Maalimiehen kanssa leikkimistä

Tänään pääsi Aava testaamaan jotain uutta. Kaveri nimittäin järjesti saalisvietti/purutreeni/leikityspäivän . Maalimiehenä toimi Pekka Haapalainen. Periaatteessa ei mitään uutta tietoo tullu mulle mutta itte tykkäsin kyllä kovaa!! 

Ekaksi vähä Pekasta. Hän on pitkän linjan maalimies ja koulutellu pitkän aikaa IPO-puolella, nykyään treenaa montsua ja on menossa Tsekkeihin edustamaan FMBB:n Suomea mondeoring-joukkueessa. Joten menestystä Tsekkeihin!! Mutta, maalimiehenä hyvin "kiltti", tekee koiran tason ja luonteen edellyttämällä tavalla töitä, tietotaitoa ku pienes kyläs, ihmisenä aivan mahtava. Eli jos joskus on mahollisuutta päästä Pekalle treenattavaksi/leikityttäväksi niin suosittelen suuresti!!

Mutta ekakierros: Aavaa ahdisti suuresti kun useampi ihminen tuijottaa, eikä lähtenyt Pekan kaa leikkimään. Eli leikiten itte patukalla, ja aina ku meinas mennä omaan ahdistuskuplaan niin perusasento ja muutama askel seuruuta, eli sain koiran "auki". Aluksi leikittiin kauempana ja tultiin jatkuvasti lähemmäs ihmisiä. Lopussa Aava leikki vaikka Pekka seisoi aiva vieressä.

Toisella kierroksella oltiin heti ekoja, sillä nää työt haittaa pahasti harrastuksia: eli joo, jouduin lähtee töihi. Mutta muut oli vielä kahvitauolla ja käyttämässä koiria ku menin jo Aavan kaa kentälle: eli kentällä oli vaan mä, koira ja Pekka. Taas alotin leikkimään patukalla ja Aava oli paljo paremmin mukana. Hyvin nopeesti leikittiin ihan Pekan vieressä ja Pekka otti patukan toisesta päästä kiinni. Kolmisten ku leikittiin , niin no problemos. Siitä annoin koko patukan Pekalle ja hyvin Aava leikki. Alussa oli pientä epävarmuutta ja ku voitti patukan niin juoksi kauemmas patukan kans ja jäi kattomaan. Otin taas ittelle leikityttäväksi ja samantien annoin Pekalle koiran. Loppua kohde aava palautti heti patukan Pekalle ja muutenki leikki ihan yhtä hyvin ku munki kans , josta oon todella positiivisesti yllättyny!! Ku varmuus Aavalla kasvoi niin Pekka välillä koski kuonoon ja välillä leuan alta. Kosketuksesta päästi aina heti irti mutta tarras kiinni saman tien. Parin toiston jälkeen kesti kosketuksen ja puri yllättävän hyvällä otteella.

Ja meidän tuomio ;) Pekka sanoi että Aava on nimenomaan pidättyväinen, mutta pidättyväisyyden "määrään" nähden yllättävän hyvä hermoinen. Käsittelen koiraa erittäin hyvin: olin tukena  tai passiivisena ku tarttee,  ja aina ku rupes ahdistaa niin sain hyvin pois kuplasta, ja helpotin kriteeriä automaattisesti. Puruote on vajaa joka ei tullu yllätyksenä. Mä kuulemma luen koiraa erittäin hyvin ja näkee että on tullu ennenki touhuttua koirien kans :)

Varmaan unohin puolet mutta eipä varmaan sekään yllätä :D

Jäsenkorjausta

Jo viimeviikon aksa-treeneissä katsoin että Aava hyppäs hieman huonolla tekniikalla. Ei mitenkään hälyttävän paljon, mutta itte näin ettei hyppää puhtaasti. No siitä tilasin samantein Aavalle ajan jäsenkorjaajalle Nurmijärvelle. Saatiin helposti aika ja käytiinki sielä eileen aamulla. Eipä varmaankaan yllätä että kyllä sieltä jumeja löytyi.

Nipsun kanssa ollaan käyty Kokkolassa Anulla, joten Anun kautta mä Jaanan löysin. Ja Anu on ollut Jaanan "oppi-isä" (on Kokkolasta kotoisi ja opiskeli jäsen korjauksen sielä, mutta nytte asuu täälä etelässä). Joten tiesin jo sen takia , että pääsee Aava kunnon näppien alle. Joten mainostetaan tässä nyt myös Jaanaaki; suosittelen ehdottomasti käyttämään koiraa Jaana taikanäppien käsittelyssä!! Jaana on vasta vuoden verran tehny , mutta käsittelee hyvin ja tarkasti koiran läpeensä niin ettei varmasti jää jumeja. Itse Jaana myönsi ettei ole niin nopea ku Anu, mutta eipä tuo mua haittaa sitte yhtää ku vaan koira tulee hoidetuksi. JOten kaikki vaan varailemaan aikoja jäsen korjaukseen :) Ja netti osoitehan on www.mahtitassut.fi/

Mutta mennäänpä tarkemmin tuohon Aavaan. Viime hoidosto ei kuitenkaa oo kovin pitkä (tammikuun puolesvälis), joten siihen nähden oli jumeja kertynyt kokonaisvaltasesti ympäri koiraa yllättävän paljo. Mitään isoja mikään ei ollut ja aukes hyvin helposti. Itse epäilin että ongelmaa olisi tuon oikean polven kanssa mikä oli viimeksi huonoss kunnossa (viime kerrasta kirjoittelin tammikuussa näin) . Mutta polvessa ei ollu yhtää mitää. Ainoastaan räätälit oli molemmilta puolilta takareisistä irti, jokka pistettiin paikallensa (oli kuulemma ollu tämän kevään "villitys", kun on ollu niin törkeen liukas. Räätälit irtoo kuulemma helposti jos jalat luistaa alta sivuille päin).
Hännäntyvi oli taas myös jumissa, mutta se on kaikkien aksa-koirien ongelma. Kyljet oli jumissa, varsinki vasemmalta puolelta, joka aiheutti ehkä pahimmat jumit niskaan ja lapojen yläosaan. Mutta nyt on jumit poissa , ainaski hetkellisesti. Ja koiran ryhti parani huomattavasti ja tuntui että niskaan tuli 5 cm lisää pituutta (Jaana sanoi että niskat oli vähä niin ku lysyssä).

Mutta vielä kerran: menkää ihmeessä käymään. Oli kysessä sitte ihan kotikoira tai aktiivinen harrastaja!!

Aksailuja ja jälkikauden korkkaus

Nyt ku tuo iki-ihana valo-ilmiö möllöttää taivaalla niin ei sitä vaan malta istua kotona sisällä. Joten ollaan kulutettu aikaa pihalla vaikka kuinka paljo. Ja hyvin kelien myötä myös mettät rupeaa paikkapaikoin olemaan niin sulia että saa jo jäljet tallattua.  + pellot on sulia että saa peltojälkiä tehtyä.
Kauden ekan jäljen tein Olariin: pituutta 300m, 4 keppiä, vanheni vajaan tunnin. Siitä huomas että oli kaverilla vauhtia ja intoa ku pääsi taas tekemään jotain kivaa. JOnkin verran sain olla jarruna, mutta ihan ok:sti Aava jäljen ajoi. Toisen jäljen tein Luukkiin, joka oli suurinpiirtein samallainen (4 keppiä, n. 350m, vanheni 1h). Se jälki meni samoissa merkeissä: kaahotusta.
   Eileen käytiin Lauran ja Tainan kans tekemäs Luukkiin jäljet: eka jonkun muun talloma, 4 keppiä, n. 350m, toki vanheni melkeen 2h. Siinä Aava keksi jotain aivan uutta: meni hyvin paljon nenä ylhäällä ja ilmavainulla o.O  . Todettiin että ei todellakaan normi Aavaa, että nyt tehdään seuraavaksi monta makkarajälkee, eli back to basics. Itteä sen verran harmitti tuo päiväinen jälki että kävin iltasella tekemäs n. 100 m pitkän makkara-peltojäljen. Makkaroita pudottelin 2-4 askeleen välein että varmasti pysyis nenä maassa. Ja kyllähän se pysyi:söi kaikki nakit matkalta ja teki hienoo työtä.
  Tänään menin heti aamusta Oittaalle tekemään jäljen frisbeegolfradan reunaan (ajattelin ettei sielä ketään oo aamulla klo. 9 ja enpä oo koskaan nähnyt sielä kenenkään heittelevän). No sain jäljen tallattua ja lähdin ajamaan niin tottakai sinne tuli 2 kaveria viskomaan kiekkoja. Yhdessä kohtaa olivat talloneet jäljen päältä, mutta koska olin tehny Aavalle taas makkarajäljen niin pysyi todella hyvin jäljellä häiriöstä huolimatta. Pituutta tällä jäljellä oli n. 600 m, ja makkaroita kylvin kuinka sattuu 1-5 askeleen välein. Nytte Aavalla oli taas vauhtia ja jyräs makkaroiden yli n. 10%, vaikka kuinka olin jarruna. Eli jotain hyvää, jotain huonoa tällä jäljelle, huoh....

