You can´t be seriously

Kyllähän mulla kerkes aikaslailla olla terveenä huimat 1,5 viikkoo kun TAAS Sikapossu onnistui telomaan kyntensä. Käytiin eileen kuorituttamassa se ja nyt taas ollaan saikulla. Huoh. Täähän oli sama varvas missä se haavaki oli. Juteltiin lääkärin kanssa nii se veikkas että tuo kynsi oli jo saanu osumaa siinä vaiheessa ku haavaki oli tullu, mutta koska kynsi oli ehjä joten ei oo oikeestaan hatannu elämää. Keskiviikkona käytiin aksatreeneissä ja Sikka taas ei meinannu pyöristää omaa linjaansa ja hyppäs päin siivekettä.  Yllättäen sen takia neiti vähä löi jalkansa. Olin menossa omiin tokotreeneihin vielä illalla nii rupesin kattomaan jalkaa nii koko kynsi heilui ja oli sieltä muutama veritippaki tullu. No eihän se auttanu ku soittaa lekurille. Sen verran ajattelin omaa kukkaroa (ku se muutenkaan ei oo kuihtunu näitten ell käyntien takia) nii en viittiny mennä tosrtaina päivystykseen ku oli pyhäpäivä. Joten käytiin siis eilen. Eli nyt meillä ollaan taas tumppujalka ja hoidetaan ja huolletaan tuota jalkaa. taas. Onneks nyt on kuivemmat kelit, mitä viimeks. Mutta näillä mennään. Onhan tää silti suruhupaisaa!!! Ja on tää kyllä saakelin huonoo tuuria. Toisaalta turhaa sitä jäädä kotiin mököttämään ja itkemään ittensä uneen. Me mennään taas sen mukaan mitä kynsi antaa periksi.

Mutta ollaan me jotain saatu aikaseksiki ku oltiin kunnossa. Mulla oli pari viimestä tiistaita iltavuoro että ei päästy Katin treeneihin joten vaihdettiin vuoroa ja mentiin molemmilla kerroilla keskiviikkoina Maiju Korhosen treeneihin. Molemmilla kerroilla pääsi Sikapossu aksaamaan. Ja taas saa olla tyytyväinen mun pieneen possuseen. Se oikeesti kääntyy ja tekee nii saakelin hyvin töitä. Molemmilla kerroilla tehtiin joihinki paikkoihin testauksia mikä toimii possulla parhaiten. viime viikon radalla eniten ongelmia oli esteillä 4-8 ku testailtiin mikä toimi. mutta saatiin hyvin pätkiä ja kyllä se koiruus vaan kääntyy ku sen pistää kääntymään. Olin tyytyväinen rataan

Keskiviikkona Sikka oli ehkä hieman tavallista vauhdikkaammalla päällä, mutta silti oli hyvin kuulolla. Ensin taisteltiin 4-5 väliä sillä Sikkanen kävi helposti hakemassa ykköshypyn. Mutta ku vaan otin kunnolla haltuun nii onnistuihan se. Keppien jälkeen kokeilin eka saksalaista mutta juu ei. Sen jälkeen tehtiin kutoselle pakkovalssi ja kyllähän se toimi. Olin yllättyny kuinka hyvin Sikanen kesti että juksin noinki paljo edelle että kerkesin ohjata. Ysille tein sylkkärin mikä toimi ihan joka kerta niin täydellisesti .  Hypylle 13 tein takaaleikkauksen , mutta Sikanen ei meinannu lukee sitä millää. Se luki sen kokoajan vastakäännöksenä, vaikka kuinka yritin kääntää jo ennen ku neitti hypäs. Palkan kanssa saatiin sitte onnistumaan. Pitemmälle ei tehtykkään. Pätevä pikku-neiti

Aavan kanssa ollaan otettu projekti nimeltä keinu. Pikku hiljaa ruvetaan saamaan semmonen vauhti mitä haluan, mutta töitä on silti tiedossa. Samoin ollaan tehty kaikenlaista kepeille, mutta ne treenit jatkuu.

