torstai 20. heinäkuuta 2017

Kesäkuulumisia

Täytyy myöntää että nyt ollaan oltu vvähä laiskoja treenien suhteen. Toki siihen on vaikuttanu sekin, että molemmat tytöt on juoksee nytte. Aava jo lopetti juoksunsa ja Sikanen on juoksujen suhteen loppusuoralla. Onneksi nämäkin juoksut rupee olemaan takana päin. Nimittäin viimeset kaks juoksua Aava on ollu helppo ja eikä ne oo vaikuttanu neitiin kovinkaan hirveesti, mutta nytte on taas on *syvä huokaus*.  Aava lopetti taas syömisen, mitä ei oo tapahtunu hetkee. Toki sinällänsä siiä ei oo mitää uutta. Mutta muutenki kusipää-ilmiö nostaa päätään. Aavasta tulee tosi rasittava ja meinaa vaan itteltä mennä hermo. Ja tietenki, koska Aavalla juoksut on vaikuttanu paljon, niin niinhän ne on nytte vaikuttanu Sikkaseenki. Tähän asti Sikkasen kaikki juoksut on ollu äärimmäisen helppoja, eikä ne oikeestaan oo vaikuttanu yhtäää koko koiraan. Mutta nyt . Erona että Sikka ei lopeta syömistä. Toinen kummallinen asia on nyt vasta ilmenny, että siitä tulee rapsutettava koira. Siis niinku normaali koira konsanaan. Sikkahan ei tykkää yhtää että sitä rapsutetaan tai silitettään. Eikä se koskaa kerjää rapsutuksia. Jos istut sohvalla vaikka telkkaria kattoen, se tulee kyllä kylkeen kiinni ja nukkuu kiepillä, mutta silittää tai rapsuttaa ei saa. Kummallinen elukka.

Mutta jotain hyvääkin juoksujen takia. Koska treenit on ollu vähissä nii ollaan käyty paljon juoksemassa tyttöjen kanssa. Nyt oon pyrkiny juoksemaan 3 juosulenkkiä per viikko, missä oon pysyny hyvin. Sikka on saanu vetää ja Aava edelleen hölköttelee vieresä. Kovin kovavauhtisia lenkkejä ei olla tehty, niin että vauhdillisesti tytöt joutuu ravaamaan reippaasti. Eli tytöt on saanu hyviä ravilenkkejä pituudeltaan 6-11 km. Sikan käskykäännökset on menny hurjasti eteenpäin ! Auttoi suuresti ku vaihdoin ohjatun oikeen ja vasemman pois (tilalle tuo ja hakee) nii pysyy Sikalla suunnat nytte selkeenä. Jess!!

Aavan kanssa käytiin heittämässä HAUn kisoissa kaks starttia. Tuomareina oli agiradalla Kari Jalonen ja hypärillä Viitasen Anne. No eipä niistä kisoista jääny kovin hirveesti jälkipolville kerrottavaa... agirata joka oli sisällä nii oli myöhässä vaikka kuinka mutta oli sielä muutamat hyvät pätkät. Mutta hitto en edelleenkään tykkää siitä pohjasta. vaikka kuinka yrität juosta, nii ei sielä kyllä liiku mihinkään. No kohtaloksi koitu kepit. Sieltä virhe ja sählättiin muutenki nii saatiin "yliaika vitonen" ja taittiin olla sijalla 6. tai 7. Hypärillä meidän kohtaloksi koitui yllättäen taas kepit... Kepit oli helti kolmantena ja ku ne kusi nii oma ohjaus lysähti ihan samalla. taittiin saada 15. JOten keppitreeniä, keppitreeniä... Ainoo positiivinen asia oli että yhtää rimaa ei tullua alas. Mikä on aikas hyvin Aavalta sillä nuo oli toiset kisat hallissa (ekat oli viime talvena) ja pihalla ei olla vielä käytykkää.

Mutta nytte ruvetaan taas virkistymään treenirintamalla ku selvitään juoksuista :)





torstai 6. heinäkuuta 2017

Jaahas ja taas mennään

Pistetään taas pientä kertausta mitä ollaan taad saatu aikaseksi tyttöjen kanssa. Sen verran oon itte saanu aikaseksi että ostin puhelinta varten jalan että on helpompi kuvata omia tekemisiä. Nyt onki tullu kuvailtua, ja poistettua, sitä mukaa videot ku on treenattu ja kattottu lävitte.
Sikan ilmosin taasen seuraavaan tokokokeeseen ja sen jälkeen pääsee neiti tauolle ainaki kisaamisen suhteen. Mutta kattotaan kuinka käy tuo vireen kanssa. Nyt on tehny suht kivasti töitä hyvällä moodilla, mutta tuo pillipiipari edelleen nostaa päätään valitettavan paljo. Arghh.... muuten tokoilu on ny jääny vähä vähemmälle ja tytöt on keskittyny uimiseen lämpösinä päivinä. Tosin, itte menin taas vähä telomaan selkäni. Nii jäljelle tai mitää muutakaa en kovin hirveesti oo voinu tehä reiluun viikkoon. Onneks se rupee olemaan kunnossa nii pääsee taas touhuamaan
Mutta. Sikan kanssa ollaan hinkattu ohjattua ja oikeelta puolta ku se on hankala. Yllättäen nyt oikee puoli toimii , mutta vasen on nyt se hanakalampi. Hitto ku sen tasapainon löytäminen on yllättävän vaikeeta... Muuten ollaan nyt muutaman kerran tehty oikeen liikkuroituna niin että joku muu vie kapulat. Nii ei mitää ongelmaa. Jonkun verran Sikalla on epävrmuutta siinä mihin SIkka kattoisi kapulotten viennin ajan.  Ollaan myös hinkattu ihan vaan perusasentoa. Sikka kun tulee pa:seen nii takaapää on suora mutta edestä vääntää ittensä kieroon ku kattoo mua ja painaa. Eli että saatais pa:t huomattavasti siistimmäksi. Ne rupes yllättävän nopeesti paranemaan. Myös seuruun pysähdyksissä. Ja jotta meijän hinkkaus treenit ei loppuisi nii ollaan hinkattu myös eteentuloja. Niissä meinaa musta katottuna jäädä vasemmalle vinoon. Mutta jatketaan näitten hinkkaamista. Kiertoa ollaan yritetty saada hiljaseksi mutta huoh... jos on häriötä (kapuloita , leluja yms) matkanvarrella nii tekee nätisti hiljaa kierron. Heti ku otat pois nii tulee ääni. Sama koskee jos on nameja joko matkanvarrella tai tötsän takana. Mä en oikeen tiiä mitä mä tekisin. Toisaalta tällänen kierto on vaan avossa, koska evl kierrossa on esteet ja kapulat nii on hiljaa. Nyt meillä on ollu noutokapulat pannassa oikeestaan pari-kolme viikkoa, ei olla koskettukkaa noudon muodossa (paitsi ohjatussa missä ei tuu heitto liikettä) tää on auttanu yllättävän paljon kapuloihin kiinni jäämiseen. Onhan ne kierrokset korkeella mutta luopuu kapuloista yllättävän hyvin.
Käyntiin piiitkästä aikaa myös Talissa tekemässä pk-puolen esteitä. Ei ollakkaa tehty varmaan puoleen vuoteen. Ja muutenki tais olla Sikan kolmas tai neljäs kerta metrisellä. Hieman oli taas tekniikka hukassa. Sikalla oli puhtaasti onhelmia arvioida mistä kohtaa pitää lähtee ponnistamaan ja veti jalat allensa hypätessä. Mikä sinänsä oli kummallista sillä aksassa ojentaa nätisti taaksepäin.  Takasi päin tullessa hypyt oli hieman parempia. Mutta kyllä siinäki tekniikka kusi. Muutaman kerran tais kolauttaa mutta kyllähän se siitä yli menee ja helposti. Joten totesin että pitääpä nyt vähä käydä tekemäs esteitä useemmin ku puolen vuoden välein , niin ehkä se tekniikkaki pysyis muistissa.
Puruissa on neiti menny taasen eteenpäin pitäis pistää joku päivä tännekki videoo :) vaikka kaikki treenit ollaan videoitu pääsääntösesti Jussin ansioista nii eipä niitä oo tullu ladattua nettiin saakka.

Käytiin maanantaina tekemässä esineet tyttöjen kanssa. Alkuperäsen suunnitelman mukaan oli tarkotus tehä samalla tytöille janatreeni. Mutta , vesisateen jälkeen ku oltiin mettäs nii voin sanoo että hyttysten määrä oli ihan käätävän moinen. Joten tyydyin vaan esineisiin. Talloin täysmittasen tuudun mihin pistin kolme esinettä: takanurkkiin ja ihan eteen eli keskelle olisko ollu 3 metrissä. Vein esineet valmiiksi. Sikka painatti suoraa taakse etuesineestä yli mutta löysi hyvin helposti vasemman takaesineen. Toisella lähetyksellä taas ihan etuesineen päältä ja juoksi taas nätisti hakemaan toisen takaesineen.  Seuraavalla lähetyksellä painatti taas etuesineen yli, kutsuin takasi ja lähetin uudestaan. Ja vasta sitte nousi se etuesine. Välillä vaan ei oo nenä auki pienellä malilla.
Aava sentään nosti tpisella lähetyksellä etuesineen, mutta juoksi seki ekalla esineen yli... mutta muuten molemmat teki oikeen nättiä työtä ja esineet nousi nopeesti.

Aksapuolella ei olla suuremmin tehty mitää: Sikan kanssa ollaan tehty muutamia jarru/kasaamistreenejä. Sillä rintamalla ei mitää uutta... se on hankalaa... Kerran kerettiin käymään Agility Akatemialla Juhan treeneissä. Voin sanoo että tuli taas semmonen pieni aksamasennus tuon Sikan kanssa. Ratana oli taas ei mikää helpoimmasta päästä oleva (varsinkaa rytmityksellisesti) rata. Ja hitto ku mä en osaa rytmittää tuon jättiloikkijan kanssa. En osaa niin en osaa.
Mutta aksapuolella ees jotain positiivista: Aavan keppien häiriötreeni on menny eteenpäin. Siis jonku verran, mutta tekemistä vielä on.

Tänään käytiin piiiiiiitkästä aikaa Heidin ja Pojun kanssa tekemässä jäljet. JÄlkien vanhetessa tehtiin jättiläismäinen esineruutu. Veikkaisin että se oli 70x60, esineet takakulmissa ja jossain keskipisteen etupuolella hieman oikealla puolella. Yllätyin kuinka hyvin molemmat tytöt irtos niinki kauas. Hiemn joutui molemmat tehä töitä mutta kumpikin löysi kaikki supernopeesti. Tytöt <3
Sikalle jälki oli Heidin talloma , 600 m, 6 keppiä, vanheni reilun tunnin. Heidi ei merkannu jälkee ku alun ja kolme kulmaa mikkä jäljellä oli. Voi huoh mikä kaaos jälki. Jana oli hirmu nätti, tarkisti takajäljen mutta lähti oikeeseen suuntaan. Mutta siitä alkoiki kaaotus. Vauhtia oli enemmän ku laki sallii, ja pyöri ja sähläs sen minkä kerkes. JOtenki kummasti selvittiin silti loppuun saakka. *erittäin syvä huokaus*


Tytöt pääsi vielä uimisen jälkeen poseeraamaan lupiinien keskelle: