Go big, or go home

Tää viikko onki menny taas toisaalta harakoille mutta toisaalta on silti jotain saatu ainaki aikaan. Nääs maanantaina töis päätin teurastaa oman pikkuvarpaani eli mursin sen ja smalla sain kynnen pitkittäis suunassa kahteen osaan . Eli varvas on ollu "hieman" kipee ja "hieman" paisuksis. Että se on ollu jonkiverran haittaava tekijä, vaikka mun tapauksessa ei se mun menoo haittaa.

Maanantaina sai tytöt yllättäen vapaapäivän mutta tiistaina taas mentiin treenaamaan. Tällä kertaa mentiin Meten, Lauran , Ariittan ja jäätävän kasan sakemanneja kans treenaamassa HVK:n kentällä Kauklahdessa. Sikka noh.... voin sanoo että siitä treenistä ei tullu sitte lasta, ei paskaa. Seuruussa paikka liikkui ihan hemmetisti, se oli jotain aika jäätävän näköstä. Eteentuloissa kaikki aiva hemmetin vinoja. Eikä neiti olu vissiin koskaan kuullu jäävistä liikkeistä. Mutta eipä taas oo ku peiliin kattomista. Sillä Sikka on siitä kummallinen kaveri että jos treenissä palkkaan huomaamattani esim huonossa kohtaa seuruussa tai eteentulosta ku se on vino, eli muutama kriteeri on vähä heikko nii seuraava treeni on sitte aika jäätävää. Se tekee just niin ku oon viime treenissä palkannu, ja yleensä tajuan virheeni siinä kohtaa. Ja siinä kohtaa mikää hinkkaaminen ei auta. seuraavassa treenissä tehdään korjaussarja ja siitä seuraavassa treenissä homma toimii taas niin ku pitää. Eli nii ärsyttävää mutta onneks asiat saa korjattua yhessä treenissä. Mutta pitäiskö hieman ruveta olemaan tarkempi kriteereistä. Mutta se on vaan SIkka ja Sikan tyyli toimia <3

Keskiviikosta tuli taas tytöille vapaapäivä, mutta sen verran että Aava pääsi hierojalle. Tää oli nytte toinen kerta ku käytiin Anitan käsittelyssä. Eka kerta oli about viikko tästä toisesta koska silloon Aava oli hyvin jännittyny eikä rentoutunu oikeestaa ollenkaa. Nyt toisella kerralla oli jo huomattavasti rennompi mutta ei täysin kuitenkaan ihan täysin. Sen takia Aavalle tehtiin nytte vain venyttävää hierontaa, ettei ruvettu vielä muokkaavampaan hierontaan. Mutta mennään Aavan ehdoilla ja sen ehdoilla kuinka Aava rupee luottamaan uuteen ihmiseen.

Torstaina käytiin Jannin ja Floun kanssa aksaamassa lepakkovuorolla. Sikka pääsi tekemään eteenlähetyksiä niin suoralla linjalla, tässä ei ollu mitää ongelmaa koska Sikanen kyllä irtoo. Sitte tein niin että yks este ei ollu ihan suoralla linjalla, hyvin haki silti eteenpäin ja hyppi kaikki hypyt. Loppuun otin vielä niin että eka ja vika este ollu täysin linjassa, hyvin siltiki haki. Jessss, joku rupee menee perille pienen malin päähän. Aava sai kontakti sulkeiset puomille tai jos tarkkoja ollaan nii puomin alastulolle. Ongelmana on että jos en himmaa yhtää ku juoksen puomin ohi nii Aava pysähtyy niin että sen takakarvojen karvat just ja just osuu kontaktiin eli pysähtyy mutta hieman pitkäksi menee. Nyt mulla oli Janni namikoneena nii saatiin paaaaaljo hyviä onnistumisia :)

Perjantaina tehtiin Sikalle nopee ja ytimekäs korjaussarja. Sen jälkeen kävin tallomas tytöille pellolle jäljet koska oma varvas ei vielä oikeen kestä mettässä kävelyä (tasasella maalla kestää jo hyvin). Tein jäljet tuohon Tikkurilan urheilupuiston vieressä olevaan puistoon missä kulkee muutamat lenkkipolut mutta on paljo nurtsia (ei semmosta istutettua nurtsi nurtsia vaan semmonen vähä kesanto tyylinen joka ajetaan about kerta kuuhun) . Sielä oli jo ku verran harhoja ja tuuli aika voimakkaasti. Molemmilla tytöillä jäljen pituus oli about 500 m ja molemmilla 6 keppiä. Jäljet ei vaan kereenny vanhentua yhtää sillä sadepilvet lähestyi sen verran uhkaavasti... Mutta hitto, kyllä ne ne molemmat ajoi mutta mitää kovin nättiä peltojälkityöskentelyä se ei todellakaan ollu :D on ne vaan mettäjälkikoiria. Mutta maaliin selvittiin molempien kanssa helposti ja kaikki kepit löytyi. Eiks se oo pääasia!! Tää oli myös tämmönen että saapa jotain uutta ja erilaista jäljille.

