Huippujen koulutuksissa

Nyt on meidänki osalta treenit pyöröhtäny kunnolla käytiin tälle vuodelle!! Perjantaina 25.1 ajeltiin Turunseudulle sillä oli ekat kaukoryhmäntreenit Jaakon valvovien silmien alla. Eli siis aksatreenit. Tälle kertaa Jaakko oli tehny semi-suoraviivaisen radan, jossa kuitenki oli aikapaljon haastetta: pitkiä estevälejä, testattiin koiran esteosaamista ja se perinteinen mikä Jaakon treeneissä aina: ansaesteitä, joten koira pitää todella olla hallussa! Sikka oli ekana ja pistin rimat 60. Olipas hyvä treeni, harmi ku ei  tullu videolle. Sikka oli sangen hienolla päällä: rimat pysyi ylhäällä mistä Jaakkoki sanoi meille positiivisen hämmentyneenä että oli yllättyny ettei tulla ku pari rimaa alas! Myös meille (tai siis Sikalle) vaikeissa viistohypyissä  pysyi rimat ylhäällä. Eli edistystä. lauantaina mentiinki Hyvinkäälle entisen NoDo:n kisoihin. Tuomarina Kari Jalonen. Ihan ei ollu helpoimmat radat Jukka tehny. Ensin luukutettiin(mutta niin että jouduit miettiä linjat koska ei ollu suoraa linjaa) kentän toiseen päähän siitä vaikka edessä oli suoralla linjalla hyppy tai putki nii piti kääntää pois. Eli ei ihan meidän ratoja. Sillä kaikki radat meni sillä tyylillä. Kolmen radan tulokset oli meijän osalta yksinkertaisesti hyl, hyl, hyl. Löytyipä niiltä radoilta taas lisää treenattavaa :)

Viime viikolle ostin keskiviikolle Saijan treeneihin irtovuoron, ihan vaan jo sen takia että rata oli super-kivan näkönen! Ja olipas kiva rata juostakki. Edeleen Sikkanen oli sangen hienolla päällä. Tuli nätisti ohjauksiin ja kasas hypyille kun niin sanoin. Tuli treenien jälkeen kunnon flow-fiilis ettei me ihan niin paskoja ollakkaan. Lauantaina ajeltiin taasen Lohjalle Saijan isonradantreeneihin. Oli taasen semmoset treenit että tultiin ryminällä keskiviikon flow-tilasta takas maan pinnalle. Ja suoraan kivikasaan. Tosi paljo superpitkiä välejä (8-10 m) , paljon hankalia hyppykulmia, paljon paikkoja joissa koira joutuisi itsenäisesti vaihtamaan laukan ku ite piti olla jo edellä. Paperilla rata näytti paljo helpommalta mitä se oli. Sikka oli muutenki semmosella perseily-moodissa että, meinas itelläki mennä kuppinurin. Ihan ku neiti ei olis koskaan kuullukkaa mistään jarruista tai kokoomisesta hypyille, ja kaiken lisäksi neiti päätti välillä käydä hakemas ittekseen muutamia hyppyjä ja tulla sitte vasta ohjaukseen. Nyt pitäis taas yrittää keräillä ittensä ja mennä hallille aksaamaan niitä meille hankalia juttuja. *syvä huokaus*
Voin rehellisesti myöntää että nyt viimeaikoina on tullu fiilis että voi ku pääsiski juoksemaan semmosen tavallisen koiran kanssa aksaa. Tietyssä suhteessa ärsyttää ku näkee kuinka moni on päässy monissa asioissa niin satamiljoonaa kertaa helpommalla. Mutta itteppä oon rotuni ja lajini valinnu. Ei saa valittaa.

Ppistän tähän alle vielä ratapiirrokset:

Saijan viikkotreeni

Saijan ison radan treeni

Jaakon treeni

Tänään aamulla suunnattiin Riihimäelle tottistelemaan. Mietin pitkään eilen illalla että ostanko irtotreenit Skogsterin Mian valkkuryhmään vai en. No ostin sitte ja oli kyllä hyvä päätös. En oo ennemmin Mialla käyny (luennoilla kylläkin). Voin kyllä suositella kaikille. Oonhan mä monella eri koulutajala käyny, mutta ne on ollu tokopuolen (tai toko/pk-puolen) kouluttajia. Nyt huomas ison eron siinä että ku menee tokokouluttajalle niin , en nyt yleistä mutta, ne on yleensä bc-ihmisiä. Nyt pääsi kouluttajalle joka ymmärtää belgien sielunelämää. Bortsut vs. belgit on kuitenkin niin eri puusta veistetty.
 Treenit oli 5 koiran ryhmä ja kesti 3 tuntia. Treeniaikaa oli 30 min per koirakko, toki myös puhumiseen että treenien suunnitteluun meni oma aikansa. Kaikki oli eri rotuisia: suursnautseri, kultsu, sakemanni ja pitkäkarvainen collie. Ryhmässä oli meijän lisäksi pari kokeneempaa ja pari hyvin nuorta koiraa. Vanhempien ja kokeneempien kanssa tehtiin ekana yhessä muutamat tuomarille ilmoittautumiset.
Sikan kanssa treeniaiheeksi otin viretilan ja ääntelyn. Saatiinki hyviä neuvoja miten lähdetään purkamaan ko asiaa. Nyt olis pyrkimys muuttaa Sikan ajattelumallia keskittymiseen, ja kanavoidaan se eritavalla. Myös mun pitää olla tarkempi tuon sen häsläämisen suhteen ja olla tarkkana ja todeta että semmonenkaan ei käy. Mia sanoi että joutui oman koiran kanssa tekemään saman, ja se vei noin puoli vuotta. Joten töitä on tehtäväksi. Toki keväällä ei olla menossa kokeeseen eli pitää yrittää päästä kokeeseen sitte syksyllä.
Mutta tosiaan iso suositus Miasta. Se kertoi tosi selkeästi, näytti itse mallia. Kyllä, yllätyin kuinka nätisti Sikka teki Mialle töitä ku näytti Sikan kanssa mitä mun pitää tehä. Koiranlukutaito on ihan omaaluokkaansa ja se innostus millä se kouluttaa. Ihan huikeeta.

Sitte mennään kaikkista kivoimpaan asiaan sillä pentujuttuihin <3 Toisiaan Kuikka aloitti vihdoin ja viimein juoksunsa ja narttu pitäis astuttaa ihan näinä päivinä. Eli jos kaikki menee hyvin nii mulle pitäis tulla pentu touko-kesäkuun vaihteessa. Eli nyt vaan sormet ristiin ja toivotaan parasta :)

Loppuun muutama kuva Possulaisesta

Kansainvälistä settiä

Tänään oli tietyllä tavalla odotettukkin saksalaisen Peter Scherkin tottis-seminaari Riihimäellä. Joten nyt on niin sanotusti takki tyhjä, ja saanu (jälleen kerran) todeta kuinka väärin onkaan kouluttanu koiransa , että tehdään sitte seuraavan koiran kanssa oikein. Paljon äärettömän hyviä juttuja taas on paljon vinkkejä.

Alotetaan ihan vaan siitä, että kuka Peter edes on. Näin pienesti sievästi sanottuna, hän on kolmin kertainen maailmanmestari ipossa, Saksan mestaruuksia jäätävänmoinen kasa, edustanu Saksan joukkuetta monen monena vuotena, ja harrastanu koiraurheilua yli 30 vuotta. Eli lyhyesti tiivistettynä: ei ollenkaan paskempi kaveri. Peter kouluttaa hyvin vahvasti positiivisen kautta ja menee puhtaasti mielentila edellä, ei käytä kovinkaan suuresti suoranaisia pakotteita (tästä olin yllättyny sillä olin kuvitellu että saksalaiset menis vähä kovemman käden kautta, mutta tässäkin suhteessa näyttää koulukunta muuttuvan).
Koska tottis on niin laaja käsite jossa on niin paljon elementtejä, että menis monta päivää aikaa , joten Peter oli valinnut meille aiheeksi kaks tärkeintä: seuruu ja noudot, sillä melkeen kaikki pisteet tulee niistä. Vaikka aikaa oli näihinki varattuna 7 tuntia, nii ei se riittäny millää. Itse jouduin valitettavasti lähteä vähä kesken koska olin luvannu mennä illasta kouluttamaan yhen yksärin, joten veikkaan että seminaari venyi aikataulusta n. 3 tuntia. Peterin tyylistä seminaarissa, niin hän käytti hyvin plajon videoita tukenaan, ja selitti hyvin selkeesti ja yksityiskohtasesti asiat, ja antoi esimerkkejä elävästä elämästä. Eli niin että varmasti kaikki ymmärsi mitä hän ajoi takaa. Kirjottelen tästä jonkin näkösen tiivistelmän ranskalaisilla viivoilla mitä tuli taas opittua.

- Ihan ensimmäisenä: meistä kaikista ei oo maailmanmestareiksi, mutta meilla silti voi olla kivaa, ja me pärjätään sillä tasolla mitä me osataan. Eli esimerkkinä: ei meistä kaikista oo viiden tähden kokeiksi, mutta kun me noudatetaan oikeeta reseptiä, niin me saadaan siitä ruuasta hyvää että sitä voi syödä. Ja se riittää. Sama pätee koiraurheilussa
- Suurimmalla osalla (oikeestaan kaikilla) on yks suuri ongelma kouluttamisessa: kun koira tekee töitä (esim. seuraa) nii me ollaan usein hiljaa tai sanotaan silloon tällöön vain jotain, mutta kun me annetaan palkka niin ruvetaan hihkumaan. Ei näin. Vaan meidän pitäis kehua koko ajan kun koira tekee töitä, mutta kun koira saa palkan, meidän pitäisi vaieta kokonaan. Tää perustuu sosiaaliseen palkkaan: kun me kerrotaan koiralle eetä nyt sä teet oikeen se vahvistaa tekemistä (eli koiran aktiivisuutta esim. seuruu), mutta jos me ruvetaan hihkumaan palkan jälkeen se ei vahvista niin vahvasti sitä yhdessä tekemistä. Tähän palataan myöhemmin tekstissä.
- Peter opettaa jo pennun heti uuteen kotiin tullessa että ruuan saa tekemällä vaan töitä. Ja ensimmäiset 2 kk pentu saa ruuan vain omistajan kädestä.
- Mitä parempi on koiran mielentila ja halu tehdä töitä niin sitä vähemmän joudut käyttää pakotteita. Eli jos ajatellaan kellon viisareita se paras, turvallisin ja mahtavin juttu on se kello ysin kohdalla ja se pakotteitten paskin on kolmen kohdalla. Se kohta/sektori missä koira tekee töitä on aina vakio. Eli jos koiran mielestä parhaita os sielä kello ysissä nii koiran oman sektorin huonoin on klo yhdessä jolloin ei joudu käyttää kovinkaan paljoo pakotteitä. Mutta jos koiran motivaatio on suurimmillaan esim kello yhdessätoista on huonoin kello kolmen kohdalla, eli vaatii paljon pakotteita. Eli koiran motivaatio sektori pysyy samana mutta sä voit itte valita missä kohtaa se on ysin ja kolmen välillä. Hieman hankala selittää.

SEURUUN OPETTAMINEN:
- STEP 1:Heti ekana päivänä ku pentu tulee uuteen kotiin hän aloittaa mielentila treenin seuruuseen ruuan avulla. Hän ottaa yhden nappulan, pistää sen peukalon ja etusormen väliin sanoo että tehdäänkö tottista ja seuruuttaa imuuttamalla max. 2 askelta -> palkka koko ajan hyvin vahvasti kehuen. Kun koira sai namin hän kävelee hiljaa takasi ruokakipolle ottaa uuden nappulan, kun pentu tulee luokse kysyy taas tehdäänkö tottista ja taas sama max. 2 askelta hyvin vahvasti kehuen -> palkka ja hiljaa kävelee ruokakipolle ja toistaa tätä joka ikisellä ruualla. Muutaman päivän päästä koiralla on se halu että tehdään tehdään ja askelmäärää pitennetään. Peter painotti siihen että koiralla pitää nimenomaan olla halu tehdä töitä = me ei kysytä koiralta voisikko tulla, vaan koiralle annetaan lupa tehdä töitä. Samoin Peter painotti siihen kehumiseen: hoe kokoajan vaikka hyvä hyvä hyvä hyvä, jolloin koira saa jo rytmin seuruuseen. Eli hyvä rytmi tulee siinä samassa "vahingossa". Jos koira lähtee haahuilemaan muualle esim. toiseen huoneeseen, pistetään ruoka pois -> se pennun päätös ja ongelma, ei ohjaajan. Eli palkitaan siitä että koira on jo aktiivinen ohjaajaa kohtaan. Älä koskaan näytä koiralle eetä SÄ haluat sen luoksesi (vaikka kuinka vaikeeta se onki) vaan koiran pitää ite haluta tulla sun työ ja sit tehdään jotain kivaa (=seuruu).
Tällä tyylillä pentu saa juuri ne ne asiat mitä pentu tarvitsee elääkseen: ruoka ja sosiaalinen kanssakäyminen (positiivinen). Eli tässä vahvistetaan että sitä yhdessä tekemistä nimenomaan liikkeessä-> seuruu on pennun mielestä maailmasta parasta -> sen pitäisi olla pennun päivän highlight-kohta. Mitään hyvää ei tapahdu ku ei tehdä mitään -> neutraalia.
- STEP2: Kun pentu rupee syömään / tuhoomaan siirrytään vaiheeseen 2. Eli kun koira syö esim. tuolin jalkaa sille sanotaan napakasti ei (ja vaikka kevyesti ravistetaan sitä niskasta) eli tehdään asiasta epämiellyttävä, sen jälkeen sanotaan tehdäänkö tottista ja seuruutetaan niinku tähänki asti. Eli aina korjauksen jälkeen tehdään töitä. Tää auttaa tulevaisuudessa että jos joudut korjata koiraa treeneissä esim edistämisestä nii korjauksen jälkeen koirasta tulee erityisen aktiivinen tekemään töitä (ei passivoidu vaikka sanotaan)
- STEP3: ruvetaan häivyttämään käsiapua: ensin suljetaan kättä sormi kerrallansa jolloin koiran nenä ei oo kiinni kädessä, sen jälkeen ruvetaan nostamaan kättä nopeesti ja siitä pidennetään aikaa. Kun koira kestää käsi ylhäällä 3 sekuntia niin että seuruun rytmi pysyy ja koira tekee silti hyvää seuruuta (kädestä huolimatta) siirretään käsi pois. Ensin koira perusasentoon, siirrä käsi ylös ja pistä se kylkeen kiinni -> kontaktista palkka Kun koira kestää hyvin että sun käsi käy kyljessä kiinni nii siirretään se alas = normaaliasentoon. Mutta tää tehdään aina ropottina takasi käsi ylös- kylkeen alas-kylkeen-ylös -palkka eli palkka tulee silti aina samasta paikasta mistä tähänki asti. Sen jälkeen opetetaan häiriöt vahvasti, jonka jälkeen ruvetaan ottamaan seuruuasekelia. Samalla opetetaan rytmin vaihtelut. Tärkeää tässä vaiheessa: 1. Kun koiran nenä on vielä kiinni kädessä omalla rintamasuunnalla ei oo väliä, mutta kun käsi irtoaa koiran nenästä pidä rintamasuunta suorana!!!2. kun koira on suora se pystyy pitää rytmin. Jos koira rupee poikittamaan jompaan kumpaan suuntaan SIIRRÄ PÄÄTÄ!!! Eli älä rupee korjaamaan takapäätä, vaan kaikki riippuu koiran pään paikasta!! 3. Kun koira seuraa imuuttamalla nenä kädessä kiinni niin älä vaadi tässä vaiheessa minkäälaista vartalokontaktia! Siinäkohtaa tulee ongelmia kun häivytetään kättä jolloin koira automaattisesti tiivistää vartalokontaktia (rupee painamaan). On epäreilua koiralle ensin opettaa että koske mun jalkaan, sitä tehdään useempi kk, ja sen jälkeen sanotaan että älä koskekkaan.
-STEP4: käännökset. Ensin koira opetetaan peruuttamaan sillä pyrkimys on että käännöksessä koira painaa päätä alaspäin-> painopiste siirtyy etutassuille jolloin takapään on helpompi heittää käännös. Käännöksissä EI istuta koskaan!! Eli periaate on peruutus + nopee sivulletulo = nopea käännös. Anna koiralle jokin signaalikäännöksestä jolloin koira voi ruveta ennakoimaan käännöstä ennen ku itte teet mitää jolloin käännöksistä tulee erittäin nopeat ja näyttävät. Vasta kun koira osaa täydellisen hyvät käännökset , sen jälkeen rupee treenaamaan täyskäännöksiä

Älä koskaan käytä palloa kanalossa!!! Koska
1. pallon odotus on aivan liian iso
2. se kyttää sun kainaloa, ei kasvoja. miten saat koiralle signaalin esim käännöksestä!!
Sen takia Peter käyttää AINA magneetti palloa joka on selän takana

Yleisesti vielä muutama juttu: Peter ei koskaan käytä palloa alle vuotiaalle seuruun treenaamisessa, ei koskaan. Tämän hetkinen koira oli jo yli 2 vuotta, eikä koskaan tehty vielä seuruuta pallopalkalla. Eli se kaikki mielentila ja tekniikka tehdään puhtaasti nameilla. Tästä hyvä käytännön esimerkki miksi: eli jos lapsi piirtää piirrustuksen ja tuo sen vanhemmille näytille sitä kehutaan että onpa hieno. Lapsen kehuminen innostaa lasta piirtämään lisää ja taas kehutaan , jolloin innostus kasvaa lisää. Tätä vaan jatketaan nii piirrustuksia vaan kertyy melkoinen kasa. Kun lapsi tekee jonku oikeen hienon spessu-piirrustuksen saa hän palkaksi suklaanpalan. Eli saa lisä palkkion. Toiselle lapselle näytetään suklaan palaa ja annetaan kynä ja paperia, että piirräppä niin saat tän suklaan. Lapsi piirtää vähän ja kysyy riittääkö, saanko suklaan?, Ei vaan pitää piirtää lisää ja taas kysyy saako nyt suklaan palan. Eli pointti on siinä että ensimmäisellä lapsella on JO se innostus piirtämistä kohtaan (kehut) ja suklaa on vaan lisämotivaatio innostuksen päälle, extraa. Kun taas toiselle lapsella on motivaatio vaan se suklaa mutta sillä ei oo innostusta itse piirtämiseen. Ku tää siirretään koiraurheiluun se lapsi on se koira ja suklaa on se pallo. Eli meidän pitäisi koulutta koira niin että koiralla on se innostus sitä itse töitten tekemiseen (seuruuseen Peterin tyylillä) ja se pallo on extraa. Mutta jos sen pallon otta liian aikaisin käyttöön koira kysyy joka mä saan pallon, joko, joko joko joko. Ei sillä oo innokkuutta läheskään niin paljoo itse työn tekoon!

Tästä tuli sen verran pitkä sepustus että en viitti kirjottaa perään noudoista, joten teen siitä täs joku päivä uuden postauksen :)

Mutta toivottavasti valkeni jotain. Itte tykkäsin kovasti ja koin todellaki uusia asioita!!

Aksaa, aksaa , aksaa ja vielä aksaa . No okei. Vähä tokoaki

Hitsit ku nää päivät vaan menee nii ei kerkee tänne kirjotella mitää... Noh, meillä töissä pikkujoulukausi alkaa pikku hiljaa olla purkissa nii jos sitte jäis enempi aikaa taas kaikelle muulle. Mutta tehdään taas pieni pikakertaus mitä ollaan tehty ja touhuttu:

Viime viikon maanantaina oltiin Sikkasen kanssa Mustosen Saijan treeneissä. Sikka oli ihan mahottomalla päällä eikä meinannu toimia, ei sitte millää. Ja sen takia ku ei tullu onnistumisia nii pikku-neiti turhautuu ja sitte siitä ei ainakaa tuu mitää. Joten siitä treenistä ei itsestään jääny jälkipolville kerrottavaa. Ne oli muuten mun ekat Saijan treenit, ja voin sanoo että tykkäsin kovasti. Ihan loistava kouluttaja!! On kerranki semmonen kouluttaja joka oikeesti osaa auttaa meitä ja tietää kuinka tommosta tikittävää pommia käsitellään ja ohjataan (itte oon todennu että monet ei vaan osaa kouluttaa/auttaa juuri tuommosen koiran kanssa). Ja itte asias Saija rakastui Sikkaan oikeen toden teolla. Hän kertoi kuinka hänellä on ennen ollu maleja ja ne on vaan hänen ykkösrotunsa, aina ja ikuisesti: bc:t on semmosia söpöjä hali-puudeleita, mutta malit. Niissä on kuulemma se voima ja tietty raivo mitä Saija kaipaa kovasti. 2
Mutta eipä ollu rata mistää helpoimmasta päästä:

Ittepäisyyspäivänä käytiin Aavan kanssa heittämässä kaks starttia HSKHn kisoissa Ojangossa. Eka rata oli agirata jossa tuomarina toimi Seppo Savikko. Ihan hauska rata mistä itte kyllä tykkäsin. Itte olin vähän väliä "pikkusen" hukassa kartalta että ei mikää siistein rata. Mutta tuloksena 5, koska yks perkeleen keinun kontakti!!! Hitto vuos sitte en saanu Aavaa viittä metriä löhemmäs keinua ja nyt kaveri oli sangen porsas... muuten olis tullu nolla.... Täytyy myöntää , että en oo kovin hirveesti viittiny vaatia herkkikseltä mitää koska ollaan tehty jo muutenki nii saakelin moinen työ ja keskitytty mielentilaan keinun kanssa. Ja Aava on tähän asti ollu hirmu varovainen. Mutta pitää ruveta vaatimaan siltä jo keinullaki. Nyt varmaan jo kestääki sen.
Toisena ratana oli hyppäri, jolla tuomarina Jari Suomalainen. Alussa Aava varasti taas oikeen kunnolla, jonka takia meni itteltä pasmat sekasi. Taas.  Kutosen takaakiertoon neiti ei meinannu mennä sitte millää ja piti jo sanoo sille että nyt perkele. Muuten hyvä rata ja kesti hyvin takaaleikkauksen kepeille. Eli tuloksena hylly. Toisaalta harmittaa jättää kisat tommoseen ei-niin-kovin-hyvään rataan. Samalla sai Aava jäädä loppu vuodeksi aksa-vapaalle.
Kisakirjojen saannissa meni jotenki saakelin kauan nii pääsi Sikkanen tottistelemaan samalla keskelle kisahälinää. Ei tuota malia kyllä haittaa sitte yhtää mikää!! Vaikka vieressä pyöri molemmilla puolilla radat ja ihmiset hetsas koiria (vieressä joku otti parsoninsa kanssa lämpöä ja juoksi molemmat pallon perässä) nii kerran huomautin ku kontakti tipahti. Muuten napitti mua koko ajan. Tehtiin muutamat jäävät ja peruutusta.

Loppuviikosta jäi treenit vähä vähemmälle , ku tuo liukkaus tuli häirittemään. To meinasin mennä treenaileen, mutta eipä siitä mitää tullu. Sen takia ollaan vaan hömppäilty olkkaritreenien merkeissä. Onpahan Sikanenki päässy turhien temppujen makuun ;)

Viikonloppuna oli myös messari. Mirva-sisko se kävi mun työnä ja pikasesti kävin juoksasemassa messarin kojut lävitte lauantaina iltapäivästä töitten jälkeen. Kehistä näin vaan muutamat ryhmä kehät, ja vetskut. Mutta shoppailu-puolella mukaan tarttui iso kasa luita tytöille, Sikka sai uuen vihreen geelipallon ja mukaan tarttui vielä uudet (astetta söpömmät) pinkit merkit, 4 kappaletta. Siinä oli mun suuri messari panostus :P

Maanantaina oli Saijan vikat treenit ennen joulutaukoa. Tällä kertaa Sikanen oli sangen hyvässä moodissa, kuunteli ja teki hyvin töitä. Rata oli sangen mukava, ei mitää pientä piperrystä. Ekalla kertaa tehtiin ihan hyvä pätkä esteillä 1-8, tuli tosi nätisti ohjaukseen nelos putkeen. Seiska hypyllä lähdin hieman liikaa putkea kohti mutta muuten. Otin uusiksi, missä oma rytmitys kusi ja Sikka tiputteli rimoja (en ees huomannu että tiputti ekan riman, mistä saatiin sapiskaa: koskaan ei oo niin kiire ettei voisi kattoo ekaa hyppyä. harmittaa jos tiputtaa sen ekan ekan riman jos muuten on puhdas rata), joten otettiin uusiksi, nyt oli taas hyvä (myös ohjaus seiska-hypyllä).
Kepeille ei kyllä hae vielä toki vauhtiaki oli sangen paljo, joten ne menee nytte treeniin.
13-16 välistä oli hyvä, vähän arvoi kumman kautta pistän takaa kiertoon hypylle 15. Kierrätin oikeen kautta mikä toimi meillä. 16-19 väliä sitte hinkattiinki, Saija sanoi että sen verran nuori ja fysiikka ei oo vielä "riittävä" niin pistä 6 putkeen. No ihan ei päästy siihen sillä, meinas olla ongelmaa että sain Sikan kääntymään hypylle 18. Tai oikeestaan en itte tajua kuinka saakelin aijjoos mun pitää olla. Ja asiaa ei helpottanu että 16-17 esteväli oli likemmäs 10 metriä että sitä vauhtia oli. Mutta lopussa saatiin onnistuminen siihenki!! Tässä vielä video, mitä en jaksanu ruveta editoimaan ... olin laiska...

