Go big, or go home

Tää viikko onki menny taas toisaalta harakoille mutta toisaalta on silti jotain saatu ainaki aikaan. Nääs maanantaina töis päätin teurastaa oman pikkuvarpaani eli mursin sen ja smalla sain kynnen pitkittäis suunassa kahteen osaan . Eli varvas on ollu "hieman" kipee ja "hieman" paisuksis. Että se on ollu jonkiverran haittaava tekijä, vaikka mun tapauksessa ei se mun menoo haittaa.

Maanantaina sai tytöt yllättäen vapaapäivän mutta tiistaina taas mentiin treenaamaan. Tällä kertaa mentiin Meten, Lauran , Ariittan ja jäätävän kasan sakemanneja kans treenaamassa HVK:n kentällä Kauklahdessa. Sikka noh.... voin sanoo että siitä treenistä ei tullu sitte lasta, ei paskaa. Seuruussa paikka liikkui ihan hemmetisti, se oli jotain aika jäätävän näköstä. Eteentuloissa kaikki aiva hemmetin vinoja. Eikä neiti olu vissiin koskaan kuullu jäävistä liikkeistä. Mutta eipä taas oo ku peiliin kattomista. Sillä Sikka on siitä kummallinen kaveri että jos treenissä palkkaan huomaamattani esim huonossa kohtaa seuruussa tai eteentulosta ku se on vino, eli muutama kriteeri on vähä heikko nii seuraava treeni on sitte aika jäätävää. Se tekee just niin ku oon viime treenissä palkannu, ja yleensä tajuan virheeni siinä kohtaa. Ja siinä kohtaa mikää hinkkaaminen ei auta. seuraavassa treenissä tehdään korjaussarja ja siitä seuraavassa treenissä homma toimii taas niin ku pitää. Eli nii ärsyttävää mutta onneks asiat saa korjattua yhessä treenissä. Mutta pitäiskö hieman ruveta olemaan tarkempi kriteereistä. Mutta se on vaan SIkka ja Sikan tyyli toimia <3

Keskiviikosta tuli taas tytöille vapaapäivä, mutta sen verran että Aava pääsi hierojalle. Tää oli nytte toinen kerta ku käytiin Anitan käsittelyssä. Eka kerta oli about viikko tästä toisesta koska silloon Aava oli hyvin jännittyny eikä rentoutunu oikeestaa ollenkaa. Nyt toisella kerralla oli jo huomattavasti rennompi mutta ei täysin kuitenkaan ihan täysin. Sen takia Aavalle tehtiin nytte vain venyttävää hierontaa, ettei ruvettu vielä muokkaavampaan hierontaan. Mutta mennään Aavan ehdoilla ja sen ehdoilla kuinka Aava rupee luottamaan uuteen ihmiseen.

Torstaina käytiin Jannin ja Floun kanssa aksaamassa lepakkovuorolla. Sikka pääsi tekemään eteenlähetyksiä niin suoralla linjalla, tässä ei ollu mitää ongelmaa koska Sikanen kyllä irtoo. Sitte tein niin että yks este ei ollu ihan suoralla linjalla, hyvin haki silti eteenpäin ja hyppi kaikki hypyt. Loppuun otin vielä niin että eka ja vika este ollu täysin linjassa, hyvin siltiki haki. Jessss, joku rupee menee perille pienen malin päähän. Aava sai kontakti sulkeiset puomille tai jos tarkkoja ollaan nii puomin alastulolle. Ongelmana on että jos en himmaa yhtää ku juoksen puomin ohi nii Aava pysähtyy niin että sen takakarvojen karvat just ja just osuu kontaktiin eli pysähtyy mutta hieman pitkäksi menee. Nyt mulla oli Janni namikoneena nii saatiin paaaaaljo hyviä onnistumisia :)

Perjantaina tehtiin Sikalle nopee ja ytimekäs korjaussarja. Sen jälkeen kävin tallomas tytöille pellolle jäljet koska oma varvas ei vielä oikeen kestä mettässä kävelyä (tasasella maalla kestää jo hyvin). Tein jäljet tuohon Tikkurilan urheilupuiston vieressä olevaan puistoon missä kulkee muutamat lenkkipolut mutta on paljo nurtsia (ei semmosta istutettua nurtsi nurtsia vaan semmonen vähä kesanto tyylinen joka ajetaan about kerta kuuhun) . Sielä oli jo ku verran harhoja ja tuuli aika voimakkaasti. Molemmilla tytöillä jäljen pituus oli about 500 m ja molemmilla 6 keppiä. Jäljet ei vaan kereenny vanhentua yhtää sillä sadepilvet lähestyi sen verran uhkaavasti... Mutta hitto, kyllä ne ne molemmat ajoi mutta mitää kovin nättiä peltojälkityöskentelyä se ei todellakaan ollu :D on ne vaan mettäjälkikoiria. Mutta maaliin selvittiin molempien kanssa helposti ja kaikki kepit löytyi. Eiks se oo pääasia!! Tää oli myös tämmönen että saapa jotain uutta ja erilaista jäljille.