Mutta onpas tässä taas sattunu muutaki kivaa, sillä me ollaan Sikasen kans käyty muutaman kerran taas puruissa. Hitsit ku on taas ittellä motivaatioo. Toki vaihdettiin mottu-puolelta pipoilemaan mutta ei haittaa. Ja joo oon sanonu että se on tylsää että on saman kaavan mukaan. Ja edelleen oon sitä mieltä ja oon ristiriidassa siinä suhteessa. Mutta näitten muutamien kertojen perusteella Sikka on kyllä saakelin hyvä ja edistyy ihan jäätävän nopeesti. Vaikka viimesistä puruista on melkein vuosi nii neiti on kasvanu ihan jäätävän määrän siitä mitä se oli. Ja en siis mitenkää ettiny ittelleni minkäälaista paikka mihinkää ryhmään vaan tää tuli vähä tällee salakavalasti: olin menossa kattomaan Heidin ja Pojun treenejä sillä Heidi on treenannu sakemannien rohkeuskokeeseen muutaman muun näyttiksen kanssa. Meillä on ollu jokauan puhetta että mun pitöis mennä kattomaan. No kävimpä kattoos ja samalla Kari vähä leikki Sikan kanssa. sen jälkeen mulle vaan sanottiin koska on seuraavat treenit. Joten nyt pitöis vissiin oikeesti ruveta treenaamaan sitä peltojälkee....

Vihoin ja viimein

Todellaki vihdoin ja viimein kerkeen tännekki jotain päivittelemään. Mutta toisaalta eipä oo kovinkaan suuresti ollu mitään päiviteltävää.... Alotetaan Sikan kynnestä. Se jo parani sangen hyvin, mutta. Arvakkaapa päättiikö Sikka sen runnella uusiksi niinkin yksinkertaisessa paikassa kuin rappuralli. Tai ilmeisesti se oli se. Kynsi hajos sen verran pahasti je keräs nestettä joten oli pakko käydä lekurilla sitä näyttämässä. Noh, siitä ei menny ees viikkookaan ku tällä kertaa käytiin uus reissu eläinlääkärillä. Sillä kertaa ei onneks menty kynnen takia, vaan nyt neiti oli saanu takajalan varpaitten väliin kiitettävän reiän. Haava oli selkeesti tullu tikusta joka oli tehny onkalon. Itse haava oli about 1,5 cm iso ja 2-3 cm syvä, mutta seuraava mutta. siinä oli jäätävän moinen palkeen kieli joten se ei olis ittekseen menny umpeen. Joten taas saatiin mukaan seuraava antibioottikuuri ja kipulääkkeet. Joten yllättäen meijän saikku on jatkunu. Nyt on haava hyvin parantunu, mutta silti varvas missä haavaoikeestaan on hieman paisuksissa, joten seuraan sitä vielä ja jos ei meinaa rauhottumaan niin sitte mennään taas lääkärille.

