Niin on taas vaan yks vuosi taputeltu ja on aika sanoa tervetuloa uudelle vuodelle. Joten niin ku moni muu (siis oikeestaan kaikki) tekee tän perinteisen vuoden kertauksen ja samalla annetaan uudelle vuodelle tavotteet, niin teen sen myös itte.
Vuodessa on taas kereenny tapahtua vaikka ja mitä, mistä vois yhtäkkiä nostaa Aavan loistavan aksa-uran korkkauksen, Sikan BH-koe, ja maligaattorin lonkka- ja kyynärkuvat. Sikkanen vietti vielä sen yhen yön eläinsairaalassa.
Kuinkas meijän tavotteet onnistui:
Sikka:
Sikalle en tuu suuremmin tavoitteita laittamaan, sillä me edetään sitä mukaa miltä tuntuu. Sikka on kehittyny jotenki tosi hitaasti ( siis jos vertaa Aavaan tai Nipsuun). Ihan loppuvuoteen vois haaveilla BH-koetta tai tokon alokaan korkkausta, mutta suurella kysymysmerkillä.
Mettälajien puolella jos saatais jälkeen pituutta (peltojälki) ja esineet, ja varmuutta.
Ja kuinka kävi.
Toko: Yritin nytte loppuvuodesta saada Sikasen tokokokeeseen mutta valitettavasti ei päästy mihinkään, mutta yritystä ens vuodelle. Muuten liikkeitten osalta päästiin pitemmlle ku osasin odottaa (suurin osa jo voittajan liikkeistä on hallussa).
Pk: BH käytiin suorittamassa hyväksytysti Lahdessa. Tottisten osalta päästiin hyvälle mallille ja sen suhteen voitais oikestaan jo kisata. Peltojälki vähä jäi heikommalle, eikä kovinkaa montaa jälkee pellolla ajettu. Mettäjäljen suhteen asiat on huomattavasti paremmin. Aikas monta jälkee kereetti tallaamaan, kepit nousee hyvällä prosentilla, janatki on jo hyvällä mallilla. Esineruutu on kans hyvällä mallilla, Snikkersson irtoo nätisti kauas ja tekee hyvin töitä, ja jopa se nenäki on yllättävän hyvin auki.
Aksa: Ollaan kehitytty yllättävän paljon, vaikka oikeestaan sen treenaaminen ollaan oikeen kunnolla alotettu vasta syksyllä. Sikka hakee treeni määrään ja ikäänsä nähden hemmetin hyvin esteitä, kepit on erittäin hyvällä mallilla. Ja jopa mä oon oppinu ohjaamaan mun kengurua.
Muuta: Sikka kävi kuvissa, josta tuloksena oli lonkat B/B ja kyynärät 0/0, samalla silmät peilattiin terveeksi.
Aava:
Toko: Ihan ekana mun pitää tehä jotain tolle mielentilalle, ettei ahistu kokeessa niin pahasti. Kun saan sen jollekki tasolle nii rupeen miettiin sitte vasta kokeita.
PK: Kisaamisen suhteen sama mikä tokossa! Mettien puolesta koiruus olis ny jo valmis mutta... FH, no no no no,vois kyllä mennä kokeeseen ens kesänä (ilmasun vaihtaminen vaan)
Aksa: Jos pääsis kunno seuraan nii vois viedä koiraa eteenpäin, jos ei nii sitte touhotetaan ittekseen ja käydään mölleissä. Muuten veikkaan että päästäis kisaamaan
Ja kuinka kävi:
Toko: Ei kyllä kisattu, mutta mielentila on aiva täysin eri mikä vuosi sitte. Mutta loppuvuodesta jo suunnittelin että oltais menty kokeeseen, mutta täs oli sama ongelma ku Sikalla, eli ei päästy (toki en niin aktiivisesti yrittänykkää kokeeseen)
PK: maastot edelleen kunnossa, Aava on jälkien suhteen tehny hemmetin hyvää työtä ja ajoi jopa 2,5 km jäljenki kesällä. Mielentila on ihan eri tottisten suhteen, että pitäis testata rupeisko se kestämään ampumisen.
Aksa: päästiin seuraan ja sillä saralla ollaan menty iiiisssssoooooooooiiiiinnnnn harppauksin eteenpäin. Alotettiin meidän aksaura lokakuussa, viisissä kisoissa Aava nousi kakkosiin ja kakkosistaki meillä on jo yks serti. Ja saldona oli myös huimat kaks tuplanollaa. Eli ihan jäätävn hieno saavutus Aava-koiruudelta.
Näyttelyitten puolella käytiin ainoastaan erkkarissa josta saatiin ERI.
Tavotteet ei ollu mikkää suuret, tai kummoset. Mutta hyvin realistiset. Ja aika hyvin saatiin ne toteen. Hienoja tuloksia, paljon iloa, ihan supermahtavia treenikavereita, paljon uusia tyyppejä, jokka on niin huippuja!!! Saanu tavata ihan supereita kouluttajia, ja taitavia koiria. Pääsin niiin maailmasta parhaaseen seuraan mistä tykkään hurjasti, ihan parhautta. En voi olla ku suuresti kiitollinen kaikesta, siis ihan kaikesta, joittenka kanssa oon saanu jakaa viime vuoden!!
Ja sit tavotteet vuodelle 2017!!
Sikka:
Toko: Nyt alkuvuodesta mennään starttaamaan meidän kisaura alokkaassa. Ja vielä kisata avoimessaki. Tavotteena olis myös päästä edustamaan seuraa tokon sm-kisoihin joukkuekisaan.
PK: Tarkotus olis saada JK1-koulari alkukesästä, loppukesästä vois käydä tetstaamassa jo jopa JK2:sta. Jos myös ajeltain peltäjälkiä vähä enemmän mitä viime kesänä. Hakua olis kiva testata jos löytäis porukan missä treenailla.
Aksa: Ekana kontaktit kuntoon ja sitte kisaamaan, eli jossain kohtaa olis Sikan kanssa kisauran korkkaus tällä saralla. Tulos tavotteita en viitti laittaa sillä Sikka on Sikka, ja mulla ittellä on vielä huiman paljo opittavaa Sikan kanssa aksailusta
Muuta: Ku neiti täyttää 2 vuotta nii käydään hakees selkäkuvat. Näyttelypuolella jos yritetään mettästää sitä pakollista H:ta, mutta sitä ennen pitää varmaan käydä joissain mätsäreis että ei aiheuteta kovin paljoo paheennusta :D
Aava:
Toko: Kovin suuria tavotteita en aseta Aavan kanssa, mutta nyt ku on saatu mielentila kuntoon niin semmonen pienen pieni haaveen häivähdys siitä että saisin Aavan vielä tva:ksi nostaa päätään. Joten kiirettä ei pidetä mutta sitä kohde mennään.
PK: Niin ku jo ylempänä mietin nii pitäis testata jos sais Aavan vielä kestämään ampumisen. Jos se onnistuu nii sitte vois kokeilla JK1:stä. Tässäkään en aseta suuria tavtteita vaan mennään ihan puhtaasti Aavan mukaan. Jos ei kestä nii saa karvakasa ajella jälkiä hötsäily-tyyliin.
Aksa: Ehdottomasti kolmosiin nousu!! Tänä vuonna ei vielä millää sm-kisoihin päästä, mutta jos yrittäis saada ees osan vuoden 2018 sm-kisanollista kasaan. Eli jos tavotteksi pistetään vuoden -18 sm-kisat nii sen mukaan treenataan ja kisataan.
Muuta: Aavan kanssa vois kans käydä pyörähtämässä muutamissa näyttelyissä, mutta en ota siitä sen suurempaa stressiä. Tarkotuksena olis myös (kunhan kelit antaa periksi) käydä Aava sterkkaamassa.
Muuten toivotaan että molemmat pysyy terveenä, eikä mitää suurta ja ihmeellistä satu.
Muuten haluan toivottaa ihan kaaaaaikille super loistavaa ja menestyksekästä vuotta 2017!!!
lauantai 31. joulukuuta 2016
keskiviikko 21. joulukuuta 2016
Pääkopan tonkimista
Eileen meillä oli oman seuran järjestämä Anne Talvitien menttaali valmennuksen luento. Voin sanoo, että näin parin mettälenkin jälkeen ku on saanu mietiskellä ja pohdiskella, nii taas oon saanu melkosia ahaa-elämyksiä. En rupee mitenkään referoimaan kyseistä luentoa, vaan tää on taas mun omaa pohdintaa musta ittestäni.
Aluksi puhuttiin omasta jännittämisestä kisatessa. Mä oon siitä onnellisessa asemassa, että aksa puolella en oo mitenkään kaaottinen jännittäjä. Mulla on aina semmonen hyvällä tavalla pieni jännitys joka tekee musta skarpin. Eli en todellakaan mee mihinkään paniikki paniikkiin , mutta en oo kyllä lahnakaan. Näin ku rupesin tätäki miettimään, niin mä kestän jo omassa työssäni stressiä ja painetta hyvinki paljon. Totta puhuakseen, mä en voisi tehä työtäni jos mä en kestäisi. Eli siis, kestän painetta ja stressiä "normi-ihmistä" selkeesti paremmin. Mikä on yks positiivinen asia. Vaikka Aava on tommonen herkkis nii tää os vielä sen asteista jännitystä, että myös Aava sen kestää hyvin, eikä se ahdistu ja paineistu vielä tästä. Sitte taas tokopuolella mä jännitän kisoissa huomattavasti enemmän, joka näkyy Aavassaki jo huomattavasti selkeemmin. Silloon siitä tulee ahddistunu ja paineistunu ja juoksis vaan pois kehästä. Eli ensimmäinen asia to do-listalle: se että mä saisin itteni rennommaksi tokokokeissa (sinne aksakisoijen hyvän jännityksen tasolle). Siinä mulla on vielä paaaaaaljon työ sarkaa, mutta tätä on hyvä ruveta työstämään. Sikkaan en osaa vielä sanoa sillä en oo vielä kisannu sen kanssa, mutta veikkaan että mun pitäis ollaa Aavasta vielä rennompi sillä jos mä rupeen jännittään niin Sikalla vieterit jalkojen alla kiristyy entisestään. Mutta Sikan kans aika näyttää mimmonen se on ja mitä mun pitä sen kans tehä. Nyt mulla ei oo vielä käsitystä mikä sen kanssa toimii, mikä ei.
Luenon jälkeen kävin vielä tyttöjen kanssa mettälenkillä, missä vasta sielä koin ehkä kaikkista suurimman oivalluksen. Koska me ollaan kerättä Aavan kanssa kisatessa vitosia ihan kiitettävästi. Itseasiassa laskin ne. Me ollaan saatu kaikista starteista yhteensä 76%. Hitto ihan oikeesti!!!! Seiskyt kuus prossaa on jäätävä määrä. Ja ku kävin ne läpi (onneks ei olla kisattu ku muutama kk nii ei ollu niin hirveesti läpi käymistä), niin kaikissa oli yleensä MUN OMA TYHMÄ VIRHE . Rupesin sitä miettimään mistä se johtuu. Mulla oli eileen myös kehityskeskustelu mun ylemmän esimiehen kanssa, ja sain siltä palautetta että mulla on välillä vähä tapana että kun mulle annetaan joku homma niin mä pistän vitosen silmään ja lähden tekemään sitä. Mä en mieti lopputulosta vaan lähden päätä pahkaa hommiin, jonka seurauksena jolloin lopputulos on hyvä. Mutta mun työtehokkuudella ja tietotaidolla (=ammattitaidolla) vois lopputulos olla täydellinen, kunhan mä vaan alussa ottaisin vaihteen pois vitoselta ja pistäisin sen kolmoselle ja miettisin mitenkä mä pääsisin mahdollisimman täydelliseen lopputulokseen, niin pystyn sen toteuttamaan. Totesin että mulla on ihan sama ongelma myös aksapuolella. Eikö tuo 76 prossaa oo täydellinen todiste siitä!!!!! Eli ne on hyviä, mutta ei täydellisiä, mihin kuitenki pyritään aksapuolella. Kun asiaa rupesin lisää miettimään, nii viime kesänä ku treenasin Marin ryhmässä nii aikas monta kertaa nii mari kysyi hyvin uskein että juoksinko ihan täysiä, tai teinkö asian ihan sata prossasesti. Voin rehellisesti sanoo että en. Sen jälkeen ku mulle sanottiin niin sitte kyllä. Ja ku vielä rupesin ajattelemaan tätä, nii totesin että mä lähden starttiin ku soitellen sotaan. En mä mieti mikä olis täydellinen suoritus, vaan meen hyvin vahvasti fiilispohjalta ajattelematta mitää. Vaikkaan että tää on tällä hetkellä mun isoin ongelma. Jonka mä tosiaan vasta nyt tajusin. JOten nyt on hyvä aika tehdä tällekki asialle jotain. Uskon että kun mä oikeesti rupeen miettimään kuinka pääsen siihen täydelliseen lopputulokseen niin on huomattavasti paremmat tsäänssit saadakki niitä nollia.
Kuten tuossa jo ennemmin sanoin niin meen usein fiilispohjalla, enkä oikeesti mieti niin tarkasti mitä teen. Niin totesin että mä olen myös hemmetin huono analysoimaan varsinkaan itteeni. Jos näen toisten videoita tai jos joku kysyy vinkkejä tai mitä vaan niin mietin hyvinki paljon (niin tokossa, aksassa ku pk-puolella). Mutta sitte ku on kyse musta, niin en mä koskaa mieti mitä tein, miten voisin kehittää itteeni. Sen takia ei tuu koskaan kuvattua itteeni. Eli jos mä haluan oikeesti tulla huomattavasti paremmaksi nii tässä on kans suuren suuri oppimisen paikka. Mutta tää ongelma mulla on enempi aksan puolella ku taas tokon puolella. Tokossa (ja pk-puolella) mä mietin paljoki mistä mikäki johtuu ja analysoin. Jotenki hassua kuinka paljon eroa on teenkö aksaa vai tokoa. Kuvittelis että sama ihminen, samat tavat. Ei mun tapauksessa.
Luennolla oli puhetta myös noidan kehässä pyörimisessä. Nostan taas käden pystyyn merkiksi että harrastan myös tätä. Joissain asioissa en oo lähellekkään niin paha ja huomaan kyllä itte ku jään junnamaan paikoillani . Silloon jo tajuan ottaa itteeni niskasta kiinni ja mennään taas eteenpäin. Silti tässäkin on kyllä petrattavaa. Mutta joissain asioissa oon kyllä pinttyny omiin kaavoihini: hyvä esimerkki on tuo Aava ja sen mielentila. Koska tiiän mimmonen herkkis se oli esim. vuosi sitte, en uskaltanu kovin hirveesti vaatiakkaan siltä. Nykyään joku vois sanoo että Aava on eri koira ku vuosi sitte. Nykyään mä voin (tai siis mun jo pitää) vaatia siltä. Mutta silti mä käsittelen sitä silkkihansikkain. En vaan tietyssä mielessä uskalla vaatia.
Tää on myös samalla semmonen asia, missä huomaan että pysyn hyvin helposti omalla mukavuusalueellani -> helposti jää junnaamaan paikoilleen. Mukavuusalueella pysymisestä hyvän tekstin kirjotti Johanna blogiinsa. Suosittelen käydä lukemassa. Se löytyy täältä: http://tyokoiriajakoiraurheilua.omablogi.fi/moka-on-lahja/
Näillä mietteillä mennään eteenpäin. Vielä on paaaaljon mietiskeltävää ja prosessoitavaa tuola pääkopassa, mutta uus vuosi on ovella joten samalla näistä kehityskohteista saa hyviä uuden vuoden lupauksia.
Aluksi puhuttiin omasta jännittämisestä kisatessa. Mä oon siitä onnellisessa asemassa, että aksa puolella en oo mitenkään kaaottinen jännittäjä. Mulla on aina semmonen hyvällä tavalla pieni jännitys joka tekee musta skarpin. Eli en todellakaan mee mihinkään paniikki paniikkiin , mutta en oo kyllä lahnakaan. Näin ku rupesin tätäki miettimään, niin mä kestän jo omassa työssäni stressiä ja painetta hyvinki paljon. Totta puhuakseen, mä en voisi tehä työtäni jos mä en kestäisi. Eli siis, kestän painetta ja stressiä "normi-ihmistä" selkeesti paremmin. Mikä on yks positiivinen asia. Vaikka Aava on tommonen herkkis nii tää os vielä sen asteista jännitystä, että myös Aava sen kestää hyvin, eikä se ahdistu ja paineistu vielä tästä. Sitte taas tokopuolella mä jännitän kisoissa huomattavasti enemmän, joka näkyy Aavassaki jo huomattavasti selkeemmin. Silloon siitä tulee ahddistunu ja paineistunu ja juoksis vaan pois kehästä. Eli ensimmäinen asia to do-listalle: se että mä saisin itteni rennommaksi tokokokeissa (sinne aksakisoijen hyvän jännityksen tasolle). Siinä mulla on vielä paaaaaaljon työ sarkaa, mutta tätä on hyvä ruveta työstämään. Sikkaan en osaa vielä sanoa sillä en oo vielä kisannu sen kanssa, mutta veikkaan että mun pitäis ollaa Aavasta vielä rennompi sillä jos mä rupeen jännittään niin Sikalla vieterit jalkojen alla kiristyy entisestään. Mutta Sikan kans aika näyttää mimmonen se on ja mitä mun pitä sen kans tehä. Nyt mulla ei oo vielä käsitystä mikä sen kanssa toimii, mikä ei.
Luenon jälkeen kävin vielä tyttöjen kanssa mettälenkillä, missä vasta sielä koin ehkä kaikkista suurimman oivalluksen. Koska me ollaan kerättä Aavan kanssa kisatessa vitosia ihan kiitettävästi. Itseasiassa laskin ne. Me ollaan saatu kaikista starteista yhteensä 76%. Hitto ihan oikeesti!!!! Seiskyt kuus prossaa on jäätävä määrä. Ja ku kävin ne läpi (onneks ei olla kisattu ku muutama kk nii ei ollu niin hirveesti läpi käymistä), niin kaikissa oli yleensä MUN OMA TYHMÄ VIRHE . Rupesin sitä miettimään mistä se johtuu. Mulla oli eileen myös kehityskeskustelu mun ylemmän esimiehen kanssa, ja sain siltä palautetta että mulla on välillä vähä tapana että kun mulle annetaan joku homma niin mä pistän vitosen silmään ja lähden tekemään sitä. Mä en mieti lopputulosta vaan lähden päätä pahkaa hommiin, jonka seurauksena jolloin lopputulos on hyvä. Mutta mun työtehokkuudella ja tietotaidolla (=ammattitaidolla) vois lopputulos olla täydellinen, kunhan mä vaan alussa ottaisin vaihteen pois vitoselta ja pistäisin sen kolmoselle ja miettisin mitenkä mä pääsisin mahdollisimman täydelliseen lopputulokseen, niin pystyn sen toteuttamaan. Totesin että mulla on ihan sama ongelma myös aksapuolella. Eikö tuo 76 prossaa oo täydellinen todiste siitä!!!!! Eli ne on hyviä, mutta ei täydellisiä, mihin kuitenki pyritään aksapuolella. Kun asiaa rupesin lisää miettimään, nii viime kesänä ku treenasin Marin ryhmässä nii aikas monta kertaa nii mari kysyi hyvin uskein että juoksinko ihan täysiä, tai teinkö asian ihan sata prossasesti. Voin rehellisesti sanoo että en. Sen jälkeen ku mulle sanottiin niin sitte kyllä. Ja ku vielä rupesin ajattelemaan tätä, nii totesin että mä lähden starttiin ku soitellen sotaan. En mä mieti mikä olis täydellinen suoritus, vaan meen hyvin vahvasti fiilispohjalta ajattelematta mitää. Vaikkaan että tää on tällä hetkellä mun isoin ongelma. Jonka mä tosiaan vasta nyt tajusin. JOten nyt on hyvä aika tehdä tällekki asialle jotain. Uskon että kun mä oikeesti rupeen miettimään kuinka pääsen siihen täydelliseen lopputulokseen niin on huomattavasti paremmat tsäänssit saadakki niitä nollia.
