You can´t be seriously

Kyllähän mulla kerkes aikaslailla olla terveenä huimat 1,5 viikkoo kun TAAS Sikapossu onnistui telomaan kyntensä. Käytiin eileen kuorituttamassa se ja nyt taas ollaan saikulla. Huoh. Täähän oli sama varvas missä se haavaki oli. Juteltiin lääkärin kanssa nii se veikkas että tuo kynsi oli jo saanu osumaa siinä vaiheessa ku haavaki oli tullu, mutta koska kynsi oli ehjä joten ei oo oikeestaan hatannu elämää. Keskiviikkona käytiin aksatreeneissä ja Sikka taas ei meinannu pyöristää omaa linjaansa ja hyppäs päin siivekettä.  Yllättäen sen takia neiti vähä löi jalkansa. Olin menossa omiin tokotreeneihin vielä illalla nii rupesin kattomaan jalkaa nii koko kynsi heilui ja oli sieltä muutama veritippaki tullu. No eihän se auttanu ku soittaa lekurille. Sen verran ajattelin omaa kukkaroa (ku se muutenkaan ei oo kuihtunu näitten ell käyntien takia) nii en viittiny mennä tosrtaina päivystykseen ku oli pyhäpäivä. Joten käytiin siis eilen. Eli nyt meillä ollaan taas tumppujalka ja hoidetaan ja huolletaan tuota jalkaa. taas. Onneks nyt on kuivemmat kelit, mitä viimeks. Mutta näillä mennään. Onhan tää silti suruhupaisaa!!! Ja on tää kyllä saakelin huonoo tuuria. Toisaalta turhaa sitä jäädä kotiin mököttämään ja itkemään ittensä uneen. Me mennään taas sen mukaan mitä kynsi antaa periksi.

Mutta ollaan me jotain saatu aikaseksiki ku oltiin kunnossa. Mulla oli pari viimestä tiistaita iltavuoro että ei päästy Katin treeneihin joten vaihdettiin vuoroa ja mentiin molemmilla kerroilla keskiviikkoina Maiju Korhosen treeneihin. Molemmilla kerroilla pääsi Sikapossu aksaamaan. Ja taas saa olla tyytyväinen mun pieneen possuseen. Se oikeesti kääntyy ja tekee nii saakelin hyvin töitä. Molemmilla kerroilla tehtiin joihinki paikkoihin testauksia mikä toimii possulla parhaiten. viime viikon radalla eniten ongelmia oli esteillä 4-8 ku testailtiin mikä toimi. mutta saatiin hyvin pätkiä ja kyllä se koiruus vaan kääntyy ku sen pistää kääntymään. Olin tyytyväinen rataan

Keskiviikkona Sikka oli ehkä hieman tavallista vauhdikkaammalla päällä, mutta silti oli hyvin kuulolla. Ensin taisteltiin 4-5 väliä sillä Sikkanen kävi helposti hakemassa ykköshypyn. Mutta ku vaan otin kunnolla haltuun nii onnistuihan se. Keppien jälkeen kokeilin eka saksalaista mutta juu ei. Sen jälkeen tehtiin kutoselle pakkovalssi ja kyllähän se toimi. Olin yllättyny kuinka hyvin Sikanen kesti että juksin noinki paljo edelle että kerkesin ohjata. Ysille tein sylkkärin mikä toimi ihan joka kerta niin täydellisesti .  Hypylle 13 tein takaaleikkauksen , mutta Sikanen ei meinannu lukee sitä millää. Se luki sen kokoajan vastakäännöksenä, vaikka kuinka yritin kääntää jo ennen ku neitti hypäs. Palkan kanssa saatiin sitte onnistumaan. Pitemmälle ei tehtykkään. Pätevä pikku-neiti

Aavan kanssa ollaan otettu projekti nimeltä keinu. Pikku hiljaa ruvetaan saamaan semmonen vauhti mitä haluan, mutta töitä on silti tiedossa. Samoin ollaan tehty kaikenlaista kepeille, mutta ne treenit jatkuu.

Mutta onpas tässä taas sattunu muutaki kivaa, sillä me ollaan Sikasen kans käyty muutaman kerran taas puruissa. Hitsit ku on taas ittellä motivaatioo. Toki vaihdettiin mottu-puolelta pipoilemaan mutta ei haittaa. Ja joo oon sanonu että se on tylsää että on saman kaavan mukaan. Ja edelleen oon sitä mieltä ja oon ristiriidassa siinä suhteessa. Mutta näitten muutamien kertojen perusteella Sikka on kyllä saakelin hyvä ja edistyy ihan jäätävän nopeesti. Vaikka viimesistä puruista on melkein vuosi nii neiti on kasvanu ihan jäätävän määrän siitä mitä se oli. Ja en siis mitenkää ettiny ittelleni minkäälaista paikka mihinkää ryhmään vaan tää tuli vähä tällee salakavalasti: olin menossa kattomaan Heidin ja Pojun treenejä sillä Heidi on treenannu sakemannien rohkeuskokeeseen muutaman muun näyttiksen kanssa. Meillä on ollu jokauan puhetta että mun pitöis mennä kattomaan. No kävimpä kattoos ja samalla Kari vähä leikki Sikan kanssa. sen jälkeen mulle vaan sanottiin koska on seuraavat treenit. Joten nyt pitöis vissiin oikeesti ruveta treenaamaan sitä peltojälkee....

Laiskottelua ja hyviä uutisia

Alotetaan hyvistä uutisista. Nimittäin Sikkasen tulokset kennelliitosta tuli maanantaina. Ja tulivat samana mitkä oli arviot, eli näin virallisesti Sikalla on lonkat B/B ja kyynärät 0/0. Silmät oli puhtaat :) Eli nyt voi hyvillä mielin treenailla ku tietää että on terve koiruus käsisssä :)

Sikka oli jo viime viikonlopusta asti väsyneen olonen ja neiti alotti juoksunsa torstaina joten täämän viikon on Sikanen saanu ottaa huomattavasti rauhallisemmin. Toisaalta tekee hyvää pitää vähä taukoa. Niin mulle ku Sikaselle.

Aavan kanssa ollaan oltu vähä ahkerampia mitä Sikkasen. Sunnuntaina käytiin aksaamassa ku ostin treenivuoron Saanan kouluttamaan ryhmään. Tehtiin Mujusen Salmen hyppärirataa, joka oli joissain kisoissa alkukeväästä. Mukavan suoraviivanen ja mukava rata. Aavan kanssa mentiin muutamiin kertoihin rata hienosti nollalla läpi. Ja sen takia tuli semmonen fiilis että hitsit olis niin siisti mennä kisaamaan!!
Ja asiasta Mujusen Salmeen. Asia mistä oon Saanan kanssa ihan samaa mieltä: Salmen ratoja sanotaan (osakseen haukutaan) tosi helpoiksi, mutta sitte ku ruvetaan kattomaan tuloslistoja nii eipä sielä montaa nollaa oo. Aina radoissa on selkeesti joku juttu jossa oikeesti testataan koiran osaamista. Viimeaikoina se on ollu keppiosaaminen ja sen itsenäinen työskenteleminen.  Itte tykkään kyllä hirveesti Salmen radoista. Ja kaiken hyvän lisäksi hänen ratansa on aina hirmu rimaystävällisiä (eli kolmosillakin usein rimat on vaan 55 ettei nosteta tappiin 65).

Tiistaina käytiin molempien tyttöjen kans tekemäs lyhyt tokotreeni. Sikan kans tehtiin muutamat ruudut, seuruun käännökset oikeelle ku on meinannu ruveta irtoomaan. Aavan kans tehtiin muutamat ruudut ja kaket. Ruudut oli Aavalla super hienot, haki heti oikeen paikan. Kakeissa sekotti käskyjä hirveesti.

Keskiviikkona oli meijän omat aksatreenit Aavan kanssa. Alussa jopa meijän pakkovalssi toimi, jess... Asia mikä ei oo toiminu. Muuten ekana tehtiin hieno nollarata. Otettiin uusiksi mutta Aava sekoitti a-putki-erottelun pahasti. Jatkuvasti ku meinasin pitää putkeen meni aalle ja toisin päin. Vaikka Aavalla on selkeesti vahvemmat kontaktit ku putket. Hinkattiin hetki että sain Aavan aivo-jumituksen taas normaalimoodiin ja tehtiin loppuun hieno rata taas. Erityisen tyytyväinen oon kuinka Aava haki putkeen 11 vaikka juoksin putken toiseltapuolelta. Samoin este 18 saatiin päättää tehtiinkö kepit vai putki. Me tehtiin kepit ja ihan hyvin haki oikeeseen väliin :)

Muuten tytöt onki saanu viettää vapaata. Ja viettävät koko loppuviikon. Joskos ens viikolla taas ryhdistyttäis :)

Ja lopputulema

Nii, mistäs sitä alottais. Sunnuntaina Aava taas sama laama, enkä meinannu saada sitä ees pissalle aamulla. Juttelin puhelimessa treenikaverin kanssa, ja hän oli sitä mieltä että olisi alkava kohtutulehdus, että vieppä se samantein lääkärille. Myöskin Aava ei juonut oikeastaan koko lauantaina, eikä sunnuntai aamusta. No soitinpa sitte Viikin eläinsairaalaan ja kysyin että tuonko koiran vai odotanko maanantaille. Sanoivat että tuo vaan. No eipä siinä muu auttanu ku lähtee koiran kaa sunnuntaipäivystykseen kuluttamaan aikaa.

