Maanantaina käytiin Kivikossa Nooran ja Jipin kanssa tokoilemassa. Pitäähän sitä vuosi alottaa treenien merkeissä!!!
Sikan kanssa teemana oli luopumis treeni. Sillä jo edellisellä viikolla totesin että nämä treeni on jääny vähällä (aivan liian vähälle) ja neiti jumittikin pahasti leluihin. Tehtiin jääviä, nii että Noora jäi meidän taakse ja heilutteli leluja. Sikka joutui ihan toden teolla tehdä töitä, sillä ei millään malttanuluopua leluista: korvan kävi ku propellit koko ajan ja vilkuili jatkuvasti. Palkkasin itselläni olevalla lelulla, mutta hyvin monesti meinas mennä Nooralla oleviin leluihin kiinni. (Ja totta kai Noooralla oli Sikan ykkös lelu kädessä). Otettiin vielä luoksareita niin että Noora seisoi matkanvarrella lelut kädessä. Ku lelut oli kuolleita, ei mitää ongelmaa. Pienenstä lelujen heiluttelusta vilkasi ja pienen pieni kaarre meinasi tulla. Otettiin vielä että Noora heilutti leluja enemmän nii se oli jo liian hankalaa pienelle malinoissille. Lelut oli ku magneetti. Mutta "pienen" hinkkaamisen jälkeen saatiin onnistumaan. Näitä treenejä jatketaan ja paljon. Pitää muistaa pitää huolta, että näitä tehdään huomattavasti säännöllisemmin!!
Tiistaina ja eileen eli keskiviikkona hömppäiltiin vain lenkin yhteydessä, sillä mun lähikenttä (valaistu semmoinen) oli täysin peilijäässä nii en viittiny mennä liukastelemaan, saati sitte rikkomaan koiria. Lenkillä löydettiin yks pieni pläntti yheltä hiekkapohjaselta parkkikselta joka ei ollu jääs nii aloin opettaa Sika-Possullekki oikeen puolen seuruuta. Ihan vaan ykspuolisuuden takia. Kivasti saatiin oikeen puolen perusasentoihin toistoja, ja pieniä pätkiä seuruuta. Toki neiti meinaa vaan ylityöstää tässäKIN itteensä ja välillä oli semmosella u mutkalla mun jalanympärillä. Itse seuruu oli ns. maliseuruuta (mitä ei siis ole vasemmalla puolella). Sikan kanssa tehtiin myös muutamat normiseuruun peruutukset, niissä neiti on kivasti suoristunut eikä ryykää enää mihinkään.
Aavaki pääsi hömppäämään ja tehtiin oikeenpuolen seuruuta ja oikeen puolen perusasennoista eteentuloja.
Tänään aamusta kävin heittämässä molempien kanssa lyhyet aksatreenit , eli käytiin tekemässä muutamaan kertaan kontaktit sillä oon ilmonnu molemmat vklp kisoihin. Sieltä mentiikin sitte Jaanan taikanäppien alle. Tarkotus oli varata jo joulukuulle aikaa (Jaanalla on yleensä n. kk jono,) joten varasin jo marraskuussa jäsenkorjausaikaa. Valitettavasti moni muukin halusi koiransa kuntoon ennen joulua, joten meidän aika venähti näin heti tammikuun alkuun. Eipä tuo nyt niin haitannu.
Ekana käsiteltiin Sikka. Sikka ei taaskaan aluksi meinannut malttaa olla paikoillaan sillä samassa tilassa missä Jaana käsittelee on myös hänen verrkokauppansa (www.mahtitassut.fi/) varastot. Eli hirveesti kaikkee kivaa varsinki Sikan mielestä. Mutta , Sikka oli yllättävän hyvässä kunnossa treeneihin nähden. Takapäässä pieniä kireyksiä lantion alueella, etupää hieman enemmän jumissa lapojen kohasta, mutta äärimmäisen vähän ku miettii mitä lajeja neitin kanssa treenataan. Muutenki Jaanan kanssa puhuttiin sitä, että Sikalla on semmonen lihastyyppi että se ei ees mee kovin helposti jumiin. Mun onni!!!
Aava oliki sitte enemmän jumissa. Toki sen jo tiesinki. Pahimmat oli niska ja lavat, varsinki siitä koko oikee puoli. Ja kaikki jumit "veti"/aukes lantion kohasta. Eli sielä oli selkeä piste mikä vaikutti moneen paikkaa. Muutenki koko selkä , ja juurikin tuo lantion kohta oli tosi kireenä. Jaana sanoikin että jossain kohtaa olis hyvä käydä vaikka kuvauttamassa selkä, sillä juuri tuo lantion kohdassa tuntui oudolle näpeissä. Voi olla että ku oli niin jumissa että olis ollu hieman turviksissa, mikä selittäis että tuntui oudolle. Mutta varmuden vuoksi tsekata ettei sielä mitää oo. Jaana kyllä totes, että jos sielä olis jotain, nii tuo on semmoses kohtaa että siinä tapauksessa moni muuki paikka olis totaalisen jumissa, mikkä nyt ei ollu (esmes reidet). Eli seurataan tuota Aavan lantiota ja sen liikettä.
Muuten sain taas olla Aavaan hurjan tyytyväinen, sillä neiti ei oo koskaan tykänny mistää tämmösestä = stressaa aikas paljo ja meinaa jopa jännittää. Nyt meni häntä heiluen sisälle ja ekana Jaanan työ rapsutettavaksi. Aava rentoutuiki ennätysnopeesti käsittelyssä. Naurettiinki että pieni karvakasa rupee oikeesti pikkuhiljaa lämpeemään koko touhulle. Ollaanhan me nyt yli kolme vuotta Jaanalla käytyki :)
Mutta nyt on molemmat tytöt jumettomana ja saavat viettää muutaman vapaapäivän hyvillä mielin :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jäsenkorjaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jäsenkorjaus. Näytä kaikki tekstit
torstai 4. tammikuuta 2018
tiistai 21. maaliskuuta 2017
Hankalia keppikulmia ja jumivapaa koira
Mun tuurilla kuSikka sai varpaansa anturansa ees jollain mallille nii neiti liukasteli sangen tyylikkäästi ja on ontuillu melkeen viikon vasenta takajalkaansa. Tai siis ekana päivänä selkeesti ontui, ja sen jälkeen kevensi ja otti selkeesti takapäällä lyhyempieä askelia. Tuo ontuilu ei meinannu antaa periksi millää, joten sain onneksi tälle päivälle Sikalle jäsenkorjaaja ajan heti aamupäivälle. Onneksi. Löytyi samantien syy kankeuteen: koko neiti oli kyljistä ja vyötärön kohalta totaalisen jumissa ja ihan joka suuntaan. Jaanaki naureskeli ettei oo hetkeen nähny noin vahvasti jumiin mennyttä koiraa kyseisestä paikasta. Koko väli vimpasta kylkiluusta lonkkaan asti oli jumissa joka veti jumiin niin koko kyljen, sisäreidet ja pitkät selkälihakset. Eli ei ihme että käveli lyhyellä askeleella. Mutta nyt on taas neiti jumi vapaa. Toki Sikka oli niin jumissa että nyt vaan pitää olla tarkkana ettei vedä uusiksi noin jumiin, eli pitää pitää erityisen hyvä huoli lämppä- ja jäähkälenkeistä sekä venytellä ja hieroo koiraa ennen suoritusta.
Tämän takia Sikkalainen on ollu aksa-vapaalla nyt reilun viikon verran. Tokoa ollaan tehty eileen ja tänään aamusta (ennen jäsenkorjaajaa) sen mukaan miltä Sikkasen jalka näytti ja kesti. Voin sanoo että myös melkeen viikon tokotauko alla nii meno oli just semmosta. Huh huh. Tänään Neiti oli vähän enempi lapasessa ja teki hyvällä moodilla töitä. Joten eiköhän tämä tästä taas. Toki sunnuntaina pitäis mennä kokeeseen, joten tämmönen viikon tauko tähän väliin ei todellakaan tehny hyvää..... Noh nytlevätään käsittelyn jälkeen pari päivää ja sit otetaan hyvän mielentreenejä parit ja kokeeseen. Itte oon suht luottavaisin mielin sillä tiiän että Sikkanen osaa kyllä liikkeet. Nyt ehkä enempi huolettaa tuo mielentila, että kuinkapahasti neiti kiehuu yli....
Siitä onki hyvä siirtyä Aavalaiseen. Perjantaina käytiin ottaa keppitreenit Hannan ja Tiko-miehen kanssa. Tikotin teki keppejä ja kontakteja mutta me keskityttiin Aavan kanssa vaan keppeihin. Nyt seuraava projekti meillä on itsenäiset(mmät) kepit, sillä Aava on vielä hyvin paljo kiinni mun liikkeessä. Tehtiin hankalia sisään menoja : poikkarilla jyrkkiä avokulmia, vahvoja päälle juoksuja, ja vielä niin että oi hyppy keppien puolessa välissä jolle takaakierto, eli lähetin kepeille mutta jäin itte hypylle pakkovalssiin. Ja kyllähän ne toimi!! Poikkareissa Aava vaatii tosi paljo tilaa mutta kääntyy jos vaan ohjaan hyvin.
Kepit pääsi teho treeniin myös eileen maanantaina. Saija oli vielä lomailemassa joten meijän treenit piti Otto Niinikoski. Muuten ei radassa ollu Aavan kanssa sen suuremmin mitää ihmeellistä mutta nuo kepit oli hankalampi. Aava haki kyllä nätisti kepeille eikä kattonukkaan putkeen mutta tuo poikkari putkeen oli hankala. Okei ei olla tehty noin pitkälle olevaa poikkaria, sillä se putki oli suht kaukana eikä Aava meinannu millää tajuta että minne pitää mennä. Siitä olin tyytyväinen ettei menny keinulle, sillä poikkariin nähden keinu oli heti hollilla ja ekana minkä koira näki. Mutta ihan hauskat treenit!!
Pääsi vielä Aava tänäänki aksailemaan omiin treeneihin. Hanna oli tehny meille ihan superkivan radan missä pääsi juoksemaan, mutta missä ihan oikeesti piti juosta. Mietitytti vaan että kerkeenkö kaikkin paikkoihin kuten kutosen päälle juoksuun tai kerkeenkö tehä persjätön 18 putken jälkeen. Perhana soikoon mä kerkesin ja helposti. Nyt oli semmonen rata että ihan oikeesti pääsi hastamaan itteensä, lähettää koira ja juosta. Tämmöset radat sopii vaan niin hyvin mulle, koska mulla ei oo mahollisuutta jäädä turhia varmistelemaan. Sen näkee Aavassaki. Eilinen oli enempi pyöritystä nii juoksen Aavan kans yhtämatkaa ja vauhti on hitaanpaan. Juosuradoilla, pistän itteni paljon paremmin likoon ja sen näkee meijän vauhdissa JA ASENTEESSA!! Ihan mahtavaa, harmittaa että talvikausi loppuu pian sillä meillä on niin saakelin hieno ryhmä!! Mutta rataan kutosen päälle juoksuun kerkesin hyvin, 10-12 väliä mietin mutta päätin tehdä tehä poikkarin tyylisesti kepeille ja toimi meille hyvin. Toisena mietin kummalta puolelta aata juoksen 15-19 välin. Päätin juosta kuitenki keinun puolelta, poikkari 17 ja silti kerkesin hyvin tosiaan siihen persjättöön, hitto oon tyytyväinen. On se vaan niin paras aksakoiruus tuo Aava <3
Tämän takia Sikkalainen on ollu aksa-vapaalla nyt reilun viikon verran. Tokoa ollaan tehty eileen ja tänään aamusta (ennen jäsenkorjaajaa) sen mukaan miltä Sikkasen jalka näytti ja kesti. Voin sanoo että myös melkeen viikon tokotauko alla nii meno oli just semmosta. Huh huh. Tänään Neiti oli vähän enempi lapasessa ja teki hyvällä moodilla töitä. Joten eiköhän tämä tästä taas. Toki sunnuntaina pitäis mennä kokeeseen, joten tämmönen viikon tauko tähän väliin ei todellakaan tehny hyvää..... Noh nytlevätään käsittelyn jälkeen pari päivää ja sit otetaan hyvän mielentreenejä parit ja kokeeseen. Itte oon suht luottavaisin mielin sillä tiiän että Sikkanen osaa kyllä liikkeet. Nyt ehkä enempi huolettaa tuo mielentila, että kuinkapahasti neiti kiehuu yli....
Siitä onki hyvä siirtyä Aavalaiseen. Perjantaina käytiin ottaa keppitreenit Hannan ja Tiko-miehen kanssa. Tikotin teki keppejä ja kontakteja mutta me keskityttiin Aavan kanssa vaan keppeihin. Nyt seuraava projekti meillä on itsenäiset(mmät) kepit, sillä Aava on vielä hyvin paljo kiinni mun liikkeessä. Tehtiin hankalia sisään menoja : poikkarilla jyrkkiä avokulmia, vahvoja päälle juoksuja, ja vielä niin että oi hyppy keppien puolessa välissä jolle takaakierto, eli lähetin kepeille mutta jäin itte hypylle pakkovalssiin. Ja kyllähän ne toimi!! Poikkareissa Aava vaatii tosi paljo tilaa mutta kääntyy jos vaan ohjaan hyvin.
Kepit pääsi teho treeniin myös eileen maanantaina. Saija oli vielä lomailemassa joten meijän treenit piti Otto Niinikoski. Muuten ei radassa ollu Aavan kanssa sen suuremmin mitää ihmeellistä mutta nuo kepit oli hankalampi. Aava haki kyllä nätisti kepeille eikä kattonukkaan putkeen mutta tuo poikkari putkeen oli hankala. Okei ei olla tehty noin pitkälle olevaa poikkaria, sillä se putki oli suht kaukana eikä Aava meinannu millää tajuta että minne pitää mennä. Siitä olin tyytyväinen ettei menny keinulle, sillä poikkariin nähden keinu oli heti hollilla ja ekana minkä koira näki. Mutta ihan hauskat treenit!!
Pääsi vielä Aava tänäänki aksailemaan omiin treeneihin. Hanna oli tehny meille ihan superkivan radan missä pääsi juoksemaan, mutta missä ihan oikeesti piti juosta. Mietitytti vaan että kerkeenkö kaikkin paikkoihin kuten kutosen päälle juoksuun tai kerkeenkö tehä persjätön 18 putken jälkeen. Perhana soikoon mä kerkesin ja helposti. Nyt oli semmonen rata että ihan oikeesti pääsi hastamaan itteensä, lähettää koira ja juosta. Tämmöset radat sopii vaan niin hyvin mulle, koska mulla ei oo mahollisuutta jäädä turhia varmistelemaan. Sen näkee Aavassaki. Eilinen oli enempi pyöritystä nii juoksen Aavan kans yhtämatkaa ja vauhti on hitaanpaan. Juosuradoilla, pistän itteni paljon paremmin likoon ja sen näkee meijän vauhdissa JA ASENTEESSA!! Ihan mahtavaa, harmittaa että talvikausi loppuu pian sillä meillä on niin saakelin hieno ryhmä!! Mutta rataan kutosen päälle juoksuun kerkesin hyvin, 10-12 väliä mietin mutta päätin tehdä tehä poikkarin tyylisesti kepeille ja toimi meille hyvin. Toisena mietin kummalta puolelta aata juoksen 15-19 välin. Päätin juosta kuitenki keinun puolelta, poikkari 17 ja silti kerkesin hyvin tosiaan siihen persjättöön, hitto oon tyytyväinen. On se vaan niin paras aksakoiruus tuo Aava <3
torstai 3. marraskuuta 2016
Tuplanolla ja jumivapaat koirat
Sunnuntaina käytiin Aavan kanssa aksailemassa kolmen radan verran Janakkalassa. Ekalla radalla tuomarina oli Henri Luomala. Itte en henk. koht erityisemmin pitäny radasta, sillä ei ollut mitenkään erityisen looginen. Semmonen sekamelska rata. Toki radalla oli myös paljo ansaesteitäki. Tällä radalla tehtiin hieno hylly, koska kepien jälkeen olis ollu pakko tehdä valssi, seuraava este oli yli 90 asteen kulmassa. Noh, mä olin jo alkuun epäluulonen sen valssin suhteen, sillä kepit ei oo Aavan mikään vahvin asia. En viittiny sitte kokeilla kisoissa ja jäin samalle puolelle, minkä takia (tiesin jo rataan tutustumisessa että mulle tulee kiire) tuli vähä liianki kiire enkä kereenny ohjaamaan. Joten väärään putken päähänhän Aava livahti. Kahdella seuraavalla radalla tuomarina oli Suomalaisen Jari. Eka rata oli agi-rata mistä tykkäsin itte huomattavasti enemmän versus ekasta. Aavan kanssa saatiin siltä radalta nolla, luva ja sijoitus oli kolmas (hävittiin kahdelle bc:lle). JOten Aavan eka luva !!!! Vimppana ratana oli hyppäri. Oikeen todellinen vauhti hyppäri. Jo tuomarin puhuttelussa Jari sanoi, että nyt saa koirat pitää hauskaa ja ohjaajat saa juosta. Kiitti... Voin sanoo että kyllä jaloissa tuntui tuo rata. Mutta saatiin Aavan kanssa nolla ja seuraava luva, sijalla 2!!! Ei hitsi, tuplanolla!! Ja koska tietysti hommaan kuuluu, niin kyllähän Aava sai euron juuston. Tai siis kaks tässä tapauksessa . Sikka oli hieman katkerana sen takia ;)
 |
| Aavan ekan nollaradan ratapiirrustus |
 |
| Aavan hyppärirata miltä saatiin toinen nolla |
Maanantaina oli PAKKO käydä testaamassa Aavan kans ne kepit. Ja jotenki kummasta Aava kesti tosi nätisti valssin keppien jälkeen. Kesti myös takaaleikkauksen, mutta persjättö oli vähä liikaa. Eli pitäsköhän mun taas VAAN ruveta luottamaan tuohon koiraan... maybe :)
Tiistaina käytiin omissa treeneissä Aava oli ihan super tuulella. Ei missään mitää ongelmaa o.O Hanna (meijän kouluttaja) ihmetteli että mitä me ollaan tehty ku meni niin hyvin.
