Kehumisen vaikeus - ja jalotaito

Tämä aihe on jo hetken pyöriskellyt mielessäni, mutta vasta nytten sain sen (vasta) tänne asti. Mutta asiaan: itse kun kuljen niin mulla on lähes aina omat koirat mukanani. Joten aina jossain tulee muita koiria vastaan: mätsäreissä omaa kehävuoroa odotellessa, omissa tottis/toko-treeneissä, ihan vain lenkillä tai lenkillä ollessamme kävelimme kentän vierestä jossa oli pentu-kurssi, mutta yhteissä näissä on, että enimmäkseen kuulee: Ei sinne, älä, ei sitä, ei tätä, ei tuota, älä, ei ja ei ja ei ja ei....... Mutta missä pirussa on kehumiset???!!!!???? Ollaanko me vain niin negatiivisia että unohdetaan yksi tärkeimmistä asioista koiran kanssa tekemisessä? Ei se kehuminen voi nuin vaikiaa voi olla... Ja siitähän on tutkimustuloksia, kuinka koira oppii paremmin positiivisen vahvistamisen kautta . Ja uskon, että aika monella on siitä myös omakohtaista kokemusta. Itse oon saanu jo hullunmaineen, kun höpötän ja kehun koiriani vaikka tilanne ei olisi mitenkään uusi, silti mulla suu vaan käy... Tähän voisin puollustuksekseni sanoa, ettei se positiivinen vahvistaminen pahasta oo tutussakaan tilanteessa. Ja mielestäni  kehumisentaito on tunnusmerkki, mistä tietää että on hyvä koiranohjaaja- ja omistaja.

Mä oon nyt tässä tehny pientä salapoliisi/tutkimustyötä, ja voin todeta että se on hyvin harva joka ihan oikeasti kehuu koiraansa, tai edes tarpeeksi. Mielestäni nuokin paikat joita tuossa luettelin on erilaisia "treenejä" joissa koira opettelee eri asioita. Ja joissa olisi mielestäni tärkeää kehuakkin koiraa. Menee koko treeni perseelleen jos ei kehu tarpeeksi. Jos ajatellaan sitä pentu-kurssia, jossa pennut halusivat mennä muitten luokse tai kiinnostuivat mun koirista, kyllä ne sen sekunnin sadasosan keskittyy siihen jolloin voisi (siis pitäisi) kehua.

Useimmiten juurikin nämä kohdat joissa kielletään koiraa on paikkoja, joissa koira ei tiedä mitä siltä vaaditaan tai sitten kriteerit jotain toimintoa kohtaan on nostettu liian korkealle levelille jolloin koira ei pysty keskittymään. Tässä taasen pitäisi meidän katsoa peiliin; ei meitäkään pistetä tekemään pitkän matikan yo-koetta peruskoulu-matikalla. Välillä kuulee kuinka koira on jääräpää, tai aivoton tai kusettaa tai tai tai tai.... Ensinnäkin tuollaisissa tilanteissa koira hyvin hyvin hyvin harvoin kusettaa. Ja useimmiten moni asia johtuu tuosta narun toisesta päästä (jotka kaikkihan on niin täydellisiä). Moni asia on koulutettavissa koiralle tai pois koirasta; oli koira arka, ylisosiaalinen, vilkas, laiska...... Tämänkin loputtoman listan asioihin pystyy jotain tekemään, jos vain itse viitsii: tai itselle pitäisi saada oma ajatus: No sitte perkele se opetetaan sille tai opetetaan pois siltä!!! So simple is that.

Tuossa kun muitten koiran omistajien kanssa juttelee, niin tuntuu että harva jaksaa panostaa koiran koulutukseen vaan pitää saada heti kaikki äkkiä mulle nyt. Eikö ihmisillä riitä kärsivällisyys?!?  Vai pitääkö kaikki saada valmiina, ettei itse tarvitse liata käsiä? Sen koiran kanssa pitää oikeasti tehdä perkeleesti töitä että siitä saa sen hyvin käyttäytyvän pikku-Fifin, joka ei kisko narussa, tulee aina heti paikalle pelkällä ajatuksen voimalla ja ja ja ja.....  No, noita kriteereistä saisi oman postauksen, joten jätetään se seuraavaan kertaan.

Mutta ihmiset hei, muistakaapas ruveta kehumaan koiria ja pistäkää ne muutkin kehumaan!!!! Eipä siinä mitään ainakaan häviä.

Tyttöjen kanssa touhuilua

Tässä viimeaikoina on tullut tehtyä monen moista tyttöjen kanssa. Itse olen huokaissut helpotuksesta, sillä nyt Nipsu taas juoksee ja leikkii jatkuvasti Aavan kanssa pää kolmantena tai siis viidentenä jalkana.

Käväistiin Vihdissä Kiiran ja Jennyn kanssa testaamassa minkälaisia vinttikoiria meirän belgeistä ja Nipsusta kuoriutuu. Sielä oli Greyhoud yhdistyksen järjestämät "avoimet ovet" jossa sai käyrä kuka vain testaamassa vinttikoirien ratajuoksua vieheen kanssa. Matkaa testiradalla oli reilut 100 metriä.  Aavasta olen totaalisen ylpeä, sillä niin pikku-koiruus säntäsi vieheen perään kuin vanha tekijä. Vaikka ympärillä oli paljon outoja ihmisiä ja "maalissa" oli kaksi vierasta miestä. No problemos, eli kyllä se Aava rohkaistuu jatkuvasti. Etenkin ihmeteltiin Jennyn kanssa sitä, että Aava irtosi musta nuon hyvin, kun yleensä se vain pyörii mun jaloissa eikä lähde kauemmas ( siis jos Nipsu ei mene). Nipsu on loistava vinttikoira, kun viehe lähti liikkeelle, niin Nipsu pisti korvat luimuun ja juoksi sen minkä jaloistaan pääsi. Miehet maalista totesivatkin, että kaveri pinkoi oikeen tosissaan. Ehkä mun Nipsussa onki vinttikoiraa ;) Kiiraa ei niinkään viehe kiinnostanut vaan muut hajut olivat paljon kivempiä.

Ilotin Aavan erkkariin, joka on Tuusulassa 30.5-1.6 joten nyt ollaankin käyty muutamissa mätsäreissä. Pakko yrittää saada kehä-kokemusta ennen niitä karkeloita. Ensimmäisissä mätsäreissä Aava oli sinisten kolmas ja saatiin jotain kotiin tuomisiakin. Sielä Aava väisti hieman tuomaria, mutta olin suhteellisen tyytyväinen kehäkäytökseen. Toisissa mätsäreissä tuli tuttuja vastaan sillä samoissa karkeloissa oli myös Kiira ja Jenny, Viena, Neira ja Erica ja Loltsi, Laika ja Tiina. Sieltä saatiin punainen nauha, mutta ilman sijoitusta... Se ei haitannut yhtään sillä Aavan käytökseen olen super-tyytyväinen. Tuomari sanoi heti alkuun, että anna narun olla löysällä, äläkä kisko mihinkään vaikka koira väistäisi, antaa sen tutustua rauhassa. Muutaman sekunnin haisteltuaan se hyppäsi tuomaria vasten pesemään hänen naamansa. MITÄ?? Oliko se tosiaan Aava?? Hiemanko hienoa. Mutta vielä me keretään treenaileen lisää ennen näytelmiä :)

Ja nopea tokon tilannekatsaus: liikkestä jäävät on lähes valmiit liikkeet, seuruuseen tarvitaan vielä pituutta, sillä jos teen pitempää seuruuta Aava rupiaa keulimaan. Samoin vasemmalle käännöksiin ja täyskäännöksiin (pyörähdän vasemman kautta) tarvitaan vielä treeniä, nääs Aava ei aina muista käyttää sitä takapuolta, painosanalla aina... huoh... Muuten seuruu onkin hyvällä mallilla. Paikkikseen tarvitaan vielä paljon häiriötreeniä, mutta muuten Aava pysyy jo nätisti. Hyppyä olis seuraavaksi opetus vuorossa. Ja seuraava huoh, nimittäin liikkeitten välit, niissä meillä on vielä paljon tehtävää. Mutta kyllä me vielä tänä vuonna kokeeseen mennään :) (kai??)

Vielä muutamat kuvat mätsäreistä Herttoniemestä, kuvat: Jenny Yliollitervo

Nipsun selkäoperaatio

Ja ne toiset kuvat mikkä lupasin tuosta Nipsun selästä. Ensimmäinen kuva on viime syksyltä ja alempi on eiliseltä. Kyllä siinä eron näkee.

Kuva: Jenny Yliollitervo

Lupaamani pääsiäis-kuvat

Nyt vihdoin ja viimein sain käsiteltyä nuo pääsiäisenä ottamani kuvat, joten tässä tulee :)

Kyllä siskoksissa on samaa näköä

Tää kuva piti pistää tuon Chidan ilmeen takia. Tai itse  asia tää kuvasti meirän pääsiäistä oikeen hyvin: Aava ja Chida leikkii ja Nipsu touhuaa omiaan.

Aava <3

Ja Chida