Aginolla ja tokon hinkkausta

Alotetaan aksajutuilla. Ja totta kai niistä hyvistä :) Käytiin HAUn iltakisoissa tiistaina 12. päivä. Tuomarina oli Muotkan Esa. Radat oli kyllä sangen vauhdikkaat ja hirmu mukavat. Eka rata oli huomattavasti helpompi mitä toinen. Ekalta radalta käytiin juoksemassa nollavoitto, ja täten Sikka sai toisen luvan kakkosissa. Toka rata ei sitte ollukkaa ihan niin nätti. Sikka kakas lähdöstä nii palautin, joten automaattisesti hylly. Muuten oli sielä muutama hyvä pätkä, mutta keskimäärin aikas paskaa...

Ekan radan nolla löytyy kohdasta 42.25   https://m.youtube.com/watch?v=Y-n39Spn2ho&feature=youtu.be

Kuva Esan radoista

Viime vklp oli Ojangossa HSKHn kisat, missä kävin juoksemassa vain yhden radan ku ekana ratana oli hypäri mistä mulla oli jo nolla, joten ilmosin vaan agiradoilla. No omien aikataulujen takia en sitte kerenny juosta ku yhden radan. Alkuradasta Sikka kävi ihan samperin kuumana ja sen takia alku oli ihan hirvee. Hyvin kertoo myös se että Sikkanen jolla on erittäin hyvät ja vahvat kepit , nii vasta kolmannella kerralla meni vasta kepit oikein. Sen jälkeen loppu rata sujuiki sangen hyvin. Ja ehkä hienointa nii tehtiin Sikkasen kanssa sangen sujuva välistäveto kisaradalla. Siihen mä oon tyytyväinen että malttoi jarruttaa ja kasata siihen ittensä. 

Treenipuolella on myös ollu ahkeraa. Ystävänpäivänä mentiin Nooran ja Jipin kanssa Turkuun Jaakon yksärille. Sikka oli super!! Paljon hyvää taas SIkan kanssa ja taas saatiin paljon itsevarmuutta meijän tekemiseen. Yllättäen, taas tehtiin pieni tilannekatsaus Sikan tekniikkaan. Tultiin Jaakon kanssa tulokseen että mitä vahvemmin mä yritän jarruttaa ja olla saakeli soikoon jarruta- asenteella nii Sikka usein ei jarruttanu ollenkaan. Nyt lähettiin tekemään asiasta vaihtoehtoista, eli annetaan vaan hypätä jos hyvä nii palkka. Nyt alkuun ehkä autetaan verkoilla. Mutta ne on vain hieman vinkkinä , ei puhtaasti apuna. Tuos huomattiin että Sikka hyppäs teknisesti paljo paremmin ja rennommin ku Jaakko seisoi selkeästi kauempana,. Eli jos seisoi lähempänä verkon kanssa nii teknisesti hyppy huononi.

Saijan treeneissä käytiiin tiistaina. ratana oli hypäri. Sikka kehitteli itellensä jonku ihme "ongelman", sillä aina jos en nähny SIkan ponnistusta nii automaattisesti tuli rima alas.Onhan nuo rimat ollu ennenki semi herkässä, mutta että ne noin selkeesti tuli alas. Tosi kummalista. Nyt pitää van taas vahvistella vaikken aina katokkaan. En tiiä myls mitä tapahtui näissä treeneissä sillä juoksin ihan normaalisti. Mutta seuraavana päivänä mulla oli vasen polvi niin kipee että hyvä että pystyin kävelemään. 

Just tuon polven takia arvoin eilen meenkö Tiltun tokotreeneihin mutta menin kuiteski. Toki tehtiin vaan liikkeitä missä mun ei tarttenu niin hirveesti kävellä. Tehtiin merkkiä ja tarkkuutta sen paikkaa. Koska olin ainoo koirakko nii käytettiin koko tunti ja tehtii ruutua ja siihen hiriöö ja keskittymistreeniä. Eli hetsailtiin, annettiin paljo häiriöö mutta silti läheteltiin ruutuun. Hyvin Sikka skarppas ja sulki häiriöt pois. Näitä treenejä pitää jatkaa.

Tänään käytiin aamupäivästä kans omalla hallilla tokoilemassa. Tuli pitkästä aikaa kuvattua omat treenit. Edelleen yritin säästellä polvea joten piti taas hieman soveltaa omaa treeniä, joten tämän takia keskityttiin tunnariin. Itsessään tunnari on SIkalla hyvä, joten treenin trakotuksena oli testata vähä Sikkaa ja sen sietokykyä. Ollaan viime aikoina tehty aikas plajo niin tunnaria että oon piilotellu omaa putkenpainojen sekaan välillä niin että sielä on vain pelkkä on, välillä että sielä on muita kapuloita. Näissä Sikka keskittyy super hyvin! Tein näitä toistoja ensin niin että leikin, perusasento ja lähetin etsimään omaa. Aika paljo joutui tekemään töitä. Toisen otin että suoraan leikistä lähetin ettimään. Tässä Sikalla meni kyllä jonkun verran pasmat sekasi. Toi väärän ja ei malttanu. Otin uusiksi, joka oli parempi. Näitä pitää siis treenata lisää!

Toisen tyyppisessä treenissä lähettelin Sikkaa tunnareille mutta ku palauttaa nii käskinki maahan tai istumaan. Eli puhtaasti kuuntelutreeniä ja samalla näin kuinka hyvin Sikka pitää huolen tikusta. Ongelma on että jos kyse on normikapulasta, suu pysyy kiinni ja pitää hienosti, mutta tunnari on Sikasta mitätön pikkuinen tikku jolla ei oo väliä. Eli jos tunnari tipahti menin pois ja vasta kun pysyi tunnari suussa nii sai palkan  Testasin myös että toisella toistolla mulla oli pallo metrin päässä musta. Siitä nosti selkeesti virettä ja kapulat lenteli enemmän. Vikalla pistin pallon tunnarien viereen nii oli jo parempi

 Tehtiin me myös muutamat kaket. Alla videot meijän treeneistä 

Tokoa ollaan hinkattu myös Nooran ja Jipin kanssa. Ku oon saanu kaverin nii ollaan keskitytty tuohon liikkuroimiseen. Sikka ku nostaa kierrosta ku joku höpöttää vieressä nii Noora se on saanu höpötellä meille kaikenlaista. Näitä treenejä jatketaan vielä hyvin hyvin paljon!

Käytiin tuossa yks lauantai isosiskolle ja Marikalle apukäsinä valjakkokisoissa Sikan kanssa. Hauskaa hommaa myös tuo valjakko puoli. Ihan erilaista mihin itte on tottunu :) Oonhan mä valjakoiden kanssa touhuillu ja silleen tiiän homma toimii. Mutta niin vaan saatiin valjakot järjestykseen ja saatiin niin Mirvan kuin Marikan neljän koiran valjakot liikenteeseen. 

Pakko oli laskea. Siinä on 24 valjaat

 

Huippujen koulutuksissa

Nyt on meidänki osalta treenit pyöröhtäny kunnolla käytiin tälle vuodelle!! Perjantaina 25.1 ajeltiin Turunseudulle sillä oli ekat kaukoryhmäntreenit Jaakon valvovien silmien alla. Eli siis aksatreenit. Tälle kertaa Jaakko oli tehny semi-suoraviivaisen radan, jossa kuitenki oli aikapaljon haastetta: pitkiä estevälejä, testattiin koiran esteosaamista ja se perinteinen mikä Jaakon treeneissä aina: ansaesteitä, joten koira pitää todella olla hallussa! Sikka oli ekana ja pistin rimat 60. Olipas hyvä treeni, harmi ku ei  tullu videolle. Sikka oli sangen hienolla päällä: rimat pysyi ylhäällä mistä Jaakkoki sanoi meille positiivisen hämmentyneenä että oli yllättyny ettei tulla ku pari rimaa alas! Myös meille (tai siis Sikalle) vaikeissa viistohypyissä  pysyi rimat ylhäällä. Eli edistystä. lauantaina mentiinki Hyvinkäälle entisen NoDo:n kisoihin. Tuomarina Kari Jalonen. Ihan ei ollu helpoimmat radat Jukka tehny. Ensin luukutettiin(mutta niin että jouduit miettiä linjat koska ei ollu suoraa linjaa) kentän toiseen päähän siitä vaikka edessä oli suoralla linjalla hyppy tai putki nii piti kääntää pois. Eli ei ihan meidän ratoja. Sillä kaikki radat meni sillä tyylillä. Kolmen radan tulokset oli meijän osalta yksinkertaisesti hyl, hyl, hyl. Löytyipä niiltä radoilta taas lisää treenattavaa :)

Viime viikolle ostin keskiviikolle Saijan treeneihin irtovuoron, ihan vaan jo sen takia että rata oli super-kivan näkönen! Ja olipas kiva rata juostakki. Edeleen Sikkanen oli sangen hienolla päällä. Tuli nätisti ohjauksiin ja kasas hypyille kun niin sanoin. Tuli treenien jälkeen kunnon flow-fiilis ettei me ihan niin paskoja ollakkaan. Lauantaina ajeltiin taasen Lohjalle Saijan isonradantreeneihin. Oli taasen semmoset treenit että tultiin ryminällä keskiviikon flow-tilasta takas maan pinnalle. Ja suoraan kivikasaan. Tosi paljo superpitkiä välejä (8-10 m) , paljon hankalia hyppykulmia, paljon paikkoja joissa koira joutuisi itsenäisesti vaihtamaan laukan ku ite piti olla jo edellä. Paperilla rata näytti paljo helpommalta mitä se oli. Sikka oli muutenki semmosella perseily-moodissa että, meinas itelläki mennä kuppinurin. Ihan ku neiti ei olis koskaan kuullukkaa mistään jarruista tai kokoomisesta hypyille, ja kaiken lisäksi neiti päätti välillä käydä hakemas ittekseen muutamia hyppyjä ja tulla sitte vasta ohjaukseen. Nyt pitäis taas yrittää keräillä ittensä ja mennä hallille aksaamaan niitä meille hankalia juttuja. *syvä huokaus*
Voin rehellisesti myöntää että nyt viimeaikoina on tullu fiilis että voi ku pääsiski juoksemaan semmosen tavallisen koiran kanssa aksaa. Tietyssä suhteessa ärsyttää ku näkee kuinka moni on päässy monissa asioissa niin satamiljoonaa kertaa helpommalla. Mutta itteppä oon rotuni ja lajini valinnu. Ei saa valittaa.

Ppistän tähän alle vielä ratapiirrokset:

Saijan viikkotreeni

Saijan ison radan treeni

Jaakon treeni

Tänään aamulla suunnattiin Riihimäelle tottistelemaan. Mietin pitkään eilen illalla että ostanko irtotreenit Skogsterin Mian valkkuryhmään vai en. No ostin sitte ja oli kyllä hyvä päätös. En oo ennemmin Mialla käyny (luennoilla kylläkin). Voin kyllä suositella kaikille. Oonhan mä monella eri koulutajala käyny, mutta ne on ollu tokopuolen (tai toko/pk-puolen) kouluttajia. Nyt huomas ison eron siinä että ku menee tokokouluttajalle niin , en nyt yleistä mutta, ne on yleensä bc-ihmisiä. Nyt pääsi kouluttajalle joka ymmärtää belgien sielunelämää. Bortsut vs. belgit on kuitenkin niin eri puusta veistetty.
 Treenit oli 5 koiran ryhmä ja kesti 3 tuntia. Treeniaikaa oli 30 min per koirakko, toki myös puhumiseen että treenien suunnitteluun meni oma aikansa. Kaikki oli eri rotuisia: suursnautseri, kultsu, sakemanni ja pitkäkarvainen collie. Ryhmässä oli meijän lisäksi pari kokeneempaa ja pari hyvin nuorta koiraa. Vanhempien ja kokeneempien kanssa tehtiin ekana yhessä muutamat tuomarille ilmoittautumiset.
Sikan kanssa treeniaiheeksi otin viretilan ja ääntelyn. Saatiinki hyviä neuvoja miten lähdetään purkamaan ko asiaa. Nyt olis pyrkimys muuttaa Sikan ajattelumallia keskittymiseen, ja kanavoidaan se eritavalla. Myös mun pitää olla tarkempi tuon sen häsläämisen suhteen ja olla tarkkana ja todeta että semmonenkaan ei käy. Mia sanoi että joutui oman koiran kanssa tekemään saman, ja se vei noin puoli vuotta. Joten töitä on tehtäväksi. Toki keväällä ei olla menossa kokeeseen eli pitää yrittää päästä kokeeseen sitte syksyllä.
Mutta tosiaan iso suositus Miasta. Se kertoi tosi selkeästi, näytti itse mallia. Kyllä, yllätyin kuinka nätisti Sikka teki Mialle töitä ku näytti Sikan kanssa mitä mun pitää tehä. Koiranlukutaito on ihan omaaluokkaansa ja se innostus millä se kouluttaa. Ihan huikeeta.

Sitte mennään kaikkista kivoimpaan asiaan sillä pentujuttuihin <3 Toisiaan Kuikka aloitti vihdoin ja viimein juoksunsa ja narttu pitäis astuttaa ihan näinä päivinä. Eli jos kaikki menee hyvin nii mulle pitäis tulla pentu touko-kesäkuun vaihteessa. Eli nyt vaan sormet ristiin ja toivotaan parasta :)

Loppuun muutama kuva Possulaisesta

Kakkosten korkkaus

Me tosiaan korkattiin aksassa kakkoset viime lauantaina KATin kisoissa Ojangossa. Tuomarina Ritva Herrala. Eka rata oli hypäri, jolta tehtiin Sikkasen kanssa nollavoitto. Radalle mahtui myösyks pyörähdys, eli ei mikää nätein rata. Mutta kuten sanotaan: nolla mikä nolla. Se oli just semmonen.  ja Sikan video: https://youtu.be/sqjNSvXUKcY
Kiitos Marille videon kuvaamisesta :)
Tokalla radalla oltiin ihan eriradoilla joten puolen välin jälkeen Joutui Sikka tulla nätisti seuruussa pois. Sillä meni niin mulla ku koiralla hermo... eli ei lisättävää
Vikarata oli jo paljon parempaa menoa, kerkesin juosta niihin pariin takaakierto-kohtaan pakkovalssit ihan vaan varmistellakseni ettei rimat tuu alas. Paikka paikoin se oli semmonen pelastelu-rata. HArmittavasti pari rimaa tuli alas joten 10 sija 2.  Ei siis huono kakkosten korkkaus.

Muuten me ei olla oikeestaan tehty yhtää mitää. Mä oon ollu melkosessa flunssassa nii on joutunu Sikkaki olemaan suht rauhallisesti. Toko-puolella käytiin kerran Hannan ja Tikon kanssa, sekä kerran Katrin, Unon ja Hipan kanssa treenailemassa. Ollaan nyt ruvettu jatkamaan tuota "irti kapuloista-ohjelmaa". Heikolta näyttää, mutta kaavoja ollaan rikottu kapuloitten kanssa hyvinki paljon. Tälle illalle mulla on Tiltun treenit nii pitää ruveta sitä sielä purkamaan, ja ottaa järeemmät aseet käyttöön ku tuntuu että mikään ei mee perille asti.

Koska uus vuos ja uudet kujeet nii kaikki(han) tekee hienoja uuden vuoden lupauksia "uus minä"-tyyliin. Vaikka lupauksia en tehnykkää nii käytiin silti Sikkasen kanssa juoksemassa eileen, vaikka flunssa rupee olemaan jo huomattavasti hyvällä mallilla, nii joku fiksu olis jättäy juoksulenkin välistä. Syksyllähän me käytiin paljoki juoksemassa, mutta marraskuun loppu ja joulukuu oli niin kiireisiä meillä töissä että asuin lähestulkoon sielä. Olin hyvin väsyksissä nii eipä paljoo tullu juostua. Nytte oli kiva käydä juoksemas; jalka kulki ja Sikka oli ihan liekeissä. Viime syksynä juostessa meijän ohitukset otti aika paljo takapakkia ku meitä tuli vastaan irtokoira (valkkari) . Mutta nytte oli kiva huomata että vaikka vastaan tuli pahoja remmirähjääjiä nii Sikka ei välittäny vaan oli selkee focus eteenpäin. Voittaja fiilis!

Väsyny koiruus

Nollien keräilyä

Tälle vuotta oli vielä mahollisuus kisata joten otettiin viikonloppuna kaikki hyöty irti siitä!
Olin yrittäny saada paikkaa tokokokeeseen lauantaina  29.12, joka oli FMBB: n tokojoukkueen varainkeruu koe. Tietenki siinä kohtaa ku sain työvuorolistan (että tiesin pääsenkökää edes osallistumaan) koe oli jo täys ja saatiin varapaikka numero 4 tai 5. Aattelin että ei me sieltä enää mihinkää kokeeseen päästä, joten en treenannu yhtää. No torstaina illalla tuli viesti että pääsisin kokeseen. No, totesin että syteen tai saveen ja päätin mennä kokeesee. Treenit jäi siis äärettömän vähällesillä jouluna Sikan kanssa ei oltu tehty yhtää mitää, ja viimeks ollaan tokoa treenattu joskus joulukuun ppuolenvälin tienoilla.... Perjantaina siis nopeet treenit ja tein kaikkee vähä. Ku sain kisakirjeen niin en suuremmin ilahtunu sillä koe alkas jo klo 8 aamulla, eli paikalla Riihimäellä piti olla jo 7.30 ja totta kai edellisenä iltana iltavuoro. No kolmen tunnin unilla kohti Riihimäkeä. Tuomarina toimi Kaarina Pirilä. Voin sanoo, että tuomari oli syy miks halusin ko kokeeseen. Kaarinalla itellään on maleja ja arvostaa vahvasti ja voimakkaasti töitä tekeviä koiria. Muutku ei nii hirveesti arvosta...
Mutta itse kokeeseen. Mä jo kerkesin hävittää sen lapun jossa lukee mitä numeroita saatiin mistäki liikkeestä joten mulla ei oo oikeen mitää käryä, koska en niitä kehässä kato. Voittaja oli jaettu kolmeen kehään: ekana paikkikset, toisessa ruutu, kaket, tunnari, L, metallihyppynouto. Vikassa kehässä ohjattu, luoksari ja seuruu.

Paikkis: tästä saatiin 9. Oli ollu hivenen levoton joten siitä pistevähennys. Mutta Sikaksi hyvä varma paikkis.
Ruutu: Lähetyspaikalta ruutuun olevalta linjalta n. 5 sivussa oli iso teippihässäkkä maassa. Mennessään ruutuun Sika kävi tarkistamassa ko teiin, eli meni melko banaanin muotosella linjalla ruutuun
Kaket: Sama lähtöpaikka mikä ruudussa. Ekassa vaihdossa hyppäs eteenpäin (oli tekemässä ilmeisesti luoksaria. Muuten muut vaij´hdot ihan ok. Mutta koska koira liikkui puoli koiran mittaa nii meni nollille. Asia mihin oon tyytyväinen että Sikka ei ennakoinu vahtoja ja teki kaikki vaihdot.
Tunnari: Vähä pelkäsin kuinka käy koska viimeks ollaan tehty tunnari liikkuroituna joskus marraskuun puolella. Mutta vireellisesti yks parhaista liikkeistä. Menihn se vauhdilla kapuloille niin että kapulat siirtyilivät, mutta toi oikean. palautus oli hyvä. Tästä muistaakseni saatii 8
L: Asentoina istu ja seiso. Istumisen mokasi, jäi seisomaan ja ku annoin uuden seuraa käskyn että jatketaan matkaa nii jäi edelleen seisomaan. Eli tartti uuden k'skyn seuruuseen. Itse seisominen oli sangen hyvä. Mutta tosi kummalisia virheitä Sikaksi. Mutta väärä asento ja yks lisäkäsky verotti pistesteitä.
Metalli: hallin pohja oli todella kimmoisa eli ku heitin nii kapula pomppasi aika vinoon. Sen takia paluu hyppy tuli erittäin pahalla linjalla että ei saanu itteensä mitenkään päin suoraksi eteentuloon.
---
Ohjattu: Arvottin oikea kapula. Sikaksi ihan hyvä ohjattu. Olihan se levoton koska nouto mikä nouto, mutta ei ihan pahimmasta päästä. Tämän jälkeen meidän koe menikin suht persiillle, sillä kapula joka jäi kentälle oli liikkurin kädessä koko lopun kehää. Ja se kapula minkä koira palautti, nii kukaa ei ottanu sitä, vaan jätit sen sinne kentän laidalle odottamaan. Eli yks kapula liikkurilla, toinen kentällä. Ei  t o d e l l a k a a  meille mikää optimaalein tilanne ku Sikka jää niihin niin pahasti jumiin ja nostihan se kierrosta näitä aika paljon. Tai siis ihan hemmetisti
Luoksari: Jätössä kytisteli taakse jäänyttä kapulaa, stoppi ei mikää parhain, lopussa kytisteli liikkurin kapulaa.
Seuruu: Ihan hirveetä kuraa.... Koko seuruusta n. puolet meni siihen että aina ku pysähyin nii jäi tuijottamaan liikkurin kapulaa, loppua kohde malttoi luopua kapulasta. Teknisesti hyvää seuruuta, ja aina ku liikuin nii kontakti piti. Mutta hiljaa neiti ei pystyny seuruuta tehä noutokapuloitten takia. Tuomarin kommentti oli lopussa että yks hienoinpia seuita mitä hän on koskaa nähny, mutta äänen takia joutui tiputtaa arvosanaa aika rutkasti. Muutenki voittajassa ku äänestä tiputetaan pisteitä aika rankasti, nii monessa liikkeestä lähti pisteitä aika paljo pois äänen takia.
Pisteitä kertyi 195, eli III-tulos

Muutenki Sikalla oli paikkapaikoin sangen kivaa, ja ääntä tuli aikas paljon. Teknisesti teki hyvää työtä, mutta toi perhanan ääni ku nostaa kierrosta ja muutenki.
hauskana lisänä tuli kokeessa, kun olin ilmottautumassa kokeeseen nii Seinäjoelta vanha treenituttu käveli halliin sisään. Saaran kanssa tuli hyvinki paljo treenattua yhdessä ku vielä asuin pohjammaalla. Oli kyllä todella kiva nähdä Saaraa ja koiria. Pitäis nähdä kyllä useemmin! Pientä hilpeyttä aiheutettiin muissa sillä Saaralla on Possu-bc ja mulla Sika. Koirien nimivalinnat kohdillaan :)

Sunnuntaina taasen kolmen tunnin unilla auton nokka kohti Lahtea , sillä olin ilmonnu Sikan aksakisoihin juoksemaan 3 starttia. Nyt ei pitäny olla ku vasta kasilta aamulla Lahdessa! Tuomarina oli Arto Laitinen. Eka rata mukava ykkösmäinen missä oli muutamia putkiansoja. Sikan kanssa juostiin nollavoitto ja sitä myöten saatiin ykkösissä nollat kasaan eli noustiin kakkosiin. Lyhyeksi jäi kisapäivä sillä en jaksanu jäädä odottelemaan että oltais startattu kakkosissa. Jokseenki jäi viime tippaan tää vikan nollan saanti, sillä tavotehan oli saada Sika kakkosiin vielä tänä vuonna. Mutta nyt on Sika-Possu kakkosluokkalainen! Ilmosin Sikan jo ens viikonlopuksi Ojankoon Kat:in kisoihin että sitte korkataan kakkoset!
Sunnuntai illasta käytiin vielä tokoilemassa Sporttiksella Nooran ja Jipin, Marielin ja Muusin, Sinin ja Ässän, sekä katrin, Unon ja Hipan kanssa.  Huomasin vaan että Sikkahan ei oo ollu missää virallisessa ryhmässä treenaamassa viimeseen 2 vuoteen nii nyttekki ku oltiin kaikki kentällä nii meinas nostaa kierrosta. Eli saatiin siinä suhteessa hyvää treeniä. Pitäis siis hommata joku ryhmäpäikka Sikaselle että sais taas rutiinia tuohon hommaan. Mutta muuten tein kuuntelu treeniä ja loppuun vielä häiriö treeniä kapuloilla niin että Noora ja Sini heilui vieressä kapuloitten kanssa. Näitä pitää taas ruveta tekemään huomattavasti enemmän.

