Herrasmies seuraa ja yötreenejä

Niin vaan viikko vilahti. Viime viikko ollaan laiskoteltu treenirintamalla, sillä Aavalla alkoi vihdoin ja viimein juoksut. Ja pikku-neitihän on jo 16 kk. Yllättävän vähän tuo juoksu on vaikuttanut Aavaan: korvat on edelleen hyvin paikalla, mutta hieman flekmaattinen tuo pikku-koiruus on. Toisaalta saa tähän samaan kasaan pientä taukoa tokossa, sillä jos toinen on flekmaattinen on turha edes yrittää treenata täysillä, eipä siinä mennä ku takapakkia.

Mutta ollaanme kuiteski jotain tehty :). Tiistaina kävin pitämässä omat treenit EPKlaisille ja sai Aava osansa. Tein muitten elämästä vaikeeta ja pidin kunnon häiriätreenit: ensin tehtiin paikkistreeniä, niin että koirat olivat ympyrässä takapäät keskelle päin. Aavan kanssa käytiin häirittemässä muita, joten saatiin loistava kontakti-treeni, missä Aava oli oikein hienosti kuulolla vaikken keskittynyt siihen kunnolla. Tehtiin vielä samaa kun muut koirakot treenailivat kontakteja perusasennossa. Tässä Aava ei ollu enää niin hyvin mukana joten jätin siihen. Treenien jälkeen lähettiin samantein Ojankoon treenaamaan Maaretin, Sonyn ja Aruyn kanssa. Ja mäki tein eräänlaista historiaa: vaikka oon asunu Helsingissä yli vuoden niin kävin nyt vasta ekan kerran Ojangossa. Melkein pitäis hävetä. Mutta nyt ymmärrän ku niin moni käy sielä treenamassa ja kaikki siitä aina puhuu, on se kyllä melkoinen kompleksi. Mutta palataanpa astialle: ekaks tehtiin Aavan kans seuruuta liikkuroituna. Aavasta huomas heti että oltiin uudessa paikassa, sillä varsinkin kuin mentin kentän reuna-aitojen läheisyyteen kontaktit tipahteli. Otettiin homma uusiksi, ja tällä kertaa pysyi kontaktit paljon paremmin. Tehtiin myös luoksareita: 1 pysäytyksellä ja kolme läpijuoksua. Taas sama ongelma, pysäytys hyvä, mutta ei hitto tuota ennakointia!! Pitää pistää nuo pysäytykset nyt hetkeksi pannaan. Toisella kierroksella tehtiin molemmat liikkeestä jäävät. Olivat ihan ok, ei ehkä parhaimpaa Aavaa, mutta pitää nuotten juoksejen kans antaa vähä helpotusta. Loppuun otettiin vielä muutama iskunouto hyvänmielen loppuna. Noihin iskunoutoihin oon supertyytyväinen sillä Aava hakee tosi varmasti kapulan takakautta ja vauhtikin on hyvä.

Torstaina kun satoi lunta, ja räntää ( ja vielä vettäki) oli yksinkertaisesti pakko lähtee Aavasen kanssa nauttimaan lumesta tai siis loskasta (varsinki ku olin vielä pitkässä vuorossa töissä) vaikka kello oli yli kymmenen illalla. Mutta voi pojat sitä hymyn määrää niin koiralla ku omistajalla sen 200 loskapallon jälkeen ja kun hanskoista tippui vesi vesiputouksen lailla. Myönnän pääsi tuo lapsellisuus taas hieman kukoistukseen siinä kohtaa ;D.

Lauantaina heti aamusta Aava sai kaverin, sillä Sony-eno tuli vklp hoitoon. Siitä samantein lähdettiin jälkitreeneihin, jokka pidettiin taasen Siikajärvi II:ssa. Aava sai ajettavakseen 530 metrisen, 6 kepillä ja vanheni melkein 2 tuntia, jonka Mette talloi. Mutta taaskaan ei yllätyksiltä vältytty (suprise kun on Meten tekemä jälki) tällä kertaa jäljellä oli muutama niin hirveä tiheikkö ettei ittelle tulisi mieleenkään mennä siitä, saati sitten vielä jälken kanssa. Mullekkin vaan sanottiin ennen ku lähin, että jos koira ei onnistu, niin e ei oo mitenkään koiran vika. No, hienostihan se siitä meni ja vielä niin itsevarmasti että oksat pois. Ja kepitkin nousi taas tosi hienosti. On tuo pikku-neiti melkoinen jälkikone. Pääsi kyllä Sonykin töihin, jolle tein perushelpon n. 300 metriä pitkän jäljen joka vanheni reilun puolen tunnin verran. Hienosti herra suoriutui vaikka kaahottikin hirveesti ja meinas sen takia pudota jäljeltä muutamiakin kertoja. Jälkien jälkeen suunnattiin haku-treeneihin, missä Aavan kans ei tehty juuri mitään: 4 superlyhyttä pistoa. Eli tehtiin vaan simppeli motivaatio-treeni. Sony pääsi taas kunnolla töihin: 8 pistoo jokka piteni loppua kohti ja ilman ilmasuja. Hitto oli kaveri niin fiiliksissä!! Kyllä tuo haku on vaan niin Sonyn laji. Illaln päätteeksi käytiin Aavan kans vielä aksaamassa, mutta huomasi neidistä että oli koiruus väsyksis ja vaikuttaa nuo juoksutkin aikas paljo. Ja rataki oli kaupan päälle melkoinen "juostaan päästä päähän kenttää"-rata, jossa oli valsseja ja persjättöjä enemmän ku laki sallii. Niin ja kaupan päälle se oli kakkosten rata. Mutta toivottavasti menee ens kerralla paremmin :)

Tää viikko ajattelin pitää ihan oikeesti vain lenkkeilyn merkeissä, sillä turhaa sitä treenata Aavasta sillä kaveri ei selvästikkään oo aina tikissä. Toisaalta suunnittelin tuossa jo, että vois aina pitää neidin juoksujen ajan kokonaan treenitaukoa. Sais samalla tauon ja sais sitte uudella innolla ruveta treenaamaan, soud like a plan. :)

Epäjohdonmukaisuuden multihuipentuma

Torstaina pidin omat treenit porukalleni Malminkartanon Sirkuskentällä. Menin itse sen verran aijoossa että kerkesin treenata tokoa (meillä on siis kielto treenata tokoa, koska ollaan pk-porukka) ennen kuin muut tulivat paikalle. Päivän suurin missio oli (vihdoi ja viimein ja aikusten oikeesti) saada meidän täyskäännökset kuntoon. Ekana tehtiin vasemman kautta täyskäännöksiä, mutta ne ei vaan toimi; Aava se ei vaan meinaa liikkeessä heittää sitä peräpäätä tarpeeksi. No, ärsytyksissäni päätin, että jos ei se onnistu, niin rupean tekemään saksalaisen käännöksen joten tehtiin näitä muutama toisto, ei mitenkään erityisen hyvin tuloksin. Ja juu, vaihdoin taas täyskäännökset vasemmalle pyörähdykseen. Ja kaiken huipuksi treenien lopuksi päätin sen vielä vaihtaa saksalaiseen. Noouuuuu, kuinka mä v o i n vaihtaa kesken treenin 4 kertaa mielipidettä noin radikaalisti. Juu kyllä, itken krokotiilin kyyneleitä, isoja sellaisia. Ja juu, minäkö muka joskus ennenki koulutellu koiria: aina ei uskoisi... Epäjohdonmukaisuus, pois se minusta!!!
No onneks me tehtiin muutaki. Tehtiin ruutua, joka oli jotenki nihkeetä: Aava keksi omia häiriöitä mitä kyttäili ja yritti tarjota merkkiä. Toki ei olla tehty ruutua kuin "kotikentällä", mutta silti!! Tehtiin muutamia luoksetulon pysäytyksiä, ja voin sanoa, että tää oli (huimasti) toinen kerta ku tehtiin ja teki niin jäätävän hienot stopit: niin jämäkät ja nopeet, huippuu!!! Tehtiin kaks pysäytyksellä ja kaks läpijuoksulla, voin todeta, että läpijuoksuissa hieman (tai aika paljoki) Aava ennakoi eli se mateli luoksarit. Pitää vaan luottaa koiraan ja tehdä paljon paljon enemmän läpijuoksuja.

Perjantaina treenailin ittekseni tuossa naapurissa siis kotikentällä. Jatkettiin taas tosissaan tuon täyskääännöksien parissa. Ja nyt vihdoin ja viimein päätin että me tehdään se vasemmalle!! Ja niinhän me tehdään; ja alkuun tehtiin vähän takapään käyttö harjotuksia ja siitä ruvettiin tekemään kunnon 180 astetta ja tehtiin myös paljon 270 astetta että Aava joutuu todella käyttämään sitä peräänsä. Ja saatiin ne suht hyvälle mallille, ja tulipahan kulutettua siihenki melkeen paketti nakkeja ja mun peukku lyheni sentin ku käytin naksutinta :) Tehtiin kierroista muutama pysäytys ja moooonta läpijuoksua: läpijuoksuissa meinas ennakoida ja hidasteli mutta muuten oli taas hyviä. Loppuun tehtiin noudon loppuja ja Aava piru soikoon yllätti: se kykeni istuutumaan kapula suussa, oho. Loppuun tehtiin nouto kokonaan: loppu oli huono sillä oon palkannu paljon sitä vaan vauhdista, joten tartti kunnon avut. Näitä vaan lisää että saadaan rutiinia noihin loppuihin.

Lauantaina, siis eileen oli jälkitreenit, jokka pidettiin Siikajärvi II:ssa. Päivän teemana oli hallitut käännökset, eli kulma tehdään niin ettei siitä pääsisi jatkamaan (kiven tai pusikon tai puun eteen...) ja kulmaan pistetään keppi, jolloin koira joutuu mennä kulman päähän jolloin (varsinkin kaahottajat) eivät päääse oikomaan kulmia. Samalla periaatteella voi tehdä piikit. Eipä oo ittelle tullu mieleen tehdä kulmia noin, joten näitä vois viljellä aina silloon tällöön. Mutta, hyvän suunnitelman mukaan meinasin että Aavaselle tehtäis keppiviidakko, sillä viimeks jäi muutamat kepit nostamatta, eli max. 500 metriä ja 7 keppiä. Mette tallasi Aavan jäljen, mutta ohjeita antaessani unohdin että kyseessä on Mette: olisi pitänyt sanoa reilu 200 metriä, niin jälki ehkä olisi voinut olla 500 metriä. Jäljestä tuli hieman pitempi, lopputulos: lähes 800 m pitkä ja olihan sielä ne suunnittelemani 7 keppiä, 1 hallittupiikki ja 2 kulmaa kans hallitulla tyylillä. Ja voin sanoo, että oli muuten Aavan vaikein jälki minkä se on ajanu: ekat 50 metriä oli ihan hyvää maastoa, jonka jälkeen jälki meni parivuotta vanhan hakkion läpi johon oli jätetty kaikki risut ja puut, eli melkoinen ryteikkö missä oli jo ittellekki vaikea kulkea, joten mitä se on koiralle, jolla on lyhyemmät jalat ja vielä pitäis jäljestää. Ryteiköstä suoraan mentiinkin uimaan nilkkoja myöte suossa. Onneks loput 200 metriä oli jo taas parempaa maastoa. Mutta nuo hallitut kulmat ja piikki meni tosi hienosti, vaikka eipä nuo kulmat oo koskaan meille mikää ongelma (varmistaa aina kulmat hyvin). Viimeset n. 80 metriä Aava meni hieman siksakkia jäljen päällä ja näki että tyttö on väsyksis. Mette ja Taina (meidän ohjaaja) jokka tuli perässä sanoivat että "sehän (Aava) näyttää niin kuin mitään olisi tehnyt, muut voisi näyttää melko kuolleelta", noh okei ei se ehkä sitte oo ollu väsyksis...

Aava jälkitreenien jälkeen..., ja juu, on huono kuva...

Tänään oli sangen vetiset hakutreenit Puolarmetsässä. Vettä satoi koko 3,5 tuntia, mutta eipä se menoo haitannu ;) Aavan kans keskityttiin suoriin pistoihin, nääs välillä meidän pistot ei oo niin kovin suoria kun lähetän koiran. Joten tehtiin jo maastonkin takia tosi lyhyillä pistoilla (ja tiheään) että saisin varmat hyvät pistot ja koira menis juuri sinne minne lähetän. Tehtiin jopa 7 maalimiehellä ja Aava eteni tosi hienosti suoraan, joten tämä treeni meni kerranki putkeen + Aava ei väistänyt ollenkaan maalimiehiä: meni hienosti meni sukkana eikä epäröinyt :)

Nyt taasen vaan uus viikko ja uudet kujeet :D

Vähän lisää jälkeilyä ja aksaa....

Niin vaan on taas viikko vierähtänyt yhtäkkiä!! Ja kuten tavallista nopeesti nää vaan vierii, kun on lähes joka ilta jotain hässäkkää koirarintamalla. Yllättäen...  Ehkä olen jonkin verran neuroottinen koirantreenaaja ;) tai ainakin sovin hyvin kuvaan koiranaisesta kertovaan blogitekstiin joka levisi melkolailla facebookin kautta.

Mutta palataanpa hiukan taaksepäin: maanantaina oli EPK:n koulutusohjaajien omat tottis-treenit Jorvissa. Vaikka porukkaa ei ollut paljoa, niin saatiin kyllä huiput treenit Aavan kanssa. Ensiksi pistin Aavan paikkikseen kun Risto treenasi Jaroa; pysyi todella hyvin vaikka Risto ja Jaro tekivät todella lähellä töitä. Ainoastaan luoksetulossa Aava kirjaimellisesti pomppasi pystyyn, toisella kertaa helpotettiin ja menin lähemmäs ja kasvot Aavaa kohti niin pysyi hienosti. Sen jälkeen tehtiin taas yllättäen vasemmalle käännöksiä, vinkkeinä saatiin että mun pitää kävellä nopeammin, liioitellun nopeesti, niin Aava toimikin tosi hyvin ja käännökset näytti paremmilta, samoin vasemmalle käännöksen jälkeen otettiin muutama askel taakse päin. Tässä peruuttamisessa Aava on helposti lähtenyt poikittamaan joten ollaan tehty tätä nyt jälkikäteen ja tänään Aava vasta tajusi homman ja toimi superisti: ei edistänyt, mutta ei se kyllä heittänyt persettänsä niin kuin mä haluaisin... Ongelma siis jatkukoon.

