Mä niiin pistän nuo hunsvotit makkaratehtaalle!!

Tällä viikolla on Sikka saanu mulle aikaan nii pirusti harmaita hiuksia että oksat pois... Kaveri on nyt kyllä keksiny tuon tuhoomisen taidon. Ja alkaa tuo uhma-ikä nostaa päätään. Aava sen ku laamailut lisääntyy ku hitto se ei voi vieläkään juosta.

Mutta jotain ollaan taas saatu aikaan:
Tiistai:
Käytiin aksailemas molempien tyttöjen kanssa. Koko kenttä oli tyhjä joten sain itte rakennella radan. JOten käytin asian hyväksi ja muistin Tiian blogista vanhan aksaradan joka ol iollu joskus heillä koulutuksessa. Siinä oli paljo hyviä kohtia myös Aavaa ajatellen, joten rakensin sen radan, kiitos siitä Tiialle :). Keppejä en halunnu ottaa, joten jätin ne vain pois, mutta se ei haitannu rataa ollenkaa. Otettiin rata vaan esteelle 24 asti ja saatii jopa siitäki hieno nolla-rata. Hitsit olin tyytyväinen sillä jonku verran hinkattiin 7-11 väliä , 18-19 väliä hinkattiin,  Aavalla meinas mennä pitkäksi 23-24 väli. Hauska rata kaikin puolin!!
Sikan kanssa jatkettiin noitten esteitten lukittemista ja irtoomista. Superhyvin rupee lukemaan!! Kyllä siitä näin sivulajina melkonen aksa-koiruus tulee, sillä joka kerta syttyy enempi ja enempi koko lajiin. Sen verran vielä voin sanoo että perun sanani siitä etten pysy Aavan mukana , Sikan kanssa jään kahta kauhiammin jälkeen... ku täi tervaan.

Keskiviikkona:
Tytöt pääsi juhlimaan Sonyn (Aavan enon) 6v-synttäreitä viettämään Hyvinkään koirauimalaan, Onnenkoiraan. Aava on käyny kerran ennemminki mutta Sikalainen oli ekaa kertaa. Aavalle ku pikkusen muistutti kuinka rampista mentiin nii neiti ui ku vanhatekijä. Sikan kanssa ei mennykkää ihan nii putkeen: joka kerta sen sai nostaa liiveistä veteen ja ekat 8 kertaa kaveri yritti tulla reunasta pois, mutta pistettiin se uimaan aina toiseen päähään ja sitte pois. Mutta kyllä rupes neiti pikkuhiljaa ymmärtämään mikä on jutun juoni. Toki uimatekniikassa onki vielä paaaaaaljon tekemistä ;D

Torstai:
Se vasta olikin katastrofi päivä... Kävin heti aamusta treenaamassa tytöt tokon osalta hallilla. Sikka ei keskittyny ei yhtää, kaikki perusasennot oli niiiiiin päin prinkkalaa, joten hinkattiin ja hinkattiin ja hinkattiin että saatiin ees muutama onnistuminen. Aattelin että otetaan pitkän hinkkaamisen jälkeen jotain kivaa helppoa joka varmasti onnistuu, eli noutoja vauhtinoutoina. Paskat.... Ollaan tehty nyt pelkkiä pitoja, nii Sikka lähti hyvällä vauhdilla noutokapulalle, kääntyi mutta jäi vain pitämään noutokapulaa. ARRGGHHHH!! Hitto ku Sikka yhdistelee noin kummasti asioita. No otettiin aikas hemmetin monta kertaa uusiksi että sain sen palauttamaan kapulan sillä Sikka tiputti kapulan aikas helposti...
Aavan kanssa en tehny ku pienen seuruu kaavion mutta ketuilleen meni tuon laamailun takia, seuraava argghhhhh....
Koko päivä meni muutenki nii persilleen että huhhhuh...