Sikka on harmaantunut nytte ihan huimasti! Kaveri näyttää jo vaikka kuinka vanhalta vaikka ikää on huimat 3,5 vuotta

PK-kauden päätös

Me pistettiin Sikan kanssa pk-kausi lopullisesti talvilomalle viime viikolla. Tulipa tehtyä hieno Exel-taulukko meijän jäljistä nii mettässä ku pellolla. JOten meijän jäljet lyhysti:
Metsäjälki: 27 treeni kertaa, yhteensä tallattuja jälkiä oli 25665m , keppejä  nousi yhteensä 142/150. Keppien ilmasu% on 95. Keskiarvo jäljen pituudelle oli 949 m, pisin jälki oli 1450m ja lyhin 470 m.
FH-puolella tuli tallattua ja ajettua yhteensä 14 jälkeö, yhteensä 9055 askelta. Esineitä sieltä nousi 54/59, joten ilmasu% on 92. Keskiarvo jäljen pituudelle oli 647 askelta
Yhteensä molemmat jäljet laskettuna (laskin 1 askel on 0,5m) 31048m , esineet/kepit  196/209 joten ilmasu% 93.  Mukaan mahtui koulari JK1, kakkosta pyrittiin saamaan ja laskin että 12 kokeeseen yritin saada Sikan mutta ei mahduttu. Joten kakkosta ruvetaan tavottelemaan heti keväästä!
Oon kyllä tyytyväinen meijän auteen jäljen osalta. Saatiin paljo vahvistettua kulmia ja piikkejä. Ja muutenki sain nostettua Sikan itsevarmuutta jäljellä. Toki noissa syksyn vikoilla jäljillä Sikka meni vähä takkiauki ja alussa piti aina sanoa että keskityppäs nyt siihe ajamiseen ja sen jälkeen neiti ajoi jäljet sangen korrektisti loppuun. Joten tämänki valossa hyvä pistää jäljet tauolle.

Päätin että nyt oikeesti ruvetaan keskittymään aksaan. Ollaan nyt käyty ahkeraa omalla hallillla tekemässä ihan puhtaasti hyppytekniikkaa, ja tehty kotiläksyjä ja meille vaikeita asioita. Edelleen on paljo tehtävää mutta pientä edistystä on olemassa. Sikan isoin ongelma on se että se ei pyöristä omaa kulmaansa esim takaakierroissa vaan tulee niin läheltä siivekettä että tiputtaa jo lavallansa riman. Sama ongelma meinaa olla vaikeammissa hyppykulmissa. Ollaan Jaakon kanssa tätä katotta ja oon hyppyyttäny Sikalla kaheksikkoa esteen ympäri takaakiertoina, niin että mä oon riman keskikohassa lähestulkoon rimassa kiinni. Alotettiin matalimmilla korkeuksilla. Voin sanoo että meni monen monta treeniä että saatiin sujumaan vain 45 rimalla. Nyt ollaan pikku hiljaa nostettu ja tämä sujuu jo jopa 50 rimalla. vaikka noston jälkeen saatiin tehdä taas paljo töitä. Mutta 50 menee jo paremmin. Eileen kävin treenailemassa ja nostin riman 55. Ihan kaaosta. Joten nyt hinktaan sitä korkeutta. Viime vklp kisoissa joissa ykkösilläki oli joka radalla takaakiertoja (siis ei semmosia mikkä tulee automaattisesti vaan niihin piti oikeesti lähettää) nii ei tullu rimat alas, toki ei se ehkä kaikkista optimaalein hyppy ollu. Hyppyjen korkeus oli 50. Pieni asia mutta jäätävän isoa asia meille. Koska noitten takaakiertojen kanssa me ollaan takuttu koko Sikan agilityura.
Viime viikolle ostin myös Saijan treeneihin paikan koska rata näytti kivalta. Asia mikä myös on ollu meillä kompastuskivenä on välistävedot pitkän laukan takia (ja myös sen että Sikan käntyvyys ei oo ihan bortsun tasolla. Saijan kanssa naurettiin ku edeltävä koira teki välistävedot in-in -käskyllä, nii Sikan kanssa se ei ikinä tulisi onnistumaan. Mutta me saatiin ne silti onnistumaan, okei pitää mun töitä tehä niihin (varsinki jos on semi pienillä väleillä).
ollaan myös käyty parit kisat Sikkasen kanssa. toissa vklp käytiin testaamassa Niinulan uus halli, jossa juostiin 2 starttia (kolmatta ei keretty ku piti lähtee töihi) mutta loton oikee voittorivi niistä kisoista 10 (sija 2.) ja hyl. Tuomarina Itävaltalainen Gabi Steppan. Oli hauskan ja suoraviivaset kunnon ykkösten radat. Ekalta radalta rima ja yks kielto . Toinen rata oliki ihan kaaos ja Sikka oli jo lähdössä niin out of controll että tiesin että ei tuu mitää. Ja niin siinä käviki. Kolmannen esteen jälkeen mä jäin vaan seisomaan ja kattoin ku Sikka juoksi itsekseen seuraavat 5 estettä. Huoh.

Sikan eka rata:

Viime sunnuntaina käytiin Rimalla juoksemas 3 starttia, tuomarina Marjo Heino. Sieltä loton oikea voittorivi: 5, 5, hyl. Nyt ihan oikeesti tää vitosten keräily alkaa riittää....  sijat oli 4, ja 1.  Mutta joudun kyllä sanoa että nuo oli kyllä kaukana ykkösten radoista!! Pakko oli itte piirtää kuva hypäristä (jolla hyllytettiin) , mittasuhteet ei ehkä ihan täysin oo oikein mutta näettepä mimmonen rata oli: äärimmäisen ahdas ja ihan hemmetisti ansaesteitä, puhumattakaan lopun kahesta takaakierrosta?!?

Ja kaikilla kolmella radalla oli tuon 6 metrin putken jälkeen takaakierto. Sai muuten juosta. JOten siihen nähden oon tyytyväinen Sikan tekemiseen. Ja nytte neiti pysyi lapasessa.

Sikan kanssa arjen pyörittämistä

Moni on multa kyselly miten arki on lähteny Sikan kanssa ja onko Sikalle tullu mitää ku on ainoo koira nytte. Voin sanoo että yllättävän vähällä mä oon päässy kyllä sikan suhteen. Pari ekaa päivää Aavan poismenon jälkeen se oli kyllä hieman hukassa , mutta sen jälkeen ei yhtää mitää. Pikku halimali vaan nauttii ku saa kaiken huomion. Muutenki Sikka on rentoutunu silmin nähden. Olihan Aava kipee koko kesän joka näkyi hyvin vahvasti myös Sikan käytöksessä. Nykyään se on semmonen hyvin rento elukka jonka elämää ei hetkauta yhtää mikää. Kaikki turha säheltäminen on jääny pois. Se tulee muitten oirien kanssa huomattavasti paremmin toimeen, vaikka se ei siltikään mikään super koirasosiaalinen koira ookkaa. Eikä tarttekkaa.
Itte oon viimesen kuukauden joutunu lähestulkoon asumaan töissä, mikä on toisaalta ollu harmi ku Sikka on joutunu olemaan paljo yksin, joten sitä kautta siitä on tullu entistä pahempi sylikoiruus. Onhan se aina ollu pieni sylikoira joka tulee lähelle, mutta nyt se puskemalla puskee ittensä nii kiinni ja lähelle ku vaan pystyy.

Muuten Sikan kanssa ollaan jonku verta treenailtu. Jäljestä pidettiin taas kuukauden tauko ja nyt ollaan taas käyty ajamassa useempi jälki. Eka jälki tauon jälkeen oli hyvä, mutta nytte neidistä meinaa tulla vähä ylimielinen ja menee jäljelle takki auki -meiningillä. Joten eileen ja tänää ollaan tiputeltu neitiä taas takasi maan pinnalle. Muutenki oon nytte ettiny uusia paikkoja mihin oon käyny ajamassa jäljen. Täytyy myöntää , että on niiiiiiiin paljo helpompaa ettiä vaan yhelle jäljelle mettää ku se että löytää paikan mihin saa 2kpl kilometrin jälkeä tallattua. Me jatketaan vielä jälkien kans nytte ku kelit pysyy hyvänä. Harmittaa vaan että se jk2 jäi haaveeksi, sillä yritin taas vaikka kuinka moneen kokeeseen. Mutta ei. Ykköseen olis ollu kyllä tilaa mutta kakkoseen ei. Mulle tarjottiin kyllä yhtä paikkaa kokeeseen, mutta arvakkaapa olinko just silloon töis että en päässy. Niin mun tuuria.

Aksapuolella ollaa nytte pysitty käymään kerta kuukauteen Turussa treeneissä. Päätin että en ota ryhmä paikkaa vaan ostelen vuoroja tän talven ja tehään Janitalta ja Jaakolta saatuja kotiläksyjä ittekseen. Nytte on myös ollu kerta kk Saijan ison radan treenit, joissa ollaan käyty. Sikka on ollu niissä kyllä super!! Rimat on pysyny erittäin nätisti ylhäällä.
Kisojaki ollaan tahkottu ja keräilty edelleen nii pirun vitosia. Okei mukaan mahtuu myös 10 tai 15. Miten voi olla mahollista että aina jotain ihan turhaa että ei saada niitä nollia. Mä rupeen olemaan vakaasti sitä mieltä että agilityjumalat pilkkaa mua ihan huolella!!  No sisuuntuneena tästä pitää vaan pistää uutta ilmoo kehiin nii saadaan ne nollat joku päivä.  Oli kyllä lohduttavaa että yksien kisojen jälkeen juttelin Luomalan Henkan kanssa ja se vaan sanoi että olipas hienoo menoo, että ei ollu kaukana. Henkkaki sanoi vaan sitä että viimesen parin vuoden aikana vauhdit on noussu aksassa ihan älyttömästi, joten se vaatii niin täydellisen suorituksen että nollan saa. Mutta oon kyllä samaa mieltä. Sikan kanssa meijän etenemät on 5,0-5,5 välissä eli lujaa mennään (myös agiradoilla jossa kontaktit hidastaa) . Ja eiliset Saviojan Annen radat oli taas osotus siitä että ykkösten radat on nykyään ihan hemmetin vaikeita...

Sitte vielä katsaus tokoon. Tai nyt voisin todeta että v*tun tokoon. Sikka on ollu ihan super treeneissä mielentilallisesti. Vaihdoin sen reilu kk sitte pelkkää namipalkkaan ja se on toiminu hyvin. Koska kaikki oli niin hienosta ja koira toimi nii ilmosin sen sitte kokeseen. Voi vittu mitä paskaa... Keskeytin kokeen kolmannen liikkeen jälkeen. Saakeli ton mielentilan kanssa... Mutta voin sanoo että se söi miestä (tai siis naista) ihan saakelisti ku kaikki oli menny niiiiiin hyvin. JOten nyt pitäis mennä johonki möllikokeeseen että sais oman ja koiran fiiliksen hyväksi ja kattella sitte niitä kokeita. ja nyt ku rupee vitutuksesta selviimään nii ruveta taas treenaamaan tokoa.


Pariin kuvaan oltiin kokeessa päästy, ja mun ilme kertoo kyllä kaiken...

Vitosten keräilyä ja uus porukkä missä treenata

Sen suuremmin ei oo tullu tätäkään päivitettyä ku sen suurempaa ei oo tapahtunu. Kesä tauko loppui kuukausis sitte ja ollaan käyty Sikan kans Anninan treeneissä aksaamassa lähes joka viikkon ku on kerranki työt antanu sen verran periksi. Sikan kans ollaan kyllä menty paljo eteenpäin. Vielä tehtävää on. Nyt odotan innolla sillä syksylle mulla on muutamia treenejä turkuun ja sunnuntaina alkaa Saijan ison radan treenit jokka on kerta kuukauteen jouluun saakka. Eli siis kaikkea kivaa tiedossa sillä saralla :)

 Kisoissa ollaan käyty kahdesti Sikan kanssa Janakkala Openingeissa käytiin sunnuntaina juoksemassa 2 rataa. Eka rata oli Suomalaisen Jarin, josta tehtiin 5, sija 1. Toka rata oli puolalaistuomarin astetta vaikeempi, sieltä 15 ja sija 2. Samoissa kisoissa Aava kävi juoksemassa lauantaina ensin joukkue radan tervu-joukkueessa. Menestystä ei sillä tullu mutta hauskaa oli. Sen jälkeen pääsi Aava juoksemaan vielä 2 starttia joista molemmista hyllyt.

Viime viikonloppuna käytiin Hyvinkäällä juoksemassa Sikan kans 3 starttia tuloksena , joista 2 ekaa rataa oli Luomalan Henrin ja Vika hypäri oli Kaukisen MArkun rata. Ekalta 5, sija 2. Harmittavan lähellä sillä tehtiin keppivirhe (vihreellä taustalla vaaleanvihreä-valsoiset esteet ja just keppien takana oli kaikki ylimääräiset esteet kasassa niin ettei meinannu ittekkää erottaa ekaa keppiä. Kaikille makseille tuli tuosta kohtaa keppivirhe ja ne siirrettiinki sitte pois muille luokille). Tokalta radalta tehtiin hylly , joka meni ihan omaan piikkiin ku valssi oli miljoona vuotta myöhässä ja koira oli jo kerenny lukittemaan seuraavan esteen. Vika hypäri oli sangen mukava ja siltä 5, ja sija 1. Yks perhanan rima alas ku huusin putkeen riman päällä... oma moka. Muuten oli sangen kiva luukutus rata ja etenemäki oli 5,28 eli lujaa mentiin. Ärsyttää vaan itteeettä ollaan viimesistä 7 kisoista joltain radalta käyty hakees se 5. Se on niiiiiin lähellä. Olis jo kiva päästä nousemaanki...

Tokon suhteen ollaan jotain tehty ja kattottukki jo kisakalenteria jos menis sinne voittajaan. Toki just nyt pistin tokon jäähylle ja katton saanko paikan jälkikokeeseen. Jos en nii sitte tiputetaan Sikalta mielentilaa ja hinkataan tokoa, mutta jos saadaan paikka kokeeseen nostattelen ja käyn ampumassa sille. Joten nyt vain sormaet ja varpaat ristiin että saadaan jostain sille paikka kokeeseen. Jälkeä ollaan hinkattu sangen ahkerasti niin pellolla ku mettässä. Oon saanu nostettua SIkan itsevarmuutta kulmissa ja piikeissä. Okei, piikit tarttee vielä paljo harjotusta mutta eteenpäin ollaan menty.

Purujen osalta ei olla treenattu koko kesänä ku 2 treenit. Sen takia totesin tuossa 3 viikkoo sitte että pistän ko lajin kokonaan jäähylle. Harmittaa ku porukka oli mukava, mutta ku aikataulut ei sovi yhteen niinne ei vaan sovi...Edellisessä rymässä ku edellisenä päivänä tuli viesti onko reenejä vai ei, ja koska on eli ajat vaihteli hirveesti. Mun töiden kanssa hyvin vaikeeta totetttaa, tai sitte olit jo sopinu muuta.  Noh, muutamien ihmisten perseelle potkimisen takia käytiin toisen porukan treeneissä viime perjantaina (jossa treenaa muutama kaveri). Olipas kiva saada suora palaute mimmonen koira on, miten se on rakennettu ja mitkä on sen heikkoudet. Porukkaki oli ihan huikee :) oli hauska nähdä kuinka kirjava porukka mukana oli: pari sakemannia, holsku ja hoffi. Päästiin siis porukkaan mukaan ja tää aika sopii meille paremmin. Eli nyt päästää taas treenailemaan :)  Mutta se mitä Sikasta sanottiin nii että onhan se perusmali jolla on vahva saalis. Hallinta on hyvällä malilla, joten nyt vaan vahvistellaan se agre-puoli vahvemmaksi ja sit vaan taivas on rajana. Onhan sillä nykki se agre, mutta ku antaa selkeesti enemmän painetta nii menee korvat luimuun ja silmät kiinni, mutta saalis kantaa niin että pitää kiinni hihasta. Tarkotus olis saada otteen vaan voimistumaan painetta antaessa. Kyllähän tämä maalimies sanoi että kylläsen kanssa vois helposti mennä kokeeseen, mutta c-osassa pisteet jäis 8 alkavaksi tällä hetkellä. Joten nytte tiedossa koppitreenejä ja katotaan kuinka lähtee tuottamaan :) 

Muutama sananen Aavasta. Teen siitä oman postauksen perjantain jälkeen ku päästää spesialisti-lääkärillä käymäään. Moni asia vaan näyttää tällä hetkellä hyvi  heikolta. Mutta palaan asiaan ku saadaan spesialistin lausunto Aavasta.

Aksaa ja räjäytystyömaa

Tänne ei oo tullu kerettyä päivitettyä, joten pakko tehä jonkinlaista kertausta:

Kesäkuun alussa meillä oli viimeinen Next Level- viikonloppu. Lauantai alotettiin Timon nollarata-treenillä. Ja taas tuli todettua että kyllä me niihin nolliin kyetään jos vaan ite pidän pään kasassa. Iltapäiväntreeni oli Jaakon valvovan silmän alla. Ja koko Nextarin paras treeni!! Aiheena haltuunotto ja takaaohjaus. Aluksi jatkettiin Jaakon kanssa siitä mihin ollaan menty Sikan kasaamisen suhteen. Ja ne on menny kyllä eteenpäin. Jaakkokin sanoin ku radalla tehtiin jenkkikäännös, että jos SIkka noin hyvin kääntyy nii mulla ei oo mitää hätää, rupee bc:t jäämään jälkeen ku neidillä on niin paljo voimaa. Muutenki pohdittiin Sikan rima-ongelmaa, sillä niitä Sikka ei niitäitä kunnioita, joten tehtiin treeni niin korkeilla rimoilla mitä sai. Ja voin sanoo että neiti hyppäs ihan eri tavalla. Ku oli korkeet rimat nii joutui oikeesti keskittymään omaan hyppäämiseen.
Sunnuntai alotettiin Tuullian treenillä. Itse en tykänny reenistä sen suuremmin sillä siinä oli paljo ensi luukutettiin kentä toiseen päähän, takaakierto ja taas luukutettiin, ja takaakierto. Toki oon tyytyväinen että kerkesin paikkoihin tekemään pakkovalssin vaikka olin ihan varma että en tuu ikinä kerkeemään.
Viimeisenä treeninä oli Janitan treeni, joka alkoi melkoisella saarnalla. Ekana Janita kysyi montako rimaa tulee alas per treeni (ei rata , vaan treeni). Sikallahan niitä tulee... Sitte saatiin luento että me kyllä nillitetään kontakteista ja kepeistä hyvinki paljo, ja niissä on helppo pitää kriteeristä kiinni. Mutta ku mietitään rataa kisoissa, hyppyjä on sen 13 kpl, mutta keppejä/kontakteja on vaan se 2-4kpl. JOten eikös pääpaino pitäis olla niissä hypyissä ku niitä on enemmän... Puhuttiin siitä, että vain hyvin hyvin harva koira tajuaa että me skitsotaan niistä rimoista, ne on oppinu että välillä nuo mmmat skitsoo ja sitte jatketaan. Koska aina ku rima tulee alas meillä menee muutama sekunti ennen ku me reagoidaan. Ja onhan todettu että jos koira saa palautteen alle sekunnin aikana se oppii muutamasta kerrasta, jos palaute tulee 1-3 sekunnin aikana vain 30% koirista ymmärtää mistä asiasta me annetaan palaute. Jos palaute tulee yli 3 sekunnin jälkeen nii ei koira ymmärrä.
Mutta itse treeni oli hyvä, muutaman kerran Janita sanoi niin mulle ku muillekki että suu kiinni. ja juu tiiän pitäis pitää turpansa kiinni. Samoin radalla oli monta kohtaa missä koira väkisin valhtaa valssissa sun selän taakse joten ET SAA PERUUTTAA. Se se vasta onki hankalaa...


JÄlkiä ollaan ajettu nytte muutamia, enemmän pellolla ku mettässä. Pelolla Sikka on saanu paljo itsevarmuutta ja esineet nousee. Nytte meillä on työn alaa kulmat ja piikit nii mettässä ku pellolla että saadaan ne varmemmaksi. Mutta hyvälle näyttää :)

Puruissa onki ollu vähä hiljasempaa, viikko sitte käytiin treeneissä, mutta sitä edellisistä taitaa olla melkein 2kk. Mun työt on kyllä haitannu pirusti tämän puolen treene niin että ärsyttää...

Tokoa ollaan silloin tällöin treenattu, mutta mä en oo tyytyväinen seuruuseen. kaverin sanoin, milloin se noin pahasti on levinny. Tiistaina puruissa ku tehtiin hallintaa nii neiti edisti ja ihan pirust . Muutenki Sikka hakee niin vahvasti kattomaan mun kasvoja joten edistää sen takia. Jote päätin nyt sitte räjäyttää koko seuruun atomeiksi. Tai isteasias tuo on jo niin vahva tapa, joten saan alottaa kokonaan alusta. Katotaan mitä tulee. Oon nyt tehny reenejä pallo kainalos, mutta Sikka ottaa sen hyvin vahvasti luopumistreeninä, joten pitää kattoo vielä muutama reeni lähteekö toimimaan vai lähenkö tekemäänpaikan nenäkosketuksen kautta niin että pistän alkuun teipinpalan treeniliiviin kiinni ja sitä kautta. Mutta jotain sille pitää tehä. Ja voin sanoo että tuolla tavalla kuinka Sikka on tehty nii en välttämättä seuraavaa koiraa enää lähe tekemään. Mutta kattotaan mihin tuo tuosta menee...

