joten ny vaan pituutta kehiin.

Tästä tuli ny samalla mulle ittelle pieni tilanne katsaus nii tietää mitä ruveta tekemään :)

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Jälkinenäilyä ja lumikuvia

Nyt on taas tullu tallotua jälkiä, koska tulin siihen tulokseen että koska tuo mun mali-apina vaatii paaaaaaaaljon rutiinia ja toistoja, eikä mikää mee  jakeluun kerrasta.  Joten  taotaan sitte sitä rautaa ku se on vielä kuumaa, tai lämmintä. Eli käytiin su aamusta ajamassa jäljet Lauran ja Selman kanssa Lommilassa. Sikalle tein edelleen suoran makkarajäljen joka oli n. 30 m pitkä. Silloon tuuli jonkin verran ja pääsin vähä kikkailemaan sen kautta: tein tarkotuksella sivu-myötäiseen tuleen jäljen että tulisi vähä haastetta , ja muutenkin halusin testata kuinka tuuli vaikuttaa. Hienostippa Sikkuriini jäljen ajoi eikä ollu mitää ongelmaa tuulenkaa kanssa. Mun pieni nenäkoiruus <3

Maanantaina kävin Luukissa tekemässä peltojäljet. Sikalle taas makkarajälki, suurinpiirtein yhtä pitkä mikä edellinen, mutta nytte oli hento sivutuuli. Tällä kertaa treeniä hankaloitti penteleen harakat jokka oli selkeesti kytiksellä nakinpalojen takia. Eli ku loppupeleis ajoin Sikalle jäljen nii oli sielä täälä 1-2 tyhjää , ja pisin tais olla 4 tyhjää. Itte ku asian tajusin nii tuli semmonen ei helvetti-efekti koska olin varma että nyt taas kaahotetaan niistä yli vauhdilla, mutta EI!!!!! Sama rytmi pysyi hienosti ja tyhjät tarkisti hienosti, myös siinä 4 tyhjässä. Pieni apina siis osaa yllättää!

"Joko mä saan mennä???"
Sinne se menee
Aavan kanssa ollaan tehty sitte kulmatreeniä, koska viimeaikoina meidän kulmat on ollu ihan jäätäviä, hyi! Sunnuntaina tehtiin niin että ekaa kertaa Aava ajoi muun ku mun tekemän peltojäljen (Laura teki). Samalla kokeiltiin jos se auttais että pistää kepin kulmaan.. Paalulla mulla on ollu muutama herkku mutta nytte ku Laura teki jäljen nii eipä ollukkaa joten jäljestä meni ekat 20 metriä seilaamiseksi eikä Aava oikeen tienny mitä oli tarkotus tehä, hoksas kyllä asian aikas helposti, ja lopun ajoi super-hyvin. Tuo kulmakeppi näytti toimivan ihan kivasti ja skarppas kepin jälkeen hyvin.

Maanantaina tein itte saman tyyppisen jäljen missä oli joka toisessa kulmassa keppi. Toimi superhyvin, kulmissa kepit nousi hienosti joista jatkoi hyvin. Kepittömissä kulmissa meni super tarkkaan. Ens jälkeen pitää taas keksiä jotain muuta ettei rupee ennakoimaan....



Aava valmiina jäljelle
Aavan jäljet: vasemmalla su jälki ja oikeella ma jälki. Totesin että pitää vissiin ruveta treenaamaan tuota Paintin käyttöä jos jälki on tätä.....
 Kun kerta saatiin lunta vähä maahan nii pitihän sitä ottaa muutamat kuvat tytöistä!!






Mitkä korvat????


perjantai 20. marraskuuta 2015

Pientä hiljaiseloa

Nyt kerkeen päivittään tänekki jotain. Toki mulla on koirat eläny hyvinki helpolla viimesen 2 viikkoo, sillä Isi siirtyi ajasta ikuisuuteen joten on sessut päässyt pelkästään mettälenkeille. Ei vaan oo oma mieli semmosessa fiiliksessä että pystyis treenimään, varsinkaa tuon Aavan kanssa


Tällä viikolla oon taas panostanu koiriin enempi, ku oon taas palannu töihin ja normi rutiineihin. Sikan kanssa ollan opeteltu että oppis tarjoamaan jotain, ja muutenki sheippaillu sille temppuja (eli ollaan opeteltu ihan pelkkää targettia). Voin sanoo että, vaikka joskus valitin että Aava oli onneton ku mulla Nipsu oli super kaikes tämmöses, nii Aava voittaa tuon Sikan ihan sata nolla. Voin sanoo että ei hemmetti ku voi pikkukoira olla p a l i k k a. No, ehkä se siitä..... elän toivossa. Aavan kanssa oon kotona sheippaillu taas vaan jotain älyvapaita temppuja.
Kentällä ollaan Aavan kaa hinkattu seuruuta, ku hitto se edistää.... Pitää nyt oikeesti yrittää keksiä jotain millä saan sen pois, huoh. Kiertoon ollaan saatu mukavasti mielentila nousemaan ja vauhtia on tullu sitä myötä kivasti, vihdoin :) Ollaan tehty myös noutojen palautiksiin vauhtia, samoin ollaan tehty eteenmenoja. JOten kyllä sitä valoo näkyy tunnelin päässä. Sikan kanssa tehdään perusasentoja ja tehään noutoja patukalla, nyt pitäis siirtääå kapulaan. Vähä ollaan alotettu kiertoa, mutta ku tuo ei oo mikää kovin fiksu, nii hitaasti ja varmasti....

Jälkipuolella oon käyny muutamat peltojäljet ajamassa. Aavan kanssa meijän kulmat on menny takapakkia: pyörii ja varmistelee kaikki suunnat aina kulmissa eli ei oo mitenkää siistit nuo meijän kulmat. Eli pitää ruveta tekemään kulmatreeniä oikeen huolellla. Sikan kanssa tehään edelleen makkarajälkee, mutta se rupee edistymään: se ei ihan niin pahasti ryysää jäljellä ja rupee hahmottamaan kuinka homma toimii, vihdoin.
Muutamat esineruudut on tullu kans tehtyä: Aavalle ollaan tehty motivaatiota ja toisella kertaa treenattiin etuesineitä (ne on edelleen vaikeet). Sikkanen on kans päässy ettimään: ollaan tehty motivaatioo ja muutenki että oppis idean. Jos jotain hyvää nii pikku-koiruus on hiffannu supernopeesti mitä pitää tehä ja käyttää nenäänsä superhyvin ja on sitkee sissi ettei luovuta vähällä jos ei löydä esinettä heti <3

Jotkut hieman odottaa iltaruokaansa

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

BH-Aava

No nyt mäki jopa kerkeen päivittää tänne asti. Mutta meidän eilinen eli tiistai oli melkonen haipakka päivä.  Olin jo aikaa sitte luvannu mennä oman seuran bh-kokeeseen joka pidettiin eileen. Oon jo koko kesän meinannu mennä sinne hiton bh:seen mutta milloin on estäny työt, milloin ei oo ollu ja aina sitä keksii syyn ettei oo ilmottanu tuota hunsvottia kokeeseen. Nyt ku oli "kotikokeet" nii totesin että mennään ny sitte.
Viimeisen viikon olin arponu että meenkö vai en , sillä jokseenki tuo edellinen tokokokeen totaali ahistus-paineistumis-laamailu-ilmiö oli vähä liikaki hyvin mielessä. Mutta treenikaverit totes että helpostihan te sen meette läpi , tai , otat sen treenin kannalta.

Maanantaina otettiin häiriössä (pidin omat treenit leppävaaran urheilupuiston yhellä kentällä, eli häiriöö oli enempi ku laki sallii) vaan hyvän mielen treeni , eikä nillitetty mistää. Illalla vielä tuli äiti ja isi pohjammaalta tänne etelään koska sopivasti tiistaina oli myös mun muutto. Eli roudattiin koko päivä tavaroita uuteen kämppään Vantaalle ja siitä suoraa kokeeseen. Mietin myös että ku Aava tietyllä tasolla stressaa kaikesta muutoksista ja kyllähän ne tietää että jotain tapahtuu, että vaikuttaako se kokeeseen. Mutta ei hirveesti vaikuttanu :)

Ja itte kokeeseen: se järjestettiin mailminkartanon sirkuskentällä eli tuttu kenttä meille. Tuomarina oli Anni Rytkönen. Meitsihän tietysti arpoi ittensä viimeseen pariin, mutta onneks oltiin eka "töitä" tekemässä ja sitte paikkiksessa. Mutta hihnaseuruusta saatiin hyvä ( pari kertaa tipahti kontakti pitkällä suoralla, henkilöryhmässä haisteli ihmisiä o.O   , okei kaikki oli aavalle tuttuja treenikavereita ....) . Seuruu vapaana: vielä erittäin hyvä, tässä kans haisteli ihmisiä henkilöryhmässä ,  juoksussa ja hitaassa käynnissä oli väljä ja täys käännökset olis saanu olla paremmat. Liikkeestä istuminen: valmisteleva osa kunnossa, erinomainen, tässä ei mitää. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo: valmistelevaosa kunnossa, erittäin hyvä, tässä tuli suoraa sivulle mistä en ollu yllättyny. Paikkamakuu: erinomainen. Eli hyväksytty. Kaupunkiosuudessa ei mitää ihmeellistä, sillä eihän tuo reagoi mihinkää.... Eli hyväksytty. Joten nyt on Aavasella BH  hyväksytysti läpi :) :)

Voin sanoo että seuruu oli maailmasta paskinta, tai siltä se ainaki tuntui. Kaveri kuvas koko suorituksen nii ei se ny NIIIN hirveeltä näyttäny miltä tuntui. Mutta se on läpi!!! Vireeseen olin supertyytyväinen, sillä neiti ei ollu ollenkaa ahistunu/paineistunu, okei vähä mutta Aavan mittarilla ei ollenkaa.
Varmaan taas puolet unohin mitä suunnittelin kirjoittavani mutta olkoon, se meni silti läpi :) :)

maanantai 19. lokakuuta 2015

Plaah

Mihinköhän on kadonnu mun motivaatio tuon kokeen jälkeen??? Oikeen ittiäki ärsyttää ku ei olla oikeen tehty mitää. Ollaan vaan tokon/tottiksen suhteen tehty vaan muutamia hyvän-mielen-treenejä ilman mitää suurempaa ajatusta. Mutta koska ainahan tuöee ongelmia nii niin ontullu nykki. Aava, jolla tähän asti on ollu hyvin varmat paikkikset. Ei enää... Nykyään se nousee vähintään istumaan melko nopeasti tai jopa seisomaan. Ei se mihinkään sieltä liiku, mutta hemmetti ku se nousee... Ja aina kun kävelen kohti, ja sen näkee puhtaasti Aavasta että se teki väärin nii rupee neitiä ahistamaan = huulien lipomisen määrä on ihan kiitettävä. Ku on tehny väärin niin oon moittinu mutta eipä oo ollu apua. Yleensä pitää todeta että nyt perkele, nii kyllä se siellä sitte pysyy, mutta näyttää se vähä siltä että olisin hakannu sen.

 Oli eileen töissä ns. tiskivuorossa eli tiskasin vain semmoset 10 tu tuntia, nii siinä kerkee miettimään kaikenlaista ku ei tartte ajatella mitä tekee. Nii siinä mietiskelin paljo mitä tuon Aavan kanssa teen ja kuinka sitä lähen viemään oikeesti kunnolla eteenpäin. Ja samalla mietin tuota paikkis ongelmaa, mutta sehän taas johtuu mielentilasta. Ja muutenki mun pitää tehdä selväksi että ei ole semmoista vaihtoehtoa, että pelkkä höpöhöpö-kielto ei riitäkkää. Mutta fakta on se että jos kiellän Aavaa kunnolla (mikä meidän tapauksessa tarkottaa että sanon vain perkele , naurakaa pois) nii sen jälkeen takutaan tuon saakelin mielentilan kanssa ku ahdistaa....  Hitto ku kaikki pitää tehä niiin monen mutkan kautta... Mutta yleisesti miten lähden viemään Aavaa eteenpäin tuon mielentilan kanssa: hemmetin hyvä kysymys!!!! Koska nyt jo näkee selvästi että kun tuota hemmetin pikku-koiraa joutuu komentaa nii mä oon kusess tuon Aavan kanssa: meillä on tullu paljon ongelmia tän mielentilan kanssa ja epävarmuus on taas nostanu päätään jotenki erityisen paljon....

Taas muuten totesin että pitäsköhän sitä opetella sanomaan ei. Multa se ei näyttävästi onnistu, sillä seuran yhdessä jälkiporukassa käytiin kerran vierailevana tähtenä, nii nyt ku porukan vetäjä sai työkomennuksen loppu vuodeksi rapakon taakse Amerikkaan, nii nyt sitte meikäläinen lupas pitää vielä jälkitreenejäki.... eipä tuu tylsää mulle. Mutta tän porukan kans käytiin eileen treenailees. Tein Aavallekki jäljen, joka oli helppo: vanheni tunnin, 6 keppiä, 1 kulma, ja helppoo sammal-maastoo. Mutta eipä ollu Aavan paras jälki. Toki viimeks Aava on tainnu ajaa jäljen 3 viikkoo sitte, eli tämmöset tauot ei tee hyvää. Tehtiin jälken vanhetessa esineruutu: siinä sama vanha ongelma; juoksi hienosti taakse ja otti takaesineen, mutta takasi tullessa sai hajun toisesta esineestä nii vaihtoi. Ja kun Aava on kerran jo koskenu pudottamaansa esineeseen, nii sen palauttaminen on hieman heikkoa. Tänki pistin sen piikkiin ku ei olla treenattu. Pääsi Sikka-neitiki tekemään ensimmäisen esineruutunsa: Pia vei 5 m päähän lelun ja mentiin näkölähdöllä. Hitto ku neidillä oli vauhtia hakemaan omaa leluansa.

Tänään kävin ahkerasti tekemässä uuden esineruudun tytöille ennen iltavuoroa. Voin sanoo, ettei Aavan kanssa ollu samaa ongelmaa, mutta kaveri vaan juoksi päättömästi alueella, eikä mulla ollu oikeestaan mitää kontrollia koiraan, eli korvat oli taas jossain aiva muualla missä piti. Tällä kerralla olin vaan tallonu pelkät reunat eli en tallonu aluetta sen kummemmin. Ei näyttävästi toiminu. Joten jotaki pitää tähänki keksiä.... huoh... Sikalle heitin lelun ja odotin hetken ja päästin sitte ettimään ja hakemaan lelua. Toimi super hyvin, Että siinä suhteessa Sikka pelasti päivän, vaikka nyt illalla manasin sen jo moneen kertaan alimpaan helvettiin :D :D

lauantai 10. lokakuuta 2015

And again, voi mielentila

Jaahas ja mistäs sitä nyt alottais koko hässäkän. Jos mä ekana kerron että käytiin Aavan kans tänää tokokokeessa, nii veikkaan että osaatte ehkä jo arvata mikä on ongelma otsikon perusteella. Eli käytiin kattomassa avoimessa luokassa  Lohjalla, tuomarina oli Harri Laisi. Koe oli hallikoe ja mietiskelin Lohjalle ajallessani etten oo käyny hallissa ku viimeks alkutalvesta, oho.
       Jos viime kerralla en ollu muutenkaa varma koirasta nii nytte oli siihen verrattuna paremmalla tolalla, eli menin huomattavasti luottavaisemmin mielin kokeeseen. Aava on nyt tehny jo pitemmän aikaa hyvällä mielentilalla töitä ja keskittyy hienosti. Mutta kuinkas kävikään: käytiin hakees melkosen hieno nolla rivi eli pisteet 150, ja ei tulosta. Eli yllätys, "hieman" taas ahisti neitiä.

Mutta liikkeittän: (pistän samaan järjestykseen ku tehtiin liikkeet)

Paikalla istuminen:  0
Meni samantein maahan ku olin jättäny koiran. Teki hienon paikkiksen jos olis pitäny mennä maahan....

Nouto: 8
Heitin tosi huonosti ja super vinoon. Muutenki keskellä hallia oli tolpparivi (tolpat 3-4 m välein), nii kapula lensi just tolpan taakse että ittekki jouduin kuikuilemaan mihin se lensi. Aava meni hyvällä vauhdilla, mutta palautti ravilla, himmas kunnolla ennen ku tuli mun eteen

Liikkeestä istuminen / maahanmeno: 0
Ylläri pylläri: jäi seisomaan. Takasi ku kävelin koiraa kohti käskin uusiksi maahan, mutta ei elettäkää että olis menny :/

Ruutu: 0
Ruutu oli aseteltu tosi huonosti nii että koira joutui juosta tolppien välistä ruutuun (ei olla harjoteltu tämmöstä), joten ekalla lähetyksellä lähti kiertään tolppaa, sama toisella, kolmannella meni hienosti, mutta vaati toisen käskyn että meni maahan. Tässä kohtaa lohdutan itteeni, että oltiin ainoot avosta jokka löysi ruutuun: kaikki koirat "jäätyi" ku piti juosta tolppien välistä. Voittajan koirille kävi ihan samalla tavalla: kaikki oli aiva kujalla.

Luoksetulo: 0
Vaati kolmannen käskyn että meni maahan, ja eipä se pysyny. Ku itte menin kauemmas ja käännyin nii Aava jo tuli puoles välis laukalla kohti. Tätä ihmettelin suuresti.

Kaukot: 0
Meni vasta toisella käskyllä maahan, ja eipä se sieltä mihinkää noussu.

Merkin kierto: 10
Ihmettelin kuinka saatiin kymppi sillä Aava kiersi ravaten, mutta muuten ihan ok.

Liikkeestä seisominen: 9,5
En tiiä mistä lähti puol pistettä

Seuruu: 8
Olin positiivisesti yllättyny seuruusta, vaikka neitiä ahisti. Teki yllättävän hyvää ja korrektia seuruuta ja tässä mielentila oli huomattavasti parempi ku muissa liikkeissä. Juoksu-osuudessa oli väljä, ja juoksun oikeelle kääntymisessä ei ollu yhtää mukana. Teki kaikki perusasennot, ehkä hivenen hitaasti mutta teki (yleensä jääny tekemättä). Toki vimppaa perusasentoa ei tehny ollenskaa.

Estehyppy: 8
Taas ihmettelin kuinka vaan kasi, sillä mä olisin antanu 9,5. Eteentulo oli vähä vino, mutta muuten super! Nii joo, sanottiin että Aava törmäs muhun ja on liika tiivis ku tuli eteen. OIkeesti: ei törmänny ja se on tiivis ku tulee mulle eteen (toko-puoli ei ymmärrä pk-puolen eteentuloa.....)

Kokonaisvaikutus: 6
Mitäpä tähän voi sanoa...


Niin , mitäpä tähän vois sanoa. Ahdistuksen määrä oli jälleen taas käsinkosketeltava. Sanottaisko näin että ehkä jotain edistystä on tapahtunu, sillä kaikki seuraamiset oli hirmu hyviä (siis mielentilaan nähden): paikka pysyi, ehkä jopa hieman edisti , tähän asti aina jätättäny. Liikkeitten välissä, pystyin hyvin palkkaamaan, otti kehut hyvin vastaan (toki siihen me ollaan nyt panostettukki treenatessa) ja eikä ollu lähdössä kehästä poiskaan, mitä on joskus tehny.
Takapakkia on taas kaikki missä koira jää, tai joutuu irtoamaan. No nyt ku rupeen oikeestaan miettimään nii oon tehny mielentilaa suuresti seuruuseen ja persasentoihin, eli ku koira on lähellä mua nii ilme oli huomattavasti parempi. Eli nyt pitää ruveta keskittymään noihin muihin juttuihin.

Kokeen jälkeen kävin belggareitten ipo:n rotumestiksissä. Sikkanen siis pääsi kattelemaan maailmaa isoihin kisoihin. Sen jälkeen kävin ihan tahalteeni Barona-areenan parkkipaikalla, missä on vilskettä ja vipinää ja vielä muutama jalkapallokenttä vieressä, tekemässä aavalle koko avon liikkeet läpi siinä järjestyksessä missä oli kokeessaki (okei, hypyn jätin pois). Ja tein vielä kokeenomaisena. Teki super hienosti kaikki, ja kerralla oikein, paitsi kaukot mihin tartti jopa kolme käskyä että sain sen ylös. Ahistus ei ollu ihan niin paha mitä tuola kokeessa, mutta vire oli huomattavasti korkeempi,vaikkei ollukkaa ihan sillä tasolla millä ku normaalisti treenaataan. Mutta tuolla olis helposti saanu ykköstuloksen....

Mutta kuinka tuota ny sitte lähtee viemään eteenpäin????? Helvetin hyvä kysymys. Ideoita otetaan vastaan!! Suunnittelin jo että pitää ruveta kaluamaan noita möllikokeita ja tekee sielä vaan superlyhyen pätkän nii (tai vaan pelkän alotus-perusasennon ja pois) että saa sen mielentilan hyväksi myös koetilanteessa. Tai sitte kysästä, että jos jossain on koe nii kävin vaikka luokkien välissä ku on tauko nii vaan tekemässä sen kehään menon ja pois puhtaasti mielentila-treeninä, että ei kerkee/pääse ahistumaan. Siis jos onnistuu, sillä neitiä jo ahistaa ennen ku mennään kehään. Mutta jotain mun on pakko tehä tuolle.

Ja loppuun, anteeksi pieni avautuminen. Täytyy myöntää, että on tuo vaan niiin perseestä ja melkosta paskaa yrittää saada tuommonen ahdistunut ja epävarma koira tekemään jotain koetilanteessa, jossa itte jännität jollain tasolla (tässä kokeessa jännitin super vähä) + kaikki muu häiriö. Ei oo mitenkää helppo nakki. Tässä kohtaa tekis kyllä ittekki heittää kirves kaivoon ja todeta että meijän kokeet oli siinä. Veikkaan että aika moni ja tiiänki että on ihmisiä, jokka olis jo luovuttanu, koska ei voi kisata koska koira paineistuu tai ahistuu. Mutta hitto ku oma pääkoppa ei anna periksi. Kyllä sitä jotain keksii, toivottavasti tai ainaki elän toivossa. Ja jos ei mitää muuta nii ainaki tää vie mua eteenpäin kouluttajana

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Epäonnistunu jälki, epäonnistunu jälki, epäonnistunu jälki. voi paskat

Tällä viikolla oon ollu super-ahkera noitten jälkien suhteen. Molemmat on saanu ajaa kolme jälkeä, toki vähä vaihtelevilla menestyksillä....

Tiistaina kävin Luukissa tallomassa pelloille molemmille. Aavalle tein vaan pelkän keppikujan että vaihtaisin ilmasun maahanmenoon. Sanottaisko näin että tuo noudolla ilmaseminen on hyvin vahva ja vaihtamisen kanssa saan tehä ihan pirusti töitä, huoh.  No pitää vaan taas mennä tekeen keppikujia hiekkakentälle että saan sen vaihdettua. Sikan jälki oliki pieni katastrofi... Voin sanoo että jos oot ollu 10 h töis, otat koirat autoon ja siitä suoraan ajaan jälkee nii ei onnistu. Eipä tullu tämmöstä mieleen ku Aava rauhottuu niin hyvin jäljelle, Sikka ei. No tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Noitten lyhyitten jälkien jälkeen kävin vielä joksemas sen vitosen lenkin ympäri mikä Luukissa on, silti nuo kaks paini vielä melkeen 2 tuntia ku päästiin kotia. Mistä tuota virtaa riittää??????

Keskiviikkona mulla oli taas treenien pito, ylläri pylläri taas Luukissa. Tehtiin ennen treenejä Heidin kaa jäljet kaikille 4 koiralle. Tällä kertaa juoksutin koirat oikeen kunnolla ennen ku lähettiin tallomaan jäljet. Tällä kertaa Sikka oli parempi, mutta hitto ku siltiki kaahottaa menemään nii pirusti. Sikan jälki oli 20 m pitkä ja nameja joka askeleella kengän kärjessä. Totesin vaan, että askel väli oli tavallista pitempi, että ens kerralla pitää olla lyhempi, jos se vaikka auttais tuohon kaahotukseen. Mutta oli siinä ihan hyvä lyhyt pätkäki.
Aavalle tein taas semmosen keppien vahvistus treenin, eli pitkä jälki missä on vaan 2 keppiä, (pituutta oli 700 m) , vanheni reilun tunnin ja se oli Heidin talloma. Ei ollu ihan parasta Aavaa: välillä meni vähän sivussa, kulmat oli ihan hukassa, suo ja kallio kohissa tarkensi hienosti. Melko alussa jouduinki komentaa että nyt hemmetti, nii rupes ajamaan "normimaastossa" paremmin ja huomattavasti tarkemmin. Ja oli neiti vähä sekasiku ei ollukkaa niitä keppejä, välillä jäi haistelemaan/tarkastamaan kohtaa tarkemmin onko vai ei keppiä. Eli siinä suhteessa treeni meni perille.

Eileen kävin taas tekemässä jäljet, tällä kertaa nurtsille: kävin Sirkuskentän takana olevilla nurtseilla heti aamusta (koska aattelin ettei sielä kukaan oo kasin jälkee vielä kulkenu). Sikalle tein taas about 20 m pitkän nyt lyhyemmällä askelvälillä: silti se kaahottaa ihan hemmetin moista vauhtia, että sitä saa tosisteen pidellä että syö joka namin. Ja nyt uutena juttuna: käytän siis sen ihan omaa ruokaa jäljellä, ja loppupalkka on normaalisti ollu sen loput ruuat mitä jää. Nyt ku se näki sen kipon nii viimesestä 1,5 metristä ei meinannu tulla mitää ku se olis vaa juossu suoraa sille kipolle. Ja ku mä vaadin että se loppukin jäljestetään, nii se oli semmosta yks askel jäljestettiin sitte tuijotettiin kauan kippoo, taas yks askel, ja taas tuijotettiin. huoh.
Aavan jälki oliki taas totaali katastrofi. Jos ny alotetaan siitä että siinä ku ajaoin Sikan jälkee nii paikalle tuli joku mummo joka keräs roskia, no se vei mun jälkikepit ja sain kunnolla suuttua sille että et hitto koske niihin. joten se oli jo repiny aavan lähtökepin pois nii piti itte vähä arpoo mistä se jälki lähti. Samoin joku perhe tepasteli nursilla eli oli taas superisti häiriöö Ja Aavalla oli vaan koko jäljellä 4 keppiä (pitutta oli kuitenki n. 400 askelta ja kulmia oli jopa 6) nii se samainen mummo vei 2 keppiä ku ne oli roskia. Niistä en enää viittiny kilahtaa, ku niitä olis hankala saada paikoilleen. Ja kaiken kruunas ku noilla nurtseilla on aina aiva pirusti hanhia, ja ne ei väistä. Ja on sitä niitten paskaaki ihan kivasti. Mutta jäljen alun oli se saamarin mummo tallon hyvin pahasti että Aavalla oli vaikeuksia ja heti alkuun oli 2 kulmaa. NO niistä selvittiin ihan suht hyvin. NOrmaalisti mulla on sielä täälä nami kasoja että saan Aavan tarkemmaksi ja palkkaantumaan . Tälle jäljelle enollukkaa jättäny niitä ja ei ollu niitä kahta ekaa keppiä että olis saanu palkata koiran. Joten totta kai , hankala jälki, nii Aava meni epävarmaksi ja söi hanhenpaskaa. Tottakai kielsin sitä siitä, mutta sen jälkeen ei Aava enää ajanukkaa jälkee. Se jäi vaan sesomaan, mutta ei elettää että lähtis enää ajamaan. En saanu sitä millään enää jatkamaan vaikka annoin monta kaäskyä yms. jätin sitte jäljen siihen. Jätin aava oottaan ja tein siihen samaan syssyyn  30 m pitkän suoran jäljen, 2 keppiä ja ihan keskelle pahinta hanhenpaskaaluetta. Uus lähetys paalulta, nii ajoi super hyvin, ei kiinnittäny mitää huomiota paskaan ja teki hyvän jäljen. Nyt ens kerralla pitää tehä kunnon hyvän mielen treeni sillä nää pari edellistä on ollu Aavalta melko pohja noteerauksia... paskat...

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Pamauksia ja muuta hömpöttelyä

Nyt ku vihdoin sain ittelleni seuran kautta starttarin käyttöön nii on sitä nyt käytetty tällä viikolla jo kahdesti. Toki mä en osaa vieläkää käyttää sitä, mutta onneks on parhaat treenikaverit joilla on enempi insinööri-taitoja ku meikäläisellä :D

Keskiviikkona pidin omat treenit Luukissa nii ammuskeltiin sielä. Toki saatiin tupla-pamaukset ku samaan aikaan sinne tuli Eeva ampumaan Gimmalle paikkiksissa. Mutta mulla oli eka Aava paikkiksessa , nii ei se korvaansa lotkauttanu ampuessa, seuruussa ei mitää suurta: korvat kävi ja tais vilkasi kattomaan mistä se tuli mutta jatkoi hienosti hommia. Sikankin kanssa leikittiin kauempana ku ammuttiin nii eipä ollu mitää ongelmaa, jatkoi leikkiä hienosti.

Torstaina oli toiset Sirken koulutukset. Vaikka oli ilmottnu Aavan sinne, jouduttiin jättää välistä, sillä keskiviikko illalla oltiin tyttöjen kanssa lenkillä nii Sikka teki semmosen hienon täyskaadon Aavalle. Aava vähä varoi ja arasteli etujalkaa, nii sai neiti pitää torstaina vapaa päivän. Mutta tällä kertaa ei oikeestaan mulle tullu mitää uusia ideoita. Se on huono ku muut koulutettavat koirakot on niin puhtaasti pk-puolen koiria, ettei ne tee tämmösiä toko-puolen kuuntelu treenejä, eli kaikki koirakot teki eriasioissa erilisia kuuntelu treenejä. Parillakin koirakolla oli ongelmana että jää kiinni kapulaan heitettäessä. Sirke pisti sen tekemään jotain aivan muuta heiton jälkeen; siis seuruuta ja kakeja ja palkaksi sai noutaa kapulan. (Tämmösiä treenejä oon tehny paljo kyllä Aavalle).  Mutta katsotaan sitte puolentoista viikon päästä tuleeko vielä jotain uutta.

Perjantaista tulikin melkoisen koiratäyteinen päivä! Aamusta mentiin Riikan ja Aarnen kanssa treenaan koirat Viilarintien kentälle. Otettin yhtä aikaa Aavalle ja Dorkalle ampumisia; mulla oli ekana Aava paikkiksessa -> taaskaan ei mitää ongelmaa. Vaihdettiin ja seuruutin Aavaa, mutta ku ammuttiin nii pakka hajos ihan totaalisesti: siitä tuli hirmu väljä ja tuntui niin ku se odottin jotain marssilaisia jokka tulis sen noutamaan sillä sekunnilla..... Mietin vaan etteikö se "osannu valmistautua" noihin pamauksiin vai mikä oli. Sen jälkeen vaan leikittiin ku ammuttiin: aluksi kuunteli hirmu tarkkaan ja jonki verran ahisti, mutta loppua kohde pystyi hyvin leikkimään vaikka kuuluikin pamauksia, toki ihan täysillä ei ollu messissä. Jäin vaan ihmetteleään, ku keskiviikkona se ei tuumannu mitää laukaksista.
Illasta käytiin vielä vähän tekemässä tokoa, sillä Heini ja Lieska tartti "viimeistely treenin" ennen seuraavan päivän koetta. Aavan kans tehtiin vaan jotain pientä. Merkin kierrot rupee olemaan jo suht hyviä, enää ei nii ennakoi ja luule sitä tavan merkiksi. Tehtiin myös ruudun hahmottamis treeniä; ekana lähetin sen normaalisti ruutuun, -> palkka. Sen jälkeen jätin koiran ruudun vasemmalle puolelle (siis ruudun ulkopuolelle) että joutui itse korjaamaan oikeeseen paikkaan. Tehtiin sama myös oikealta puolelta ja edestä -> ei mitää ongelmaa, hienosti korjas oikeeseen paikkaan. Mutta kun jätin koiran ruudun taakse, nii oli hankalaa: Aava tuli aina aivan etureunaan niin että välillä jopa tassut oli jo reunan ulkopuolella. Eli näitä takaa korjauksia pitää treenata vielä. Muttamuuten oon kyllä tyytyväinen, että Aava jo hahmottaa ruudun noinkin hyvin!!

Lauantaina pääsin taas itte leikkimään tokotuomaria möllitokoon Hyvinkäälle. Eli NoBody´s Dog Sports järjesti taas möllitokot (sama yhdistys jonka möllitokoissa olin pari kk sitten kans tuomarina) ja samassa kasassa oli myös mätsärit. Ku mun hommat oli tehtynä nii tein Aavalle keskellä mätsäri vilskettä ihan puhtaasti kontaktitreenin. Otin pelkkiä perusasentoja ja muutaman askeleen seuruita mätsärikehien välissä. Aava pääsi yllättämään, ja näki kuinka se teki töitä aiva pirusti ja keskittyi yli hyvin, ilman että oli aikomustakaan mennä ahdistuskuplaan! Sikkaki pääsi vaan leikkimään keskelle vilskettä, eikä välittäny yhden yhtää. Tein myös penskaselle muutaman kontaki treenin ku se istua tönötti mun edessä -> ei aikomustakaa kattoo muualle. Samalla tein ihan muutaman perusasentoon tulon vilskeessä -> tuon ikäseksi pennuksi keskittyi äärettömän hyvin!!!! Mä oon niin ylpee mun pienestä Vilijonkasta!!
Naureskelin vaan että tuo pikku-koiruus tulee mulle vielä kalliiksi, koska kun vaan höpöttelin Tiinan kanssa Sonarcin ständillä nii Sikka-neiti se meni kattomaan mitä kaikkee kivaa Tiina oli tuono sinne ja vei sieltä muutaman lelun ittellensä (Tiina siis omistaa Sonarcin). Ja eipä siinä kauaa menny ku ne parit lelut oli tuhottu.... Oho. Olin vähä pettyny ku me ei saatu pestiä lelujen kestävyyden testaajina :D :D

Loppuun vielä muutama kuva Sikasta (siis Vilijonkasta) perjantailta. Kiitos Riikalle kuvista :))))








maanantai 21. syyskuuta 2015

Koulutusta koulutuksen perään vol. 2

Ja jatketaan tätä mun koulutus huumaa. Viime viikonloppuna oltiin Aavan kanssa HSKH:n järjestämällä tokoleirillä Hartolassa. KOirakoita kaikkiaan oli muistaakseni 28, mutta meidät oli jaettu kahteen ryhmään: kisaavat, jolle oli kunnon kouluttajat. ja aloittelijat, joille hskh:n omat kouluttajat kouluttivat. Totta kai oltiin Aavan kanssa kisaavien ryhmässä. Ja nii siis kouluttajina oli Riikka Pulliainen ja Oili Huotari.

Perjantaina illasta aloitettiin Riikka Pulliaisen luoennolla aiheena: Toko tuomarin silmin. Siinä ei itselle tullut oikeastaan mitään uutta ja ihmeellistä, mutta pistän tähän nyt jotain:

  • Alemmissa luokissa kannattaa keskittyä iloisuuteen, ylemmissä luokissa tarkkuuteen
  • Uusissa säännöissä sanotaan että kaikki elekieli on nykyään kielletty (lukee jopa säännöissä) eli täytyy olla hirmuisen tarkkana siitä mitä tekee ja mitä ei  (eli esim. koiraa ei saa katsoa liikeitten aikana jäävissä, maahanmeno käskyissä moni hieman kääntää hartiasuuntaa....)
  • Jos koira poistuu ohjaajan luota kutsuttava takaisin. Alemmissa luokissa saa kutsua koiran max. 2 kertaa muuten hylsy. ylemmissä luokissa hylsy samantein
  • Liikkeitten välit on ihan yhtä tärkeitä kuin itse liikkeet
  • Kehään mennään yhdessä!!!!!! Samoin kehästä lähdetään yhdessä
  • Ota aina ittelles oma-aika ennen kehään menoa (= siis luo se oma kupla) vaikka liikkuri kuinka hätyyttää
  • Opeta kehätarkki yhtenä liikkeenä
  • Treenatessa ja kokeessa toimi samalla tavalla: samat kriteerit, vaatimustaso, samat eleet, äänenpainot yms.
  • Rutiinit, rutiinit, rutiinit ja rutiinit
  • Suuurempi palkkaaminen on kielletty (esim. hypyttäminen) nii opeta koiralee palkka temppu joka ei ole "palkkatemppu"
  • Pidä kirjaa treeneistä -> näkee mimmonen treeni vie eteenpäin
  • Kuvaa kokeita ja treenejä -> näet mitä teet niissä erilailla
  • JOs et halua kuulla tuomarin kommentteja liikkeitten välissä, sano se sille!!!!
  • opeta koira olemaan käskys alla
Lauantaina alkoikin tositoimet heti aamusta. Ensin kävin OIlin koulutettavana ja myöhemmin ruuan jälkeen pääsin Riikan oppiin.

Oililta kysyin apua tuohon kun Aava menee tuohon ahdistuskuplaansa aina kokeissa, että millä saisin sen pois. No vastaukseksi sain melkoisen tylytyksen...... Oili ensin testasi, että seuruutin Aavaa mitä Oili liikkuroi ja yritti samalla saada Aavan siihen ahdistuskuplaan. No ei se tarttenu ku  10 metriä nii se oli siinä. Ensimmäiset sanat oli: Se on hyvin reaktiivinen koira (okei sen tiesinki jo) ja  Aavalla on kaikessa tekemisessä 2 vaihtoehtoa: 1. on se että se on nätisti kontaktissa ja tekee mun kanssa. Toinen on se että Aava saa kattella muualle ja ja kiinnittää huomioita aivan kaikkeen joten se pystyy näitten takia menemään siihen ahdistuskuplaansa. Eli tehtiin Oilin kanssa ihan puhtaasti häiriötreeniö perusasennoissa. Mun pitää olla kuulemma mustavalkoisempi että kun on antanut käskyn nii sitä PITÄÄ noudattaa. Sitä kautta saa opetettua, että vaikka pommi räjähtäisi vieressä nii kaikki on fine kunhan vaan kattoo mammaa. Joten nyt vaan ruvetaan tekemään ihan pelkkää häiriö treeniä.

Sain myös uusia ideoita kuinka lähden opettamaan merkitöntä merkkiä. Eli alotetaan siitä että ku koira kattoo eteen päin nii palkka -> saa kunnolla fokuksen eteenpäin, siitä lähettää targetille eteen. Ja pidä aina huoi että koira menee suoraa eteenpäin. Suoraan lähetyksiä voi treenata nii että pistää monta targettiä 5 metrin välein toisistaan ja meet itse aina yhden taakse ja lähetät, aina uudelle targetille. Yleensä ekalle koira lähtee hyvin, toiselle kun lähettää nii todennäköisesti lähtee vinoo ekana käydyllä targetilla, mutta korjaa että menee oikealle targetille.. Muutenkin jos ei halua, että koira rupeaa ennakoimaan pysähdystä (=siis merkitöstä merkkiä), niin lähetä koira ensin targetille käske luokse joka on ruudusta lijasta taaempana, sen jälkeen kutsu koira luokse mutta pysäytä ruudun lijaan ja lähetä ruutuun