Perjantaina:
Käytiin taas Heidin ja saksalaisten kans treenailees JOrvin parkkiksella. Nyt oli Sikan kanssa ihan eri meniniki: perusasennot oli hyviä (lähestulkoon supereita). Tehtiin myös taas vauhtinoutoja, nyt palautti jo jopa toisella toistolla. Tehtiin myös jäävien erottelua, jossa kokeilin tehä patukan kanssa. Sikka jäi taas niin pahasti kiinni/kierrokset nousi nii pahoin nii vaihdettiin nameihin ku muuten ei tullu mitää. Nameilla toimi hyvin. Loppuun eteenmeno. Kaveri lähtee ku tykinkuula.
Aavan kans tehtiin muutama nouto ja eteenmeno. Ja teki jopa ihan ok mielentilalla

Tänään olkkari treeninä SIkalle eteentuloja, voin sanoo että ei se ratakiskokaa riitä tässäasiassa.
Aavan kanssa tehtiin metallikapulan kanssa pitoja.

Uinnin jälkeinen pakko ottaa-kuva

Paljon kaikkee positiivista

Alotetaan kaikesta kivasta mitä viime viikon loppuviikko on tuonu tullessaan ekaksikin 

A = Yskät on yskitty ja nyt taas jo voidaan mennä minne halutaan (saakelin karenssi....mur..)

B = Hommasin loppu kevääksi  vapaaharjoittelu vuoron Ojankoon, eli ihan oikesti pääsee sisälle treenaan kunnolla

C = Mulle tuli I-HAHilta vistiä että ollaan päästy Aavan kanssa treeni ryhmään, (ja on vielä semmonen päivä että pääsen mukaan suht usein) eli aksa kentät kutsuu Aavalaisen kanssa

Ja jottei elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista nii voisin todeta että huomaa että Aavall rupeaa juoksut tekemään tuloaan (pitäis juosta about kk päästä), nääs jonku verran on ollut laamailu-ilmettä havaittavissa. Mutta että saan tämänki käännettyä positiiviseksi nii päätin että tän kevään/alkukesän aikana tuun strekkaamaan tuon laamailijan nii sitte ei oo enää sitäkään , kuten montaa muutakaa , ongelmaa meijän arjessa. Okei paljastetaan sen verran että tää päätös tuli kyllä hieman ärsyyntyneessä mielentilassa, että se siitä positiivisesta. No, joka tapauksessa sterkkaus on ollu to do-listalla, mutta nytte Sikkaki jo rupee olemaan niin iso että voin pistää toteutukseen.

Sitte jatketaan tätä mun positiivista zen-tilaa. Käytiin tänää epk:n vuorolla taasen Kennelliiton hallilla treenailees. Täytyy myöntää että sielä oli yllättävän paljo porukkaa joten päätin ottaa sen takia kunnon häiriö treenit tytöille. Ekaks touhusin Sikkasen kanssa: tehtiin edelleeeeeeeeen perusasentoja = tarjoo jo yllättävän hyvin ja korjailee jo ittekseen jos on vino. Vasemmalle käännökset on superit, oikeelle pitää vielä treenata (myönnän jää vähemmälle vaikka onki helpompi puoli) . Tehtiin myös jäävien erottelua, eli pyöräytin ympäri ja  asento. Seisomiseen jouduin vielä antaa pienen käsiavun mutta tekniikaltansa hyvää settiä, sama maahanmenojen kanssa. Istumiset oli nopeet ja neki meni hyvällä tekniikalla että eiköhän nuosta jotain saada aikaan . Siis jos mä en ryssi mitää.... Sikka oli kyllä melkoisen super-sessu; vaikka kentällä oli meijän lisäksi 5 koirakkoa nii ei mitää elettäkää muitten suuntaan vaan teki hyvin töitä mulle. Siis mulle. Ei paieistumista , ei ahistumista, ei reaktiivisen koiran jokaikisen asian huomiointia. Wow, on kuulkaa pikkusen hienoo!!! Ainoo mikä oli pikkusen liikaa pienelle malille, kun vieressä treenattiin noutoja. Kahdella ekalla kertaa meinas singota noutokapulan perään, mutta korjasin molemmista ja jälkeen malttoi pysyä paikallaan vaikka kontakti tipahti ja oli vähä semmonen että sinkooko vai ei. Tais olla piikusen liikaa, mutta korkeelta on hyvä alottaa.

Aavan kanssa suunnitelmat meni sen verran uusiksi, ku meitä pyydettiin paikkis kaveriksi (toko-tyylillä). Ja koska itte toimin myös liikkurina nii tein niin että paikkislaisten taakse jäi muut koirat treenaamaan -> testasin kuinka pahasti ahistuu. No kyllähän se ahistui, mutta ei mitenkää super pahasti. Sen jälkee tehtiin seuruuta, ei mitenkää hinkkaamalla vaan että saan sen taas tekemään töitä mulle vaikka oli ahistunu. Täytyy myöntää että yllätyin kuinka hyvällä vireellä neiti teki töitä ja jopa tarjos mulle perusasentoo ja muita temppuja mitä oon opettanu ny pakkasilla  o.O  Eli nyt saan ruveta työstämään niitä liikeitä mikkä ei oo mun vieressä, varsinki niitä missä joutuu irtoamaan.

Ei meitä paukkupakkaset haittaa

Täytyy myöntää että nää kovat pakkaset tuli kyllä hyvään saumaan, koska tytöillä oli tuo kennelyskä. Aava yski neljä päivää, välillä todella raakastikkin: tuntui että nyt tuo koira tukehtuu samalla sekunnilla. Ja yllätyyyyyys, kun Aava lopetti nii Sikka alotti. Onneks Sikalle yskä ei tullu läheskää noin pahana mitä Aavalle. Mutta yski se silti viikon. Ja voin sanoo että pikku-malille tuli naurettua muutamanki kerran ku neiti menetti äänensä oikeen kunnolla. Uskottavuus hieman kärsi :D
Aavan sairastaessa tuli Sikan kans touhuttua paljo kaikenlaista kaksisteen. Ja voin sanoo, että on se niiiin ihana ku ei oo Aavaa: jonku verran tasasempi ja muutenki paaaaaaaljo mukavempi treenikaveri = ei sählää, eikä sähellä ja jopa malttaa kuunnella. Onneks Aava on niin helppo että sen on voinu hyvin jättää yksin . Sikan kans semmosesta ei oo puhettakaa....

Ollaan tehty ny pakkasilla jonki verran olkkaritreeniä. Aavan kaa en oo ku hömpötelly ja opettanu uusia (turhia) temppuja.
     Sikan kaa oon yrittäny pitää jonkulaisen punasen langan, osaksi siinä oon onnistunu: ollaan tehty pitotreeniä noutokapulalla. Pidot onki ihan hyvällä mallilla, mutta ongelmana on että Sikka pitäis kapulasta vaikka mä pidän siitä kiinni samaan aikaan. SIkalle on jotenki itsestään selvyys että jos mä otan jostain kiinni (oli esine mikä tahansa) nii Sikka ei siihen silloon koske. Okei narupallo on tässä asiassa poikkeus. No ku taas pääsee pihalle kunnolla treenaan nii pitää ruveta treenaan sitä liikkeessä vaikka pidänki kiinni. Pienes olkkaris sitä ei viitti tehä.
    Sitte ollaan tehty maahanmenoihin tekniikkaa ja vauhtia. Näihin rupeen olemaan tyytyväinen. Nyt on vaan ongelmana tuo istumisen ja maahan menon erottelu, sillä tuntuu että Sikka heittää arpanoppaa ku teen erottelutreeniä. Ja asiaa ei helpota yhtää, että ku kaveria ei kuuntele vaan arpoo nii eihän se saa palkkaakaan ja Sikkahan on tunnetusti turhautuu hyvin helposti. Meinaa siinä ittelläki palaa päreet. Ja pikku-malilla on sen verran terävyyttä nii nyt oon taaaaaaaaaas muutamaa mustelmaa rikkaampi :D
    Targettia ollaan ruvettu tekemään. Se rupee olemaan ihan hyvällä mallilla: lyhyeltä matkalta se on vähä semmonen niin ja näin; Sikka kerkee miettiä liikaa kaikkee, eikä oo vauhtia ja selvää päämäärää. Kun kymmenestä metristä lähettää nii on huomattavasti parempi: menee lujaa ja määrätietosemmin, Näitä oon palkkaillu paljo pallolla -> toimii.
   Perusasento treeni etenee: Sikka pyörii kyllä hyvin ku pyörin ympäri nii vasemmalle ku oikeellekki. Käyttää superhyvin takapäätään. Edelleen sais paremmin tarjota perusasentoa, mutta eiköhän se sieltä vielä tuu varmuuden myötä :)

