maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kevät chek, järkyttävä treeni-into chek

Nyt kun säät ovat olleet mitä parhaimpia treenaamiseen, niin sitähän me ollaan tehtykki :) kuinka hienoo. Sitä ittekki on jotenki heränny horroksesta ja totaalinen treeni-into / motivaatio on tääs täälä!!! Sen on valitettavasti tytökki huomanneet; esim. tänäänkin tehtiin jälkitreenit, esineruutu-treenit ja käytiin vielä lenkilläki. Mä aina keksin keksin tytöille paaaljo tekemistä mun vapaapäivinä.

Aava teki keskiviikkona seuraavan läpimurtonsa... Kävin ensin ajamassa molemmille tytöille jäljet ja sen jälkeen otettiin lyhyt toko-treeni Aavan kanssa. Ja siihen läpimurtoon tuon tokon suhteen: tein treenin rakennustyömaan vieressä olevalla pienellä nurmitilkulla. Vaikka työmaa kuhisi ihmisiä kuin muurahaispesä auringossa, paljon yksittäisiä paukkeita / kolinaa + vieressä oli myös vilkas pyörätie jossa myös oli liikennettä. Silti kontaktit pysyi hyvi ja kirsikkana kakun päällä otettiin superhieno kokeenomainen minuutin paikkis :)

Nyt ollaan kolmena viimeisenä päivänä käyty ajamassa jäljet,  ja eileen ja tänään otettiin vielä esineruutu-treenit kaupanpäälle. Nipsun kanssa opiskeltiin toissapäivänä ja eileen jäljellä esineitten/keppien/tikkujen ilmasuja eli mulla Nipsu "noutaa" kepit mulle. On meillä vielä paaaljo tekemistä, mutta yllättävän hyvin Nipsu sen oivalsi, epävarmuutta oli, mutta se annattakoon anteeksi :) . Aava se teki tasasen varmaa hyvää työtä jäljillä, joten tyytyväinen oon, nyt pitäisi vaan ruveta tekemään huomattavasti pitempiä jälkiä. Ongelmana on että ajattelen että teen pitkän jäljen, no sitten ku se ajetaan toteenki, ettei tää ny niin pitkä ollukkaa... Eli pitäis taas saada jotain uudistusta tuonne omaan aivokoppaan tai ehkä mennä pois tuolta mukavuusalueelta....

Eileen tein Aavalle motivaatio-esineruudun eli mettä täynnä leluja. Aavan lempitreeni.... Hitto ku kaveria ei meinannu saada millään pois mettästä, no ainaski treenin tarkotus meni nappiin. Tänään tein esineruudun niin sanotuilla kuolleilla esineillä ja niin vain löytyi kaikki, ja niin loistavalla asenteella!! Tähän asti oon tehnyt treenejä näköärsykkeen avulla, joten tää oli todellinen testi Aavalle!!
Nipsulle kuolleet esineet on tuttuja, joten Nipsunenkin teki loistotyötä. Tuo onki Nipsusen ihan ykköslaji :)

Tänään jäljet olikin peltojäljet, jota ei ollakkaan hetkeen ajettu!! Aavalla meinas olla (taas) teknisiä ongelmia tuon keskittymmisen kans, okei peltotäynnä myyrän koloja... ihan ymmärrettävää, joten tässä onki työsarkaa. Nipsu teki myyristä huolimatta pitkän (about 600 metriä) pitkän jäljen jonka ajoi suht hyvin :)

Tällä viikolla alkaa vielä Aavan kanssa tottisryhmä, jossa treenaillaanki koko kesä. Sitä innolla odottaen :)


tiistai 25. maaliskuuta 2014

Aavan menestystä ja Nipsun selkäongelmia

Sen verran vauhdikas viikko takana ettei tänne ole kerenny päivittää kaikkea mitä on tapahtunu.
Viikko sitten mulla oli koulutus ja tytöt olivat yökylässä, Aavakin ihka ekaa kertaa. Olivat molemmat tytöt olleet jonkin verran levottomia, mutta muuten kaikki oli mennyt hyvin. Nipsu nyt on ollut montakin kertaa porukoilla hoidossa Etelä-Pohjammaalla asuessani, joten sille se oli tuttua kauraa. Mutta huomasin vain Nipsustakin, että viimeiset 7 kk se on ollut tiiviisti vain mun kanssa, niin kyllä se näkyi koirassa kun joutuikin yökylään. Yllättävän paljon koira muuttuu tuossakin ajassa.

Aavan kanssa on tuo tokon treenaaminen jäänyt nyt huomattavasti vähemmälle; ollaan treenattu enimäkseen jälkeä, mutta viikkoon mahtuu myös yhdet esineruutu treenit ja yhdet hakutreenit. Erityisesti hakuun ja esineruutuun olen Aavaan tyytyväinen sillä molemmissa oli viretila kohdallaan ja kaveri tekikin hienosti töitä!! Nämä oli Aavan ehdottomasti parhaat haut, sillä itse pelkäsin Aavan lähtevän herkästi ajamaan jälkeä pitkin maalimiehen luokse. Pitäisi taas ruveta panostamaan tähän(kin) lajiin huomattavasti paremmin. On vähän päässy taka-alalle koko laji. Toki koko haun treenaaminen vaatii aina porukkaa ja näin vuorotyöläisenä se on hieman hankalaa +  Nipsun selkä ei kestä hakua, joten joudun treenata Nipsun vielä erikseen tai käydä edes lenkillä.

Parina viime päivänä ollaan käyty ajamassa jäljet molemmille tytöille. Melkein tanssin mettässä ripaskaa, sillä nyt oon saanu Aavan taas keskittymään jäljen ajamiseen!! Arjen pieniä iloja :)  nooooo, nyt kun hehkutan Aavaa niin todennäköösesti ens kerralla jäljet kusee ja manaan koiran taas jonnekki suohon... Toki tuo keskittyminen pitää vain opettaa koiralle, ei sen kummempaa.

Nipsun selkä se on taas mennyt entistäkin huonompaan kuntoon :( no osa syy on, että tein Nipsulle parina päivänä peräkkäin esineruudut eli se on päässyt juoksemaan irti ja tässä on nyt tulos. Muutenkin Nipsusta on tullut huomattavasti kireämpi muita koiria kohtaan ja se äksyilee hyvin helposti. Onneksi Aavalle se ei oo vielä äksyillyt. Jos jotain positiivista niin sain ajan Kokkolaan kansanparantajalle, jos nyt saataisiin selkä kuntoon. Käsittelyyn on toki vielä kuukausi aikaa.... joten Nipsunen tekee vain nyt narulenkkejä ja sen kanssa ollaan hyvin rauhassa, mikä on lähes mahdotonta. Pyrkimys olisi että kävisin lenkittämässä tytöt erikseen mutta aina se ei onnistu töitten vuoksi.

Aava teki eileen melkoisen läpimurron!!!Käytiin eileen hakemassa Aavalle uudet valjaat lemmikkikaupasta, ekaksi Aava meni itse myyjän työ ja kun myyjä meinasi silittää se ei juossutkaan pakoon henkensä edestä vaan, okei, hieman väisti mutta antoi koskea edes hieman!! Mulla loksahti jo siinä suu auki. No Aava vain petrasi tästä; myyjä laittoi Aavalle valjaat päälle noin vaan!!! Hitsi, siinä kohtaa leukani loksahti vielä enemmän auki. Samoin toinen molemmat tytöt meni moikkaamaan kaupan toista asiakasta ja sitäkin Aava antoi koskettaa, ei suuresti mutta kuitenki. Hitto soikoon, kyllä siitä saadaan vielä kunnon koira.

Ja muuten, ilmoitin Aavan Tampereen KV-näyttelyyn. Se vain että sielä on mies tuomari, joten tarvitsemme nyt paljon miehiä jotka käpälöisivät Aavaa. Eli vissiin saadaan pysäyttää kaikki miehet jotka tulee kadulla vastaan ;D

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Voihan viretila, huoh..

Niin vaan on tullut jälkikausi avattua!! Nyt ollaanki käyty kolmena päivänä jälkeilemässä hieman. Se vaan että huomiseksi se taas lumi/räntäsadetta joten se siitä jälkikauden jatkumosta, hittosoikoon. 

Nipsu teki kaikkina kolmena päivänä tasaisen varmaa työskentelyä. Loistavaa nenätyöskentelyä Nipsulta taas jälleen kerran ja motivaatio oli kohdillaan parin kuukauden tauon jälkeen. Noooo, Nipsunen on aina ollu mun luottokoira jäljen ajamisessa: oli keli mikä tahansa, jälki helppo tai vaikea, viretaso mikä tahansa niin aina tekee hyvällä innolla ja motivoituneesti. Varmasti nyt kun kehun Nipsun maasta taivaaseen , niin varmasti seuraavat jäljet kusee totaalisesti :)

Sitten siirrytäänpä tuohon Aavaan , *syvä huokaus*. Kahtena ekana päivänä ongelmaksi kehittyi aaaaivan liian korkea viretila. Tämän meidän pikku-telluksemme korkeimmatkaan pilvenpiirtäjät eivät pärjää korkeudestaan tuolle pikkukoiralle. Se penteleen viretila on jossain kaukana stratosfääreissä. Joten kusihan ne jäljet sen takia.... Joten tänään tein suunnitelman muutoksen ennen kuin ajoin jäljen: jäljelle mennessä otettiin paaaaljon kontakti-harjoituksia; seuruun pätkiä ja muutenki sivulle tuloja. Eli tarkotus oli saada Aava keskittymään vain muhun ettei se menisi siihen että "täysiä ajamaan jälkeen ku se on niin kivaa". Oli mulla vielä taskussa tunnarikapula, jolla otettiin muutamat pitoreenit, ennen ku pistin koiran jäljelle. Itseasias Aava rauhoittui yllättävän hyvin ja ajoikin jäljen huomattavasti paremmin versus edelliset. Eli mulla on vielä hitokseen tekemistä tuon Aavan viretilan kans, mutta parempaan suuntaan ollaan selvästikki menossa :)


Aavan kanssa ollaan tokoiltu melkospaljon. Joten pikakatsaus tokotilanteeseen: seuruu on nyt yhtäkkiä iskostunu tuonne herneaivoihin, sillä se on tähän asti poikittanu tai edistänyt tai sitte se laahustaa perässä. Mutta nyt!!! Wooohooooo, loittovoittaja fiilis. Liikkeestä seisominen menee jo mukavasti. Vaikka tänään tuli uus ongelma vastaan; kun liikkeistä jäävissä ja paikkiksessa palaan koiran viereen niin Aava väistää... En todellakaan tiiä mistä moinen?!? Ittekki sitä tänään ihmettelin, ja mietin että sanonko käskyn liian käskevästi (Aava on kuitenki herkkä kaikelle tommoselle). Nooo, uskon että se ei oo kovinkaan iso ongelma :) 
Paikkiksissa Aava rupiaa pysymään yllävänki hyvin, seuraava lottovoittaja-fiilis. 
Häiriötreeniä pitää vielä ottaa huuuuurjasti. Se onkin seuraava paneutumiskohde tokossa.

Niin meinas jo aiva unohtua!! Ku oltiin tyttöjen kans viime vkl:na Etelä-Pohjammaalla niin pitihän sitä käyrä mumman matonkudevarastossa. Nyt mulla on muovipussillinen matonkudetta mistä mä voin punoo tytöille vetoleluja :) 

torstai 13. maaliskuuta 2014

Kuvia Etelä-pohjammaan reissulta

Kävin omien tyttöjen ja Iineksen kanssa lenkillä niin että oli kamera mukana ja muutamat kuvat sieltä tuli otettua. Joten tässä muutamat :)








Rakkaalla isosiskollani on tälläviikolla synttärit, joten me jo juhlimme niitä. Totta kai hän halusi koirakakun ja tässä taidonnäyte äitin koirakakusta...

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Seinäjoen ryhmänäyttelyt

Aavan kanssa käytiin Seinäjoen ryhmänäyttelyssä sunnuntaina. Hieman pelkoperseessä menin, koska Aava on ollut tosi varovainen uusissa paikoissa. Ja varsinkin kun ei ollut Nipsua tukena ja turvana.
Aava kyllä yllätti positiivisesti sillä se oli hyvin kiinnostunut ja tarkkaavainen. Kontaktit olivat hyvät isossakin häiriössä. Ja paljon pidinkin Aavaa kontaktissa. 

Mutta asiaan tervua koko karkeloissa oli 11. Ja Aava oli ROP-pentu ja KP. Jonkin verran Aava väisti tuomaria ja siitä hän mainitsikin. Muuten Aava käyttäytyi kehässä todella hyvin. Juoksu-osuuksissa Aava otti nätisti kontaktia, jolloin Aava ei ottanut yhtään häiriötä muista koirista. Joten hyvä näin. Tuomarista olen kyllä positiivisesti yllättynyt: ensinnäkin me juostiin enemmän kun seistiin kehässä. Ja toiseksi tuomari kysyi haluanko minä näyttää Aavan hampaat vai katsooko hän. Itse ne näytin, joten tämän otin varmanpäälle. Niin joo, ja tuomarina oli Pirjo Aaltonen.

