Sikan sairaalareissu

Huoh, mistäs sitä alottais... No yllättäen alotetaan ihan alusta :)
Oltiin pe illalla ihan normaalisti tyttöjen, ja, Jannin ja koirien kanssa treenailemassa aksaa ku tavallista. Aavalle sain taas muutaman hyvän hienon nollaradan, ja Sikan kanssa opiskeltiin esteille hakemista serppenttiini-hypyillä.
Perjantai-lauantai yönä sain juosta parin tunnin välein Sikan kanssa pihalla ku oli vatta "hieman löysällä". Ja samalla Sikka rupes oksentelemaan. Lauantai aamusta rupes ripulin seassa olemaan verta ja ainaku neiti joi nii tuli pian toisesta päästä pihalle kaaressa. Mietin jo siinä kohtaa että vienkö jo neidin lääkriin mutta ei vielä lähetty ku oli sillee suht pirtee (kaukana normaalista duracell-Sikasta, mutta ei ihan pahassakaan kunnossa). Sunnuntaiaamuna neiti oli menny jo sen verran heikkoon kuntoon ja oksennuksenki seassa oli verta joten pakkohan se oli lähtee ees nesteyttämään jos ei muuta. Sen verran heikossa kunnossa neiti oli että Sikka käveli juomakupin luokse ja jäi vaan seisomaan koska tuli sen verran kipeetä vatsaan. Ja ne jokka Sikan ruokahalun tuntee, nii ees mun antamat herkut ei kelvannu vaikka tarjosin. Siinä kohtaa on asiat todella pahasti pielessä.
Lääkärissä otettiin lämpö joka oli normaali, otettiin laajat verikokeet ja pistettiin neiti tippaan , niin että meni suoraan suoleen. Verikokeissa ei ollut mitään muuta kuin viitteitä kuivumiseen, myös tulehdusarvot oli ihan normaalit. Tämän jälkeen päätettiin että otetaan röntgenkuva että nähdään onko sielä jotain vierasesinettä. Röntgenissä näkyi että paksusuolessa oli muutama paisunut kohta. Siinä kohtaa lääkäri sanoi että maanantaina tulee aamuvuoroon "spesialisti" joka kattoo kuvat mutta näyttää vahvasti siltö että ne laajentuneet kohdat pitää leikata.  Itse sain lähtee kotiin ja Sikanen jäi sairaalalle vielä tippaan ja seurantaan.
Illalla lääkäri vielä soitti mulle että Sikka oli oksennellut muutaman kerran ja oli edelleen vesiripulilla, joten Sikka oli saanut lääkehiiltä, mahansuojalääkkeitä, pahoinvoinnin estolääkettä, kipulääkettä ja alotettiin antibiootti, kaikki suonen sisäsesti. Lääkäri oli myös ultrannut Sikan joissa näkyi että niin paksu- kuin ohutsuolessa oli nestettä (ilmeisesti vttä, koska virtsaa se ei ainakaan ollut), samoin sielä oli myös ilmaa. Paksusuolessa oli jotain mitä lääkäri ei osannu sanoa mitä se oli, joten saisi aamulla spesialisti tutkia Sikan uudestaan. Yön aikana oli lääkkeet sen verran auttanu että Sikka oli jo huomattavasti paremmassa kunnossa ja olivat jopa tarjonneet ruokaa minkä SIkka oli syöny hyvällä ruokahalulla.
Aamulla soitti kyseinen spesialisti ja sanoi että Sikka on jo huomattavasti parempi, että hän teki vain normaalitutkimukset ja totesi, että ei lähdetä leikkaamaan ja katsomaan mitä sielä paksusuolessa on. Kuitenki koira suht hyvässä kunnossa joten turhaa ruvetaan avaamaan. Kun itse töistä pääsin niin kävin hakemassa Sikan kotiin. Täytyy myöntää että on kyllä niiin ihanaa ku se tuossa makaa kylki kyljessä kiinni. Oli jotenki niin hiljasta ku Sikkaa ei ollu.
Mitään lääkkeitä ei saatu kuitenkaan kotiin ku oli saanu kaikki suonenkautta, nyt tarkkailaan ja syötän sille seuraavat paivät vaan keitettyä kanaa, riisiä ja raejuustoa. Neiti kuitenki menetti parin päivän aikana melkeen 3kg painostansa parin päivän sisällä, joten pääsee Sikka lihotuskuurille. Okei, kaveri on kyllä näyttääki jostain katuojasta pelasastetulta ku on sen verran laihas kunnos.