Nuo kovat pakkaset ei oo kyllä haitannu tyttöjen menoa millään lailla! Ollaan hyvin tehty tunnin lenkkejä, eikä kumpikaa nostele jalkoja tai mitää.

-28 astetta pakkasta ei haittaa menoa

Tuumasta toimeen

Viimeksi mietin mitä pitäisi tehdä ja kuinka ja koska ja kaikkea.., Nyt onki otettu todellinen startti tähän ehkä-jonkin-verran-tavoiteellisempaan treenaamiseen.

Aloitetaan niistä kuuntelutreeneistä. Alotin sen nääs jo viimeviikolla. Mutta noh... jos ei mitää muuta nii treenikavereilla oli turkasen hauskaa, sillä Aava keksi ja tarjos aivan kaikkea mitä päähän pälkähti. Leikin hypyn, merkin, noudon ja kaukojen i-m-vaihdoilla. Merkin kautta nouto, ja hypyn kautta takasi: ei ongelmaa. Hyppyn jälkeen kaukot , merkki ja luoksari ei ongelmaa. Mutta se hankalin. Mulla oli merkki ja siitä 5 m päässä hyppy samassa linjassa, eli ekaksi merkille ja siitä hyppy. Noh.... merkille meni hienosti, mutta merkiltä taaksepäin hypylle oli tuskaa. Merkillä Aava tarjos kaukoja, merkin noutamista, merkkitoimi targettina, ja yritti jopa 2on-2off mitä ollaan tehty jonku verran. Samoin ollaan tehtyvasemman ja oikean kautta taaksepäin katsomista, ja juu, sitäkitarjottiin. Jouduin antaa tosi vahvat avut että ymmärsi mennä hypylle... Ja kokeileppa ohjata koiraa, ku treenikaverit tirskahtelee ja yrittää olla nauramatta vieressä. Mutta, saatiin seki lopulta menemään.

Sunnuntaina kävin ajamas jäljen Mirkan ja Ixun kanssa. Jälkien vanhetessä tehtiin esineruutu. Huom, kyllä meikän eka, ja vasta nyt... Tehtiin vaan kaista, olisko ollu 10x25m, kolmella esineettä (=vasen etukulma hanska, keskellä villasukka ja oikea takakulma Aavan syömä lenkkari). Aavalla ekana nousi villasukka (eipä yllättäny ja toi hienosti), toisena toi kengän , mutta pudotti sen 2 kertaa matkalle, mutta palautti Aavaksi hyvin. Ja koska nuo etukulmat on vaikeita nii sitä joutui ettimään jonki aikaa, mutta löysi japalautti hienosti. Eli suoraa suomennettuna treeniä noihin edessä oleviin esineisiin. Jäljellä tein vaan janalähetyksiä. Ne vaatii vielä treeniä...

Jälkien jälkeen käytiin Jennyn ja Kiiran kanssa juosuttaan koiria, tai siis uittamassa. Aavaki siis aukasi uintikautensa. Jennyn superhienoja kuvia löytyy : täältä

Tänään ku olin pitämässä omia treenejä nii jatkoin tuota kuunteluhommaa. Nyt Aava oli huomattavasti paremmin kuulolla, eli muut jäivät ilman nauruja. Suurin onhelma oli että kun seisoin hypyn edessä koira perusasennossa ja lähetin noutamaan , nii eipä noutanu. Jonkin verran vahvasti on tuo hypyn edessä seisominen jumiutunut Aavan päähän. No eli huomaa ettei nää pahasta oo yhtää

Vielä muutama kuva uinti reissulta:

Toko-treeniä ja kontakti-ongelmia

Tiistaina käytiin todellisissa pakkas-treeneissä: auton mittari näytti -16 astetta, mutta onneksi tuo pakkanen lauhtui huimaan -13 asteeseen. Yllättävän paljon meitä "hulluja treenaajia" tulikin paikalle. Alotettiin pika-paikkiksista, jonka tein evl-koirien kans: kaikki jonossa kehään, yksitellen alas, käytiin vaan auton takana piilossa ja takasi koirien viereen. Paikkis oli aiva jees: ei ota häiriötä muista kun käsketään alas ja meni pakkasesta huoklimatta nopeesti maahan. Ainoo treenattava asia, on tuo maassa odottaminen, meinas ennakoida nousua ku odoteltiin omaa vuoroa. Omalla vuorolla tehtiin ekaksi liikkeestä maahanmenoa, okei näin jälkikäteen totesin ettei paras idea, mutta maahanmenot oli hitaita, eikä aina suostunut menemään maahan. Eli tehdäänpä paremmalla kelillä. Sen jälkeen koira autoon. Toisella rundilla tehtiin seuruuta häirittynä; liikkuri kulki hyvin lähellä ja käskytti hyvin voimakkaasti: tässä ei  mitään ongelmaa, kontaktit pysyi ja teki hyvällä vireellä töitä. Ainoa missä katsoi muualle ku aiva vieressä tehtiin hyppynoutoa, mutta se annettakoon anteeksi.

Eileen käytiin illalla Talin pk-kentällä vähä leikkimässä. Thetiin muutamat vasemmalle käännökset, hypytin metristä yli edes-takas ja tehtiin varmuutta tuohon A:han. Talin kentällä on kolme harjoitus A:ta (eri kulmilla) ja muutama oikea. Tähän asti ollaan menty Aavan kans vaan noita kahta loivinta, kun Aava on saanu melkoisen ahdistuskohtauksen kun ollaan menty lähelläkkään jyrkempiä. Nyt päästiin jopa harjoitus-esteistä se jyrkin eli enää ei oo pitkä matka normi esteeseen. Testasin jos menis samalla innostuksella, mutta taas ahistus-puhistus-paineistus joten tyydyttiin vaan herkuttelemaan nameilla esteen vieressä.

Nyt kun lähes joka paikka on jäässä, niin on tuo treenaaminen jääny, koska eipä jäiselle alustalle viitti mennä. Ollaan sen takia tehty tavallista enemmän olkkari-treenejä (mitä en harrasta kovinkaan paljoa). Tunnari on sen ansiosta hyvällä mallilla: on rauhallinen, haistelee hyvin. Samoin ollaan taas tehty turhuuksia: Aava osaa katsoa niin vasemman kuin oikean kautta taakseen (toimii samalla venytyksenä), siinä olen huomannut että Aava on paljon kankeampi kattomaan oikealle puolelle, mutta treenataan niin saadaan liikkuvuus paremmaksi :)

Tänään käytiin vielä aksaamassa. Ekaksi pitää hehkuttaa Aavan keppejä!!!! Aivan törkeen hienot!!! Nyt oli vain alussa ja lopussa verkot ja hienosti menee, hitsit oon ylpee. Sitte se ei niin kiva asia.... nuo pirun kontakti esteet. Nytkin oli radalla vain yksi kontakti (A-este), mutta Aava ei voinut mennä 10 metriä lähemmäs (ei mennä edes muita esteitä jokka on kontaktiesteen vieressä). Itse kun menin lähellekki ja pyysin Aavaa, niin juoksi ovensuuhun treenikaverien seläntaakse piiloon. Tästä meinaa tulla iso ongelma.... Jos vain sais rahat kaivettua jostain, niin vois hommata vapaaharjoittelu-hässäkän johonki halliin että saatais mennä aivan rauhassa noita kontakteja.