Ruuan jäkeen menin Riikan oppiin missä saatiin lisää tylytystä. Nimittäin perusasennot , mutta mä en ollu ainoa. Eli tehtiin peili-treeniä: koira perusasentoon ja siitä menet itse seisomaan koiran nenän eteen ja katso eteenpäin ja mieluusti nii että leuka on ylöspäin. Siitä sivulletulo-käsky. Sen jälkeen tiiät tietääkö koira oikeesti oikeen paikan vai kattokko itte koiraa, jolloin koiran on oppinu että näkee sun kasvot nii on oikees paikkaa... 
Tehtiin myös Riikan kanssa tunnaria. Menovauhdissa ja ettimisessä ei mitään ongelmaa, mutta palautuksessa on. Joten tehtiin niin että jätin yhden tunnarin ja koira sen taakse ja itse menit koiran ja tunnarin taakse; eli olitte jonossa : ensin sinä, sitten koira perä suhunpäin ja sitte yksi tunnari. Mutta mun ja tunnarin välillä matkaa oli luoksarin verran. Siitä käskyllä koira ottamaan tunnari ja tuomaan se mulle, eli palautus oli vähä niinku  luoksari siinä samassa jolloin tuli vauhtia. Siitä ruvetaan luhentämään mun ja koiran välimatkaa ensin ja sen jälkeen lisätään koiran ja tunnarin etäisyyttä.
Lauantain loppuun otettiin melkoinen häiriö treeni, sillä Oili pisti meidät kaikki 28 koiraa tekemään töitä yhdessä: ekaksi otettiin tiiviissä rivissä seuruu kaavio mitä OIli meille huuteli, sen jälkeen mentiin 4-5 riviin missä taas tehtiin seuruu kaavioita, Täytyy myöntää että oli ihan sika siistin näköstä!! Sen jälkeen jääviä: kaikki riviin ja siitä ensin kaikki teki saman jäävän käskystä. Sen jälkeen Oili jakoi jokaiselle oman jäävän, nii että viereisillä oli eri ku ittellä, eli samalla kuuntelu treeni. Sen jälkeen tehtiin paikkistreeni, eli kaikki käskytettiin yksitellen maahan, ja totta kai siitä luoksari sattumanvaraisessa järjestyksessä. Loppuun otettiin vielä kake-treeni, eli oltiin taas tiiviissä rivissä mutta joka toinen toisin ja joka toinen toisin päin ja siitä kaukoja. Ekat vaihdot meni Aavalta hyvin, mutta sitte rupes ahistamaan ja pirusti. Se oli todellaki liikaa Aavalle, ja koko neiti veti niin totaali kipsiin ku voi vain päästä. Muuten ei ollukkaa ongelmaa ja Aava skarppasi tosi hienosti!

Sunnuntaina päästiin vielä Riikalle koulutettaviksi. Siinä tehtiin kaikille kehään tuloja, missä on paljon ihmisiä ja tungosta minkä läpi piti mennä. Riikka oli hirmu tarkka siitä tulitteko koiran kanssa yhdessä vai olitteko molemmat erikseen. Opiskeltiin myös peruuttamista. Siihen saatiin vihjeenä, että kun koira kuulee käskyn nii sen pitää ensin nousta seisomaan ja sen jälkeen ruveta peruuttamaan, eli koira ei vain siirrä peppua ja näytä siltä että istuu samantein. Ja jo pelkän fysiikan kannalta paljo järkevämpää. Loppuun tehtiin vähän merkin kiertoa.

Voin sanoo että viikonloppuna tuli niiiiiiin pirusti infoa, uusia ideoita, , keinoja ja aiva kaikkee, että millää kirjota kaikkee. Mutta nyt on taas ittelle virtaa ja innostusta ruveta nillittämään tokossa, on nääs motivaatio ollu hieman hukassa :)

Koulutusta koulutusten perään vol. 1

Täytyy myöntää että nyt on muuten pikkusen pakko jakaa näitä useempaan postaukseen sillä muuten tästä tulis uhtä pitkä  ku viimesin Harry Potteri on. Mutta ihan alkuun, taas kerran. Meille EPK:n kouluttajille oli taas tänä vuonna järkätty Sirke Viitasen kouluts, tai siis koulutukset. Eli Sirke on meitä kouluttamassa tottista kolmena torstaina aina joka toinen viikko. Homma alkoi toissa viikon torstaina ja jatkuu tän viikon torstaina.
Aavan oli ilmottanu näihin kahteen ensimmäiseen koska en tienny pääsisinkö vimppaan omien töitten takia.

Pistän näin tyylikkäästi vaan ranskalaisilla viivoilla asioita mitä pitää itte testata tai josta voi olla joskus hyötyä muille tai ihan miten vaan....


  •  Noudon loppu: Monet koirat ei ajattele noutoa loppuun kokonaan, eli juoksee vauhdilla kapulalle joka on just heitetty, mutta sen jälkeen tulee muutaman sekunnin viive että mitäs sitte palauttaa (eli koira menee hyvin vahvasti saaliilla kapulalle, mutta ei siinä kohtaa muista mitä tehdään seuraavaksi). Joten koiran pitäisi jo tietää selkeästi mitä se tekee jo ennen ennen kuin on ottanut kapulan suuhunsa. Tähän vinkkinä, että ekaksi leikit koiran kanssa lellulla niin, että kapula on parin metrin päässä maassa . Yhtäkkiä kesken leikin lähetät koiran kapulalle, ja heti kun koira ottaa hampailla kiinni kapulaan nii vapautus takasi lelulle. Myöhemmin vain pidentäämatkaa kapulalle, ja samalla saa hyvät palautukset sillä koira odottaa lelua vaikka on jo menossa kapulalle.
  • Liikkeestä jäävien tarkkuus ja nopeus, sama toimii myös jos koira edistää seuruussa: Jäävissä, koiralla on hihna mistä appari pitää kiinni. Kun ohjaaja antaa käskyn seuruusta nii appari kiskoo koiraa eteenpäin samaan suuntaan minne ohjaajakin kulkee, jolloin koiran pitää vastustaa kunnolla että pysähtyy oikeeseen asentoon. SEuruussa sama, eli jos koira edistää, appari on taas narun päässä kiskomassa sitä eteenpäin, että koira olisi vielä enemmän edessä, jolloin se joutuu ITSE korjaamaan paikkansa oikeeseen kohtaan. Tätä samaa tapaa käytetään myös luoksareitten pysäytyksissä (Norjan tokomaajoullue käyttää tätä tapaa, ja on muuten hyviä tuloksia tullu)
  • Eteenmenoihin: Vie kolme palkkaa suoraan linjaan niin että ku lähetät koiran ekan kerran se menee ensimmäiselle, lähetä koira uusiksi samasta paikasta samaan paikkaan niinettä se meneekin toiselle palkalle joka onki pari metriä kauenmpana kun ensimmäinen ja samalla tavalla kolmas. Eli lähetät koiran uudestaan ja uudestaan samasta kohtaa, että koiralle tulee se mielikuva, että vaikka sinne eteen vaan lähtee nii sielä on aina palkka (paitsi kokeessa)
Katsotaan mitää uusia ideoita tulee torstaina :)

Vähä muutakia:
Kävin tuossa viime tortaina tekemässä molemmille tytöille jäljet Malminkartanon Sirkuskentän takana oleville nurtseille. Sikalle tein n. 20 metriä pitkän nami jäljen, mutta totesin tuossa jo enemmin että jos pistän nameja 2 per askelma (kengän kannan ja kärjen kohtaan) nii yli puolet  jää syömättä ja ajaminen on yhtä kaaosta. Sain kaverilta idean että pistä vain kengän kärjen kohtaan mutta jätä siihen pieni namikasa. JOten tein jäljen tällä tyylillä. Näytti toimivan hyvin ja pikkuneiti ruhoittui jäljelle huomattavasti paremmin. Joten jatketaan tällä tyylillä.
Aavalle tein samalla mukamas helpon jäljen, mutta eipä se nii helppo ollukkaa. Ekaksi tallasin Aavan jäljen ja sitte Sikan. Siinä ku Sikan jälkee tallasin nii  kattoin vaan että joku ihana koiranomistaja meni kahen pikku-Fifinsä kanssa juuri Aavan jäljen päältä aikas pitkän matkaa, ja totta kai molemmat koirat oli irti ja näki kuinka ne jollain tyylillä ajoi Aavan jälkeä. Ja mulla oli muutama namikasa hankalissa kohtaa, nii ei ollu enää. Joten siihen nähden Aava teki tosi hyväää työtä, ja pysyi yllättävän hyvin jäljellä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Älä yllytä hullua

Alotetaanpa meijän normi kuulumisista, eli eipä ihmeempää: sikka kasvaa ja onpa tullu treenailtua kaikenlaista, pääsääntösesti tottista ja aksaa.

Ai niin, mä sain erittäin huonon maineen koiranomistajana, sillä olin töitten jälkeen lenkillä tyttöjen kanssa. No matkalla oli hiekkakenttä mihin päästin tytöt leikkimään ku varsinki Sikalla oli virtaa enemmän ku laki sallii (eli lenkeistä ei tuu mitää ku pikku-neiti roikkuu joka paikassa - siis Aavan kimpussa). Tässä viimeaikoina Sikka on oppinu ehkä vähä liianki hyvin tämän Draama Queen-asenteen; se saattaa ruveta huutamaan ku syötävä vaikka Aava on puolenmetrin päässä menossa kohti. Kentällä tytöt leikki ja Sikka yllättäen huusi vaikkei ees sattunukkaa. Paikan ohi meni joku eläkkeellä oleva vanha rouva pikku chihunsa kanssa, ja sen silmät pullistui päästä koska MÄ en tehny mitää vaikka Aava "tappio" pentua. Rouva kattoi hyvin järkyttyneenä touhua hetken ja oli hyvin lähellä ettei se soittanu jonnekki eläinsuojeluun. Ku itte tajusin tilanteen nii käskin Aavan vähä rauhottua, mutta rouva oli silti syvästi järkyttynyt. Sain pitkään selitellä sille että tuo pentu osaa esittää, eikä se muuten heti kävisi Aavan kippuun takasi, jos se oikeesti vahingoittais sitä. Ja kysäsin vaan ku Sikka roikkui Aavan poskikarvoissa nii, että nahka venyi 15 cm, että pitäskö tuon vanhemman sitte sallia tuo??? Meni rouva hiljaseksi ja lähti pudistellen päätään pois. Ja hauskin tässä oli se, että sen chihun nimi oli oikeesti Fifi, eli kirjaimellinen mamman pieni kultamusuukka-sylipuudeli-Fifi.....

Mutta palataan tuohon otsikkoon. Meikäläinen sai sitte saakelin hullun idean. Eileen alkoi HSKH:n Tehis Cuppi, eli agility-epikset missä on kolme osakilpailua. Päätinpä sitte extemporee mennä sinne ja ilmotin Aavan mölleihin. Itseasias otin 2 starttia. Mutta noh.... Alotetaan siitä että oli muuten meijän (ja mun) ekat kisat aksapuolella. Mutta eka rata: 5 , koska meni väärään putken päähän. Aava ei ollu ihan niin vauhdikas mikä normaalisti ku odoteltiin kauan kehän laidalla ja oli vähä pihalla ku yhtäkkiä mentiinki aksa radalle. Toisella kierroksella hyllytettiin: tässä Aava oli vähä liianki innokas ja vauhtia oli enempi mitä normaalisti, joten näin suoraa suomennettuna ei oikein meinannu koira pysyä lapasessa. Ja muutenki ohjasin melko huonosti, eli tietyllä tavalla oma moka. Rupesin vaan kotiin ajellessani miettimään, että ei olla ikinä otettu noin pitkää radan pätkää yhteen soittoon (siis oli 13 estettä). Ollaan tehty 5-8 estettä kyllä mutta nuin pitkää ei. Joten pitääpä ruveta treenaamaan kunnon pitkiä ratoja :)

Tottistreeneistä    Kuva: Janne Marin

Kuva: Janne Marin

Oli ihana tulla töistä ku neiti oli levittäny 5 kg multaa pitkin kämppää.....

maanantai 31. elokuuta 2015

Treenikärpänen päässy puremaan

Nyt ku kaikki haluaa nähä penskasen nii siinä samalla aina sopii treenit, joten on tullu täs viimeaikoina treenattua aikas paljo. JOudun myöntää, että tuo toko on kyllä jääny sillä ny ollaan hinkattu tottista, aksaa ja mettälajeja.

Alotetaan siis tyylikkäästi lajikohtaisesti mitä me taas ollaan tehty:
Aksa:
Edelleen pyörii treenit kerta viikkoon Annin johdolla. Meillä on ollu ratoja missä on ollu leijeröitiä ja paljo takaakierto-valsseja, putki-puomi-erottelua ja takaaleikkauksia, ja hyvin hän tuo pikkukoiruus toimii. Kontakti este puolella onki sitte semmonen pieni kontakti ongelma, siis varsinki ylösmenokontaktit. Puomi ei oo ihan niin paha mitä A... Tuntuu että Aava kuvittelee menevänsä pk-A-esteelle ja vauhti nki sitä luokkaa ja sit saa pelätä ku su tulee nii hiton vauhdilla alas... Noooo , eikös se siitä. Ja kepit. Rupee ne edistymään mutta Aava kyselee hirmuisesti multa ja ku tarkotus olis että fokus olis eteenpäin nii Aava kattelee mua. Ehkä se siitä.

Tottis:
Ollaan enimmäkseen tehty vaan pelkkää mielentilaa, ja ny Aava n tehnykki hyvällä mielentilalla töitä , Jessss!!

Jälki:
Yhen jäljen Heidi kävi tekemäs nii että otti maasta muutaman ripsun ja laittoi ne suoraa jäljelle, eli ei ollu mitenkää hajustettuja keppejä. Ekasta tuollasesta "tuoreesta" kepistä meni yli, palautin ja otin uusiksi nii nousi. Sen jälkeen ei ollu mitää ongelmaa. Eli asia meni kerrasta perille.
Perjantaina Laura kävi tallomassa Aavalle jäljen (perus 6 keppiä, n. 650m pitkä, ja vanheni 1,5 h). Alku oli melkoista sähellystä sillä ei meinannu pysyä jäljellä millää, ja sen takia meni yli ekasta kepistä. Kepin jälkeen olisko ollu 30 m, nii neiti nosti vieraan kepin, eli se ei kuulunu sille jäljelle. Lauraki vaan totes että hänellä ei ollu ku vaan se 6 keppiä ja kaikki oli merkitty jäljelle ja tuota hän ei oo laittanu. Ja kepistä näki ettei se "kuulunu sarjaan". Eli veikkaan että sen takia Aava sekoili alussa koska ajoi lopun jäljen hyvin Aavamaiseen varmaan tapaan (ja kepitki nousi). JÄin näin jälkikäteen miettimään, että
A. olisko pitäny jättää palkkaamatta siitä väärästä kepistä, koska se ei kuulunu meijän jälkeen
B. on kaverilla melkonen nenä ku nostaa vieraan jälkikepin
C. Ja olis vissiin pitäny pistää lotto vetämään että Aavan jälki kulki just sen kepin yli.

Ja Sikka neiti se kasvaa hirmuisesti. Huomaa, että täs viikon aikana on tullu jalkoihin pituutta jonkiverran. Pääsi pikku-koiruus tekemään ekan oikeen jäljen joka oli huimat 8 metriä pitkä. Hyvin käytti nenää ja hoksas jutun juonen (alku oli vähä sähellystä ku oon vaan tehny namiruutuja, joten luuli taas olevan semmonen). Ollaan leikitty kahdenlelun-leikkiä, toki siinä on vähä vielä treenattavaa, sillä se ei malta palauttaa lelua, sillä se tietää että pian lentää toinen. Eli se lähtee heitetylle lelulle, ottaa sen suuhunsa , mutta jättää sen sinne ja juoksee kattomaan missä on seuraava lelu. Eli treenattavaa löytyy :D


Kuvat on sunnuntain aksa-treeneistä, kuvaaja : Katri Örn

Kolari






sunnuntai 23. elokuuta 2015

Mä olen niiiiiiin rakastunu

Nyt kerkeen tännekki taas päivittää vähän jotain noitten perhanan työkiireitten takia.
Mutta voi tuota Sikkaa!!!!! Se on niiin ihana tapaus että oksat pois. Näin viikon yhteiselon jälkeen oon niin myyty tolle pikku-paskiaiselle.

JOs ny alotetaan siitä, että kaveri on todella ahne ja syö kaiken ruuan mikä vaan eteen tulee. Ekoina päivinä se juoksu oman ruuan syötyään suoraa Aavan ruokakipolle ja Aava jäi vaan kattomaan että "Mamma, se syö mun ruokaa, auta mua". Nykyään Aavaki jo osaa sanoa Sikalle ja sen verran menny perille että enää vaan kyttäilee vieressä, mutta ei mee kovin lähelle Aavan ruokakuppia. Mutta kaveri kyllä hotkii ruokansa sen verran nopiaa, että mietinki jo täs että pistäskö ostaa se sokkelo-ruuokakuppi-hässäkkä. Katotaan mihin tuo tuosta menee. Nyt omien töitten takia siirryin kolmeen ruokaan päivässä (ennen sai neljä), nii penskanen on saanu yhen ruuista nurtsilla, eli oon tehny sille vähä niinku namiruutua. Ja voin sanoo, että käyttää ikäisekseen todella hyvin nenäänsä. Joten kyllä siitä vielä jälkikoiruuden saa.
Luonnetta kaverista kyllä löytyy: jos otat siltä jotain pois , mitä se ei saisi kantaa/syödä, nii kaveri käy kahta kauhiammin päälle että "perkele, se oli mun". Ja tuun veikkaamaan että se perkele tulee vielä mullekki hyvin tutuksi tuon naskalihampaan kanssa, Aavan kans ku sitä ei tartteta.
 Kotona pikku-neiti kantaa aivan kaikkee mitä vaan saa irti ja nyt viikon jälkee ymmärtää että niissä mun housunlahkeissa ei saa roikkua/repiä, toki muitten nilkkoihin kyllä käydään vielä kiinni.
Toinen asia missä varmaan voi tulla ongelmia, on tuo kun kaveri vain kiipeis joka paikkaan. Ja nukkumaanki se kipee mahdollisimman korkeelle mihin vaan pääsee (mullaki on suht matala rahi, nii sen päällä nukutaan kaikki yöt). Lenkeillä kaveri saa melkosia hepulikohtauksia ku on kiviä minkä päälle kiivetä tai sitte juostaan ojaan ja ylös, ojaan ja ylös. Hirmu hyvin se jo ikäisekseen hahmottaa itteensä, että ei mennä aiva jatkuvasti mukkelismakkelis.

Aava on ottanu uuden tulokkaan kyllä super-hienosti vastaan. Aava jo tietää että sisällä ollaan rauhassa eikä leikitä, mutta jappajee ku päästään ulos nii sitte kyllä painitaan ja juostaa ja touhutaan sen minkä kerkee. Aava kyllä sanoo, ku Sikka roikkuu ja repii poskikarvoissa, jaloissa tai hännässä, mutta tuo kirppunen ei oo moksiskaa. JOten vaikka oon ollu töis nii ei oo tarttenu eristellä koiria toisistaan millään lailla. Eli kyllä nuo kaksi rupee olemaan jo hyvät kaverit keskenään.

maanantai 17. elokuuta 2015

Saanen esitellä

Vihdoin ja viimein kerkeen tännekki päivittää. Mutta tuo viime viikko ei menny ihan niinku suunnittelin: maanantaina mulla oli kurkku kipee ja tiistaina se iskisi sitte kuumeen. Keskiviikkona kuumeesta huolimatta ajoin puoliväliin Etelä-Pohjammaata Tampereelle, missä äiti odotti ja ajoi loppumatkan. Torstaihin asti vaan makasin, mutta perjantaina oli jo pakko lähteä liikenteeseen, sillä kauan odottama pennun-haku-reissu odotti. Mirva-sisko lähti mulle hovikuskiksi ja lähettiin heti aamusta penskasen hakureisuun. Sieltä suoraa jätin siskon Ilmajoelle ja ajoin Lappajärvelle, sillä oli sopinut kaverille että teen sille häät, jokka juhlittiin lauantaina. Eileen sunnuntaina ajoin taas takasi Helsinkiin ja tämä päivä ollaan vaan oltu ja opiskeltu helsinkiläisyyttä. Huomenna pitäisi taas mennä välivuoroon, mutta onneksi keskiviikko on vapaa.

Mutta nyt, vihdoin ja viimein: saanen esitellä nyt näin virallisesti Suhteellisen Vipeltäjä, eli näin meidän kesken Sikka. Voin sanoo, että on kyllä mainio tapaus!!! Kaveri on hirmuisen rohkea ja menee paikkaan ku paikkaan, ja melkein kaikkia pitäisi päästä moikkaamaan. Itte oon täynnä hampaanjälkiä, koska kaveri puree ja puree ja puree ja puree. Jos saat jonkun sen otteesta pois, nii kaveri käy päälle kahta kauhiammin!!!! Ja tuo ruokahalu.... voi pojat! Tuo syö ihan mitä vaan mikä tulee vastaan.
Aavan kanssa Sikka leikkii hyvinki nätisti, ja muuten karvakorvat tulee hyvin toimeen.









Nii joo, ja sain vihdoin ja viimein hommattua tämmösen, sieltä löytyy lisää kuvia: http://minttusen.kuvat.fi/kuvat/

maanantai 3. elokuuta 2015

Ja lopputulema

Nii, mistäs sitä alottais. Sunnuntaina Aava taas sama laama, enkä meinannu saada sitä ees pissalle aamulla. Juttelin puhelimessa treenikaverin kanssa, ja hän oli sitä mieltä että olisi alkava kohtutulehdus, että vieppä se samantein lääkärille. Myöskin Aava ei juonut oikeastaan koko lauantaina, eikä sunnuntai aamusta. No soitinpa sitte Viikin eläinsairaalaan ja kysyin että tuonko koiran vai odotanko maanantaille. Sanoivat että tuo vaan. No eipä siinä muu auttanu ku lähtee koiran kaa sunnuntaipäivystykseen kuluttamaan aikaa.

No ku päästiin sisälle nii tehtiin normitsekkaukset: kuunneltiin keuhot ja sydän ja otettiin lämpö mikä oli 37.7.Otettiin myös verikoe jossa katottiin munuais- ja maksa-arvot, tulehdusarvot, elektrolyytit, verensokeri, verenproteiini, ja puna- ja valkosulujen osuudet. Mitään normaalista poikkeavaa ei löytyny, mutta tulehdusarvot oli koholla, mutta juuri ja juuri viitearvojen sisällä.Samoin verensokerissa ynnä muissa oli viitteitä kuivumiseen, muttei mitenkään suuresti. Lääkäri teki vielä suppean vatsaontelon ultran missä ei näkyny mitään (eli ei ollu kohtutulehdusta tai voimakkaita muutoksia, jotain pienen pientä). Eli periaatteessa mitää virallista vastausta ei saatu. Ohjeeksi saatiin, että pitää tarkkailla , että mihin suuntaan tuo tuosta menee ja jos menee vielä huonompaan nii uusiksi lääkäriin ja tarkempiin tutkimuksiin. Ja antaa jotain superherkkuruokaa että saan sen syömään + pitää pitää huoli ettei kuivu.

Tänään Aava on jo juonu ihan normaalisti. Ja ollu hieman pirteämpi.

Suunutaina menin vielä iltaan töihin nii sielä oli hyvin aikaa taas pohtia asioita. Kaverin kanssa ku juteltiin nii kysyi voisko olla henkisellä puolella jotain? Tai onko mun elämässä ollu jotain stressiä, väsymystä tai muuta joka vois vaikuttaa? Siinä sitä pohtiessa rupesin oikeen ajattelemaan. Chidan käynnin aikaan Aava rupes syömään huonommin , eikä oo siitä tointunu. Käytiin Maaretin työnä täs yks päivä, ja sillä oli jommalta kummalta sessulta jääny muutamia nappuloita kippoon -> Aava rohmus ne ja murisi jopa Aruylle ku tuli lähelle. Päivystyksessä lääkäri vielä antoi jotain RC:n purkkiruokaa , jonka söi hyvällä ruokahalulla. Nii voisko tästä päätellä, että ku Chida nii pahasti kyttäs Aavan syömistä ja murisi Aavalle vaikka molemmat oli omilla kipoilla, että Aavalta on siitä jääny jotain tuonne takaraivoon. Koska se nyt tiedetään että Aava on herkkä, varsinki ruuan suhteen: pienenä en voinu mennä 5 metriä lähemmäs ku syö, muuten lopetti syömästä. Nykyään tuo raja on "jo" 2 metriä. Tai Chidan aikaan mulla oli tavallisia rullaluita kämpässä (siis Aava piilotellu ja totta kai Chida ne löysi) nii olisko tapahtunu jotain ku oon ollu töis? Helkkarin hyvä kysymys. Itte vaan miettii, että voisko Aava olla noin herkkä.... I don´t know.
Osan voi varmaan pistää ehkä myös valeraskauden piikkiin. Ja mitä tulee muhun itteeni... TYöni takia en osaa enää stressata mistää, sillä se ei hyödytä yhtää mitää (yksinkertaisesti en pystyisi tehdä hektistä kokintyötä, jos stressaisin joka asiasta), joten tuskin Aava voi mun omaan stressiin reagoida. No sen myönnän, että oon tehny viimeaikoina paljo töitä, koska meillä on ollu paljo saikkuja ja oon sen takia ollu jonki verran väsyksis.  Olisko tuo kaikki oireilu kaikkien sattumien summa?? Mene, ja tiedä, mutta nyt vain seuraillaan mihin tuo tuosta kehittyy.