Sikkasen menoa (pahoittelut huonosta laadusta, mun bloggeri näytti "raiskaavan" kuvan aikas pahasti)

Lauantaina oliki belgi-erkkari . Oltiin Riikan kans sovittu jo aikaa sitte meijän projektista Rumat harmaat belgit kehässä, eli olin ilmottanu Aavan näytelmiin. Voin sanoo että oli sangen märkä erkkari. Mutta Aavan kanssa saatiin eri ja oltiin jopa 7 parhaan seassa. Avoimia narttuja oli 28. Tuomarina toimi ranskalainen Dominique Arsene. Kirjottaisin tähän Aavan arvostelun mutta se on kirjotettu ranskaksi joten ... mun ranskankielen taito on "himppasen heikko". Mutta jotain mitä sain selvää: Kaunis hiekan värinen hyvällä turkilla, Selkä hieman pitkä, Hyvin kulmautunut. Korvat hieman isohkot. Erinomainen pää, erittäin kauniilla ilmeellä.  Ja lopuista ei ookkaa mitää käryä :D eli jos on ranskankielentaitoisia nii saa tulla suomentamaan :D :D   Tuomari oli muutenki hyvin kummallinen, hän välillä kävi arvostelemassa tervu-uroksia viereisessä kehässä vaikka mäki seisotin Aavaa. Niin kävin lähestulkoon kaikille. Ja arvosteli muutenki ihan hemmetin hitaasti, eikä tuo naapuri kehässä käyminen yhtää nopeuttaminen asiaa.... Sangen ärsyttävää ja epäkunnioitettavaa.

Kuva: Tom Suoranta

Sunnuntaina lapsoset saiki taasen vapaapäivän :)

Mun tytöt ...

Samalla ku eepeellä kävin nii pitihän sitä ottaa kuva mun kaikista kolmesta karvakorvasta. Vaikka Nipsusta on tullukki jo oikeestaan kokonaan äitin koira, niin aina ku käyn kotona, nii mun perässä se kulkee ja näyttää hapanta naamaa ku lähetään Sikan ja Aavan kans takas pääkaupunkiseudulle.

Täytyy myöntää. Tänään ku olin tyttöjen kans mettäs lenkillä rupesin miettimään taas kaikkee mitä tyttöjen kans tehään, siis treenirintamalla. Rupesin miettimään samalla mikä on kohtuullinen määrä eri lajeja mitä treenaa?? Kuinka paljon tulee treenattua mitäki lajia?? Entäs ylikunnon vaara? MIssä kohtaa tulee raja vastaa myös koiraharrastuksessa?? Missä kohtaa treenaaminen menee överiksi?? Mikä mut saa treenaamaan?? Oon oikeestaa viimeset pari kuukautta ollu suht väsyneenä, koska eka oot töis , siitä juokset treeneihin tai pitämään treenejä siitä lenkin kautta nukkumaan ja taas mennään seuraavana päivänä tukka putkella. Missä kohtaa tulee tässäkin raja vastaan?? Jäin oikeen miettimään että vaikka itte olisin kuinka väsyny tahansa , silti mä meen treenaamaan tottiksia tai tallomaan jälkiä. Toki kun ajattelee, niin eipä niissä treeneiissä yleensä oo ollu ei päätä ei häntää ja samalla kriteeritki on tippunu ihan hurjasti. Missä on se tavoitteellisuus?? Ja treenit että saan oikeesti vietyä koiria eteenpäin?? Jos ihan rehellisiä ollaan niin näillä mun treenimäärillä, nii molempien koirien pitäis olla maajoukkuetasosia koiria, mutta ne on kaukana siitä. Junnataan paikoillaan. Kaavoidutaan samoihin kaavoihin. Hinkataan hinkkaamisen ilosta (ko?)

Joten jospa nyt ihan oikeesti otan itteeni niskasta kiinni ja rupeen oikeesti treenaamaan tavoitteellisemmin ja ihan oikeenti rupeen pitään ees jonkin näköstä treenipäiväkirjaa. Ja muutenki oon miettiny että ihan kaikkiin lajeihin en kerkee panostmaan niin plajoo mitä haluaisin. Joten oon päättäny että keskityn niin mihin pystyn itte ja joita osaan itte kouluttaa eli keskitytään nytte jälkeen, aksaan ja ruvetaan hinkkaamaan tokoa :) . Montsu, noh vaikka SIkka siitä tykkää ja olis päteväki siinä , mutta just nyt ei itteä nappaa. Ittellä on hirmu ristiriitaset fiilikset kyseisestä lajista: toisaalta kiinnostais , mutta toisaalta on vähä paska maku suussa. Eipä taida olla se meitä varten, ainaskaa nytte. JOten sen takia keskitytään siihen mitä me osataan tyttöjen kans ja panostetaan niihin oikeen kunnolla :)

Vauhdikas viikko taas takana

Voi nenä, mihin nää päivät vaan katoaa???  Taas on tullu tehtyä ja touhuttua kaikenlaista ja kalenteri näyttää täyttyvän ihan samalla tahdilla kokoajan.... Mutta pientä päivitystä meijän treeneihin:)

Viime viikonloppu meni molempien tyttöjen kanssa leirillä. Mitään suurta ja ihmeellistä en itte saanu mutta tulipa oltua. Tyttöjen käytökseen olin super-tyytyväinen. Sikkaki pystyi yllättävän hyvin rauhottumaan vaikka paljo kaikkee uutta ja ihmeellistä. Että kyllä tuosta pikku-hunsvotista vielä hyvä leirikoira tulee. Leirin jälkee suunnattiin kotia eli pitihän sitä äitiä käydä muutaman päivän verran moikkaamassa. Tytöt ne on touhusi pihalla päivät läpeensä ja nauroinki ettei Sikka malttanu ees nukkua päivällä yhtää ku piti vaan päästä Aavan kaa painimaan pihalle. Niin paljo sain aikaseksi treenien suhteen, että käytiin Saaran ja koirien kans treenailees tiistaina. Harmi ku vaan pääsee niin harvoin treenaamaan yhessä. Mutta iso kiitos Saaralle treeniseurasta :)

Ajettiin tyttöjen kaa tiistai illalla takas kotiin että kerkesin Aavan kaa keskiviikko aamuksi ohjattuihin aksatreeneihin ennen iltavuoroa. Tällä kertaa oli kunnon tekniikan hinkkaamis treeni!! Jaettiin rata kolmeen osaan: esteet 1-7 tehtiin serpentiiniä ja testailtiin eri ohjauksia/ohjaamattomuutta siihen. Itte olin varma että tää on vaikee Aavalle ku ei ihan niin hyvin poimi esteitä, mutta hitto kaveri pääsi yllättämään!! Tarkotus oli että juoksen vain vieressä "pikajuoksijana käsillä" eli en ohjaa yhteenkään hyppyyn ja silti kaveri hyppäs kaikki hypyt niin ku piti :) Testattiin myös että menin kolmannen hypyn taakse ja siitä lähettelin hypyille mutta todettiin että joo toimii, mutta Aava tulee puolet kovempaa jos mä itte liikun kokoajan . Tää sama myös lähdöissä, mun ei kannata mennä minnekkää kaus ohjaamaan vaan jäädä lähelle Aavaa. Toinen osa oli esteet 8-15 teemana niistot ja oli sielä mummopyöräytys. Näis Aavalla ei ollu mitää ongelmaa. Vikana oli esteet 16-25 ja teemana saksalaiset. Näis sitte hinkattiinki. Siis osataan me ne kyllä mutta Mari sanoi hyvin että "te kyllä suoritatte ne niin että selviätte kyllä hengissä, mutta ne ei oo mitään oppikirja esimerkkejä vielä" eli niissä meillä on vielä teknisesti  tekemistä ku ruvetaan pilkkua viilaamaan.

Koska Sikka sai keskiviikosta vapaapäivän nii torstai mentiin toiste päin: Sikka pääsi hommiin ja Aava sai laiskotella. Nääs täs ny on tullu miljoona ja yks eri muuttujaa joten vaihdettiin Sikasen kanssa treeniporukkaa. Saatiin tiistai illasta (tai kai se jo yötä oli) tieto että seuraavana päivänä olis treenit Riihimäellä joten suunnattiin sitte sinne heti aamusta :) Sikkanen se oli hieno; eipä oo väliä kuka sielä kentällä heiluu, pikku-hunsvotti kyllä puree :D
Perjantaista taas annoin vapaapäivän sillä molemmat koirat oli jotenki tosi väsyneitä. Varsinki Sikka oli hirmu vaisu.
Eileen ku tulin töistä kotiin nii sain taas todeta että jaahas, normaali kauhukakara-Sikka on tullu takasi, ja käytiinki Heidin kaa Talissa treenailees. Aava oli mahottoman hieno, taas sieltä pohjasta tuon Aavan kans on vähä noustu :) baby´s steps . Ja sikka.... huoh. Kaveri ylityönti itteensä niiiiiin pahasti ettei koko treenistä tullu oikeestaa yhtää mitää,   aarrrggghhhhhh!!!!
Tänään kävinki ittekseni viereisen koulun kentällä treenailees, nyt oli Sikka huomattavasti parempi ja oikeesti kuunteli mitä sille sanoin. No veikkaan että huomenna taas hakataan päätä seinään ;D

Loppuun vielä muutama kuva :)

Kuvat: Noora Ruuhimäki

Jaa-a, mikä hyppytekniikka....