Muuten mulla alkaa parin päivän päästä loma ja loman alkajaisiksi ilmosin molemmat tytöt Jyväskylään aksakisoihin. Mietiskelin että Aava on kisannu viimeks helmikuun alussa ja Sikka huhtikuun alussa joten ehkäpä sinne kisoihin vois jo mennä. Elokuun alkuun oon ilmonnu että mennään ainaki Aavan kanssa juoksemaan tervu-joukkueeseen Janakkalaan :)

Jaakon yksäri, virallisuuksia ja pk-kauden korkkaus

Alotetaan noista virallisuuksista, elikkäs kävin molemine tyttöjen kanssa viime viikon torstaina Ojangossa virallisessa mittaustilaisuudessa aksan takia. Totesin , että tuo heinäkuu tulee sangen nopeesti, joten oli vähä niinku pakko käydä. Mitää ihmeellistä niissä ei ollu, Sikka on nyt virallisesti hieman alta 58cm korkea (eli vuosi sitte mitattu 57.8 cm pitää paikkansa) ja Aava mitattiin hieman reilu 58 cm. Jos saan hivenen avautua näitä pakollisista mittauksista, nii en rehellisesti ymmärrä, koska esim. mulla on selkeästi maksikoirat, eikä niistä saa tekemälläkään pikkumakseja. Joten miksi ne pitää käydä mittauttamassa. Toisaalta ymmärrän, että jos mitataan nii mitataan kaikki. Mutta noin selkeätkin tapaukset. Musta resurssien ja rahan haaskausta (niiin Sagin kannalta kuin mun oman kukkaron). Mutta annetaan olla, sillä onpahan seki asia pois päiväjärjestyksestä!
Sitte jatketaan virallisilla asioilla, nimittäin Sikka kävi tuos viime lauantaina hakemas ittellensä päiväkännit ku käytiin virallisesti kuvaamassa sen selkä päästä häntään. Onhan se kerran jo välikuvattu, mutta nyt lähti kuvat liittoon asti. Ainahan tämmönen on pienen jännityksen paikka, mutta erittäin siistiltä kuvat näytti ku niitä lääkärin kanssa yhessä tihrusteltiin. Nikamia oli oikea määrä ja erittäin siisti selkä, kuin myös niska. Nyt vaan oottelen mitä liitto niistä lausuu , ainakaa vielä tänään ei ollu lausuttu.

Viime torstaina käytiin Allun ja Ralfin kanssa Turussa Jaakon yksärillä. Sieltä suurimmat kotiläksyt on (edelleen) tuo Sikan jarruttainen ja kasaaminen hypyille. Jaakon kanssa siitä pitkään puhuttiin ja nyt mun strategian suunnittelu on vielä hieman vaiheessa, mutta enköhän mä keksi. Ku Sikan ongelma on myös se , että se ei kunnioita verkkoja yhtää jos niitä käyttää. Joten nyt pitäisi tehdä niin että saan sen niitä kunnoittamaan. Toinen selkeä kotiläksy on eriliaset häiriöt kontakteille. Tehtiin testi, nimittäin jos heitän vaikka palloa tai juoksen ohi kontaktilla koirasta, kyllä Sikka pysähtyy eikä oo ongelmaa, mutta jos mä juoksen esteen ohi, se onki paljo vaikeempaa. Kaikkista hankalinta oli ku lähin tekemään ohjausta (esim. valssi, pakkovalssi, persjättö) nii lähti aina samantien kontaktilta. Jaakko sanoi, että monelle koiralle jolla on erittäin hyvä estefocus juuri nuo esteen ohittamiset ja ohjausten tekeminen on kolme kertaa vaikeampia treenejä ku se että heitän lelun yms. Eli, nyt ruvetaan kiusaamaan Sikkaa kontakteilla.
Itse rata mitä tehtiin oli super kiva!! Etenevä, jossa oli paljon haastetta. Itte tykkään Jaakosta hurjasti kouluttajana, joten ihan parhaat treenit hetkeen! Noin kk päästä meillä on taasen Jaakolle yksäri ja ootan sitä innolla :)

Pari viikkoo sitte me periaatteessa alotettiin pk-kausi, sillä lenkin ohessa otin taskuun pari lelua ja pallon. Tallattiin melkein täyskokonen esineruutu, jätin tytöt kiinni puuhun ja kävin viemäs esineet. Molemmat pääsi pariin kertaan ettimään. Täytyy myöntää, että molemmat karvakorvat ei meinannu villahousuissansa pysyä, eli tää on kyllä molempien ihan lemppari puuhaa. Mutta itse treeniin. Molemmat teki erittäin hienoo työtä. Kerran kiusasin Sikkaa ja vein erittäin selkeesti likemmäs 60 m esineen ja hetsasin sen sinne huolella. Mutta, olin jättäny etuesineen ihan juoksulinjalle takaesineen kanssa, joten testasin onko nenä auki. Ja Sikalle se oli , ja sairaan hyvin oliki! Muutenki en voi ku hämmäsetellä varsinki SIkan nenää: se saattaa täydestä juoksuvauhdistä yhtäkkiä kääntyä ympäri ja nostaa esineen. Ja varmasti esine nousee jos vaan juoksee n. 7 m säteellä esineestä. Sillä kertaakaa ei juossu esineestä ohi niin ettei olisi sitä nostamatta jättäny. Aavalla meinas olla sen verran siistii, että nenä ei ihan ollu aina auki, mutta kyllähän seki nosti kaikki esineet sangen hienosti.
Sunnuntaina jatkettiin meijän pk-kautta, sillä tein esineruudun ja Sikalle talloin jäljen. Aava oli päässy heittään nopeen aksatreenin samassa ku kävin koutsaamassa paria kaveria, joten karvasempi belgi sai tyytyä pelkkään esineruutuun. Sikan jälki oli 670 m pitkä, 5 keppiä, 2 kulmaa, vanheni n. 45 min, jana olihieman yli 20 m. Ku olin tallonu jäljen nii vastaan tuli joku mummeli lenkillä ja käveli juurin janan päältä ja jäljen alusta muutaman kerran eli siinä oli pientä lisähaastetta. Jana ei ollu mikää maalimasta parhain, mutta sen jo tiesinki tuon harhan takia. Sikka jäljesti aiva älyttömän hienosti!! Kokoajan pysyi jäljellä, ja tarkisteli nätisti minne jälki menee, sillä se oliki sangen mutkikas ku yritin ettiä sulia kohtia. Toki, ekat 300 m oon saanu pitää molemmilla käsillä kiinni ja nojata taaksepäin jälkiliinassa ku neidillä oli "hieman" vauhtia, sen jälkeen tasaantui. Lopua kohde näki että alun järkky vetäminen uuvutti , eikä lopussa jaksanu olla enää ihan niin tarkka, mutta silti ajoi sangen mallikkaasti. Ja kaikki kepit nousi.
Jäljen vanhetessa tein esineruudun. Tarkotuksella tein niin että lähellä vasenta reunaa meni autotie, jossa oli jonku verran liikennettä, sen takia että sain luotua painetta vasempaan reunaan ja näkisin lähteekö nostamaan sieltä esineitä. Molemmat kävi eka tarkistamassa oikeen puolen jonka jälkeen molemmat kyllä meni vasempaanki reunaan, mutta näki että kyllä se painetta toi molempiin. Ei pahasti. Yks esine oli ihan oikees etukulmas pari metriä reunoista, vaikka itte seisoin lähellä vasenta reunaa, silti molemmat nosti helposti ko. esineen. Eli yhteenvetona hyvä treeni kaikin puolin.

Eileen tiistaina kävin tallaamassa molemmille pelkät jäljet. Sikka sai pitkän 1200m pitkän, 6 keppiä, 4 kulmaa ja 1 piikki, jana oli n. 15 m ja vanheni reilun tunnin. Mukaan mahtui muutamia muutama mettäautotien ylitys. Tää oli SIkalta kummallinen jälki. Tiesin että alussa olisi molemmille tytöille paljo harhoja sillä se on paikka mistä moni lähtee ulkoiluttamaan koiriansa mettään. Sikalla ei janan kanssa ollu mitää ongelmaa, tarkisti nätisti takajäljen ja lähti jäljestämäään, alussa kävi hetken matkaa harhalla ja jouduin hieman auttaa että päästiin omalle jäljelle, Muuten ei mitää ihmeellistä ajoi nätisti. Matkalla tuli ekana pari pyöräilijää joihin meina sjäädä kiinni jonku verran, jouduin sanomaan kunnolla että hei, jatketaanpas matkaa. Sen jälkeen Sikka ajoi mutta ei mitenkää nätisti, mutta sitte: ekana paahtoi kulmasta niin vahvasti yli että oksat pois, ei elettäkää että olis kääntyny. Kiskoi vaan menemään. Puutuin asiaan että keskityppä nyt. Pienen suoran jälkeen oli piikki missä pyöri ja hyöri ja ajoi jälkee tosi huonosti. Noh jatkettiin matkaa, mutta yhtäkkiä SIkka teki kulman vasemmalle, vaikka jälki jatkui loivasti kaartaen oikealle. Sikka jäi tuijottamaan ihan saakelin tarkkana vasempaan ja takajalat tutisi. Vaikka olis halunnu mennä vasemmalle nii jäi lähelle mua ja pyöri ja hyöri ja oli silti skarppina. Ja kuunteli kokoajan erittäin tarkasti. JOtain sielä oli sillä Sikka meni aiva täysin omiin tiloihin eikä kyenny mitenkää päin jäljestämään. Kattoin että maassa oli jonku näkösiä jälkiä, mutta en oikeen osannu sanoa minkä elukan (isompia ku peuran, ja näytti ehkä hieman tassun jäljeltä). Kiskoin Sikan vaan pois ja lähdettiin oikealle päin ja hieman myöhemmin nostatutin kauempana jäljen uusiksi. Siitä loppuun saakka Sikka ajoi ihan saakelin hyvin jäljen niin ku pitääki (ja osaaki). Matkan varrella tuli vielä pariskunta vastaan jolla oli 2 dopperia ja holsku, niistä Sikka ei välittäny tuon taivaanlista. Loppu oli myös erittäin märkää , nii silti ajoi erittäin nätisti kertaakaa jäljeltä eksymättä. SIlti kaikki kepit nousi, vaikka jäljellä oli tuo sekoilu.
Aava sai 870 m pitkän, 5 keppiä, 2 kulmaa, jana oli hieman alle 10 m, ja vanheni miltein 1,5 h. Pienen alkukankeuden jälkeen Aava ajoi tasasen varmaan Aavamaiseen tyyliin jäljen. Toki kahesta ekasta kepistä meni pokkana yli, mutta muuten kepit nousi. Toki ei ollu mitenkää maailmasta vaikein jälki.
Kävin vielä jälkien jälkeen molempien koirien kans lenkilä sielä päin missä Sikka oli kummallinen, ihan vaan koska halusin nähdä Sikan reaktion ku on vapaana lenkki-moodissa. Ku mentiin lähelle ko. paikkaa nii normaalisti SIkalla on perinteinen malinoi-häntä eli joka osottaa puolikaaressa kohti taivasta, nii häntä laski alas, ja en voi sanoo että meni epävarmaksi, enemmänki himppasen varovaiseksi ja asteen verran passiiviseksi. Ku lähettiin kävelemään pois päin nii häntä nousi ja ei yhtää mitää. Mutta sitte taas Aavassa ei tullu mitää reaktiota, Eli jotain sielä oli, näin mun päätelmän mukaan. Mutta Sikalla ei noussu edes karvat pystyyyn, tai jos se olis ollu joku selkee saaliseläin nii Sikka olis lähteny perään, nyt sillä ei ollu halua mennä reilua 5 metriä kauemmas ja jäi siihen pyörimään. Eli hyvin kummallista käytöstä.