No ku päästiin sisälle nii tehtiin normitsekkaukset: kuunneltiin keuhot ja sydän ja otettiin lämpö mikä oli 37.7.Otettiin myös verikoe jossa katottiin munuais- ja maksa-arvot, tulehdusarvot, elektrolyytit, verensokeri, verenproteiini, ja puna- ja valkosulujen osuudet. Mitään normaalista poikkeavaa ei löytyny, mutta tulehdusarvot oli koholla, mutta juuri ja juuri viitearvojen sisällä.Samoin verensokerissa ynnä muissa oli viitteitä kuivumiseen, muttei mitenkään suuresti. Lääkäri teki vielä suppean vatsaontelon ultran missä ei näkyny mitään (eli ei ollu kohtutulehdusta tai voimakkaita muutoksia, jotain pienen pientä). Eli periaatteessa mitää virallista vastausta ei saatu. Ohjeeksi saatiin, että pitää tarkkailla , että mihin suuntaan tuo tuosta menee ja jos menee vielä huonompaan nii uusiksi lääkäriin ja tarkempiin tutkimuksiin. Ja antaa jotain superherkkuruokaa että saan sen syömään + pitää pitää huoli ettei kuivu.

Tänään Aava on jo juonu ihan normaalisti. Ja ollu hieman pirteämpi.

Suunutaina menin vielä iltaan töihin nii sielä oli hyvin aikaa taas pohtia asioita. Kaverin kanssa ku juteltiin nii kysyi voisko olla henkisellä puolella jotain? Tai onko mun elämässä ollu jotain stressiä, väsymystä tai muuta joka vois vaikuttaa? Siinä sitä pohtiessa rupesin oikeen ajattelemaan. Chidan käynnin aikaan Aava rupes syömään huonommin , eikä oo siitä tointunu. Käytiin Maaretin työnä täs yks päivä, ja sillä oli jommalta kummalta sessulta jääny muutamia nappuloita kippoon -> Aava rohmus ne ja murisi jopa Aruylle ku tuli lähelle. Päivystyksessä lääkäri vielä antoi jotain RC:n purkkiruokaa , jonka söi hyvällä ruokahalulla. Nii voisko tästä päätellä, että ku Chida nii pahasti kyttäs Aavan syömistä ja murisi Aavalle vaikka molemmat oli omilla kipoilla, että Aavalta on siitä jääny jotain tuonne takaraivoon. Koska se nyt tiedetään että Aava on herkkä, varsinki ruuan suhteen: pienenä en voinu mennä 5 metriä lähemmäs ku syö, muuten lopetti syömästä. Nykyään tuo raja on "jo" 2 metriä. Tai Chidan aikaan mulla oli tavallisia rullaluita kämpässä (siis Aava piilotellu ja totta kai Chida ne löysi) nii olisko tapahtunu jotain ku oon ollu töis? Helkkarin hyvä kysymys. Itte vaan miettii, että voisko Aava olla noin herkkä.... I don´t know.
Osan voi varmaan pistää ehkä myös valeraskauden piikkiin. Ja mitä tulee muhun itteeni... TYöni takia en osaa enää stressata mistää, sillä se ei hyödytä yhtää mitää (yksinkertaisesti en pystyisi tehdä hektistä kokintyötä, jos stressaisin joka asiasta), joten tuskin Aava voi mun omaan stressiin reagoida. No sen myönnän, että oon tehny viimeaikoina paljo töitä, koska meillä on ollu paljo saikkuja ja oon sen takia ollu jonki verran väsyksis.  Olisko tuo kaikki oireilu kaikkien sattumien summa?? Mene, ja tiedä, mutta nyt vain seuraillaan mihin tuo tuosta kehittyy.

