Pamauksia ja muuta hömpöttelyä

Nyt ku vihdoin sain ittelleni seuran kautta starttarin käyttöön nii on sitä nyt käytetty tällä viikolla jo kahdesti. Toki mä en osaa vieläkää käyttää sitä, mutta onneks on parhaat treenikaverit joilla on enempi insinööri-taitoja ku meikäläisellä :D

Keskiviikkona pidin omat treenit Luukissa nii ammuskeltiin sielä. Toki saatiin tupla-pamaukset ku samaan aikaan sinne tuli Eeva ampumaan Gimmalle paikkiksissa. Mutta mulla oli eka Aava paikkiksessa , nii ei se korvaansa lotkauttanu ampuessa, seuruussa ei mitää suurta: korvat kävi ja tais vilkasi kattomaan mistä se tuli mutta jatkoi hienosti hommia. Sikankin kanssa leikittiin kauempana ku ammuttiin nii eipä ollu mitää ongelmaa, jatkoi leikkiä hienosti.

Torstaina oli toiset Sirken koulutukset. Vaikka oli ilmottnu Aavan sinne, jouduttiin jättää välistä, sillä keskiviikko illalla oltiin tyttöjen kanssa lenkillä nii Sikka teki semmosen hienon täyskaadon Aavalle. Aava vähä varoi ja arasteli etujalkaa, nii sai neiti pitää torstaina vapaa päivän. Mutta tällä kertaa ei oikeestaan mulle tullu mitää uusia ideoita. Se on huono ku muut koulutettavat koirakot on niin puhtaasti pk-puolen koiria, ettei ne tee tämmösiä toko-puolen kuuntelu treenejä, eli kaikki koirakot teki eriasioissa erilisia kuuntelu treenejä. Parillakin koirakolla oli ongelmana että jää kiinni kapulaan heitettäessä. Sirke pisti sen tekemään jotain aivan muuta heiton jälkeen; siis seuruuta ja kakeja ja palkaksi sai noutaa kapulan. (Tämmösiä treenejä oon tehny paljo kyllä Aavalle).  Mutta katsotaan sitte puolentoista viikon päästä tuleeko vielä jotain uutta.

Perjantaista tulikin melkoisen koiratäyteinen päivä! Aamusta mentiin Riikan ja Aarnen kanssa treenaan koirat Viilarintien kentälle. Otettin yhtä aikaa Aavalle ja Dorkalle ampumisia; mulla oli ekana Aava paikkiksessa -> taaskaan ei mitää ongelmaa. Vaihdettiin ja seuruutin Aavaa, mutta ku ammuttiin nii pakka hajos ihan totaalisesti: siitä tuli hirmu väljä ja tuntui niin ku se odottin jotain marssilaisia jokka tulis sen noutamaan sillä sekunnilla..... Mietin vaan etteikö se "osannu valmistautua" noihin pamauksiin vai mikä oli. Sen jälkeen vaan leikittiin ku ammuttiin: aluksi kuunteli hirmu tarkkaan ja jonki verran ahisti, mutta loppua kohde pystyi hyvin leikkimään vaikka kuuluikin pamauksia, toki ihan täysillä ei ollu messissä. Jäin vaan ihmetteleään, ku keskiviikkona se ei tuumannu mitää laukaksista.
Illasta käytiin vielä vähän tekemässä tokoa, sillä Heini ja Lieska tartti "viimeistely treenin" ennen seuraavan päivän koetta. Aavan kans tehtiin vaan jotain pientä. Merkin kierrot rupee olemaan jo suht hyviä, enää ei nii ennakoi ja luule sitä tavan merkiksi. Tehtiin myös ruudun hahmottamis treeniä; ekana lähetin sen normaalisti ruutuun, -> palkka. Sen jälkeen jätin koiran ruudun vasemmalle puolelle (siis ruudun ulkopuolelle) että joutui itse korjaamaan oikeeseen paikkaan. Tehtiin sama myös oikealta puolelta ja edestä -> ei mitää ongelmaa, hienosti korjas oikeeseen paikkaan. Mutta kun jätin koiran ruudun taakse, nii oli hankalaa: Aava tuli aina aivan etureunaan niin että välillä jopa tassut oli jo reunan ulkopuolella. Eli näitä takaa korjauksia pitää treenata vielä. Muttamuuten oon kyllä tyytyväinen, että Aava jo hahmottaa ruudun noinkin hyvin!!

Lauantaina pääsin taas itte leikkimään tokotuomaria möllitokoon Hyvinkäälle. Eli NoBody´s Dog Sports järjesti taas möllitokot (sama yhdistys jonka möllitokoissa olin pari kk sitten kans tuomarina) ja samassa kasassa oli myös mätsärit. Ku mun hommat oli tehtynä nii tein Aavalle keskellä mätsäri vilskettä ihan puhtaasti kontaktitreenin. Otin pelkkiä perusasentoja ja muutaman askeleen seuruita mätsärikehien välissä. Aava pääsi yllättämään, ja näki kuinka se teki töitä aiva pirusti ja keskittyi yli hyvin, ilman että oli aikomustakaan mennä ahdistuskuplaan! Sikkaki pääsi vaan leikkimään keskelle vilskettä, eikä välittäny yhden yhtää. Tein myös penskaselle muutaman kontaki treenin ku se istua tönötti mun edessä -> ei aikomustakaa kattoo muualle. Samalla tein ihan muutaman perusasentoon tulon vilskeessä -> tuon ikäseksi pennuksi keskittyi äärettömän hyvin!!!! Mä oon niin ylpee mun pienestä Vilijonkasta!!
Naureskelin vaan että tuo pikku-koiruus tulee mulle vielä kalliiksi, koska kun vaan höpöttelin Tiinan kanssa Sonarcin ständillä nii Sikka-neiti se meni kattomaan mitä kaikkee kivaa Tiina oli tuono sinne ja vei sieltä muutaman lelun ittellensä (Tiina siis omistaa Sonarcin). Ja eipä siinä kauaa menny ku ne parit lelut oli tuhottu.... Oho. Olin vähä pettyny ku me ei saatu pestiä lelujen kestävyyden testaajina :D :D

Loppuun vielä muutama kuva Sikasta (siis Vilijonkasta) perjantailta. Kiitos Riikalle kuvista :))))

Herrasmies seuraa ja yötreenejä

Niin vaan viikko vilahti. Viime viikko ollaan laiskoteltu treenirintamalla, sillä Aavalla alkoi vihdoin ja viimein juoksut. Ja pikku-neitihän on jo 16 kk. Yllättävän vähän tuo juoksu on vaikuttanut Aavaan: korvat on edelleen hyvin paikalla, mutta hieman flekmaattinen tuo pikku-koiruus on. Toisaalta saa tähän samaan kasaan pientä taukoa tokossa, sillä jos toinen on flekmaattinen on turha edes yrittää treenata täysillä, eipä siinä mennä ku takapakkia.

Mutta ollaanme kuiteski jotain tehty :). Tiistaina kävin pitämässä omat treenit EPKlaisille ja sai Aava osansa. Tein muitten elämästä vaikeeta ja pidin kunnon häiriätreenit: ensin tehtiin paikkistreeniä, niin että koirat olivat ympyrässä takapäät keskelle päin. Aavan kanssa käytiin häirittemässä muita, joten saatiin loistava kontakti-treeni, missä Aava oli oikein hienosti kuulolla vaikken keskittynyt siihen kunnolla. Tehtiin vielä samaa kun muut koirakot treenailivat kontakteja perusasennossa. Tässä Aava ei ollu enää niin hyvin mukana joten jätin siihen. Treenien jälkeen lähettiin samantein Ojankoon treenaamaan Maaretin, Sonyn ja Aruyn kanssa. Ja mäki tein eräänlaista historiaa: vaikka oon asunu Helsingissä yli vuoden niin kävin nyt vasta ekan kerran Ojangossa. Melkein pitäis hävetä. Mutta nyt ymmärrän ku niin moni käy sielä treenamassa ja kaikki siitä aina puhuu, on se kyllä melkoinen kompleksi. Mutta palataanpa astialle: ekaks tehtiin Aavan kans seuruuta liikkuroituna. Aavasta huomas heti että oltiin uudessa paikassa, sillä varsinkin kuin mentin kentän reuna-aitojen läheisyyteen kontaktit tipahteli. Otettiin homma uusiksi, ja tällä kertaa pysyi kontaktit paljon paremmin. Tehtiin myös luoksareita: 1 pysäytyksellä ja kolme läpijuoksua. Taas sama ongelma, pysäytys hyvä, mutta ei hitto tuota ennakointia!! Pitää pistää nuo pysäytykset nyt hetkeksi pannaan. Toisella kierroksella tehtiin molemmat liikkeestä jäävät. Olivat ihan ok, ei ehkä parhaimpaa Aavaa, mutta pitää nuotten juoksejen kans antaa vähä helpotusta. Loppuun otettiin vielä muutama iskunouto hyvänmielen loppuna. Noihin iskunoutoihin oon supertyytyväinen sillä Aava hakee tosi varmasti kapulan takakautta ja vauhtikin on hyvä.

Torstaina kun satoi lunta, ja räntää ( ja vielä vettäki) oli yksinkertaisesti pakko lähtee Aavasen kanssa nauttimaan lumesta tai siis loskasta (varsinki ku olin vielä pitkässä vuorossa töissä) vaikka kello oli yli kymmenen illalla. Mutta voi pojat sitä hymyn määrää niin koiralla ku omistajalla sen 200 loskapallon jälkeen ja kun hanskoista tippui vesi vesiputouksen lailla. Myönnän pääsi tuo lapsellisuus taas hieman kukoistukseen siinä kohtaa ;D.

Lauantaina heti aamusta Aava sai kaverin, sillä Sony-eno tuli vklp hoitoon. Siitä samantein lähdettiin jälkitreeneihin, jokka pidettiin taasen Siikajärvi II:ssa. Aava sai ajettavakseen 530 metrisen, 6 kepillä ja vanheni melkein 2 tuntia, jonka Mette talloi. Mutta taaskaan ei yllätyksiltä vältytty (suprise kun on Meten tekemä jälki) tällä kertaa jäljellä oli muutama niin hirveä tiheikkö ettei ittelle tulisi mieleenkään mennä siitä, saati sitten vielä jälken kanssa. Mullekkin vaan sanottiin ennen ku lähin, että jos koira ei onnistu, niin e ei oo mitenkään koiran vika. No, hienostihan se siitä meni ja vielä niin itsevarmasti että oksat pois. Ja kepitkin nousi taas tosi hienosti. On tuo pikku-neiti melkoinen jälkikone. Pääsi kyllä Sonykin töihin, jolle tein perushelpon n. 300 metriä pitkän jäljen joka vanheni reilun puolen tunnin verran. Hienosti herra suoriutui vaikka kaahottikin hirveesti ja meinas sen takia pudota jäljeltä muutamiakin kertoja. Jälkien jälkeen suunnattiin haku-treeneihin, missä Aavan kans ei tehty juuri mitään: 4 superlyhyttä pistoa. Eli tehtiin vaan simppeli motivaatio-treeni. Sony pääsi taas kunnolla töihin: 8 pistoo jokka piteni loppua kohti ja ilman ilmasuja. Hitto oli kaveri niin fiiliksissä!! Kyllä tuo haku on vaan niin Sonyn laji. Illaln päätteeksi käytiin Aavan kans vielä aksaamassa, mutta huomasi neidistä että oli koiruus väsyksis ja vaikuttaa nuo juoksutkin aikas paljo. Ja rataki oli kaupan päälle melkoinen "juostaan päästä päähän kenttää"-rata, jossa oli valsseja ja persjättöjä enemmän ku laki sallii. Niin ja kaupan päälle se oli kakkosten rata. Mutta toivottavasti menee ens kerralla paremmin :)

Tää viikko ajattelin pitää ihan oikeesti vain lenkkeilyn merkeissä, sillä turhaa sitä treenata Aavasta sillä kaveri ei selvästikkään oo aina tikissä. Toisaalta suunnittelin tuossa jo, että vois aina pitää neidin juoksujen ajan kokonaan treenitaukoa. Sais samalla tauon ja sais sitte uudella innolla ruveta treenaamaan, soud like a plan. :)

Kuka täyttää mun kalenteria ...salaa?!?

Niin, otsikkohan kertoo jo aika paljon... Kaikkeen sitä lupautuu ja menee mukaan, kun ei osaa sanoa ei. Paljon on viimepäivinä tapahtunut ja paljon tekemistä on edessä, mutta ei mennä asioiden edelle niin aloitetaan menneistä :)

Viime lauantaina oli taasen hakutreenit Latokaskessa. Aavalle tein neljällä pistolla; ensimmäinen ukko oli helppo n. 10 metrissä oikealla, toinen n. 30 metrissä vasemmalla hieman hankalammassa piilossa mitä edellinen, kolmas oli taas oikealla n. 20 metrissä joka oli vaikein piilo ja viimeinen ukko oli (taas) vasemmalla n. 30 metrissä, ja tämä oli taas hieman helpompi. Lähetykset meni vihdoin niin kuin itte haluan: innokas mutta Aava   j a k s o i   k u u n n e l l a   j a   k e s k i t t y ä !!!!!! ja toisena positiivisena oli, että tällä kerralla oliki aiva uudet maalimiehet (muutenkin olivat aiva ekaa kertaa maalimiehinä) eikä Aava epäröinyt yhtään mennä ukkojen luokse. Pitäisi pikku hiljaa ruveta opettamaan Aavaselle ilmaisuja, niin kyllä tämä tästä :)

Sunnuntaina käytiinkin häiriötreeneissä, mutta ne oli Aavan kannalta täys katastrofi, huoh. Paikkana oli Martinsilta ja kentän toisessa päässä oli jalkapallotreenit, keskellä oli isä poikansa kanssa potkimassa palloa sekä toinen isä leikkimässä tyttärensä kanssa + viereisellä kentällä pelattiin koripalloa, siihen päälle Aavalla oli viretila taas jossain stratosfääreissä niin eihän siitä mitään hyvää voi tulla. Aloitettiin paikkiksella koirien naamat jalkapalloilijoita kohti: Aava oli hieman täpinöissään mutta pysyi hyvin kunnes treenikaveri maahan makuulle koirien väliin, se oli aivan liikaa pikku-koiruudelle joka lähti ku ammus rivistä, oho.... Muutenki, eipä siinä treenissä oo jälkipolville kerrottavaa.

Maanataina ja tiistaina otettiin taasen tekniikkatreeniä; vasemmalle ja täys-käännöksissä Aava on meinannut edistää joten keskityttiin siihen. Tehtiin namin kanssa paljon toistoja että jotain jäisi tuonne aivokoppaan. Nyt rupean olemaan tyytyväinen meidän käännöksiin. Samaan kasaan ollaan otettu liikkeitten erottelua liikkeestä maahan ja seisomisen välillä. Samoin Aava on taas ruvennut edistämään liikeitten loppuja (taas tämä sama onkelma) joten siihenkin ollaan keskitytty. Ja jottei menisi liian tekniikkatreeniksi ollaan tehty muutamia vauhtinoutoja ja kuolleen kapulan noutoja.

Tänään tehtiin taas jotain uutta. Tilasin Berralta taas kaikkee kivaa, niin pirulaiset lähettivät mun paketin Helsingin Matkakeskukseen (joka on Kampissa), joten käytiin Aavan kanssa junailemassa aamuruuhkassa, ja kun oltiin Narinkkatorilla siinä saamarin ruuhkassa, niin pitihän tilaisuus käyttää hyväksi ja tehdä seuruu-treenit. Hienosti Aava toimi kovasta häiriöstä huolimatta, toki pysähdyksissä kontaktit tipahteli ja sivulle-tulot oli hieman hitaita. Kyllä siinä oli muuten ihmisillä hämmästelemistä.
Tänään (vielä kaupanpäälle) mun belgimäärä lisääntyi kahdella seuraavaksi viikoksi. Naapurin koirakaveri lähti viikoksi Alanyaan, joten mulla on hoidossa Dora (8 v. sekalinjanen) ja Evian (4 v. näyttelylinjanen) groenendaelit. Toki sinänsä pääsen helpolla, että vien mustat kotiinsa aina mun työpäiviksi (tai jos menee hermo), mutta helpolla näitten kanssa pääsee koska molemmat ovat täysiä sohvaperunoita.

Mutta tulevaan!! Perjantaina olisi hakutreenit, ja sunnuntaina (vihdoin ja viimein) me aloitetaan Aavan toko-ura ensimmäisellä kokeella Kirkkonummella. Maanataina olisi EPK:n kouluttajien tottistreenit, tiistaina esineruutu-treenit (siis "valvotut" treenit etten taas treenaa vaan ittekseni) ja kaupan päälle ilmotin Aavan vielä 7.9 tokokokeeseen. Eli vielä pitäisi saada tehtyä parit hyvät treenit ennen kokeita. Joten kiirusta pukkaa ;)

Kuviankin noista kahdesta mustuaisesta tulee kun vaan saan aikaseksi. Tänään tuola vesisateessa ei oikein huvittanut kuvata.

Tuplasti... tai siis triplasti häiriötreeniä

Meillä on ollut nyt paaaljon erilaista häiriötreenejä tai siis sattunut vaan eri porukat treenaamaan samaan häiriöö, mutta meitähän se ei haittaa. Toisaalta esim. kontakti-häiriötreeni ei rasitakkaan koiraa mitenkään supersuuresti näillä helteillä.

Perjantaina käytiin Suurpellossa nurmikentällä ottamassa paikkistreeniä häirittynä sekä kokeenomaisesti x2. Paikkiksissa kun muut koirakot seuruuttivat, leikityttivät yms. Aavan vieressä niin ei tuumannu mitää. Edelleen vai nuo vinkulelut meinas viedä voiton mutta malttoi pikkukoiruus pysyä paikoillaan. Nipsulle tämmöinen treeni oli helppo, sillä se vain makaa möllötti ja tuijotti mua koko ajan korvaakaan liikuttamatta. Molempia seuruutin muitten koirien ollessa paikkiksissa: molemmilla pysyi tosi hienosti kontaktit , eikä ottanut oikeastaan ollenkaan häiriöö. Aavalle otin muutaman luoksarin että juoksi seuraavan koirankon aiva vierestä, tästä ei tuumannut mitää sillä tuli hyvällä vauhdilla luokse (en kyllä ottanu loppuasentoon vaan palkkasin vauhdista). Paikka oli hirmu lämmin sillä siihen ei sopinut tuuli yhtään ja varjojakaan ei juurikaan ollut, silti molemmat teki hyvällä vireellä töitä (jopa Nipsu).

Sunnuntaina mentiin seuraaviin häiriötreeneihin Iivisniemeen. Ja taas otettiin paikkiksia häiriössä; tähän pistin molemmat tytöt ja kaveriksi riviin tuli vielä espanjanvesikoira Rosa kun treenikaveri leikki ja seuruutti villikoiraansa meidän ympärillä, ja taas Nipsu ei korvaansa lotkauttanut ja Aava välillä vähän katteli mutta molemmat oli nätisti ja rauhassa maassa. Päätettiin sitten nostaa panoksia ja pistettiin Rosa ottamaan luoksarin tyttöjen välistä ja vielä takaa päin. Nipsu pysyi tässä hienosti, mutta Aavalle tämä olikin aivan liikaa: lähti myös Rosan tule-käskyllä. Joten Aavalle pitää ruveta treenaamaan että tekee vain mun käsyn saatuaan. Nipsulle vaikeutettiin edelleen tästä; Nipsun ollessa maassa Katri yritti imuuttamalla saada Nipsun liikkeelle/nousemaan. Ei lähtenyt, vaikka kuola valui ja lipoi huuliaan koko ajan. Vähänkö hieno super-Nipsu!! Molemmille otin kontaktihäiriötä pelkässä perusasennossa (se meinaa olla vaikeampaa Aavalle kuin seuruussa) : hienosti rupeaa kestämään ihmisten liikkumiset ja lelut. Loppuun otin vielä Aavalle muutamat luoksarit Rosan ja Katrin kanssa niin, että koirat juoksivat ristiin (eli juoksivat vastakkaisiin suuntiin toistensa vierestä).

Tehtiin vielä treenien jälkeen Aava kanssa alan vaihto, sillä treenien jälkeen Rosa meni nome-treeneihin meren rantaan, ja totta kai mukaan lähdettiin. Ja pitihän sitä testata myös Aavalla. Aava noutaa jo suht hyvin, niin heitin sille veteen dummyn missä oli variksen siivet, toisessa fasaanin sulkia ja vielä oli ankka. Kaikki se toi rannalle hienosti, toki nuo variksen siivet ei vissiin ollu mitenkään mieluiset. Voin todeta ettei tuosta Aavasta tuohon lajiin oo, joten kyllä me se taidetaan jättää noille noutajille/vesikoirille.

Eileen kävin piiiiiiitkästä aikaa tekemässä esineruudut tytöille heti aamusta kun oli viileämpää. Tai siis tarkoitus oli tehdä molemmille tarkkuusruudut että ei tarttisi niin mahdottomasti huhtoa, mutta reisille meni molemmilla: molemmat juoksi suoraan n. 30 metrin päähän niin kuin kyseessä olisi normaali esineruutu... Oho, pitää vissiin ruveta treenaamaan että saan molemmat tytöt pysymään ruudun sisällä (noh, meni se kyllä liian intoilun piikkiin). Loppuun tein sitten molemmille "esineruudun" kahdella pistolla ensimmäinen esineelle ja toinen aamuruualle. hienostihan ne nämä jälkimmäiset pistot tekivätki...

Illalla kun pääsin töistä niin lähdin vauhdilla hakutreeneihin Latokaskeen. Aava teki 4 pistolla. Ensimmäinen oli vain n. 15 metrissä, ja tein näköärsykkeellä. Toinen maalimies oli paljon  pitemmällä (n. 35m) maalimies näyttäytyi jonka jälkeen käänsin koiran ja ukko tuli n.5-6 metriä lähemmäs mistä näyttäytyi. Kolmas oli vähän lähempänä (n. 15m) ja sen tein myös näköärsykkeellä. Viimeinen oli sekin kauempana (n. 30m) jossa taas maalimies näyttäytyi, mutta kun käänsin koiran ukko menikin 5 metriä vasemmalle. Aava lähti kun ammus kaikille ukoille ja teki hienot pistot. Viimeistä se vähän ihmetteli, että hetkonen mutta sai hajun ja pääsi herkuttelemaan maalimiehen työ. Nipsulle tein vain 3:lla ukolla (Aavan ekat kolme piiloa). Nyt oli Nipsulla vauhtia konsanaan (vaikka oli taas liinassa, juoksi niin kuin mitään liinaa ei olisiskaan).

Nyt treenaamiseen tulee pieni tauko, sillä jopa  mulla on loma!! Okei, vaan viikko mutta onpahan jotai, joten pistän tytöt hoitoon siskoilleni ja lähden itse Lappiin.

Huh hellettä

Ei saisi valittaa, mutta..... Kyllä tämä lämpö rupeaa riittämään niin mulle kuin tytöillekkin. Vaikka sanotaan että koiratkin tottuu, niin tuntuu (varsinkin Aavan kanssa) että ei se todellakaan totu: kaveri rupiaa olemaan niin veltto , eikä sitä oikeen edes huvita treenata vaikka ollaan heti aamusta aikasin tai illalla myöhään liikenteessä.

Torstaina käytiin ajamassa jäljet molemmille. Aavelle tein 535 metriä (Sports Trackerin mukaan) pitkän jäljen 5 kepillä, vahneni 40 minuuttia (en viittiny olla kauempaa hyttysten syötävänä). Tällä kertaa kepeistä nousi 3/5 ja nekin (taas) jyrttiin eka yli jonka jälkeen tuli välähdys mitä pitää tehdä. Muuten ajoi suht hyvin , mutta pari kertaa harhaili ja jouduin uusiksi näyttää ja lähettää takasi jäljelle. Veikkaan että nuo harhailut johtui mustikanpoimijoista jokka olivat yhtäkkiä ilmestyneetki lähelle Aavan jälkeä. Voi olla että  olivat kävelleet yli tai jotain. Suht vähän poimijat häiritsivät Aavan työskentelyä josta oon ylpeä! Muuten Aavalle pitäisi saada nenä enempi maahan ja tarkkuutta (varsinkin noitten keppien kanssa).
Nipsulle tein 390 metriä pitkän jäljen 4 kepillä, ja vanheni n. 1h. Paikka paikoin Nipsu ajoi todella mallikkaasti ja intoa oli niin että piti jopa hieman pidätelläkkin koiran meno haluja, silti kepit nousi hienosti. Lopussa Nipsu rupesi harhailemaan pahoin, en tiiä johtuiko lämmöstä vai eikö vaan enää huvittanut . Ihme sinänsä sillä jälki oli suht lyhyt Nipsun jäljeksi.

