Suhteellisen pätevät aksakoiruudet

Lauantaina ku pääsin töistä nii kävin ittekseni tallaamassa jäljet molemmille tytöille Luukissa. Ja samaan kasaan tuli tallottua esineruutu. Voin sanoo että itte olin jo valmiiksi väsyny ku iltavuoroputken jälkeen olin brekuvuoroissa eli kello soi viikonloppuna aivan liika aikasin puoliviiden aikaan... No ku olin jälkien tallomisen jälkeen kävelin autolle vastaan tuli 4 teinityttöä jolla oli oma kultu irti. No koska mulla oli Sikan jäljellä oli namikasoja nii hitto se saakelin kultsu kävi syömässä osan herkuista. No, sitte ku kävelin Sikan kans esineruutupaikkaan, nii sama teiniporukka tuli vastaan. Nyt vaan jouduttiin yli 5 min että ne sai koiransa haltuun, ja tietenkää niillä ei ollu sille narua tai ees pantaa. Voin sanoo että himppasen meinas suoni kiristyä ottalohkossa. Sikka kyllä teki hienon esineruudun. KOlme hienoo pistoo ja kaikki nousi, mutta yhtenä esineenä mulla oli ihan tavallinen sormikas. Sikka ei millään suostunu pitää sitä suussansa. Tiputteli sika monta kertaa. Yllätyin tästä. Eli treeniä, treeniä. Jälki oli suht hyvä, vähän epäröi ja pyöri siinä missä se kultsu oli syöny namit, mutta muuten ihan ok jälki. Pitutta ei ollu ku 300 m.
Aavalla ei mitää ihmeellistä esineruudussa. Tää oli vähä liika helppo sille selkeesti. Ja jälki, noh... Tein vähä alle 500 m pitkän, 5 keppiä jotka otin maasta just ennen ku lähin tallomaan, ja tein paljon pieni kepposia eli ei todellakaan mitää ennalta-arvattavaa jälkeä. Jana oli vähä epävarma, mutta ei ottanu takajälkeä, kepeistä nousi vaan 3(en ollu niitä merkannu muutenkaa jäljelle joten meni myös vähä omaan piikkiin).

Sunnuntaina meillä oli kevätkauden vikat aksat - ja totta kai Sonja oli keksiny meille kaikkee jäynää... Eli pidettiin vähä niinku kisat mutta saatiin pientä lisämaustetta. Meitä oli vaan neljä joten aikaakin oli, joten tehtiin yhteensä 7 kierrosta:
1. lämmittely kierros , eli testirata. Aavan kanssa meni niiiiiiiiiiiiiin persiille koko rata: neidillä oli liikaa virtaa ja itte en keskittyny en sitte yhtää....
2. Kisamainen. Aavan kanssa meni jo paremmin olisko tullu 15 vp
3. Ilman käsiä = kädet selän takana. Tää oli hauska ja hyvinki silmiä avartavaa. Voin sanoo että tää oli myös meidän paras rata. Eli olnko hieman peiliin kattomista: hosun ja häslään liikaa. Toki pitiän sitä keskittyä rataan ihan eritavalla.
4. Ilman ääntä. lähtölupakäskyn ja kontaktille sai antaa käskyn (jotka ihan ymmärrettäviä). Toisaalta tässä ei niin suurta ongelmaa koska en sano hyppyjä tai takaakiertoja. Voin sanoo että tää oli toisaalta tää oli vähä hankalampi sillä sanon tosi paljo "täälä" tai jotain muuta. Ihan hauskaa tämäki.
5. Lainakoiralla meno. Porukassa oli 2 maksia ja 2 miniä joten totta kai maksiohjaajat sai minikoiran ja toisinpäin. Joten MÄ sain ohjattavakseni Stellan joka on oikeesti pieni kokonen kääpiövillakoira. Ei hitto ku meinasin hukata sen radalle miljoona kertaa vaikka esteitä 19. Mutta tehtiin silti Stellan kanssa hieno nollarata toisiks parhaimmalla ajalla. Ja Stellan omista Elena sai ohjattavakseen Aavan. Mietin aluksi että kuinkakohan käy. Mutta Aava yllätti ihan totaalisesti!!! Sanoin että palkkaile paljo alussa ja viimeset 6 estettä Aava meni niin hienosti Elenan käsissä (toki Elena on ohjaajana hyvin pehmeä nii sopi Aavalle hyvin). Voin sanoo että ihan hauska nähdä oma koira menemässä radalla: näet sen tekniikkaa mitä ei vieressä juostessa näe. Samoin jollain tuli vastaan että jos on ongelmana ollu esim. takaakierrot , lainaohjaajalla ei, nii olisko taas hieman peiliin kattomista... Sen verran helpotettiin että vaihdettiin kepit pois radalta normi hypyksi (rupes koirat väsymään ja kepit nii ei pilata kenenkään keppejä sillä ne oli kaikilla aika epävarmat)
6. Bonus-kierros eli saatiin tietää vasta kierroksen alkuun mitä tehään. Sonja oli keksiny meille häiriötreenit. Eli kun oot normaalisti radalla nii muuta juoksentelee ympärillä (varsinki kontaktiesteitten vieressä tuomarin tavoin). Aavalle helpotettiin huomattavasti että pari ihmistä vaan seisoi ja pari liikkui vähäsen. Se ei Aavaa onneksi haitannu. Muille annettiinkin hyvinkin kovaa häiriötä. Yllättävän vähän se ketään häiritti :)
Mutta summa sumarum,  hauskaa ja erilaista. ja hyvin ilmiä avartavaa. Nyt taas tajuaa kaikki omat turhat eeet sanomiset ja kaiken muun turhan sähläämisen . Suosittelen ehdottomasti kaikille aksaajille!!