Tiistaina käytiin meidän ohjaajien hallivuorolla treenailemassa. Oltiin ekaa kertaa sielä, joten eipä mennyt siinä suhteessa putkeen. Hallin reunoilla oli paljon agilityesteitä, joten ne olivat varsin pelottavia, varsinkin pussi. Joten keskityttiin vaan kontakteihin ja motivaatioon.

Perjantaina kävin ajamassa jäljen ja samaan kasaan tein esineruudun. Jälki oli jopa n. 750 metriä pitkä 5 keppiä ja vanheni melkein puolitoista tuntia. Jäljellä teki niin loistavaa työtä! Tein suht monta kulmaa jokka kaikki meni tosi hyvin, tosin kävi selvästi tarkistamassa mutta lähti jatkamaan nätisti jälkeä. Yllätyin kuinka hyvin Aava jaksoi ajaa koko jäljen sillä näin pitkää jälkeä me ei olla ennen ajettukkaan. Jäljen vanhetessa tein sen esineruudun jonka koko oli n. 20x20 metriä ja 3 esinettä. Aavalla oli aivan liikaa virtaa tähän touhuun ja se juoksenteli päämäärättömästi ympäriinsä, mutta pysyi yllättävän hyvin ruudun sisällä. Tuon yli-energisyyden takia, meidän ongelmat taas nostivat päätään; Aava meinasi tuoda taas kaks esinettä kerrallaan, huoh.

Mutta lauantaihin joka taas oli melko koiramainen (suprise). Aamusta jölkitreeneihin jokka pidettiin Luukissa. Aava sai ajettavakseen Jyrin tekemän melkein 500 metriä pitkän sik-sak-jäljen viidellä kepillä. Teki aivan seuper-hyper-överi-luksus-työtä. En olis uskonu että pikku-koira ymmärtää noin helposti vieraan ihmisen jäljen ajamisen. Kulmissa oli paljon varmuutta ja ilmasukki oli tosi hyvät. Eli kyllä me vielä ihan oikeesti päästään sinne jälkikokeeseen :)

Taasen (huono)kuva radasta, sillä muutoksilla että putki 15/18 vaihdettiin pussiin (eli 18 jäi välistä)ja loppu meni 15-16-17-21-20 ja A. Samoin este 6 mentiin toisin päin.

Illalla olikin taas agility-treenit. Sieläkin Aava oli superloistava. Ainoana ongelmana meillä on nuo kontaktiesteet sillä kun on vieras este niin vie kauan ennen kuin Aava uskaltaa mennä niihin. Mutta asia jota todella ihmettelin niin oli kontaktit. Ollaan kyllä tehty, että Aava seisoo takajalat puhelin luettelon päällä, mutta osasi tarjota/yhdistää sen kontakteihin. Noh, vahinkoja sattuu ;D mutta niin niin vaan mentiin saksalaisia, persjättöjä, valssauksia ja kaikki meni niin super hienosti, kunhan muistan pitää katseen kokoajan koirassa.

Tuli sitä käytyä Jennyn , Erican ja koirien kanssa juoksuttamassa koiria, vesisateessa :)

Tänään aamusta käytiinkin taasen vähän hakuilemassa , ja taas keskityttiin Aavan kanssa tuohon maalimiesmotivaatioon. Hienosi Aava jo meni kaikkien maalimiesten työ, eikä epäillyt kovinkaan paljoa. Wohoo :) joten tästä on hyvä jatkaa seuraavaan koiramaiseen viikkoon :DDD  

Aava the jälkieläin

Super koiramainen viikonloppu takana, ja voin sanoo että onpahan Aava ja toisaalta minäkin väsyksis.
Mutta lauantai alotettiin jäkiporukassa, joissa meillä oli ekat treenit. Aavalle oli uutta että joku muu teki jäljen, koska tähän asti oon ajanu aina itte omat jäljet Aavalle. Mutta Aavalle oli normaalia pitempi jälki: n. 650 metriä viidellä kepillä ja vanheni reilusti yli tunnin. Vaikeutta oli melko paljon sillä alkuun oli 300 metrin suora, jonka jälkeen tiheeseen 3 suorakulmaa, ja totta kai Aava meni hienosti yli jäljestä. Sen jälkeen kaverista meinas tulla hieman epävarma ja kyttäs jatkuvasti seuraavaa suorakulmaa. Haasteeksi oli vielä pistetty yks teräväkulma jonka Aava suoritti tosi hyvin. Lopussa näki että Aava oli väsynyt joten loppu oli melkoista säheltämistä. Mutta kaikki kepit nousi tosi hienosti, vaikka taas oli vieraan ihmisen kepit (siis en pitäny itte ollenkaan kädessä) . Paljon kehuja saatiin Aavan rytmistä, joka on kuulemma todella hyvä. Ja Taina (siis ryhmän vetäjä) sanoi, että kyllä me tehdään Aavasta vielä helposti koevalmis. Joten siinä meille tavotetta, joten ens kesänä jälkikokeeseen :)

Meidän rata muutamalla muutoksella: 9 hyppyä ei ollut, samoin hypyt 16, 17 ja 18 ei ollu ja meni toiselle puolelle hyppyihin 8, 7, ja 5 (toisinpäin) ja putki 15 mentiin toisesta päästä. Piti tehdä viimehetken muutoksia, sillä kenttä on suht pieni :) Ja sori ei oo mikään hyvä kuva :)

Illalla päästiinkin niin fiiliksiin sillä päästiin agilityilemään. Voih.... mä oon vieläkin niin fiiliksissä. Ekaksi kerraksi meillä oli helppo ykkös-luokan hyppärirata, jossa oli jonku verran valssauksia, persjättöjä, takaa kiertoja ja kaikkee muuta kivaa perusohjauskuvioita. Oli se vaan niin hienoo!!! Aava on melkoinen agilityeläin. Valssaukset meni hienosti, ongelmaksi meinasi tulla vain että kun itte tiiän jäävänä helposti kakkoseksi juoksuvauhdissa, joten mä rupean ennakoimaan että kerkeen seuraavalle esteelle ja jätän koiran selkäni taakse. Nooo, pikku moka ;) Putkihullu tuo todellakin on, sillä kun Anni (vetäjä) kertoi kuinka mun pitää ohjata kun ei onnistunu, niin Aava veti putkea ympäri hullulla vauhdilla sen minkä kerkes...  Mutta innolla odotetaan ens viikon aksailuja :)

Tänään aamusta käytiin hakuilemassa. Aavalle otin 5 pistolla , ja hienosti pikkukoiruus taas toimi. 3 ekaa tein vähä lyhyemmillä pistoilla ja 2 vikaa pitemmillä. Ja vain yks maalimies oli hirmupelottava! Muitten työ Aava meni yllättävän vauhdikkaasti. Nytvaan pitäisi käydä shoppailemassa rullia, että saisin opettaa rullaiilmasun :) No kokeeseen meillä on vielä piiiiitkä matka, mutta pikkuhiljaa :DD

Kuka täyttää mun kalenteria ...salaa?!?