Mutta mitenkäs treenirintamalla. Sikan kanssa ollaan nyt tehty tokoa sen puitteissa mitä senhetkinen tassu on antanu treenata. Ollaan paljo keskitytty liikkeitten väleihin ja niiden hiljaa oloon. Samalla ollaan ruvettu nostamaan meijän sosiaalista palkkaa koska Sikka on niin paljo pallo-pallo-pallo-pallo, missä mun palkka on- ja sitä myötä turhautuminen - haukkuminen. Eli ollaan opeteltu olemaan hiljaa myös liikkeitten välissä. Meillä oli tuossa seuran tokon valmennusryhmän kanssa Maarit Hellmannin koulutus missä käytiin Sikkasen kanssa. Enempi meillä meni aikaa puhumiseen ku itte treenaamiseen, mutta ihan hyvä niin. Oli puhe juurikin tuosta Sikan turhautumisesta ja hektisyydestä. Puhuttiin siitä kuinka paljon ja mimmosia kokeenomasia treenejä mun pitäis tehä. Maarititn ajatus oli että tuommosen koiran kanssa mieluusti 2, mutta vähintään yks. Toinen selkeesti pidempi eli minimissään teen puoleentoista kertaan luokan liikkeet läpi ja toinen olis selkeesti  lyhyempi missä olis vaan muutamia liikkeitä. Mutta puhuttiin myös siitä että Sikka on sen verran nuori etten sitte vaan pilaa mitää. Kestääkö se sen. Kärsiikö tekniikka.
Mulla on koko kesän joka toinen keskiviikko Antikaisen Tiltulla treenit missä oltiin taas Sikasen kanssa ekaa kertaa viime keskiviikkona. Otin aiheeksi tunnarin ja sen mielentilan. Sikkahan tietää jo sangen hyvin mitä tehään mutta kierrokset on aiva liika korkeella. Oon testannu vähä kaikkee, mutta ne kikat millä oon saanu esin ruudun ja kierron hiljaseksi tai kakejen mielentilan niin ei oo auttanu. Joten todella tarttin apua. Ekaksi kerrottiin mainaattorille missä mielentilassa sen pitää olla ja vasta ku keskittyy hyvin annoin päästä tekemään töitä. tehtiin niin että pistettiin useempi (n. 15) tunnaria isoon ympyrään jonka halkasija oli about 3 m. Sen jälkeen mentiin koira narussa kävelemään tunnareitten ympäri niin että mun ja tunnarien välissä oli 1,5 m, jos Sikka lähti ryykäämään tikuille nii en päästäny. Jos meni rauhallisesti haistellen kepeille nii sai mennä. Käveltiin kerran ympäri ja mentii kauemmas ja siitä lähetys. Jos Sikka nosti jo kierrossa oman nii siitä palkka. Mutta tää lähti toimimaan yllättävän hyvin.
Jonku verran ollaan tehty häiriötreeniä ja niin että joku antaa Sikalle samoja käskyjä ku mitä mä olisin just sanomassa. Sannan kanssa tätä tehtiin viimeks ja oli niin vaikeeta. Huomaa että mulla ja Sannalla on hyvin samanlaiset äänenpainot käskyissä joten sekotti Sikkaa hyvin paljo.  Tänään käytiin muistelemassa ohjattua joka toimi yllättävän hyvin. Joten voittajan liikkeetki rupee olemaan jo jollain lailla kasassa.
Jälkien tallominen on ollu vähä heikolla koska väälillä on tullu räntää ja kaikkee muta pikku-ukoista rakeisiin taivaalta niin en oo viittiny tehä jälkiä. Parit jäljet ollaan tehty joko yksi, Heiin tai Karin kanssa. Mutta yleisesti ottaen nyt otetaan peltojälkikausi ja haetaan jälkiin tarkkuutta, sitte vasta mennään mettään.

Aavan kanssa ollaan tokopuolella opiskeltu oikeen puolen seuruuta sekä erotteluja tullakko vasemmalle vai oikeelle perusasentoon. Eli kuhan on vaan päässy hömppäilemään. Aksa puolella meillä alkas kesän treenikausi eli Kati Immosen treenit. Ainaki näin kerran kokemuksella voin sanoo että tykkään kyllä Katistaki ja Aavan kanssa tullaan varmasti paljo pääsemään eteenpäin :)

Kynnon lyhyt kertaus mitä ollaan tehty. tai oikeestaan mitä ei olla tehty. Mutta nyt ku on saikut takana, okei kisoihin ei päästä varoaikojen takia ku ollaan syöty kipulääkkeitä ja antibioottikuuri, nii nyt pääsee taas treenaamaan :) vihdoin ja viimein. Voin sanoo että kyllä tuohon Sikan tassuihin on kulutettu aikaa ja hermoja