Tuumasta toimeen

Viimeksi mietin mitä pitäisi tehdä ja kuinka ja koska ja kaikkea.., Nyt onki otettu todellinen startti tähän ehkä-jonkin-verran-tavoiteellisempaan treenaamiseen.

Aloitetaan niistä kuuntelutreeneistä. Alotin sen nääs jo viimeviikolla. Mutta noh... jos ei mitää muuta nii treenikavereilla oli turkasen hauskaa, sillä Aava keksi ja tarjos aivan kaikkea mitä päähän pälkähti. Leikin hypyn, merkin, noudon ja kaukojen i-m-vaihdoilla. Merkin kautta nouto, ja hypyn kautta takasi: ei ongelmaa. Hyppyn jälkeen kaukot , merkki ja luoksari ei ongelmaa. Mutta se hankalin. Mulla oli merkki ja siitä 5 m päässä hyppy samassa linjassa, eli ekaksi merkille ja siitä hyppy. Noh.... merkille meni hienosti, mutta merkiltä taaksepäin hypylle oli tuskaa. Merkillä Aava tarjos kaukoja, merkin noutamista, merkkitoimi targettina, ja yritti jopa 2on-2off mitä ollaan tehty jonku verran. Samoin ollaan tehtyvasemman ja oikean kautta taaksepäin katsomista, ja juu, sitäkitarjottiin. Jouduin antaa tosi vahvat avut että ymmärsi mennä hypylle... Ja kokeileppa ohjata koiraa, ku treenikaverit tirskahtelee ja yrittää olla nauramatta vieressä. Mutta, saatiin seki lopulta menemään.

Sunnuntaina kävin ajamas jäljen Mirkan ja Ixun kanssa. Jälkien vanhetessä tehtiin esineruutu. Huom, kyllä meikän eka, ja vasta nyt... Tehtiin vaan kaista, olisko ollu 10x25m, kolmella esineettä (=vasen etukulma hanska, keskellä villasukka ja oikea takakulma Aavan syömä lenkkari). Aavalla ekana nousi villasukka (eipä yllättäny ja toi hienosti), toisena toi kengän , mutta pudotti sen 2 kertaa matkalle, mutta palautti Aavaksi hyvin. Ja koska nuo etukulmat on vaikeita nii sitä joutui ettimään jonki aikaa, mutta löysi japalautti hienosti. Eli suoraa suomennettuna treeniä noihin edessä oleviin esineisiin. Jäljellä tein vaan janalähetyksiä. Ne vaatii vielä treeniä...

Jälkien jälkeen käytiin Jennyn ja Kiiran kanssa juosuttaan koiria, tai siis uittamassa. Aavaki siis aukasi uintikautensa. Jennyn superhienoja kuvia löytyy : täältä

Tänään ku olin pitämässä omia treenejä nii jatkoin tuota kuunteluhommaa. Nyt Aava oli huomattavasti paremmin kuulolla, eli muut jäivät ilman nauruja. Suurin onhelma oli että kun seisoin hypyn edessä koira perusasennossa ja lähetin noutamaan , nii eipä noutanu. Jonkin verran vahvasti on tuo hypyn edessä seisominen jumiutunut Aavan päähän. No eli huomaa ettei nää pahasta oo yhtää

Vielä muutama kuva uinti reissulta:

Maalimiehen kanssa leikkimistä

Tänään pääsi Aava testaamaan jotain uutta. Kaveri nimittäin järjesti saalisvietti/purutreeni/leikityspäivän . Maalimiehenä toimi Pekka Haapalainen. Periaatteessa ei mitään uutta tietoo tullu mulle mutta itte tykkäsin kyllä kovaa!! 

Ekaksi vähä Pekasta. Hän on pitkän linjan maalimies ja koulutellu pitkän aikaa IPO-puolella, nykyään treenaa montsua ja on menossa Tsekkeihin edustamaan FMBB:n Suomea mondeoring-joukkueessa. Joten menestystä Tsekkeihin!! Mutta, maalimiehenä hyvin "kiltti", tekee koiran tason ja luonteen edellyttämällä tavalla töitä, tietotaitoa ku pienes kyläs, ihmisenä aivan mahtava. Eli jos joskus on mahollisuutta päästä Pekalle treenattavaksi/leikityttäväksi niin suosittelen suuresti!!

Mutta ekakierros: Aavaa ahdisti suuresti kun useampi ihminen tuijottaa, eikä lähtenyt Pekan kaa leikkimään. Eli leikiten itte patukalla, ja aina ku meinas mennä omaan ahdistuskuplaan niin perusasento ja muutama askel seuruuta, eli sain koiran "auki". Aluksi leikittiin kauempana ja tultiin jatkuvasti lähemmäs ihmisiä. Lopussa Aava leikki vaikka Pekka seisoi aiva vieressä.

Toisella kierroksella oltiin heti ekoja, sillä nää työt haittaa pahasti harrastuksia: eli joo, jouduin lähtee töihi. Mutta muut oli vielä kahvitauolla ja käyttämässä koiria ku menin jo Aavan kaa kentälle: eli kentällä oli vaan mä, koira ja Pekka. Taas alotin leikkimään patukalla ja Aava oli paljo paremmin mukana. Hyvin nopeesti leikittiin ihan Pekan vieressä ja Pekka otti patukan toisesta päästä kiinni. Kolmisten ku leikittiin , niin no problemos. Siitä annoin koko patukan Pekalle ja hyvin Aava leikki. Alussa oli pientä epävarmuutta ja ku voitti patukan niin juoksi kauemmas patukan kans ja jäi kattomaan. Otin taas ittelle leikityttäväksi ja samantien annoin Pekalle koiran. Loppua kohde aava palautti heti patukan Pekalle ja muutenki leikki ihan yhtä hyvin ku munki kans , josta oon todella positiivisesti yllättyny!! Ku varmuus Aavalla kasvoi niin Pekka välillä koski kuonoon ja välillä leuan alta. Kosketuksesta päästi aina heti irti mutta tarras kiinni saman tien. Parin toiston jälkeen kesti kosketuksen ja puri yllättävän hyvällä otteella.

Ja meidän tuomio ;) Pekka sanoi että Aava on nimenomaan pidättyväinen, mutta pidättyväisyyden "määrään" nähden yllättävän hyvä hermoinen. Käsittelen koiraa erittäin hyvin: olin tukena  tai passiivisena ku tarttee,  ja aina ku rupes ahdistaa niin sain hyvin pois kuplasta, ja helpotin kriteeriä automaattisesti. Puruote on vajaa joka ei tullu yllätyksenä. Mä kuulemma luen koiraa erittäin hyvin ja näkee että on tullu ennenki touhuttua koirien kans :)

Varmaan unohin puolet mutta eipä varmaan sekään yllätä :D