Ja mites Aava? Aavaa kyllä kävin munki sääliksi sillä eileen ku käytiin sen kans mettäs lenkillä nii se vain kyttäili taakse päin "että mihinkä piruun se Sikka jäi"-tyylillä, Kotiin ku tultiin nii käveli kämpän ympäri aika monta kertaa ku etti Sikkaa. Eli eipä oikeen nautittu kovinkaan ihmeellistä laatuaikaa Aavan kans.

Mutta pääasia on että Sikka on parempaan päin :D

Sikan kanssa odotetaan verikokeitten tuloksia

2016

Ihan ekana , koska joulu meni jo niin: KOIRAMAISEN MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!!!! Toisekseen: onpas luksusta ku omistaa nuin hyvä päiset koirat ettei niitä mikkää raketit hetkauta. Enempi Sikka säikähti pikkupoikaa joka seisoi mustissa vaatteissa jonku pensaan vieressä näin pimeellä....

Mutta päivitetään tänne taas tietoa missä maailma makaa, kun en ennen joulua kereenny päivitellä. Elikkäs Aava kävi joulukuun 15. päivä jäsenkorjaaja-Jaanalla. Yks syy oli selkä ku on ollu jäykkä ja pari päivää ennen käsittelyä rupes varomaan oikeeta etusta. Ei se ny virallisesti ontunukkaa, mutta kevensi selkeesti. Jaana sen kattoi läpi ja olise jonku verran paisunu ranteen takapuolelta, mutta kunnollista vikaa vikaa siitä ei löytyny. Selästä taas löytyi pieni patti mikä jouhtui siitä että ilmeisesti Aava on tehny totaali äkkipysähdyksen (Sikan kanssa juostessa tai pallon heittelyssä) nii että selkä ranka on mennyt A:n muotoon . Korkeimman "huipun" kohtaan oli vähä keränny nestettä mutta saatiin seki sieltä tasaantumaan ja selkä taas kuntoon :) Mutta siihen etuseen, nii totta kai ku sitä ronkittiin nii Jaanakin sanoi että lepoo pari päivää ja syötä kipulääkkeitä. NO näin tehtiin, mutta multa loppui Rimadyli omista varastoista ja muutenki ei meinannu jalka antaa periksi nii olisin itte halunnu että ranteeseen olis pistetty kortisonipiikki, mutta lääkäri antoi vaa vanvemmat kipulääkkeet ja edelleen koira lepoon (enpä mee enää sille lääkärille). Syötin vielä melkeen viikon nii sitte rupes antaa periksi (eli kyllä viikon kipulääkkeet olis kuitattu sillä yhellä kortisonipiikillä, mutta ei). Eli mulla oli Aava melkeen 1,5 vk saikulla, ja sen näki koirasta.....

Joulu meni niinku normaalisti, syöden ja syöden ja syöden ja syöden. Sikkaki söi pipareita enemmän ku minä, koska äiti ei oikeen muistanu siirtää niitä pois pöydiltä (kuinka nii mun koiruus hyppii pöydille??). Samalla tuli ittelle täytettyä jälkikeppi varastot :)
JOululahjaksi ostin tytöille (ja ehkä vähä mullekki) Gappayn nahkaisen jälkivaljaan. Itteltä on menny niiiiin käpy ku mikkään valjaat ei meinaa istua noitten belgien päälle, mutta nyt on valjaat mikkä saa säätää joka paikasta ihan kuinka lystää :)

Viikko sitte ku olin tyttöjen kanssa mettälenkillä nii autolle palattua rupesin kattomaan että nyt joku vuotaa verta, ni ylläri Aavalta toisesta etujalasta kynsi hienosti halki keskeltä. Ei se mitenkää ihan pahasti menny, muttei mitenkää pienestikkää, joten Aavalle taas muutama saikkupäivä kynnen takia.

Tiistaina käytiin EPK:n omalla vuorolla Kennelliiton hallilla treenailees (ihan vaan niitten hyvien peilien takia), nii jippijii eileen illalla /yöllä Aava rupes yskimään oikeen huolella. Eli saattiin kaiken lisäksi nyt kennelyskä tähän talouteen. Nyt mä vaan oottelen koska Sikka rupee yskimään. Eli kyllä meni treenisuunnitelmat aikas mukavasti uusiksi.

Sikka se kävi ajamassa Luukin pellolle taas jäljen, jonka Laura talloi: 200m pitkä vanheni 1h. Eli taas yks nami jälki josta tehtii tarkotuksella piiiiiiitkä että saan sen rauhottumaan edes lopussa jäljelle. No ku jälki oli tallattu nii käytiin tekees kaikille kolmelle koiruudelle esineet mettää. Sikka toimi super hyvin, hyvin tekee töitä, nyt vaan varmuutta lähtee ettimään toista esinettä (vielä vähä kyselee ku lähettää uusiksi). Mutta ekana ajettiin Sikan jälki, ja taas, helvetin harakat oli syöny joka ikisen nakin palan jäljeltä o.O  . Täytyy myöntää että ekan 10 metrin jälkee meinas tulla pieni epäusko ittelle: oli muuten semmosta kaahottamista ja sähellystä ja Sikkaki oli ihan kummissaan että kyllähän täälä ruoka haisee mutta mitää ei oo. Onneks mulla oli jääny esineitten takia taskuun puolikas nakin pätkä. Annoin sen Lauralle ja Laura kävi heittelees sinne tänne paljo, että saan neidin palkattua ees jostain. No sen jälkee siitä ei mitää tullu ku Sikka näki että herkkuja lentää, ja kaveri jo meni kahdella jalaalla ja ittekki sai oikeen oikeesti tehä töitä ettei se lähteny mihinkää vaan vaadin että lähtis työstää jälkee. Herkkujen heittelyn jälkee odotettiin varmaa likemmäs 5 min, mutta kyllä sitte rupes nenä hyvin toimimaan ja päästiin jatkaa matkaa. Alku oli taas hieman kaahotusta , mutta voi pojat kuinka hienosti Sikka ajoi vikat 100 m: ei kaahottanu ja teki törkeen hyvin töitä. Siihen vaan kiinnitin huomiota että herku  jälkeen tarkisti 5-6 askelta oikeen mallikkaasti, mutta sen jälkeen,  jos herkku oli oikeen jalan kohdassa nii meni vain tarkistaen oikeen jalan kohdat tai vasemman, nii sama juttu. Eli pitää ruveta pitstää namppoja 5-6 askeleen välein ja siitä ruveta pidentämään ja vaatimaan että tarkastaa joka askeleen. Naurettiin vaan jäljen lopussa että tästä tuliki melkonen taitojen mittaus jälki, mutta tietää mitä treenaa :)

Mutta vedetääs vuosi 2015 nippuun: kaikenlaista on kereenny tapahtua!!! Niin iloja ku surua. Muutamat tokokokeet ja hyväksytty BH-koe, Sikan tulo, muutto, isän kuolema ja nyt tää loppuvuosi ei menny Aavan kannalta ihan putkeen. Mutta mikä parasta, vuosi on ollu täynnä supereita-treenejä, supereita treenikavereita , uusia supereita ihmisiä mihin on saanu tutustua ja paaaaaaljon kaikkeia koiramaisia tempauksia. Eli tästä on hyvä lähtee kohti uutta vuotta 2016 ihanien ihmisten ja ihanien karvakorvien kanssa :D :D

