Aavalle tein tauon jälkeiseksi jäljeksi vaikean jäljen; pituutta oli n. 100 metriä, pari ysikymppikulmaa. Ja hommaa vaikeutti myös että maa on hieman jäässä avoimemmilla paikoilla, joten sellaisiakin kohtia mahtui Aavan jälkeen. Tosi hienosti Aava ajoikin jälkensä, toki avoimemmilla paikoilla meinasi pikku-koira sekoilla jolloin jouduin itse hidastaa koiran matkaa ja hankalatkin paikat selvitettiin kunnialla.
Nipsulle tein tietoisesti vielä mahdollisimman hankalan jäljen juuri tuota maan jäätymistä hyväksikäyttäen eli tein Nipsulle n. 200 metrin jäljen jossa oli 5 suorakulmaa + pari "hyppyä" eli jälki katkeaa 1,5-2 metriksi ja tein jäljen hakkiolle hyvin epätasaiseen maastoon. Nipsua hakiessani autosta mietiskelin, että tulinkahan liika vaikia jälki.... Nytten jäljen ajettuna voisin ylistää Nipsua vaikka kuinka, nii hieno jälki se oli!!! Ehdottomasti Nipsun yksi parhaimmista. Nipsusta oikeen näki kuinka se nautti kun jäljessä oli kerranki haastetta!!! Olen nääs itte sortunu tekemään Nipsulle liika helppoja jälkiä ja totta kai se syö motivaatiota pikku-koiralta jonka nenän käyttö on muutenki uskomatonta!!!! Joten näitä lisää, pitää ruveta keksimään jotain supervaikiaa kesän jälkiä ajatellen.
Tottakai pitihän sitä viikonloppuna käydä kattomassa messareita. Siskoni koirista ei ollut kuin husky (koska muut ovat karvattomia) ja eikä senkään saavutukset päätähuimaa... Eli ei Liekin paras viikonloppu...
Itse nimenomaan kävin katsomassa kansainvälisen tokokokeen ja pitihän sielä jännittää kehän laidassa omien kavereitten suorituksia. Onnittelut Heidille ja Hempukalle sekä Susannalle ja Vinkalle hienoista suorituksista!!!! Tulihan siinä semmoinen alemmuuskompleksi , mutta myös samalla into treenata lisää että kyllä meki ollaan vielä joku päivä EVL:ssä Aavan kanssa.
Ainahan tommosista isoista tapahtumista jää monta kassia ja nyssykkää kotiin viemiseksi. Niin myös tällä kertaa: kaiken maailman koiranruoka-näytepussukoita tuli ripakopallinen mukaan, ja samalla kaikkia tarjous koiranruokia joita on hyvä käyttää ei ehkä treenaamiseen mutta lahjomiseen esim. lenkeillä tai aktivointileluihin. No tuli sieltä ostettua Aavalle uusi harja ja nahkainen näyttelytalutin, molemmille tytöille sponssasin fleece-narut jotka toimii tästedes reeninaruina ( sillä niitä voi käyttää myös mitä parhaimpina vetoleluina). Mukaan jäi vielä Berran "treenitasku"- vyöhässäkkä :) No nyt kyllä kelpaa treenata vaikka millä mitalla!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti