You can´t be seriously

Kyllähän mulla kerkes aikaslailla olla terveenä huimat 1,5 viikkoo kun TAAS Sikapossu onnistui telomaan kyntensä. Käytiin eileen kuorituttamassa se ja nyt taas ollaan saikulla. Huoh. Täähän oli sama varvas missä se haavaki oli. Juteltiin lääkärin kanssa nii se veikkas että tuo kynsi oli jo saanu osumaa siinä vaiheessa ku haavaki oli tullu, mutta koska kynsi oli ehjä joten ei oo oikeestaan hatannu elämää. Keskiviikkona käytiin aksatreeneissä ja Sikka taas ei meinannu pyöristää omaa linjaansa ja hyppäs päin siivekettä.  Yllättäen sen takia neiti vähä löi jalkansa. Olin menossa omiin tokotreeneihin vielä illalla nii rupesin kattomaan jalkaa nii koko kynsi heilui ja oli sieltä muutama veritippaki tullu. No eihän se auttanu ku soittaa lekurille. Sen verran ajattelin omaa kukkaroa (ku se muutenkaan ei oo kuihtunu näitten ell käyntien takia) nii en viittiny mennä tosrtaina päivystykseen ku oli pyhäpäivä. Joten käytiin siis eilen. Eli nyt meillä ollaan taas tumppujalka ja hoidetaan ja huolletaan tuota jalkaa. taas. Onneks nyt on kuivemmat kelit, mitä viimeks. Mutta näillä mennään. Onhan tää silti suruhupaisaa!!! Ja on tää kyllä saakelin huonoo tuuria. Toisaalta turhaa sitä jäädä kotiin mököttämään ja itkemään ittensä uneen. Me mennään taas sen mukaan mitä kynsi antaa periksi.

Mutta ollaan me jotain saatu aikaseksiki ku oltiin kunnossa. Mulla oli pari viimestä tiistaita iltavuoro että ei päästy Katin treeneihin joten vaihdettiin vuoroa ja mentiin molemmilla kerroilla keskiviikkoina Maiju Korhosen treeneihin. Molemmilla kerroilla pääsi Sikapossu aksaamaan. Ja taas saa olla tyytyväinen mun pieneen possuseen. Se oikeesti kääntyy ja tekee nii saakelin hyvin töitä. Molemmilla kerroilla tehtiin joihinki paikkoihin testauksia mikä toimii possulla parhaiten. viime viikon radalla eniten ongelmia oli esteillä 4-8 ku testailtiin mikä toimi. mutta saatiin hyvin pätkiä ja kyllä se koiruus vaan kääntyy ku sen pistää kääntymään. Olin tyytyväinen rataan

Keskiviikkona Sikka oli ehkä hieman tavallista vauhdikkaammalla päällä, mutta silti oli hyvin kuulolla. Ensin taisteltiin 4-5 väliä sillä Sikkanen kävi helposti hakemassa ykköshypyn. Mutta ku vaan otin kunnolla haltuun nii onnistuihan se. Keppien jälkeen kokeilin eka saksalaista mutta juu ei. Sen jälkeen tehtiin kutoselle pakkovalssi ja kyllähän se toimi. Olin yllättyny kuinka hyvin Sikanen kesti että juksin noinki paljo edelle että kerkesin ohjata. Ysille tein sylkkärin mikä toimi ihan joka kerta niin täydellisesti .  Hypylle 13 tein takaaleikkauksen , mutta Sikanen ei meinannu lukee sitä millää. Se luki sen kokoajan vastakäännöksenä, vaikka kuinka yritin kääntää jo ennen ku neitti hypäs. Palkan kanssa saatiin sitte onnistumaan. Pitemmälle ei tehtykkään. Pätevä pikku-neiti

Aavan kanssa ollaan otettu projekti nimeltä keinu. Pikku hiljaa ruvetaan saamaan semmonen vauhti mitä haluan, mutta töitä on silti tiedossa. Samoin ollaan tehty kaikenlaista kepeille, mutta ne treenit jatkuu.

