2013, eiku 2014

Niin vaan on tämäkin vuosi lusittuna ja uusi vuosi rupeaa kolkuttelemaan ovella. Joten tässä kohtaa on hyvä vetää lyhyesti mennyt vuosi yhteen ja miettiä tulevalle vuodelle omia suunnitelmia ja tavoitteita.

Vuosi sitten tavoitteeksi asetin, että menisin Nipsun kanssa ensimmäiseen toko-kokeeseen (alokas) eli saisin liikkeet koevalmiiksi. Ja samalla samalla opetella avoimen liikkeitä, ja treenailla jälki parempaan malliin.
No, eipä mennyt tavoitteet aiva nappiin. Liikkeet sain kisakuntoon ja olin jo ilmoittamassa Nipsua kokeeseen, mutta se ietunan selkä.... Joten eipä menty kokeeseen. Jäljen osalta Nipsu on edistynyt huimasti, samoin on tullut treenailtua jonkin verran myös hakua ja esineruutua, jota en ikinä kuvitellut Nipsun kanssa treenaavan riistaviettisyyden takia. Joten onhan sitä positiivistäkin tapahtunut Nipsulle!! Ja onhan sitä koettu paaaaljon onnistumisia, mutta , myös epäonnistumisia.
  No on Nipsulla tapahtunut suuria muutoksiakin tämän vuoden aikana; muutto Seinäjoelta Helsinkiin eli sinne jäi metsässä irti juoksemiset (josta Nipsu sai nauttia lähes joka päivä) ja tilalle tuli narulenkit. Ja samalla jäi Nipsun paras kaveri Inkeri-koira Seinäjoelle, mutta Aava-tuhohyönteinen tuli tilalle. BTW Inkeristäkin tulee tässä joskus oma postaus.  Joten paljon on mahtunut Nipsun vuoteen!!!!!
  Aavalle en koskaan tehny virallista suunnitelmaa. Tietysti Aavaa on opetettu "kunnon kansalaiseksi", jossa on vielä työtä. Eiköhän siitä vielä kunnon koira saada :D

Ja ne tavoitteet ja suunnitelmat ensi vuodelle... Tähänhän keksisi vaikka mitä, mutta pitää kuitenkin pysyä realistisissa asioissa...kai...
Aluksikin Nipsun selkä pitäisi saada kuntoon (hyviä ideoita otetaan vastaan). Tai ainakin yrittää. Nipsulle on hankala asettaakkaan suurempia tavoitteita tuon selän takia : /  ; ainakin jäljessä ja haussa olisi päästä eteenpäin, samoin ehkä jopa esine ruudussa. Valitettavasti sekarotuisella koiralla ei saa osallistua kokeisiin, koska ei ole pk-oikeuksia. Hitto soikoon, epäreilua.
Aavan kanssa on huomattavasti suurempia suunnitelmia ja tavoitteita; vuoden aikana (tod.näk. loppuvuodesta) olisi tarkoitus osallistua ensimmäiseen tokokokeeseen. Siihen on paljon töitä tehtävänä, mutta ei todellakaan mikään mahdottomuus :). BH-kokeesta en ole varma mutta sitä(kin) varten ruvetaan treenaamaan huomattavasti tavoitteellisemmin. Samoin (varsinkin) jälkeä ja hakua treenaillaan paremmaksi. Joten Aavan kanssa on paaaaaljon tekemistä!! Aavan näyttely-suunnitelmat ovat vielä hyvin auki. Tällä hetkellä on suunnitelmissa vain Seinäjoella maaliskuun alussa olevat ryhmänäyttelyt. Pitäisi vissiin ruveta täydentämään myös tuota näyttelykalenteria, vaikkakin se ei ole meidän "päälaji" mitenkään. Ja toistan edelleen itteäni, Aavan kanssa jatketaan "normaalinkoiran käytöskoulua" ja totutellaan uusiin asioihin :)

Siinäpä sitä onkin tekemistä ensivuodeksi!!!! Onko teillä muilla suuria suunnitelmia/tavoitteita uudeksi vuodeksi????

Ja nyt jo etukäteen ILOISTA, MENESTYKSEKÄSTÄ JA RIEHAKASTA UUTTA VUOTTA  2014!!!!

Joulu tuli, oli ja meni

Mun piti jo kirjottaa ennen joulua, mutta aina joulun alla on paaaaaaaljon kaiken näkööstä ylimäärästä askaretta. Joten kirjottelen nytten :D

Ennen joulua käytiin ke ja to ottamassa tutulla reeniporukalla haku treenit. Keskiviikon treenit oli kirjaimellisesti extemporee- reissu sillä töissä ollessani tuli viesti että lähetäänkö? No totta hitossa. Oman säväyksen toi reeneihin pimeys, joten siihen nähden kaikkien kolmen suorituksiin oltiin tyytyväisiä :)

Torstain reeneihin mentiin hieman aikaasemmin, ja olihan se mukavempi reenatakki ku näki jotaki :) reenien kohokohta (ehkä?!?) oli se, kun rakas Erja se päätti tulla ottamaan vähä lähi etäisyyttä kun itse olin maalimiehenä, ja vielä kahdesti!!! Olin siis joen törmällä maalimiehenä Lunalle ja se tulikin nätisti työ. Erja tuli ottamaan Lunaa kiinni/lähettämään uudelleen, mutta ei niin ketterästi kuin Luna; sinne se tömpsähti melkein syliin ojanpohjalle käkättäen. No kun Erja yritti mennä ylös niin tulihan se taas syliin asti. Väitti kuulemma liukastuneensa....

Joulu vietettiin rauhallisesti kotona Etelä-Pohojammaalla. ( siis rauhallisuus ja tytöt samassa lauseessa on sula mahdottomuus...) elikkäs tytöt riehuivat ja juoksentelivat, minä en. Tytöt saivat joululahjaksi paaaaaljon luita jyystettäväksi, ja saivatpahan myös uudet narut ja pannatkin (kiitos niistä Mirvalle ja Miisalle) .

"Rauhallisen" joulun jälkeen aloitettiin taas reenaaminen eileen jäljellä ja tänään haulla. Eilinen jälki oli tytöille todella haasteellinen koska (kiitos pakkasukon) tehtiin se vesi/tihkusateessa; eli haastavuutta riitti. Asiaa ei helpota yhtään että tuolla mettässä on vettä ihan riittämiin. Aava ajoi omana varmana itsenänsä oman pitkän puoleisen jälkensä. Nipsulle tein lisää haastavuutta hakkiolle jossa moton jäljet olivat täynnä iiiiisssoooooja vesilammikoita; eli paljon hyppyjä. Märkyyden takia ajoin Nipsun jäljen niin että koira oli irti ( totesin että pitkä naru, hypyt, ja isot vesilaksot ovat liikaa haastavaa jopa mulle!! Sitä samaa tuumasi myös Erja joka tuli perässä kuin aropupu konsanaan). Jäljen haastavuuteen ja siihen nähden että koira oli irti, niin Nipsu teki loistavaa työtä!!!!

Tämän päivän haut olivat totaaliset vesitreenit!! Nipsulle pistotin molemmille suunnille ja nätisti koira toimi ( viimeksi meinasi olla ongelma, ettei meinaa irrota toiselle puolelle kun palaa toiselta puolelta) . Samoin Aava teki hyvät haut vaikka yksi piilo oli liika vaikea : /  

Mietittiin tuossa porukalla, että kyllä tämäkin vaatii hulluutta hillua pitkin metsää ja kastella ittensä siinä samalla....

Loppuun voisin vielä todeta, että kun Aava söi kevythäkki niin otin kotoa oman metallihäkin mukaani. Nytte häkki on puhtaasti Nipsun valtakuntaa, sillä sielä Nipsu makoilee lähes jatkuvasti. Toki viime talvena Nipsunen vietti siinä häkissä paljon aikaa sillä se oli hallilla kun treenasin koiria pari kertaa viikkoon. Ja tovottavasti sitä ei Aava syö nytte.....

Jälkikausi loppuko?!? No ei

 Kun pihalla on 5 astetta lämmintä eikä lumesta tietoakaan niin päätinpä ahkerana likkana käydä ajamassa tytöille jäljet. Ja samaan hengen vetoon voisin lisätä, että on tuo jälki vaan niiiiiin meidän juttu! Vaikka ei haussa mitään vikaa olekkaa ja tuohan se vaihtelua reeneihin. Tämän huomasin niinitsestänikin kuin tytöistä :)

Aavalle tein tauon jälkeiseksi jäljeksi vaikean jäljen; pituutta oli n. 100 metriä, pari ysikymppikulmaa. Ja hommaa vaikeutti myös että maa on hieman jäässä avoimemmilla paikoilla, joten sellaisiakin kohtia mahtui Aavan jälkeen.  Tosi hienosti Aava ajoikin jälkensä, toki avoimemmilla paikoilla meinasi pikku-koira sekoilla jolloin jouduin itse hidastaa koiran matkaa ja hankalatkin paikat selvitettiin kunnialla. 

Nipsulle tein tietoisesti vielä mahdollisimman hankalan jäljen juuri tuota maan jäätymistä hyväksikäyttäen eli tein Nipsulle n. 200 metrin jäljen jossa oli 5 suorakulmaa + pari "hyppyä" eli jälki katkeaa 1,5-2 metriksi ja tein jäljen hakkiolle hyvin epätasaiseen maastoon. Nipsua hakiessani autosta mietiskelin, että tulinkahan liika vaikia jälki.... Nytten jäljen ajettuna voisin ylistää Nipsua vaikka kuinka, nii  hieno jälki se oli!!! Ehdottomasti Nipsun yksi parhaimmista. Nipsusta oikeen näki kuinka se nautti kun jäljessä oli kerranki  haastetta!!! Olen nääs itte sortunu tekemään Nipsulle liika helppoja jälkiä ja totta kai se syö motivaatiota pikku-koiralta jonka nenän käyttö on muutenki uskomatonta!!!! Joten näitä lisää, pitää ruveta keksimään jotain supervaikiaa kesän jälkiä ajatellen.

Tottakai pitihän sitä viikonloppuna käydä kattomassa messareita.  Siskoni koirista ei ollut kuin husky (koska muut ovat karvattomia) ja eikä senkään saavutukset päätähuimaa... Eli ei Liekin paras viikonloppu... 

Itse nimenomaan kävin katsomassa kansainvälisen tokokokeen ja pitihän sielä jännittää kehän laidassa omien kavereitten suorituksia. Onnittelut Heidille ja Hempukalle sekä Susannalle ja Vinkalle hienoista suorituksista!!!! Tulihan siinä semmoinen alemmuuskompleksi , mutta myös samalla into treenata lisää että kyllä meki ollaan vielä joku päivä EVL:ssä Aavan kanssa.

Ainahan tommosista isoista tapahtumista jää monta kassia ja nyssykkää kotiin viemiseksi. Niin myös tällä kertaa: kaiken maailman koiranruoka-näytepussukoita tuli ripakopallinen mukaan, ja samalla kaikkia tarjous koiranruokia joita on hyvä käyttää ei ehkä treenaamiseen mutta lahjomiseen esim. lenkeillä tai aktivointileluihin. No tuli sieltä ostettua Aavalle uusi harja ja nahkainen näyttelytalutin, molemmille tytöille sponssasin fleece-narut jotka toimii tästedes reeninaruina ( sillä niitä voi käyttää myös mitä parhaimpina vetoleluina). Mukaan jäi vielä Berran "treenitasku"- vyöhässäkkä :) No nyt kyllä kelpaa treenata vaikka millä mitalla!!!! 

Alkuviikon kohelluksia

Näin alkuun voisin todeta, että kylläpä Nipsu olikin helppo tapaus pienenä. Nimittäin Aava rupiaa osoittamaan "iki-ihanaa" belgimäistä tuhoamista... kevythäkin etuosa rupeaa olemaan kokonaan syötynä, ohjatun noudon kapuloits kaksi kolmesta on syötynä, listoja on maistettu, kolmet kengännarut oli Aava pistänyt palasiksi, roskis oli levitetty pitkin kämppää (olin vissiin jättänyt vahingossa kaapinoven raollensa) ja Aava oli ottanut treenilaukusta oman lempilelunsa (jota käytetään vain treenatessa) ja nyt se on monena palana roskiksessa. Kaiken lisäksi kun lumetkin suli, niin lenkin jälkeen en ees kerenny kissaa sanoa, niin Aava hyppäsi ensiksi sohvalle ja sen jälkeen sängylle totaalisilla kura-tassuillansa... On se kiva, kun tuo koiruus keksii mulle kaikkea ylimääräistä tekemistä...

Mutta tän viikon treeneihin...
Maanataina käytiin tekemässä hakutreenit Lunan ja sen omistajan Erjan ja Pekan kanssa. Tässä kohtaa voin olla super ylpeä Nipsusta, sillä normaaliin tapaan päästettiin hurpaleet ensin juoksentelemaan, että saadaan enimmät virrat pois koirista. No totta kai sieltä lähti jänis pinkomaan pakoon. Siinä kohtaa ajattelin, että menetetty peli Nipsun kanssa , mutta ei, niin vaan koira tuli luokse ku huusin Nipsua. Ehkä mun parin vuoden toivottomalta tuntunu työ alkaa teettää tulosta. No tämän takia päätin, että teempä Nipsulle vaan esineruutua (pysyy koira paremmin hallinnassa ku haussa, jos tulee jänis vastaan...) hienosti esineet nousivatkin. Tehtiin vielä niin että Erja ja Pekka molemmat veivät esineet mettään meille ettittäväksi. Huomaan usein itte auttavani koiraa ku itte piilottelen esineitä. Joten mukavaa vaihtelua tähänki. Lopuksi otettiin Nipsun kanssa vielä tunnari, mutta se oli liika vaikea. Tehtiin se kokeenomaisena, eli muut pisti kapulat paikoilleen... mutta hyvää reeniä Nipsulle. Aavakin löysi kaikki maalimiehet, joten kukaan ei "kuollut" metsään, toki hommaa vaikeutti pyörivä tuuli.

Tiistaina käytiin treenailemassa tyttöjen kanssa tokoa ja otettiinpä loppuun vielä esineruudutkin lyhyesti. Aavan kanssa opetellaan sivulle siirtymisiä ja opiskeltiin noutoa. Nipsun kanssa jäi tokot taas väliin, koska sen selkä on taas mennyt huonompaan kuntoon :( . Esineruutuunkin Nipsu rupiaa kyllästymään, joten tehtiin siitä motivaatio treeni "etsi namipurkki"-meiningillä. Nipsu on tästä asiasta hankala koulutettava, koska se kyllästyy hyvin helposti asioihin, ja koskaan ei voi tehdä montaa toistoa/samaa treeniä peräkkäin.... no, mielikuvitusta kehiin...
 Mietiskelin tuossa, että ennen uutta vuotta on hankala enää saada aikaa jäsenkorjaajalle Nipsulle, joten sinne asti pitää sinnitellä : /  , toisaalta mietin että jos rupeaisi käyttää Nipsua uimassa säännöllisesti, olisikohan siitä apua?!?

Aavan energisyyden vuoksi sponsoroin tytöille taasen kaikkia uusia hässäköitä (siis lue leluja...) Mulla on ennestään ollu yksi aktovointi pallo (siis vierittäessä tippuu nameja), joka on Nipsun lemppari, niin pitähän mun ostaa Aavalle oma. Toki Nipsuhan omi ne molemmat, eikä Aavaa edes suuremmin kiinnosta koko pallo... Mutta toinen investointi oli Kongin "pyramidi" eli se nousee aina takasin "pystyyn" ja siitä pitää kallistaa tiettyyn suuntaan niin tippuu nami. Tästä tuli Nipsun suosikki. Tästä on jonkin verran kuvamateriialiakin pistän sen videon tännekin kun ehdin :) 

Samassa hötäkässä sponsoroin kosketuskepin, joten nyt alkaa tytöillä kova treeni : D 

Aavan tuhoja.....

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Täytyy myöntää että tytöt on saanu elää koko viikon ku pellossa; ei reenejä, vain tavallista lenkkeilyä. Toki oltiin alkuviikko taas Etelä-Pohojammaalla, jossa tytöt sai juosta vapaana yllin kyllin. Nipsusta varsinki näki kuinka se nautti ku sai juosta pihalla ja mettissä irti, ja se ilme ku lähettiin takasi etelään... No jouluksi mennään taas kotikonnuille niin saa tytöt juosta irti :)
Ilmajoella ollessamme oli "entisellä" hakuporukalla treenit jonne ajattelin mennä ainakin Aavan kanssa. Kaveri oli niin väsyksissä, koska oli juossut pari päivää hullun lailla kotona, että menin vain itse maalimieheksi palelluttamaan varpaitani. HIenostihan nuo kavereitten koirat toimivat :)

No nyt kun tytöt on ollut "lomalla", koska omat työ/muut aikataulut on menny perseelleen, niin sen näkee Aavassa... Kaveri on tuhonnu/yrittäny tuhota vaikka ja mitä: parista kengistä on syöty narut, kevythäkin vetoketju on tuhannen palasina, kaukosäädintä on maistettu (onneksi toimii vielä) yms. joten hieman on saanut olla helisemässä tuon tuhohyönteisen kanssa. Kaiken kukkuraksi Aava päätti eileen lenkillä testata joko lammen jää kestää. Siis käytiin tyttöjen kanssa Luukissa lenkillä aamupaivästä, ja totta kai mulla oli molemmat koirat irti. No se hiton polku menee aiva lammen reunaan ja Aava se päätti juosta suoraa jäälle. Varmaan kaikki kuulivat ku karjasin Aavan pois sieltä. Mutta onneksi jää kesti Aavan painon...  muuten oltais oltu hieman kusessa...

Tänään,  hieman viisaampana kaikkien tuhojen takia, kävin treenamassa tytöt. Aluksi otettiin hieman tokoiluja, mutta liukkauden takia tyydyin reenaileen molempien tyttöjen kanssa esineruutua. Aavan kanssa opeteltiin ihka ekaa kertaa ja hyvin se näytti löytävän tunnarikapulat, joita sille piilottelin. Intoakin näyttilöytyvän. Nipsulle vaikeutin entisestään esineruutua, koska kaveri meinaa kulkea jälkiä pitkin, niin heittelin esineitä kauemmas "puhtaaseen" paikkaan. Alkuvaikeksien jälkeen kyllä ne esineet sieltä mettästä löytyi, nyt vain pitäis ruveta isontamaan aluetta entisestään :) Nipsun kanssa tokoiltiin myös sen verran että siirsin tunnarin pihalle (tähän asti ollaan otettu sitä vain olkkari treeninä) ja hienosti Nipsunen toi oikean kapulan mulle, Super-Nipsu!!!

Jälkikauden loppu ... tervetuloa hakukausi

Näin kun rakas pakkasukko on saapunut myös pääkaupunkiseudulle niin saa sanoa jälkeilylle heipat talveksi. Mettät/pellot on jo sen verran jäässä, joten jälkeä on turha enää tehrä, mutta keväällä maan (edes vähän) sulettua alkaa armoton treeni.

Tänään aloitettiin siis haku-reenit molempien tyttöjen kanssa. Nipsun kanssa otettiin vielä parit haut esineruudusta. Aavalle koko haku on aivan uutta , joten Aava yritti mennä jälkeä pitkin; kaverilla ei oikein ymmärrä että sitä nenää voi käyttää myös ilmassa, toki jälkikoulutus on sitte menny oikein. Joten Aavan kanssa saa nyt tehrä töitä että saadaan nenä ylös.

Nipsu oli huomattavasti parempi!! Toki Nipsusen nenän käyttö on muutenkin niin uskomatonta niin tämän pitäisi olla "piece of cake". Aivan super Nipsu olikin. Ei muutaku nenä ylös ja juoksi suoraan maalimiehen työ. Toki meirän hakureeneissä on se vika että meillä ei oo riittävästi maalimiehiä (varsinkaan Nipsulle). Nyt pitäis ruveta treenaileen tyhjiä pistoja yms. Joten kyllä Nipsusta saadaan vielä hyvä hakukoira.

Esineruudut on Nipsukkaalle hirween hirween kivoja. Toki me ollaan vielä ettitty vain tunnarikapuloita, ja nyt pitäisi ruveta ettimään muitaki esineitä, ja laajentamaan aluetta. Nipsu irtoaa suht hyvin ja etsii hyvin nenäänsä käyttäen, mutta jos ei meinaa heti löytyä niin Nipsusta tulee tosi herkästi epävarma. Joten tätäkin tullaan reenailemaan aikas paljon. Harmi vain kun sekarotuisen kanssa ei voi osallistua haku/ jälkikokeisiin.... 

Näyttelyreissu messukeskukseen

Niin vaan käytiin Aavan kanssa ekoissa näyttelyissä , no okei Aavalla on ikää vasta 5 kk joten ne oli epäviralliset pentunäyttelyt Helsingin Messukeskuksessa. Mitään huippu tuloksia ei todellakaan vedetty, mutta kokemuksena sitäkin parempi. Eli saatiin H.

Aluksi Aava oli hyvin pelokas ja jännittynyt yksikkö, joka nyt on todellakin normaalia, kun joutuu uuteen paikkaan kaiken hälinän keskelle. Mutta siitä Aavalle pisteet kuinka nopiaa se tottui/rentoutui näyttelymelskeeseen. Joten kyllä siitä vielä näyttelykoira saadaan leivottua.

Jouduttiin odotella kehän vieressä aika pitkä aika ja se näkyi myös kehässä; Aava ei meinannut jaksaa yhtään keskittyä ja totta kai Chida-sisko oli vieressä jonka luokse oli kovasti hinku mennä leikkimään. Seisonnat ei mennyt aivan putkeen koska Aava seisoi melko "kasassa" eli tätä meidän pitää ruveta reenailemaan huomattavasti enempi.

Mutta Aavan arvostelu:
Hyvä tyyppi ja kokonaisuus. Kaunis pää ja ilme, hyvät hampaat ja purenta. Voisi olla aavistuksen enemmän kulmautunut edestä. Sopiva luusto kokoon ja ikään nähden. Riittävä rintakehä. Hieman jyrkkä lantio, mutta riittävästi polvikulmaa. Liikkuu sivusta kauniisti, maataviistäen, hieman huolimattomasti edestä ja aavistuksen ahtaasti takaa.
Itse oon arvosteluun tyytyväinen, ja tuo penskanen vielä kasvaa ja kehittyy, niin katotaan mitä siitä vielä tulee :) Nyt suunnitelmissa olis mennä koluamaan muutamat mätsärit ja tammikuussa olisi taasen pentunäyttelyt jonne olis tarkotus suunnata ... pitää vissiin ruveta täyttämään tuota näyttelykalenteria pikkuhiljaa...

Unohtuneet tokoilut

Nimen omaan unohtuneet tokoilut.... Nytten ku tuo Nipsu on ollut sairaslomalla kaikesta treenaamisesta, niin on tuo Aavan tokon treenaaminen jäänyt totaalisesti unholaan, joten hyi mua!!!! Joten nyt oon ottanu itteäni niskasta kiinni ja ruvennu taasen reenaamaan tokoa. Jälkeä on kyllä tullu treenattua Lunan kanssa jonkin verran mutta tuo toko.... huoh... Oikeen ittiä hävettää, toki nyt ollaan treenailtu jonkin verran tuota näyttelyseisontaa koska sunnuntaita odotanki kauhulla... Toki tuon Nipsun sairasloman takia on Aava opetellut olemaan aivan yksiskseen, koska piti/pitää koirat käyttää erikseen pissalla tuon selän takia. Täytyy myöntää että sen on mennyt todella kivuttomasti:  kaveri ei jää piipittämään yms. ku lähetään Nipsun kanssa. Toki kämpän lattia on miinoitettuna herkuista yms. mutta kuiteski :D tästä pisteet Aavalle.

Mutta niihin tokoiluihin :)
Tässä kohtaa voisin kiittää että silloon ku Aavan otin ja käytiin ekoja kertoja tyttöjen kanssa lenkillä, niin seuruutin Nipsua sillä tarkotuksella että se sais päällensä työtä, niin samassa palkkailin Aavaa kontakteista. Aava oppi vaan Nipsua kattomalla koko seuruun ja nytte se tarjoaa sitä joka väliin ja tosi pitkiä matkoja. Lenkillä tuli testattua tämäki: ilman käskyä Aava seuras helposti yli 100 metriä ja vielä oikealla paikalla, (no okei ois muuten niin täydellistä niin välillä meinas irrota vähän liian kauas, mutta korjaili itte koko paikan) toki välillä meinaa edistää jonku verran, mutta tuo on pieni ongelma tässä vaiheessa :)

Lauantaina käytiin tokoilemassa tekonurmijalkkiskentällä ja Aavanen teki tosi hienosti töitä. Seuruun pysähdyksiä vielä pitää reenailla jonku verran koska kun itte pysähdyt niin Aava tulee eteen istumaan että heitä jo se lelu tai anna jo se nami... Eli sivulla paikan pysyminen on reenilistassa. Paikkiksessa Aava teki lottovoiton ku makas maassa vaikka hypin, pompin, riehuin, liikuin sivuttaisuunnassa Aavaan nähden yms. ja palkkailin sitä siitä. Loppuun otin ns. kokeen omaisen paikkiksen (toki ilman perusasentoja ja toki lyhennetysti), niin vaan Aavanen makas maassa n. 30 sekunttia, hieman huippua!!! Tämän jälkeen reenailtiin maahan menoja, istumisia ja seisomisia leikin ohessa: elikkäa leikittiin kauheesti - lelu piiloon ja käskysana - oikein tehdystä liikkeestä leikki jatkui heti :) toki Aavalla on samaa vikaa kuin Nipsulla: menee maahan istumisen kautta, joten tähän tarkkuutta.

Tänään jatkettiin istumis-seisomis-maahanmeno -leikkiä ja kyllä Aava rupiaa tajuamaan kaikki eri käskyt :) Tänään otettiin myös tunnarin koskemista. Ollaan tehty sitä ennenki olkkarissa, mutta keppihulluna koirana Aava rupeaa heti pureskelemaan tunnaria, joten opeteltiin koskemaan pitkään tunnariin ( ja samalla ettei sitä aina heti tartte ottaa suuhun). Otettiin me loppuun vielä muutama seuruun pätkä :)

Ja taas loppuun näitä Aava kevennyksiä. Tällä kertaa Aava on oppinu hyppäämään sohvalle ja nyt meillä rallitetaan sohvalle-pois-sohvalle-pois-sohvalle... ja tätähän jatkuu piiiiiiiitkään. Taas sain minä kiittää suuresti rakasta pikku-koiraa ku oltiin lenkillä niin Aava löysi ihanan mutalätäkön jossa oli kiva tallustella, no kotia päästyämme ( ja ennen ku kerkesin kissaa sanoa) Aava oli muta tassuilla hypänny sohvalle....

Mun sohvanvaltaaja...

Eläinlääkäri visiitti

Yllättäen käytiinkin Nipsukkaan kanssa eileen eläinlääkärissä. Tuon sen seljän kanssa on ollu ongelmia, mutta nyt se äityi niin pahaksi että oli pakko soittaa eläinlääkärille aika + sillä oli vähäsen kuumetta aamulla. Ongelmana oli/ on edelleen että kun Nipsu makaa niin se ei meinaa päästä seisomaan, koska selkään tulee niin kipiää :(  Istumaan Nipsu pääsee hyvinki, mutta siitä ylöspääsy on todella hankalaa ja se näyttääkin hyvin kivuliaalta puuhalta. Nipsu ei meinaa saada takajalkojen allensa ollenkaan, ja se pyöräyttää ittensä "terveen selkäpuoliskon kautta" seisomaan. Nipsu kävellessä näkee kuinka takapää on todella tönkkö. Kaiken tämän vielä kruunaa (tietenki) että Nipsu on neljättä päivää ripulilla. Tässä oli toinen syy miks kävin ell. vastaanotolla. 

Ja lopputulos. Ripuliin saatiin lääkkeitä ja nyt toivotaan että se menee ohitte mahollisimman nopiaa. Toki Nipsu sai superpitkän kuurin : nimittäin 10 päivää ja 2 tablettia per päivä. Täytyy myöntää että ihmettelin ittekki kuurin pituutta. Eli se puoli saatiin kuntoon, mutta se selkä... Eläinlääkäri venytti Nipsun jalkoja yms. niin vasemmalta puolella Nipsu antoi käsitellä ja se venyiki yllättävän hyvin, mutta oikeelta puolellta Nipsu oli hyvin arka eikä se antanu venyttää/ kopeloida ollenkaan. Lääkärin diagnoosi olikin että se aristaa oikeata puolta ( .... sen mä tiesin ilma  eläinlääkäriäki). Mutta tähän paskamaiseen puoleen... koska Nipsulla on tuo ripuli niin en saanut särkylääkkeitä tuohon selkään ( niitä ei saa käyttää yhtäaikaa) , en edes nii  että ne olis mulla valmiina ku Nipsun ripuli loppis... Siinä kohtaa hieman sapetti, ku itte näkee että koiraan tulee kipiää. Eikä tuo lääkäri osannu sanoa juuta ei jaata koko selkään. Totesi vaan että kannattaa käydä ortopedilla Nipsun kanssa ja ottaa röntgenkuvat lonkista ja seljästä. Siitäpä tuleeki sitte halpareissu.....   Nipsulta otettiin vielä lopuksi verikoe, että nähtiin onko jotain puustostiloja yms. tuon ripulin takia + tulehdusarvot selän takia. Tulokset oli superhyvät eli jotain positiivista: Nipsun veri on priimaa kamaa :). Sitä ihmettelin ettei tuo selkä ollut nostanut edes tulehdusarvoja, mutta ei niin ei. Toki hyvä tietää sekin asia. Nytten Nipsu on pari päivää "pakkolevossa" ja toivotaan käret kyynerpäitä myöten ristissä että tää menee nopiaa ohitte....