Tytöt pääsi myös käymään jäsenkorjaaja Jaanalla (www.mahtitassut.fi/). Yllättävän hyvässä kunnossa tytöt oli. Sikalla oli selkä tosi hyvällä mallilla , eli ei jumin jumia. Takajaloissa oli hieman jotain pientä, mutta jumit aukes hyvinki helposti. Aavalla oli perinteiset (koirasta katsoen) vasen etulapa ja oikee takajalka jumissa. Mutta ei todellakaan niin pahasti mitä normaalisti. Samoin kyljissä pientä jumia, samoin hännän tyvessä. Jaana kyseli multa monta kertaa mitä ihmettä mä oon tehny tytöille sillä molemmat oli niin yllättävän hyvässä kunnossa. Mutta mitään normaalista poikkeavaa ei olla tehty. Ruuan oon vaihtanu, mutta en mitää muuta. Toki silläki on omat vaikutukset, mutta nuin isot.... Näin yleisesti ottaen todettiin että pysytään edelleen tuos 4 kk välisessä rytmissä koirien suhteen ku tuntuu olevan hyvä ja toimiva ratkasu.
torstai 31. joulukuuta 2015
2016
Ihan ekana , koska joulu meni jo niin: KOIRAMAISEN MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!!!! Toisekseen: onpas luksusta ku omistaa nuin hyvä päiset koirat ettei niitä mikkää raketit hetkauta. Enempi Sikka säikähti pikkupoikaa joka seisoi mustissa vaatteissa jonku pensaan vieressä näin pimeellä....
Mutta päivitetään tänne taas tietoa missä maailma makaa, kun en ennen joulua kereenny päivitellä. Elikkäs Aava kävi joulukuun 15. päivä jäsenkorjaaja-Jaanalla. Yks syy oli selkä ku on ollu jäykkä ja pari päivää ennen käsittelyä rupes varomaan oikeeta etusta. Ei se ny virallisesti ontunukkaa, mutta kevensi selkeesti. Jaana sen kattoi läpi ja olise jonku verran paisunu ranteen takapuolelta, mutta kunnollista vikaa vikaa siitä ei löytyny. Selästä taas löytyi pieni patti mikä jouhtui siitä että ilmeisesti Aava on tehny totaali äkkipysähdyksen (Sikan kanssa juostessa tai pallon heittelyssä) nii että selkä ranka on mennyt A:n muotoon . Korkeimman "huipun" kohtaan oli vähä keränny nestettä mutta saatiin seki sieltä tasaantumaan ja selkä taas kuntoon :) Mutta siihen etuseen, nii totta kai ku sitä ronkittiin nii Jaanakin sanoi että lepoo pari päivää ja syötä kipulääkkeitä. NO näin tehtiin, mutta multa loppui Rimadyli omista varastoista ja muutenki ei meinannu jalka antaa periksi nii olisin itte halunnu että ranteeseen olis pistetty kortisonipiikki, mutta lääkäri antoi vaa vanvemmat kipulääkkeet ja edelleen koira lepoon (enpä mee enää sille lääkärille). Syötin vielä melkeen viikon nii sitte rupes antaa periksi (eli kyllä viikon kipulääkkeet olis kuitattu sillä yhellä kortisonipiikillä, mutta ei). Eli mulla oli Aava melkeen 1,5 vk saikulla, ja sen näki koirasta.....
Joulu meni niinku normaalisti, syöden ja syöden ja syöden ja syöden. Sikkaki söi pipareita enemmän ku minä, koska äiti ei oikeen muistanu siirtää niitä pois pöydiltä (kuinka nii mun koiruus hyppii pöydille??). Samalla tuli ittelle täytettyä jälkikeppi varastot :)
JOululahjaksi ostin tytöille (ja ehkä vähä mullekki) Gappayn nahkaisen jälkivaljaan. Itteltä on menny niiiiin käpy ku mikkään valjaat ei meinaa istua noitten belgien päälle, mutta nyt on valjaat mikkä saa säätää joka paikasta ihan kuinka lystää :)
Viikko sitte ku olin tyttöjen kanssa mettälenkillä nii autolle palattua rupesin kattomaan että nyt joku vuotaa verta, ni ylläri Aavalta toisesta etujalasta kynsi hienosti halki keskeltä. Ei se mitenkää ihan pahasti menny, muttei mitenkää pienestikkää, joten Aavalle taas muutama saikkupäivä kynnen takia.
Tiistaina käytiin EPK:n omalla vuorolla Kennelliiton hallilla treenailees (ihan vaan niitten hyvien peilien takia), nii jippijii eileen illalla /yöllä Aava rupes yskimään oikeen huolella. Eli saattiin kaiken lisäksi nyt kennelyskä tähän talouteen. Nyt mä vaan oottelen koska Sikka rupee yskimään. Eli kyllä meni treenisuunnitelmat aikas mukavasti uusiksi.
