Jälkihommia ja aksaa

Maanataina oli tarkotus mennä tallomaan jäljet Heidin ja sakemannien kans, mutta Heidi se vähä unohti meijän treenit nii kävin vaan ittekseni treenailees. Toki sitte kello oli jo paljo joten tein vaa tytöille esineruudun ja tein lyhyet tottikset. Esineissä Sikkaa hetsasin kunnolla että saisin kunnolla intoo lajiin, vaikka sitä on mutta hyvä vaalia. Hyvin toimi nenä ja haki kaikki kolmella hienolla pistolla. Aavalla ei mitää ihmeellistä, hieman se vähä joutui pyörimään tuulen takia mutta ihan ok suoritus. Tottiksista ei tehty mitää ihmeellistä koska mtää erityistä ei jääny mieleen....

Tiistaina pidettiin aksapäivä sillä itte en päässy keskiviikon treeneihin. Tehtiin sama rata mikä, olisi ollu keskiviikon treeneissä (onneks Mari oli lähettäny radan aijjoos meille nii pystyin käyttää). Sen verran muutin että vaihdoin keinun A:han. Ihan hienon radan saatiin Aavan kans aikaseksi. muutaman kerran meinas mennä ysi hypyn jälkee kolmosputkeen mutta saatiin seki lopulta onnistumaan :) samoin aika vahvasti joutui komentamaan ettei menny pituuden 21 jälkeen aalle, vaan että sain kääntymän. Kepit oli niiiiiiiiin superhienot. Eli meidän keppisulkeiset on menny perille, woohooooo. Täytyy myöntää että mä jo kattelin tuota aksapuolen kisakalenteria jos sitä nytte korkkais Aavan kans meidän kisauran . Vihdoin ja viimein.
Sikan kans tehtiin pätkissä esteitä 1-10. Ja voin sanoo että mä oon niiiiin hidas!!!!! Ja mä oon aina myöhäs SIkan ohjauksessa. Mulla ei meinaa millää mennä kaaliin että joudun kertomaan ohjaukset huomattavasti ennemmin. Aavan kans on niin helppoa sillä se rytmittää hyvin kaiken mun mukaan , mutta Sikka ei, ku se vaan menee niiiiin täysiä ku vaa jaloista pääsee. 7-10 välissä lähti ihan hyvin hakemaan esteitä, mutta tekemistä meillä vielä :)

Keskiviikolle sovittiin Heidin kaa uudet jäljet. Sikalle tehtiin ekaa kertaa vieraan talloma jälki, eikä ollu yhtää mitää ongelmaa!!! Ajoi ihan samalla tavalla ku mä olisin tallannu jäljen. Pituutta Sikan jäljellä ei ollu ku 370m, 5 keppiä ja vanheni tunnin verran. Alku oli ihan superhieno, lopussa oli paljo polkuja, nii SIkan tyylillä kaikki piti käydä tarkistaas. Kumma ku ne on pakko käydä tarkistaas ja sitte jatkaa jäljellä... ja ku tuo rupee olemaan tapa. Kepeissä ei  mitää ongelmaa.
Sitte Aava, huoh. Heidi tallas Aavanki jäljen: 6 keppiä, pituutta 640m, vanheni reilun tunnin. Aava oli jo janalla hyvin epävarma ja lähti vinoon. otin lyhyemmältä matkalta uusiksi. Otti takajäljen ja meinas jatkaa sitä tavallista sinnikkäämmin. Jäljellä hukkas jäljen kahteen kertaan jonka takia tuli tehtyä pienet lenkit mutta löysi itte takas jäljelle. Toisen "lehmän ringin" takia jäi yks keppi matkan varrelle. Ja lopussa sähellettiin vikan kepin kanssa... Aava oikeesti käveli ainaki 4 kertaa kepin yli eikä nostanu, ja se etti ja etti mutta ei vaan löytäny. Meni yli 5 min ku pyöri ja etti, ennen ku löysi vikan kepin. Ja seki meni näköllä. Näytti ihan siltä ku olis ollu nenäpunkki, mutta se se ei voi olla ku muuten ajoi jäljen. Ihan kummallista. Jäätiin molemmat Heidin kaa miettimään mistä moinen...

Aava vihdoin ja viimein taas leikki ja taistelee lelusta !!!! Jeeeeeeeeee, kyllä siinä meniki aikaa

Torstaista tuli tytöille vapaapäivä. Perjantaina kävin talloos itte tytöille jäljet. Sikalle talloin 520m, pitkän , 5 keppiä, jana 8 m, ja vanheni 1,5 tuntia. Heti ku lähettiin jäljelle nii olisko ollu ekan 30 m jälkeen jäljellä tuli vastaan perhe joka oli mustikassa. Kyseisen perheen äiti seisoi suoraan jäljellä. Vähän oli pyörimistä mutta muuten ihan hemmetin hyvin vaikka perhe kattoi kummissaan ku ku porhallettiin Sikan kans ohitte. Onneks heti oli keppi joten sain palkattua Sikasen. Muuten teki taas hemmetin hienon jäljen ja kaikki kepit nousi vaikka en enää merkkilekkaan niitä, joten en voi auttaa tiedostamattani. Mutta kepit ny onki Sikan vahvuus :) edelleen meillä on tuo polkuongelma, mutta tuolla jäljellä ei ollu kovinkaa montaa polkua mikkä ylitettiin.
Aavalle tein 720 m pitkän, 5 keppiä, jana 10 m, vanheni myös 1,5 tuntia. Jana oli taas epävarma mutta lähti kuitenki suoraan (eli ens kerralla teen vaan janatreenin). Puolessavälissä jälkee oli harha (sen tiesin ku näin tallomassa ollessani muutaman sienestäjän). Kävi tarkistaas harhan mutta jatkoi kuitenki omalle jäljellle. toki oli sen jälkee taassuht epävarma. Muuten ihan ok jälki.
Jälkien vanhentuessa tein nopeen esineruudun. Nyt vein lelut Sikalle valmiiksi. Ei irronnu niin kauas mitä normaalisti joten takaesine oli selkeesti hankala. Muuten teki hyvää työtä. Aavalle tein niin että jätin kaikki esineet heti etualalle. Lähetin nii sinne 50 metriin se irtos eikä elettäkää että ois nenä auki heti alussa, Mutta kyllä ne esineet sieltä sitte löytyi. Eli jatketaan meijän treenejä tämän suhteen!!

Tänään meillä oli taas tarkotus käydä Heidin kaa talloon jäljet, mutta Heidille tuli työkomennus joten kävin ittekseni tekemäs tottikset. Sikan kans tehtiin seuruuta jossa nostatin neitiä, toki sen takia edisti ihan kiitettävästi. Tehtiin myös muutamat noudot kokonaisena liikkeenä ja hitto ku oli hienot!!! Rupeen oleen tyytyväinen teknisesti ja vauhdillisesti meijän noutoon. Loppuun otettiin paikkis, ja eteenmeno mikkä oli sangen hyviä. Hieno pienin Sikanen joka teki hienoo työtä vaikka oliki lämmin.
Aavan kans tehtiin ohjattua, 2 kertaa molempiin suuntiin ja hitto ku lähti hyvin eikä epäröiny ollenkaa. Eli jollain lailla on herneet liikkunu neidin aivokopassa. Tehtiin muutamat luoksarin pysähtykset, mikkä oli hienot. Loppuun tehtiin kans eteenmeno ja pistin maahan asti. Mutta Aava oli sitä mieltä ettei oo koskaan kuullu maahan-käskyä ja jäi istua nököttämään. Eikä millään maahan, arrggghhh. Mutta hitto ku ei voi treenata ku muuten rupee ennakoimaan nii pirusti maahanmenoja....

Yks h e l v e t i n paikalla makuu... ja totaalinen ahaa-elämys

Alotetaan Sikasen kuulumisista; neiti on jo ihan normaali hullu oma ittensä ja vattaki on saatu kaikin puolin toimimaan niin ku pitää. Painooki ollaan saatu kilon verran jo takasi päin joten hyvällä mallilla mennään. Ainoo on että neiti kyllä väsähtää edelleen sangen nopeesti , mutta ku saadaan paino taas kohdilleen ja energiatasot normaaliksi nii taas saan mä harmaantua. Ja vauhdilla ;D

Keskiviikkona kävin vaan keräilemässä sangollisen mustikoita ja totta kai tytöt oli mukana mettässä. Siinä huomas että eipä tuo juniori vielä hirveesti jaksa, sillä vaikka kaveri vaan kirjaimellisesti hengaili koko 2,5 tuntia mustikoita syöden (kyllä ei vetänyt sitä jäätävää hullu-rallia mitä normaalisti aina) ja oli silti totaalisen väsyksis ku kotiin päästiin. Täytyy myöntää, että olin ihan varma että molemmat hunsvotit saa jonku mustikka-myrkytyksen ku molemmat popsi mustikoita siihen tahtiin koko 2,5 tuntia.... No eipä oo puutetta vitamiineistä ;D

Torstaina alotettiin taas treenailemaan varovasti SIkasen kanssa, eli käytiin Heidin ja sakemannien kans Heurekan nurtseilla. Meidän (huonoksi) onneksi siihen tuli just joku pentukoulu-porukka joilla oli ohitustreenit. Eli saatiin melkonen häiriö treeni ku vieressä pörrää kymmenkunta pentua ikähaarukalta 3-6kk.  No se nyt oli jo ennalta arvattavissa että SIkan eka treeni tuon sairastelun jälkeen menee totaalisen persiilleen. No niinhän se meni, muttei ihan niin pahasti mitä oletin. Ekana seuruu:oli ehkä maailmasta hirveintä.... paikka eli ihan hemmetin paljo ja teki semmosta hissiliikettä edistäen ja oikean paikan kans, arrgghhh. Tehtiin vaan ihan muutaman askeleen pätkiä että sain sen palkattua oikeesta, koska muuten , okei en ees haluu tietää jos olis vääntäny pitemmästi. Liikkeestä jäävät erotteli hyvin, itte luoksetulot oli hyvät, mutta eteen tuli ihan hemmetin vinoon, että tehtiin muutamat vaan pelkät eteentulot. Pistin vielä neidin paikkikseen (sillee että oli naruss), ku Poju höntsäili toisella kierroksella. Kerran tais nousta istumaan ku Heidi heitti Pojulle  pallon kauas poispäin Sikasta. Loppuun tehtiin vielä eteenmeno joka oli ihan hyvä, ei vaan meinannu bongata lelua pitkästä nurtsista.
Aava pääsi tekemään vähä seuruuta, se nyt oli normaalia Aava maista: mielentilallisesti hyvä mutta edisti ja meinas irrota musta tavallista enemmän. Tehtiin myös muutama nouto ja muutama merkki, eipä niis mitää ihmeellistä. Loppuun tehtiin Aavallekki eteenmeno niin että olin vieny lelun jo piiloon etukäteen ettei ollu nähny koko leluaja vientiä. Hitto ku lähti hyvin ja suoraan!!! Nyt rupee mun karvakasalla olemaan itseluottamusta lähtee kaus ettei jää epävarmaksi. Ja niin , asiasta tärkeimpään. Sain Heidiltä (olivat tehneet oman spl:n alajaoston kanssa jonku jätti tilauksen ulkomaille jostain ihme palloista mitä joku kouluttaja oli kehunu maasta taivaaseen, niin Heidi kilttinä ihmisenä oli tilannu mullekki yhen) semmosen nahkasen suht ison (siis ajatellen mun tyttöjen suun kokoja) pallon joka on suht pehmee, jossa on käsilenkki. Mutta. Aava leikkii sillä!!!! ja se jopa palautteleeki kyseistä palloa mulle hyvin (muitten kans lähtee juoksee ja rallattelemaan eikä palauta kovin helpolla), mutta hitto oon tyytyväinen. Se ihan oikeesti l e i k k i i   j a   t a i s t e l e e . Pikkusenko on hyvä fiilis :D :D jotain onnistunu tekemään oikeen. Eikä menny ees kovin kauaa... melkee vuosi      o.O

Perjantaina mentiinki Riikan ja belgilauman kans treenaileen Taliin. Alotettiin SIkasta. Voin sanoo että ei ollu kaukana etten tehny siitä paskiaisesta samantein lapasia ja kuristaa vielä kaupanpäälle. Se oli semmonen multi-vitutuksen multi-huipentuman piikki. Vieläki vituttaa ja vituttaa nii saatanasti... Seuruu oli taas hirveetä... edelleen paikka eli ja nyt rupes poikittamaan ja ja ja ja.... Jäävät erotteli hyvin , mutta ku pistin SIkan paikkikseen nii siitä se "riemu" sitte repeski. Riikka treenas sillä välin Dorkaa jalkapallolla. Kyllä jalkapallolla, joka oli näin lievästi ilmastuna helvetisti liikaa. Olisko lähteny viis vai kuus kertaa pallolle vaikka Riikka piti sitä vaan kädessä. Tai sitte ku Riikka vähä hetsas Dorkaa palloon, nii. Voitte itte ajatella tähän kohtaa hemmetin monta kirosanaa. Sain kuitenki jollain lailla kasattua itteni ennen ku treenasin Aavan. Vaikka senkään treeni ei ollu häävi millään muotoa, mutta siihen olin tyytyväinen että mielentila oli hyvä, vaikka ittellä oli edelleen niskavillat pystyssä Sikan jäljiltä. Eikä se ees paineistunu, mitä on ennemmin ollu. Noh, eipä Sikasta voinu siihen jättää joten tehtiin uusiksi jalkapallon kanssa. Hankalaa oli, mutta saatiin pienen taistelun kautta onnistuminen.

Jäätiin aikas pitäksiki aikaa treenien jälkeen juttelemaan (tai siis Riikka höpötti ja mä yritän sisäistää tällä mun hieman hitaalla aivokapasiteetilla) mitä mun oikeen kannattaa tehä nyt ton SIkan kans ja muutenki. Sen voin suoraan sanoa, että sen mielentila on laskenu aikas paljon siitä mitä oli. ja oon taas jumahtanu mun omiin kaavoihin ja siihen mun omaan paheeseen : pilkun viilaamiseen, millä ei oo minkäänlaista merkitystä missään muotoa. Sain myös kyllä melkosen ahaa-elämyksenki: aksassa mulle on aina ollu itsestään selvyys että koira toimii just niin ku sä ohjaat, mutta sehän toimii ihan samalla tavalla myös tottis/tokopuolella. Monet kirjottelee treenipäiväkirjojansa missä kerrotaan kuinka koira on tehny jonki asian näin tai noin, mutta harva miettii mitä sä itte teet siinä kohtaa että koira toimii näin ja mitä ku koira toimii noin. Ihan samalla tavalla kaikki on sun omasta ohjaamisesta kiinni toimiiko koira vai ei. Koiran piikkiin ei voi oikeestaan pistää mitään Eli periaatteessa sitä treenopäiväkirjaa pitää pitää ittestänsä, mitä sä teet , eikä koirasta. Siitä näkee mikä toimii koiralle mikä ei. Ei auta että luet vihosta että kyllä se kuukaus sitte toimi näin, mutta ei enää. Etkä sä siinä kohtaa enää muista mitä sä ITTE oot tehny tai toiminu erilailla. Eli nyt on taas hirveen hirveen hirveen paljo mietittävää ja pohdittavaa pienen ihmisen aivokopalle mitenkä  ruvetaan viemään koiraa eteenpäin. Sen voin sanoo jo suoraan, että Sikasta ruvetaan taas nostattamaan ja mun on nyt ihan oikeesti päästävä omista kaavoista ja maneereista eroon. On se vaan niin lottovoitto ku on tuommonen maailmasta parhain treenikaveri joka potkii persiille ja jolta oppii ihan hemmetin paljon. Ja silti se vielä jaksaa treenata, vaikka omat aivot tilttaa ja huutaa erroria , eikä mikää mee putkeen :)

Sikan sairaalareissu

Huoh, mistäs sitä alottais... No yllättäen alotetaan ihan alusta :)
Oltiin pe illalla ihan normaalisti tyttöjen, ja, Jannin ja koirien kanssa treenailemassa aksaa ku tavallista. Aavalle sain taas muutaman hyvän hienon nollaradan, ja Sikan kanssa opiskeltiin esteille hakemista serppenttiini-hypyillä.
Perjantai-lauantai yönä sain juosta parin tunnin välein Sikan kanssa pihalla ku oli vatta "hieman löysällä". Ja samalla Sikka rupes oksentelemaan. Lauantai aamusta rupes ripulin seassa olemaan verta ja ainaku neiti joi nii tuli pian toisesta päästä pihalle kaaressa. Mietin jo siinä kohtaa että vienkö jo neidin lääkriin mutta ei vielä lähetty ku oli sillee suht pirtee (kaukana normaalista duracell-Sikasta, mutta ei ihan pahassakaan kunnossa). Sunnuntaiaamuna neiti oli menny jo sen verran heikkoon kuntoon ja oksennuksenki seassa oli verta joten pakkohan se oli lähtee ees nesteyttämään jos ei muuta. Sen verran heikossa kunnossa neiti oli että Sikka käveli juomakupin luokse ja jäi vaan seisomaan koska tuli sen verran kipeetä vatsaan. Ja ne jokka Sikan ruokahalun tuntee, nii ees mun antamat herkut ei kelvannu vaikka tarjosin. Siinä kohtaa on asiat todella pahasti pielessä.
Lääkärissä otettiin lämpö joka oli normaali, otettiin laajat verikokeet ja pistettiin neiti tippaan , niin että meni suoraan suoleen. Verikokeissa ei ollut mitään muuta kuin viitteitä kuivumiseen, myös tulehdusarvot oli ihan normaalit. Tämän jälkeen päätettiin että otetaan röntgenkuva että nähdään onko sielä jotain vierasesinettä. Röntgenissä näkyi että paksusuolessa oli muutama paisunut kohta. Siinä kohtaa lääkäri sanoi että maanantaina tulee aamuvuoroon "spesialisti" joka kattoo kuvat mutta näyttää vahvasti siltö että ne laajentuneet kohdat pitää leikata.  Itse sain lähtee kotiin ja Sikanen jäi sairaalalle vielä tippaan ja seurantaan.
Illalla lääkäri vielä soitti mulle että Sikka oli oksennellut muutaman kerran ja oli edelleen vesiripulilla, joten Sikka oli saanut lääkehiiltä, mahansuojalääkkeitä, pahoinvoinnin estolääkettä, kipulääkettä ja alotettiin antibiootti, kaikki suonen sisäsesti. Lääkäri oli myös ultrannut Sikan joissa näkyi että niin paksu- kuin ohutsuolessa oli nestettä (ilmeisesti vttä, koska virtsaa se ei ainakaan ollut), samoin sielä oli myös ilmaa. Paksusuolessa oli jotain mitä lääkäri ei osannu sanoa mitä se oli, joten saisi aamulla spesialisti tutkia Sikan uudestaan. Yön aikana oli lääkkeet sen verran auttanu että Sikka oli jo huomattavasti paremmassa kunnossa ja olivat jopa tarjonneet ruokaa minkä SIkka oli syöny hyvällä ruokahalulla.
Aamulla soitti kyseinen spesialisti ja sanoi että Sikka on jo huomattavasti parempi, että hän teki vain normaalitutkimukset ja totesi, että ei lähdetä leikkaamaan ja katsomaan mitä sielä paksusuolessa on. Kuitenki koira suht hyvässä kunnossa joten turhaa ruvetaan avaamaan. Kun itse töistä pääsin niin kävin hakemassa Sikan kotiin. Täytyy myöntää että on kyllä niiin ihanaa ku se tuossa makaa kylki kyljessä kiinni. Oli jotenki niin hiljasta ku Sikkaa ei ollu.
Mitään lääkkeitä ei saatu kuitenkaan kotiin ku oli saanu kaikki suonenkautta, nyt tarkkailaan ja syötän sille seuraavat paivät vaan keitettyä kanaa, riisiä ja raejuustoa. Neiti kuitenki menetti parin päivän aikana melkeen 3kg painostansa parin päivän sisällä, joten pääsee Sikka lihotuskuurille. Okei, kaveri on kyllä näyttääki jostain katuojasta pelasastetulta ku on sen verran laihas kunnos.

Ja mites Aava? Aavaa kyllä kävin munki sääliksi sillä eileen ku käytiin sen kans mettäs lenkillä nii se vain kyttäili taakse päin "että mihinkä piruun se Sikka jäi"-tyylillä, Kotiin ku tultiin nii käveli kämpän ympäri aika monta kertaa ku etti Sikkaa. Eli eipä oikeen nautittu kovinkaan ihmeellistä laatuaikaa Aavan kans.

Mutta pääasia on että Sikka on parempaan päin :D

Sikan kanssa odotetaan verikokeitten tuloksia

Kimppa tokoilua ja onnistuneet jäljet

Eilisestä elikkäs siis keskiviikosta sain jotenki kumman kaupalla vapaapäivän mikä ei haitannu kyllä yhtää. Otettiin tyttöjen kans kaikki ilo irti siitä. Aamuksi oltiin sovittu kimppatreenit Malminkartanon Sirkuskentälle. Alkuun otettiin alokkaan paikkis mihin otin Sikan. Itte jätin koiran ensimmäisenä maahan ja kävin liikkuroimassa muille. Hienosti neiti makasi, kerran korjasi asentoa sillä jäi vähä hankalaan asentoon maahan mennessä. Vaikka vierestä lähti koira nii sielä se pönötti eikä ollu elettäkää että lähtis , jesssss :) ainoo miinus oli että ku lähin kävelemään Sikkaa kohti nii nousi istumaan, eli takasin tulot menee treenilistalle. Sen jälkeen tehtiin vähä seuruuta ja henkilöryhmä. Itte henkiläryhmä oli hieno, piti hyvin kontaktin . Tehtiin muutama nouto jokka oli hienoja, ja jopa eteentuloissa ei jääny kauas. Tein muutaman kierron, jokka ei ollu ihan hyviä. Okei 5 m pääs tötsästä oli koira tekees kakeja joten ihmetteli hieman, eteentulot jäi kauas. Elikkäs häiriötreeniä kiertoon niin hyvä tulee. Kun oikeestaan kaikki oli jo treenannu koiransa otin vielä Sikalle pari eteen lähetystä, ja hyvin irtos. On se hieno pieni elukka joka keskittyi super hyvin häiriöstä huolimatta. Tuo tais olla ensimmäinen tuommonen kunnon häiriötreeni Sikaselle.
Aavan kans tehtiin muutamat ruudut, mitkä löysi hienosti, toki jäi edelleen liika eteen, eli töitä on vielä siinä tehtävä. Tein myös tunnarin, lyhyen seuruun ja muutamia liikkeestä maahanmenoja. Kaikissa Aava teki hyvällä mielentilalla, eikä ahistunu / paineistunu yhtää. Tuntuu kyllä niiin hienolta että mun pitkä työ rupee oikeesti teettämään tulosta :)