Kuten tuossa jo ennemmin sanoin niin meen usein fiilispohjalla, enkä oikeesti mieti niin tarkasti mitä teen. Niin totesin että mä olen myös hemmetin huono analysoimaan varsinkaan itteeni. Jos näen toisten videoita tai jos joku kysyy vinkkejä tai mitä vaan niin mietin hyvinki paljon (niin tokossa, aksassa ku pk-puolella). Mutta sitte ku on kyse musta, niin en mä koskaa mieti mitä tein, miten voisin kehittää itteeni. Sen takia ei tuu koskaan kuvattua itteeni. Eli jos mä haluan oikeesti tulla huomattavasti paremmaksi nii tässä on kans suuren suuri oppimisen paikka. Mutta tää ongelma mulla on enempi aksan puolella ku taas tokon puolella. Tokossa (ja pk-puolella) mä mietin paljoki mistä mikäki johtuu ja analysoin. Jotenki hassua kuinka paljon eroa on teenkö aksaa vai tokoa. Kuvittelis että sama ihminen, samat tavat. Ei mun tapauksessa.
Luennolla oli puhetta myös noidan kehässä pyörimisessä. Nostan taas käden pystyyn merkiksi että harrastan myös tätä. Joissain asioissa en oo lähellekkään niin paha ja huomaan kyllä itte ku jään junnamaan paikoillani . Silloon jo tajuan ottaa itteeni niskasta kiinni ja mennään taas eteenpäin. Silti tässäkin on kyllä petrattavaa. Mutta joissain asioissa oon kyllä pinttyny omiin kaavoihini: hyvä esimerkki on tuo Aava ja sen mielentila. Koska tiiän mimmonen herkkis se oli esim. vuosi sitte, en uskaltanu kovin hirveesti vaatiakkaan siltä. Nykyään joku vois sanoo että Aava on eri koira ku vuosi sitte. Nykyään mä voin (tai siis mun jo pitää) vaatia siltä. Mutta silti mä käsittelen sitä silkkihansikkain. En vaan tietyssä mielessä uskalla vaatia.
Tää on myös samalla semmonen asia, missä huomaan että pysyn hyvin helposti omalla mukavuusalueellani -> helposti jää junnaamaan paikoilleen. Mukavuusalueella pysymisestä hyvän tekstin kirjotti Johanna blogiinsa. Suosittelen käydä lukemassa. Se löytyy täältä: http://tyokoiriajakoiraurheilua.omablogi.fi/moka-on-lahja/
Näillä mietteillä mennään eteenpäin. Vielä on paaaaljon mietiskeltävää ja prosessoitavaa tuola pääkopassa, mutta uus vuosi on ovella joten samalla näistä kehityskohteista saa hyviä uuden vuoden lupauksia.
torstai 15. joulukuuta 2016
Aksaa, aksaa , aksaa ja vielä aksaa . No okei. Vähä tokoaki
Hitsit ku nää päivät vaan menee nii ei kerkee tänne kirjotella mitää... Noh, meillä töissä pikkujoulukausi alkaa pikku hiljaa olla purkissa nii jos sitte jäis enempi aikaa taas kaikelle muulle. Mutta tehdään taas pieni pikakertaus mitä ollaan tehty ja touhuttu:
Viime viikon maanantaina oltiin Sikkasen kanssa Mustosen Saijan treeneissä. Sikka oli ihan mahottomalla päällä eikä meinannu toimia, ei sitte millää. Ja sen takia ku ei tullu onnistumisia nii pikku-neiti turhautuu ja sitte siitä ei ainakaa tuu mitää. Joten siitä treenistä ei itsestään jääny jälkipolville kerrottavaa. Ne oli muuten mun ekat Saijan treenit, ja voin sanoo että tykkäsin kovasti. Ihan loistava kouluttaja!! On kerranki semmonen kouluttaja joka oikeesti osaa auttaa meitä ja tietää kuinka tommosta tikittävää pommia käsitellään ja ohjataan (itte oon todennu että monet ei vaan osaa kouluttaa/auttaa juuri tuommosen koiran kanssa). Ja itte asias Saija rakastui Sikkaan oikeen toden teolla. Hän kertoi kuinka hänellä on ennen ollu maleja ja ne on vaan hänen ykkösrotunsa, aina ja ikuisesti: bc:t on semmosia söpöjä hali-puudeleita, mutta malit. Niissä on kuulemma se voima ja tietty raivo mitä Saija kaipaa kovasti. 2
Mutta eipä ollu rata mistää helpoimmasta päästä:
Ittepäisyyspäivänä käytiin Aavan kanssa heittämässä kaks starttia HSKHn kisoissa Ojangossa. Eka rata oli agirata jossa tuomarina toimi Seppo Savikko. Ihan hauska rata mistä itte kyllä tykkäsin. Itte olin vähän väliä "pikkusen" hukassa kartalta että ei mikää siistein rata. Mutta tuloksena 5, koska yks perkeleen keinun kontakti!!! Hitto vuos sitte en saanu Aavaa viittä metriä löhemmäs keinua ja nyt kaveri oli sangen porsas... muuten olis tullu nolla.... Täytyy myöntää , että en oo kovin hirveesti viittiny vaatia herkkikseltä mitää koska ollaan tehty jo muutenki nii saakelin moinen työ ja keskitytty mielentilaan keinun kanssa. Ja Aava on tähän asti ollu hirmu varovainen. Mutta pitää ruveta vaatimaan siltä jo keinullaki. Nyt varmaan jo kestääki sen.
Toisena ratana oli hyppäri, jolla tuomarina Jari Suomalainen. Alussa Aava varasti taas oikeen kunnolla, jonka takia meni itteltä pasmat sekasi. Taas. Kutosen takaakiertoon neiti ei meinannu mennä sitte millää ja piti jo sanoo sille että nyt perkele. Muuten hyvä rata ja kesti hyvin takaaleikkauksen kepeille. Eli tuloksena hylly. Toisaalta harmittaa jättää kisat tommoseen ei-niin-kovin-hyvään rataan. Samalla sai Aava jäädä loppu vuodeksi aksa-vapaalle.
Kisakirjojen saannissa meni jotenki saakelin kauan nii pääsi Sikkanen tottistelemaan samalla keskelle kisahälinää. Ei tuota malia kyllä haittaa sitte yhtää mikää!! Vaikka vieressä pyöri molemmilla puolilla radat ja ihmiset hetsas koiria (vieressä joku otti parsoninsa kanssa lämpöä ja juoksi molemmat pallon perässä) nii kerran huomautin ku kontakti tipahti. Muuten napitti mua koko ajan. Tehtiin muutamat jäävät ja peruutusta.
Loppuviikosta jäi treenit vähä vähemmälle , ku tuo liukkaus tuli häirittemään. To meinasin mennä treenaileen, mutta eipä siitä mitää tullu. Sen takia ollaan vaan hömppäilty olkkaritreenien merkeissä. Onpahan Sikanenki päässy turhien temppujen makuun ;)
Viikonloppuna oli myös messari. Mirva-sisko se kävi mun työnä ja pikasesti kävin juoksasemassa messarin kojut lävitte lauantaina iltapäivästä töitten jälkeen. Kehistä näin vaan muutamat ryhmä kehät, ja vetskut. Mutta shoppailu-puolella mukaan tarttui iso kasa luita tytöille, Sikka sai uuen vihreen geelipallon ja mukaan tarttui vielä uudet (astetta söpömmät) pinkit merkit, 4 kappaletta. Siinä oli mun suuri messari panostus :P
Maanantaina oli Saijan vikat treenit ennen joulutaukoa. Tällä kertaa Sikanen oli sangen hyvässä moodissa, kuunteli ja teki hyvin töitä. Rata oli sangen mukava, ei mitää pientä piperrystä. Ekalla kertaa tehtiin ihan hyvä pätkä esteillä 1-8, tuli tosi nätisti ohjaukseen nelos putkeen. Seiska hypyllä lähdin hieman liikaa putkea kohti mutta muuten. Otin uusiksi, missä oma rytmitys kusi ja Sikka tiputteli rimoja (en ees huomannu että tiputti ekan riman, mistä saatiin sapiskaa: koskaan ei oo niin kiire ettei voisi kattoo ekaa hyppyä. harmittaa jos tiputtaa sen ekan ekan riman jos muuten on puhdas rata), joten otettiin uusiksi, nyt oli taas hyvä (myös ohjaus seiska-hypyllä).
Kepeille ei kyllä hae vielä toki vauhtiaki oli sangen paljo, joten ne menee nytte treeniin.
13-16 välistä oli hyvä, vähän arvoi kumman kautta pistän takaa kiertoon hypylle 15. Kierrätin oikeen kautta mikä toimi meillä. 16-19 väliä sitte hinkattiinki, Saija sanoi että sen verran nuori ja fysiikka ei oo vielä "riittävä" niin pistä 6 putkeen. No ihan ei päästy siihen sillä, meinas olla ongelmaa että sain Sikan kääntymään hypylle 18. Tai oikeestaan en itte tajua kuinka saakelin aijjoos mun pitää olla. Ja asiaa ei helpottanu että 16-17 esteväli oli likemmäs 10 metriä että sitä vauhtia oli. Mutta lopussa saatiin onnistuminen siihenki!! Tässä vielä video, mitä en jaksanu ruveta editoimaan ... olin laiska...
Ti ja Ke käytiin Talissa heittämässä tottistreenit molempien kanssa. Sikalla oli metrisen hyyn sulkeiset, samoin tehtiin tiistaina jääviä ja keskiviikkona myös liikkeitten väliä ja keskityttiin myös siihen ettei pääsisi ääntä (mikä on sangen herkässä) liikkeitten välissä. Ihan hyviä toistoja saatiin, mutta treeniä se vaatii. Ja paljon. Sikan hypyt oli osa ihan hyviä, rentoja hyvällä tekniikalla niin että suoristi nätisti takajalkansa. Mutta mukaan mahtui niitä ei-niin-nättejä, missä jätti takajalat mahan alle. Niitä en tietenkään palkannu. Hinkattiin myös seuruuta, sillä ku oon viimeaikoina treenaillu jääviä ja keskittyny nimenomaan jäävään liikkeeseen on seuruu menny alamäkeä: taas on paikka vähä liukunu liika eteen. Hitto voi olla hankalaa olla tarkkana joka asiassa että homma toimii. Ei mun aivokapasiteetille...
Aava se vaan pääsi höntsäilemään: tehtiin kahden lelun leikkiä , seuruuta ja pääsi Aava muutaman eteentmenon tekemään. Ja muutaman metrisin. Huoh. Niissä meillä tuliki uus ongelma vastaan: ollaan tehty sen verran aksaa että ku mä jäin taakse ja lähetin hyppäämään niin Aava kasas ittensä hypylle voimakkaasti (niin että vauhti oli lähes nollassa) , hyppäs, ja kääntyi . Sitte jos itte olin selkeesti edelle hypyn kohdalla nii teki sangen nätit hypy ja vauhti pysyi. Niin ku aksassa pitääki. Ei ehkä parhain idea ku ajattelee kiinteetä metrin korkeeta hyppyä. Rikkoo vielä ittensä. Joten me taidetaan ottaa etupalkka käyttöön metrisellä....
Viime viikon maanantaina oltiin Sikkasen kanssa Mustosen Saijan treeneissä. Sikka oli ihan mahottomalla päällä eikä meinannu toimia, ei sitte millää. Ja sen takia ku ei tullu onnistumisia nii pikku-neiti turhautuu ja sitte siitä ei ainakaa tuu mitää. Joten siitä treenistä ei itsestään jääny jälkipolville kerrottavaa. Ne oli muuten mun ekat Saijan treenit, ja voin sanoo että tykkäsin kovasti. Ihan loistava kouluttaja!! On kerranki semmonen kouluttaja joka oikeesti osaa auttaa meitä ja tietää kuinka tommosta tikittävää pommia käsitellään ja ohjataan (itte oon todennu että monet ei vaan osaa kouluttaa/auttaa juuri tuommosen koiran kanssa). Ja itte asias Saija rakastui Sikkaan oikeen toden teolla. Hän kertoi kuinka hänellä on ennen ollu maleja ja ne on vaan hänen ykkösrotunsa, aina ja ikuisesti: bc:t on semmosia söpöjä hali-puudeleita, mutta malit. Niissä on kuulemma se voima ja tietty raivo mitä Saija kaipaa kovasti. 2
Mutta eipä ollu rata mistää helpoimmasta päästä:
Ittepäisyyspäivänä käytiin Aavan kanssa heittämässä kaks starttia HSKHn kisoissa Ojangossa. Eka rata oli agirata jossa tuomarina toimi Seppo Savikko. Ihan hauska rata mistä itte kyllä tykkäsin. Itte olin vähän väliä "pikkusen" hukassa kartalta että ei mikää siistein rata. Mutta tuloksena 5, koska yks perkeleen keinun kontakti!!! Hitto vuos sitte en saanu Aavaa viittä metriä löhemmäs keinua ja nyt kaveri oli sangen porsas... muuten olis tullu nolla.... Täytyy myöntää , että en oo kovin hirveesti viittiny vaatia herkkikseltä mitää koska ollaan tehty jo muutenki nii saakelin moinen työ ja keskitytty mielentilaan keinun kanssa. Ja Aava on tähän asti ollu hirmu varovainen. Mutta pitää ruveta vaatimaan siltä jo keinullaki. Nyt varmaan jo kestääki sen.
Toisena ratana oli hyppäri, jolla tuomarina Jari Suomalainen. Alussa Aava varasti taas oikeen kunnolla, jonka takia meni itteltä pasmat sekasi. Taas. Kutosen takaakiertoon neiti ei meinannu mennä sitte millää ja piti jo sanoo sille että nyt perkele. Muuten hyvä rata ja kesti hyvin takaaleikkauksen kepeille. Eli tuloksena hylly. Toisaalta harmittaa jättää kisat tommoseen ei-niin-kovin-hyvään rataan. Samalla sai Aava jäädä loppu vuodeksi aksa-vapaalle.
Kisakirjojen saannissa meni jotenki saakelin kauan nii pääsi Sikkanen tottistelemaan samalla keskelle kisahälinää. Ei tuota malia kyllä haittaa sitte yhtää mikää!! Vaikka vieressä pyöri molemmilla puolilla radat ja ihmiset hetsas koiria (vieressä joku otti parsoninsa kanssa lämpöä ja juoksi molemmat pallon perässä) nii kerran huomautin ku kontakti tipahti. Muuten napitti mua koko ajan. Tehtiin muutamat jäävät ja peruutusta.
Loppuviikosta jäi treenit vähä vähemmälle , ku tuo liukkaus tuli häirittemään. To meinasin mennä treenaileen, mutta eipä siitä mitää tullu. Sen takia ollaan vaan hömppäilty olkkaritreenien merkeissä. Onpahan Sikanenki päässy turhien temppujen makuun ;)
Viikonloppuna oli myös messari. Mirva-sisko se kävi mun työnä ja pikasesti kävin juoksasemassa messarin kojut lävitte lauantaina iltapäivästä töitten jälkeen. Kehistä näin vaan muutamat ryhmä kehät, ja vetskut. Mutta shoppailu-puolella mukaan tarttui iso kasa luita tytöille, Sikka sai uuen vihreen geelipallon ja mukaan tarttui vielä uudet (astetta söpömmät) pinkit merkit, 4 kappaletta. Siinä oli mun suuri messari panostus :P
Maanantaina oli Saijan vikat treenit ennen joulutaukoa. Tällä kertaa Sikanen oli sangen hyvässä moodissa, kuunteli ja teki hyvin töitä. Rata oli sangen mukava, ei mitää pientä piperrystä. Ekalla kertaa tehtiin ihan hyvä pätkä esteillä 1-8, tuli tosi nätisti ohjaukseen nelos putkeen. Seiska hypyllä lähdin hieman liikaa putkea kohti mutta muuten. Otin uusiksi, missä oma rytmitys kusi ja Sikka tiputteli rimoja (en ees huomannu että tiputti ekan riman, mistä saatiin sapiskaa: koskaan ei oo niin kiire ettei voisi kattoo ekaa hyppyä. harmittaa jos tiputtaa sen ekan ekan riman jos muuten on puhdas rata), joten otettiin uusiksi, nyt oli taas hyvä (myös ohjaus seiska-hypyllä).
Kepeille ei kyllä hae vielä toki vauhtiaki oli sangen paljo, joten ne menee nytte treeniin.
13-16 välistä oli hyvä, vähän arvoi kumman kautta pistän takaa kiertoon hypylle 15. Kierrätin oikeen kautta mikä toimi meillä. 16-19 väliä sitte hinkattiinki, Saija sanoi että sen verran nuori ja fysiikka ei oo vielä "riittävä" niin pistä 6 putkeen. No ihan ei päästy siihen sillä, meinas olla ongelmaa että sain Sikan kääntymään hypylle 18. Tai oikeestaan en itte tajua kuinka saakelin aijjoos mun pitää olla. Ja asiaa ei helpottanu että 16-17 esteväli oli likemmäs 10 metriä että sitä vauhtia oli. Mutta lopussa saatiin onnistuminen siihenki!! Tässä vielä video, mitä en jaksanu ruveta editoimaan ... olin laiska...
Ti ja Ke käytiin Talissa heittämässä tottistreenit molempien kanssa. Sikalla oli metrisen hyyn sulkeiset, samoin tehtiin tiistaina jääviä ja keskiviikkona myös liikkeitten väliä ja keskityttiin myös siihen ettei pääsisi ääntä (mikä on sangen herkässä) liikkeitten välissä. Ihan hyviä toistoja saatiin, mutta treeniä se vaatii. Ja paljon. Sikan hypyt oli osa ihan hyviä, rentoja hyvällä tekniikalla niin että suoristi nätisti takajalkansa. Mutta mukaan mahtui niitä ei-niin-nättejä, missä jätti takajalat mahan alle. Niitä en tietenkään palkannu. Hinkattiin myös seuruuta, sillä ku oon viimeaikoina treenaillu jääviä ja keskittyny nimenomaan jäävään liikkeeseen on seuruu menny alamäkeä: taas on paikka vähä liukunu liika eteen. Hitto voi olla hankalaa olla tarkkana joka asiassa että homma toimii. Ei mun aivokapasiteetille...
Aava se vaan pääsi höntsäilemään: tehtiin kahden lelun leikkiä , seuruuta ja pääsi Aava muutaman eteentmenon tekemään. Ja muutaman metrisin. Huoh. Niissä meillä tuliki uus ongelma vastaan: ollaan tehty sen verran aksaa että ku mä jäin taakse ja lähetin hyppäämään niin Aava kasas ittensä hypylle voimakkaasti (niin että vauhti oli lähes nollassa) , hyppäs, ja kääntyi . Sitte jos itte olin selkeesti edelle hypyn kohdalla nii teki sangen nätit hypy ja vauhti pysyi. Niin ku aksassa pitääki. Ei ehkä parhain idea ku ajattelee kiinteetä metrin korkeeta hyppyä. Rikkoo vielä ittensä. Joten me taidetaan ottaa etupalkka käyttöön metrisellä....
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Kilju-kaula aksaa
Tehdäänpä taasen pikakertausta ku en oo ennemmin kereenny tänne päivittää. Viime lauantaina meillä alkoi odotetun Marin valmennusryhmän treenit. Heti alussa otettiin luulot pois sillä koko homma alotettiin perinteisellä klassisella piip-juoksulla. Joudun myöntää, että mä oon juossu piippin viimeks yläasteella. Siihen nähde se meni yllättävän hyvin. Juoksun jälkeen tehtiin muuta fysiikkatreenia askelkyykyistä keskivartalon-treeniin. Kunnon ohjaajan treenin jälkeen pistettiin koirat asialle. Rata oli mukava missä oli ihan perusjuttuja. Ja ite käytin aikani siihen että testailin mikä ohjaus sopii meille Sikan kanssa. Sillä rehellisesti sanottuna, mä en todellakaan tiiä vielä. Alun 1-4 testasin molemmilta puolilta, mutta kyllä meille toimi että olin suoran putken puolella, sillä Sikka hakee paremmin. Samoin testasin 4-6 välille eri ohjauksia. Parhaiten kuitenki toimi takaaleikkaus kutos-hypylle.
Maanantaina käytiin tokoilemassa, mutta kova levy huutaa erroria enkä muista yhtää mitä tehtiin.... Tiistaina oli omat ohjatut treenit aksassa mihin otin Sikkasen . Tehtiin tekniikkatreeniä aiheena valssit ja pakkovalssit. Tehtiin yhdistelmiä: pakkovalssi-valssi, pakkovalssi-takaakiertovalssi, pakkovalssi-valssi-jaakotus yms. yhdistelmiä. Sikka tuli sangen hyvin noihin pakkovalsseihin ja oli muutenki sangen pätevä agility-eläin.
Keskiviikkona ja torstaina sai tytöt viettää vapaapäivää. Perjantaina kövin tokoilemassa molempien kanssa. Sikka sai tehä seuruuta, ruutua ja noudo kuuntelutreeniä. Seuruu oli ihan semi jees, mutta jotenki en ollu tyytyväinen . Ruudussa pistin pienen malin miettimään ja lähetin sen kohti suoraa kulmasta. Samoin jätin sen etumerkin viereen kirjaimellisesti oli ruudun kulmassa (ruudun ulkopuolella) ja lähettelin ruutuun. Ne oli Sikalle super-vaikeita. Joutui oikeesti neiti tehä töitä. Eli nääki menee vielä treenilistalle. Noutoje kuuntelutreenissä ei ollu mitää ongelmaa. Kuunteli hyvin ja teki hienoja noutoja.
Eileen lauantaina pääsi Sikanen taas aksaamaan. Sillä Viime lauantain treeneistä puuttui yks koirakko työmatkan takia, joten heillä oli treenit eileen. Ettei niitten olis tarttenu yksin treenailla nii mentiin Sikan kanssa myös treenaamaan. Sikan kanssa keskityttiin käännöstreeniin. Nelosputkeen haki sangen hienosti vaikka tuli niitäki toistoja jolloin vaan juoksi suoraa päätä väärään putken päähän. Kutoselle tein vastakäännöksen , joka toimi hyvin. Hieman vaan oli vähä onngelmaa mun paikan suhteen mihin teen sen vastakäännöksen. 7-10 väli oli sangwn nätti. Mutta se mitä hinkattiin oli 10-13 väli. Sillä vaikka merkkasin hyvin hypyn 11 nii silti hyppäs tosi pitkänä jolloin ei meinannu millää kääntyä mun ohjaukseen. Nyt otetaan tehotreeniin tiukat käännökset eli pääsee maligaattori hyppeleen kahdeksikkoon että oppii kääntymään....
Tänään käytiin Aavan kanssa JAUlla kisaamassa kolmen startin verran. Ja voi pojat mitä kaaos hyllyjä tehtiin... tähän asti mulla on ollu on ollu kiltti belgi joka ei oo ihan nopeimmasta päästä, joka tulee myös nätisti ohjaukseen ku ohjaukseen. Nykyään mulla on semmonen normaali agility-belgi = kiljuva reikäpää joka varastaa lähdöstä, ei ota kontakteja ja menee ku holtiton radalla. Ekalla radalla, mikä oli hyppäri, oli tuomariharjoittelija. Rata oli sangen mukava vaikkaki täynnä takaakiertoja ja välistävetoja. Muuten siisti rata mutta kepeillä lähin hieman liikaa edelle jolloin Aava jätti vika välin menemättä. Tajusin sen vasta siinä kohtaa ku oli jo alkamas hyppäämään seuraavaa hyppyä joten en korjannu -> hylsyhän sieltä tuli. Muuten olis tullu nolla. Ja voin sanoo että nyt harmittaa etten malttanu kepeillä....
Toinen rata oli agirata tuomarina oli Sami Topra. Jo tutustumisessa mietin 3-5 ohjausta. Päätin kuitenki tehä perinteisen "mummopyöräytyksen" mikä oli hyvä idea. Mutta muuten Aava varasti lähdössä ihan törkeesti, teki jäätävän hazardi-loikan aalle. Kepeille meni vasta kolmannella kerralla oikein sisään. Eli sangen hehkee alku... muuten keskipätkä oli ihan suht hyvää vaikka Aava meinas lähtee välhä lapasesta. 17 putken sijaan Aava olis väkisten menny puomille vaikka kuinka ohjasin. Mutta joo. Se oli jäätävä kaaos rata.....
Vimppa oli kans agi-rata. Rataan tutustumises eniten mietitytti elämä keppien jälkeen, sillä tiedän että mun pitää ohjata kepit loppuun asti (ainaki ku kahella ekalla rafalla oli kepit kussu nii en viitti ottaa riskiä että pystyisin irtoomaan) joten kiire tulee. Että pääsen ohjaamaan 18 hypylle. Samoin 19 putken jälkee rengas oli kyllä niin tyrkyllä siinä. Mutta. Lähdössä ei nytte varastanu mutta sanoin kyllä sangen tiukkaan sävyhn että pysyi lähdössä. Ei ottanu aan alasmenoo, mutta oli siistimpi mikä tokalla radalla. Tein ennen keinua valssin ja takasleikkauksen kepeille (missä ei oo ollu ongelmaa) . Ja taas vasta kolmannella meni oikein kepit. 18 hypylle kerkesin yllättävän hyvin (olis voinu olla ennemmin ohjaamassa mutta en ollu ku himpun verran myöhässä) . Itte keskityin liikaa soihen kasitpistasen ohjaukseen joten en ohjannu kunnolla putkea jolloin Aava meni väärään päähän putkee. Eli hylly. Vaikka Aava oli tällä radalla kaikkista pahin reikäpää nii silti tais olla meijän siisyein rata. Mutta kokemusta saatiin.
Ittepäisyyspäivänä mennään vielä Ojankoon kisaamaan kaks rataa ja sen jälkeen saa Aava jäädä kisatauolle :)
Maanantaina käytiin tokoilemassa, mutta kova levy huutaa erroria enkä muista yhtää mitä tehtiin.... Tiistaina oli omat ohjatut treenit aksassa mihin otin Sikkasen . Tehtiin tekniikkatreeniä aiheena valssit ja pakkovalssit. Tehtiin yhdistelmiä: pakkovalssi-valssi, pakkovalssi-takaakiertovalssi, pakkovalssi-valssi-jaakotus yms. yhdistelmiä. Sikka tuli sangen hyvin noihin pakkovalsseihin ja oli muutenki sangen pätevä agility-eläin.
Keskiviikkona ja torstaina sai tytöt viettää vapaapäivää. Perjantaina kövin tokoilemassa molempien kanssa. Sikka sai tehä seuruuta, ruutua ja noudo kuuntelutreeniä. Seuruu oli ihan semi jees, mutta jotenki en ollu tyytyväinen . Ruudussa pistin pienen malin miettimään ja lähetin sen kohti suoraa kulmasta. Samoin jätin sen etumerkin viereen kirjaimellisesti oli ruudun kulmassa (ruudun ulkopuolella) ja lähettelin ruutuun. Ne oli Sikalle super-vaikeita. Joutui oikeesti neiti tehä töitä. Eli nääki menee vielä treenilistalle. Noutoje kuuntelutreenissä ei ollu mitää ongelmaa. Kuunteli hyvin ja teki hienoja noutoja.
Eileen lauantaina pääsi Sikanen taas aksaamaan. Sillä Viime lauantain treeneistä puuttui yks koirakko työmatkan takia, joten heillä oli treenit eileen. Ettei niitten olis tarttenu yksin treenailla nii mentiin Sikan kanssa myös treenaamaan. Sikan kanssa keskityttiin käännöstreeniin. Nelosputkeen haki sangen hienosti vaikka tuli niitäki toistoja jolloin vaan juoksi suoraa päätä väärään putken päähän. Kutoselle tein vastakäännöksen , joka toimi hyvin. Hieman vaan oli vähä onngelmaa mun paikan suhteen mihin teen sen vastakäännöksen. 7-10 väli oli sangwn nätti. Mutta se mitä hinkattiin oli 10-13 väli. Sillä vaikka merkkasin hyvin hypyn 11 nii silti hyppäs tosi pitkänä jolloin ei meinannu millää kääntyä mun ohjaukseen. Nyt otetaan tehotreeniin tiukat käännökset eli pääsee maligaattori hyppeleen kahdeksikkoon että oppii kääntymään....
Tänään käytiin Aavan kanssa JAUlla kisaamassa kolmen startin verran. Ja voi pojat mitä kaaos hyllyjä tehtiin... tähän asti mulla on ollu on ollu kiltti belgi joka ei oo ihan nopeimmasta päästä, joka tulee myös nätisti ohjaukseen ku ohjaukseen. Nykyään mulla on semmonen normaali agility-belgi = kiljuva reikäpää joka varastaa lähdöstä, ei ota kontakteja ja menee ku holtiton radalla. Ekalla radalla, mikä oli hyppäri, oli tuomariharjoittelija. Rata oli sangen mukava vaikkaki täynnä takaakiertoja ja välistävetoja. Muuten siisti rata mutta kepeillä lähin hieman liikaa edelle jolloin Aava jätti vika välin menemättä. Tajusin sen vasta siinä kohtaa ku oli jo alkamas hyppäämään seuraavaa hyppyä joten en korjannu -> hylsyhän sieltä tuli. Muuten olis tullu nolla. Ja voin sanoo että nyt harmittaa etten malttanu kepeillä....
Toinen rata oli agirata tuomarina oli Sami Topra. Jo tutustumisessa mietin 3-5 ohjausta. Päätin kuitenki tehä perinteisen "mummopyöräytyksen" mikä oli hyvä idea. Mutta muuten Aava varasti lähdössä ihan törkeesti, teki jäätävän hazardi-loikan aalle. Kepeille meni vasta kolmannella kerralla oikein sisään. Eli sangen hehkee alku... muuten keskipätkä oli ihan suht hyvää vaikka Aava meinas lähtee välhä lapasesta. 17 putken sijaan Aava olis väkisten menny puomille vaikka kuinka ohjasin. Mutta joo. Se oli jäätävä kaaos rata.....
Vimppa oli kans agi-rata. Rataan tutustumises eniten mietitytti elämä keppien jälkeen, sillä tiedän että mun pitää ohjata kepit loppuun asti (ainaki ku kahella ekalla rafalla oli kepit kussu nii en viitti ottaa riskiä että pystyisin irtoomaan) joten kiire tulee. Että pääsen ohjaamaan 18 hypylle. Samoin 19 putken jälkee rengas oli kyllä niin tyrkyllä siinä. Mutta. Lähdössä ei nytte varastanu mutta sanoin kyllä sangen tiukkaan sävyhn että pysyi lähdössä. Ei ottanu aan alasmenoo, mutta oli siistimpi mikä tokalla radalla. Tein ennen keinua valssin ja takasleikkauksen kepeille (missä ei oo ollu ongelmaa) . Ja taas vasta kolmannella meni oikein kepit. 18 hypylle kerkesin yllättävän hyvin (olis voinu olla ennemmin ohjaamassa mutta en ollu ku himpun verran myöhässä) . Itte keskityin liikaa soihen kasitpistasen ohjaukseen joten en ohjannu kunnolla putkea jolloin Aava meni väärään päähän putkee. Eli hylly. Vaikka Aava oli tällä radalla kaikkista pahin reikäpää nii silti tais olla meijän siisyein rata. Mutta kokemusta saatiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)