Kävin vielä Aavan treenien jälkeen aksailees Sikasen kanssa . Ja muistin jopa puolessa välissä kuvata omia treenejä... Mutta nyt oon tajunnu kuinka saan Sikasen toimimaan aksassa: itte oon niiiin hemmetin passiivinen ja naureskelin videolla että näyttää siltä että mulla on semmonen evvk-asenne, namit tiputin vieläkin huonompiin tylsiin kuiviin nappuloihin niin nytte rupee pikku-mali olemaan sen verran tiputtanu kierroksia että voi jotenki ees keskittyä. Tällä kertaa tein semmosen pyörimis treenin sillä ollaan tehty nyt irtoomista nii Sikka ampuu suoraa niiiin täysiä. Alku mitä en kuvannu oli just sellasta, mutta videolla toimi vähä paremmin. Varsinki jos olis suora linja putkeen mutta  pyöräytän pois nii se vasta hankalaa onki (videon lopussa). Ihan hyvin kuitenki SIkka jo toimii :) :)

Eilinen oliki sangen koiramainen päivä. Käytiin ekaksi Heidin ja saksalaisten kanssa ajamas jäljet ja esineruudut Kauhalassa. Sikalle esineissä käytin taas samaa sormikasta, edelleen sama ongelma... Joten ens kerralla pitstän vain pelkkiä sormikkaita. Sikan jälki oli super, okei vähä varmistelin ku edellinen meni pieleen eli oli aika tiheästi namiksoja. Harmittelin vaan että tein nuin lyhyen jäljen.
Aavalla ei taaskaa mitää ihmeellistä. Heidi talloi Aavan jäljen 9 keppiä, pituutta n. 500 m. Alussa oli  vähä epävarma eli nyt pitää saada Aavalle vaan paljon vieraitten jälkiä. Eli jos jollain on ylimäärästä virtaa/halukkuutta nii saa tulla tallomaan jälkiä, mä voin vastapalvelukseksi tulla tallaamaan jäljen teille!!!! (jäätävä myynti puhe ;D )
Illalla pääsi Sikanen vielä pureksimaan. Tehtiin muutama pako ja uutena tehtiin ohjaajan puollustusta. Täytyy myöntää että oli positiivisesti yllättyny Sikasesta. Se malttoi . Eikä mun tarttenu olla jatkuvasti kieltämässä :)

Oooooo, ne herneet liikkuu sittenki sielä pääkopassa

Täytyy myöntää että melkeen oon jopa hämilläni sillä nyt rupee tuntuun että ihan oikeesti Sikan pääkopassa onkin jonkinnäköistä aivotoimintaa!!! Eipä siihen menny ku 10kk ... Okei ei Sikka oo ollu mulla ku 8 kk. Viimeisen viikon/ puolentoista aikana on treenit saanut vastinetta. Eli jos teen tiettyä asiaa ne homma rupee toimimaan . Pieni lottovoittaja fiilis :) melkeen vois taputtaa itteensä olalle.

Tehdääs taas mun itteni kannalta pieni katselmus missä mennään ja mihin mun pitää taas ruveta panostamaan.
Seuruu: teknisesti tekee hyvää työtä ja kestää jo aika pitkälti. Toki häiriöö pitää treenata. Ja mielentila. Oon taas sortunu mun omaan liika pahaan paheeseen eli viilaan pilkkua teknisyyden suhteen aiva överisti jolloin vähä meinaa tuo motivaatio jäädä. Onneks mulla on niiiin paras treenikaveri joka potkii mua tämän suhteen persiille :D
Jäävät: näitten treenaaminen on jääny vähälle. Mutta mikäs päivä ku täs niitä testailin nii sekotti ja pahasti. Teknisesti teki hyvää työtä (yllättikö ;) )
Paikkikset: edistyy, ollaan tehty häiriöö jonkuverran mutta silti on vielä paljo tekemistä.... Istuminen edelleen vahvempi ku makuu, hieman on neiti rentoutunu ettei oo ihan niin vietereillä
Luoksari: tulee nii hiton kovaa ja lähelle että joudun vielä edelleen ottaa askeleen taakse ku pelkään sen tulevan jarruttamatta jalkoihin. Ollaan paljo tehty kierroista eteentuloja, ja ei tartte enää apuja :)
Nouto: ennakoi hemmetin pahasti tai jäi matkanvarrelle , joten vaihdoin taktiikkaa ja päätin ruveta ketjuttamaan takaperin   . Aluksi tehtiin pelkästään edessä pitoja. Nytte kapula on jossain parin metrin ulottuvilla ja tuo siitä eteen. Ote sais olla hieman rauhallisempi mutta muuten ihan jees. Tähän varmuutta paaaaaaaljo ja häiriöö (eli mun omien käsien liikkeet). Oon nytte vaan palkannut edessä pitämisestä eli pitäis ruveta jatkan siihen että mä otan kapulan.
Ruuasta kieltäytyminen: mä itte voin tiputella herkkuja puolen metrin päähän , eikä ota. Nyt pitää vaan saada joku muu heittelemään nameja ja ruveta pikkuhiljaa pitentämään mun omaa matkaa koiraan. Yllättävän kivuttomasti tää on vielä tähän asti menny
Pilli: aika vähä tullu tehtyä. Sillä olin jättäny pillin omaan autoon ja yllätys mulla oli äitin auto 1,5 viikkoo... (oma kävi kotona kotona huollossa ja renkaittenvaihdossa). Joten tuli otettua pitkästä aikaa. Vielä ei ennakoi. Mutta varmuutta vaatii ja paljo :)
Objekti: tätä oon nytte ajanu sisään ihan vaa kosketusalustan kautta, eli lähetyksiä ja vähä pyörimistä. Vaihdettiin autonrenkaaseen, sama koske-käsky ja hitto toimi super-hyvin. Sikka jo jopa tarjos renkaalla olemista . Treeniä vaatii, mutta tästä tulee vielä niin hyvä :D
Kaket: tekniikkaa ollaa jonki verran tehny. Nyt pitäis ruveta keskittymään erotteluun (sulliset käskyt)