Isosiskon hunsvottilauma

Kuten tuossa lupailin niin pitän nytte joitain kuvia viikonlopusta Ilmajoella. Ja muutenkin esittelen Mirva-siskon koirat lyhykäisesti :)

Melkein koko lauma , puuttuu Liekki, mutta vasemmalta oikealle: Nipsu,
Viti, Tuuli (takana), Räpsy, Viivi, Neve ja Siiri. Kuva otettu viime kesänä

Snowmist Artifical Horizon "Neve"

Neve

 Neve-koiruus on yksi endottomia mun lemppareita Mirvan koirista!!! Neve on innokas "työkoira" koira, joka on juossut valjakossa pyöräparina, mutta kun se saa itseluottamusta niin Nevestä tulee loistava kärkikoira. Neve on näyttelyissä ollut hallahousu, eli vaikka hirmu nättikoira onkin, ei näyttelytuloksia ole. Neve on myös  porukan ikiliikkuja ja melkoinen vieterikoipi! Luonne on aivan ihana. Nevellä on ikää 3 vuotta.

 

 Liekki eli Mirtmaker Dragon Attack on meidän komppanjan ainoa husky, jolla ikää on 1,5 vuotta. Varasertejä kalasteleva pikkuriiviö jota ei voi päästää irti. Meidän perheen vitsinä onkin "montako kertaa oot karkuuttanu Liekin?!?" Myönnän oon karkuuttana VAIN kerran... Meidän sylikoira kirjaimellisesti. Liekki koiruus on elementissään juostessaan valjakossa muitten kanssa.

Räpsy eli Snowmist Hot Magical Gold

Räpsy on nyt vasta 7 kk vanha samojedi ja samalla meidän kaikkista isoin sammari vaikka onkin vasta pentu. Tarkoituksena olisi myös tästä saada hyvä vetokoira... katsotaan mitä tulee...

Tuuli-koira

 Tuuli eli Tuiskunhaltijan Tiktak on koko porukan ainoa muotovalio. Tuuli on hirmu avoin ja iloinen koira, jonka kanssa mäki olen ollut lenkillä useita kymmeniä kertoja. Meidän superahmatti juoksee valjakossa usein kärkenä ja agility sujuu myös mukavasti. Toki valjakkourheilu on vienyt ajan akin reenaamiselta. Tuuli täyttää ensi vuoden alussa 5 vuotta. Tuuli on kanssa yks mun suosikkeja :)

Tuuli 

Viti

Tuulilla on tehty yhdet pennut, joista yksi jäi meille kotiin : Viti-koiruus, Tuiskunhaltijan Tuulen Tarina.  Viti näyttä hyvin paljon omalta mammaltansa, joten yhtäkkiä ku kattoo niin aina ei erota onko se Viti vai Tuuli. Vitillä on ikää nyt 1,5 vuotta ja myös (yllättäen) Viti juoksee valjakossa. Ahneutensa suhteen Viti on tullut äitiinsä... eli superahne.

Seuraavana vuorossa on Viivi eli koko porukan aivot. Viivi eli Snowmist Yoshino Blossom on ehkäpä yksi rauhallisimmasta koirista. Viivi on valttikortti valjakon kärkikoirana. Viivi ei yritä kusettaa läheskään niin paljoa kuin muut koirat. Eli oikea unelmakoira, joka tekee töitä mielellään. Ikää Viivillä 3 vuotta

Rilla eli Viivin pentu

Viivillä teetettiin viime kesänä pennut ja niistä yksi etsii vieläkin hyvää näyttely/harrastuskotia, jota vielä ei ole löytynyt. Rilla tyttönen siis asustelee vielä siskoni laumassa. Jos hyvää kotia ei löydy, niin  todennäköisesti Rillakin tulee tulevaisuudessa vetämään valjakossa. Ikää Rillalla on nytten 4 kk. Eli Rilla on loitava leikkikaveri Aavalle :)

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä meidän Siiri-muori. Siirillä on sekarotuinen vanhus (11 vuotta) joka viettää ansaittuja eläkepäiviä. Edelleen Siirillä on puhtia käydä tekemässä vetolenkkejä, mutta enimmäkseen se saa vaan tehdä metsässä "hengailu-lenkkejä". Siiri on koko lauman johtaja... ainakin vielä...

Jälkitreenit ...again

Tänään siis käytiin tekemässä tytöille jäljet Lunan kanssa. Toki Nipsun kanssa otetaan hyvin rauhallisesti...

Lisää kuvateksti

Aavalle tein peltojäljen ja metsäjäljen, ja en voi olla ku tyytyväinen. Nyt jätin jo namit pois jäljeltä, mutta ajoi tosi hyvin, vaikkakin se oli hieman haparointia. Jäljen ajaminen oli Aavata niin kivaa, että kaveri ei meinannut huomata jäljen lopussa olevaa palkkaa, eli kyllä kaveri jatkoi matkaan "poismenojäljelle"...  Täytyy kyllä antaa pisteet myös Lunalle, joka aijoi ehkä parhaimmat jäljet ikää :D

Tässä kuveja viimeviikon jäljiltä, jossa samalla koko kolmikko sai hörsköttää pellolla :) Ja kiitos Erjalle superhienoista kuvista!!!!

Nipsu ja Luna pääsi vauhtiin...

Koko huippu porukka!!

Saraharjun Revontulenluna "Luna" ja Aava

Ilmeet kertoo kaiken

Pikkuset vauhdissa

Kuvat: Erja Haverinen

Viikonloppu Etelä-Pohjammaalla sekä osteopatiaa

Perjantaina suunnattiin tyttöjen kanssa autonnokka kohti Ilmajokia ja kotikontuja. Kotona odottikin isosiskon "pieni" 8 koiran lauma,( toki niistä oli yksi Vironmaalla näyttelyissä kasvattajan kanssa) sekä pikkusiskon yksi yksikkö. Joten näin lievästi ilmaistuna koiramainen viikonloppu. Kuvia ppistän myöhemmin ku saan ne koneelle ja muutenkin kerron siskoni koirista hieman enempi :)  eli lue: kun tuo kun ois aikaa ja viitseliäisyyttä...

Tuuli ja Viivi

Mutta tytöt nautti suunnattomasti ku sai juosta pitkin markkia, eikä tarttenu olla narun jatkona. Täytyy myöntää että ittekki kaipaan niitä aikoja jolloin voi lähteä kotipihasta lenkille taakse mettään, eikä tartte ottaa naruja mukaan... Pääsee itte paljo helpommalla... samoin tuon "ei niin sisäsiistin" penskasen kanssa.
No Aava tykkäsi koska sai leikkiä 3kk ja 6kk vanhojen samojedien kanssa. Sai Nipsukin hieman Aava vapaata ;)

Ja se Nipsun osteopaatilla käynti...
Alotetaan hieman pohjustuksella. Me ollaan nyt n. 1 1/2 vuotta käyty jokatoinen kuukausi Jaana-Kaisalla käsiteltävänä. JK on tehnyt näitä hommia 10 vuotta ja voin todellakin suositella!!!Valitettavasti JK on kiireinen ihminen, mutta täältä löytyy lisää: Terveystassu  Nipsulla on tähän asti ollut aina takapää todella jumissa eli lantion nikamissa monta eri jumia. Etupää on hyvässä kunnossa (vielä). Virallista syytä jumeiluun ei ole löytynyt, mutta Nipsulla on jatkuvasti paino enemmän vasemmalla puolella (eli se seisookin hieman vinossa). Mutta JK nauraakin aina että "taas Nipsu tulee pilaamaan päivän jumeineen" ja "etteikö se kokaan ole kunnossa koko koira". Eli Nipsu on osteopaatin pahin painajainen: koira joka ei koskaan ole terve... Viime kerralla aukaistiin (taas) kolme jumia, ja JK sanoi, että syötä B-vitamiini kuuri (se auttaa kudosten ja solujen uusimisessa) jos siitä olisi apua. No Nipsu syö edelleen kunnon "hevoskuurin" : hain siis hevosten B-vitamiiniliuosta. Jälkikäteen voisin todeta että tuo litran pönikkä on aika iso yhdelle koiralle ku se saa sitä vaan muutaman tipan per päivä.

Mutta tämän kertaiseen käsittelyyn. Kun olen valittanut tuota Nipsun selkä ongelmaa, niin löytyi kunnon syy siihenki.... Nipsulla on pitkässä nelipäisen reisilihaksen yläpäässä kaksi kalvon repeymää eli suomennettuna: lihaksen päällä olevassa kalvossa oli lihaksen "alussa" pieni repeymä ja "lopussa" vähän isompi repeymä ja tämä on oikealla puolella. JK tunnusteli kyseistä kohtaa jo totesi sitä kopeluoituaan että lihaksessa ei ole vikaa, vain kalvo on repeytynyt. Tälläkertaa selkä (eli lantion nikamat) oli Nipsuksi tosi hyvässä kunnossa, tämä toki johtuu siitä, että Helsiinkiin muuton jälkeen Nipsu on joutunut tekemään 99% narulenkkejä. JOten pysyy selkäkin hyvässä kunnossa. Eli mun pieniä iloja: selkäkunnossa, nyt vaan tommonen repeymä. Tästä sainkin hyvät naurut. Ja itse JK nauroi ittekki että "kerranki on selkä kunnossa ja nyt sitte repeytymä, mitähän seuraavaksi?!?" Joten nytte kylmätään kyseistä paikkaa, tehdään pelkkiä narulenkkejä ja hierotaan kyseistä paikkaa (ettei rupia keräämään nestettä)  .... ja pitkä saikku...

Jälkeilyä ja tokoilua

Otettiin vähän tokoilua alkuviikosta edelleen samalla hiekkakentällä. Tässä kohtaa voisin hehkuttaa kuinka Aava tulee jo tosi hienosti sivulle :) ja ilman käsiohjausta... Eli supertokokoiran alku :) sitten ei niin hyviin uutisiin. Vaikka kirjoitinkin torstaista, niin Nipsun selkä oli jo parempi. No pitihän sitä mennä tikulla jäätä kokeilemaan ja ottaa vähän Nipsunkin kanssa. Otettiin muutama liikkeestä seisominen (tarkemmin tarkkuutta seisomiseen takapalkalla) ja pari seuruun täyskäännöstä. Nipsun selkä oli taas totaalijumissa. Hieromalla ja venyttelemällä + Back On Trackillä se on nyt taas parempi... edelleen maanantain osteopaatin aikaa odotellessa. Täytyy myöntää, että Nipsu on nyt 1 1/2 vuotta kulkenut joka toinen kuukausi osteopaatilla, ja selkä on silti huonossa kunnossa. Kaippa seuraava keino tuohon selkään on jonkun sortin kansanparantaja eli vissiin virallisesti pehmytkudos... jotain :) . Täytyy myöntää että himppasen ottaa päähän jos meidän tokoura oli tuon seljän takia tässä, senverran kovan työn ja kivisen polun tuon karvakorvan kanssa on tehty: palvelushaluttomasta ja minkään laista motivaatiota olevasta koirasta oon saanu, superinnokkaan treenaajan, joka oli koevalmiina alokkaaseen. Huoh... No mulla on Aava josta tulee vielä superpätevä :)

Keskiviikkona käytiinkin tekemässä jäljet tytöille Luna-koiran kanssa. Aavalle tein melkopitkän (n. 30m) pitkän peltojäljen. Sen se ajoikin tooooosi hyvin. Aavalla on nyt käynyt totaalinen ahaa-elämys tuon jäljen kanssa ja se tekis töitä vaikka kuinka. Nyt erona oli että viimeksi pistin makkaran vaihdellen joka toiselle tai joka kolmannelle askeleelle, nyt oli 1-1 1/2 metriä makkaroita joka askeleella ja sitten 2-3 metriä ilman. Tämä näytti toimivan suht hyvin vaikkakin makkaroita jäi jonkin verran syömättä. Ens kerralla ajattelin pistää sinne tänne makkaran paloja, testataan kuinka käy :)
Sitten operaatio Nipsu. Nipsunen on viimeaikoina ajanut peltojäljet huonosti, tai vain paikoin, joten ajoin Nipsulla ensin lyhyen suoran pätkän jossa oli tosi tiheesti herkkuja, eli tein pomminvarman peltojäljen, joka onneksi meni hyvin. Tein vielä metsään suht lyhyen (n. 50m) pitkän jäljen. Voin sanoa että se jos mikä meni perseelleen, koska kun jäljet oli tehty niin totta kai alotettiin penskasista. Siinä kun Luna ajoi omaa jälkeänsä niin sen metsäjäljen päältä meni 4 metsäkauriin porukka. Nipsu joka on todellakin riistaviettinen.... lopun voitte varmaan arvata. Mutta täytyy todeta, että empä uskonu näkeväni bambeja kehä II:n sisäpuolella 8)

Ja taas Aavan koottuja... voisin todeta, että pikku-koira ei oikeen oo aamuihminen, tai siis koira. Ittelläni on ollut pari aamuvuoroa ja totta kai ollaan lähetty juoksulenkille 5.30, Aava on ollut "hieman" vedettävää mallia... Ehkä mä saan siitä vielä "aamukoiran" :)

Viikonloppu vieras

Tänä viikonloppuna saatiin koirakaveri hoitoon, koska omistaja lähti käymään Tallinnassa. Vieraaksi saapuikin Aavan sisko Chida (Hard Candy´s Charming Star). Voin sanoa, että vilskettä on ollut riittämiin... ja Nipsun hermot on ollut koetuksella. Narulenkit oli tuhoontuomittuja heti alkuunsa, koska rakkaat pikkujunnut leikki jatkuvasti... Uskonpa että maanantaina Aava nukkuu koko päivän... ehkä...

Tytöt löysi hirween kivan kuralammikon... autoki näyttää siltä...

Tortaina käytiin tyttöjen kanssa tokoilemassa. Viereiseltä hiekkakentältä kotiin kävellessäni huomasin, että Nipsu kävelee hyvin tönkösti ja varoi selkäänsä. Mietiskelin, että voi p*aska, nykkö se selkä meni lopunki... Mutta onneksi hieroin ja venyttelin Nipsua niin selkä on nyt hieman paremmassa kunnossa. Vielä viikko pitäisi sinnetellä että Nipsu pääsee osteopaatin käsittelyyn...

Vetokoira vol. 2

Aluksi pulloanalyysi: uuteen pulloon pistin ensin pohjalle kirkasta "ilastointiteippiä" joka ei ole niin vahvaa kuin oikea jesari, mutta vahvempaa kuin pakkausteippi. Harmittelinkin kun tuota kirkasta/läpinäkyvää ei ollut enempää... siis shoppailemaan. Mutta, asiaan :) pullo kesti huomattavasti paremmin teipattuna, joka nyt ei sinänsä ole ihme... Toki pistin kyllä helkkarin monta kerrosta teippiä, oikein teippauksen ihme ;)  mutta parhaimman tuloksen saa kun pistää pohjalle tavallista jesaria, ja päälle sitä kirkasta ja kestävämpää pakkausteippiä. Eli ongelma ratkaistu :)

Itse treeniin: tänään Nipsu veti n. 3,5 km matkan pulloa. Nipsu veti hirmu hyvin, mutta kaverilla oli nenä maassa noin puolet matkasta. Toki olimme lenkillä hyvin yleisillä koirien lenkityspoluilla, joten ihmekkös tuo. Itse en ole koskaan antanut koirien jäädä haistelemaan (siis pysähdyksiin asti), joten matka jatkui haisteluista huolimatta. Tähän pitää ens treenissä puutua.

Koiran vedättäminen on koiralle raskasta puuhaa, joten muistakaahan ihmiset pitää koirastanne huolta. Alkuun ja loppuun  k u n n o n  verryttelyt ettei tule venähdyksiä/ muita jumeja. Eikä kannata unohtaa venyttelyjä koiralle (eipä se tee pahaa ihmisellekkään). Samoin koiran nesteytys on hirveän tärkeää treenin jälkeen. Itse käytän Nipsulla FitDogin  palautusjuomaa  (http://www.fitdog.fi/tuotteet/fitdog-recovery/) . Jos ei halua ruveta hifistelemään, voi koiralle antaa vaikkapa tonnikalavettä, jossa on hieman suolaa (koira saa vettä, proteiiniä tonnikalasta, ja suolaa).






Ilmoitin tänään Aavan ensimmäisiin  näyttelyihin... Vielä on armonaikaa marraskuun loppuun opetella seisomista ja hampaisiin kattomista...

Vedettävä ja vetämätön vetokoira

Näin heti alkuun pahoittelen kuvien huonolaatuisuutta. Kävin illalla pimeellä lenkillä ja otin kuvat puhelimeni kameralla. Ens lenkki pitänee tehdä valoisaan aikaan, niin saadaan kunnon kuveja :D

Ja se kuvamateriaali :) Valjakossa juoksee Nipsu, Selma kärjessä,
Tuuli ja Mopo keskiparina, ja Viivi ja Neve pyöräparina

Nipsu veti viimetalvena siskoni samojedien kanssa valjakossa. Tai siis Nipsu vetää jos huvitta....  No joka tapauksesta siitä on jopa kuvamateriaalia... Mutta taasen asiaan... Pistinpä sitte kesätauon jälkeen Nipsulle vetovaljaat päälle ja lähdin tyttöjen kanssa lenkille. No, pieni itku-potku-raivari siitä tuli, nimittäin mun vetävä koira kulki nätisti tuossa vieressä tai sitte Nipsu kulki perässä eli ei puhettakaan vetämisestä saati edessä kulkemisesta. No se lenkki menikin mun edessä kävelemisen opetteluun sekä siihen että opeteltiin käskystä lähtemään eteenpäin (siis mun eteen). Kotiin päästyä meinasin heittää hanskat tiskiin, mutta pentele hitto niin jääräpäinen oon että kyllä mä siitä vielä vetokoiran teen.

Nipsu ja pullo...

No minäpäs aloitan  (taasen) alusta tuon vedon treenaamisen Nipsun kanssa. Tai siis Nipsu alottaa... Käytiin tuossa pari päivää sitten taas hieman "muistelemassa" mitä se vetäminen onkaan eli viettin Nipsun kanssa yhdessä namialusta n. 80 metrin päähän alkupisteestä nameineen päivineen. Ja ei muutaku takasi alkuun ja Nipsulle lupa otta namit, niin pikku-koirahan lähti namialustaa kohti, itse olin kevyenä jarruna. Näitä tehtiin muutamat kerrat. Tänään pistin Nipsulle taas vetovaljaat päälle ja lähdettiin lenkille, mutta nyt pistettiin  vetovaljaitten päähän painoksi 1,5 litran limppapullo, joka oli täynnä hietaa. Se on kevyt Nipsun kuntoa ajatellen, mutta kuitenkin painona perässä.  Ekat 5 metriä Nipsu ihmetteli mikä sielä takana rämisi, mutta veti n. 3 km matkan tosi hyvin. Yllätykseksini Nipsu muisti, että kun on vetovaljaat päällä niin pitää mennä mamman edellä, JESS!!!!! Aava pelkäsi aluksi pulloa, jota Nipsu veti perässään, sille piti murista ja haukkua ja vahtia... Aava ja suuri ja                                                                                  ihmeellinen maailma....

Pullo treenin jälkeen... Ei mitää kestävää laatua

Tämä ei ole kokiksen mainoskamppanja, mutta täytin sitte kokispullos, jota Nipsu veti. Treenin jälkeen totesin, että kokispullot ei oikein kestä hiekalla vetämistä ( ainakaan pitkiä matkoja), joten kaippa mun pitää pistää Coca-Colalle pientä palautettä niitten pullojen kestävyydestä. Suunnitelinkin, että seuraavaan treeniin mun pitää varmaan pistää rullallinen ilmastointi teippiä pullon ympärille, jos se sitten kestäis... Mutta toisaalta, jesari on epätasainen pinnaltansa, eli jos mä pistän vaikka rullallisen ruskeaa pakkausteippiä (jossa on silee pinta) niin siitä syntyy pienempi kitka joten ehkä se kuluu vähempi... Todennäköisesti joku joka on lukenu fysiikka,  nauraa vedet silmissä mun analyysille... Pitää siis testata...


