torstai 21. huhtikuuta 2016

Oooooo, ne herneet liikkuu sittenki sielä pääkopassa

Täytyy myöntää että melkeen oon jopa hämilläni sillä nyt rupee tuntuun että ihan oikeesti Sikan pääkopassa onkin jonkinnäköistä aivotoimintaa!!! Eipä siihen menny ku 10kk ... Okei ei Sikka oo ollu mulla ku 8 kk. Viimeisen viikon/ puolentoista aikana on treenit saanut vastinetta. Eli jos teen tiettyä asiaa ne homma rupee toimimaan . Pieni lottovoittaja fiilis :) melkeen vois taputtaa itteensä olalle.

Tehdääs taas mun itteni kannalta pieni katselmus missä mennään ja mihin mun pitää taas ruveta panostamaan.
Seuruu: teknisesti tekee hyvää työtä ja kestää jo aika pitkälti. Toki häiriöö pitää treenata. Ja mielentila. Oon taas sortunu mun omaan liika pahaan paheeseen eli viilaan pilkkua teknisyyden suhteen aiva överisti jolloin vähä meinaa tuo motivaatio jäädä. Onneks mulla on niiiin paras treenikaveri joka potkii mua tämän suhteen persiille :D
Jäävät: näitten treenaaminen on jääny vähälle. Mutta mikäs päivä ku täs niitä testailin nii sekotti ja pahasti. Teknisesti teki hyvää työtä (yllättikö ;) )
Paikkikset: edistyy, ollaan tehty häiriöö jonkuverran mutta silti on vielä paljo tekemistä.... Istuminen edelleen vahvempi ku makuu, hieman on neiti rentoutunu ettei oo ihan niin vietereillä
Luoksari: tulee nii hiton kovaa ja lähelle että joudun vielä edelleen ottaa askeleen taakse ku pelkään sen tulevan jarruttamatta jalkoihin. Ollaan paljo tehty kierroista eteentuloja, ja ei tartte enää apuja :)
Nouto: ennakoi hemmetin pahasti tai jäi matkanvarrelle , joten vaihdoin taktiikkaa ja päätin ruveta ketjuttamaan takaperin   . Aluksi tehtiin pelkästään edessä pitoja. Nytte kapula on jossain parin metrin ulottuvilla ja tuo siitä eteen. Ote sais olla hieman rauhallisempi mutta muuten ihan jees. Tähän varmuutta paaaaaaaljo ja häiriöö (eli mun omien käsien liikkeet). Oon nytte vaan palkannut edessä pitämisestä eli pitäis ruveta jatkan siihen että mä otan kapulan.
Ruuasta kieltäytyminen: mä itte voin tiputella herkkuja puolen metrin päähän , eikä ota. Nyt pitää vaan saada joku muu heittelemään nameja ja ruveta pikkuhiljaa pitentämään mun omaa matkaa koiraan. Yllättävän kivuttomasti tää on vielä tähän asti menny
Pilli: aika vähä tullu tehtyä. Sillä olin jättäny pillin omaan autoon ja yllätys mulla oli äitin auto 1,5 viikkoo... (oma kävi kotona kotona huollossa ja renkaittenvaihdossa). Joten tuli otettua pitkästä aikaa. Vielä ei ennakoi. Mutta varmuutta vaatii ja paljo :)
Objekti: tätä oon nytte ajanu sisään ihan vaa kosketusalustan kautta, eli lähetyksiä ja vähä pyörimistä. Vaihdettiin autonrenkaaseen, sama koske-käsky ja hitto toimi super-hyvin. Sikka jo jopa tarjos renkaalla olemista . Treeniä vaatii, mutta tästä tulee vielä niin hyvä :D
Kaket: tekniikkaa ollaa jonki verran tehny. Nyt pitäis ruveta keskittymään erotteluun (sulliset käskyt)

Jäljen puolella oon käyny talloon sikkalaiselle pari mettäjälkee. Eka oli 300 m pitkä, nameja sielä täälä. Toinen lähti multa vähä mopo lapasesta ja oli melkee 700 m pitkä  o.O  namikasoja sielä täälä eli 10-20 m välein. Yllättävän hyvä neiti on: pysyi aika hyvin jäljellä toki varmuutta tarttee hurjasti. Pitäis myös saada neiti hukkaamaan jäljen että sais opetettua sen myös sen löytämään uusiksi. Samoin kepit on nytte seuraava asia mikä on to do-listalla.  Tein molemmilla jälkikerroilla myös esineruudun. Eka kerta oli päämäärätöntä ympäriinsä juoksemista ja sattumalta löysi esineet. Toisella kerralla olin vain yksikseni joten jätin Sikan puuhun kiinni , vein näytöllä kaikki kolme esinettä. Hitto ku teki nätit pistot. Eikä yhtää ylimäärästä juoksemista. Eli näitä nytte lisää

Aavan kans kärsin edelleen motivaatio-pulasta tokon /tottiksen suhteen. Jossain kohtaa kävi jo mieles että jos vaan tekisin pelkkää aksaa Aavalaisen kanssa.... Ja jälkee omaksi iloksi:). Sunnuntain omissa treeneissä teemana oli erilaiset keppikulmat. Mitä vaikeempi kulma sitä paremmin Aava meni, joten pitää ehkä vähä treenata noita ihan suoria menoja.....  Mutta oon tyytyväinen että hakee jo oikeeta väliä kepeille mentäessä.
On mulla Aavaki päässy ajaan kaks mettäjälkee. Eka hyvin heikosti merkitty 600 m pitkä viidellä kepillä. Ei mitää ongelmaa. Toinen melkee 2 km pitkä 7 keppiä , kaikki kepit heti ekalla 700 m eli tarkotus oli testata tuleeko uskonpuute. Eipä tullu. Molemmilla jäljillä neiti pysyi NIIIN hyvin jäljen päällä että oksat pois. Edelleen Aavan jälkityöskentely näyttää siltä että kaveri on vaan sunnuntai lenkillä höntsäilemässä ja silti aiva jäljen päällä. Nauroin että tuon pitkän jäljen aikana tasan 2 kertaa oli pois täydellisesti jäljeltä ku kiersi puun toiselta puolelta ku minä..... Ei voi olla ku tyytyväinen. Toista tuommosta jälkikoiraa en tuu varmaan ikää saamaan <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti