Aavan matkassa vol. 2

Ollaan me hengissä 

vaikkein ookkaa tänne mitään hetkeen kirjotellutkaan. Tai voisin sanoa että oon lähestulkoon asunut töissä ( 15 päivän työputki ja päivän pituudet on ollu 9-11h, niin eipä siinä muuta elämää ookkaa). No nyt onneks työrintamalla vähän edes helpottaa, niin olis enempi aikaa kaikkeen muuhun.

Vaikka oon ollukki töis niin oikeestaan jokapäivä on tullut Aavaa treenattua tokossa ja tottiksessa. Tokossa ei olla tehty suurempia : jäävien erottelua, seuruun juoksua, ruutua aloitettiin opiskelemaan, ja taas niitä iän ikuisia vasemmalle- ja täyskäännöksiä. Ilman käsiapua Aava heittää hienosti perseensä niinku haluaisin, mutta kun jättää käsiliikkeen pois, niin se on ku laama jonka etupää vaan liikkuu ja sen takia se on liian edessä... En ymmärrä kuinka se voi olla noin vaikea pikku-koiruuden ajatusmaailmaan?!? Vauhtinoutoja ollaan jonkinverran tehty ja kaveri irtoaakin hienosti ja vauhdilla kapulalle, takaasi tuo kans hyvällä vauhdilla. Nyt pitäisi enää opettaa loppu ja pito ( eipä siitä sen enempää, nimimerkillä maailman kauhein mälvääjä). 

Muutamat esineruudutkin on tullut tehtyä; ekalla kertaa keskityttiin palautuksiin ja palautekin mieleen mitä oikeasti pitää tehdä , eli tehtiin vain yks esine kerrallaan niin että koira näki kun vein esineen. Tämä toimi tosi hyvin. Toisella kerralla  vein kaks esinettä suht kauas toisistaan ja Aavan pistot onnistui tosi hyvin joten jätin siihen. Kolmannella kerralla vein kolme esinettä valmiiksi. Hienosti Aava toi ensimmäisen, mutta sitte se tajus että mäpä otanki nämä kaikki kerralla suuhun ja tuon sitte vasta. Joten seuraavissa reeneissä mennäänkin taas taakse päin, huoh...

Jäljissä ollaan tehty keppimotivaatiotreeniä ihan hiekkakentällä, niin että oon pistäny n. 10 keppiä jonoon parin metrin välein ja siitä saanut Aava niitä nostella. Tää auttoi hurjasti sillä oon tehny 2 jälkee joissa molemmissa on kepit nousseet niin hienosti, jes!!!! Jana työskentelyä pitäis ruveta reenaamaan huomattavasti enempi.

Ylihuomenna eli sunnuntaina, vihdoin ja viimein, saan taas Nipsun kotia :D, se on ollut ny kuukauden porukoilla sairaslomalla. Niin ja kävihän se Kokkolassa kansanparantajalla; taas oli koko koira totaali jumissa, pahimmat paikat oli taas lonkat, polvet ja lavat. Itte en päässy paikalle töitten takia joten tarkemmin en osaa sanoa ( ja iso kiitos Saaralle Nipsun roudaamisesta!!!) . Viikko Kokkolasta Nipsu kävi vielä osteopaatin käsittelyssä, sieltä löytyi se sama vanha jumi joka on ollut joka kerta ristinivelen kohdassa. Nipsun kanssa olis tarkoitus pitää kunnon tehokuuri noissa käsittelyissä jos sen sais auki , ja jos se vaikka pysyis auki ( eli  syyskuussa hierotaan, lokakuun alussa taas osteopaatille ja loppukuusta kansanparantajalle, marraskuussa hierotaan, joulukuun alussa osteopaatti ja ehkä hieronta ja tammikuun alussa taas kansanparantajalle), eli kauheesti kaikkee.