Näin loppuun voisin antaa julkisen anteeksipyynnön Helsingin kaupungilta, koska hain yhdeltä leikkipaikan hiekkalaatikolta hiekkaa 1,5 litraa

, että sain limppapullon täyteen. Ja en kadu omaa tekoani... Sori Helsingin kaupunki...
Mutta koska edelleni limppapulloni meni rikki ja hiekat valui lenkkipolulle, niin joudun käydä hakemaas uudet 1,5 litraa hietaa uuteen pulloon     ...en kyllä kadu tätäkään. Joten käynpä täyttämässä uuden pullon yön pimeinä tunteina ;)

Pudotus maanpinnalle ja muutamia onnistumisia

Viikonloppuna en treenannut (... ehkä hieman laiskuutta havaittavissa...) koiria, koska pikkusiskoni tuli Seinäjoelta viettämään viikonloppua. Toki pitihän sitä koiramaisuutta saada viikonloppuun. Joten käytiin Tuusulassa kattomassa belgianpaimenkoirien rotumestaruuksia IPO:ssa ja Mondioringissa. Ipojen tottisosuutta kattellessa tuli kyllä totaalinen "eihän mun koira osaa yhtää mitää" -fiilis. Hattua nostan kuinka pienillä asioilla koirat tekee töitä, ja kuinka innoissaan ne on. Siihen on vielä pyrkimys tuon pikku-Aavan kanssa ...ehkä :)  . Muutenkin kaikille koirakoille ( ja etenkin voittajille) onnea hienoista suorituksista.

Maanataina käytiin tekemäs Luna-koiran kanssa tekemässä peltojäljet. Täytyy myöntää, että tuo pimeys pääsi "pikkusen" yllättämään. Ongelmaksi koitui ettei meinannut löytää lähtöpaikkaa, koska sopivasti rupes nousemaan myös sumu. Joten rakkaan pimeyden takia kusin tuon Aavan jäljen alun, koska ettiessäni jäljen alkua talloin sitte tekemääni jälkeä... huoh ja suprise... Loppujäljen ( jota en tallannu itte) Aava ajoi tosi hyvin. Aavalle on tullut tuon jäljen kanssa semmoinen "Ahaa-elämys!" ja se ajaa jälkiä todella hyvin... Jes!!! kyllä siitä jälki koira leivotaan :). Nipsu sen sijaan kans ajoi tosi hyvin jälkensä muutaman huonon jäljen jälkeen. Hieman se meni sik-sakkia jäljellä.

Maanantaina otettiin tyttöjen kans vielä tokoreenit olkkarissa. Aavan kanssa opetellaan käskystä maahan menoja ja sivulle tuloja, sekä tottakai seuruuta (toki sitä on hankala treenata pienessä olkkarissa :) ). Nipsun kanssa ollaan aloitettu tunnarin opettelu, koska Nipsu kyllästyy todella helposti (ei voida tehdä kovinkaan montaa toistoa peräkkäin) joten jotain uutta ja samalla on tuon tilanpuutteen takia reenattu jotain "helppoa olkkaritreeniä".  Alkukankeuden jälkeen sekin rupeaa sujumaan. Itse joskus tein tunnarikapulakeon ja lähdin siitä treenaamaan, mutta se tyyli ei sopinut Nipsulle joten teemme nyt tällä lailla: tunnari

Pitihän sitä yhteiskuva ottaa :)

Tänään käytiin taasen jälkeilemässä Lunan kanssa tuplasti: tehtiin yksi "normijälki" (siis metsäjälki) ja testattiin penskoille verijälkeä. Eli käytännössä käytiin ensin tekemässä verijälki niin sanotusti oleentumaan ja lähdettiin toiseen paikkaan tekemään normijäljet. Aavaan saa taasen olla supertyytyväinen!! Niin hienosti se ajoi normi jälkensä! Niin hienosti nenä kiinni maassa ja voisin hehkuttaa sitä vaikka kuinka. Nipsukin oli taas varma omaittensä jälkeä ajaessa joten pisteet Nipsukalle myös. Verijälki on aina ollut Nipsusta superhauskaa ja se onkin Nipsukkaan pravuuri joten lyhyt verijälki toimi samalla myös "motivaatiojälkenä". Aavalle naurettiin Lunan omistajan kanssa, että se ei ymmärtänyt yhtään  mitään verestä. Se vain ajoin mun oman jälkenä tosi tarkasti hyvin. Siihennähden olen tyytyväinen, koska tähän asti olen tehnyt makkarajälkiä, nyt (veri)jäljellä ei ollut makkaroita ja Aava ajoi sen hyvin loppuun asti :) uskomaton pikku-koira...


Ja taas näin loppukevennykseksi voisin taasen kertoa Aavan älyn väläyksistä... Meillä on nykyään in puhallella ilmakuplia juomakipossa... Älkää kysykö mistä Aava sen on keksiny...

Kun mikään ei onnistu...

Kaikki, jotka treenaa jotain tietää tunteen kun reenit menee päin prinkkalaa ja mikään ei onnistu. Tänään on meillä sellainen päivä. Molempien koirien korvat on jossain aivan muualla ku pitäis + yksi naru purtununa poikki ja mun hermot.... Ehkä voitte päätellä.

Meillä on näin torstai aamuisin varattu koirakavereiden kanssa hallivuoro. Olin jo hienosti suunnitellut treenit ja lähtiessä vielä mietein, että nyt tulee helkkarin hyvät treenit. No kuinkas kävikään... Nipsulla oli "hieman liikaa" virtaa ja se juoksi hallissa pää kolmantena jalkana pitäen omaa kivaa; sarjassamme "lällällää, enpäs annakkaa itseäni kiinni, juoksen tästä äiskän vierestä täysiä..." No pistin Nipsun kiinni naruun joka oli kiinni Aavan häkissä (oma metallihäkkini on Seinäjoella, joten minulla on nyt lainassa siskoni kevythäkki joka on hieman pieni Nipsulle. Tämän takia Nipsunen oli narussa). Lähdin käyttämään Aavaa pihalla ennen sen treeniä. No pihalla ollessani rakas Nipsu-koira juoksee työ naru purtuna poikki. Tässä kohtaa rupesi omassa pääkopassa olemaan sen verran kierroksia, että otin Aavan kanssa muutaman sivulle tulon ja opettelimme kosketusalustaa. Aavallakin oli sen verran vauhtia joten treeni jäi hyvin lyhyeen.

Nipsun kanssa otin vielä lyhyen paikkispätkän, ja samalla se hieman rauhoittui.

No AINA EI VOI ONNISTUA!! Ana nuolla hunsvoteilla ei ole mielenkiintoa, huvitusta tai sitten niillä on liikaa energiaa ja treeni menee ketuiksi.

Jos jotain hyvää tähän päivään, niin käytiin Aavalle hakemassa vahvisterokote. Olen supertyytyväinen pikkukoiraan, koska se oli hirmu reipas eläinlääkärissä. Viime kerralla oli Nipsu henkisenä tukena, mutta nyt pikkuinen joutuikin yksin suureen maailmaan. Toisaalta tässä kohtaa on itselläni peiliin katsomista, sillä yleensä mulla on mukana molemmat koirat. Pitäisi ruveta kulkemaan enemmän erikseen, varsinkin Aavan kanssa, jotta se oppii olemaan yksin ja kohtaamaan uusia asioita ettei aina ole Nipsu tukena ja turvana.

Ja näin loppukevennyksenä voisin todeta, että mä en tiiä onko Aava ateisti vai mitä uskontokuntaa se edustaa, sillä (en tiiä miten) se oli saanut mun kaapista tongittua rippiraamatun. Nyt se on miljoonina paloina... Voin näin käytännön vinkkinä sanoa, että älkää antako koiran tuhota raamattua, koska siinä on niin helkkarin ohuet sivut niin (varsinkaan jos sivut on kuolasta märkänä) sitä on helkkarin ärsyttävä siivota!! :)

Syksyn pakolliset sänkkärikuvat

Ja pitihän niitä kuvia ottaa sänkipellolta kun jäljet saatiin ajettua :) Ja erranki ku arska paistoi niin hienosti : D

D