RotuRace ja jälkeilyä

Viime lauantaina tuli käytyä tyttöjen kanssa aivan uudessa tapahtumassa eli RotuRacessa , jotka järjestettiin Hyvinkään vinttikoiraradalla. Eli ne jotka ihmettelee mikä kumma se on niin selvennetään vähän. Kisassa on neljän hengen (siis koiran) joukkue, jotka täytyy olla samaa rotua, joista joikainen juoksee 80 metriä ja siitä otetaan aika. Joukkueen nopein ja hitain tulos tiputetaan pois ja jäljellejäävien ajat lasketaan yhteen.. Eli eräänlainen viesti, ja totta kai kilpailuhenkeä tarttetaan, sillä eihän sinne häviämään mennä!! Reiluuden vuoksi kilpailusarjoja on viisi: jätit, maxit, medit, minit ja vinttikoirat. Koirilla on mahdollisuus käyttää viehettä juostakseen kuin vinttikoirat konsanaan, mutta kaikkea muutakin saa käyttää hyväkseen; mitä ikinä vaan keksii että koira juoksee lujaa.

Aava juoski Kiiran, Vienan, ja Sonyn kanssa samassa joukkueessa: Hard Candy´s. Aava teki hienon juoksun ja juoksi vähän reiluun seitsemään sekunttiin koko matkan. Ja totta kai maalissa piti se viehe tappaa :) Yhteensä maxi-luokassa oli 29 joukkuetta ja me oltiin sijalla 14. Myönnetään me ei oltu treenattu oikeastaan ollenkaan, joten ensi vuotta varten on tehty loistava treenisuunnitelma, että saadaan parannettua aikaa :). Belgit oli hyvin edustettuna kyseisessä tapahtumassa , sillä meitä oli yhteensä 8 joukkuetta ja melkein kaikki muunoksetkin oli mukana (puuttui vain laket). Belgien malinois-joukkue Malinois keeps you going voitti koko maxi-luokan. Mutta nopeimmasta ajasta vastasi ajalla 6,62 Amerikanbulldoggi. Täytyy myöntää, että yllätyin ittekki kuinka lujaa ne pinkoi kokoonsa nähden (oon nääs pitäny niitä suht kömpelönä rotuna).

Mutta kokemuksena älyttömän siisti: paljon samanhenkistä porukkaa, paaaaljon kivoja koiria ja kaupan päälle vielä pieni kisa. Joten suosittelen kaikille tulemaan ens vuonna. Mä ainaski meen :))

Kuvia löytyy täältä lisää.

Aava oman suorituksensa jälkeen

Meidän loistotiimi sekä maskotti-mali Aruy eli : Aava, Kiira, Sony, Aruy ja Viena

Ollaan tässä käyty ajamassa parit jäljet pienen tauon jälkeen. Aava ajoi molemmat jäljet aiva loistavalla asenteella!! Joten Aavan kannalta pieni tauko teki hyvää. Nipsu ei ollukkaa aiva niin hyvin... Nyt sillä on tapana ajaa jäljet "vähä sinne päin". Pitäisi vain itse vaatia Nipsulta enempi jälkeä ajaessa. Mutta taas tullaan siihen, että kun Nipsu kyllästyy niin se tekee kaiken vain sinne päin. Mutta jos jotain positiivistä niin ilmasut on hyvällä mallilla Nipsun kanssa. Mutta eiköhän se siitä... ehkä :D
   Tokon suhteen ei mitään uutta; nyt ollaan opiskeltu hyppyä. ja Aava "the yksinkertaisuus" tajuaa vain että "mää vaan hypin tän esteen yli koska tää superkivaa ja tästä saa palkkaa" eli nyt pitäisi saada se käsky huomattavasti vahvemmaksi. Eli töitä on vielä paljon edessä.