Kraniosakraali-hoito

Tänään käytiin Aavan kanssa kraniosakraali-hoidossa, ja kyllähän sieltä vikaa löytyi. Suurin vika oli Aavan oikeassa polvessa: sääriluu oli kierossa ja luut olivat muutenkin mennyt päällekkäin ja olivat loivassa kulmassa (eli tähän tyyliin \/), tämän takia Aava ei oo voinu koukistaa polveansa. Tämän vian myötä oli paljon muita jumeja ympäri koiruutta. Mari (siis käsittelijä) sanoi suoraan, että tuo polven ongelma on jo vanha, joten jumit oli "päässeet valloilleen" ja niissä oli ns. useita kerroksia.

Mutta alotetaan alusta: kraniosakraali -hoito kuuluu samaan kategoriaan kuin osteopatia ja kansanparantaja (eli jäsenkorjaaja), metodit on oikeastaan samoja kaikissa. Mari aloitti käsittelyn niskasta joka oli aikas jumissa: 1. nikama ei ollut ihan niin paha mitä 2. ja 3.. Oikean etujalan olka ja lapa olivat myös hyvin jumissa, joka kans aukaistiin. Saman jalan varpaissa oli myös jotain pientä. Vasen etujalka ei ollut läheskään niin paha mitä oikea. Vasemmassa kyljessä oli hyväinen jumi mutta oikealla ei oikeastaan mitään. Koko oikea takajalka oli todella jumissa tuon polvi-ongelman takia, mitkä auottiin. Vasemmalla puolella (takajalassa) pahin oli uloinvarvas , samoin koko häntä oli n. puoleenväliin asti jumissa.

Itse asiassa Mari kysyikin, että onko Aava pehmeäkin suustansa? Ja onhan se, osa syy voi mennä niskan jumien piikkiin, joten pidot voivat parantua. Samoin Mari kysäisi istumisesta, ja onhan se hidastunut ja Aava hakee istumis paikkaa: se johtuu taas noista hännän jumeista ja polvesta. Takapään jumien takia ei ihme, että meidän vasemmalle käännökset on ollut huonot ja huonotuneet viime aikoina. Samoin takapään takia Mari sanoi, että Aava on voinut käyttää takapäätänsä vain 50%:sti. Joten uskon Aavan saavan vauhtia ja ilmaa hyppyihin ja kaikkeen tekemiseen. Mari myös epäili, että tuo meidän kontaktieste-ongelma voi osaksi johtua tuosta polvesta. Toivotaan että näin on, mutta onhan meillä niissä töitä, sillä se pelkotila/kipeän saamisen muisto on vielä Aavan takaraivossa.

Meidän to do -lista käsittelyn jälkeen:
- Ekaan kahteen viikkoon ei saada leikkiä vetoleikkejä (niskajumien uusiutumisen riskin takia), tai jos leikitään niin itse saa pitää vain kahdella sormella pinsetti-otteella lelusta
- hiero Aavan varpaita silloin tällöin (etenki takajalkojen varpaat) , sillä: 1. se ehkäisee jumien tuloa. Ja 2. jos itse en saa hieromalla jumeja auki niin on aika mennä käsittelyyn
- seuraa Aavan oikean polven liikettä (eli testaa itse kuinka liikkuu), nimittäin useimmiten nuorilla koirilla vikatilat palautuu, joten käsky kävi että pitää mennä vähintään 2 vk mutta enintään 6 vk päästä uusiksi. Mutta on myös mahdollista (kun on nuori koira kyseessä) että jumit meni "paikoillensa" heti ekasta kerrasta
- Ekat 2 viikkoa tehdään pentu-tokoa ja paljon vauhtitreeniä: että saan Aavan taas ymmärtämään että nyt voi jo tehdä asioita vauhdikkaasti kun ei polvi vaivaa (ja tämä oli käsky)

Ja jos haluan välttää mahdollisia niskajumeja seuruun takia, niin parhain niksi on tähän: että maksimi aika seuruuttaa koiraa on 30 sekuntia, ja siitä vapautus niin että koira joutuu tekemään liikettä toiseen suuntaan (esim. pallon heittää vasemmalle päin niin että Aava käyttää toista kylkeä tai pujottelu jalkojen välistä yms.). Ja vain silloin tällöin harvakseltaan tekee pitemmän seuruun pätkän (ettei joudu jatkuvaan staattiseen asentoon). Aluksi itse mietin että sehän on super-lyhyt aika, mutta nyt kun miettii niin puoleen minuuttiin saa kyllä paljon mahtumaan, jos haluaa.

Joten näillä mennään taasen :D