No vedetään pikakierros treeneihin: tiistaina käytiin kuokkimassa eräissä yhteistreeneissä ( kiitos Saara että päästiin mukaan) tai sain kyllä luvan tulla toistekki. Mutta treeniin: ne pidettiin erään hallin parkkipaikalla ja sielä oli meirän lisäksi 6 muutakin treenaajaa ja kaikki treenas omaan tahtiin eli samaan aikaan. Se meinas olla liikaa Aavalle ja koiruus ahdistui jonkinverran tämmöösestä vilinästä, joten saatiin hyvä kontaktitreeni ja samalla sain hyvän ahdistustreenin Aavalle, tämmösiä lisää että saa koiran toimimaan vaikka ahdistaa. Paikkikseen oon suht tyytyväinen sillä se oli eka jolloin oltiin rivissä muitten kanssa (tiedän, nyt vasta .... Muttaku ollaan treenattu enimmäkseen pk-paikkista tai yksikseen). Mutta, vaikka muut nousi vierestä Aava pysyi maassa. Toki palkkaisin suht tiheään sillä Aava ahdistui tässä kaikkista eniten.
Keskiviikkona otin jäljet molemmille. Aava teki hienon ~ 400 m pitkän jäljen joka vanheni n. 30 min. Tällä kertaa jopa jaksoi keskittyä koko jäljen. Sitten Nipsu.... huoh... mun omatoimitreenaaja. Kun olin tallannut jäljet treenasin Nipsun kanssa auton vieressä tokoa. Yhtäkkiä koira päätti että hittoakos tässä odotellaan ja niin se läks juosten jälkiä kohti kesken seuruun. Ekana mietin että toivottavasti ei mee Aavan jäljelle, mutta onneks meni omalle. Vaikka "alku" oli n. 20 metriä polusta niin nosti tosi mallikkaasti jäljen. Nipsun jälki oli n. 500 m pitkä kolmella kepillä ( eka n. 100 metrissä, toinen 150 m ja kolmas 300 m) . No kun Nipsu lähti ajamaan jälkeänsä niin mietin että mitähän täs tekis: huutaminen takaasi ei auta, odotanko vai lähdenkö perään ja kerään mun merkit millä merkkaan jäljen. No kävelin jäljen alkuun ja samassa Nipsu juoksi luokse ensimmäinen kapula suussa häntä heiluen. Kaverin ilme oli semmonen kato äiti, mä löysin tän että missäs mun palkka on... No pitihän se siitä palkata. Ja saman tien läks koira uusiksi jäljelle. Ei menny montaa sekuntia ku vielä itte mietin jäljen alussa että mitä teen ja hämilläni äskeisestä, niin Nipsu toi seuraavan kepin , ja ihan samalla innolla. Palkkasi taas ja läks koira taas jäljelle. Sitte lähin ittekki kävelemään jälkee ja niin koira toi vipan kepin. Taas palkka ja koira läks... Ku itte pääsin jäljen loppuun niin sielä Nipsu odotti jäljen loppupalkalla (käytän pakasterasiaa jossa herkkuja: siis kissanruokaa) että joko joku tulis avaamaan tämän penteleen kannen... Niin että tämmönen tapaus, on se vaan melko kätevä jäljenajaja....
Torstaina käytiin treenaamassa pikkusiskon koirien kanssa aksaa. Aavan kanssa opeteltiin putkeen lähettämistä ja muutenkin ohjausta. Aava ei meinannu tajuta ollenkaa että mä ohjaan molemmilla käsillä, en vaan yhdellä. Samoin testattiin A:ta ja puomia jotka molemmat oli hirmu pelottavia. Joten jätettiin ne vielä hautumaan. Perjantaina otettiin uudet aksatreenit jossa opiskeltiin valsseja ja muutenki jatkettiin ton ohjauksen kanssa. Viretila oli loistava molempina päivinä ja kaveri teki niin innolla töitä, mun tuleva pieni aksa-koira :). Toki taas tuli huomattua kuinka herkkä toi koira on: Iineksen jäljiltä oli esteet jääny melko korkeelle ja Aava juoksi innoissaan alitte esteistä. No kerran se sitte rima tipahti niskaan ja sen jälkeen sain tehä töitä että sain pikkukoiran taas hyppäämään esteitä. Otin vielä perjantaille pikaset tokotreenit missä päivän sana oli tekniikka. Otin Aavan kans muutamia maahanmenoja ja liikkeestä seisomisia. Yhden lyhyen seuruu pätkän.
Lauantaina käytiin jo aamusta mettälenkillä joten tein lyhyet jäljet iltapäivällä. Aavalle tein vain 200 m pitkän jäljen joka vanheni (taas) 30 min. Maasto oli vaativaa sillä tein jäljen semmoseen suopursuryteikköön että Aava joutui loikkia että pääsi eteenpäin. Siihen nähden ajoi jälkensä tosi hyvin. Nipsulle tehtiin vaihteenvuoksi taas jotain uutta: sisko talloi jäljen ja jäi itte jäljen päähän maaliksi pressun alle (haun umpipiilo) , jälki kerkes vanheta reilun puolituntia. Tämän jäljen ajoi Nipsu vapaana, että se joutuisi tekemään mahdollisimman itsenäisesti töitä. Hienosti Nipsu ajoi jälkeä ja lopun 30 metriä meni ilmavainulla maalin luokse. Itse meinasin jäädä lähetyspaikalle odottamaan että Nipsu löytäisi maalin, mutta lähetettyäni Nipsun, se palas n. 50 metrin jälkeen ja tuli luokse että mihin piruun se mamma jäi. Itse kun kävelin perässä niin, koirakin teki töitä. Eli pitää ruveta treenaamaan tämmöisessä tilanteissa irtoamista.
Sunnuntaina otettiin vielä yhdet aksatreenit. Aavalla oli selvästi ne pienet herneet sielä aivokopassa älynneet jotain, sillä se irtosi putkeen paljon paremmin ja paljo kauempaa. Samoin valssit meni kuin vettä vaan ja muutenkin koira rupes hiffaamaan koko homman kuinka sitä ohjataan. Toki itte kusin monta asiaa sillä mä en aiva meinaa pysyä ton Aavan mukana; kaveri on sen verran vikkelä kinttuinen että mä olin usein autuaallisen myöhässä joka paikasta. Pitää vissiin itte ruveta treenaamaan spurtteja että voisin (ehkä) pysyä ton koiran mukana ;)
Loppuun vielä muutama kuva aksa-Aavasta huimalla kännykkälaadulla :) muutenki kuvia tulee lisää kuhan vaan saan taasen ne kamerasta koneelle :)
.jpg)
.jpg)
.jpg)