Kansainvälistä settiä

Tänään oli tietyllä tavalla odotettukkin saksalaisen Peter Scherkin tottis-seminaari Riihimäellä. Joten nyt on niin sanotusti takki tyhjä, ja saanu (jälleen kerran) todeta kuinka väärin onkaan kouluttanu koiransa , että tehdään sitte seuraavan koiran kanssa oikein. Paljon äärettömän hyviä juttuja taas on paljon vinkkejä.

Alotetaan ihan vaan siitä, että kuka Peter edes on. Näin pienesti sievästi sanottuna, hän on kolmin kertainen maailmanmestari ipossa, Saksan mestaruuksia jäätävänmoinen kasa, edustanu Saksan joukkuetta monen monena vuotena, ja harrastanu koiraurheilua yli 30 vuotta. Eli lyhyesti tiivistettynä: ei ollenkaan paskempi kaveri. Peter kouluttaa hyvin vahvasti positiivisen kautta ja menee puhtaasti mielentila edellä, ei käytä kovinkaan suuresti suoranaisia pakotteita (tästä olin yllättyny sillä olin kuvitellu että saksalaiset menis vähä kovemman käden kautta, mutta tässäkin suhteessa näyttää koulukunta muuttuvan).
Koska tottis on niin laaja käsite jossa on niin paljon elementtejä, että menis monta päivää aikaa , joten Peter oli valinnut meille aiheeksi kaks tärkeintä: seuruu ja noudot, sillä melkeen kaikki pisteet tulee niistä. Vaikka aikaa oli näihinki varattuna 7 tuntia, nii ei se riittäny millää. Itse jouduin valitettavasti lähteä vähä kesken koska olin luvannu mennä illasta kouluttamaan yhen yksärin, joten veikkaan että seminaari venyi aikataulusta n. 3 tuntia. Peterin tyylistä seminaarissa, niin hän käytti hyvin plajon videoita tukenaan, ja selitti hyvin selkeesti ja yksityiskohtasesti asiat, ja antoi esimerkkejä elävästä elämästä. Eli niin että varmasti kaikki ymmärsi mitä hän ajoi takaa. Kirjottelen tästä jonkin näkösen tiivistelmän ranskalaisilla viivoilla mitä tuli taas opittua.

- Ihan ensimmäisenä: meistä kaikista ei oo maailmanmestareiksi, mutta meilla silti voi olla kivaa, ja me pärjätään sillä tasolla mitä me osataan. Eli esimerkkinä: ei meistä kaikista oo viiden tähden kokeiksi, mutta kun me noudatetaan oikeeta reseptiä, niin me saadaan siitä ruuasta hyvää että sitä voi syödä. Ja se riittää. Sama pätee koiraurheilussa
- Suurimmalla osalla (oikeestaan kaikilla) on yks suuri ongelma kouluttamisessa: kun koira tekee töitä (esim. seuraa) nii me ollaan usein hiljaa tai sanotaan silloon tällöön vain jotain, mutta kun me annetaan palkka niin ruvetaan hihkumaan. Ei näin. Vaan meidän pitäis kehua koko ajan kun koira tekee töitä, mutta kun koira saa palkan, meidän pitäisi vaieta kokonaan. Tää perustuu sosiaaliseen palkkaan: kun me kerrotaan koiralle eetä nyt sä teet oikeen se vahvistaa tekemistä (eli koiran aktiivisuutta esim. seuruu), mutta jos me ruvetaan hihkumaan palkan jälkeen se ei vahvista niin vahvasti sitä yhdessä tekemistä. Tähän palataan myöhemmin tekstissä.
- Peter opettaa jo pennun heti uuteen kotiin tullessa että ruuan saa tekemällä vaan töitä. Ja ensimmäiset 2 kk pentu saa ruuan vain omistajan kädestä.
- Mitä parempi on koiran mielentila ja halu tehdä töitä niin sitä vähemmän joudut käyttää pakotteita. Eli jos ajatellaan kellon viisareita se paras, turvallisin ja mahtavin juttu on se kello ysin kohdalla ja se pakotteitten paskin on kolmen kohdalla. Se kohta/sektori missä koira tekee töitä on aina vakio. Eli jos koiran mielestä parhaita os sielä kello ysissä nii koiran oman sektorin huonoin on klo yhdessä jolloin ei joudu käyttää kovinkaan paljoo pakotteitä. Mutta jos koiran motivaatio on suurimmillaan esim kello yhdessätoista on huonoin kello kolmen kohdalla, eli vaatii paljon pakotteita. Eli koiran motivaatio sektori pysyy samana mutta sä voit itte valita missä kohtaa se on ysin ja kolmen välillä. Hieman hankala selittää.