Niin, otsikkohan kertoo jo aika paljon... Kaikkeen sitä lupautuu ja menee mukaan, kun ei osaa sanoa ei. Paljon on viimepäivinä tapahtunut ja paljon tekemistä on edessä, mutta ei mennä asioiden edelle niin aloitetaan menneistä :)

Viime lauantaina oli taasen hakutreenit Latokaskessa. Aavalle tein neljällä pistolla; ensimmäinen ukko oli helppo n. 10 metrissä oikealla, toinen n. 30 metrissä vasemmalla hieman hankalammassa piilossa mitä edellinen, kolmas oli taas oikealla n. 20 metrissä joka oli vaikein piilo ja viimeinen ukko oli (taas) vasemmalla n. 30 metrissä, ja tämä oli taas hieman helpompi. Lähetykset meni vihdoin niin kuin itte haluan: innokas mutta Aava   j a k s o i   k u u n n e l l a   j a   k e s k i t t y ä !!!!!! ja toisena positiivisena oli, että tällä kerralla oliki aiva uudet maalimiehet (muutenkin olivat aiva ekaa kertaa maalimiehinä) eikä Aava epäröinyt yhtään mennä ukkojen luokse. Pitäisi pikku hiljaa ruveta opettamaan Aavaselle ilmaisuja, niin kyllä tämä tästä :)

Sunnuntaina käytiinkin häiriötreeneissä, mutta ne oli Aavan kannalta täys katastrofi, huoh. Paikkana oli Martinsilta ja kentän toisessa päässä oli jalkapallotreenit, keskellä oli isä poikansa kanssa potkimassa palloa sekä toinen isä leikkimässä tyttärensä kanssa + viereisellä kentällä pelattiin koripalloa, siihen päälle Aavalla oli viretila taas jossain stratosfääreissä niin eihän siitä mitään hyvää voi tulla. Aloitettiin paikkiksella koirien naamat jalkapalloilijoita kohti: Aava oli hieman täpinöissään mutta pysyi hyvin kunnes treenikaveri maahan makuulle koirien väliin, se oli aivan liikaa pikku-koiruudelle joka lähti ku ammus rivistä, oho.... Muutenki, eipä siinä treenissä oo jälkipolville kerrottavaa.

Maanataina ja tiistaina otettiin taasen tekniikkatreeniä; vasemmalle ja täys-käännöksissä Aava on meinannut edistää joten keskityttiin siihen. Tehtiin namin kanssa paljon toistoja että jotain jäisi tuonne aivokoppaan. Nyt rupean olemaan tyytyväinen meidän käännöksiin. Samaan kasaan ollaan otettu liikkeitten erottelua liikkeestä maahan ja seisomisen välillä. Samoin Aava on taas ruvennut edistämään liikeitten loppuja (taas tämä sama onkelma) joten siihenkin ollaan keskitytty. Ja jottei menisi liian tekniikkatreeniksi ollaan tehty muutamia vauhtinoutoja ja kuolleen kapulan noutoja.

Tänään tehtiin taas jotain uutta. Tilasin Berralta taas kaikkee kivaa, niin pirulaiset lähettivät mun paketin Helsingin Matkakeskukseen (joka on Kampissa), joten käytiin Aavan kanssa junailemassa aamuruuhkassa, ja kun oltiin Narinkkatorilla siinä saamarin ruuhkassa, niin pitihän tilaisuus käyttää hyväksi ja tehdä seuruu-treenit. Hienosti Aava toimi kovasta häiriöstä huolimatta, toki pysähdyksissä kontaktit tipahteli ja sivulle-tulot oli hieman hitaita. Kyllä siinä oli muuten ihmisillä hämmästelemistä.
Tänään (vielä kaupanpäälle) mun belgimäärä lisääntyi kahdella seuraavaksi viikoksi. Naapurin koirakaveri lähti viikoksi Alanyaan, joten mulla on hoidossa Dora (8 v. sekalinjanen) ja Evian (4 v. näyttelylinjanen) groenendaelit. Toki sinänsä pääsen helpolla, että vien mustat kotiinsa aina mun työpäiviksi (tai jos menee hermo), mutta helpolla näitten kanssa pääsee koska molemmat ovat täysiä sohvaperunoita.

Mutta tulevaan!! Perjantaina olisi hakutreenit, ja sunnuntaina (vihdoin ja viimein) me aloitetaan Aavan toko-ura ensimmäisellä kokeella Kirkkonummella. Maanataina olisi EPK:n kouluttajien tottistreenit, tiistaina esineruutu-treenit (siis "valvotut" treenit etten taas treenaa vaan ittekseni) ja kaupan päälle ilmotin Aavan vielä 7.9 tokokokeeseen. Eli vielä pitäisi saada tehtyä parit hyvät treenit ennen kokeita. Joten kiirusta pukkaa ;)

Kuviankin noista kahdesta mustuaisesta tulee kun vaan saan aikaseksi. Tänään tuola vesisateessa ei oikein huvittanut kuvata.

Tuplasti... tai siis triplasti häiriötreeniä

Meillä on ollut nyt paaaljon erilaista häiriötreenejä tai siis sattunut vaan eri porukat treenaamaan samaan häiriöö, mutta meitähän se ei haittaa. Toisaalta esim. kontakti-häiriötreeni ei rasitakkaan koiraa mitenkään supersuuresti näillä helteillä.

Perjantaina käytiin Suurpellossa nurmikentällä ottamassa paikkistreeniä häirittynä sekä kokeenomaisesti x2. Paikkiksissa kun muut koirakot seuruuttivat, leikityttivät yms. Aavan vieressä niin ei tuumannu mitää. Edelleen vai nuo vinkulelut meinas viedä voiton mutta malttoi pikkukoiruus pysyä paikoillaan. Nipsulle tämmöinen treeni oli helppo, sillä se vain makaa möllötti ja tuijotti mua koko ajan korvaakaan liikuttamatta. Molempia seuruutin muitten koirien ollessa paikkiksissa: molemmilla pysyi tosi hienosti kontaktit , eikä ottanut oikeastaan ollenkaan häiriöö. Aavalle otin muutaman luoksarin että juoksi seuraavan koirankon aiva vierestä, tästä ei tuumannut mitää sillä tuli hyvällä vauhdilla luokse (en kyllä ottanu loppuasentoon vaan palkkasin vauhdista). Paikka oli hirmu lämmin sillä siihen ei sopinut tuuli yhtään ja varjojakaan ei juurikaan ollut, silti molemmat teki hyvällä vireellä töitä (jopa Nipsu).

Sunnuntaina mentiin seuraaviin häiriötreeneihin Iivisniemeen. Ja taas otettiin paikkiksia häiriössä; tähän pistin molemmat tytöt ja kaveriksi riviin tuli vielä espanjanvesikoira Rosa kun treenikaveri leikki ja seuruutti villikoiraansa meidän ympärillä, ja taas Nipsu ei korvaansa lotkauttanut ja Aava välillä vähän katteli mutta molemmat oli nätisti ja rauhassa maassa. Päätettiin sitten nostaa panoksia ja pistettiin Rosa ottamaan luoksarin tyttöjen välistä ja vielä takaa päin. Nipsu pysyi tässä hienosti, mutta Aavalle tämä olikin aivan liikaa: lähti myös Rosan tule-käskyllä. Joten Aavalle pitää ruveta treenaamaan että tekee vain mun käsyn saatuaan. Nipsulle vaikeutettiin edelleen tästä; Nipsun ollessa maassa Katri yritti imuuttamalla saada Nipsun liikkeelle/nousemaan. Ei lähtenyt, vaikka kuola valui ja lipoi huuliaan koko ajan. Vähänkö hieno super-Nipsu!! Molemmille otin kontaktihäiriötä pelkässä perusasennossa (se meinaa olla vaikeampaa Aavalle kuin seuruussa) : hienosti rupeaa kestämään ihmisten liikkumiset ja lelut. Loppuun otin vielä Aavalle muutamat luoksarit Rosan ja Katrin kanssa niin, että koirat juoksivat ristiin (eli juoksivat vastakkaisiin suuntiin toistensa vierestä).

Tehtiin vielä treenien jälkeen Aava kanssa alan vaihto, sillä treenien jälkeen Rosa meni nome-treeneihin meren rantaan, ja totta kai mukaan lähdettiin. Ja pitihän sitä testata myös Aavalla. Aava noutaa jo suht hyvin, niin heitin sille veteen dummyn missä oli variksen siivet, toisessa fasaanin sulkia ja vielä oli ankka. Kaikki se toi rannalle hienosti, toki nuo variksen siivet ei vissiin ollu mitenkään mieluiset. Voin todeta ettei tuosta Aavasta tuohon lajiin oo, joten kyllä me se taidetaan jättää noille noutajille/vesikoirille.

Eileen kävin piiiiiiitkästä aikaa tekemässä esineruudut tytöille heti aamusta kun oli viileämpää. Tai siis tarkoitus oli tehdä molemmille tarkkuusruudut että ei tarttisi niin mahdottomasti huhtoa, mutta reisille meni molemmilla: molemmat juoksi suoraan n. 30 metrin päähän niin kuin kyseessä olisi normaali esineruutu... Oho, pitää vissiin ruveta treenaamaan että saan molemmat tytöt pysymään ruudun sisällä (noh, meni se kyllä liian intoilun piikkiin). Loppuun tein sitten molemmille "esineruudun" kahdella pistolla ensimmäinen esineelle ja toinen aamuruualle. hienostihan ne nämä jälkimmäiset pistot tekivätki...

Illalla kun pääsin töistä niin lähdin vauhdilla hakutreeneihin Latokaskeen. Aava teki 4 pistolla. Ensimmäinen oli vain n. 15 metrissä, ja tein näköärsykkeellä. Toinen maalimies oli paljon  pitemmällä (n. 35m) maalimies näyttäytyi jonka jälkeen käänsin koiran ja ukko tuli n.5-6 metriä lähemmäs mistä näyttäytyi. Kolmas oli vähän lähempänä (n. 15m) ja sen tein myös näköärsykkeellä. Viimeinen oli sekin kauempana (n. 30m) jossa taas maalimies näyttäytyi, mutta kun käänsin koiran ukko menikin 5 metriä vasemmalle. Aava lähti kun ammus kaikille ukoille ja teki hienot pistot. Viimeistä se vähän ihmetteli, että hetkonen mutta sai hajun ja pääsi herkuttelemaan maalimiehen työ. Nipsulle tein vain 3:lla ukolla (Aavan ekat kolme piiloa). Nyt oli Nipsulla vauhtia konsanaan (vaikka oli taas liinassa, juoksi niin kuin mitään liinaa ei olisiskaan).

Nyt treenaamiseen tulee pieni tauko, sillä jopa  mulla on loma!! Okei, vaan viikko mutta onpahan jotai, joten pistän tytöt hoitoon siskoilleni ja lähden itse Lappiin.

Huh hellettä

Ei saisi valittaa, mutta..... Kyllä tämä lämpö rupeaa riittämään niin mulle kuin tytöillekkin. Vaikka sanotaan että koiratkin tottuu, niin tuntuu (varsinkin Aavan kanssa) että ei se todellakaan totu: kaveri rupiaa olemaan niin veltto , eikä sitä oikeen edes huvita treenata vaikka ollaan heti aamusta aikasin tai illalla myöhään liikenteessä.

Torstaina käytiin ajamassa jäljet molemmille. Aavelle tein 535 metriä (Sports Trackerin mukaan) pitkän jäljen 5 kepillä, vahneni 40 minuuttia (en viittiny olla kauempaa hyttysten syötävänä). Tällä kertaa kepeistä nousi 3/5 ja nekin (taas) jyrttiin eka yli jonka jälkeen tuli välähdys mitä pitää tehdä. Muuten ajoi suht hyvin , mutta pari kertaa harhaili ja jouduin uusiksi näyttää ja lähettää takasi jäljelle. Veikkaan että nuo harhailut johtui mustikanpoimijoista jokka olivat yhtäkkiä ilmestyneetki lähelle Aavan jälkeä. Voi olla että  olivat kävelleet yli tai jotain. Suht vähän poimijat häiritsivät Aavan työskentelyä josta oon ylpeä! Muuten Aavalle pitäisi saada nenä enempi maahan ja tarkkuutta (varsinkin noitten keppien kanssa).
Nipsulle tein 390 metriä pitkän jäljen 4 kepillä, ja vanheni n. 1h. Paikka paikoin Nipsu ajoi todella mallikkaasti ja intoa oli niin että piti jopa hieman pidätelläkkin koiran meno haluja, silti kepit nousi hienosti. Lopussa Nipsu rupesi harhailemaan pahoin, en tiiä johtuiko lämmöstä vai eikö vaan enää huvittanut . Ihme sinänsä sillä jälki oli suht lyhyt Nipsun jäljeksi.