Ti ja Ke käytiin Talissa heittämässä tottistreenit molempien kanssa. Sikalla oli metrisen hyyn sulkeiset, samoin tehtiin tiistaina jääviä ja keskiviikkona myös liikkeitten väliä ja keskityttiin myös siihen ettei pääsisi ääntä (mikä on sangen herkässä) liikkeitten välissä. Ihan hyviä toistoja saatiin, mutta treeniä se vaatii.  Ja paljon. Sikan hypyt oli osa ihan hyviä, rentoja hyvällä tekniikalla niin että suoristi nätisti takajalkansa. Mutta mukaan mahtui niitä ei-niin-nättejä, missä jätti takajalat mahan alle. Niitä en tietenkään palkannu. Hinkattiin myös seuruuta, sillä ku oon viimeaikoina treenaillu jääviä ja keskittyny nimenomaan jäävään liikkeeseen on seuruu menny alamäkeä: taas on paikka vähä liukunu liika eteen. Hitto voi olla hankalaa olla tarkkana joka asiassa että homma toimii. Ei mun aivokapasiteetille...
Aava se vaan pääsi höntsäilemään: tehtiin kahden lelun leikkiä , seuruuta ja pääsi Aava muutaman eteentmenon tekemään. Ja muutaman metrisin. Huoh. Niissä meillä tuliki uus ongelma vastaan: ollaan tehty sen verran aksaa että ku mä jäin taakse ja lähetin hyppäämään niin Aava kasas ittensä hypylle voimakkaasti (niin että vauhti oli lähes nollassa) , hyppäs, ja kääntyi . Sitte jos itte olin selkeesti edelle hypyn kohdalla nii teki sangen nätit hypy ja vauhti pysyi. Niin ku aksassa pitääki. Ei ehkä parhain idea ku ajattelee kiinteetä metrin korkeeta hyppyä. Rikkoo vielä ittensä. Joten me taidetaan ottaa etupalkka käyttöön metrisellä....

Aksailua ja tottiksia, siitä on viikko tehty

Lauantaina kävin vaan tekemässä molemmille tytöille pikatreenin sillä pimeys pääsi taas kerran yllättämään. Aava teki ekana ruutua, mihin olin tyytyvääinen sillä juoksi heti ekalla oikeeseen paikkaan vaikka mulla ei ollu targettia ruudussa. Tein toisen joka oli ihan yhtä hyvin nii oli pakko jättää siihen. Koska oli jo hieman hämärä nii käytin sen hyväksi ja tehtiin ohjattua . Vähän Aava epäröi koska ei selkeesti nähny kapuloita, joten tästä tuli hyvä treeni. Tehtiin vielä muutama luoksarin maahanmeno kierroista. Toimi sangen hyvin :). Sikan kanssa opiskeltiin merkkiä. Mä en ymmärrä miten Sikanen tajus koko homman parilla toistolla ja sen jälkeen teki hienoja merkkejä 10 metristä. Nyt pitää vaan saada varmuutta ja sitte tehdä kierto-merkki erottelutreeniä.

Maanantaina mentiinki tyttöjen kans tukka putkellä joka paikkaan. Pääsin jo yhden aikoihin töistä nii käytiin tyttöjen kans viereisellä pellolla lenkillä. No sielä tuli tuttu treenikaveri vastaan, joka oli kans lenkittämässä koiria. Tytöt tykkäs ku saivat juosta collie poikien Kössin ja Kelmin sekä Moonan  kanssa. Siitä mentiinki hallille treeneihin. Sikka pääsi tekemään seuruun peruutuksia, ja muutenki seuruuta. Tehtiin jäävät  missä tällä kertaa Sikka ei todellakaan osannu tehdä seisomista, ihan ku tällä kertaa Sikka ei olis koskaa kuullukkaa liikkeestä seisomisesta...  Istuminen ja maahan meno oliki hienot. Ärsyttävää ku aina joku kusee (viimeks kusi istuminen samalla tavalla). Tehtiin myös kierroista maahanmenoja ja seisomisia. ne mali-neiti erotteli hienosti.
Sikan treenien jälkeen vaihdettiin vain kenttää aidan toiselle puolelle , sillä Maaret oli tullu kipeeksi joten päästiin taas Oreniuksen Juhan treeneihin. Voin sanoo että ku näin radan paperilla nii mietin että ei hitto, mitäköhän tästäki tulee. Ku päästiin radalle nii ei se ny ihan niin hankala ollukkaa!! Heti alussa mietin teenkö kakkoselle niiston vai teenkö pakkovalssilla. Tein pakkovalssilla, ja keinun jälkeen takaaleikkauksella putkeen. Ekaksi tein vitosen jälkeen valssin mutta jäin niin pahasti jälkeen tuolevaa ajatellen, joten Tein vitosen jälkeen persjätön niin kerkesin huomattavasti paremmin ohjaamaan eteenpäin. Ysi-hypyn Aava haki ihan hemmetin nätisti mistä olin supertyytyväinen. 11 hypyn niistoon jäin vähä liikaa kiinni joten olin sitte taas myöhässä, mutta toisella toistolla meni huomattavasti paremmin jolloin kerkesin hyvin ohjaamaan 12-15 esteet. 16-23 väli meni sangen hyvin kun vaan taas oli ajoissa muurin jälkeisellä persjätöllä. 24-28 väliä sitte hinkattiinki. Jäin aina liian pitkäksi aikaa 24 niistolle ja saattelin Aavan aina liianki varmasti putkeen jolloin en millää kereenny muurin jälkeiseen persjättöön. Mutta kyllä seki loppupeleis saatiin onnistumaan ku ennakoin ja ohjasin kauempaa 25-putkelle. Toki tulipa seki testattua, ku en kereenny persjättöön nii sain silti vipattua Aavan 27 ja siitä putkeen. Loppu oli sitte taas hyvä. Mutta paaaaaljo hyviä kohtia mitä pitää ittekseen treenata. Juhalta saatiin palautetta että hyvää perusohjaamista ja koira hakee esteet hyvin, mutta mun pitäis itte ennakoida ja sen jälkeen tarkka ohjaus niin mä kyllä kerkeen. Eli tää mun perusvirhe: jään liikaa varmistelemaan. Loppuun tehtiin vielä kokorata läpi mistä selvittiin hienosti vitosella maaliin asti. Iso kitos taas kerran Maaret ku päästii aksaamaan :)

Tiistaina mentiin taas tukkaputkella sillä olin töis neljään asti ja viideltä alkoi omat ohjatut aksatreenit. Ja mullahan menee n. 40 min työmatkaan ruuhka-aikana. Noh kerkesin just. Mutta treenit alkoi niinki hehkeesti kuin että reväytin takareiteni. Lähdin normaalisti lämppäämään koiria, ja mä juoksen aina lämppälenkit. Otin Sikanki mukaan että pääsi seki vähä purkamaan itteensä ku joutui ootella autossa Aavan treenien ajan. Noh, Sikkahan saa kiskoa (siis sen pitää vetää) ku mä juoksen. No niin , Sikkahan kiskoi aikas kivasti ja mun tuurilla jalan alla oliki irtokiviä jokka lähti pyörimään jalan alla, joten siitä tulikin h-i-e-m-a-n pitkä askel nii takareisi ei oikeen tykänny moisesta. Noh onneks se ei ihan pahasti menny. Mutta treeniin tälläkertaa oli tekniikkatreeniä, jossa oli estefocusta, välistävetoja ja takaakiertoja. Aavalle täs ei ollu mitää uutta, joten mua näin jälkikäteen harmittaa etten tehny tuota treeniä Sikan kans. Noh, pitää kattoo aina kumman kans meen treenaileen, riippuen radasta. Aksatreenien jälkeen mentiin suoraa Kauklahteen treenaileen tottista Meten ja Lauran kanssa omalle kenttävuorolle. Sikan kanssa kirjaimellisesti hinkattiin seuruuta. Tekee hyvää ku saa treenata samanlaisten nillittäjien kanssa ku itte nii nillitettiin sitte kunnolla. Sikan kanssa keskityttiin tuohon painamisenn. Ei se ihan pahinta mahollista oo, mutta silti haluan tehdä asialle jotain. Tehtiin myös jääviä, missä tällä kertaa Sikka ei osannu istua, mutta seisomiset toimi hemmetin hyvin. Arrrggghhhh.

Eilisestä sai tytöt vapaapäivän yllättäen tuon mun takareiden takia. Onneks mulla on ollu eileen ja tänään vapaapäivä. Tänään käytiin Jannin kanssa aksaamassa. Aava pääsi tekemään vain 2 kertaa kepit etupalkalla niin että jäin itte seisomaan keppien alkupäähän. Ne oli niin hienot joten Aavan treenit oli siinä. Sikka pääsi tekemään tekniikkatreeninä, saksalaisia, ja välistävetoja. Saksalaiset toimi hienosti, mutta nuo välistävedot, voi pojat ku me hinkattiin ja hinkattiin ja hinkattiin ja hinkattiin ja hinkattii ja vielä kerran hinkattiin. Eikä siltikää siitä tullu mitää. Alotettiin myös Sikan kanssa keppitreenit verkoilla (tai ne muoviset läpinäkyvät aisat, miksi niitä nyt kukaan vaan haluaa sanoakkaa). Voi pojat ku meinas olla malille hankalaa, välillä hypittiin yli, välillä ryömittiin ali ja sitte meinas menä hermo nii koiralta ku ohjaajalta. Vartin yrittämisen jälkeen Sikalla syttyi lamppu ja saatiin edes muutama onnistunu suoritus. *syvä huokaus* meillä on vielä niiiiiin paljo tekemistä Sikasen kanssa. Mutta kyllä se siitä.....