Sikkasen menoa (pahoittelut huonosta laadusta, mun bloggeri näytti "raiskaavan" kuvan aikas pahasti)

Lauantaina oliki belgi-erkkari . Oltiin Riikan kans sovittu jo aikaa sitte meijän projektista Rumat harmaat belgit kehässä, eli olin ilmottanu Aavan näytelmiin. Voin sanoo että oli sangen märkä erkkari. Mutta Aavan kanssa saatiin eri ja oltiin jopa 7 parhaan seassa. Avoimia narttuja oli 28. Tuomarina toimi ranskalainen Dominique Arsene. Kirjottaisin tähän Aavan arvostelun mutta se on kirjotettu ranskaksi joten ... mun ranskankielen taito on "himppasen heikko". Mutta jotain mitä sain selvää: Kaunis hiekan värinen hyvällä turkilla, Selkä hieman pitkä, Hyvin kulmautunut. Korvat hieman isohkot. Erinomainen pää, erittäin kauniilla ilmeellä.  Ja lopuista ei ookkaa mitää käryä :D eli jos on ranskankielentaitoisia nii saa tulla suomentamaan :D :D   Tuomari oli muutenki hyvin kummallinen, hän välillä kävi arvostelemassa tervu-uroksia viereisessä kehässä vaikka mäki seisotin Aavaa. Niin kävin lähestulkoon kaikille. Ja arvosteli muutenki ihan hemmetin hitaasti, eikä tuo naapuri kehässä käyminen yhtää nopeuttaminen asiaa.... Sangen ärsyttävää ja epäkunnioitettavaa.

Kuva: Tom Suoranta

Sunnuntaina lapsoset saiki taasen vapaapäivän :)

Viikonloppu Pohjammaalla

Nyt on niin paljon aikaa, että kerkeen tännekkin päivittää jotain :)

Viime viikko alkoi sangen vauhdikkaasti sillä mä ainakin vanhenin noin kymmenen vuotta, sillä mulla oli hoidossa Luna-koira, voih ja huoh. Okei, ei maalata piruja seinille; tuhot oli yllättävän vähäiset, vaan muutamat Ikea-rotat, ja pallo ja kenkä ja...... No siitä lähes tulkoon vauhdista heitin Lunan toiseen hoitopaikkaan ja lähdin torstai-iltana ajamaan kohti Ilmajokea.

Aava näyttelyissä, handleri Julia Suoranta, kuva: Tom Suoranta

Lauantai meillä meni lähes kokonaan näyttelyissä (Seinäjoen KR). Tuomarina oli hollantilainen Geir Nordahl Pedersen. Aavan kanssa ei mennyt mitenkään erityisen hehkeesti, sillä tuomari sanoi suoraan kehässä että "I want warmer color" joten juu, väärä väri, huoh.  Muuten oon Aavan arvosteluun todella tyytyväinen: "medium size, a bit long loin, should be more square, very nice head, good stop, dark eyes, strong topline, well set tail, deep chest, strong bones, normal angulated, good coat and coat structre but i want warmer color, strong pigmentation, very good movement, well presented, very friendly, scissor bite". Tuomarille kyllä pisteet, että otti tosi hienosti koirat huomioon, sillä avoimissa uroksissa oli koira joka väisti kunnolla kun katsottiin hampaisiin. Tuomari seisoskeli ja höpötteli väistämisen jälkeen handlerin kanssa ja juoksutti välissä, jonka jälkeen katsoivat handlerin kanssa yhdessä koiran hampaisiin. Saipahan koira ainakin hyvän kokemuksen tästä. 

Sunnuntain aksa-rata

Sunnuntai olikin taas ohjelmaa täynnä. sillä aamupäivästä käytiin Miisa-siskon, Inkerin ja Elen kanssa treenaamassa agilityä. Aava toimi hienosti :) Jopa Miisa totes, että Aavahan on hieno yksikkö: niinhän se on!! Iltapäivästä käytiin ajamassa jälki: pistin tätini (joka on treenannut pk-lajeja 10 vuotta sitten oikeen kunnolla) muistelemaan menneitä ja se talloi Aavalle 560 metriä pitkän, 6 kepillä, ja vanheni melkein 2 tuntia, maastollisesti oli tosi helppo. Aava toimi taas niin tosi hienosti: ajaoi hienosti nenä maassa kiinni. Ainoastaan Aava nosti kepeistä vain 4, mitä ihmettelin, sillä kepit ovat olleet meillä erittäin hyviä ja varmoja. No, aina ei mee ku strömssöössä...

Maanantaina, ennekuin lähdin ajamaan takasi Helsinkiin, kävin järkyttämässä vanhoja treenikavereita ja pölähdin niitten treeneihin illasta. Tai itseasiassa niille oli Saara pitämässä koulutuskertaa joten päästiinpä sinne Aavan kanssa :) tai meidän vastaanotto: te osaatte, ei mun tartte teitä opettaa ;)  tehtiin alkuun koko porukalla 2,5 min paikkis, jossa ei mitään ongelmaa, yllättävän vähän Aava haisteli. Meidän vuorolla tehtiin ekana pk:n ilmottautumisia, näissä ei mitään ongelmaa, vaikka Saara kuinka tuijotti Aavaa, muutenki tehtiin noutoa ja ja ja okei, en muista enää... Mutta miksi, miksi miksi.... jos meillä on ongelma ja mennään treenaamaan sitä (kuten tällä kertaa tuo tuijotus ja nouto) niin koira toimii ku unelma ja koira tekee just niin ku pitää, en ymmärrä.... Mun koirassa on vissiin jotain vikaa!!

Seinäjoen ryhmänäyttelyt

Aavan kanssa käytiin Seinäjoen ryhmänäyttelyssä sunnuntaina. Hieman pelkoperseessä menin, koska Aava on ollut tosi varovainen uusissa paikoissa. Ja varsinkin kun ei ollut Nipsua tukena ja turvana.

Aava kyllä yllätti positiivisesti sillä se oli hyvin kiinnostunut ja tarkkaavainen. Kontaktit olivat hyvät isossakin häiriössä. Ja paljon pidinkin Aavaa kontaktissa. 

Mutta asiaan tervua koko karkeloissa oli 11. Ja Aava oli ROP-pentu ja KP. Jonkin verran Aava väisti tuomaria ja siitä hän mainitsikin. Muuten Aava käyttäytyi kehässä todella hyvin. Juoksu-osuuksissa Aava otti nätisti kontaktia, jolloin Aava ei ottanut yhtään häiriötä muista koirista. Joten hyvä näin. Tuomarista olen kyllä positiivisesti yllättynyt: ensinnäkin me juostiin enemmän kun seistiin kehässä. Ja toiseksi tuomari kysyi haluanko minä näyttää Aavan hampaat vai katsooko hän. Itse ne näytin, joten tämän otin varmanpäälle. Niin joo, ja tuomarina oli Pirjo Aaltonen.

Aavan arvostelu: sopiva luusto, hyvin kehittynyt narttupentu, voisi olla lanne-osalta hieman lyhyempi, hyvä pään pituus, vahva maski, hyvin asettuneet korvat, kauniit tummat silmät, ylälinja pyöristyy hieman liikkeessä. Sopusuhtaiset kulmaukset, hyvät käpälät, hyvin kehittynyt runko, tarvitsee vielä käsittely tottumusta, etuliikkeet vielä löysät, väri saa vielä puhdistua. 

Eli supertyytyväinen oon Aavaan!!!!

Näyttelyreissu messukeskukseen

Niin vaan käytiin Aavan kanssa ekoissa näyttelyissä , no okei Aavalla on ikää vasta 5 kk joten ne oli epäviralliset pentunäyttelyt Helsingin Messukeskuksessa. Mitään huippu tuloksia ei todellakaan vedetty, mutta kokemuksena sitäkin parempi. Eli saatiin H.

Aluksi Aava oli hyvin pelokas ja jännittynyt yksikkö, joka nyt on todellakin normaalia, kun joutuu uuteen paikkaan kaiken hälinän keskelle. Mutta siitä Aavalle pisteet kuinka nopiaa se tottui/rentoutui näyttelymelskeeseen. Joten kyllä siitä vielä näyttelykoira saadaan leivottua.

Jouduttiin odotella kehän vieressä aika pitkä aika ja se näkyi myös kehässä; Aava ei meinannut jaksaa yhtään keskittyä ja totta kai Chida-sisko oli vieressä jonka luokse oli kovasti hinku mennä leikkimään. Seisonnat ei mennyt aivan putkeen koska Aava seisoi melko "kasassa" eli tätä meidän pitää ruveta reenailemaan huomattavasti enempi.

Mutta Aavan arvostelu:
Hyvä tyyppi ja kokonaisuus. Kaunis pää ja ilme, hyvät hampaat ja purenta. Voisi olla aavistuksen enemmän kulmautunut edestä. Sopiva luusto kokoon ja ikään nähden. Riittävä rintakehä. Hieman jyrkkä lantio, mutta riittävästi polvikulmaa. Liikkuu sivusta kauniisti, maataviistäen, hieman huolimattomasti edestä ja aavistuksen ahtaasti takaa.
Itse oon arvosteluun tyytyväinen, ja tuo penskanen vielä kasvaa ja kehittyy, niin katotaan mitä siitä vielä tulee :) Nyt suunnitelmissa olis mennä koluamaan muutamat mätsärit ja tammikuussa olisi taasen pentunäyttelyt jonne olis tarkotus suunnata ... pitää vissiin ruveta täyttämään tuota näyttelykalenteria pikkuhiljaa...