Sikka se kävi ajamassa Luukin pellolle taas jäljen, jonka Laura talloi: 200m pitkä vanheni 1h. Eli taas yks nami jälki josta tehtii tarkotuksella piiiiiiitkä että saan sen rauhottumaan edes lopussa jäljelle. No ku jälki oli tallattu nii käytiin tekees kaikille kolmelle koiruudelle esineet mettää. Sikka toimi super hyvin, hyvin tekee töitä, nyt vaan varmuutta lähtee ettimään toista esinettä (vielä vähä kyselee ku lähettää uusiksi). Mutta ekana ajettiin Sikan jälki, ja taas, helvetin harakat oli syöny joka ikisen nakin palan jäljeltä o.O . Täytyy myöntää että ekan 10 metrin jälkee meinas tulla pieni epäusko ittelle: oli muuten semmosta kaahottamista ja sähellystä ja Sikkaki oli ihan kummissaan että kyllähän täälä ruoka haisee mutta mitää ei oo. Onneks mulla oli jääny esineitten takia taskuun puolikas nakin pätkä. Annoin sen Lauralle ja Laura kävi heittelees sinne tänne paljo, että saan neidin palkattua ees jostain. No sen jälkee siitä ei mitää tullu ku Sikka näki että herkkuja lentää, ja kaveri jo meni kahdella jalaalla ja ittekki sai oikeen oikeesti tehä töitä ettei se lähteny mihinkää vaan vaadin että lähtis työstää jälkee. Herkkujen heittelyn jälkee odotettiin varmaa likemmäs 5 min, mutta kyllä sitte rupes nenä hyvin toimimaan ja päästiin jatkaa matkaa. Alku oli taas hieman kaahotusta , mutta voi pojat kuinka hienosti Sikka ajoi vikat 100 m: ei kaahottanu ja teki törkeen hyvin töitä. Siihen vaan kiinnitin huomiota että herku jälkeen tarkisti 5-6 askelta oikeen mallikkaasti, mutta sen jälkeen, jos herkku oli oikeen jalan kohdassa nii meni vain tarkistaen oikeen jalan kohdat tai vasemman, nii sama juttu. Eli pitää ruveta pitstää namppoja 5-6 askeleen välein ja siitä ruveta pidentämään ja vaatimaan että tarkastaa joka askeleen. Naurettiin vaan jäljen lopussa että tästä tuliki melkonen taitojen mittaus jälki, mutta tietää mitä treenaa :)
Mutta vedetääs vuosi 2015 nippuun: kaikenlaista on kereenny tapahtua!!! Niin iloja ku surua. Muutamat tokokokeet ja hyväksytty BH-koe, Sikan tulo, muutto, isän kuolema ja nyt tää loppuvuosi ei menny Aavan kannalta ihan putkeen. Mutta mikä parasta, vuosi on ollu täynnä supereita-treenejä, supereita treenikavereita , uusia supereita ihmisiä mihin on saanu tutustua ja paaaaaaljon kaikkeia koiramaisia tempauksia. Eli tästä on hyvä lähtee kohti uutta vuotta 2016 ihanien ihmisten ja ihanien karvakorvien kanssa :D :D
Mutta päivitetään tänne taas tietoa missä maailma makaa, kun en ennen joulua kereenny päivitellä. Elikkäs Aava kävi joulukuun 15. päivä jäsenkorjaaja-Jaanalla. Yks syy oli selkä ku on ollu jäykkä ja pari päivää ennen käsittelyä rupes varomaan oikeeta etusta. Ei se ny virallisesti ontunukkaa, mutta kevensi selkeesti. Jaana sen kattoi läpi ja olise jonku verran paisunu ranteen takapuolelta, mutta kunnollista vikaa vikaa siitä ei löytyny. Selästä taas löytyi pieni patti mikä jouhtui siitä että ilmeisesti Aava on tehny totaali äkkipysähdyksen (Sikan kanssa juostessa tai pallon heittelyssä) nii että selkä ranka on mennyt A:n muotoon . Korkeimman "huipun" kohtaan oli vähä keränny nestettä mutta saatiin seki sieltä tasaantumaan ja selkä taas kuntoon :) Mutta siihen etuseen, nii totta kai ku sitä ronkittiin nii Jaanakin sanoi että lepoo pari päivää ja syötä kipulääkkeitä. NO näin tehtiin, mutta multa loppui Rimadyli omista varastoista ja muutenki ei meinannu jalka antaa periksi nii olisin itte halunnu että ranteeseen olis pistetty kortisonipiikki, mutta lääkäri antoi vaa vanvemmat kipulääkkeet ja edelleen koira lepoon (enpä mee enää sille lääkärille). Syötin vielä melkeen viikon nii sitte rupes antaa periksi (eli kyllä viikon kipulääkkeet olis kuitattu sillä yhellä kortisonipiikillä, mutta ei). Eli mulla oli Aava melkeen 1,5 vk saikulla, ja sen näki koirasta.....
Joulu meni niinku normaalisti, syöden ja syöden ja syöden ja syöden. Sikkaki söi pipareita enemmän ku minä, koska äiti ei oikeen muistanu siirtää niitä pois pöydiltä (kuinka nii mun koiruus hyppii pöydille??). Samalla tuli ittelle täytettyä jälkikeppi varastot :)
JOululahjaksi ostin tytöille (ja ehkä vähä mullekki) Gappayn nahkaisen jälkivaljaan. Itteltä on menny niiiiin käpy ku mikkään valjaat ei meinaa istua noitten belgien päälle, mutta nyt on valjaat mikkä saa säätää joka paikasta ihan kuinka lystää :)
Viikko sitte ku olin tyttöjen kanssa mettälenkillä nii autolle palattua rupesin kattomaan että nyt joku vuotaa verta, ni ylläri Aavalta toisesta etujalasta kynsi hienosti halki keskeltä. Ei se mitenkää ihan pahasti menny, muttei mitenkää pienestikkää, joten Aavalle taas muutama saikkupäivä kynnen takia.
Tiistaina käytiin EPK:n omalla vuorolla Kennelliiton hallilla treenailees (ihan vaan niitten hyvien peilien takia), nii jippijii eileen illalla /yöllä Aava rupes yskimään oikeen huolella. Eli saattiin kaiken lisäksi nyt kennelyskä tähän talouteen. Nyt mä vaan oottelen koska Sikka rupee yskimään. Eli kyllä meni treenisuunnitelmat aikas mukavasti uusiksi.
Sikka se kävi ajamassa Luukin pellolle taas jäljen, jonka Laura talloi: 200m pitkä vanheni 1h. Eli taas yks nami jälki josta tehtii tarkotuksella piiiiiiitkä että saan sen rauhottumaan edes lopussa jäljelle. No ku jälki oli tallattu nii käytiin tekees kaikille kolmelle koiruudelle esineet mettää. Sikka toimi super hyvin, hyvin tekee töitä, nyt vaan varmuutta lähtee ettimään toista esinettä (vielä vähä kyselee ku lähettää uusiksi). Mutta ekana ajettiin Sikan jälki, ja taas, helvetin harakat oli syöny joka ikisen nakin palan jäljeltä o.O . Täytyy myöntää että ekan 10 metrin jälkee meinas tulla pieni epäusko ittelle: oli muuten semmosta kaahottamista ja sähellystä ja Sikkaki oli ihan kummissaan että kyllähän täälä ruoka haisee mutta mitää ei oo. Onneks mulla oli jääny esineitten takia taskuun puolikas nakin pätkä. Annoin sen Lauralle ja Laura kävi heittelees sinne tänne paljo, että saan neidin palkattua ees jostain. No sen jälkee siitä ei mitää tullu ku Sikka näki että herkkuja lentää, ja kaveri jo meni kahdella jalaalla ja ittekki sai oikeen oikeesti tehä töitä ettei se lähteny mihinkää vaan vaadin että lähtis työstää jälkee. Herkkujen heittelyn jälkee odotettiin varmaa likemmäs 5 min, mutta kyllä sitte rupes nenä hyvin toimimaan ja päästiin jatkaa matkaa. Alku oli taas hieman kaahotusta , mutta voi pojat kuinka hienosti Sikka ajoi vikat 100 m: ei kaahottanu ja teki törkeen hyvin töitä. Siihen vaan kiinnitin huomiota että herku jälkeen tarkisti 5-6 askelta oikeen mallikkaasti, mutta sen jälkeen, jos herkku oli oikeen jalan kohdassa nii meni vain tarkistaen oikeen jalan kohdat tai vasemman, nii sama juttu. Eli pitää ruveta pitstää namppoja 5-6 askeleen välein ja siitä ruveta pidentämään ja vaatimaan että tarkastaa joka askeleen. Naurettiin vaan jäljen lopussa että tästä tuliki melkonen taitojen mittaus jälki, mutta tietää mitä treenaa :)
Mutta vedetääs vuosi 2015 nippuun: kaikenlaista on kereenny tapahtua!!! Niin iloja ku surua. Muutamat tokokokeet ja hyväksytty BH-koe, Sikan tulo, muutto, isän kuolema ja nyt tää loppuvuosi ei menny Aavan kannalta ihan putkeen. Mutta mikä parasta, vuosi on ollu täynnä supereita-treenejä, supereita treenikavereita , uusia supereita ihmisiä mihin on saanu tutustua ja paaaaaaljon kaikkeia koiramaisia tempauksia. Eli tästä on hyvä lähtee kohti uutta vuotta 2016 ihanien ihmisten ja ihanien karvakorvien kanssa :D :D
perjantai 3. heinäkuuta 2015
Jumi vapaa koira ees hetken
Otsikosta voi päätellä että käytiin tänään Aavan kaa taasen jäsen korjaajalla. Mutta jottei mennä viikon tapahtumissa asioitten edelle nii palataan tiistaihin:
Piiiiiiiiitkästä aikaa kävin taas ajamassa jäljen Aavalle. Edellisestä jäljestä tais olla kolmisen viikkoo aikaa... Nyt on tarkotuksena keksiä Aavaselle kaikkee uutta jäljille, että saan rikottua kaavaa. Nimittäin silloon joskus 3 viikkoo sitte Aavalla meinas olla hieman motivaatio-ongelmia, ja ajoi jäljet "mä tiedän tän jutun, joten enpä viitti hirveesti vaivautua"-mielellä. Eli kyllä, perus paimen: ennakoinnin jalo taito ja haastetta pitää olla joka kerralle, muuten kyllästytään. Mutta ongelma on myös, että itte jämähdän liianki helposti kaavoihin, joten tässä saa samalla otettua itteä niskasta kiinni. Joten tiistaina menin tallomaan jäljen Siikajärvelle. Tähän asti oon väistelly polkuja, koska yleensä Aava ennakoi niitä. Noh, tällä kertaa talloin jäljet nii että kävelin mahdollisimman paljon polkuja, tein monta kulmaa (varmaan 15 kpl, osan kulmista tein hyvin lähekkäin Z:n malliin), ja keppejä oli 7. Pituutta ei ollukku pikkusen vajaat 400 metriä ja vanheni reilun tunnin. Jäljen vanhetessa tein Aavalle tarkkuusruudun, jossa esineenä oli käytetty tunnarikapula. Voin sanoo ettei siitä sen enempää... Aava oli selvästi tekemäs esineruutua ja tottakai se juoksi heittämällä yli 3x3 m isosta ruudusta. Otin uusiksi niin, että pistin koiran naruun että sain hallittua sen pysymään ruudussa. Eli esineruudun ja tarkkuusruudun erotteluun tarvitaan vielä pirusti töitä. Mutta kyllä se tunnari sieltä mustikanvarpujen seasta löytyi hyvin helposti. JÄljen Aava ajoi superisti!!! Kulmissa ei ongelmaa, samoin olin tyytyväinen keppien ilmasuihin, eli kaikki nousi. Lisä haastetta toi pieni vesisade kuuro; ku olin tallannu jäljen tuli kunnon kuuro vettä. Sade onneksi loppui ku tehtiin tarkkuusruutu. Mutta meitsin tuurilla, se satoi taas ku ajoin jäljen. Eikä Aavaa yks sade haitannu yhtää.
Keskiviikkona uudella innolla taas jäljille: talloin reilun 400 m, 8 keppiä ja vanheni taas reilun tunnin. Tällä kertaa oli tiedossa polulla-polun sivussa-polulla -sivussa-polulla -teema. Ja välillä mentiin polkujen yli (samoin myös luontoreitin yli). Sain myös kulmia upotttua 10 kpl. JÄljen vanhetessa kävin tekemässä esineruudun, tai vain kaistan: 8x50 m. Siinä teemana oli irtoaminen sinne 50 metriin. Esineitä oli vain 2: sukka joka oli n. 40 metrissä vasemmassa laidassa (pistin mustikanvarpujen päälle että löytyisi ekana) ja toiseksi pistin patukan oikeaan laitaan 50 metriin, että saa Aavan palkkautumaan samantein ku lähtee sinne. Ja oli Aavan yks parhaimmista esineruuduista: 2 pistoo, molemmilla esineet kerralla (ja onneksi niin päin ku suunnittelin ; eka sukka, tokana patukka). Ja taas jälkiki meni superhienosti. Vähä meinas olla pieni tyttö sekasi ku välillä mentiin polkuja välillä ei, mutta tarkensi superisti.
Ja sitte tähän päivään. Aava on ollu takapäästään todella kankea jo pitemmän aikaa. No nyt saatiin Jaanan kanssa aikataulut sopimaan ja Aava pääsi tänään jäsenkorjaajalle. Ihan niin pahasti se ei ollu jumissa, mitä epäilin mutta löytyihän sieltä niitä: selässä muutamat jotka aukes helposti, samoin kyljissä. Lavoissa ei mitään, eikä hännässä (mitä ihmettelin suuresti, sillä hännän tyvi on aina ollu todella tiukka. Polvet on ollu toinen murheen kryyni, niin ei mitään. Tällä kertaa pahimmat jumit löytyi suutareista molemmilta puolilla sekä pahimpana hoikkalihakset molemmilta puolilta. Puhuttiinki Jaanan kaa,että ku koira vetää takapäänsä aina noin jumiin, nii tää 3-3,5 kk välein on hyvä aikaväli. Ku vaan saadaan koira pysymään jumittamatta, nii voidaan pidentää aikaa 4-5kk. Mutta nyt näillä mennään.
Piiiiiiiiitkästä aikaa kävin taas ajamassa jäljen Aavalle. Edellisestä jäljestä tais olla kolmisen viikkoo aikaa... Nyt on tarkotuksena keksiä Aavaselle kaikkee uutta jäljille, että saan rikottua kaavaa. Nimittäin silloon joskus 3 viikkoo sitte Aavalla meinas olla hieman motivaatio-ongelmia, ja ajoi jäljet "mä tiedän tän jutun, joten enpä viitti hirveesti vaivautua"-mielellä. Eli kyllä, perus paimen: ennakoinnin jalo taito ja haastetta pitää olla joka kerralle, muuten kyllästytään. Mutta ongelma on myös, että itte jämähdän liianki helposti kaavoihin, joten tässä saa samalla otettua itteä niskasta kiinni. Joten tiistaina menin tallomaan jäljen Siikajärvelle. Tähän asti oon väistelly polkuja, koska yleensä Aava ennakoi niitä. Noh, tällä kertaa talloin jäljet nii että kävelin mahdollisimman paljon polkuja, tein monta kulmaa (varmaan 15 kpl, osan kulmista tein hyvin lähekkäin Z:n malliin), ja keppejä oli 7. Pituutta ei ollukku pikkusen vajaat 400 metriä ja vanheni reilun tunnin. Jäljen vanhetessa tein Aavalle tarkkuusruudun, jossa esineenä oli käytetty tunnarikapula. Voin sanoo ettei siitä sen enempää... Aava oli selvästi tekemäs esineruutua ja tottakai se juoksi heittämällä yli 3x3 m isosta ruudusta. Otin uusiksi niin, että pistin koiran naruun että sain hallittua sen pysymään ruudussa. Eli esineruudun ja tarkkuusruudun erotteluun tarvitaan vielä pirusti töitä. Mutta kyllä se tunnari sieltä mustikanvarpujen seasta löytyi hyvin helposti. JÄljen Aava ajoi superisti!!! Kulmissa ei ongelmaa, samoin olin tyytyväinen keppien ilmasuihin, eli kaikki nousi. Lisä haastetta toi pieni vesisade kuuro; ku olin tallannu jäljen tuli kunnon kuuro vettä. Sade onneksi loppui ku tehtiin tarkkuusruutu. Mutta meitsin tuurilla, se satoi taas ku ajoin jäljen. Eikä Aavaa yks sade haitannu yhtää.
Keskiviikkona uudella innolla taas jäljille: talloin reilun 400 m, 8 keppiä ja vanheni taas reilun tunnin. Tällä kertaa oli tiedossa polulla-polun sivussa-polulla -sivussa-polulla -teema. Ja välillä mentiin polkujen yli (samoin myös luontoreitin yli). Sain myös kulmia upotttua 10 kpl. JÄljen vanhetessa kävin tekemässä esineruudun, tai vain kaistan: 8x50 m. Siinä teemana oli irtoaminen sinne 50 metriin. Esineitä oli vain 2: sukka joka oli n. 40 metrissä vasemmassa laidassa (pistin mustikanvarpujen päälle että löytyisi ekana) ja toiseksi pistin patukan oikeaan laitaan 50 metriin, että saa Aavan palkkautumaan samantein ku lähtee sinne. Ja oli Aavan yks parhaimmista esineruuduista: 2 pistoo, molemmilla esineet kerralla (ja onneksi niin päin ku suunnittelin ; eka sukka, tokana patukka). Ja taas jälkiki meni superhienosti. Vähä meinas olla pieni tyttö sekasi ku välillä mentiin polkuja välillä ei, mutta tarkensi superisti.
Ja sitte tähän päivään. Aava on ollu takapäästään todella kankea jo pitemmän aikaa. No nyt saatiin Jaanan kanssa aikataulut sopimaan ja Aava pääsi tänään jäsenkorjaajalle. Ihan niin pahasti se ei ollu jumissa, mitä epäilin mutta löytyihän sieltä niitä: selässä muutamat jotka aukes helposti, samoin kyljissä. Lavoissa ei mitään, eikä hännässä (mitä ihmettelin suuresti, sillä hännän tyvi on aina ollu todella tiukka. Polvet on ollu toinen murheen kryyni, niin ei mitään. Tällä kertaa pahimmat jumit löytyi suutareista molemmilta puolilla sekä pahimpana hoikkalihakset molemmilta puolilta. Puhuttiinki Jaanan kaa,että ku koira vetää takapäänsä aina noin jumiin, nii tää 3-3,5 kk välein on hyvä aikaväli. Ku vaan saadaan koira pysymään jumittamatta, nii voidaan pidentää aikaa 4-5kk. Mutta nyt näillä mennään.
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Jäsenkorjausta
Jo viimeviikon aksa-treeneissä katsoin että Aava hyppäs hieman huonolla tekniikalla. Ei mitenkään hälyttävän paljon, mutta itte näin ettei hyppää puhtaasti. No siitä tilasin samantein Aavalle ajan jäsenkorjaajalle Nurmijärvelle. Saatiin helposti aika ja käytiinki sielä eileen aamulla. Eipä varmaankaan yllätä että kyllä sieltä jumeja löytyi.
Nipsun kanssa ollaan käyty Kokkolassa Anulla, joten Anun kautta mä Jaanan löysin. Ja Anu on ollut Jaanan "oppi-isä" (on Kokkolasta kotoisi ja opiskeli jäsen korjauksen sielä, mutta nytte asuu täälä etelässä). Joten tiesin jo sen takia , että pääsee Aava kunnon näppien alle. Joten mainostetaan tässä nyt myös Jaanaaki; suosittelen ehdottomasti käyttämään koiraa Jaana taikanäppien käsittelyssä!! Jaana on vasta vuoden verran tehny , mutta käsittelee hyvin ja tarkasti koiran läpeensä niin ettei varmasti jää jumeja. Itse Jaana myönsi ettei ole niin nopea ku Anu, mutta eipä tuo mua haittaa sitte yhtää ku vaan koira tulee hoidetuksi. JOten kaikki vaan varailemaan aikoja jäsen korjaukseen :) Ja netti osoitehan on www.mahtitassut.fi/
Mutta mennäänpä tarkemmin tuohon Aavaan. Viime hoidosto ei kuitenkaa oo kovin pitkä (tammikuun puolesvälis), joten siihen nähden oli jumeja kertynyt kokonaisvaltasesti ympäri koiraa yllättävän paljo. Mitään isoja mikään ei ollut ja aukes hyvin helposti. Itse epäilin että ongelmaa olisi tuon oikean polven kanssa mikä oli viimeksi huonoss kunnossa (viime kerrasta kirjoittelin tammikuussa näin) . Mutta polvessa ei ollu yhtää mitää. Ainoastaan räätälit oli molemmilta puolilta takareisistä irti, jokka pistettiin paikallensa (oli kuulemma ollu tämän kevään "villitys", kun on ollu niin törkeen liukas. Räätälit irtoo kuulemma helposti jos jalat luistaa alta sivuille päin).
Hännäntyvi oli taas myös jumissa, mutta se on kaikkien aksa-koirien ongelma. Kyljet oli jumissa, varsinki vasemmalta puolelta, joka aiheutti ehkä pahimmat jumit niskaan ja lapojen yläosaan. Mutta nyt on jumit poissa , ainaski hetkellisesti. Ja koiran ryhti parani huomattavasti ja tuntui että niskaan tuli 5 cm lisää pituutta (Jaana sanoi että niskat oli vähä niin ku lysyssä).
Mutta vielä kerran: menkää ihmeessä käymään. Oli kysessä sitte ihan kotikoira tai aktiivinen harrastaja!!
Nipsun kanssa ollaan käyty Kokkolassa Anulla, joten Anun kautta mä Jaanan löysin. Ja Anu on ollut Jaanan "oppi-isä" (on Kokkolasta kotoisi ja opiskeli jäsen korjauksen sielä, mutta nytte asuu täälä etelässä). Joten tiesin jo sen takia , että pääsee Aava kunnon näppien alle. Joten mainostetaan tässä nyt myös Jaanaaki; suosittelen ehdottomasti käyttämään koiraa Jaana taikanäppien käsittelyssä!! Jaana on vasta vuoden verran tehny , mutta käsittelee hyvin ja tarkasti koiran läpeensä niin ettei varmasti jää jumeja. Itse Jaana myönsi ettei ole niin nopea ku Anu, mutta eipä tuo mua haittaa sitte yhtää ku vaan koira tulee hoidetuksi. JOten kaikki vaan varailemaan aikoja jäsen korjaukseen :) Ja netti osoitehan on www.mahtitassut.fi/
Mutta mennäänpä tarkemmin tuohon Aavaan. Viime hoidosto ei kuitenkaa oo kovin pitkä (tammikuun puolesvälis), joten siihen nähden oli jumeja kertynyt kokonaisvaltasesti ympäri koiraa yllättävän paljo. Mitään isoja mikään ei ollut ja aukes hyvin helposti. Itse epäilin että ongelmaa olisi tuon oikean polven kanssa mikä oli viimeksi huonoss kunnossa (viime kerrasta kirjoittelin tammikuussa näin) . Mutta polvessa ei ollu yhtää mitää. Ainoastaan räätälit oli molemmilta puolilta takareisistä irti, jokka pistettiin paikallensa (oli kuulemma ollu tämän kevään "villitys", kun on ollu niin törkeen liukas. Räätälit irtoo kuulemma helposti jos jalat luistaa alta sivuille päin).
Hännäntyvi oli taas myös jumissa, mutta se on kaikkien aksa-koirien ongelma. Kyljet oli jumissa, varsinki vasemmalta puolelta, joka aiheutti ehkä pahimmat jumit niskaan ja lapojen yläosaan. Mutta nyt on jumit poissa , ainaski hetkellisesti. Ja koiran ryhti parani huomattavasti ja tuntui että niskaan tuli 5 cm lisää pituutta (Jaana sanoi että niskat oli vähä niin ku lysyssä).
Mutta vielä kerran: menkää ihmeessä käymään. Oli kysessä sitte ihan kotikoira tai aktiivinen harrastaja!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)