Ja lopputulema

Nii, mistäs sitä alottais. Sunnuntaina Aava taas sama laama, enkä meinannu saada sitä ees pissalle aamulla. Juttelin puhelimessa treenikaverin kanssa, ja hän oli sitä mieltä että olisi alkava kohtutulehdus, että vieppä se samantein lääkärille. Myöskin Aava ei juonut oikeastaan koko lauantaina, eikä sunnuntai aamusta. No soitinpa sitte Viikin eläinsairaalaan ja kysyin että tuonko koiran vai odotanko maanantaille. Sanoivat että tuo vaan. No eipä siinä muu auttanu ku lähtee koiran kaa sunnuntaipäivystykseen kuluttamaan aikaa.

No ku päästiin sisälle nii tehtiin normitsekkaukset: kuunneltiin keuhot ja sydän ja otettiin lämpö mikä oli 37.7.Otettiin myös verikoe jossa katottiin munuais- ja maksa-arvot, tulehdusarvot, elektrolyytit, verensokeri, verenproteiini, ja puna- ja valkosulujen osuudet. Mitään normaalista poikkeavaa ei löytyny, mutta tulehdusarvot oli koholla, mutta juuri ja juuri viitearvojen sisällä.Samoin verensokerissa ynnä muissa oli viitteitä kuivumiseen, muttei mitenkään suuresti. Lääkäri teki vielä suppean vatsaontelon ultran missä ei näkyny mitään (eli ei ollu kohtutulehdusta tai voimakkaita muutoksia, jotain pienen pientä). Eli periaatteessa mitää virallista vastausta ei saatu. Ohjeeksi saatiin, että pitää tarkkailla , että mihin suuntaan tuo tuosta menee ja jos menee vielä huonompaan nii uusiksi lääkäriin ja tarkempiin tutkimuksiin. Ja antaa jotain superherkkuruokaa että saan sen syömään + pitää pitää huoli ettei kuivu.

Tänään Aava on jo juonu ihan normaalisti. Ja ollu hieman pirteämpi.

Suunutaina menin vielä iltaan töihin nii sielä oli hyvin aikaa taas pohtia asioita. Kaverin kanssa ku juteltiin nii kysyi voisko olla henkisellä puolella jotain? Tai onko mun elämässä ollu jotain stressiä, väsymystä tai muuta joka vois vaikuttaa? Siinä sitä pohtiessa rupesin oikeen ajattelemaan. Chidan käynnin aikaan Aava rupes syömään huonommin , eikä oo siitä tointunu. Käytiin Maaretin työnä täs yks päivä, ja sillä oli jommalta kummalta sessulta jääny muutamia nappuloita kippoon -> Aava rohmus ne ja murisi jopa Aruylle ku tuli lähelle. Päivystyksessä lääkäri vielä antoi jotain RC:n purkkiruokaa , jonka söi hyvällä ruokahalulla. Nii voisko tästä päätellä, että ku Chida nii pahasti kyttäs Aavan syömistä ja murisi Aavalle vaikka molemmat oli omilla kipoilla, että Aavalta on siitä jääny jotain tuonne takaraivoon. Koska se nyt tiedetään että Aava on herkkä, varsinki ruuan suhteen: pienenä en voinu mennä 5 metriä lähemmäs ku syö, muuten lopetti syömästä. Nykyään tuo raja on "jo" 2 metriä. Tai Chidan aikaan mulla oli tavallisia rullaluita kämpässä (siis Aava piilotellu ja totta kai Chida ne löysi) nii olisko tapahtunu jotain ku oon ollu töis? Helkkarin hyvä kysymys. Itte vaan miettii, että voisko Aava olla noin herkkä.... I don´t know.
Osan voi varmaan pistää ehkä myös valeraskauden piikkiin. Ja mitä tulee muhun itteeni... TYöni takia en osaa enää stressata mistää, sillä se ei hyödytä yhtää mitää (yksinkertaisesti en pystyisi tehdä hektistä kokintyötä, jos stressaisin joka asiasta), joten tuskin Aava voi mun omaan stressiin reagoida. No sen myönnän, että oon tehny viimeaikoina paljo töitä, koska meillä on ollu paljo saikkuja ja oon sen takia ollu jonki verran väsyksis.  Olisko tuo kaikki oireilu kaikkien sattumien summa?? Mene, ja tiedä, mutta nyt vain seuraillaan mihin tuo tuosta kehittyy.

Eläinlääkäri visiitti

Yllättäen käytiinkin Nipsukkaan kanssa eileen eläinlääkärissä. Tuon sen seljän kanssa on ollu ongelmia, mutta nyt se äityi niin pahaksi että oli pakko soittaa eläinlääkärille aika + sillä oli vähäsen kuumetta aamulla. Ongelmana oli/ on edelleen että kun Nipsu makaa niin se ei meinaa päästä seisomaan, koska selkään tulee niin kipiää :(  Istumaan Nipsu pääsee hyvinki, mutta siitä ylöspääsy on todella hankalaa ja se näyttääkin hyvin kivuliaalta puuhalta. Nipsu ei meinaa saada takajalkojen allensa ollenkaan, ja se pyöräyttää ittensä "terveen selkäpuoliskon kautta" seisomaan. Nipsu kävellessä näkee kuinka takapää on todella tönkkö. Kaiken tämän vielä kruunaa (tietenki) että Nipsu on neljättä päivää ripulilla. Tässä oli toinen syy miks kävin ell. vastaanotolla. 

Ja lopputulos. Ripuliin saatiin lääkkeitä ja nyt toivotaan että se menee ohitte mahollisimman nopiaa. Toki Nipsu sai superpitkän kuurin : nimittäin 10 päivää ja 2 tablettia per päivä. Täytyy myöntää että ihmettelin ittekki kuurin pituutta. Eli se puoli saatiin kuntoon, mutta se selkä... Eläinlääkäri venytti Nipsun jalkoja yms. niin vasemmalta puolella Nipsu antoi käsitellä ja se venyiki yllättävän hyvin, mutta oikeelta puolellta Nipsu oli hyvin arka eikä se antanu venyttää/ kopeloida ollenkaan. Lääkärin diagnoosi olikin että se aristaa oikeata puolta ( .... sen mä tiesin ilma  eläinlääkäriäki). Mutta tähän paskamaiseen puoleen... koska Nipsulla on tuo ripuli niin en saanut särkylääkkeitä tuohon selkään ( niitä ei saa käyttää yhtäaikaa) , en edes nii  että ne olis mulla valmiina ku Nipsun ripuli loppis... Siinä kohtaa hieman sapetti, ku itte näkee että koiraan tulee kipiää. Eikä tuo lääkäri osannu sanoa juuta ei jaata koko selkään. Totesi vaan että kannattaa käydä ortopedilla Nipsun kanssa ja ottaa röntgenkuvat lonkista ja seljästä. Siitäpä tuleeki sitte halpareissu.....   Nipsulta otettiin vielä lopuksi verikoe, että nähtiin onko jotain puustostiloja yms. tuon ripulin takia + tulehdusarvot selän takia. Tulokset oli superhyvät eli jotain positiivista: Nipsun veri on priimaa kamaa :). Sitä ihmettelin ettei tuo selkä ollut nostanut edes tulehdusarvoja, mutta ei niin ei. Toki hyvä tietää sekin asia. Nytten Nipsu on pari päivää "pakkolevossa" ja toivotaan käret kyynerpäitä myöten ristissä että tää menee nopiaa ohitte....