Aksapuolella ollaan taas tehty kaikkee kivaa. Viime treeneissä pääpaino oli välissä vedoissa. Niissä ei meillä oo mitään onkelmaa :) kun koira on oikeella puolella niin meni ku vettä vaan, ku koira on vasemmalla puolella, ekan kerran sössin, mutta sitte lähti luistamaan. Samoin ollaan tehty koiran hallintaa, ja kuuntelua. Ja edelleen meillä on ongelmana mun hitaus, ja jään katsomaan aiva liikaa koiran perään meneekö se vai ei erihypyille tai putkeen. Ja to do-listalle pääsee myös että Aava oppis hakemaan esteitä huomattavasti paremmin :) Mutta alla moolemmat radat: 

Välistäveto-treeniä

Ja kuuntelua

Tokotreeniä ja leijeröintiä

Alotetaanpa huonoilla uutisilla: nimittäin A: yritin taas neljään eri tokokokeeseen ja yllätyyyyyssss. Oon varasijoilla 7., 9., 12., ja 13., eli saan taas unohtaa ne kokeet. Ja toiseksi B. Seinäjoella olis ollu viime viikonloppuna tokomaajoukkueen karsintakokeet + 2 huippu koulutusta (Christa Enqvist-Pukkilan ja OIli Huotarin), mutta arvakkaapa sainko töistä vapaata. No en!!!!! Mutta kohti uusia pettymyksiä ja pitää keksiä jotain muuta. Niin, oon saanu jo aikaseksi, että sain haettua itselleni HSKH:n jäsenyyttä jonka sain, eli nyt on mahiksia päästä kokeisiin. Ja nyt on ainaki kunnon treenipaikka tiedossa, Ojanko here we come.

Viime lauantaina pääsin taasen itse opettelemaan jotain uutta aksan saralla. Nimittäin leijeröinnin. Täytyy myöntää että pikkusen joutui taas käyttää aivoja, että sen sai hahmotettua. Mutta voin sanoo että ei oo helppoo. Alapuoella on kuva meijän radasta. Tehtiin että koiran pysäytit puomin kontaktille, siitä heitit koiran kasi esteelle ja appari oli 9-putken päässä lelulla palkkaamassa että saan koiran irtoomaan.Yllättävän nopeesti Aava hiffas kuinka homma toimii. Onneks Aava irtoo musta nätistä mutta putken pimee kulma toi haastetta, sillä pimeitä kulmia on tullu tehtyä hävettävän vähä. Muuten tykkäsin radasta!! Tehtiin myös 3-4 väliä niin valssin ku persäjön kanssa. Ittelle meinas olla ongemla, sillä kylvän molempia joka paikkaan, että kumpaa käytän. Ja nyt jälkikäteen ajateltuna, niin olishan se persjättö huomattavasti loogisempi. Mutta samapa tuo kunhan koira vaan menee niinku pitää :)

Tokopuolella ollaan nyt tehty jonkiverran ruutua, joka on itseasiassa yllättävänki hyvällä mallilla. Vielä pitää keskittyä tuohon vauhtiin ja se että Aava menee keskelle asti. Tähän asti on Aavalla ollu muodissa tuo oikea laita, nyt se on etulaita. JOnki verran koomista, seuraavaks varmaan on vasen laita. Tehotreeniin on nyt vuorostaan päässy noutojen palautus ja pito. Molemmat kaipaa vielä rutkasti treeniä, mutta kyllä sitä hyvä tulee. Pitää vaan myös muistaa keskittyä noutojen mielentilaan sillä ne ei oo Aavan mitään leppareita (joka on toisaalta oma vika: joskus huomauttanu mälväämisestä, niin ahdistuskupla/epävarmuus on taas valmis. Huoh).
Tottis puolella ollaan tehty paljo pk-ilmottautumisia tai oikeastaan niiden mielentilaa; tähän asti Aavaa on ruvennu ahdistaan ku joutuu istua ku tuomari seisoo meidän edessä. Oon hyvin viritelly pallolla ja seuruuttanu "tuomaria" kohti ja kun on vielä hyvällä mielentilalla (ennen ku kerkee ahdistumaan/vilkuilemaan ympärilleen) niin pallo lentää. Välillä ennen tuomaria ja välillä ollaan kävelty "tuomarin" ohi ja pallo lentää. Nyt rupeen olemaan tyytyväinen tuohon mielentilaan :)

Ja ollaan me pienesti alotettu mettälajitki :) nääs tuos Talin golf-kentällä on ollu sen verran sulaa aluetta, niin ollaan tehty esineruutua samalla ku ollaan käyty lenkillä. No, sen verran oon ollu laiska, etten suurempia esineitä oo jaksanu kuljettaa mukana niin ollaan tehty esineruutua vain käytetyillä tunnarikapuloilla. Mutta esine ku esine :) Oli kyllä neidissä virtaa ku pääsi taas ettimään ja käyttämään nenää. Suunnittelin jo että teen jäljen kentälle, mutta totesin että sielä käy niin hitokseen porukkaa lenkittämässä koiriaan että kenttä on täynnä kaikenlaisia jäkiä/hajuja eli turha homma tehdä sinne jälkeä. No toivotaan että mettistä pian katuais kaaaaikki lumi niin päästäis kunnolla ajamaan jälkee ja tekemään ihan oikeesti niitä esineruutuja :)