Taas mennään tukka putkella

Taas on viikko menty nii tukka putkella että huh huh. Huomaa että mennään valosaan päin nii tämä tyttö herää henkiin, eli meikäläinen on jatkuvasti menossa aamu-seiskasta ilta-ysiin niin että käyn vaan kotona (=viemäs tai hakemas koirat messiin).

Ti
Sai tytöt pitää vapaapäivän treenaamisesta, mutta joutui ne rämpimään suojalumessa melkein 2 tuntia

Ke
Käytiin Jorvin parkkisella kimppatreeneissä. Sikan kans tehtiin perusasentoja häiriössä, jossa ei mitää ongelmaa. Tehtiin muutama nouto, niin että pidin itte Sikasta kiinni ja Laura hetsas Sikan kunnolla turhautumiseen asti kapulaan. Että saisin fokuksen huomattavasti paremmin kapulaan -> meinaa jäädä liikaa kiinni palloon. Ja loppuun muutamat jäävien erottelut.
Aavan kans ei tehty mitää erikoista ku mielentila ei olu parhaimmasta päästä. Okei omaski pääkopas oli vikaa. Mutta varmaan moni tietää tunteen, ku joku ihminen pelkällä olemuksellansa vie susta kaiken energian. Ja nuo treenit oli just semmoset ainakin mun kannalta, joka yllätys heijastui Aavaan.

To
Illasta käytiin Treenailees Heidin ja saksalaisten kanssa Talissa. Ne vasta olivat melkoiset loska treenit , sillä sitä riitti nilkkoihin asti. Kahluutreenit ;)  . Sikalla oli jotenki superpaljo virtaa joten kaikki meinas mennä melkoseksi koheltamiseksi. Joten annoin olla. Loppuun tehtiin vielä muutamat piilonkierrot (Sikasta kiertäminen on maailmasta hienointa puuhaa). Hienot kierrot jo 10 metristä neiti teki. Vikana tein nii että Heidi meni piilon taakse ja heitti Sikan eteen pallon. Eihän tuo älykääpiö mitään tajunnu!!! Juoksi ympäri niinku on opetettu.....
Otin Aavan autosta nii neiti oli ihan omis maailmois, eikä mielentila taasaan aiheuttanu mulle mitää jippii-tunnetta.. No, koira takasi  autoon ja vauhdilla. Otettiin Luka välissä ja otin Aavan uusiksi. Ja johan oli eri ääni kellossa. Tehtiin vain muutamat sivlletulot mitkä itte tarjos ja siitä leikkien autoon. Joten saatiin niistäki treeneistä hyvä maku suuhun. Ja jos totta sanotaan nii ei oo Aava varmaan ikinä ollu nuin kivalla päällä kun otin sen uusiksi :)

Pe
käytiin taas tekemässä hyppytekniikkaa. Sikka jo paransi viimekerrasta, ja Aavalla ei mitää ihmeellistä . Nytte tehtiin keskityttiin pitenevää sarjaa.

La
Töitten jälkeen lenkille ja siitä Ojankoon sillä sielä oli tokokeet. Voittaja-luokassa oli liika vähä porukkaa paikkiksissa joten mentiin Aavalaisen kanssa. Otettiin se puhtaasti mielentilatreeninä, siinä suhteellisen hyvin onnistuen. Eli olin super tyytyväinen - ei ahdistumista, ei epävarmuutta. Ensiksi suoritettiin yksilöliikkeet ja muutenki oltiin hyvissä ajoin paikalla nii jäätiin vaan hengailemaan/istuskelemaan kehän viereen, nii Aava oli jotenki super-rauhallinen. Kyllähän se noteeras kaiken mutta silti se ollu mitenkää epävarma, mitä normaalisti. Eli kyllä, mun yli puolen vuoden työ rupeaa teettämään tylosta!!!
 Pääsi Sikkaki vähäsen touhuamaan, eli pääsi hyvään häiriöön :) tehtiin perusasentoja ja paikalla oloa.

Ja su
Tänään töistä taas tytöt lenkin kautta ja Aavan aksatreeneihin. Olipas niiiiiiin kivaa käydä pitästä aikaa ohjatuissa treeneissä. Päivän teemana oli erikoisesteet. Puomin alastulossa teki hienot 2on-2off. Muutamat paikat mitä hinkattiin oli esteen 7 back flatt (=valssi+sylkkäri). Koira kyllä meni hienosti mutta kartturissa oli hieman ongelmaa. Samoin hinkattiin vielä11-13 väli että saisin pituuden jälkeisen käännöksen mahdollisimman tiukaksi. Hyvinhän tuo toimi :) mun super aksa-koiruus.