Jäljen puolella oon käyny talloon sikkalaiselle pari mettäjälkee. Eka oli 300 m pitkä, nameja sielä täälä. Toinen lähti multa vähä mopo lapasesta ja oli melkee 700 m pitkä  o.O  namikasoja sielä täälä eli 10-20 m välein. Yllättävän hyvä neiti on: pysyi aika hyvin jäljellä toki varmuutta tarttee hurjasti. Pitäis myös saada neiti hukkaamaan jäljen että sais opetettua sen myös sen löytämään uusiksi. Samoin kepit on nytte seuraava asia mikä on to do-listalla.  Tein molemmilla jälkikerroilla myös esineruudun. Eka kerta oli päämäärätöntä ympäriinsä juoksemista ja sattumalta löysi esineet. Toisella kerralla olin vain yksikseni joten jätin Sikan puuhun kiinni , vein näytöllä kaikki kolme esinettä. Hitto ku teki nätit pistot. Eikä yhtää ylimäärästä juoksemista. Eli näitä nytte lisää

Aavan kans kärsin edelleen motivaatio-pulasta tokon /tottiksen suhteen. Jossain kohtaa kävi jo mieles että jos vaan tekisin pelkkää aksaa Aavalaisen kanssa.... Ja jälkee omaksi iloksi:). Sunnuntain omissa treeneissä teemana oli erilaiset keppikulmat. Mitä vaikeempi kulma sitä paremmin Aava meni, joten pitää ehkä vähä treenata noita ihan suoria menoja.....  Mutta oon tyytyväinen että hakee jo oikeeta väliä kepeille mentäessä.
On mulla Aavaki päässy ajaan kaks mettäjälkee. Eka hyvin heikosti merkitty 600 m pitkä viidellä kepillä. Ei mitää ongelmaa. Toinen melkee 2 km pitkä 7 keppiä , kaikki kepit heti ekalla 700 m eli tarkotus oli testata tuleeko uskonpuute. Eipä tullu. Molemmilla jäljillä neiti pysyi NIIIN hyvin jäljen päällä että oksat pois. Edelleen Aavan jälkityöskentely näyttää siltä että kaveri on vaan sunnuntai lenkillä höntsäilemässä ja silti aiva jäljen päällä. Nauroin että tuon pitkän jäljen aikana tasan 2 kertaa oli pois täydellisesti jäljeltä ku kiersi puun toiselta puolelta ku minä..... Ei voi olla ku tyytyväinen. Toista tuommosta jälkikoiraa en tuu varmaan ikää saamaan <3

Sikaselle paaaaljon kaikkee uutta ;)

Taas on tullu tehtyä kaikenlaista että en taida ees muistaa kaikkee :) yllätys.

Keskiviikkona käytiin Aarnen kaa treenailees Sikanen. Koska viimeks tuli noita ihme irrotuksia, ja muutenki ihme häiriöitä nii tehtiin erilaisia välineitä. Pistettiin viuhka maahan niin että Sikka käveli sen yli ennen purua, ei yhtään mitään ongelmaa. Ihan niinku sitä ei olis koskaa ollukkaa. Tehtiin näitä muutaman kerran, ei sitte yhtää mitää. Aarne myös jonku verran kuormitti purussa viuhkalla, ei yhtää mitää. Toisaalta hyvä vaan ettei se mistää nytte välittäny. Mutta enemmän nytte ihmetyttää se sunnuntainen jäykkyys. Kummallista.

Ja jos jatketaan puruissa nii käytiin taas tänään Aarnen kans treenaamassa. Tänään opiskeltiin taas Sikasen kanssa uusia juttuja. Jalkapuruissa ollaan nytte vain otettu oikeeseen jalkaan, tänään testattiin ekaa kertaa vasenta jalkaa. Ja taas jälleen kerran sain olla tyytyväinen Sikaseen, on se hyvä että näis asiois se on hyvä ;)  mutta kaikki koirat ei ymmärrä kääntään päätään ku vaihetaan jalkaa, Sikanen ymmärsi heti alusta lähtien. Tehtiin näitä ekalla kierroksella. toisella tehtiinki ekaa kertaa pakoja. Eka meni hienosti pipariksi (toki itte toin Sikan aika vauhdilla puruun) sen jälkeen Sikka teki hyvää työtä :) Toki hallinnan kanssa oli vähä tehtävää ja näki että kaveri oli ihan ihmeissään ku Aarne oliki selin ja vaadin sen sivulle ja siitä kontaktiin. Loppua kohti neki parani, mutta onpa taas mitä treenata :)

Sitte siirrytään tottis-puolelle: Sikan kanssa ollaan päästy aika paljo eteenpäin seuruussa. Okei ei sillä vielä bh:ta suoriteta mutta 20 m menee jo ihan helposti :) Nytte ollaan tehty aika paljo paikallaoloja niin istuen ku maaten. Maateolossa on vielä vähä vietereillä mutta pysyy (oon potkinu vieressä patukkaa) eli neki edistyy :) Häiriötä on tullu kans treenattua, sillä käytiin Riikan ja koiralauman kans treenailees niin että vieressä oli jalkapallokenttä joka kuhisi porukkaa kuin muurahaispesä konsanaan. Ja totta kai välillä sieltä lensi jalkapalloja yli aitojen. Yllättävän hyvin Sikka jaksoi keskittyä :) Treenasin myös Aavan josta olin enemmän ku tyytyväinen!! Epäilin että paljo lapsia ja palloja että kuinka ahdistuu mutta Aavan oli super pieni karvakasa. Jatkoin mun operaatiota nostattamisen suhteen. Mutta. Voin sanoo että toisella kierroksella mentiin niiiiiin pahasti takapakkia. Hetsasin patukalla Aaavaa sen nenän edessä, en tiiä mitä tapahtui mutta epäilen että patukka osui viiksikarvoihin tai jotai (sillä oon varma että en osunu kunnolla koko koiraan) nii Aava ulahti ja sen jälkeen se väisti patukkaa kuin mun kättä ihan hemmetisti, en meinannu saada sitä enää leikkimään ollenkaa... Se hemmetin moinen vitutus näin nätisti sanottuna. Oon tehny nytte hemmetisti duunia että saisin sen kunnolla leikkimään ja taistelemaan patukasta (ettei jäisi vaan että anna nakkeja) nii sitte hitto meen ITTE ryssimään näin pahasti. Ihan en oo vielä heittäny kirvestä kaivoon mutta voin sanoo että saan tehä ihan hemmetin moisen työn taas. AAARRRRGGGGHHHHHHH.....

Jälkiä on tullu parit ajettua molemmille, Sikalle oon jatkanu kulmatreenejä, Aavalle tarkkuutta ku edelleen ongelmana että alkupätkän ajaa tosi heikosti: suu auki ja aika korkeella nenällä, lopput on ollu taas perinteistä hyvää Aavaa. 

Otetaan pikakatsaus aksan puolelle: se on nyt taas vähä jääny ku jälkikausi alkaa :/ mutta kerran käytiin taas Ojangossa :) tein jotain vanhaa Niinun rataa . Aavan kans tehtiin esteelle 20 asti. Eikä suuria ongelmia ollu (tai en ainakaa muista että oltais hinkattu mitää erityisen suuresti :) estekorkeudeksi pisti 60-65 eli korkeus mitä vähempi tulee tehtyä. Eikä yhtäkää rimaa tullu alas. SIkan kans tehtiin samaa rataa mutta huomattavsti pienemmissä pätkissä. Samalla testailin kuinka hyvin pystyn vaan merkata esteen ja edetä koiran edellä. Eka meni pipariksi, mutta oon positiivisesti yllättyny kuinka paljon voin mennä edellä koiraan nähden :) Sikasesta tulee vielä hieno aksa-koiruus :) Ainoo asia mitä hinkattiin ja hinkattiin ja hinkattiin ja hinkattiin oli 7-9 (varsinki 7-8 väliin ei meinannu millään taipua) että tekemistä on :)