SEURUUN OPETTAMINEN:
- STEP 1:Heti ekana päivänä ku pentu tulee uuteen kotiin hän aloittaa mielentila treenin seuruuseen ruuan avulla. Hän ottaa yhden nappulan, pistää sen peukalon ja etusormen väliin sanoo että tehdäänkö tottista ja seuruuttaa imuuttamalla max. 2 askelta -> palkka koko ajan hyvin vahvasti kehuen. Kun koira sai namin hän kävelee hiljaa takasi ruokakipolle ottaa uuden nappulan, kun pentu tulee luokse kysyy taas tehdäänkö tottista ja taas sama max. 2 askelta hyvin vahvasti kehuen -> palkka ja hiljaa kävelee ruokakipolle ja toistaa tätä joka ikisellä ruualla. Muutaman päivän päästä koiralla on se halu että tehdään tehdään ja askelmäärää pitennetään. Peter painotti siihen että koiralla pitää nimenomaan olla halu tehdä töitä = me ei kysytä koiralta voisikko tulla, vaan koiralle annetaan lupa tehdä töitä. Samoin Peter painotti siihen kehumiseen: hoe kokoajan vaikka hyvä hyvä hyvä hyvä, jolloin koira saa jo rytmin seuruuseen. Eli hyvä rytmi tulee siinä samassa "vahingossa". Jos koira lähtee haahuilemaan muualle esim. toiseen huoneeseen, pistetään ruoka pois -> se pennun päätös ja ongelma, ei ohjaajan. Eli palkitaan siitä että koira on jo aktiivinen ohjaajaa kohtaan. Älä koskaan näytä koiralle eetä SÄ haluat sen luoksesi (vaikka kuinka vaikeeta se onki) vaan koiran pitää ite haluta tulla sun työ ja sit tehdään jotain kivaa (=seuruu).
Tällä tyylillä pentu saa juuri ne ne asiat mitä pentu tarvitsee elääkseen: ruoka ja sosiaalinen kanssakäyminen (positiivinen). Eli tässä vahvistetaan että sitä yhdessä tekemistä nimenomaan liikkeessä-> seuruu on pennun mielestä maailmasta parasta -> sen pitäisi olla pennun päivän highlight-kohta. Mitään hyvää ei tapahdu ku ei tehdä mitään -> neutraalia.
- STEP2: Kun pentu rupee syömään / tuhoomaan siirrytään vaiheeseen 2. Eli kun koira syö esim. tuolin jalkaa sille sanotaan napakasti ei (ja vaikka kevyesti ravistetaan sitä niskasta) eli tehdään asiasta epämiellyttävä, sen jälkeen sanotaan tehdäänkö tottista ja seuruutetaan niinku tähänki asti. Eli aina korjauksen jälkeen tehdään töitä. Tää auttaa tulevaisuudessa että jos joudut korjata koiraa treeneissä esim edistämisestä nii korjauksen jälkeen koirasta tulee erityisen aktiivinen tekemään töitä (ei passivoidu vaikka sanotaan)
- STEP3: ruvetaan häivyttämään käsiapua: ensin suljetaan kättä sormi kerrallansa jolloin koiran nenä ei oo kiinni kädessä, sen jälkeen ruvetaan nostamaan kättä nopeesti ja siitä pidennetään aikaa. Kun koira kestää käsi ylhäällä 3 sekuntia niin että seuruun rytmi pysyy ja koira tekee silti hyvää seuruuta (kädestä huolimatta) siirretään käsi pois. Ensin koira perusasentoon, siirrä käsi ylös ja pistä se kylkeen kiinni -> kontaktista palkka Kun koira kestää hyvin että sun käsi käy kyljessä kiinni nii siirretään se alas = normaaliasentoon. Mutta tää tehdään aina ropottina takasi käsi ylös- kylkeen alas-kylkeen-ylös -palkka eli palkka tulee silti aina samasta paikasta mistä tähänki asti. Sen jälkeen opetetaan häiriöt vahvasti, jonka jälkeen ruvetaan ottamaan seuruuasekelia. Samalla opetetaan rytmin vaihtelut. Tärkeää tässä vaiheessa: 1. Kun koiran nenä on vielä kiinni kädessä omalla rintamasuunnalla ei oo väliä, mutta kun käsi irtoaa koiran nenästä pidä rintamasuunta suorana!!!2. kun koira on suora se pystyy pitää rytmin. Jos koira rupee poikittamaan jompaan kumpaan suuntaan SIIRRÄ PÄÄTÄ!!! Eli älä rupee korjaamaan takapäätä, vaan kaikki riippuu koiran pään paikasta!! 3. Kun koira seuraa imuuttamalla nenä kädessä kiinni niin älä vaadi tässä vaiheessa minkäälaista vartalokontaktia! Siinäkohtaa tulee ongelmia kun häivytetään kättä jolloin koira automaattisesti tiivistää vartalokontaktia (rupee painamaan). On epäreilua koiralle ensin opettaa että koske mun jalkaan, sitä tehdään useempi kk, ja sen jälkeen sanotaan että älä koskekkaan.
-STEP4: käännökset. Ensin koira opetetaan peruuttamaan sillä pyrkimys on että käännöksessä koira painaa päätä alaspäin-> painopiste siirtyy etutassuille jolloin takapään on helpompi heittää käännös. Käännöksissä EI istuta koskaan!! Eli periaate on peruutus + nopee sivulletulo = nopea käännös. Anna koiralle jokin signaalikäännöksestä jolloin koira voi ruveta ennakoimaan käännöstä ennen ku itte teet mitää jolloin käännöksistä tulee erittäin nopeat ja näyttävät. Vasta kun koira osaa täydellisen hyvät käännökset , sen jälkeen rupee treenaamaan täyskäännöksiä

Älä koskaan käytä palloa kanalossa!!! Koska
1. pallon odotus on aivan liian iso
2. se kyttää sun kainaloa, ei kasvoja. miten saat koiralle signaalin esim käännöksestä!!
Sen takia Peter käyttää AINA magneetti palloa joka on selän takana

Yleisesti vielä muutama juttu: Peter ei koskaan käytä palloa alle vuotiaalle seuruun treenaamisessa, ei koskaan. Tämän hetkinen koira oli jo yli 2 vuotta, eikä koskaan tehty vielä seuruuta pallopalkalla. Eli se kaikki mielentila ja tekniikka tehdään puhtaasti nameilla. Tästä hyvä käytännön esimerkki miksi: eli jos lapsi piirtää piirrustuksen ja tuo sen vanhemmille näytille sitä kehutaan että onpa hieno. Lapsen kehuminen innostaa lasta piirtämään lisää ja taas kehutaan , jolloin innostus kasvaa lisää. Tätä vaan jatketaan nii piirrustuksia vaan kertyy melkoinen kasa. Kun lapsi tekee jonku oikeen hienon spessu-piirrustuksen saa hän palkaksi suklaanpalan. Eli saa lisä palkkion. Toiselle lapselle näytetään suklaan palaa ja annetaan kynä ja paperia, että piirräppä niin saat tän suklaan. Lapsi piirtää vähän ja kysyy riittääkö, saanko suklaan?, Ei vaan pitää piirtää lisää ja taas kysyy saako nyt suklaan palan. Eli pointti on siinä että ensimmäisellä lapsella on JO se innostus piirtämistä kohtaan (kehut) ja suklaa on vaan lisämotivaatio innostuksen päälle, extraa. Kun taas toiselle lapsella on motivaatio vaan se suklaa mutta sillä ei oo innostusta itse piirtämiseen. Ku tää siirretään koiraurheiluun se lapsi on se koira ja suklaa on se pallo. Eli meidän pitäisi koulutta koira niin että koiralla on se innostus sitä itse töitten tekemiseen (seuruuseen Peterin tyylillä) ja se pallo on extraa. Mutta jos sen pallon otta liian aikaisin käyttöön koira kysyy joka mä saan pallon, joko, joko joko joko. Ei sillä oo innokkuutta läheskään niin paljoo itse työn tekoon!

Tästä tuli sen verran pitkä sepustus että en viitti kirjottaa perään noudoista, joten teen siitä täs joku päivä uuden postauksen :)

Mutta toivottavasti valkeni jotain. Itte tykkäsin kovasti ja koin todellaki uusia asioita!!