Sunnuntaina käytiin taasen häiriötreeneissä Puolarmetsässä. Aavan kanssa otettiin häiriöpaikkista leluilla: pallot oli helppo nakki koska tätä oltiin treenattu. Vinkulelu oli vähän vaikeampi rasti, mutta silti malttoi pysyä hienosti. Paikkisten loppuun otettiin vielä pitkä paikkis kokeenomaisena (5 min) , toki muita häirittiin samaan aikaan. Kerran Aava nousi istumaan, mutta muuten pysyi hienosti. Eli woohoooo, aika ei oo suurikaan ongelma meidän paikkiksissa. Seuraavaksi otettiin kontaktitreeni häiriössä, joka  meni kyllä niin reisille kun olla ja voi: leluhäiriössä kontaktit hävis täysin. Helpotin treeniä niin että ihmiset kävelee vain ympärillä niin välillä pysyi , mutta ei mitenkään hehkeesti. JOten tähän tarttetaan paljon treeniä!! Loppuun otettiin luoksari häiriössä. Tällä kertaa koiran juostessa joku heitti kolisevan/rämisevän peltipurkin koiran suuntaisesti. Tätä Aava väisti hieman eli suoraan Aava ei juossut, mutta pysyi kuitenkin hienosti laukalla.

Eileen käytiin taas hakutreeneissä: molemmille otin kolmella pistolla, 1 ja 3 piilo oli kauempana (n. 25-30 m) ja 2. oli lähempänä (n.10 m). Aavalle otin näköärsykkeen avulla. Mutta ekalle maalimiehelle Aava teki "Aavat" juoksi hienosti kohti, mutta 2 metriä ennen maalimiestä jarrut pohjaan, siitä juoksenteli muutaman kierroksen päättömästi ennen kuin uskalsi mennä maalimiehen luokse palkattavaksi. Tätä hieman ihmettelin sillä maalimies oli jo tuttu viimekerrasta, no aina ei voi ymmärtää mitä pienen koiran päässä liikkuu. Lopuille maalimiehille Aava juoksi nätisti suoraan, ilman mitään kommervenkkejä. Nipsulle tein samalla tyylillä kuin viimeksi eli jälkiliinassa. Nyt vauhtia oli hieman enemmän kuin viimeksi, ja hienosti ja varmasti Nipsu taas työskenteli. Seuraavaksi pitäisi opetella imasut Nipsulle.

Tänään aamusta käytiin tottistelemassa tyttöjen kanssa Talilla. Aavan seuruut oli ihan ok, välillä meinasi hieman jätättää. Liikkeestä seisomisen seisomiseen haetiin terävyyttä ja tarkkuutta : tämä saatiin jo suht hyvälle mallille ettei Aava valu. Loppuun otettiin muutamat kierrot ja eteenmenot; kierrot meinasi olla hukassa koska ei olla ennen kierretty kokonaista suojelun piiloa (ollaan vain tolppia ja puita). Eteenmenot olivat nyt paljon suorempia mitä viimeksi ja tämä rupeaa Aavasta olla superkivaa. Nyt oon vieny palkaksi patukan ja ongelmaksi voi ehkä muodostua, että aava palauttaa sen samantien. Pitäisi vaihtaa ehkäpä ruokapalkkaan. Nipsun kanssa tehtiin motivaatiotreeninä muutamat kierrot jo vähän kauempaa ja esteen ylityksiä etupalkalla.

Viikonloppuna täällä oli vauhtia enemmän kun laki sallii, sillä Aavan sisko Chida oli hoidossa pe-ma. Kyllä nuo pikku-tytöt onkin sitten leikkineet ja painineet sen minkä jaksaa. Nipsua kävi välilllä sääliksi, kun molemmat kävivät sitä pökkimässä ja härnäämässä. Nyt onkin Aava nukkunut melko paljon, kun vieras vei kaikki voimat.

Mitä saa kun yrittää itse (yksin) ohjata ja kuvata kolmea koiraa?? Helppo vastaus: paljon epäonnistuneita kuvia. JOten tässä parhaiten onnistunut epäonnistunut kuva ;)