Ne rotumestaruudet tokossa jää nyt välistä mun töitten takia, mutta sunnuntaina pitäis taas mennä tokokokeeseen Aavan kanssa :)

Niin on lomat lusittu

Tässä viimeaikoina on tullut paljon kirjoiteltua vain meidän treeneistä niin ajattelin tehdä poikkeuksen ja kirjotella meidän arkikuulumisia. Mun supersuuri viikon lomakin oli ja meni. Täytyy myöntää että viikko ilman koiria/ treenejä ynnä muutakaan koiramaisuuksia oli hieman outoa, kun on tottunut että tytöt pyörii jatkuvasti jaloissa ja käydään treeneissä. Toisaalta oli kiva olla välillä ilman koiria. Toisaalta se ei onnistunut, sillä viikon aikana tein jo melkoset treenisuunnitelmat pääsääntöisesti Aavan päänmenoksi. Heh heh ja oho...

Tytöillä viikko meni odotetusti: Nipsu oli ensimmäiset päivät hyvinkin masentuuneena, "saakelin mamma ku jättää mut tänne...". Ja Aavasta taas tuli todisteetua kuinka se on vain yhden omistajan koira: ei meinannu antaa siskoilleni kiinni ja muutenkin oli kuulemma muutama ärräpää päässyt Aavasen takia. Delegoin samalla siskoilleni, että käyttivät Aavan virallisissa lonkka- ja kyynerkuvissa ( on nääs paaaaaaaaljo halvempaa käyttää Etelä-Pohjammaalla ku täälä eteläs). Sanoivat että Aava oli käyttäytynyt hienosti, eikä ollut väistänyt eläinlääkäriä/ hoitajia ollenkaan (wooohoooo, me edistytään!!). Unilääkettä vastaan oli sinnitellyt todella pitkään : vaikka huojui ja jalatkin petti alta, silti ei kaveri suostunut nukahtamaan ja oli kuvia otettaessa puoliksi herännytkin. No ymmärtäähän tuon: herkkä koira, uusia ihmisiä ja uusi tilanne. Kennelliittoon lähti lonkat A/A ja kyynärät terveenä, nyt vain odotetaan virallisia tuloksia. Nyt pitäisi vielä käydä silmät peilaamassa, niin on kaikki "viralliset" asiat hoidettu.

Nipsun kanssa taistellaan edelleen nuotten jumien kanssa :( . Tai itseasiassa ne on menneet vaan huonompaan suuntaan: taaskaan Nipsu ei leiki, ei juokse, takajalkojen askel on on lyhentynyt entisestään, ja muutenkin asento on kummallinen (selvästi varoo takapäätä), ja muutenkin on hyvin vaivalloinen ja hirveän äreä muita kohtaan. Säälittää vain Nipsua sillä näkee että tahtoisi leikkiä ja juosta kilpaa Aavan kanssa, mutta kun ei pysty (= lähtee usein juoksemaan mutta pysähtyy samantien muutaman metrin jälkeen ja kipeän oloinen). Lomalla olessani Nipsunen oli saanut juosta vapaana paljon, jolloin oli vähän mennyt parempaan suuntaan ( silloin parempi kuin itse saa päättää vauhdin), joten Nipsu jäi vanhemmilleni Ilmajoelle pariksi viikoksi "sairaslomalle" ja samalla pääsee kansanparantajalle Kokkolaan (itte en tiiä vielä töistä, niin onpahan koira jo puolesvälis matkaa). Joten nyt me ollaan vain Aavan kanssa kahdestaan. Toisaalta teke molemmille todella hyvää olla erikseen!!! Aava on kyllä yllättäny kun joutuu olla yksin: se toimii ihan samalla tavalla oli Nipsua tai ei; ei hauku , eikä (vielä!!) oo tuhonnu mitään, leikkiin se pyytän enemmän mutta muuten se on aiva normaali, onneksi.

Nyt sitten rupeaakin olemaan treenejä urakalla ja laskulla sillä EPK:n syyskausi starttaa aivan näillä näppäimillä. Musta tehtiin koulutusohjaaja (pentu/alokasryhmään) tottis-puolelle eli pidän treenit kerran viikkoon jossa samalla treenaan omani sekä meidän kouluttajien omat tottistreenit kerranviikkoon. Katsotaan kuinka aika riittää vielä jälki- ja hakuporukkaan (toivottavasti riittää!!). Myös tuo vieti kiinostaisi, sillä sitä en oo koskaan treenannu. Eli kalenteri on melko täynnä kaikenlaisia treenejä  +  nyt syksylle on tiedossa 4 koulutuspäivää tottiksen/tokon osalta ( 3x Sirke Viitanen, 1x Juha Korri). Niin missäs välissä sitä töissä kerkeääkään käymään ?!? ;D

Tähän loppuun pitäisi pistää joku tosi hieno kuva tytöistä, mutta.... Aava on tällä hetkellä niin ruman näköinen kun tiputtanut (vihdoin ja viimein) kaiken pentukarvansa eikä oo kasvattanu uutta tilalle, ja Nipsu on eepeellä (ja se vihaa kameraa, tai ainakin korvat vihaa, koska siitä on hankala saada hyviä kuvia). joten jätetään ne kuvat sitte myöhemmälle :)

Nipsun selän kanssa valoa tunnelin päässä

Lauantaina tuli käytyä Kokkolassa kauan ja hartaasti odottamallani kansanparantajalla. Nyt voin sanoa että on tuo Anu kyllä semmonen taikasormi, että oksat pois ja pala larvaa. Nykyään mulla on aivan uus koira!!! Ero vanhaan on järjettömän suuri. Se joka vielä väittää tuollaista touhua huuhaaksi, niin voin sanoa että se on kaukana siitä!!

Suurin ero vanhaan on, että koiralle tuli melkein 10 cm lisää pituutta, samoin nykyään Nipsu ei oo enää semmonen pötkökoira, vaan selässä on selkeä s-kuvio eli notko keskellä ja nousee pepun päälle. Samalla Nipsulle taiottiin jostain reisilihakset jotka näkyy, ja koira kantaa häntäänsä aivan erilailla. Tähän asti Nipsu on aina seissyt hirmu kasassa eli takajalat mahan alla, nyt ne on seistessä takana. Ja kun Nipsu istuu niin se vie pinta-alaltaan vain noin puolet mitä se oli. Ja yleensäkkin koko koira on nykyään huomattavasti rennompi joka näkyy liikkeessäkin. Joten nytten takajalkojen askel piteni huomattavasti. Eli niinsanotusti Nipsu tuli rantakuntoon reilun tunnin aikana.

Nipsua siis käsiteltiin n. tunnin verran ja itsekseni nauroin että tähän asti oon manannu tuota selkää. Loppupeleissä seljässä ei ollut mitään vikaa, eikä se ollut ees jumissa. Koko muu koira olikin niin jumissa ja pinkeenä kuin vain ikää voi, pystyy ja kykenee.

Jumeja oli leuoissa ja kallonpohjassa,, samoin oikea etujalkansa oli jumissa mutta oikea puoli oli pahempi: vasen etulapa oli kiinni selkärangassa josta se irrotettiin. Kyljet olivat superpinkeät ja viimeisten kylkiluiden päällä oli mennyt lihakset jotka siirrettiin pois. Suurin syy kipuilua on ollu lonkat jotka on kyllä ollu oikeella paikalla mutta ne olivat molemmilla puolilla väärässä asennossa kääntyneenä, joten ne pistettii  oikeaan asentoon. Vasen takajalka oli myöskin pinkeä ja polvi oli väärässä asennossa. Reisilihas oli jonkinverran kääntyneenä väärään suuntaan, oikea takajalka olikin huomattavasti pahempi: tämänkin puolen polvi oli vinossa ja reisilihas oli väärässäpaikassa joka painoi hermoa pahasti (joka seki  oli väärässä paikassa) ja jokinmuukin hermo oli väärässä paikassa. Anu totesikin että oli likellä ettei koira ontuisi koko aikaa. Myös hännän tyvi oli pahimpia paikkoja jumejen kannalta, vaikka koko häntä oli jumissa. Nyt sitä vasta ittekki ymmärtää kuinka paljon koira tarttee häntäänsä, nimittäin aivan kaikkeen: jarrutamiseen, käännöksiin,vauhdin nostamiseen, tasapainoon............ Ja tästäkin listasta puuttuu jumeja mitä Anu löysi, joita en just tähän hätään muista. Ja kaikki jumit olivat syviä sillä ne olivat vaivanneet niin kauan. Eli kaveri oli totaali jumissa ja silti tehnyt kaiken mitä pyydän vaikka kipiää tuli. 

Anu sanoi että kaikki tämä on tapahtunut yhdestä kolhusta joka on vaikuttanut ketjureaktion lailla toiseen ja siitä seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan. Ja epäili että kaikki on alkanut niinkin yksin kertaisesta asiasta kuin Nipsu on hypännyt ojan yli tai sohvalle tai sängylle tai autoonkin että etujalaton menneet mitta takajalat ovat jääneet ja "tyhjänpäälle" eli takajalat on tipahtaneet alaspäin. Se on  voinu käyrä ihan missä vain....

Anu vielä muistutti, että Nipsu voi olla muutaman päivän kipeä sillä oikomista tehtiin niin paljon. Mieluusti tässä kohtaa ei anneta kipulääkettä ettei kaveri rupea riehumaan. Nyt Nipsulla on operaationa opetella uudet ja oikeat liikeradat, sillä se on joutunut käyttämään niin pitkään vääriä liikeratoja varoakseen itseään, että vanhat ja väärät liikeradat on lihasmuistissa. Tämä menee parissa päivässä ohitte. 

Seuraava aika onkin 4 kuukauden päästä, niin sitte nähdään kuinka jumissa se sitte on :)

Nyt kun vaan saan kameran käteeni niin otan "uudesta Nipsusta" seisoma kuvan ja pistän vertailuksi vanhan kuvan niin näkee eron käsittelyn jälkeen, kunhan vaan kerkeän....

Eläinlääkäri visiitti

Yllättäen käytiinkin Nipsukkaan kanssa eileen eläinlääkärissä. Tuon sen seljän kanssa on ollu ongelmia, mutta nyt se äityi niin pahaksi että oli pakko soittaa eläinlääkärille aika + sillä oli vähäsen kuumetta aamulla. Ongelmana oli/ on edelleen että kun Nipsu makaa niin se ei meinaa päästä seisomaan, koska selkään tulee niin kipiää :(  Istumaan Nipsu pääsee hyvinki, mutta siitä ylöspääsy on todella hankalaa ja se näyttääkin hyvin kivuliaalta puuhalta. Nipsu ei meinaa saada takajalkojen allensa ollenkaan, ja se pyöräyttää ittensä "terveen selkäpuoliskon kautta" seisomaan. Nipsu kävellessä näkee kuinka takapää on todella tönkkö. Kaiken tämän vielä kruunaa (tietenki) että Nipsu on neljättä päivää ripulilla. Tässä oli toinen syy miks kävin ell. vastaanotolla. 

Ja lopputulos. Ripuliin saatiin lääkkeitä ja nyt toivotaan että se menee ohitte mahollisimman nopiaa. Toki Nipsu sai superpitkän kuurin : nimittäin 10 päivää ja 2 tablettia per päivä. Täytyy myöntää että ihmettelin ittekki kuurin pituutta. Eli se puoli saatiin kuntoon, mutta se selkä... Eläinlääkäri venytti Nipsun jalkoja yms. niin vasemmalta puolella Nipsu antoi käsitellä ja se venyiki yllättävän hyvin, mutta oikeelta puolellta Nipsu oli hyvin arka eikä se antanu venyttää/ kopeloida ollenkaan. Lääkärin diagnoosi olikin että se aristaa oikeata puolta ( .... sen mä tiesin ilma  eläinlääkäriäki). Mutta tähän paskamaiseen puoleen... koska Nipsulla on tuo ripuli niin en saanut särkylääkkeitä tuohon selkään ( niitä ei saa käyttää yhtäaikaa) , en edes nii  että ne olis mulla valmiina ku Nipsun ripuli loppis... Siinä kohtaa hieman sapetti, ku itte näkee että koiraan tulee kipiää. Eikä tuo lääkäri osannu sanoa juuta ei jaata koko selkään. Totesi vaan että kannattaa käydä ortopedilla Nipsun kanssa ja ottaa röntgenkuvat lonkista ja seljästä. Siitäpä tuleeki sitte halpareissu.....   Nipsulta otettiin vielä lopuksi verikoe, että nähtiin onko jotain puustostiloja yms. tuon ripulin takia + tulehdusarvot selän takia. Tulokset oli superhyvät eli jotain positiivista: Nipsun veri on priimaa kamaa :). Sitä ihmettelin ettei tuo selkä ollut nostanut edes tulehdusarvoja, mutta ei niin ei. Toki hyvä tietää sekin asia. Nytten Nipsu on pari päivää "pakkolevossa" ja toivotaan käret kyynerpäitä myöten ristissä että tää menee nopiaa ohitte....

Jälkeilyä ja tokoilua

Otettiin vähän tokoilua alkuviikosta edelleen samalla hiekkakentällä. Tässä kohtaa voisin hehkuttaa kuinka Aava tulee jo tosi hienosti sivulle :) ja ilman käsiohjausta... Eli supertokokoiran alku :) sitten ei niin hyviin uutisiin. Vaikka kirjoitinkin torstaista, niin Nipsun selkä oli jo parempi. No pitihän sitä mennä tikulla jäätä kokeilemaan ja ottaa vähän Nipsunkin kanssa. Otettiin muutama liikkeestä seisominen (tarkemmin tarkkuutta seisomiseen takapalkalla) ja pari seuruun täyskäännöstä. Nipsun selkä oli taas totaalijumissa. Hieromalla ja venyttelemällä + Back On Trackillä se on nyt taas parempi... edelleen maanantain osteopaatin aikaa odotellessa. Täytyy myöntää, että Nipsu on nyt 1 1/2 vuotta kulkenut joka toinen kuukausi osteopaatilla, ja selkä on silti huonossa kunnossa. Kaippa seuraava keino tuohon selkään on jonkun sortin kansanparantaja eli vissiin virallisesti pehmytkudos... jotain :) . Täytyy myöntää että himppasen ottaa päähän jos meidän tokoura oli tuon seljän takia tässä, senverran kovan työn ja kivisen polun tuon karvakorvan kanssa on tehty: palvelushaluttomasta ja minkään laista motivaatiota olevasta koirasta oon saanu, superinnokkaan treenaajan, joka oli koevalmiina alokkaaseen. Huoh... No mulla on Aava josta tulee vielä superpätevä :)

Keskiviikkona käytiinkin tekemässä jäljet tytöille Luna-koiran kanssa. Aavalle tein melkopitkän (n. 30m) pitkän peltojäljen. Sen se ajoikin tooooosi hyvin. Aavalla on nyt käynyt totaalinen ahaa-elämys tuon jäljen kanssa ja se tekis töitä vaikka kuinka. Nyt erona oli että viimeksi pistin makkaran vaihdellen joka toiselle tai joka kolmannelle askeleelle, nyt oli 1-1 1/2 metriä makkaroita joka askeleella ja sitten 2-3 metriä ilman. Tämä näytti toimivan suht hyvin vaikkakin makkaroita jäi jonkin verran syömättä. Ens kerralla ajattelin pistää sinne tänne makkaran paloja, testataan kuinka käy :)
Sitten operaatio Nipsu. Nipsunen on viimeaikoina ajanut peltojäljet huonosti, tai vain paikoin, joten ajoin Nipsulla ensin lyhyen suoran pätkän jossa oli tosi tiheesti herkkuja, eli tein pomminvarman peltojäljen, joka onneksi meni hyvin. Tein vielä metsään suht lyhyen (n. 50m) pitkän jäljen. Voin sanoa että se jos mikä meni perseelleen, koska kun jäljet oli tehty niin totta kai alotettiin penskasista. Siinä kun Luna ajoi omaa jälkeänsä niin sen metsäjäljen päältä meni 4 metsäkauriin porukka. Nipsu joka on todellakin riistaviettinen.... lopun voitte varmaan arvata. Mutta täytyy todeta, että empä uskonu näkeväni bambeja kehä II:n sisäpuolella 8)

Ja taas Aavan koottuja... voisin todeta, että pikku-koira ei oikeen oo aamuihminen, tai siis koira. Ittelläni on ollut pari aamuvuoroa ja totta kai ollaan lähetty juoksulenkille 5.30, Aava on ollut "hieman" vedettävää mallia... Ehkä mä saan siitä vielä "aamukoiran" :)