Tänään aamusta kävin tallaamassa molemmille tytöille jäljet jonnekki Sipoon mettikköön. Eli jätin vaan auton tien varteen ja lähin tallaamaan jälkiä, jotta saisin uusia mettiä molemmille tytöille.
Sikan jälki oli Sport Trackerin mukaan 320 m pitkä, 2 keppiä, vanheni tunnin verran. Jana oli n. 10 metriä. Jana oli hieno, tarkisti takajäljen mutta lähti silti hienosti oikeeseen suuntaan. Alussa oli melkeen 50 m pitkä kallio pätkä mikä meni yllättävän hyvin, sillä en oo vielä tallonu jälkee kalliolle. Muuten hirmuisen hieno jälki. Viimoinen keppi oli kyllä pelkoisessa pätsissä, siihen aurinko paahtoi , eikä tuulisopinut yhtään pienelle heinikko kohdalle, siinä oli selkeesti hankalaa, mutta löytyi se viimeinen keppi. Pitää ens kerralla tehä suurinpiirtein saman tyylinen jälki :)
Aavan jäljestä tuli vähä pitempi mitä meinasin... 970 m, 6 keppiä, vanheni kans reilun tunnin, janalla pituutta 15 m. Jana oli hieno ja lähti heti oikeeseen suuntaan!! Muuten jäki oli ihan ok, vähän tarkasteli turhankin tarkasti, mutta uus paikka joten ihan ymmärrettävää. Ja mikä parasta, kaikki kepit nousi vaikken merkannu niitä mitenkää :) :)

Vielä loppuun muutama kuva meijän vapaapäivältä :)

Jonkin sortin jälkihommeleita ja tottistelua

Mulla oli viime viikolle suuria treenisuunnitelmia, mutta jotenki homma vähä niinku kusi.... välillä työt venähti "hieman" ja välillä jonkin pilas mun päivän sen verran pahasti että v-itutti sen verran ettei olis tullu mieleenkään lähtee treenaamaan. Noooo semmosta se välillä on. Toki loppuviikosta sain treenailtua hyvinki :)

Torstaina kävin ittekseni ajamassa tytöille jäljet. Aavalle tein merkkaamattoman, 5 keppiä, pituutta 400 m , ja janan pituus oli n. 20 m, vanheni reilun tunnin. Ekan kepin jätti nostamatta, ja yhessä kulmassa vähä sekoili mutta muuten hieno siisti jälki :) ja nyt rupee näkymään meijän janatreenit koska janalla oli huomattavasti varmempi  :) Sikalle tein pikkusen vajaa 400 m pitkän , 6 keppiä, vanheni reilun tunnin ja jana tais olla jonku 7 m. Tällä kertaa testasin oikeesti Sikan jäljestystä ja otin vaan jälkiliinan päästä kiinni eli en pääse missään kohtaa auttamaan koiraa, paitsi ku on sen jälkilliinan verran menny pieleen, eli samalla saa testattua kuinka lähtee korjaamaan jos hukkaa jäljen. Noh... mitenkään super hieno se jälki ei ollu, ja kerran astuin liinan päälle, eli Sikka sai pienen pakotteen sitä kautta ja  yllätys- rupes ettimään jälkee vähä erisuunnasta kunnes jatoi jäljestämistä. Ai että kuinka niin autan...... No jotain hyvää nii kepit oli super hienot.
Jälkien vanhetessa tein esineruudun. Sikalle kolme hienoo pistoo ja kaikki löytyi heti. Sikkaa ei ees haitannu vaikka ihan ruudun vieressä oli ihminen mustikassa koiran kanssa. Hieno pieni Sikanen!! Aavaa meinas marjastaja haitata aikas paljon, ja muutenki yks esine ei meinannu nousta ei millää. Muutenki oli Aavalta tosi huono esineruutu.

Lauantaina käytiin Heidin ja Pojun kans tallomas jäljet. Paikkana oli Luukki. Sikalle talloin itte lyhyen ja helpon n. 200 m pitkän 5 keppiä , yhdellä kulmalla, jana oli n. 5 m. Tein taas samalla tyylillä. Mutta nyt saatiin uus ongelma. Alku oli jäätävää kaahotusta, josta loppua kohti rauhottui hyvin jopa jäljestämään, mutta se meijän ongelma: saakelin kepit!!! Tällä hetkellä meillä meinaa nuo kepit olla huomattavasti kivemmat ku koko jälki konsanaan. Neiti iski alusa nenän ylös ja etti sitä kautta missä on seuraava keppi, eikä puhettakaan että olis jäljestäny. Samoin tuli toinen ongelma vastaan: yleensä kepin jälkeen ku Sikka on jatkanu jäljestämistä nii pistän kepin taskuus, siis samaan taskuun missä on loppupalkaksi pallo. Sillä kertaa Sikka näki että mun käsi oli (tai siis otin käden pois taskusta) ja jäikö pikku neiti   p i k k u s e n  kiinni siihen palloon. 5 minuuttia neiti tarjos vähä kaikkee ennen ku jatkoi ittenäisesti jäljestämistä. JOten nyt tehään muutamat jäljet ilman keppejä , paitsi vika keppi. Ja jätetään se saakelin pallo pois kokonaan nytte!!
Ja Aavan jälki *syvä huokaus*.  Heidi talloi Aavalle merkkaamattoman 650 m pitkä 6 keppiä, eli kunnon kokeenomaisen jäljen , mutta , saakelin marjastajat pilas sen aikas huolella. Jana oli hieno, ja ekat 50-70 m , mutta sitte alkoi ongelmat: keskellä Aavan jälkeä seisoi 3 marjastajaa jokka oli sotkenu aikas hemmetin pahasti Aavan jäljen. Ja yhdellä niistä tietysti oli jäätävä sadekaapu, joka totta kai oli Aavasta "hieman" epäilyttävä. Väistettiin marjastajat ja nostatin jäljen uudestaan mutta olisko 30 m matkalla Aava tarkisti 5 harhaa ja sen jälkeen hukkas jäljen.  Vaikka mulla Aava on varma ajaja mutta kyllä tuommonen on jo kaikes suhtees liikaa vaadittu kyllä koiralta sillä niitä harhoja meni ihan hemmetin paljo ja sen näki Aavasta. Käveltiin mettässä ja katteltiin saisko Aava jostain kauempaa nostettua jäljen. Nostijhan Aava jäljen kaikenkaikkiaan 4 kertaa mutta tuommonen määrä harhoja oli liikaa Aavalle. Nostin ihan lopusta vielä jäljen että ajoi jäljestä viimeset 70 m hyvin (vaikka siinäki oli 3 harhaa) mutta pääpointtina siinä kohtaa oli että sain Aavan löytämään ees sen vimpan kepin että sain palkattua sen ees jostain. No pitää kattoo että saa seuraavasta jäljestä onnistuneen.

Tottista oon tehny itteseni perjantaina, eileen ja tänään  ja kaikissa tehtiin samalla teemalla Sikan kans: häiriööööö. Kaikilla kerroilla mulla oli heittotyyny maassa, ja voin sanoo että kyllä kuulkaa oli pienellä malilla hankalaa. Ai että kuinka nii jää kiinni kaikkeen..... Kontaktit tipahteli pahasti, ja katteli kaikkee muuta ku tyynyä sillä tiesi että siihen ei saa koskea. Eli jaketaan tämmösiä treenejä. Ja paljon!!! Tehtiin Sikan kans myös jäävien erottelua joissa nytte on taas ruvennu kuuntelemaan hyvin, eipä mokannu ku kerran :) Luoksarien loppuja hinkattiin sillä on meinannu jäädä vähä liika kauas. Loppuun ollaan tehty aina eteenmenot jokka on ihan hyvällä mallilla. Aavan kans ei olla kovinkaan suuresti mistää tehty, kuhan vaan on päässy höntsäileen. Sen verran että merkkiä ollaan tehty muutamia kertoja ja ohjatun suuntia. Aava on ollu joka treenissä sitä mieltä ettei oo koskaan ikinä milloinkaa kuullukkaa koko ohjatusta. Huoh....

Juhannuksen hömpöttelyt ja jälkeinen elämä

Alotetaan tärkeimmistä uutisista eli mun molemmilla tytöillä oli Juhannuksena synttärit: Aavalle tuli 23.6. täyteen 3 vuotta, ja mun pikku Sikka vietti 1-vuotissynttäreitä 26.6 .

Mutta palataan astialle. Juhannuksen sainki loppupeleis vapaaksi , toki sunnuntaiksi lupauduin mennä vanhalle työpaikalle tekemään aamuvuoron. Mutta Riikka se oli heti kytiksellä ja keksi mulle varmasti tekemistä perjantaiksi ja lauantaiksi. Iso kiitos siitä Riikalle :) mutta Riikan montsu-porukalla oli juhannus-leiri Jämsässä, eli niin vain munki auton nokka suuntasi kohti Längelmäkeä. Kerran tehtiin tottiksia: Sikalla meinas olla melkonen joulu sillä Markuksen kentällä ku on (tai tässä tapauksessa oli) hiiiiirveesti kaikkee tavaraa. Silti yllättävän hyvin Sikanen keskittyi. Koko parinpäivän aikana Sikkan kans puruissa tehtiin niin keppihyökkäyksiä kuin pakoja joka toinen toiseen jalkaan ja joka toinen toiseen. Tehtiin op:seen spinnauksia , jokka vihdoin ja viimein alkaa menemään perille pienen paskiaisen päähän. Tehtiin myös hyökkäyksiä esteen yli (tässä tapauksessa agilityputken yli) ekalla kertaa Sikka kiersi. Ei tyhmä elukka ... Sen jälkeen kyllä hyppäs ylitte. Taittiin myös tehä välineistä viuhkaaki. Yleisesti ottaen Sikkanen oli ihan hyvä :)  Pääsi Aavaki sen verran hömpöttelemään, koska Markun kentällä oli myös aksaesteistä putki ja puomi, joten jatkettiin meijän puomisulkeisia alastulolle. Tein eka muutaman niin että en himmannu yhtää ja hyvin Aava sinne pysähtyi. Tein myös niin että irtosin sivuttais suunnassa mutta tää oli selkeesti hankalaa eli se pistetään treenilistalle. Muuten mukava leiri!! Osaavia ihmisiä joilta sai paljon neuvoja :)

Sunnuntaina käytiin Heidin ja Pojun kans treenailemassa Talissa. Sikan kans tehtiin sivulta maahanmenoja ja siitä takas perusasentoon. Samoin alotettiin opiskelemaan hyppyä, ja huoh, ei menny ihan putkeen... Neiti jää sen verran pahasti kiinni kaikkeen että on hyppää niin vahvasti saaliilla että ei keskity yhtään hyppäämään. Saatiin onneks muutama onnistuminen, mutta silti täs suhtees töitä riittää.
Aava sen sijaan yllätti todella positiivisesti. Ku mentiin kentälle nii lähin kävelemään kohti hyppyjä että jätän noutokapulan hypyn päälle odottamaan, mutta ennen ku kerkesin tajuta mitää nii karvakasa hyppäs ihan nätisti metrisen. Jäin ittekki ihan monttu auki nii hyppäs vielä pari kertaa lisää... Täh... oho. Toki ekalla kerralla hieman kolhi itteensä, toinen hyppy oli puhdas, kolmannella taas kolhi joten hyppyytin vielä neljännen kerran joka oli taas puhdas. Voin sanoo että hitto, voitaisko me ehkä sittenki harkita vielä pk-uraa....

Maanantaina heti mun aamuvuoron jälkeen suunnattiin auton nokka kohti länsi-Suomee eli suunnatiin kotia päin. Eli tytöt  sai maanantaista keskiviikkoon asti lomailla oikeen kunnolla. Kävin samalla reissulla kattomas 2,5 viikkoo vanhoja shelttipentusia. Ne vasta söpöjä kavereita oliki, mutta eipä oo kyllä mun rotu, sorry.

Torstaina ennen iltavuoroo kävin ittekseni treenaamassa Heurekan nurtseilla. Aava teki tunnaria, ruutua ja  seuruuta. Aava teki hienoo työtä ja tykkäsin kuinka hyvin se oli taas mukana. Sai muuten Aava vielä yhen eteenmenon joka oli ihan super :)  mutta tuo saakelin sikanen, kirjaimellinen sikanen. On nääs pini likka keksiny tän heitän homman vähä leikiksi-idean.... "läälääläää, mulla ei oo korvia, enkä tottele ja juoksen ympyrää mamman ympärillä niin että mammalta menee hermo" aaaaarrrrgggghhhhhhhhhh....... Ku sain koiran kiinni nii meni koiruus   a i k a s   vauhdilla autoon. Otin Sikan uudestaan nii sitte oli neiti kyllä kuulolla ja teki mitä sanoin. Tehtiin seuruussa ja paikoillaan oikeelle käännöksiä (tais olla eka kerta ku ihan oikeesti niitä treenasin... hups) nii noin puolet paikallaan olevista käännöksistä jäi vajaiksi ja seuruussa käännökset oli jäätävn rumia... Siirsin nyt myös meijän tunnarin ulos, ja seuraava huoh. Sikka oli sitä mieltä ettei oo koskaan ikinä milloinkaan kuullukkaan koko tunnarista ja oli sitä mieltä että me tehään jälkikeppien ilmasutreeniä, eli kyllä, kaveri meni tunnarien päälle makaamaan..... Ai että mä omistan fiksun koiran....

Eileen käytiin Riikan kans illasta treenailees. Aava se pääsi höntsäileen eli ei tehny oikeestaa mitää. Sikan kans tehtiin taas oikeelle käännöksiä mikkä nyt oli hyvät.Tehtiin myös paikkiksia ja varsinki niitä jättämisiä sillä Sikka on noussu istumaan superhelposti, pysyy kyllä mutta vaan nousee. Nyt oli superhieno paikkiksissa vaikka Riikka teki samaan aikaan Muikun kans piilonkiertoja ja Muikku juoksenteli pallo suus. Mun hieno pieni Sikanen <3