Loppuun vielä muutama Päivin maanantain pellolta ottama kuva mun tytöistä, Kelmistä, Kössistä ja Moonasta:

Myrskytuuli-jälkiä ja Ilmajoen reissu

Viime viikon perjantaina kävin tallomassa aamusta tytöille jäljet. Myrskytuulessa. Toisaalta mettässä ei tuule ihan niin hirveesti. Enää en muista tarkasti mimmoset jäljet talloin mutta yleisesti ottaen Sikalle teki hirmuhyvää nuo peltojäljet. Ajoi sangen hienosti . Ainoa missä vähä seilas jäljellä oli ku jälki nousi rinnettä ylös ja rinteen alapuolella oli hakkio, joten siihen tuuli sopi sangen voimakkaasti ja pyöri tosi voimakkaasti. Ku jälki meni taas mettän suojaan niin Sikka jäljesti huomattavasti paremmin. Aavalle piilottelin keppejä ja tein alkuun tylsän 600 m pitkän suoran sen jälkeen muutama tien ylitys, piikki, ja neljä kulmaa ja kaikki mahdutin 100 metriin. Ihan hemmetin hienon jäljen ajoi Aava. Silläki meinas olla tuulen kanssa hieman ongelmaa avokalliolla jossa oli kulma. Mutta silti selvis muutamalla tarkastamisella. Hitto neiti vaan parantaa suoritustaan mitä vaikeemmat olosuhteet :)

Perjantaina illasta tuli Miisa-sisko kylään ja itte olin töissä joten tytöt sai vapaaksi viikonlopun. Sunnuntaina ku pääsin töistä pistettiin auton nokka kohti Ilmajokea ja kävin itte heittämäs pikavisiitin eepeellä ja vein samalla Miisan kotiin. Maanantaina aamusta kävin Saaran ja koirien kanssa tekemässä jäljet ja esineruutu. Saara talloin Sikalle lyhyen jäljen, mitä ei merkattu ollenkaan. Ihan semi hyvin Sikka jäljen ajoi :) Esineruutu menikin molempien tyttöjen osalta superisti. Sikalle Saara kävi näyttääs esineet ku en oo tehny piiiiiiiiiiitkäään aikaan esineruutua . Hienosti se edelleen irtoo ja käyttää nenäänsä. Aava sai vain tehdä pelkän esineruudun ja hyvää työtä mun prinsessa teki.
Illasta oli LaTolla koetreenit ja totta kai olin ilmottanu Sikkasen sinne... Kyllähän se kaikki liikkeet teki kokeenomasesti hyvin ja hyvällä tekniikalla , mutta ihan en saanu sitä siihen mielentilaan missä se normaalisti on töitä tehdessään. Eli huomas että oli juossu päivän Aavan kans pää kolmantena jalkana pihalla. Muutenki uus paikka (=halli) vaikutti hurjasti. Sillä oli jatkuvasti hieman varpaillaan eikä rentoutunu ollenkaa. Aava pääsi vaan hengailemaan hallille ja teki yhen paikalla istumisen.

Tiistaina päivällä ajeltiin takasin niin että just kerkesin aksatreeneihin omalle hallille sillä meijän hallikausi alkas tällä viikolla . Ittellä oli tarkotus että kerkeisin käydä hakees aksakamat kotoo, mutta enpä kereenny, joten mentiin vähä vajailla vermeillä, noooo eipä se haitannu menoo. Ratana oli mukava suoraviivanen rata jossa oli tarkotus tehä mukava nollarata, ja muutenki koska uus ohjaaja nii näki koirien tason. Aava toimi sangen kivasti ainoo vaan että tuli putkesta sen verran vauhdilla että ei malttanu jarruttaa ennen keppejä joten meinas usein valahtaa vasta toiseen väliin. Eli tämmöset keppikulmat menee treeniin. Loppusuoralla irtos ihan hemmetin hienosti. Mutta meijän suurin ongelma (tai siitä on tullu yleisesti ongelma jo parina kertana) on tuo Aavan varastaminen lähdössä. Toisaalta en viitti millää kovin kovasti sanoo, ku tiiän että latistuu siitä sen verran paljo ja se vaikuttaa samantien Aavan itseluottamukseen.

Keskiviikkona kävin tekemäs molemmille lyhyen hyväntuulen tokotreenin. Sikan kans tehtiin ruudun läpijuoksuja, perusasentotreeniä ja paljon leikkimistä ja muuta hömpöttelyä. Aava sai oikeestaan samanlaisen treenin. Toki ruutuja tehtiin targetilla ku Aavaa en pysäytä.
Torstaina kävin kans heittääs pika treenit jossa oli sama teema. Toki molempien kans tehtiin vielä kakeja. Jokka edistyy hitaasti, mutta edistyy...

Tänään käytiin Heidin ja poikien kans treenailees. Tallotiin kaikille neljälle jäljet pellolle. Ja jälkien vanhetessa tehtiin tottikset. Sikka oli hyvässä vireessä ku tehtiin tottiksia. Tehtiin jääviä, kierroista luokarin pysäytyksiä. Meinas sekottaa maahanmenon ja seisomisen, joten niitä pitää ruveta vahvistamaan. Tehtiin myös muutamat ruudun läpijuoksut pallolle.  Aava teki kerran ruudun koska teki niin hemmetin hienon ruudun etten viittiny ottaa toista . Tehtiin  myös ohjattua. Oikee (musta kattottuna) on edelleen huomattavasti varmempi mitä vasen, joten vahvistelin vasenta puolta. Ja tehtiin kakeja.
Ja jäljet, Sikalle tein kulmatreenin. Mutta tuo tuuli osottautui meidän kompastuskiveksi. Tein jäljen niin että sai myötä tuuleen tehdä siksakki kuviota missä neljä kulmaa. No meikläisen tuurilla tuuli kääntyi sen verran että oliki sivutuuli, mikä on Sikalle saakelin vaikeeta. Voin sanoo että alku oli ihan jees mutta lopussa homma kusi ja pahasti. Onneks jäljen vikat 30 m meni myötä tuuleen minne loppupeleissä vein Sikan jäljelle ja ajoi ihan lopun taas hemmetin hyvin.  Nyt näkyi hyvin konkreettisesti se että ku Sikka hävittää jäljen niin tarkkuus katoaa samantien ja tulee erittäin epävarmaksi. Okei, ikä vaikuttaa mutta asia mihin pitää jäljellä pureutua nyt oikeen kunnolla!!!
Aava onneks toimi mun päivän pelastajana sillä hitto kuinka hienon jäljen se ajoi kovasta tuulesta huolimatta. Taas huomaa kuinka se tekee kaikkensa että pysyy jäljellä ja ajaa sen saakelin tarkasti.

Hatun noston arvonen suoritus

Ihan ensimmäisenä, joudun nöyrimmästi kumartaa syvään ja nostaa hattua erittäin korkeelle. Nääs Berran porukoille menee nämä kiitokset. Mulla oli ensin Berran Enstex-mallin liivi joka kesti vain vuoden verran. Nyt mulla on ollu käytössä Berran Pro Light-mallin treeniliivi joka kesti mun käytössä vain puoli vuotta. Siitä yksin kertasesti hajos saumat ihan totaalisesti. Pistin siitä palautetta Berralle ja sieltä soittivatki seuraavana päivänä. Sain kokonaan uudet liivit, kyllä liivit. Eli sain molemmat nii Pro Lightin kuin Enstex -liivin. Harmikseni olin jo Enstexin heittäny mäkeen, mutta annoin Pro Lightin että saivat käydä viemässä sen ompelimoonsa ja saivat tutkia, mistä moinen saumojen heikkous johtui. Kävin tänään hakemassa liivini ja sain vielä lisäksi muutamat patukat tytöille. Toisen antoivat sen takia, että ovat juuri lanseeraamassa uutta patukkaa ja antoivat mulle saate sanoilla: "tässä sulle tämmönen mitä me ollaan justiinsa lanseeraamassa. Saat testata kestääkö se sun käytössä viittä minuuttia pitempään, että tiedetään pitääkö meijän tehdä vielä tuotekehitystä tälle patukalle". No Sikkahan mielellään testaa patukoita, no problemos :) Mutta olipas hyvää palvelua :)

Maanantaina oli taas hallitreenit sakemanniporukan kans. Sikka oli taas alussa sangen aksa-moodissa mutta nyt siirtyi huomattavasti nopeemmin tottis-moodiin. Tehtiin muutamat ilmottautumiset, seuruuta ylipäätään aksaesteitten vieressä. Ilmot oli hienot , ei mitään ongelmaa, mutta tuo seuruu aksaesteitten vieressä oli aluksi vaikeeta, mutta kyllä se siitä. Pitää vaan treenata tuommosta hirveesti. Toki asiaa ei auta että viereisellä kentällä koirat kiljuu ku aksaavat nii totta kai Sikan on hieman hankalampi pysyä aksamoodissa. Noh, meillä on koko talvi aikaa :) Tehtiin myös jääviä jokka oli superit, loppuun muutamat luoksarit , joissa ei mitää ongelmaa. Siitä siirryttiinki sitte aidan toiselle puolelle, sillä Maaret oli iltavuorossa joten päästii sen takia taasen treenaamaan Agility Akatemialle aksaamaan.  Aava teki ihan hienoo rataa, mutta tuli taas todettua että kyllä meillä on vielä plajo tehtävää!! Ekaksiki, Aava varasti lähöstä aiva hemmetin monta kertaa, murrrrrr...... Muuten alku oli hieno, toki vähä meinasin olla jatkuvasti vitosesteen vastakäännöksessä myöhässä, mutta aina Aava silti tuli hienosti oikeesta välistä ettei ottanu väärää hyppyä. Ja kepit. Ollaan tehty tosi vähä tuommosia keppikulmia, mutta hitto ku joka kerta onnistui oikein. Ekalla kertaa jäin ittekki kattomaan monttu auki että hitto koiruus meni aiva oikein!!!! 13 putkeen irtos hienosti, 14 hypyt meinas aina vähä venähtää ja jouduin aina vähä kalastella ettei menny putkeen . 17 putki meinas olla vaikea ku edelleen kontaktiesteet on vahvemmat ku putket, eli ne edelleen to do-listalle. 20-23 väli oli meijän kompastuskivi tällä kertaa. Ekaksi tein 20 ja 21 jälkeen valssit, ne toimi hienosti mutta sitte testattiin nin että 20 jälkeen valssi siitä lähetettiin vaan muurille ja 22 hypyn jälkeen persjättö. En millää saanu perjätön jälkeen kääntymään Aavaa 23lle vaan hyppäs oikeestaan aina 7 hypyn.  Tehtiin tuo kohta aika hemmetin monta kertaa mutta saatiin lopuksi onnistuminen. Eli tuoki menee todellaki treeniin. Muuten mukava rata, missä oli haastetta mukavasti! Ja taas iso kiitos Maaretille!!!!!

Tiistaina kävin ittekseni Luukissa tallomassa molemmille tytöille peltojäljet. Sikalle tein 620 m pitkän, 4 kulmaa, 6 keppiä ja vanheni 2 tuntia. Ei hemmetti mikä jälki... Ihan niinku neiti ei olis koskaan ajanu peltojälkeä. Eka 100 m oli hieno jäljesti hienosti nenä maassa ja suu kiinni, sen jälkeen ei enää ajettukkaa jälkeä. Hukkas jäljen aina kulmissa ja se oli jotain niiin kamalaa. Onneksi lopun n. 70 m ajoi kuitenki ihan hyvin että sain palkattua vikalla kepillä. *syvä huokaus* . Onneks Aava pelasti mun päivän. Aavan jälki oli 710 m, 6 kulmaa, 6 keppiä ja vanheni kans n. 2 tuntia. Aava ajoi tasasen varmasti , kulmat oli hienot ja kaikki kepit nousi hienosti.
Illalla käytiin taas Meten kanssa treenailees HVK:n kentällä. Sikan kanssa opiskeltiin hyppynoutoa patukoilla, eli heitin patukan madalletun hypyn yli . Kerran tuli takasi kiertäen josta huomautin sen jälkeen teki hienot hyppynoudot joista palkkasin vauhdista toiselle patukalle. Hitto oliko tää näin helppo opettaa. Testasin myös kerran hypyttää metrisen ja ei ollu ongelmaa: hieno ilmava hyppy hyvällä tekniikalla :)
Aava pääsi vaan höntsäilemään, eli tehtiin vähä seuruuta jossa paikka pysyi yllättävän hyvin. Tehtiin jäävät jokka oli ihan ok ja jatkettiin kakejen hinkkaamista, jokka edistyy hitaasti mutta varmasti.

Sikan tiistain jälki

Aavan tiistain jälki

Tänään kävin uusiksi tallomas molemmille peltojäljet Röylän suunnalla: Sikalle 590 m, 5 keppiä, 2 kulmaa, ja vanheni n. tunnin. Nyt oli saakelin hienoo ajamista, niin ku olis konsanaan peltojälki koira!!!! Suu kiinni, nenä maassa ja kulmat meni sukkana. Siis aiva erilainen jälki mitä eileen. Toki eileen oli saakelin märkä heinikko nilkkoihin asti, tänään oli aika kova tuuli ja heinikko oli melkein polveenasti. Ainoastaan sivutuulessa meinas mennä hivenen sivussa, mutta muuten jälki oli ku oppikirjasta konsanaan.
Aavalle tein 480 m pitkän, 5 keppiä, 1 piikki ja 2 kulmaa, ja vanheni myös tunnin verran. Piikissä meinas vähä sekoilla mutta niin kuin eileen sangen hieno varma jälki jossa kaikki kepit nousi. HIeno pieni karvakasa :)

Jälkien vanhentuessa tein olemmille tottikset. Sikan kanssa tehtiin lyhyt seuruu pätkä. Sen jälkeen keskityttiin eteenmenoihin ja nimenomaan suoriin sellaisiin. Vein riviin 3 lelua 10 m välein ja lähettelin niille. Aluksi meinas lähtee vinoon eri lelulle mille meinasin lähettää, mutta hyvin sain Sikan tekemään suoria hienoja lähetyksiä :) Tehtiin myös maahanmenoa niin että heitin pallon ja Sikka sai lähteä perään, siitä käskin yhtäkkiä maahan ja vapautin pallolle. Alussa oli tosi epävarma eikä oikeen tienny mitä sen piti tehdä, eli tämmösiä treenejä ruvetaan tekemään ennen ku liitän sen kokonaan eteenlähetykseen.
Aavan kans tehtiin Ztaa, joka oli hieno, ainoastaan maahanmeno oli hieman hidas, mutta teki kaikki liikkeet oikein :) Sen jälkeen tehtiin merkki - kierto -erottelua. Yllättävän hyvin erotteli molemmat!! Missä välissä Aava erottelun on oppinu ku en oo ees sitä sille opettanu??!!??

Sikka ja Sikan ongelma ku on niin hirveesti leluja :)

Nenähommeleita ja aksaa erimuodossa

Perjantaina kävin ittekseni tallomassa molemmpille tytöille suht helpohkot jäljet. Sikalle jälki oli 670 m pitkä , 6 keppiä jokka piilottelin, jana 12 m vasemmalle, ja vanheni tunnin verran. Jana oli hieno, ainoo että huomas että oon tehny paljo niitä vähä alta 10 m janoja nii jäi pyörimään niille paikkeille. Ja ei ihan siinä kohtaa riittäny varmuus jatkaa. Otin uuden lähetyksen ja irtos nyt hyvin sinne reiluun 10 metriin, tarkisti takajäljen mutta lähti oikeeseen suuntaan. Muuten jälki oli alussa melkoista kaahottamista eikä meinannu rauhottua jäljelle millää. Kyllä Sikka jäljellä pysyi, mutta sinkoili ja tarkisteli hirveesti kaikkee, eli mitenkää nättiä ajamista se ei todellakaan ollu. Totesin että pitää käydä vaikka pellolle talloos muutamat jäljet että saadaan tarkkuus taas kuntoon. Kepeistä ekan meinas mennä yli muta sen jälkeen nousi loput kepit hienosti. No se eka keppi oli pienen kallion kielekkeen heti alla mistä Sikka veti jäätävän moisen loikan, joten yli se sen takia meni.
Aavalle tein 640 m , 5 keppiä, vanheni reilun tunnin . Jana ei ollu pitkä mutta siinä oli jyrkkä "töntäre" jonka jälkeen lähti jälki oikeelle. Hienosti Aava meni töntäreen ylitte ja lähti oikeeseen suuntaan. Maasto oli helppoa joten mentiin hyvinkin vauhdilla : Aava kirjaimellisesti juoksi koko jäljen ja itte yritin pysyä vaan perässä. Ainoo kohta missä vauhti hidastui oli kun talloin jäljen tien piennarta pitkin ja takaisin metsään. Aava oli siitä vähä ihmeissään, mutta jäljesti silti hirmu hienosti. Kaikki kepit nousi, eikä menny harhaan vaikka joku marjastaja semmosenki meille teki.

Lauantaista sai tytöt vapaapäivän ku itte vietin työmaalla 14 tuntia. Mutta sunnuntaina mentiin piiiiiiiitkästä aikaa Heidin ja poikien kans treenailemaan. Heidi on lomalla ja tuli loppuviikosta omalta lomareissulta jenkkilästä, joten päätettiin illasta mennä tallaamaan jäljet Talosaareen. Heidi talloi mun tytöille jäljet ja mä talloin Pojulle, koska Luka oli saanut jäädä kotiin. Sikan jälki oli 450 m pitkä 5 keppiä, jana oli 7-8 m, vanheni n. 50 minuuttia. Janalta lähti ku tykki ja kävi taas tarkistaas takajäljen, nyt vaan hieman pitemmältä matkalta mitä perjantaina. Kuitenki kääntyi ja jatkoi jäljestämistä oikeeseen suuntaan. Nyt Sikka ajoi huomattavasti tarkemmin eikä seilannu jäljellä yhtän. Toki Sikka ei oo pitkään aikaan ajanu vieraan ihmisen jälkeä. Eli edelleen halutaan vapaaehtoisia tallomaan Sikalle jälkiä !!! Kaikki kepit nousi hyvinki varmasti.
Ja Aavan jälki. Kröhöm... En tiiä kuika me taas pystyttiin sössimään Aavan jälki. Okei, meistä ei kumpikaan ollu tajunnu että tuo pimeä tulee nykyään jo nii hiton aikasin, ja eihän kummallakaan ollu mitää lamppua mukana. Sori, oli Heidillä autossa, mutta eihän siinä ollu patteria. Janalta ei ees nähty mihin koko jälki meni (eikä Heidikää sitä muistanu) , onneks tsägällä Aava nosti jossain kohtaa jäljen ja lähettiin ajamaan. Ku vaan päästii jäljelle nii alun Aava ajoi super hienosti, pari ekaa keppiä nousi, vaikka tuotti meille hankaluuksia ku ei enää pystyny kattoo koiraa ku piti keskittyä omiin jalkoihin ku oli jo hämärää. Mutta sen jälkeen Aava hukkas jäljen koska siinä oli samoillu pari sienestäjää niillä paikkeilla. Ja koska oli muutenki pimeetä nii ei nähty missä ees merkit oli. Samoiltiin meki siinä joku tovi. Onneks puhelimissa on ees jonkilaiset taskulamput nii mentiin niitten valos ja löydettiin yks merkki mistä Aava sai nostettua jäljen ja päästiin loppuun asti. Mutta taas, tää oli jo 6-7 kerta ku me onnistuttiin kusemaan Aavan jälki. Todettiin että tullaanpa seuraavana päivänä talloon aamusta uudet jäljet, nii samalla saadaan loput merkit mitä ei pimeessä nähty nii kerättyä pois. Mulla oli maanantai vapaa joten näin tehtiin. Taas Heidi talloin mun tytöille jäljet ja mä talloin nytten molemmille pojille jäljet. Sikalle tuli jäljeksi 840 m, 5 keppiä, jana 12 m, vanheni  yli 2 tuntia ku jäätiin vaan Heidin kaa höpöttään kaikkee turhaa. No ihan hyvä välillä ajaa vanhempiaki jälkiä.Nyt Sikalla tuli taas epävarmuus janalla, eikä meinannu millää irrota sinne yli 10 metriin. Eli otin vähä lähempää ja sit nosti jäljen hienosti. Mutta itte jäljestäminen oli taas kaukana sunnuntai-illan hienosta tarkasta, eli sama moodi mikä perjnataina. Oli sielä muutama tosi hyväki pätkä, mutta pääsääntöisesti se oli kaukana nätistä tarkasta ajamisesta. Eli todellaki mennään nyt sitte pellolle ajamaan jälkiä. Kepit nousi kaikki hienosti.
Sitte Aava. Ja taas hitto kustiin periaatteessa taas sen jälki. Talosaaressahan on jousiampujien rata sielä mettäs ja sielä on niitä kaiken maailman elukota ja erilaisia maalitauluja, mutta e-i  k-o-s-k-a-a-n sielä oo tullu ketää vastaan. No ku Heidi tuli jäljeltä pois , nii totes että sielä oli ihmisiä ampumassa,  Kun hän oli kuullu että jousipyssyillä ammutaan nii ei oikeestaan uskaltanu enää liikkua ja pyrki mahdollisimman nopeesti pois. Oli sielä tullu muutamat ihmiset vastaan jokka oli oli kuulemma ollu vähä ihmeissään että mitä Heidi sielä tekee. Ja sanoivat vielä Heidille että sielä on muitakin että kannattaa olla tarkkaavainen. Sen takia ei Heidi merkannu loppua jälkeä eikä pistäny loppuun ees keppiä. No todettiin että Aavalle piti saada onnistunu jälk,i nii Aava ajoi Lukalle tarkotetun hyvin helpon ja lyhyen jäljen (eipä eläkkeellä olevalle spondarikoiralle tartte ihmeellisempää jälkee talloo, ku vaan pääsee jotai tekemään mielenvirkeydeksi). Eli Aava sai hyvin helpon hieman alta400 m pitkän 4 keppiä pitkän jäljen missä ei ollu yhtää mitää ongelmaa. Luka kävi ajamassa Aavan jäljen about puoleen väliin kepille, missä ei ollu vielä jousiampujia, eli saatiin Lukallekki jonkilainen jälki, ja haettiin ne pari merkkiä samalla pois mikkä oli Heidi vielä pistäny.

Maanatai illalla päästiin taas uuteen porukkaan treenaileen tottista koska Heidi kuuluu Saksanpaimenkoiraliiton Helsingin alajaostoon, ja heiltä puuttui halliporukasta muutama ihminen joten päästiin siihen porukkaan Heidin siivellä. Maanantaina siis alkoi niitten kanssa hallitreenit, jokka on Agility Akatemialla. Eli naurettiin Heidin kans että molemmat kävi nukkuus päikkärit ja syömäs ja sit mentiin yhessä vielä tottistelemaan. Ekaks ku mentiin halliin nii Sikka oli totaalisen agilitymoodissa, sillä sielä oli jätetty muutamia esteitä ja putkia keskelle kenttää houkuttimeksi. Eikä niitä siirrelty pois koska kukaan muu koira ei tee aksaa niin eihän ne niitä häirinny. Mutta oli pienen malin pää hieman sekasi, eikä meinannu mennä ollenkaa tottismoodiin aksa-härpäkkeitten takia. Sikka saattoi olla hyvässä seuruussa hyvässä mielentilassa, silti se yhtäkkiä singahti putkeen ja tuli taas takas seuruuseen niinku mitää ei olis tapahtunukkaa. Vein Sikan hetkeks autoon ja otin toisen kierroksen nii oli huomattavasti paremin tottis-moodissa ja teki huomattavasti paremmin töitä. Mitää suurta ja ihmeellistä ei tehty, ku nyt vaan oli tärkeetä ettei oltu aksamoodissa. Mutta kyllä se siitä. Sinänsä oon tyytyväinen että siirsi ittensä samantein aksamoodiin paikasta riippumatta, vaikka näki esteitä kentällä. Ja ehkä ens kerralla siirrän kaikki esteet reunoille nii ei meekkää sen takia aksamoodiin.
Aava pääsi vähä höntäilemään ja pääsi Aava muutaman kerran menemään kepit ja keinun yleisön pyynnöstä.

Siitä innostuneena käytiin Heidin kans tiistai aamuna omalla halilla heittääs nopeet aksatreenit niin että Heidi pääsi testaamaan lajia. Eli pääsi ohjaamaan Aavaa. Olin yllättyny kuinka hyvin Aava toimi Heidin kans, ja teki töitä täysillä. Okei, kyllähän Aava tuntee Heidin erittäin hyvin, mutta esim. Aava ei tee aksaa mun siskon kans oikeestaa ollenkaa. Sikan kans tehtiin aata. Ja että saisin ne juoksukontaktit. Ihanhyviä toistoja saatiin, mutta myös muutamat huonotki.... Tehtiin myös 2o-2o puomille mikä on jo suht hyvällä mallilla.

Tänään oli syyskauden vikat aksatreenit. Ja kuten tapoihin kuuluu niin ainahan on PAKKO pitää perinteiset kisat. Toki tälläkertaa hieman erimuodossa nimittäin pidettiin Gamblersit. Voin sanoo että oli hieman huikeeta!! Laji on maailmalla tällähetkellö melkoinen hitti , mutta meille Suomeen kyseinen laji ei oo vielä rantautunu. Säännöt löytyy Gamblersiin TÄÄLTÄ. Mutta radalla kaikki esteet pisteytetään (5 pistettä: kepit, puomi, 4: keinu ja A, 2: pituus, muuri, putket, 1piste: hyppy). Sulle annetaan tietty aika jonka aikana yrität kerätä mahdollisimman paljon pisteitä puhtaasti suoritetuilla esteillä. Kunkin esteen sai suorittaa vain 2 kertaa eli et voi hinkata esim puomia kokoaikaa. Kun aika umpeutuu tuomari puhaltaa pilliin ja sen jälkeen on tietty aika käydä suorittamassa kolme viimeistä estettä sallitussa ajassa, niin että et saa mennä viivan toiselle puolle vaa joudut ohjaamaan kauempaa. Meillä nämä ajat oli pisteitten keräämiseen 40 sekuntia, ja Gambleriin 20 sekuntia. Eli periaatteessa jos olit radan toisessa päässä nii sulla oli se 20 sekuntia tulla suorittamaan ne viimeiset esteet. Pisteitä sai siitä että jos suoritti hankalemman (meidän radalla putken kautta) ohjauksen Gamblerissa sai + 20 pistettä, jos helpomman (meillä hypyn kautta) sai +10 pistettä (eli sen lopun kolme vikaa estettä mikkä oli määritetty). Samoin jos suoritti kaikki putket radalta nii sai +6 pistettä. Pisteitä kerätessä ei saa kyseistä Gambleria suorittaa numerojärjestyksessä että ns. harjoittelis loppua valmiiksi.
Itte huomasin että vaikka rata näyttää helpolta ja kaikkee, mutta kyseinen laji oliki yllättävän vaikeeta, koska joudut itse suunnittelemaan radan ja se että koska normiaksaradassa on määritelty minne meet seuraavaksi nii tuossa joudut miettimään ja oot hieman epävarma minne mennään seuraavaksi, nii se näkyy koirissa. Myös kokeneemmissakin kisaajissa. Ja se jos ohjaus menee pieleen ja koira menee eripaikkaan minne itte suunnittelit, nii siinä kohtaa meinas ainaki itteltä pakka hajota pahasti. Me tehtiin kaks kierrosta mikä tuli tarpeeseen sillä eka kierros tais mennä kaikilta melkoisen plörinäksi. Mutta voin suositella kaikille. Hirmu hauskaa ja erilaista!! Toisaalta tässä näkee myös sen kuinka hyvä estefokus koiralla on. ja tuli todettua ettei se Aavalla ookkaa niin hyvä, varsinki jos oon pikkusenkaan epävarma. Tässä vielä meidän rata:

Mutta ens viikko lomaillaan seuran puolesta aksassa, ja sit alkaaki hallikausi!!

Mutta hieman pohdintaa. Mä en tiiä, mulle on nyt tullu joku ihmeen hinku lähtee opettaan Sikalle juoksukontakti myös puomille. Okei moni varmaan pitää mua täs kohtaa masokistina. Koska tiiän, se ei oo kuukauden , eikä kahden projekti, vaan puhutaan vuoden projektista. Onhan juoksukontaktit näyttäviä ja monessa suhteessa vois toimia Sikkaselle, koska se irtoo nii hyvin että voitettais siinä mielessä aikaa. Mutta toisaalta mietityttää oma vauhti, koska Sikka on jo nyt nii saakelin nopee, nii mietin että jäänkö vielä enemmän jälkeen sen kanssa. Ja toisaalta, meijän 2o-2o ei oo vielä niin vahva ettenkö saisi opetettua sitä juoksukontaktille. Tää idea tuli jo tos viimeviikolla mun mieleen ja oon nytte miettiny asiaa. Itte en halua opettaa sillä boxi-tyylillä (Rachel Sandersin tyylillä  ) vaan nimenomaan sillä  Silvia Trkmanin tyylillä. Mutta katotaan, siin suhtees pitäis vaan tehdä päätös ja lähtee treenaamaan. Eli näillä näkymin tiiän mitä ruvetaan tekemään Sikkaliinisen kanssa. Eli pari kertaa viikkoon juoksukontakti treeniä!!

Ei (kö) se ookkaa niin tyhmä miltä näyttää

Nyt on tullu taas tehtyä niin monenlaista että en jaksa ruveta erottelemaan meijän treenejä mutta muutama nosto:
Viime viikon tiistaina käytiin taas Meten ja Ariittan kans treenailees. Otin eka Aavan jonka kans vaan vähä höntsäiltiin ja tehtiin loppuun kaket. Aavalla m-s vaihto on jo tosi hyvä. Samoin toisin päin eli m-s. Niitä ollaan ny kyllä viimeaikoina hinkattukki.... nyt testailin i-s ja s-i vaihtoja. S-i vaihdot oli ihan hyvät mutta i-s vaihdot oli hirmuhankalat sillö valui melkeen joka kerta. Eli nyt otetaan ne treeniiin kunnolla nii saadaan kaket kuntoon :)
Sikka pääsi eka tekeen ilmottautumisen ja sen jälkee henkilöryhmää. Molemmat meni superhienosti vaikka henkilöryhmässä oli yhtenä ihmisenä Ariittan 3 vuotias tytär joka ei oikeen malttanu seistä paikoillansa. Ei se silti Sikkaa haitannu. Totesin vaan että ku kiersin ihmisiä nii  jos Sikka on ulkoreunalla nii meinaa hivenen irrota joten pitää ruveta kövelemään kaheksikkoa normiseuruussa. Tehtiin jääviä takapalkalla niin että Mette käveli aiva meijän takana ja ku annoin käskyn jäi nii vapautin samantien Metelle leluun kiinni. Maahan menoissa jäi jo kuverran kyttäämään lelua, mutta seisomisissa toimi hyvin. Saatiin hienot lukkojarrutukset niihin :) . Liikkeestö istuminen oli taas supervaikeeta ja jouduin antaa tosi vahvat avut siihen. Ne on selkeesti kaikkista heikoimmat.
Ariitta halus Diolle semmosen niin arkeakin helpottavan luoksetulo/kontaktitreenin. Sillä Dio vaan menee perheen muitten koirien mukana joten haluas selkeesti varmemmat luoksetulot ja se että reagoi omaan nimeensä vaikka ympärillä on muita koiria tai vaikka mitä tapahtuis. Käytettiin mun koiria hyödyksi sillä Meten Santtu-koiruus söis Dion samoin tein. Kirjaimellisesti. Otin Sikan sen oman treenin jälkeen vaan leikkimään ja höntsäileen kentälle ja Ariitta pyöri Dion kans meidän ympärillä. Voin sanoo että on se vaan hienoo ku koko treenin aikana Sikkaei kertaakaan vilassukkaa Ariittaa tai Dioa vaikka pyöri välillä parin metrin päässä. Ei se kyllä mistää välitä ku vaan hengailtiin kentällä <3

Viime ke oltiin ohjaajien treeneissä. Sillä kertaa tehtiin Sikan kanssa ruututreeniä. Voin sanoo että hitto tuo elukka on viisas. Okei päästiin ruudussa paaaaljo eteenpäin paikan suhteen ja sen fokuksen suhteen sinne ruutuun. Nyt ku mä vaan osaan ohjata sitä sinne. Rupes ymmärtämään paikan muutamalla toistolla. Piiaki sanoi että Sikalla oikeesti liikkuu ne herneet sielä pääkopassa sillä ei olis hänkään uskonu että oivaltaa asioita noinki hyvin.

Viime torstaina kävin tekemäs aksaa Kivikossa. Sikan treenistä ei jääkkää jälkipolville kerrottavaa. Mutta Aava. Meidän keinuoperaatio on vihdoin päässy maaliin saakka!!!Eli tehtiin koko korkea keinu ilman ahdistumista tai paineistumista. Nyt on kuulkaa lottovoittaja-fiilis. Jos lähdettiin siitä, että ku vaan kävelinkään keinun ohitte nii Aava jo juoksi pois kentältä. Kaiken kaikkiaan tähän meni yli vuosi sillä pidettiin kunnn taukoja että Aava sai "kasvaa" asian suhteen. Mutta nyt vaan varmuutta ja sittekohti kisoja :)

Tiistaina kävin itteksenitreenailees hallilla aksaa. Aavan kans otettiin takaakierrot treenin aiheeksi, sillä Aava lähtee tosihuonosti takaakiertoihin ja joudun saattaa sen tosi läheltä estettä, hyvin rupes karvakasa tajuumaan ja irtomaan niinhin takaakiertoihin. Sikan kanssa tehtiin niinkin yksinkertaista asiaa, ku että oppis itsenäisesti "noukkimaan"esteitä vaikka en niitä sen enempi merkkaisikkaa. Hyvin neiti ymmärsi. Itseasian ihan hemmetin nopeesti.

Eileen meillä oli kouluttajien treenit hallilla. Lajina siis toko. Päätin räväyttää potin ja tein Aavan kans kokeenomaisen treenin, koko avon lävitte. Konaisuutena oon ihan supertyytyväinen sillä teki hyvällä ilmeellä koko kokeenomasen. Pieniä pikkuvirheitä sattui : kiertotötsä oli pistetty nurkkaan ja lähetettiin vinosti kiertoon, näitä ei olla tehty koskaan , eikä Aava meinannu bongata kulmassa olevaa tötsää millään. Eli tää menee treenilistalle. Seuruu vähä hajoili niin ku se tähän asti on hajoillu, hyppy oli hyvä, luoksari hyvä, jäävät ok, ruudussa jäi liian eteen ja ku karvakasa tulee maahanmentäessä eteenpäin niin varpaat tuli etureunan yli. Eli edelleen jatketaan sen paikan treenaamista. Ja kaukoissa se nousi!!! Tehtiin kaukot vikana ja palkkasin Aavan ekasta istumisesta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin

Muuten ollaan Sikan kanssa saatu nytte kaikki jäävät tietyssä suhteessa valmiiksi: erottelee (mikä ei oo koskaan ollu ongelma), ja tekee hienot jäävät ilman apuja. Luoksarin pysäytykset on hienot lukkojarrutukset. Ja sikkalainen EI ENNAKOI. Hieman luksusta ku ei tartte miettiä että rupeeko ennakoimaan vai ei. KOkeilin vielä eteenmenoon maahanmenemistä, mutta se oli liikaa pienelle malinoissille, sillä neitokainen meni ihan sekasi, Ei tienny mitä piti tehdä, sen jälkeen ei meinannu ees irrota lelulle, ku tein eteenmenon suoraa lelulle. Hassu... Ja meidän tunnariprojekti edistyy. Oon tehny niin että mulla on namialusta metrin pääs tunnareista eka vapautan namille jonka jälkeen ettii oman. Tuntuu toimin ja rauhoittavan neitiä mukavasti että touhusta tuleeki jotain.

Ja jotta saisin tästä tekstistä tulisi jäätävn pitkä nii kirjotetaan vielä tästä päivästä. Nimittäin tänään kävin Sikan kanssa Lahdessa BH-kokeessa. Ja läpihän se meni!!!! Niin vain tuli SIkasta BH Sikka :) Tuomarina toimi Vesa Häkkinen. En ollu ennemmin käyny kyseisen herran kokeissa, mutta voin nyt näin kokemuksesta sanoo että on sitte tiukka tuomari tottiksien suhteen. Monelta muulta olis päässy läpi , mitkä Vesa hylkäs.
 Mun epäonnekseni arvoin meille numeron 2. eli mun kauhu: ekas paris ja heti paikkikseen. .. Puoliväliin asti Sikka makas hyvin, mutta sitte nousi istumaan. Pysyi kuitenki nätisti eikä lähteny minnekkään. Hihnaseuruu: arvaa ollaanko koskaa ees treenattu, ihan ok:sti Sikka seuras. L-siipi meni ihan mettänrajaan minne Sikka vilkaisi muutaman kerran mutta muuten ja hölöryhmässä jouduin antaa lisäkäskyn. Arvosanaksi vielä erittäin hyvä. Vapaana seuruussa normi hyvää työtä, ja arvosanaksi erittäin hyvä. Istumisessa, ei mitää moitittavaa, arvosanaksi erittäin hyvä. Maahanmeno ja luoksetulo: Seuruu hyvä ja jäi hienosti, mun kutsusta Sikka tuli, mutta niin lähti myös rotikkauros paikkiksesta. Kyseinen uros ei ollu ihan niistä kilteimmmästä päästä. Siirsin Sikan mun taakse että jäin koirien väliin. No rotikan ohjaaja tuli muutaman sangen painokkaan kirosanan saattelemana juosten ja hääti koiransa pois. Mutta tämän takia meiltä jäi liike vajaaksi mutta saatiin arvosanaksi hyvä. Myöhemmin kyllä rotikan ohjaaja tuli pahoittelemaan, mutta eipä tuo niin haittaa sillä ku se ei Sikkaa haittaa yhtään, eikä se ollu moksiskaa tilanteesta. Mutta näin kokonaisuudessaan Sikka teki hirmu hyvää työtä, vähän se oli aluksi tavallista enemmän vietereillä mun jännityksen takia. Ja näkyi kokemattomuus kisatilanteessa. Eli nyt vaan rutiinia kisamaisiin treeneihin.
Mutta veikkaan että näistä kokeista tulee vielä sanomista jälkikäteen, sillä esim ku se rotikka tuli luoksarissa meijän "päälle" niin periaatteessa sääntöjen mukaan koirakko pitäis hyljätä ja siitä pitäisi mennä tieto liittoon. Kuitenkin koira suoritti hyväksytysti bh:n läpi (koirakko teki kyllä ihan törkeen hiennon tottiksen ja sai kaikista arvosanaksi erittäin hyvä, ainoo vaan oli se paikkis siihen saakka ku annoin Sikalle luoksarikäskyn) siitä jo moni paikalla olevista vimmastui. Lisää vettä myllyyn toi se että meidän jälkeen olevassa parissa oli sakemanni narttu joka ei koko kaavion aikana ottanu ku yhden hyvin lyhyen kontaktin ohjaajaan. Toki käveli vieressä, välillä vähän haistellen ja oli kunno perinteinen matkalaukkumalli. Koko kaavion aikana ei koira oikeen skarpannu millään lailla ja teki kaikki sangen hitaasti, vaikka ohjaaja hiljaa jutteli höpötti/yritti kehua koiraa puolet koko kaavion aikana. No se koirakko sai hylätyn. Moni protestoi sitä, että koira suoritti kaikki liikkeet ja seuruussa piti paikkansa, mutta missään sääntökirjassa ei sanota että koiran pitää pitää kontaktia (piti ittekki tarkistaa ja eihän sielä sanota ku : koiran täytyy olla rauhallisena ja tarkkaavaisena ohjaajan vieressä). Eli tämä oli maailmasta suurin vääryys sillä rotikka lähti ja sai hyväksytyn mutta tuo sakemanni ei. Mulle ittelleni on oikeestaan ihan sama, ja saa kaikki tehdä omat johtopäätöksensä,  mä en oo tuomari. Mulle riittää se että saatiin Sikkasen kanssa koe hyväksytysti läpi :)

Tokoiluinnostuksen massa-aalto

Täytyy myöntää, että muhun on piiiiiiiitkästä aikaa purru taas perinteinen tokokärpänen. Hitsit ku tokon treenaminen onki kivaa!!!

Tiistaina illalla oli tarkotus mennä kolmisteen treenaileen, mutta Ariittalle tuli logistisia ongelmia joten oltiin Meten kans vaan kaksistee. Olipas kyllä ihan sairaan mukavaa nähdä Metteä ja sen hurpaleita pitkästä aikaa. Ja totta kai oli kiva nähdä mimmonen hirmu-karvakorva Sintistä oli tullu. Sakemanni-neidillä on jo ikää huimat 5 kk. Voin sanoo että mä en oo ikää nähny noin hyvä päistä ja täysjärkistä sakemannia en oo ikää nähny. Hieno pieni :)  Mutta treeneihin: Aava pääsi vaan höntsäileen ku tehtiin tottiksia, eli teki muutaman kerran aan , vähä seuruuta ja eteenmenon.
Sikkasen kanssa tehtiin ilmottautumisia, missä ei ollu yhtää mitää ongelmaa: kertaakaa se ei ees vilkassukkaa Metteä. Tehtiin muutamat noudot ja niiden loput koska meinannu jäädä vähä kauas palautuksessa. Yks luoksari ja loppuun eteenmeno. Hienosti Sikanen teki töitä vaikka oltiin uudella kentällä Espoon perukoilla :)

Keskiviikkona oli omat ohjatut aksatreenit. Kerranki tuli kuvattua omat treenit... tulee tehtyä sitä ihan liika vähä. Kutosputkelle leijeröiti meinas olla vähä hankalaa joten palkattiin Aava muutaman kerran kutos putken alkuun. Ongelmana oli myös kasi putki sillä Aavalla on kontakti esteet huomattavasti vahvemmat joten meni suoraa aalle. JOten palkkailtiin myös putken alkuun sieltä.  Kymppiesteelle meinasin olla melkeen aina myöhässä mutta muuten ok. Kepeillä oli ensin puomin puolella mutta juostessa jouduin tehdä pienen koukun etten törmää esteeseen ja sen takia Aava meni väärään putken päähän. Olis pitäny päästä niin paljo edelle koiraa että se olis toiminu mutta koska Aava tarttee niin paljon tukea kepeillä joten en päässy. Olis pitäny juosta toista puolta jo alun alkaen. Tein sen vasta lopussa . Muuten loppu oli super hieno (otettiin vaan pituudelle asti ku keinu on edelleen vaiheessa). 19 esteen Aava noukki matkalta hienosti ja aalle irtos hyvinki nätisti. Oon kyllä supertyytyväinen. Sen verran olin laiska että en jaksanu fiksata videota minkä Erja kuvas treeneistä joten pistin kaikki yhteen pötköön. Ohjauksissa on vielä paljo parantamisen varaa: esim. en ohjaa loppuun asti monestikkaan putkiin
  Sikan kans tehtiin rengastreeniä, niin että tein erilaisia ohjauksia renkaalle. Sikka rupes hakemaan ihan superisti kyllä renkaalle, eikä missannu kertaakaa että olis menny ohi. Tehtiin vielä juoksukontaktia aalle. Sikkanen asetti oman laukkansa niin superisti jo just niin ku pitää joten muutamia treenikertoja nii uskon että se on sitte siinä. Ei tartteta miljoonia ja miljoonia toistoja.

Torstaina ku olin käyny pitääs treenit nii kävin tekemäs molemmille tytöille lyhyen ruututreenin Heurekan nurtseilla. Aavan kans hakattiin päätä seinään sillä tuntui että karvakasa ei oo koskaa taas kuullukkaa koko ruudusta. Hitto ku välillä Aava tekee hienoja (ja oikeaoppisia) ruutuja, ja välillä ei sitte millää. Hieman turhauduttavaa....
Sikkanen rupee jo ihan hyvin hahmottamaan ruudun ja vauhti on hyvä, mutta nyt meillä on seuraava ongelma: Sikka pysähtyy nopeesti ku sanon, mutta kääntyminen vaatii sen verran ison tilan jolloin jää ruudun reunaan, mun tapauksessa ruudun oikeeseen reunaan. Eli työsarkaa meillä on vielä Sikkasen kanssa.

Perjantaista ja lauantaista sai tytöt vapaapäivät mun töitten takia ku taas vietin pitkät päivät töissä. Tänään oli taas yhteiset tokotreenit Sirkuskentällä. Aavan kans tehtiin ensin paikalla istuminen piilossa: ei mitää  ongelmaa. Tehtiin muutamat ruudut, joista eka oli hyvä mutta tyhmänä en jättäny siihen joten homma taas kusi arrrggghhhhh..... tehtiin muutamat jäävät ja ohjatut. HIenosti Aava toimi, eli ei ongelmaa.
Sikan kans tehtiin kiertoa sillä matkalla kiertoon juostessa vilkasee mua e(mutta se ei oo millää tapaa epävarmuutta vaan tarkistus että koska tulee palkka) joten palkkailin suorista menoista suoraa merkille niin että mulla oli pallo tötsän takana. Sikka meni siitä ihan sekasi, mutta pienen vääntämisen jälkeen neiti tajus jutun juonen. Tehtiin myös liikkeestä jääviä. Ne etenee pikku hiljaa. Eniten olin tyytyväinen että Sikka kuunteli kivasti ja teki kyllä kaikki oikein, toki tekniikassa on vielä tekemistä. Lyhyt seuruu, sillä on ruvennu painamaan, ja sille pitää vielä tehdä jotain. Veikkaan ettei se korjaantunu tällä yhellä treenillä. Otettiin loppuun vielä muutamat eteenmenot. Eka vietiin yhessä, hienosti irtos. Tokassa vietiin esine valmiiksi tehtiin seuruuta ja kaukoja jonka jälkeen lähetin eteen. Oli neiti jo unohtanu mutta lähti silti nätisti suoraan ja lujaa eteenpäin. Eli nää meijän eteenmenotki edistyy :) :)

Perjantaina kävin tyttöjen kans  Nuuksios ja jopa muistin ottaa kameran mukaan. Joten loppuun vielä muutama kuva tytöistä siltä reissulta :)

Pienen pieni tokoinnostus

Taas mentiin viime viikko ja maanatai tukkaputkella, ja loppu viikko mennään kans. Mutta sen jälkeen olis tarkotus pitää tytöile molemmille vähä rauhallisempaa elämää että pääsee molemmat tytöt vähä palautumaan. Keskiviikkona pääsi Sikka piiiiiitkästä aikaa pureksimaan. Viimeks ollaan oltu juhannuksena eli taukoo tuli melkee 2 kk. Suht hyvin Sikanen teki töitä, eikä ollu mitää oikestaa unohtunu. Silti mulla on kyllä totaalisesti motivaatio hukassa montsun suhteen. Tai oikeestaan lajia kohtaan on kyllä motivaatioo, mutta ku ei oo kunnolla aikaa, treenata nii syöhän se motivaatioo. Mutta tällä hetkellä pistin montsun jäihin ja meen fiiliksen mukaan :)

Torstai oli mulla vapaapäivä joten sai tytöt kahet treenit. Aamusta kävin tekemässä aksat: Sikan kanssa tulin viimeviikolla siihen tulokseen että nyt kun oon nostanu rimoja Sikallekki, nii pikkumali menee takaakierrot niin siivekettä nuollen että yksinkertasesti ei vielä suorista omaa linjaansa niin paljoo, että sen fysiikka riittäis hyppäämään korkeaa hyppyä. KOirahan kuitenki punnertaa periaatteessa ittensä yhellä jalalla sieltä ylös nii onhan se raskasta, ja Sikanen on vielä nuori. Tein niin että laskin siltä puolelta miltä hypättiin takaakierto vähä matalammalle (eli rima oli vinossa). Ihan hyvin Sikka rupes jo jollain lailla miettimään omaa linjaansa hypylle. Tehtiin myös muutamat puomit ihan vaan läpi juoksuna ja aloitettiin tosisteen treenaa kontakteja (2on-2off). Aava pääsi tekeen muutamat keinut. Sillä hitto nyt me oikeesti opetellaan se että päästään kisaamaan!!! Ja tehtiin muutamia keppikulmia. Näistä meillä on vielä paljon tekemistä ylempiä luokkia ajatellen...
Illalla ennen ku pidin treenit hallilla nii tein molemmille tytöille tokotreenit. Sikan kans ensin seuruuta, opiskeltiin hyppyä (tehtiin lelulla hyppynoutoja) ja koska tokoesteeseen oli jotenki ihmeen kaupalla kaikki laudat nii hyppyytin vielä muutamat 80 cm hypyt. Noutojen kans vaikka heitin vähä vinoon nii hyvin haki hypyn eli tää asia meni kerrasta jakeluun. Ja ne kasikymppiset oli niiin hienot... ilmavat, hyvällä tekniikalla, ei kaahottanu ja katto oikeesti sen korkeuden ettei tehny mitään jäätävää kenguruloikkaa. Loppuun pääsi Sikanen opiskelemaan ruutua eli juoksi muutamat kerrat targetille.
Aavan kans tehtiin ruutua, ylläri... nyt haki ihan nätisti takalaitaan. Aava teki myös muutamat hypyt ja ohjatun kokonaisena liikkeenä.

Perjantaina menin hienosti töis niksauttamaan selkäni joten kävin tekees tokotreenit sen mukaan mitä selkä kesti. Muuten tuo selkä on ihan ok, mutta tietyissä asennoissa tulee "pieniä" kipupiikkejä. Sen takia tein molemmille tytöille ruutuun lähetyksiä. Sikka on kyllä oivaltanut yllättävän nopeesti mistä on kyse että uskon että ruudun opettamiseen ei tartteta miljoonaa toistoa. Osaa näyttävästi mun pikkukoiruus käyttää aivoja. Sillä rupes itte jo hakemaan ruudun keskelle vaikkei ees kattonu missä targetti oli. Sikan kans jumpattii  myös kakeja.  Tulin siihen tulokseen että Sikalle on huomattavasti luonnollisempaa tehä etujalka kaket.  Ja rupes tarjoomaan mukavasti oikealla tekniikalla vaihtoja. Hihiii, mun hieno pieni Mali ja superhienot kaket :) Aavalla oliki taas ongelmia ruudun paikan kans... arrrgghhhh, miten tää voi olla näin saakelin vaikeeta tuolle karvattomalle karvakasalle.... eli jouduttiin vähä hinkkaamaan. Tehtiin myös Z, jossa kaikki meni oikeen eli kuunteli hyvin!!