Mutta onpas tässä taas sattunu muutaki kivaa, sillä me ollaan Sikasen kans käyty muutaman kerran taas puruissa. Hitsit ku on taas ittellä motivaatioo. Toki vaihdettiin mottu-puolelta pipoilemaan mutta ei haittaa. Ja joo oon sanonu että se on tylsää että on saman kaavan mukaan. Ja edelleen oon sitä mieltä ja oon ristiriidassa siinä suhteessa. Mutta näitten muutamien kertojen perusteella Sikka on kyllä saakelin hyvä ja edistyy ihan jäätävän nopeesti. Vaikka viimesistä puruista on melkein vuosi nii neiti on kasvanu ihan jäätävän määrän siitä mitä se oli. Ja en siis mitenkää ettiny ittelleni minkäälaista paikka mihinkää ryhmään vaan tää tuli vähä tällee salakavalasti: olin menossa kattomaan Heidin ja Pojun treenejä sillä Heidi on treenannu sakemannien rohkeuskokeeseen muutaman muun näyttiksen kanssa. Meillä on ollu jokauan puhetta että mun pitöis mennä kattomaan. No kävimpä kattoos ja samalla Kari vähä leikki Sikan kanssa. sen jälkeen mulle vaan sanottiin koska on seuraavat treenit. Joten nyt pitöis vissiin oikeesti ruveta treenaamaan sitä peltojälkee....

Kun mikään ei mee putkeen

Niin. Aina ei mee kaikki putkeen. Tää on nyt todisteetu jälleen kerran. Alotetaan Sikasesta. Viime viikon maanantaina mulla oli vapaapäivä ja kävinkin tallomassa aamusta tytöille täysmittasen esineruudun. Molemmat teki yllättävän hyvän ruudun siihen nähden että se oli ensimmäinen tälle kaudelle. No ei siinä mitää. Iltapäivällä oltiin menossa Saijan aksatreeneihin nii yllätys yllätys, Sikanenhan oli täysin komijalkainen.. Aamulla ei ollu yhtää mitää. Aattelin että on vaan venähtäny ja käpäilin, venyttelin ja taivuttelin jalkaa enkä oikeen mitää suurempaa löytäny. Annoin olla muutaman päivän. No eihän se auttanu. Neiti oli eelleen vielä perjantainaki täysin kolmijalkanen nii soitin lääkärille. Maanantaille saatiin aika ortobedille joka tutki sikasen jalan. Murtumia ei onneks löytyny mitä itte epäilin, mutta etujalan uloinmmasta varpaasta oli kynsi murtunu ihan tyvestä, joka oli päässy tulehtumaan ja oli sen takia tulehduttanu koko kynnen. Joten kynsi "kuorittiin" ja jäljelle jätettiin vain ydin. Totta kai pitkä antibioottikuuri ja kipulääkkeet. Eli meillä saikku jatkuu aksan suhteen niin kauan että kynsi on kasvanu takasi. Tokon kanssa voidaan tehdä jotain, mutta rajotetusti. Ollaan me nyt saikun aikana tehty ollari tokoa ja tehty aikas paljo tunnaria ja pelkkää tunnarikapulan pitoa. Sikasella on ongelmana että ei pidä kunnolla tunnaria tai ohjatunnoudon kapulaa. Ne on liian kevyet Sikan mielestä. Mutta ku ottaa pk:n painavamman kapulan ongelma poistuu. Tunnariin tarvitaan vielä rutkasti mielentila treeniä, sillä neiti menee niin vauhdilla aina kapuloille että ne vaan lentelee. Mutta meillähän on aikaa nyt saikun takia :D
Olin tietenki ilmottanu Sikasen nyt pääsiäisenä tokokokeeseen. No eipä päästy. Ja tän varvasepisodin takia meiltä jää myös tokon sm-kisat välistä. Tietyllä tavalla harmittaa, mutta ei vaan mahda mitää.
Voin sanoo, että hitto soikoon tuo varvas vaatii töitä.... se että saan pidettyä sen puhtaana.

Mitäpäs muuta. Noh, jälki kausi on korkattu. Toki jälkimäärillä ei pääse vielä kehumaan. Molemmat tytöt on saanu yhdet mettäjäljet ja Sikaselle kävin tekemäs yhden peltojäljen, nyt saikkuaikana ku se on semmonen mitä voi tehä. Molemmilla huomas että oli taukoa takana ja vauhti oli sitä mukaa. Mollemmilta on toki kaikki kepit noussu. Sikasen peltojäljellä huomas että oli neidillä taas viretaso piiiikkusen liika korkeella, eikä oikeen malttanu mennä rauhas nenä maassa. Suuki oli varmaan puolet matkasta auki. Joten nyt ruvetaan keskittymään siihen.

Aavan kanssa käytiin korkkaamassa kolmoset omissa kisoissa joista tulokseksi saatiin 10 ja hyl x2. Nyt on Aava päässy vähä enempi treenailemaan ku on ollu Sikan puolesta Saijan treeneissä. Mutta ei sielä puolella mitää ihmeellistä. Tokopuolella sen sijaan päätin repästä ja ilmotin Aavan pääsiäisenä yhteen tokokokeeseen. Mulla oli semmonen periaate että jos toimii niii harkitten taas uusiksi että ruvetaan treenaamaan tavotteellisemmin ja voin taas harkita sitä joissain hyvin kaukana olevaa tva-titteliä. tai, jos ei toimi ja paineistuu nii Aavan tokoura olis sitte siinä. Kunnon last chance. Tuomarina oli Pernilla. Toisaalta olin jonki verran toiveikas sillä Aava on noussu hurjasti viimesen puolentoista vuoden aikana ja tekee töitä ihan erilailla. Toki viime tokokokeesta oli melkein 2 vuotta. Noh. kuinka kävi. Paskan vitut. Sanotaan näin että paineistuminen ja ahdistuminen oli vielä hieman pahentunut. eli kyllä mulla oli kehässä taas sama laama joka ei oikeen kyennyt tekemään mitään. Neiti ei vastannu sosiaaliseen palkkaan millään lailla yms. Ainoo missä Aava yllätti oli seuruu, sillä sen jälkeen ku Aava oli päässy "tarkistamaan" kehän ja sen jälkeen teki yllättävän hyvää ja korrektia seuruuta. Mutta taas se meijän peri-ongelma: kaikki missä koira jää tai lähetän nii Aava ei vaan kykene. Eli kyllä se on siinä.

Taas tämmönen pikakertaus mitä ollaan tehty. Ja taas varmaan puolet unohtui. Mutta ei se mitää :)

Sikan varvas tällähetkellä

Sika the tumppujalka

Kolmosluokkalainen ja sairastupa

Viime viikolla lomailtiin joten ei tehty suuremmin mitää. Toki sunnuntaina vietettin molempien tyttöjen kanssa kunnon aksailtapäivä. Mentiin nimittäin Aavan kanssa kisaamaan HSKH:n kisoihin. Tarkotus oli juosta 3 starttia, mutta meille riitti vain yks. Sillä juostiinAavan kans hieno nollarata, sijalla 1. ja saatiin vimppa luva ja menolippu kolmosiin. Hitsit soikoon, nyt vain kattelemaan kisakalenteria ja nokka kohti kolmosia. Harmittaa ettei tullu videolle Aavan rataa. Mutta tuomarina oli Arto LAitinen joka oli tehny aikas kiemuraisen rdan, mutta se sopii meille paremmin. Nääs, itte keskityn rataan huomattavasti paremmin, ja se että en ressannu siitä että pakko saada se vimppa luva nii johan lähti homma luistamaan.

Kisojen jälkeen oli vielä epikset mihin ilmotin Sikkalaisen. Mietin pitkään että mentäisiinkö supermölleihin vetämään putkiralli vai ilmottaisinko mölleihin. Päätin sitte ilmottaa Sikasen mölleihin jo ihan vaan noitten kontaktien takia. Ja kiitettävän hyvin ne toimiki. Otettiin Sikan kans 2 strattia. Ekalla radalta käytiin hakees hylly ja oli kartturiki vähä kujalla ku piti vaihtaa ohjaustyyliä Aavasta Sikkasenn. Toisella radalla oltiin Sikasen kanssa samalla radalla ja tehtiin nolla ja sijotuttiinki toisiksi. Toki huomasin että mä varmistelin ihan törkeen plajo ja saatoin esteille ja putkiin ihan saakelin pitkään, sillä kyllähän tuo mali irtoaa. Sen takia oli paikka paikon myöhässä ja ihan saakelin paljo. Mutta mielentila oli sangen hyvä. Joten kyllä sitä varmaan pitää ruveta kattelemaan myös Sikasen kanssa kisakalenteria.

Sikan epirata jolta haettiin nolla:

Maanantaina oli Saijan treenit mihin mun oli alun perin tarkotus ottaa Aava, mutta minä ku fiksuna tyttönä sunnuntai illalla leikkasin tyttöjen kynnet nii sain tyylikkäästi Aavan varpaasta tulemaan verta. Jaun pohja on niin saakelin pitävä nii sai Aava jäädä ilman treenejä ettei kynsi aukee taas. Joten Sikanen pääsi. Rata oli tällä viikolla hankalampi joten Saija keksi meille vähän helpomman oman radan jolla pieni mali oli sangen pätevällä tuulella.

Mutta nytte mulla on molemmat tytöt saikulla. Hitto soikoon. Alotetaan Aavasta. Oltiin normaalisti tyttöjen kanssa lenkillä mettässä. Tytöt leikki ja paini normaalisti kunnes meni leikki vähä totisemmaksi ja leikistä tuli heikki. Sikka kaatoi Aavan kunnolla. Ku Aava nousi ylös niin ontui vuoron perään jokasta jalkaansa ja kävely oli erittäin hoippuvaa, niin ku olis ollu humalassa tai unilääkeen teho olis loppunu. Käveltiin joku 20 m kunnes Aavalta petti takapää. Mä hieroin aluksi mutta neiti oli niin jäykkä ku vaan olla voi pystyy ja kykenee. No ei auttanu muutaku koira kantoon. Kannoin sitä muutamia satoja metrejä jonka aikana Aava rentoutui kunnolla. Päästin Aavan takas maahan ja neiti käveliki suht normaalisti, toki ei ihan niin rennosti mitä normaalisti mutta käveli ja ravas pois tiehensä. Pelolla Aava hyppäs ojan yli minkä yli mä pääsin vain astumalla (eli kyseessä oli hyvin pieni oja) nii sen jälkeen Aavalta meni taas takapää totaalisesti alta. Neiti yritti nousta seiomaan mutta ei vaan pystyny, ei millää. Taas hieroin ja otin Aavan kantoon ja taas neiti oli sangen jykkänä. Tällä kertaa rentoutui nopeemmin ja laskin sen taas sen jälkeen maahan, ja taas neiti käveli ihan normaalisti. Nyt sytetään muutamat päivät kipulääkkeitä mutta nyt Aava on ollu jo huomattavasti parempi. Itte epäilen jotain hermoperästä tai toisena vaihtoehtona tuli mieleen nivunen. Mutta saa neiti lepäillä tän viikon.
Ja että varmasti pääsisin helpolla nii Sikka teki tiistaina sangen hienon syöksyn joten meillä on tällä hetkellä kolmesta jalasta anturat auki tuon jään takia. Mutta ongelmana on ollu töppöset jokka pysyis tuon malin vauhdissa. Parhaimmaksi on todettu perinteiset lasten kurahanskat. Ne on halvat ja pysyy jaloissa yllättävän hyvin. Teippasin vielä "pohjaosan" joka osuu maahan nii varmasti kestää. Voin suositella kaikille :) Joten nyt parannellaan nämä nii sitte pääsee Sikanen taas treenaamaan.