Aksaaaaaa

Viime viikon lauantaina oli taasen Saijan treenit Lohjalla. Ku näin radan minkä olin saanu etukäteen nii totesin jo suoraa että tästä ei tuu lasta , ei paskaa.... Rata täynnä takaakiertoja ja jotenki sekava rata *syvä huokaus* . Ku mentiin tutustumaan nii Saijaki totes suoraan, että ei oo teijän rata. Vitsailtiinki että Sikka ei varmaan pääse ees 5 estettä pitemmälle. Rimat oli pääsääntösesti 55, muutama 60. Voin sanoo, että en olis ikinä uskonu Sikasta kuinka hyvin se veti. Ihan sairaan makee!! Yhtäkää rimaa ei tullu alas takaakierroissa. Eli ihan oikeesti meijän työ nuitten takaakiertojen rimojen kanssa rupee tuottamaan tulost. Ihan sama fiilis ku olis voittanu lotossa jättipotin :) :)  Muutenki juteltiin Saijan kanssa että nyt on Sikalla asiat loksahtanu paikoilleen. Osakseen voi olla että hallittee nyt vasta kroppansa kunnolla. Ja ipon kautta hallinta on parantunu myös aksakentillä (tulee todella pienillä jo ohjauksiin , ei tartte runtata). Takaakierrota ku mietittiin nii jötetään ne tuplasiivekkeet pois ku ei auta... eli jatketaan edelleen kaheksikkojen hypyttämistä ja wräppejä.
Ja hei, päästiin kuitenki radan loppuun asti. Se on ennemmän ku ne 5 estettä ;)

Kuva Saijan radasta:

Sunnuntaina oli Sikasen kisapäivä Ojangossa. Tuomarina oli Vaasasta Timo Teileri. Taas tultiin kyllä niiiiiiiin ryminällä alas pilvilinnoista *seuraava syvä huokaus* . 3 starttia josta keskimmäinen hypäri. Ekalla radalla kiehui yli ja hyvin pahasti. Eli ihan täys kaaosta kovko homma. Toka huomattavasti parempi, tuntui hieman tahmaselle joten sen takia yks kielto hypyltä ku ei irronnu niinku kuvittelin ja vika rima alas (voisitko ny hemmetti pitää sen suun kiinni ja antaa koiralle hyppyrauha!!! Siksi rima alas). Eli yhteensä 10 vp, sija 7, etenemä kiellosta huolimatta 4.98 (ja vaikka tuntui tahmaselta. Ei liikkunu nii hyvin). Vika rata oliki taas ihan täyttä kaaosta, ja neitillä keitti ylitte aikas huolella. Hitsit ku tietäis koska kiehuu koska ei... sitä ku ei tiiä yhtää. Sikka siis molemmilla radoilla karkas lähdöistä, porsasteli kontakteilla sen minkä kerkee ja muutenki kaveri ei pysyny yhtää lapasessa..

Maanantaina meillä olis ollu puritreenit Kuusjoella Topin kentällä, mutta ne harmittavasti jäi meiltä välistä. Okei, se maanantain keliki oli ihan hirvee. Mutta suurempi syy oli mun selkä, sillä se oli vihotellu jo perjantaista lähtien , mutta viimenen niitti tais olla 2 perättäistä päivää aksan parissa. Eli mä oon vaan maannu maanantain ku muuhun en oikeen kyenny. Tiistaina selkä oli hieman parempi ja käytiinki tekemäs hallilla Sikalle kerran kontaktit läpi. Ja sen jälkee tehtii tunnria. Niin kontaktit ku tunnarin Sikanen teki törkeen hienosti. Aava pääsi tekemään keppikulmia ja vedätyksiä kontakteilla. Vedätin huolella ja heittelin Aavan lempipalloa eli vedin häiriön överiksi. Aavalle se oli äärimmäisen hankala treeni, ja se meniki vähä epävarmaksi. Eli jatketaan että saadan varmuutta ja vauhtia kontakteille.

Keskiviikkona olin molempien kanssa akatemialla Annan treeneissä. Rata oli ihan super kiva!! Sikka oli kyllä tavallista kuumempi ja ei tullu ohjauksiin niin ku normaalisti. Ku neiti rupes väsymään nii sitte mutta Sikaksi tosi kummallinen... Aava taasen oli sangen pätevällä päällä. Jälleen kerran. Toki kerran Aava teilas mut ihan täysin nii että löysin itteni selälteen makaamasta . Voin sanoo että tuo selkä ei siitä ihan tykänny ja toisessa pakarassa on jätti kokonen mustelma :D mut sen jälkee juostiin nollalla läpi :)

Torstaina käytiin Sinin ja Ässän kanssa hallilla tokoilemassa. Me jatkettiin Sikan kans tunnariprojektia. Yllättäen, mutta se edistyy!! Samalla ku saa kaverin nii Sikka pääsi tekemään pitkää paikkista nii että Ässä teki noutoja ja kaikkee muuta (pk-kautta ajatellen). Hyvinhän maligaattori sielä pysyy, eikä elettäkää että löhtis vaikka tehää noutoja tai heitettiin palloja Ässälle.

Tänää otettiin extemporee purut Sikalle. Tehtiin ihan normi tolppatreeni sillä viime treenistä taitaa olla likemmäs 3 viikkoo. Eli mitää uutta ja suurta ei tehty. Vietin vaihtoja yms. Ei Sikka ollu ollenkaa huono, sen huomas vaan että ku viimeks se vähä "vajos" liikaaki saaliille, nii hieman ku on epävarma nii yrittää hyvin vahvasti vajota saaliille, eikä sieltä sitä nosteta ihan helposti enää puollustukselle. Eli nyt vahvistellaan viettiä puollustuksen kautta, ja niin että seuraavaan pariin treeniin ei pääse puremaan ollekkaa.

Täytyy myöntää, että mä ite koin melkosen ahaa-elämyksen viime viikolla Lotan treeneissä Aavan kanssa. Silloonki treenasin molemmat koirat ja tietysti Sikkasen enstseks. Ku oli Aavan vuoro nii huomasin itte että nyt ku Aavasta(kin) on vihdoin ja viimein tullu irtoova ja siihen on löytyny röyhkeyttä hyvin paljo talven aikana (siis Aavaksi, ei siitä Sikanlaista saa koskaa), nii oon huomannu että oon vähä vajonnu Aavanki kanssa tuohon SIkan tyyppiseen ohjaukseen. Sillä viime viikolla Lotta pisti mut juoksemaan valsseja semmosiin paikkoihin mihin en todellakaan olisi itte juossu niitä tekemään. Ihan sama persjättöjen kans. Eli nyt pitää oikeesti ottaa ittee niskasta kiinni ja ruveta juoksemaan kunnolla ja lujaa Aavan kanssa, eikä mennä helpolla Sikka-tyyliin. Sillä niin mä saan Aavaan huomattavsti enemmän vauhtia
Tuossa alla vielä muutama kuva Sikasta sunnuntain kisoista. Tuo eka kuva kertoo Sikasta hyvin paljo ja sen tekemisestä. Jos mä en oo kertomas että kasaa hypylle, eli aina ku SIkalla on vaan mahollisuus/lupa hypätä este pitkänä, nii se todella tarkottaa sitä. Naureskelin ittekseni että muilla kyseisellä esteellä ponnistuspaikka on nätisti metri, maks puoltoista ennen estettä, mutta ei Sikalla. Mutta silti, laskeutumispaikka oli kaikilla koirilla sama, ku kattelin kuvia muista koirista samassa paikassa...

Nollavoitto ja puruja

Rähmäkäpälä näitten säitten takia. Ensin on ollu "kovia" pakkasia joten reenit on jääny vähemmälle. Ja nytte on satanu vettä ja heitti vielä pakkaselle... arrgghhh. Mutta alotetaan hyvistä uutisista. Käytiin Sika-possun kanssa sunnuntaina juoksemassa Lägillä kolme aksastarttia. Tuomarina Kari Jalonen. Eka rata oli agirata. Voin sanoo että ikinä en oo juossu Sikan kanssa noin hienoo rataa!! Olin aijjoos joka paikassa. Ei kalastelua/pelastelua missää kohtaaa, kontaktit oli saakelin hienot. Ja ne linjat <3  Sikaksi törkeen hienot. Kyllä, se kasas hypyille ihan oikeesti. Eli ihan täydellinen rata.  Mutta itte menin ryssimään sen kolmanneks viimesellä esteellä; puomin alla oli putki mihin piti mennä. Seisoin putken edessä nii että Sikanen ei sitä nähny nii käväsi puomilla ku ei tienny minne piti mennä. Eli hylly. Toka rata oli myös agirata. Se ei ollu ihan niin puhdasta menoa mitä ekalla radalla. Yks pyörähdys sinne mahtui. Sillä haettiin Sikan kanssa nollavoitto!! Voin sanoo että molemmilla radoilla sai taas itte pistää töppöstä toisrn eteen sillä etenemät huiteli taas yli viidessä. Tokalla jäi hieman alle pyörähdyksen takia. Vikalle hypärille Sikka palauttiki mut takas maan pinnalle sillä tultiin 7 esteen jälkee pois radalta, koska siinä kohtaa lähti mopo lapasesta... mutta kokonaisuutena 2 hyvää rataa nii saan olla tyytyväinen!!
Unohin viime postauksessa mainita että köytiin sikan kans juoksemas muutama startti KKK:n kisoissa Niinulassa josta haettiin 10 ja 10 sijat 2. Ja 3. Eli suunta on todellaki ylöspäin ja asiat rupee oikeesti loksahtelemaan paikoillren Sikkasen kanssa.

Puruissa kerran köytiin viime viikolla hallilla ja jumpattiin vaan lisää viettiä Sika-Possuseen. Eileen käytiin Talissa reenailemassa. Yllättävän hyvässä kunnossa kenttä oli. Ekana pistettiin Sikanen tolppaan mutta mysteeriksi jäi miks ei ollu millään alueella millään lailla. Otettiin neiti pois tolppaliinasta ja kokeiltiin lähettää piilolle ja tehtiin hallintaa ku se yleensä tuottaa. Nytte ei. Ihan samalla tavalla jossain ihme seka-paska tilassa. Otettiin suunnitelmiin muutos ja tehtiin jotain uutta nii sit rupes neiti pääsemään alueille. Otettiin kokonaisuutena kierrot eli lähetin vitospiilolle ja hallinnan kautta vasta lähetin kutoselle haukkumaan. Eka oli hyvä, sen jälkee rupes Sikanen rikkomaan laumaa ja teki mitä itte halus. Ku lähetin piilolle nii lähti mukamas kohti 3 m ja teki uukkarit ja ampui kutoselle haukkumaan. Täähän toistui kolme kertaa. Ja tietenki, ku Sika varasti nii Kari lisäs vettä myllyyn piilolla että jouduin oikeesti tekemään töitä hallinan suhteen. Mutta saatiin hyviä onnistumisia , eikä neiti possuillu enää. Mutta tuossa rupes hallintaki näkymään, eli oli taas normaali pätevä ittensä piilolla, ja alueetki löytyi sangen helposti. Tauon jälkee otettiin vielä lyhyt tolppareeni, ja sitte löytyi alueet sangen nätisti. Kummallinen aivopieru Sikkaselta...

Aava se vaan on saanu hötsäillä. No on se päässy aksaamaanki mutta suurta ihmeellistä sen kans ei olla tehty. Sen verran että ollaan jatkettu meijän olkkaritreeniprojektia eli ostin semmosen lasten lelun missä on "tolppa" johon pitää pujottaa 5 eri kokosta rengasta. Aavan kanssa ollaan aikas hyvällä mallilla, eli ollaan tehty yhellä renkaalla vasta, mutta meijän osuma% on jo lähes tulkoon 50. Sikalla osuma% on 10 luokkaa. Eli treenit jatkuu!

Pistetään loppuun vielä lyhyt video eilisistä puruista. Mullahan on siis lähes tulkoon akikki reenit kuvattuna ja aina lähetän ne myös Karille. Nyt oli herralla lähteny mopo lapasesta ja editoi ISkasta videon. Eli kyllä, mulla ei oo osaa ei arpaa tähän videoon ;) :D

Ei me kuolleita olla :)

Mulla oli jo montaki luonnosta kirjotettuna mutta mikää niistä ei päässy julkastavaksi asti. Aina jääny kesken ja sitte onki reenit menny niin paljo eteenpäin  ja ja ja ja ....
JOten pientä kertausta mitä kaikkee meille on tapahtunu täs melkee 2 kk aikana: alotetaan siitä että molemmat tytöt kerkes juosta, joka ny ei kovin hirveesti vaikuta mihinkää. Samaan kasaan Sikka onnistui pitää viikon saikun ku meni tölvimään varpaansa. Huomasin jälkiköteen että oli ilmeisesti venäyttäny vasemman takajalan sisimmäisen varpaan. Se oli muutaman päivän turvoksissa, mutta levolla ja tylsillä narulenkeillä meni ohitte.