Aavan arvostelu: sopiva luusto, hyvin kehittynyt narttupentu, voisi olla lanne-osalta hieman lyhyempi, hyvä pään pituus, vahva maski, hyvin asettuneet korvat, kauniit tummat silmät, ylälinja pyöristyy hieman liikkeessä. Sopusuhtaiset kulmaukset, hyvät käpälät, hyvin kehittynyt runko, tarvitsee vielä käsittely tottumusta, etuliikkeet vielä löysät, väri saa vielä puhdistua. 
Eli supertyytyväinen oon Aavaan!!!!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Koirakavereita keskiviikon kunniaksi

Tänään käytiin Jennyn kanssa juoksuttamassa koiria. Jennyn mukana tuli Kiiran lisäksi myös Viena, joten kävimme neljän koiran vahvuudella. Iso kiitos taas jälleen kerran Jennylle kuvista. ja niitä muuten löytyy lisää täältä.

Me hieman leikittiin Vienan kanssa :)






Aava, Nipsu, Kiira ja Viena 



sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Pieni unohdus, joten päivitetään nytten :)

Melkeinpä pitäisi häveta kun ei ole tullut tänne kirjoiteltua taasen mitään....
No, otetaanpa nyt sitten hieman takaisin mitä tässä on tapahtunu

Aloitetaanpa viime viikon sunnuntaista. Aamulla käytiin normaalisti tyttöjen kanssa lenkillä ja lähdin siitä sitten töihin. Töistä palattuani Aava oli kolmijalkainen, eikä suostunut kävelemään. Se vain makasi, ja kun tulin itse kotiin niin se pönkitti etujalkojensa avulla itsensä istumaan ja lysähti takaisin makaamaan. Aavasta näki että kaveri oli todella kipeä. No, eihän siinä muukaan auttanu ku soittaa päivystykseen, että tuunko käymään vai mitä teen. Vastaukseksi totta kai piti lähteä käymään (no itsekkin halusin käydä hakemassa pentuselle kipulääkkeet). Naureskelinkin, että voihan sitä sunnuntai-illan viettää myös Viikin Yliopiston eläinsairaalassa. Mitään suurempia vastauksia siltä reissulta ei saatu. Lääkäri tutki vain liikeradat ja tunnusteli oliko murtumia yms.. Niissä ei ollut (onneksi) mitää, joten jotain lihasperäistä Aavalla oli. Aavanen sai vielä kipupiikin, parit reseptit kipulääkkeille jotka piti käydä hakemassa ja mukavan laskun. Tässä kohtaa voisin kiittää, että mulla on koiralle vakuutus :) , nääs pitäähän sieltä rahoja ottaa poiskin kun sitä kerran maksaa. Ohjeeksi annettiin vain, että viikko sairaslomaa eli ainoastaan pihalle pääsee tarpeillensa. Tässä kohtaa huokaisin syvään... viikko liikuttamatta tuota huliviliä >> yhtäkuin kuolema ja paaaaaljon harmaita hiuksia (tai sitten oon kalju). Maanantaina koira oli aivan erilainen, toki hieman se varoi kipeää jalkaansa. Muuten Aava oli normaali. Tiistaina ei tietoakaan mistään jalkakivusta. Joten ollaan me käyty lenkillä, mutta riehumaan eo oo Aavaa päästänyt. Onneksi selvittiin näinkin helpolla.

Muuten meidän treenaamiset on jäänyt, koska kentät missä ollaan treenailtu on umpijäässä. Nyt näyttää pikku hiljaa olevaan sen verran kevättä ilmassa, että toivottavasti päästään pian kentälle taasen trenaileen :) . Nyt ollaan otettu paaaaljon olkkari treeniä molempien tyttöjen kanssa. Pyrkimyksenä on ollut saada Aava tarjoamaan erilaisia toimintoja treenatessa, sillä se on supersurkea tarjoamaan mitään. Kyllä se siitä pikku hiljaa oppii. Olleen tehty helppoja treenejä kuten pistää tassu jonkin päälle (esim. kansi) yms.

Enää viikko Aava ensimmäisiin virallisiin näyttelyihin, eli ollaan menossa Seinäjoen ryhmänäyttelyyn joka on ensi sunnuntaina. Piru, vaan viikko jäljellä. Pitäisi vissiin ottaa näyttelyhihna kaapista ja ruveta treenailemaan, sillä viimeksi ollaan treenattu seisomista...   ööö.... pari kuukautta sitten. Nyt otetaan muutamat sesomis-treenit ja harja käteen :)