Alkuviikon kohelluksia

Näin alkuun voisin todeta, että kylläpä Nipsu olikin helppo tapaus pienenä. Nimittäin Aava rupiaa osoittamaan "iki-ihanaa" belgimäistä tuhoamista... kevythäkin etuosa rupeaa olemaan kokonaan syötynä, ohjatun noudon kapuloits kaksi kolmesta on syötynä, listoja on maistettu, kolmet kengännarut oli Aava pistänyt palasiksi, roskis oli levitetty pitkin kämppää (olin vissiin jättänyt vahingossa kaapinoven raollensa) ja Aava oli ottanut treenilaukusta oman lempilelunsa (jota käytetään vain treenatessa) ja nyt se on monena palana roskiksessa. Kaiken lisäksi kun lumetkin suli, niin lenkin jälkeen en ees kerenny kissaa sanoa, niin Aava hyppäsi ensiksi sohvalle ja sen jälkeen sängylle totaalisilla kura-tassuillansa... On se kiva, kun tuo koiruus keksii mulle kaikkea ylimääräistä tekemistä...

Mutta tän viikon treeneihin...
Maanataina käytiin tekemässä hakutreenit Lunan ja sen omistajan Erjan ja Pekan kanssa. Tässä kohtaa voin olla super ylpeä Nipsusta, sillä normaaliin tapaan päästettiin hurpaleet ensin juoksentelemaan, että saadaan enimmät virrat pois koirista. No totta kai sieltä lähti jänis pinkomaan pakoon. Siinä kohtaa ajattelin, että menetetty peli Nipsun kanssa , mutta ei, niin vaan koira tuli luokse ku huusin Nipsua. Ehkä mun parin vuoden toivottomalta tuntunu työ alkaa teettää tulosta. No tämän takia päätin, että teempä Nipsulle vaan esineruutua (pysyy koira paremmin hallinnassa ku haussa, jos tulee jänis vastaan...) hienosti esineet nousivatkin. Tehtiin vielä niin että Erja ja Pekka molemmat veivät esineet mettään meille ettittäväksi. Huomaan usein itte auttavani koiraa ku itte piilottelen esineitä. Joten mukavaa vaihtelua tähänki. Lopuksi otettiin Nipsun kanssa vielä tunnari, mutta se oli liika vaikea. Tehtiin se kokeenomaisena, eli muut pisti kapulat paikoilleen... mutta hyvää reeniä Nipsulle. Aavakin löysi kaikki maalimiehet, joten kukaan ei "kuollut" metsään, toki hommaa vaikeutti pyörivä tuuli.

Tiistaina käytiin treenailemassa tyttöjen kanssa tokoa ja otettiinpä loppuun vielä esineruudutkin lyhyesti. Aavan kanssa opetellaan sivulle siirtymisiä ja opiskeltiin noutoa. Nipsun kanssa jäi tokot taas väliin, koska sen selkä on taas mennyt huonompaan kuntoon :( . Esineruutuunkin Nipsu rupiaa kyllästymään, joten tehtiin siitä motivaatio treeni "etsi namipurkki"-meiningillä. Nipsu on tästä asiasta hankala koulutettava, koska se kyllästyy hyvin helposti asioihin, ja koskaan ei voi tehdä montaa toistoa/samaa treeniä peräkkäin.... no, mielikuvitusta kehiin...
 Mietiskelin tuossa, että ennen uutta vuotta on hankala enää saada aikaa jäsenkorjaajalle Nipsulle, joten sinne asti pitää sinnitellä : /  , toisaalta mietin että jos rupeaisi käyttää Nipsua uimassa säännöllisesti, olisikohan siitä apua?!?

Aavan energisyyden vuoksi sponsoroin tytöille taasen kaikkia uusia hässäköitä (siis lue leluja...) Mulla on ennestään ollu yksi aktovointi pallo (siis vierittäessä tippuu nameja), joka on Nipsun lemppari, niin pitähän mun ostaa Aavalle oma. Toki Nipsuhan omi ne molemmat, eikä Aavaa edes suuremmin kiinnosta koko pallo... Mutta toinen investointi oli Kongin "pyramidi" eli se nousee aina takasin "pystyyn" ja siitä pitää kallistaa tiettyyn suuntaan niin tippuu nami. Tästä tuli Nipsun suosikki. Tästä on jonkin verran kuvamateriialiakin pistän sen videon tännekin kun ehdin :) 

Samassa hötäkässä sponsoroin kosketuskepin, joten nyt alkaa tytöillä kova treeni : D 

Aavan tuhoja.....