Toko rintamalla on ollu hyvin hiljasta. Ollaan käyty muutamia yksittäisiä kertoja reenailees. Ihan yhtä hiljasta on ollu myös purupuolella. No varpaan takia tuli taukoa, ja on menny aikataulut pahasti päällekkäin. Mutta tammikuun alkupuolella käytiin Karin kans heittääs yks treeni missä tehtiin uusina juttuina että käskin piilolta haukkumasta viereen, niin ku kokeessa konsanaan. Ja tehtiin pako kokonaan ja mukaan kahtui myös vartiontia.. Sen muistan että Sikka meinas ennakoida vähä kaikkee ja tehtiin myös rutiinien rikkomista: vaihdeltiin haukusta hallintaan, tai pelkkä istu ja siirrätin maalimiehen tai sitte kiinni. Eli kaikkee sekasi. Itse noi piilolla haukusta sivulle tulot oli sangen hyvät. Loppuun otettiin pako. Siinä Sikka ei lähteny ennakoimaan vaikka laitoin maahan ja Kari odotutti aika pitkään ennen ku lähti liikkeelle.
Tällä viikolla käytiin kahdesti heittääs nopeet reenit Sika-Possusen kanssa. Tällä kertaa tehtiin molemmilla kerroilla pöytätreeni. Ekalla kerralla Sikka oli ihan pirhanan hieno!! Oli heti alusta alkaen erityisen aktiivinen ja se haukku!! Hitto ei oo ikinä haukku tullu noin "syvältä". Loppuun tehtiin vielä uutena juttuna sivukuljetuksia. Vaikka tehtiin ekaa kertaa nii ei yhtää mitää ongelmaa. Neiti teki ku vanha tekijä konsanaan. Vartioinnit on aina ollu hyviä, mutta nyt oli vielä entistä painostavampi. Seuraavana päivänä ku käytiin nii ei ollu lähellekkää nii hyvä reeni. Sikka ei millää päästä alueelle, vaan oli saaliilla lähestulkoon koko ajan. Oli muutenki tosi väsyneen olonen, ja meni epävarmaksi tosi nopeesti. Voi olla että edellis päivän treeni vaikutti, mutta ihmeteltiin sitä mistä moinen. Antaa levätä nyt muutaman päivän, ja jos ens viikolla kattois taasen puruja.

Aksapuolella ollaanki oltu sitte super-ahkeria. Päästiin Saijan valmennuksiin nii ollaan käyty niissä nyt pari kertaa. Kerran käytiin Maijun treeneissä Akatemialla. Ja että nää "huipputreenit" ei lopu nii tammikuun puolesvälis oli eka Next Level leiri!
Nextarista sen verran että lauantaina alotettiin Janitan treenillä, jonka aiheena oli kontaktit ja kepit. Sikallahan on molemmat erittäin hyvällä mallilla, joten reenissä ei sen suuremmin ollu mitää ihmeellistä. Asia mikä saatiin opetella/kotiläksyksi: usein ku koira suorittaa kontakteja nii ittellä on vähä semmonen asenne että kattelen kattoon ja pyörittelen peukaloita, ja hölkkäilen vieressä. Eli nyt mun pitäis aina juosta LUJAA sinne paikkaan missä haluan olla seuraavaa ohjausta varte. Janita sanoi, että pitäis ajatella että se kontaktin jälkeinen este olis niiku radan eka este. Minne mä menisin ohjaaman sitä, joten sinne mun pitäis juosta ja sitte vapauttaa koira kontaktilta. Hankalasti selitetty mutta toivottavasti ymmärsitte.
Lauantaina oli vielä Jaakon treenit, jonka aiheena oli ohitukse ja kasaaminen hypyille. Tästä reenistä saatiin paljo kotiläksyja. Ekana tehtiin lepakko-kurssin tyylisesti eli juostiin kentän päästä päähän niin että koira joutui ohitella esteitä (=ohjaajafocus), tässä Sikalla ei ollu mitää ongelmaa. Tokana katottiin koiran kasaamista, tähän saatiin plajo neuvoja kuinka lähen tekemään.Tehtiin jenkkejä, joihin Sikka ei oikeen meinannu tulla. Näitä ollaan tehty jonku verran nytte kotona ja ne on jnku verran menny eteenpäin, mutta töitä on niitten suhteen vielä paljo tehtävänä. Vikana oli kaks hyppyä ja putki, niin että hypyt oli suoralla linjalla putkea kohti, koira tuli hypyt mutta enne ku päästit putkeen sun piti pyöräyttää koira ittes ympäri 360 astetta. Ilman vauhtia me ollaan näitä tehty ja Sikka tuleeki nätisti, mutta ku tuli vauhtia nii sitte se karkaski putkeen muutmia kertoja. Näitä ei olla kereetty tekemään joten nää menee nyt kyllä reeniin.
Sunnuntaina oli Timon ja Tuulian treenie, mutta valitettavasti Tuulia oli koko viikonlopun mahataudissa joten Timo veti meille molemmat reenit. Molemmissa reeneissä tehtiin perusohjauksia: valsseja, tehtiin serppentiiniä, välistävetoja, puolivalsseja. Näissä Sikka oli sangen pätevä. Toisaalta helppoja reenejä noin estehakuselle koiralle ku lukee rataa niin hyvin. Se mitä Timo sanoi, että Sikalla ku on niin hyvä estefocus nii sitte ku saa luukuttaa nii anna mennä se kyllä juoksee (mä en), mutta ku tulee enempi pyöritystä ja hankalempia ohjauksia nii mun pitää olla vielä enemmän koiralle tukena ohjauksessa. Eli periaatteessa mun pitää tehdä ohjaus huolellisesti loppuun saakka, eikä lähtee rynnimään seuraavaan ohjaukseen.

Sen verran vielä ollaan käyty Turussa, että OMD-kouluttajilla oli omat koulutuspäivät . Heille kuului siihen kuului myös "tarkistusharjoitus" eli kouluttaja piti reenin jolla kullakin oli oma aihe. Halusivat muita rtuja ku bortsuja joten käytiin Sikkasen kanssa juoksemassa yks (ilmanen) treeni. Meille kouluttajaksi tuli jenkeistä (muistaakseni Etelä-Califormiasta) Rebecca Trift ja aiheena oli puolivalssit. No totta kai treeni oli englanniksi, mutta eipä tuo ahitannu. Mutta reeni oli sangen toisaalta helppo ja Sikka teki töitä hyvin, vähä meinas lähtee välillä mopo lapasesta. Enemmän ongelmia oli itse Rebecalla. Hänellä ei ollu kokemusta noin kiihkeistä jaj pitkälaukkaista koirista jokka tarttee paljon tilaa ja ohjausten pitää olla niin hiton aikasin. Hän meinas olla hieman helisemässä ku ei oikein osannnu sanoa että miten ja kuinka.  Kouluttajana aivan ihana persoona ja varmasti oikein pätevä, mutta ei meille. Hön tulikin sanomaan mulle reenin lopksi että kiitos ja anteeksi, että ei olu häneltä paras treeni sillä ei oo koskaa ollu tollasta koiraa treenattavana. No mutta tulipahan reenattua...

Lyhysti kerrottuna näin meillä :) jos mä nyt kerkeisin kirjotella tänne vähä useemmin ;)
Loppuun vielä muutama kuva ku tuli piiiiiitkästä aikaa ulkoilutettua kameraa. Mutta saanko mä tehä Sikalle jonku korvien pienennys leikkauksen ku ne on nii jätit . Usein osa korvista jää ulkopuolelle kuvista :D

Löysäilyn jatkoa ja nollatreenejä

Tosiaan otsikkokin kertoo jo paljo. Meillä töissä on ollu viimeset pari viikkoa melkosia horror-viikkoja, joten sen myötä on tytötki saanu mennä kevyemmin. Myös kelit on vaikuttanu ku kentät on ollu kelien takia sangen huonossa kunnossa.
Toissa viikolla ei ollu ollenkaa puruja ku tiistaina satoi sitä lunta, joten Kari joutui olla pitkän päivän töissä. Kävin ite vaan tekemässä lyhyet tokot omalla hallilla. Sikan kanssa keskityttiin mielentilaan ja rauhottumiseen, ku se meinaa olla hallilla aikas liian korkee. Aavan kanssa keskityttiin oikeen puolen seuruuseen.
Viime keskiviikkona joka paikka oli nii lumessa nii tehtiin vaan yhellä parkkiksella tunnaritreeniä. Sikan kanssa ku on taas tovi vierähtäny ku näitä on tehty ja sen näki. Meni liian vauhdilla kapuloille ja käytti suussa muutamaa kapulaa (yleensä oman kapulan viereisiä) ennen ku otti oman. Selkeesti ei malttanu tarkentaa mikä on se oikee vaan otti ku sai vähän hajua. Joten näissä pitää palata Tiltun antamiin neuvoihin eli paaaaaaaaljo kapuloita rinkiin , koiralle naru ja sit ku ei ryykää nii pääsee kapuloille. Eli mielentilaa
Loppu viikolla ei oikeestaa tehty mitää treeniä. Ainoostaa jatkettiin meijän olkkarihömppäilyjä temppujen merkeissä.

Viime viikon maanantaina käytiin isolla porukalla ; Iina ja Sinna, Sanna, Poppi ja Hevi, Noora ja Jippi, Claudia, Kipinä ja Flamma, Tuulikki, Kimi ja Naava hallilla tekemässä nollatreenit agilityssä. Ihan ei meidän radasta tullu nollatreenin tyylistä rataa mistä jäis hyvä mieli. Ekakierros tehtiin kisanomaisena eli hyllyllä sai jatkaa loppuun, mutta treenaamaan ei saanu jäädä, tokalla sai treenata. Sikalla oli liikaa virtaa, joten neiti tuli sylikyydillä pois. Tokalla rundilla oli parempi. Aavan kans eka kierros meni pipariksi, tokalla kierroksella tehtiin 5 ku toka vimppa rima tuli alas. Aavalta kummallinen rima, sillä selkee edestäpäin oleva hyppy.

Tiistai ja keskiviikko meni tytöillä vaan viettäen vapaapäivää, mun töitten takia. Torstaille olin ostanu Aavalle Juhan treenit akatemialle. Voin sanoo että rata oli melkonen. Paljo kohia joissa jouduit väkisin runtata koiran takaakiertoon. Mutta myös rata missä et todellakaa voinu jäädä odottelemaan vaan oli IHAN PAKKO juosta ja liikkua. Eli siinä suhteessa äärimmäisen hyvä treeni meille. Asia minkä kanssa takuttiin oli tuo keppien jälkeinen elämä ( rata alla). Tein hyvin vahvan päällejuoksun kepeille minkä Aava kest yllättävän hyvin, mutta ongelmaksi meinas tulla tuo este nro 6. Juhan mukaan se olis pitäny juosta niin että este jää ittelle vasemmalle puolelle, työntää koira takaakiertoon ja siitä persjättö. Mutta vaikka kuinka yritit nii en pystyny tekemään persjättöä, sillä olisin ollu täysin Aavan lauskeutumispaikassa. joten tein wiskin ja runttasin väkisin seiskan takaakiertoon. Ei ehkä kaikkista parhain mahdollinen mutta saatiin onnistumaan. Myös jonku verran jouduttiin hinkata 15-17 väliä, sillä vaikka näin näyttää helpolta nii oli yllättävän vaikea rytmittää.

Perjantaina käytiin heittääs nopeet treenit Karin kans ennen ku lähin ajelemaan kohti pohjammaata. Sikkaa läheteltiin piilolle hallinnasta. Sika-possu taas loisti ja teki hyvin töitä. Musta otti häiriöö ku kävelin Sikan taakse piilolle ja aina vilkas muutamia kertoja mua. Uskon että tuo vilkuilu saadaan jo muutamas treenis pois.

Joulu vietettiin vaan syöden ja nauttien joulusta. Tytöt pääsi kunnon mettälenkeille ja saivat nauttia olostansa Ilmajoella. Sielä satoikin mukavasti lunta. Jokseenki närästi tulla takas tänne etelään vesisateeseen.

Messari oli ja meni

Monelle messari on näyttelykauden kohokohta. Mulle ei. Eikä löydy kovin hirveesti innostusta maksaa saakelin kalliita ilmomaksujakaan. Toki, eipä mulla olis koiraakaa ku Aava on kalju ja Sikka.. noh Sikka on Sikka. Ittellä messari menä tänä vuonna Pompalla töisä eli takkeja myyden. Täytyy myöntää että sangen hauskaa ja erilaista hommaa verrattaen omaan työhöni. Oli hauska höpötellä koira-ihmisten kanssa, ja samassa moni koira sai uuden takin ittellensä. Sen verran oli aikaa että tulihan tuo messualue kierrettyä lävitte. Joudun myöntää, että olin kyllä jotenki pettyny tämänvuotiseen.  Mitää suuria "messutarjouksia" ei oikeestaan ollu... Edellisinä vuosina on aina ollu Best Friendillä että pussiin sai kerätä niin paljo erilaisia luita ku sai ja sillä oli oma hinta. Nyt ei ollu. Sen verran tulishoppailtua että mukaan lähti kasa Dentastxejä , sekä Sikkaa varte naru-pantahässäkkä aksakisoija varten. Eli semmonen fleecenaru mikä Berralla, mutta mukana se selkeesti paksumpi "köysi" eli uskon kestävän retuutusta paremmin ku Berran naru. Mutta se erityinen syy miks tuon narusysteemin ostin nii siinö samassa oli puolikurkkari panta. Eli nyt on hyvin panta ja naru samassa kasassa :)

Muuten on tytöt saanu viettää vähä kevyempää viikkoa. Tiistaina käytiin normisti puruissa, joissa Sikka oli super tuulella. Tehtiin vähä hallintaa ja tehtiin SIkan ensimmäinen pako ever. Hyvin tuli keskelle hihaa ja vastusti hyvin. Otettiin siitä muutamat iirotukset ja takas kiinni , irti ja takas kiinni. Irrotukset oli ihan sairaan hyvät kerralla hienosti irti ja jäi vartioimaan hyvin painostavasti. Haukkuvaa vartiointia Sikalle ei tuu, mutta ei se haittaa. Sehän riittää että se on painostava silti.
Oli vissiin ottanu sen verran toisen takajalan uloin varvas että iltapäivästä ontui jonku verran jalkaa. Joten Sikka sai viettää tiistain ja keskiviikon vapaata. Tiistaina kävin Aavan kanssa viettääs illasta laatuaikaa ja menin mun vieressä olevaan puistoon , missä on fresbeegolfrata. Sielä on paljo puita nii käytiin tekemäs puitten ympäri vähä aksaohjauksia: sylkkäreitä, poikkareita ja vippauksia. Talloin vielä Aavalle esineruudun jonne vein molemmat hanskat. tai itseasiassa otettiin kolme kertaa eli vein kolme kertaa molemmat hanskat ku eipä ollu sillä hetkellä muita esineitä mukana. Mutta Aava teki hienosti töitä ja pistin hanskat hankaliin paikkoihin eli joutui oikeesti tekemään töitä. Aava oli muutenki ihan liekeissä ku pääsi vaan hommiin.

Torstaina käytiin Sinin ja Ässän, sekä Katrin ja Unon kanssa treenailemassa tokoa. Sikan kanssa en suuremmin tehny mitää ihmeellistä sillä otin tietosesti varovasti tuon jalan takia. Eihän siinä sinänsä enää mitää ollu, Neiti teki sangen hyvässä vireessä töitä. Aavaki se pääsi jotain höntsäämään.

Perjantaina kerkesin messarin jälkeen vielä aksatreeneihin. Ryhmästä oli yks pois joten otin molemmat tytöt mukaan. Aiheena oli keppikulmat. Molemmat teki hienoja keppikulmia. Sikan kanssa jouduttiin hieman vääntää putki-puomi-erottelussa. Muuten. Itte keskityin Aavan kans omaan etenenmiseen, sillä edelleen jään usein beibisittaamaan, siinä yllättäen hyvin onnistuenki.

Lanataista sai tytöt taas vapaapäivän ku vietin päivän messarissa. Illalla olin sen verran poikki että käytiin heittääs vaan lyhyt lenkki. Sunnuntaiki meni siinä samassa löysäillessä.

Tänään aamusta kävin aksaamassa molempien kanssa. Sikan kanssa tehtiin vanhoja kotiläksyjä jokka on ollu to do-listalla jo tovin. Eli tehtiin alla olevasta radasta 6-13 väliä. Sikalla erityis paino esteen 10 jarrutreenissä, ja Aavan kanssa oli että merkkaan esteen ja lähen etenemään. Harmittaa ku ei tullu videoitua treenejä. Sikan jarrut oli sangen hyvällä mallilla ja Aavan kans mä ihan oikeesti lähin liikkeelle. Loppuun molemmille "naksuttelin kontakteja", vaikka ei mulla naksutinta ollukkaa ;) Aavaan oon saanu paljo vauhtia kontakteille noihin alastuloihin, eli mun treenit rupee tuottamaan tulosta. Ja muutenki kontaktit on paljo varmemmat.

Tokot tokokentillä ja aksat aksakentillä. Piste.

Käytiin viime lauantaina Sikan kans kokeessa. Noh ei siinä paljoo jälkipolville kerrottavaa jääny ku neiti oli ihan joissain sfääreissä. Toki omat odotuksetkaan ei ollu kovin korkeella. Joten alotetaan alusta. Pari päivää ennen koetta saatiin taas ruutu ihan hajalle: edelleen jäi etureunaan niin että etujalat on ruudun ulkopuolella. Jos korjasin käskyllä nii tuli huutaen mun työ, ja uudella yrittämällä ihan sama. Ainoa tapa millä sain sen ruudun takaosaan niin ku haluan oli joko näyttönä tai targetilla. Joka kerta ku en tehny jompaa kumpaa nii taas oli neiti etureunassa. Eli sen suhteen en ollu kovinkaan luottavainen. Toinen asia mikä masensi, nii kahden tuomarin koe muutuikin yhden tuomarin kokeeksi, eli tuomarina toimikin mun huonoksi onneksi Pirkko Bellaoui. Tiesin jo etukäteen että Sikan seuruu on aivan liian tiivistä Pirkon makuun. JOten voikokaan tuossa kohtaa olla kovin suuret odotukset.... Koe oli Ojangossa. Mehän ollaan käyty paljon aksaamassa Ojangossa joten ku mentiinkään kisapaikalle, nii Sikka oli ihan täysin aksamoodissa. Pian pääääääseeeeeee juoksemaaaaaaaaan !!! Otin neidin kehän laidalle rauhottumaan mutta aksamoodi oli aika vahvana. Sain kuitenki vähä Sikan rauhottumaan, mutta oli kaukana siitä tokomoodista missä se on ollu. Itse koe tehtiin kahdessa erässä. Näin lyhennetysti koe nii eihän se sinne ruutun menny, muutenki oli niin vietereillä, painoi ja haukkui. Eli ei mitenkään hehkeesti menny. Mutta KOSKA aina pitää jotain positiivista llöytää, nii kaukot pikkä on ollu meille iso kompastuskivi vireen takia onnistui. Vireestä huolimatta. Tulokseksi saatiin III-tulos, pisteitä en muista tähän väliin. Pirkkoki totes että oli kierrokset hieman korkeella, ja sille on  p a k k o  tehä jotain, teknisesti koira osaa, mutta tuo vire on suurin ongelma. Mä sain plajon kehuja siitä kuinka ohjaan koiraa vaikka vire on jossain ihan jäätävissä sfääreissä.

Maanantaina käytiin Sinin ja Ässän ja Hannan ja Tikon kanssa tokoilemassa kimpassa. Tein muutaman ruudun ja ihan sama ongelma. Toki saatiin loppuun muutama ihan hyväki ruutu lopuksi. Tehtiin myös voittajan ohjattua liikkuroituna sillä jäävän jälkeen ennen ku anna käskyn nii Sikka on ollu hyvin kiihkeä ku ootus nousee. Joten odoteltiin että rauhottuu odottamaan ja sen jälkeen pääsi vasta noutamaan. Tehtiin myös yllättäen mielentila juttuja seuruuseen ja siihen rauhoittumiseen. Possulle oli hyvin vaikeeta.

Tiistaina käytiin puruissa normaaliin tapaan. Sikalle tehtiin 2 kierrosta. Ekalla tehtiin nopeita vietin vaihtoja. Hienosti vaihtoi viettiä. Tokalla kierroksella tehtiin hallintaa: seuruuta, siitä löysille haukkumaan ja suoraa haukusta seuruuseen. Ne oli Sikalle hyvin vaikeita. Muutenki Kari antoi Sikalle ärsykkeitä, hyvin kesti. Jonku verran meinas mennä Sikalla yliyrittämiseksi, ja sen takia edisti jonku verran. Mutta pikku hiljaa se edistyy.

Eileen oli kouluttajien aksatreenit Akatemialla. Taas keitti Sikapossulla hieman yli. Pieni malinois meni hyvin pahasti mun ohjauksesta läpi että oksat pois. Muutenki kierrokset oli taas niin korkeella ettei aksastakaan meinannu tulla mitää. Sen osaksi pistän sen piikkiin, että olin ennen Sikan treenejä Hannan ja Tikon kanssa hallilla aksaamassa. Aava pääsi tekemään kontaktisulkeisia. Aavan jäähkä - ja Sikan verkkalenkillä SIkka jo näytti siltä, että hitto ku mä en päässy. Joten uskon sen jo nostaneen kierroksia siitä. Mutta tulipahan myös aksan suhteen taas karu paluu maan pinnalle tuon mielentilan kanssa.

Tänään käytiin Heidin ja Särmän kanssa tekemässä kokeenomanen treeni Agimestassa. Tuli kyllä hyvään saumaan. Mutta tämän päivän treeni meni ihan samalla tavalla mitä lauantai. Ihan jäätävn kovassa vireessä, taas ruutuu ei löytäny, ei kuunnellu jäävissä yhtää. Jouduin häätää sen kokonaan pois pariin kertaan että otetaan uusiksi ja tiputtais kierroksia. Jokseenki rupes turhuttamaan... Kokeenomasen jälkeen tein ittekseni ku aikaa oli. Silloon ku Sikka selkeesti tiesi saavansa palkan nii teki hiljaa , ja korrektisti vaikka vire oli liian korkee tokoiluun. Mutta se toimi. Eli mitä tästä opin??!!?? Nyt ruvetaan työstämään tuota palkkaamattomuutta!! Miten en vielä tiiä
Yks asia minkä oon ny törmänny tuon viretilan kans on nuo hallintatreenit, sillä siinä Sikka joutuu erittäin kovassa vireessä seuraamaan (kuten pitääki) nii jo muutamassa treenissä juuri tuo mielentila on siirtyny jokaikiseen asiaan. Ja nyt ollaan hieman ristiriidassa, sillä jos puruja tehdään1-2 kertaa viikkoon ja muina päivinä yritetään tasata tuota viretilaa. Hankala tilanne, mutta kattotaan mitä saadaan aikaseksi. Nyt tää asia menee mietintä myssyyn kuinka mä lähen purkamaan tätä, sillä tekniikka on kohdallaan, muu ei sitte ookkaa...