Lauantaista tuli vapaapäivä tytöille. Pitsi sori, nyt huijaan. Ohikulkumatkalla käytiin tekees Aavan kans 2 kertaa keinu.... Mulla piti olla pitkä päivä töis, mutta oli nii hemmetin helppo ja nopeet häät hoidettavana että pääsin ihan oikeesti ihmesten aikan kotiin. Joten käytiin tyttöjen kaa viereisellä pellolla ja otin kameran mukaan. Lopussa muutama kuva siltä reissulta.

Sunnuntaina käytiin heittääs nopeet aksat. Sikalle jatkettiin takaakiertoteemalla ja tehtiin välistävetoja. Nyt huomas selkeesti kuinka oikeepuoli on huomattavasti helpompi mitä vasen niin välissävedoissa ku takaakierroissa. Eli nyt ruvetaan jumppaamaan vasentapuolta. Aavan kans tein lyhyen leijeröintitreenin ja yllätys, pääsi tekemään myös muutaman keinun... Illalla saatiin tyttöjen kans melkosta herrasmiesseuraa ku isosisko tuli kylään omien afgaaniensa kans. Mirvan molemmat herrasmiehet oli ollu kokopäivän maastojuoksu kisois Vihdissä ja tulivat mun työ yökyläilemään. Sikan mielestä varsinki Affe oli varsin kummallinen ja hieman pelottava tapaus. Vähemmästäki ku iso uros jolla on karvaa enemmän ku laki sallii. Mörri on vasta juniori (6kk) joten myöhemmin SIkkaki jopa lämpes leikkimään.

Maanatai oliki sitte jännäpäivä, sillä silloon oli Sikan viralliset lonkka- ja kyynärkuvat. Silmät oli terveet. Sanottiin että lonkat on A:n ja B:n rajamailla, ja kyynärät 0/0. Eli nyt sitte jännätään virallisia tuloksia.
Illasta oliki sitte maailmasta hiennoimmat treenit Aavan kans sillä olin saanu Maaretilta sen vuoron Agilityakatemiaan. Iso kiitos tästä :). Eli päästiin Oreiuksen Juhan valvovan silmän alle treenaamaan. Voin sanoo että oli niiiiiiiin siiiiiiiistiiiiii. Saatiin muutamia hyviä ideoita kuinka mun kannattaa Aavaa ohjata. Ja testattiin semmosia ohjauskuvioita joita en normaalisti tekisi Aavalle (todennäkösesti ei tekis kovin moni muukaa omalle koiralle)., ei olis ittelle tullu ees mieleen . Ja kyllä huomaa että on ammattilainen asialla ja toimihan ne huomattavasti paremmin. Alussa tehtiin muun alkeisporukan mukana suht helppoo 13 esteen rataa jossa oli h-i-t-o-s-t-i takaakiertoja ja sen myötä aika hankaliaki ohjauksia. Tehtiin se pari kertaa läpi, mutta Juha pisti meidät suoraa radalle, mikä oli valmiina. Rata oli oikeesti hemmetin hankala kolmosten rata missä oli hankalia kohtia: Juhan tyyliin paljo takaakiertoja, päällejuoksuja ja hankala keppikulma. Silti niin vaan selvittiin Aavan kans yllättävänki helposti. Saatiin myös paljon kehuja mikä jokseenki lämmitti, koska tiesin että tämä kaveri ei kovinkaan helposti kehuja jakele.
Tästä on niin siisti jatkaa Aavan kanssa meidän aksa-hypetystä, sillä nyt ollaan saatu treeneihin semmonen hieno flow, ja oon löytäny ittelleni se taistelu tahdon vaikka joku menis pieleen niin en lopeta ohjausta siihen vaan silti painetaan menemään. Tän takia oon Aavaan saanu hieman sitä röyhkeyttä mitä kaipaan , niin paljo ku tommoseen lapaseen sitä voi saada. Mutta positiivinen asia oli, että vaikka nytki oltiin ihan vieraas paikas ja vieraita ihmisiä nii aksassa tuo meidän kupla toimii eikä se välitä mistään muusta ku mennään radalla. Ja ihan voin näin loppuun sanoa, että selkä ei ehkä ihan tykänny tuosta aksaamisesta, sillä Juhahan pisti meidät juoksemaan ja huolella. Mutta olisi pojat sen arvosta :D

Aina joukkoon mahtuu näitä, Sikka fiksulla ilmeellä -kuvia

Tokottelua ja maraton-jäljet

Nytten on tullu aikas paljo treenailtua ittekseen , muutaman kerran Heidin kanssa tokoa/tottista Ja kerran käytiin Mirandan ja Ekan kanssa. Mitenkään erityisesti en jaksa ruveta treeneijä erittelemään mutta yleisesti ottaen Sikasen kanssa ollaan saatu seuruu huomattavasti paremmalle mallille: enää ei edistä ja mielentila on noussut mukavasti. Muutamia kertoja ollaan tehty bh:n seuruukaavio kertaalleen läpi palkkaamatta ja hyvin kestää koko kaavion :) . Liikkeestä seisominen rupee olemaan aikas lailla valmis kokonaisena liikkeenä, totta kai varmuutta se vielä vaatii mutta muuten. Vielä ei oo ainakaa tullu mitää ennakoimista, siis nimenomaan vielä. Toki en usko että rupeekaan nii mahottomasti ennakoimaan. Paikkikset on menny eteenpäin, edelleen nousee helposti istumaan mutta ei enää ihan niin helposti. Mutta minnekkään se ei kyllä sieltä lähde :) Nyt pitäis ottaa työn alle muut jäävät. Ja ruveta treenaileen hyppyjä ja pk-aata. Samoin jatketaan kaukojen kanssa painimista, sillä jos teen i-m vaihtoja lähellä nii Sikka rupee tarjoomaan eteentulemista. Jos oon kauempana nii on selkeesti vielä liika hankalaa joten siinä riittää vieä työsarkaa...
Aavan kanssa ollaan vaan vähä höntsäilty ja tehty kaikkee hauskaa niin että saisin sen mielentilan vielä korkeemmalle. Seuruu rupee näyttämään jo vähä paremmalta eli ei enää irtoo niin pahasti ja edistäminenki on vähentyny , jessss :) Pelkkään kiertoon ollaan tehty mielentilan nostatusta ja vauhtia, joka rupee olemaanki hyvällä mallilla. Samoin ollaan tehty muutamat tunnarit jokka ollu ihan ok ja ohjatun suuntiin ollaan tehty varmuutta.

Sunnuntaina oltiin kimppatreeneissä Malminkartanon Sirkuskentällä. Alkuun tehtiin paikkis mihinkä otin Sikasen. Otin neidin aikas lailla suoraa autosta ja oli neidillä kierrokset pikkusen liika korkeella olemaan paikkiksessa varsinki ku vieressä oli myös hyvin rauhaton koira. Aika tais olla 2 min. Pari kertaa nousi istumaan ku seisoin selkä siihenpäin. Muuten oli hieman levoton ja neidin jouset oli niin pingotettuna ku olla ja voi. Muuten Sikanen teki sangen hienosti seuruuta ja muutamat noudot vaikka kentällä oli 7 muuta koirakkoa treenailemassa erilaisia juttuja, keskittyi hyvin siihen mitä mä sanon , eikä kontaktit tipahdellu yhtää :) samaan kasaan tuli tehtyäi kierron ja noudon erottelua , olin ihan varma ettei kuuntele, mutta hyvin kuunteli eikä mokannu kertaakaa , Hieno pieni paskiainen :) Sen verran oli pienellä malilla virtaa että ku pomppi mun edessä nii meillä kolahti päät yhteen , niin multa lohkes etuhampaasta puolet pois. Joten maanataina tuli käytyä sitte hammaslääkärissä paikkaamassa hammas. Tässä kohtaa kiitän onneani että on tapaturmavakuutus, joten meni sen piikkiin vaikka kävin yksityisellä laitatuttamassa hampaan kuntoon. Eli nyt kehtaa taas hymyillä :D
Aavaki pääsi vähäsen treenailemaan kimppatreeneissä. Sen suurempaa ei tehty, vaan keskityttiin siihen että saisin sen pysymään meidän omassa söpössä kuplassamme ku tehään töitä. Aluksi pälyili hirveesti ja vähä meinas neitiä ahdistaa, mutta yllättävän nopeesti sain Aavan taas kuplaan ja tekemään hyvin töitä. Tämmösiä treenejä pitäis vaan ottaa niin plajo enemmän että saisin tuon meijän kuplan huomattavasti vahvemmaksi.

Tänään kävin tallomassa molemmille tytöille jäljet ku meen iltavuoroon. Molemmille tuliki melkoiset maraton-jäljet. Sikalle 1,1 km pitkä, vanheni 1,5 tuntia, keppejä 7 ja jana tais olla vaan 5-6 metriä. Eli nyt on Sikanenki päässy kilometri kerhoon jälkien kans. Jana oli ihan superhieno, ja lähti suoraa ja nosti jäljen ku oppikirjassa konsanaan. Alussa kaahotti ja oli semmosta sähellystä mutta rauhottui jälljelle ihan hyvin. Muutamia selkeesti vaikeempia paikkoja oli sillä jälki kulki pienen pätkän (vähä alta 100 m) avokalliolla ja koska tuuli näin lujaa nii oli pikku-malilla vähä vaikeuksia. Ja samaan kasaan tuli muutama sienestäjä vastaan nii meni neiti vähä sekasi ja hämilleen. Mentiin sienestäjien ohi ja näytin näytin jäljen uudestaan nii lähti taas hyvin jatkamaan hommia. Muuten ajoi ihan ok, ei parasta Sikkaa, ja lopussa meinas tulla jo neidille pieni epäusko että loppuuko tää koskaan. Keppejä nousi 5/7 mikä on Sikaksi tosi vähä... Toki en ollu taaskaa merkannu niitä joten pitääpä ruveta merkkailemaan että saadaan ne kaikki sieltä nostettua.
Ja Aava. Se vasta saiki maraton-jäljen sillä pituutta huimat 2,6 km, keppejä 8, jana ei olu ku vaan 7 m, ja vanheni melkeen 2 tuntia.  Mettät oli mulle uusia ja eipä sitä koskaan tiiä mitä tulee vastaan, joten sen takia Aavan jälki vähä venähti. Tarkotus oli talloo reilun kilsan jälki. Maastollisesti jälki oli hirmu raskas sillä paljo jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, että ittelläki tuli oikeesti hiki ku väänsit ylämäkiä ylöspäin. Ajattelin jo että hitto mitähän tästä tulee ku oli niin pitkä. Niin vaan mun karvaton karvakasa ajoin ihan hemmetin hienon jäljen. 2 kertaa hukkas jäljen (oltiin n. 20-30metriä jäljen sivussa) mutta silti nosti aivan hemmetin hienosti jäljen ylös ja lähti jatkamaan hommia. Mun onneksi molempien hukkaamisien ja nostamisien jälkeen oli kepit josta Aava sai selkeesti ihan mahottomasti itseluottamusta ja kepin jälkeen lähti ihan eri moodilla taas painattamaan jälkeä. Vikat 2 keppiä jäi Aavalta nostamatta joten nostatin  vikan kepin. Tässä kohtaa annan kyllä anteeks koska tokavika keppi oli 2,3 km kohdalla ja näki että koira oli jo hemmetin väsyny eikä tarkkuus enää riittäny nostamaan keppiä.
En voi olla ku tyytyväinen , sillä kumpikaan tytöistä ei oo ikinä ajana noin pitkiä ja maastollisesti suht vaikeita jälkiä. Ja se kuinka sinnikkäästi mentiin loppuun asti vaikka koiruudet oli jo selkeesti väsyneitä. Onne vaan niin hienot jälkikoiruudet <3 no nyt mulla onki kotona kaks raatokoiraa ;D