Aksa rata

Sikan kans kävin vaan tottistelemassa. Tehtiin paikkamakuuta ja paikalla istumista takapalkalla. Toimi super hyvin, oli skarppi ja aktiivinen. Tein muutamia noutokapulan pitoja, mutta ei hemmetti ku siitä ei tuu mitää... rautalangan oon hyljänny jo ajat sitte ja tän päivän treenin perusteella ei ratakiskokaan riitä! eli jos joku haluaa nii saa tulla opettamaan Sikalle tuon saakelin kapulan pidon.

Aavan kanssa lisä koiruutena paikkiksessa. Pahoittelen huonoa kuvan laatua.

Treenistä treeniin

Viime viikolla käytiin pikavisiitti taasen Ilmajoen-kylässä, eli pääsi tytöt nauttimaan kunnon mettälenkeistä. Niin paljon saattin treenirintamalla aikaseksi, että menin siskolle ja Ele-sheltille toimimaan etupalkkana Hurtta-hallille (okei se muutti nimensä Hau-Hau Champion-areenaksi, mutta mulle se tulee olemaan aina Hurtta-halli). Samalla otin Aavalaisen mukaan ja pääsi karvakasa vähä hyppimään esteitä. Tehtiin muutaman kerran keppejä: meni hyvin molemmilta puolin ja pystyin nyt hyvin jätättää itteni taakse. Otettiin muutamia eteen lähetyskin ja hitsi ku kaveri paahtoi menemään. Olin super tyytyväinen kuinka neitokainen irtos. Loppuun muutamat keinut.

Lauantaina käytiin heittääs aamusta pikaset aksat Ojangossa, koska oltiin taas kotiuduttu reissusta. Tällä kertaa Sikkakin pääsi aksailemaan: tehtiin ihan perusohjauskuvioitten alkuja eli valsseja, takaakiertojen alkuja ja sokkareita, ja takaaleikkauksia. Ihan hyvin tuo rupes pääsemään jutun juonesta kiinni. Ja jaksoi jollain lailla jopa keskittyä mitä teki, oho!
Aavan kanssa hinkatttiin 2on-2off .

. Eileen tytöt pääsi taas hommiin. Aamusta käytiin heittääs tokotreenit viereisellä koulun parkkiksella. Tarkotus oli tehä aavalle ruututreeniä, mutta tuo lumen tulo vähä vaikeutti mun suunnitelmaa: eihän kukaan käy auraamassa koulun kenttiä sunnuntaina aamusta. Joten tein molemmille tytöille saman treenin: häiriötä ja kehään menemisiä. Molemmille tuommoset treenit on jääny vähälle... Eli pisti parkkiksen täyteen leluja, namirasioita, merkkejä, yms. roinaa. Ekana otin Sikan, ja painattihan se tutkimaan että mitä maassa oli. Ite odotin että tuli sivulle. Riitti yllättävästi kunniakierros jokasen lelu/esinen luona ennen ku tuli vauhdilla sivulle. Eli nyt treeniä että saatais se kunnia kierros pois. Aavan kans ihan sama homma: eka kunniakierros jokasen asian/esineen luona ja sitte jättiloikalla perusasentoon. Kerkes Aava vielä noutokapulan noutaa siinä jossain välis. Eli Aavallekki treeniä. Pyrin kuitenki molempien kans siihen että MÄ en sano mitää vaan koira itte vapaaehtoisesti tulee mun työ = eli itse vapaaehtoisesti jättää lelut ja muut ja tuleekin mun työ. Eli mennään ja tehdään yhdessä. 
Sikan kans otettiin samalla sivulletuloja häiriöesineet maassa. Kertaakaa pikku-apina ei kattonu , eikä yrittäny ottaa maassa olevia asioita. Jotain on siis saatu taottua tun apinan päähän perusasennoissa. Aavan kans tehtiin samaa, mutta Aava ku ajattelee vähä enemmän nii ei ollukkaa ihan nii helppo homma. Aava tietää että niihin ei kosketa, ja sen takia väistää asioita voimakkaasti. Seuruuttelin noutokapulan vierestä nii neiti yritti väistää, meni epävarmaksi ja muutenki siitä tuli ihan hassun tuntunen mutta vire pysyi silti. Aava oli sen ilonen että entäs jos tuo noutokapula liikkuu ittekseen ja se osuu mihin ja se ei oo hyvä. Ku oltiin pyöritty kymmenen kertaa yhen kapulan ympärillä rentoutui hieman mutta silti oli varpaillaan. On se hienoo ku koira ajattelee liikaa. Otettiin vielä loppuun 2 luoksaria esineitten välistä. Voi mikä S-mutka luoksari se oli. Otettiin uudestaan, joka oli vähä suorempi mutta tartti toisen käskyn että lähti tulemaan. Olipas karvakasan elämä taas hankalaa....

Tänään aamusta käytiin tekees Ojangossa pelkkää hyppytekniikkaa molemmille. Oli muuten Sikan ekat treenit.  Sikalle tein eka perussarjaa. Ekalla hyppäs kahden viimeisen yli kerralla. Sen jälkee meni tosi hyvin, vaikka muutaman kerran kolautteli neljättä rimaa , joissa selkeesti meni liika lähelle. Loppuun otettiin vielä muutama pitenevä sarja joissa ei ollu mitää ongelmaa. Olin ihan varma että näissä saadaan takuta. Sen vaan huomasin että Sikka laski päätään ja ihan oikeesti keskittyi mihin pisti jalkansa!! Hyvä. Aavalle tein alkuun muutaman perussarjan jonka jälkeen tehtiin korkeuden arviointia. Tein tietosesti isoillaeroilla että sen vähä karrikoidusti miettimään hyppykorkeuden. Korkeudet oli 35-45-65-50-35. Nätit hypyt hyvällä tekniikalla ja vaikka laskin korkeutta nii ei tullu mitää jättiloikkia vaan meni supernätisti :)

Paljon kaikkee positiivista

Alotetaan kaikesta kivasta mitä viime viikon loppuviikko on tuonu tullessaan ekaksikin 

A = Yskät on yskitty ja nyt taas jo voidaan mennä minne halutaan (saakelin karenssi....mur..)

B = Hommasin loppu kevääksi  vapaaharjoittelu vuoron Ojankoon, eli ihan oikesti pääsee sisälle treenaan kunnolla

C = Mulle tuli I-HAHilta vistiä että ollaan päästy Aavan kanssa treeni ryhmään, (ja on vielä semmonen päivä että pääsen mukaan suht usein) eli aksa kentät kutsuu Aavalaisen kanssa

Ja jottei elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista nii voisin todeta että huomaa että Aavall rupeaa juoksut tekemään tuloaan (pitäis juosta about kk päästä), nääs jonku verran on ollut laamailu-ilmettä havaittavissa. Mutta että saan tämänki käännettyä positiiviseksi nii päätin että tän kevään/alkukesän aikana tuun strekkaamaan tuon laamailijan nii sitte ei oo enää sitäkään , kuten montaa muutakaa , ongelmaa meijän arjessa. Okei paljastetaan sen verran että tää päätös tuli kyllä hieman ärsyyntyneessä mielentilassa, että se siitä positiivisesta. No, joka tapauksessa sterkkaus on ollu to do-listalla, mutta nytte Sikkaki jo rupee olemaan niin iso että voin pistää toteutukseen.

Sitte jatketaan tätä mun positiivista zen-tilaa. Käytiin tänää epk:n vuorolla taasen Kennelliiton hallilla treenailees. Täytyy myöntää että sielä oli yllättävän paljo porukkaa joten päätin ottaa sen takia kunnon häiriö treenit tytöille. Ekaks touhusin Sikkasen kanssa: tehtiin edelleeeeeeeeen perusasentoja = tarjoo jo yllättävän hyvin ja korjailee jo ittekseen jos on vino. Vasemmalle käännökset on superit, oikeelle pitää vielä treenata (myönnän jää vähemmälle vaikka onki helpompi puoli) . Tehtiin myös jäävien erottelua, eli pyöräytin ympäri ja  asento. Seisomiseen jouduin vielä antaa pienen käsiavun mutta tekniikaltansa hyvää settiä, sama maahanmenojen kanssa. Istumiset oli nopeet ja neki meni hyvällä tekniikalla että eiköhän nuosta jotain saada aikaan . Siis jos mä en ryssi mitää.... Sikka oli kyllä melkoisen super-sessu; vaikka kentällä oli meijän lisäksi 5 koirakkoa nii ei mitää elettäkää muitten suuntaan vaan teki hyvin töitä mulle. Siis mulle. Ei paieistumista , ei ahistumista, ei reaktiivisen koiran jokaikisen asian huomiointia. Wow, on kuulkaa pikkusen hienoo!!! Ainoo mikä oli pikkusen liikaa pienelle malille, kun vieressä treenattiin noutoja. Kahdella ekalla kertaa meinas singota noutokapulan perään, mutta korjasin molemmista ja jälkeen malttoi pysyä paikallaan vaikka kontakti tipahti ja oli vähä semmonen että sinkooko vai ei. Tais olla piikusen liikaa, mutta korkeelta on hyvä alottaa.

Aavan kanssa suunnitelmat meni sen verran uusiksi, ku meitä pyydettiin paikkis kaveriksi (toko-tyylillä). Ja koska itte toimin myös liikkurina nii tein niin että paikkislaisten taakse jäi muut koirat treenaamaan -> testasin kuinka pahasti ahistuu. No kyllähän se ahistui, mutta ei mitenkää super pahasti. Sen jälkee tehtiin seuruuta, ei mitenkää hinkkaamalla vaan että saan sen taas tekemään töitä mulle vaikka oli ahistunu. Täytyy myöntää että yllätyin kuinka hyvällä vireellä neiti teki töitä ja jopa tarjos mulle perusasentoo ja muita temppuja mitä oon opettanu ny pakkasilla  o.O  Eli nyt saan ruveta työstämään niitä liikeitä mikkä ei oo mun vieressä, varsinki niitä missä joutuu irtoamaan.

Ei meitä paukkupakkaset haittaa

Täytyy myöntää että nää kovat pakkaset tuli kyllä hyvään saumaan, koska tytöillä oli tuo kennelyskä. Aava yski neljä päivää, välillä todella raakastikkin: tuntui että nyt tuo koira tukehtuu samalla sekunnilla. Ja yllätyyyyyys, kun Aava lopetti nii Sikka alotti. Onneks Sikalle yskä ei tullu läheskää noin pahana mitä Aavalle. Mutta yski se silti viikon. Ja voin sanoo että pikku-malille tuli naurettua muutamanki kerran ku neiti menetti äänensä oikeen kunnolla. Uskottavuus hieman kärsi :D
Aavan sairastaessa tuli Sikan kans touhuttua paljo kaikenlaista kaksisteen. Ja voin sanoo, että on se niiiin ihana ku ei oo Aavaa: jonku verran tasasempi ja muutenki paaaaaaaljo mukavempi treenikaveri = ei sählää, eikä sähellä ja jopa malttaa kuunnella. Onneks Aava on niin helppo että sen on voinu hyvin jättää yksin . Sikan kans semmosesta ei oo puhettakaa....

Ollaan tehty ny pakkasilla jonki verran olkkaritreeniä. Aavan kaa en oo ku hömpötelly ja opettanu uusia (turhia) temppuja.
     Sikan kaa oon yrittäny pitää jonkulaisen punasen langan, osaksi siinä oon onnistunu: ollaan tehty pitotreeniä noutokapulalla. Pidot onki ihan hyvällä mallilla, mutta ongelmana on että Sikka pitäis kapulasta vaikka mä pidän siitä kiinni samaan aikaan. SIkalle on jotenki itsestään selvyys että jos mä otan jostain kiinni (oli esine mikä tahansa) nii Sikka ei siihen silloon koske. Okei narupallo on tässä asiassa poikkeus. No ku taas pääsee pihalle kunnolla treenaan nii pitää ruveta treenaan sitä liikkeessä vaikka pidänki kiinni. Pienes olkkaris sitä ei viitti tehä.
    Sitte ollaan tehty maahanmenoihin tekniikkaa ja vauhtia. Näihin rupeen olemaan tyytyväinen. Nyt on vaan ongelmana tuo istumisen ja maahan menon erottelu, sillä tuntuu että Sikka heittää arpanoppaa ku teen erottelutreeniä. Ja asiaa ei helpota yhtää, että ku kaveria ei kuuntele vaan arpoo nii eihän se saa palkkaakaan ja Sikkahan on tunnetusti turhautuu hyvin helposti. Meinaa siinä ittelläki palaa päreet. Ja pikku-malilla on sen verran terävyyttä nii nyt oon taaaaaaaaaas muutamaa mustelmaa rikkaampi :D
    Targettia ollaan ruvettu tekemään. Se rupee olemaan ihan hyvällä mallilla: lyhyeltä matkalta se on vähä semmonen niin ja näin; Sikka kerkee miettiä liikaa kaikkee, eikä oo vauhtia ja selvää päämäärää. Kun kymmenestä metristä lähettää nii on huomattavasti parempi: menee lujaa ja määrätietosemmin, Näitä oon palkkaillu paljo pallolla -> toimii.
   Perusasento treeni etenee: Sikka pyörii kyllä hyvin ku pyörin ympäri nii vasemmalle ku oikeellekki. Käyttää superhyvin takapäätään. Edelleen sais paremmin tarjota perusasentoa, mutta eiköhän se sieltä vielä tuu varmuuden myötä :)

Nuo kovat pakkaset ei oo kyllä haitannu tyttöjen menoa millään lailla! Ollaan hyvin tehty tunnin lenkkejä, eikä kumpikaa nostele jalkoja tai mitää.

-28 astetta pakkasta ei haittaa menoa