Sunnuntaina käytiin taasen häiriötreeneissä Puolarmetsässä. Aavan kanssa otettiin häiriöpaikkista leluilla: pallot oli helppo nakki koska tätä oltiin treenattu. Vinkulelu oli vähän vaikeampi rasti, mutta silti malttoi pysyä hienosti. Paikkisten loppuun otettiin vielä pitkä paikkis kokeenomaisena (5 min) , toki muita häirittiin samaan aikaan. Kerran Aava nousi istumaan, mutta muuten pysyi hienosti. Eli woohoooo, aika ei oo suurikaan ongelma meidän paikkiksissa. Seuraavaksi otettiin kontaktitreeni häiriössä, joka  meni kyllä niin reisille kun olla ja voi: leluhäiriössä kontaktit hävis täysin. Helpotin treeniä niin että ihmiset kävelee vain ympärillä niin välillä pysyi , mutta ei mitenkään hehkeesti. JOten tähän tarttetaan paljon treeniä!! Loppuun otettiin luoksari häiriössä. Tällä kertaa koiran juostessa joku heitti kolisevan/rämisevän peltipurkin koiran suuntaisesti. Tätä Aava väisti hieman eli suoraan Aava ei juossut, mutta pysyi kuitenkin hienosti laukalla.

Eileen käytiin taas hakutreeneissä: molemmille otin kolmella pistolla, 1 ja 3 piilo oli kauempana (n. 25-30 m) ja 2. oli lähempänä (n.10 m). Aavalle otin näköärsykkeen avulla. Mutta ekalle maalimiehelle Aava teki "Aavat" juoksi hienosti kohti, mutta 2 metriä ennen maalimiestä jarrut pohjaan, siitä juoksenteli muutaman kierroksen päättömästi ennen kuin uskalsi mennä maalimiehen luokse palkattavaksi. Tätä hieman ihmettelin sillä maalimies oli jo tuttu viimekerrasta, no aina ei voi ymmärtää mitä pienen koiran päässä liikkuu. Lopuille maalimiehille Aava juoksi nätisti suoraan, ilman mitään kommervenkkejä. Nipsulle tein samalla tyylillä kuin viimeksi eli jälkiliinassa. Nyt vauhtia oli hieman enemmän kuin viimeksi, ja hienosti ja varmasti Nipsu taas työskenteli. Seuraavaksi pitäisi opetella imasut Nipsulle.

Tänään aamusta käytiin tottistelemassa tyttöjen kanssa Talilla. Aavan seuruut oli ihan ok, välillä meinasi hieman jätättää. Liikkeestä seisomisen seisomiseen haetiin terävyyttä ja tarkkuutta : tämä saatiin jo suht hyvälle mallille ettei Aava valu. Loppuun otettiin muutamat kierrot ja eteenmenot; kierrot meinasi olla hukassa koska ei olla ennen kierretty kokonaista suojelun piiloa (ollaan vain tolppia ja puita). Eteenmenot olivat nyt paljon suorempia mitä viimeksi ja tämä rupeaa Aavasta olla superkivaa. Nyt oon vieny palkaksi patukan ja ongelmaksi voi ehkä muodostua, että aava palauttaa sen samantien. Pitäisi vaihtaa ehkäpä ruokapalkkaan. Nipsun kanssa tehtiin motivaatiotreeninä muutamat kierrot jo vähän kauempaa ja esteen ylityksiä etupalkalla.

Viikonloppuna täällä oli vauhtia enemmän kun laki sallii, sillä Aavan sisko Chida oli hoidossa pe-ma. Kyllä nuo pikku-tytöt onkin sitten leikkineet ja painineet sen minkä jaksaa. Nipsua kävi välilllä sääliksi, kun molemmat kävivät sitä pökkimässä ja härnäämässä. Nyt onkin Aava nukkunut melko paljon, kun vieras vei kaikki voimat.

Mitä saa kun yrittää itse (yksin) ohjata ja kuvata kolmea koiraa?? Helppo vastaus: paljon epäonnistuneita kuvia. JOten tässä parhaiten onnistunut epäonnistunut kuva ;)

I don´t mind, I am a superstar

Kun viimeksi hehkutin Aavan jäkityöskentelyä, niin lauantaina eipä ajettukkaan niin hyvin.... huoh. Voi olla että lämpö vaikutti ja se että jäljen vanhentuessa tein suht pitkän tottis-treenin. Tottikset Aava teki hienosti kovasta häiriöstä huolimatta. Jälki kerkesi vanheta 1h , pituutta 520 metriä ja keppejä 4., yhdellä terävällä kulmalla. Kepeistä nousi vain 2. ja nekin aluksi jyrättiin yli ja sen jälkeen Aava palasi ja nosti kepit. Muutenkin jäljissä ongelmana on tuo ennakointi, jonka kanssa ollaan ennenkin painittu; Aava menee hyvin helposti poluille ja muutenkin valitsee omasta mielestä todennäköisimmän reitin , eikä keskity jälkeen. Eli tähän pitää saada paljon treeniä. Nipsusta en viitsi edes mainita; oli semmoista sekoilua koko jälki.

Sunnuntaina meillä on oman porukan kesken kunnon häiriötreenit. Aavan kanssa otettiin enimmäkseen paikkishäiriötä; ihmisiä kulki ympäriinsä kierrellen koirien ympärillä. Kun vieras ihminen oli sivulla tai edessä niin ei mitään ongelmaa ( välillä vähän katseli , että mitäs tuo tekee) , mutta jappajee kun häiritsijä menikin taakse: Aava pomppasi seisomaan ja katsoi aina hyvin epäilevästi. Muutamien kertojen jälkeen rupesi pysymään maassa mutta katsoi tarkkaan missä häiritsijä kulkee. Samoin Aavalle otettiin tokon luoksepäästävyys treeniä, niin että "tuomari" tuli vain viereen seisomaan. Parin väistämisen jälkeen tämä oli helppo nakki. Samalla tuli otettua myös kontaktitreeniä, kun muut halusivat treenailla ohituksia niin ainahan semmoiseen pitää mennä vapaaehtoiseksi. Samaan kasaan tai siis treeniin otettiin vielä kontaktiharjoitus kun joku löi vieressä kattilankansia yhteen ja paukutti metalliesineitä. Tässä Aavalla ei ollu mitää ongelmaan. Nipsun kanssa otettiin kans kontaktitreeniä samoilla kattilankansilla ja metallihässäköillä. Samoin Nipsukin oli apukoirana ohituksissa.

Eileen käytiin ottamassa tokotreenit eräässä porukassa. Aava oli semmoinenkin laiskimus ja vetelys että en oo koskaan nähny sitä noin palvelushaluttomana. Treenit pidettiin asfaltilla että sekin vaikutti paljon ( ei Aavan lempi pinta treeneissä, myönnän ei munkaan) joten senkään takia mitään erikoista ei voitu tehä. Paikkis meni tosi hienosti (tehtiin kokeenomaisesti), tehtiin tekniikkatreeniä avon kaukoihin ja samalla opeteltiin merkkiä josta tuli Aavan mielestä superkiva. Loppuun otettiin vielä muutamat noutokapulan pidot.
Nipsun kanssa tehtiin motivaatiotreeniä + muutamat hypyt ja  merkkiä.

Tänään päästiin piiiiiiitkästä aikaa hakuilemaan!! Aavan kanssa tehtiin muutamia hajuhakuja, sillä ollaan niin paljon ojettu jälkiä ( ja onhan noista viimeisistä hakureeneistäkin aikaa). Hienosti Aava muisti kuinka homma toimii ja saatiin paljon motivaatiota maalimiehiä kohtaan, eli tavoitteet saavutettiin . Nipsun selkä on taas sen verran huonossa kunnossa, että aina kun sen päästää haussa irti , kaveri painattaa niin täysiä, että koira ei juokse seuraavaan viikkoon, niin Nipsu pääsi hakuilemaan jälkiliinan päässä. Eipä tuo Nipsua haitannut. Positiivista oli että työskentely oli rauhallista ja todella täsmällistä kun koira oli liinassa ( normaalisti se on niin innoissaan että työskentely on semmoista koheltamista että...) siitä Nipsu saikin paljon kehuja muilta treenikavereilta. Nipsun maalimiehet oli keskilijalta n. 15-25 m päässä ( eli ei mitään vaikeaa).

Ennen hakutreeniä otettiin Aavan kanssa tottistreenit; seuruu pätkä oli loistava!! Piti paikkansa hyvin ja käännöksetkin olivat hyviä: pysyi mukana. Liikkestä seisominen oli loistava. Otettiin muutamia eteenmenojakin, näissä pitäisi keskittyä enempi siihen että Aava juoksisi paremmin suoraan (meinaa kaarrella S:n mallisesti). Loppuun otettiin henkilöryhmä hakuryhmäläisillä: tätä ei olla niin kovin paljoa treenattu joten käveltiin vain lävitte. Parit ekat kerrat kontaktit hävis, mutta saatiin me muutamat hienotkin läpikävelyt, woohoooo :)

Aavan menestystä ja Nipsun selkäongelmia

Sen verran vauhdikas viikko takana ettei tänne ole kerenny päivittää kaikkea mitä on tapahtunu.
Viikko sitten mulla oli koulutus ja tytöt olivat yökylässä, Aavakin ihka ekaa kertaa. Olivat molemmat tytöt olleet jonkin verran levottomia, mutta muuten kaikki oli mennyt hyvin. Nipsu nyt on ollut montakin kertaa porukoilla hoidossa Etelä-Pohjammaalla asuessani, joten sille se oli tuttua kauraa. Mutta huomasin vain Nipsustakin, että viimeiset 7 kk se on ollut tiiviisti vain mun kanssa, niin kyllä se näkyi koirassa kun joutuikin yökylään. Yllättävän paljon koira muuttuu tuossakin ajassa.

Aavan kanssa on tuo tokon treenaaminen jäänyt nyt huomattavasti vähemmälle; ollaan treenattu enimäkseen jälkeä, mutta viikkoon mahtuu myös yhdet esineruutu treenit ja yhdet hakutreenit. Erityisesti hakuun ja esineruutuun olen Aavaan tyytyväinen sillä molemmissa oli viretila kohdallaan ja kaveri tekikin hienosti töitä!! Nämä oli Aavan ehdottomasti parhaat haut, sillä itse pelkäsin Aavan lähtevän herkästi ajamaan jälkeä pitkin maalimiehen luokse. Pitäisi taas ruveta panostamaan tähän(kin) lajiin huomattavasti paremmin. On vähän päässy taka-alalle koko laji. Toki koko haun treenaaminen vaatii aina porukkaa ja näin vuorotyöläisenä se on hieman hankalaa +  Nipsun selkä ei kestä hakua, joten joudun treenata Nipsun vielä erikseen tai käydä edes lenkillä.

Parina viime päivänä ollaan käyty ajamassa jäljet molemmille tytöille. Melkein tanssin mettässä ripaskaa, sillä nyt oon saanu Aavan taas keskittymään jäljen ajamiseen!! Arjen pieniä iloja :)  nooooo, nyt kun hehkutan Aavaa niin todennäköösesti ens kerralla jäljet kusee ja manaan koiran taas jonnekki suohon... Toki tuo keskittyminen pitää vain opettaa koiralle, ei sen kummempaa.

Nipsun selkä se on taas mennyt entistäkin huonompaan kuntoon :( no osa syy on, että tein Nipsulle parina päivänä peräkkäin esineruudut eli se on päässyt juoksemaan irti ja tässä on nyt tulos. Muutenkin Nipsusta on tullut huomattavasti kireämpi muita koiria kohtaan ja se äksyilee hyvin helposti. Onneksi Aavalle se ei oo vielä äksyillyt. Jos jotain positiivista niin sain ajan Kokkolaan kansanparantajalle, jos nyt saataisiin selkä kuntoon. Käsittelyyn on toki vielä kuukausi aikaa.... joten Nipsunen tekee vain nyt narulenkkejä ja sen kanssa ollaan hyvin rauhassa, mikä on lähes mahdotonta. Pyrkimys olisi että kävisin lenkittämässä tytöt erikseen mutta aina se ei onnistu töitten vuoksi.

Aava teki eileen melkoisen läpimurron!!!Käytiin eileen hakemassa Aavalle uudet valjaat lemmikkikaupasta, ekaksi Aava meni itse myyjän työ ja kun myyjä meinasi silittää se ei juossutkaan pakoon henkensä edestä vaan, okei, hieman väisti mutta antoi koskea edes hieman!! Mulla loksahti jo siinä suu auki. No Aava vain petrasi tästä; myyjä laittoi Aavalle valjaat päälle noin vaan!!! Hitsi, siinä kohtaa leukani loksahti vielä enemmän auki. Samoin toinen molemmat tytöt meni moikkaamaan kaupan toista asiakasta ja sitäkin Aava antoi koskettaa, ei suuresti mutta kuitenki. Hitto soikoon, kyllä siitä saadaan vielä kunnon koira.

Ja muuten, ilmoitin Aavan Tampereen KV-näyttelyyn. Se vain että sielä on mies tuomari, joten tarvitsemme nyt paljon miehiä jotka käpälöisivät Aavaa. Eli vissiin saadaan pysäyttää kaikki miehet jotka tulee kadulla vastaan ;D

Joulu tuli, oli ja meni

Mun piti jo kirjottaa ennen joulua, mutta aina joulun alla on paaaaaaaljon kaiken näkööstä ylimäärästä askaretta. Joten kirjottelen nytten :D

Ennen joulua käytiin ke ja to ottamassa tutulla reeniporukalla haku treenit. Keskiviikon treenit oli kirjaimellisesti extemporee- reissu sillä töissä ollessani tuli viesti että lähetäänkö? No totta hitossa. Oman säväyksen toi reeneihin pimeys, joten siihen nähden kaikkien kolmen suorituksiin oltiin tyytyväisiä :)

Torstain reeneihin mentiin hieman aikaasemmin, ja olihan se mukavempi reenatakki ku näki jotaki :) reenien kohokohta (ehkä?!?) oli se, kun rakas Erja se päätti tulla ottamaan vähä lähi etäisyyttä kun itse olin maalimiehenä, ja vielä kahdesti!!! Olin siis joen törmällä maalimiehenä Lunalle ja se tulikin nätisti työ. Erja tuli ottamaan Lunaa kiinni/lähettämään uudelleen, mutta ei niin ketterästi kuin Luna; sinne se tömpsähti melkein syliin ojanpohjalle käkättäen. No kun Erja yritti mennä ylös niin tulihan se taas syliin asti. Väitti kuulemma liukastuneensa....

Joulu vietettiin rauhallisesti kotona Etelä-Pohojammaalla. ( siis rauhallisuus ja tytöt samassa lauseessa on sula mahdottomuus...) elikkäs tytöt riehuivat ja juoksentelivat, minä en. Tytöt saivat joululahjaksi paaaaaljon luita jyystettäväksi, ja saivatpahan myös uudet narut ja pannatkin (kiitos niistä Mirvalle ja Miisalle) .

"Rauhallisen" joulun jälkeen aloitettiin taas reenaaminen eileen jäljellä ja tänään haulla. Eilinen jälki oli tytöille todella haasteellinen koska (kiitos pakkasukon) tehtiin se vesi/tihkusateessa; eli haastavuutta riitti. Asiaa ei helpota yhtään että tuolla mettässä on vettä ihan riittämiin. Aava ajoi omana varmana itsenänsä oman pitkän puoleisen jälkensä. Nipsulle tein lisää haastavuutta hakkiolle jossa moton jäljet olivat täynnä iiiiisssoooooja vesilammikoita; eli paljon hyppyjä. Märkyyden takia ajoin Nipsun jäljen niin että koira oli irti ( totesin että pitkä naru, hypyt, ja isot vesilaksot ovat liikaa haastavaa jopa mulle!! Sitä samaa tuumasi myös Erja joka tuli perässä kuin aropupu konsanaan). Jäljen haastavuuteen ja siihen nähden että koira oli irti, niin Nipsu teki loistavaa työtä!!!!

Tämän päivän haut olivat totaaliset vesitreenit!! Nipsulle pistotin molemmille suunnille ja nätisti koira toimi ( viimeksi meinasi olla ongelma, ettei meinaa irrota toiselle puolelle kun palaa toiselta puolelta) . Samoin Aava teki hyvät haut vaikka yksi piilo oli liika vaikea : /  

Mietittiin tuossa porukalla, että kyllä tämäkin vaatii hulluutta hillua pitkin metsää ja kastella ittensä siinä samalla....

Loppuun voisin vielä todeta, että kun Aava söi kevythäkki niin otin kotoa oman metallihäkin mukaani. Nytte häkki on puhtaasti Nipsun valtakuntaa, sillä sielä Nipsu makoilee lähes jatkuvasti. Toki viime talvena Nipsunen vietti siinä häkissä paljon aikaa sillä se oli hallilla kun treenasin koiria pari kertaa viikkoon. Ja tovottavasti sitä ei Aava syö nytte.....

Alkuviikon kohelluksia

Näin alkuun voisin todeta, että kylläpä Nipsu olikin helppo tapaus pienenä. Nimittäin Aava rupiaa osoittamaan "iki-ihanaa" belgimäistä tuhoamista... kevythäkin etuosa rupeaa olemaan kokonaan syötynä, ohjatun noudon kapuloits kaksi kolmesta on syötynä, listoja on maistettu, kolmet kengännarut oli Aava pistänyt palasiksi, roskis oli levitetty pitkin kämppää (olin vissiin jättänyt vahingossa kaapinoven raollensa) ja Aava oli ottanut treenilaukusta oman lempilelunsa (jota käytetään vain treenatessa) ja nyt se on monena palana roskiksessa. Kaiken lisäksi kun lumetkin suli, niin lenkin jälkeen en ees kerenny kissaa sanoa, niin Aava hyppäsi ensiksi sohvalle ja sen jälkeen sängylle totaalisilla kura-tassuillansa... On se kiva, kun tuo koiruus keksii mulle kaikkea ylimääräistä tekemistä...

Mutta tän viikon treeneihin...
Maanataina käytiin tekemässä hakutreenit Lunan ja sen omistajan Erjan ja Pekan kanssa. Tässä kohtaa voin olla super ylpeä Nipsusta, sillä normaaliin tapaan päästettiin hurpaleet ensin juoksentelemaan, että saadaan enimmät virrat pois koirista. No totta kai sieltä lähti jänis pinkomaan pakoon. Siinä kohtaa ajattelin, että menetetty peli Nipsun kanssa , mutta ei, niin vaan koira tuli luokse ku huusin Nipsua. Ehkä mun parin vuoden toivottomalta tuntunu työ alkaa teettää tulosta. No tämän takia päätin, että teempä Nipsulle vaan esineruutua (pysyy koira paremmin hallinnassa ku haussa, jos tulee jänis vastaan...) hienosti esineet nousivatkin. Tehtiin vielä niin että Erja ja Pekka molemmat veivät esineet mettään meille ettittäväksi. Huomaan usein itte auttavani koiraa ku itte piilottelen esineitä. Joten mukavaa vaihtelua tähänki. Lopuksi otettiin Nipsun kanssa vielä tunnari, mutta se oli liika vaikea. Tehtiin se kokeenomaisena, eli muut pisti kapulat paikoilleen... mutta hyvää reeniä Nipsulle. Aavakin löysi kaikki maalimiehet, joten kukaan ei "kuollut" metsään, toki hommaa vaikeutti pyörivä tuuli.

Tiistaina käytiin treenailemassa tyttöjen kanssa tokoa ja otettiinpä loppuun vielä esineruudutkin lyhyesti. Aavan kanssa opetellaan sivulle siirtymisiä ja opiskeltiin noutoa. Nipsun kanssa jäi tokot taas väliin, koska sen selkä on taas mennyt huonompaan kuntoon :( . Esineruutuunkin Nipsu rupiaa kyllästymään, joten tehtiin siitä motivaatio treeni "etsi namipurkki"-meiningillä. Nipsu on tästä asiasta hankala koulutettava, koska se kyllästyy hyvin helposti asioihin, ja koskaan ei voi tehdä montaa toistoa/samaa treeniä peräkkäin.... no, mielikuvitusta kehiin...
 Mietiskelin tuossa, että ennen uutta vuotta on hankala enää saada aikaa jäsenkorjaajalle Nipsulle, joten sinne asti pitää sinnitellä : /  , toisaalta mietin että jos rupeaisi käyttää Nipsua uimassa säännöllisesti, olisikohan siitä apua?!?

Aavan energisyyden vuoksi sponsoroin tytöille taasen kaikkia uusia hässäköitä (siis lue leluja...) Mulla on ennestään ollu yksi aktovointi pallo (siis vierittäessä tippuu nameja), joka on Nipsun lemppari, niin pitähän mun ostaa Aavalle oma. Toki Nipsuhan omi ne molemmat, eikä Aavaa edes suuremmin kiinnosta koko pallo... Mutta toinen investointi oli Kongin "pyramidi" eli se nousee aina takasin "pystyyn" ja siitä pitää kallistaa tiettyyn suuntaan niin tippuu nami. Tästä tuli Nipsun suosikki. Tästä on jonkin verran kuvamateriialiakin pistän sen videon tännekin kun ehdin :) 

Samassa hötäkässä sponsoroin kosketuskepin, joten nyt alkaa tytöillä kova treeni : D 

Aavan tuhoja.....