You can´t be seriously

Kyllähän mulla kerkes aikaslailla olla terveenä huimat 1,5 viikkoo kun TAAS Sikapossu onnistui telomaan kyntensä. Käytiin eileen kuorituttamassa se ja nyt taas ollaan saikulla. Huoh. Täähän oli sama varvas missä se haavaki oli. Juteltiin lääkärin kanssa nii se veikkas että tuo kynsi oli jo saanu osumaa siinä vaiheessa ku haavaki oli tullu, mutta koska kynsi oli ehjä joten ei oo oikeestaan hatannu elämää. Keskiviikkona käytiin aksatreeneissä ja Sikka taas ei meinannu pyöristää omaa linjaansa ja hyppäs päin siivekettä.  Yllättäen sen takia neiti vähä löi jalkansa. Olin menossa omiin tokotreeneihin vielä illalla nii rupesin kattomaan jalkaa nii koko kynsi heilui ja oli sieltä muutama veritippaki tullu. No eihän se auttanu ku soittaa lekurille. Sen verran ajattelin omaa kukkaroa (ku se muutenkaan ei oo kuihtunu näitten ell käyntien takia) nii en viittiny mennä tosrtaina päivystykseen ku oli pyhäpäivä. Joten käytiin siis eilen. Eli nyt meillä ollaan taas tumppujalka ja hoidetaan ja huolletaan tuota jalkaa. taas. Onneks nyt on kuivemmat kelit, mitä viimeks. Mutta näillä mennään. Onhan tää silti suruhupaisaa!!! Ja on tää kyllä saakelin huonoo tuuria. Toisaalta turhaa sitä jäädä kotiin mököttämään ja itkemään ittensä uneen. Me mennään taas sen mukaan mitä kynsi antaa periksi.

Mutta ollaan me jotain saatu aikaseksiki ku oltiin kunnossa. Mulla oli pari viimestä tiistaita iltavuoro että ei päästy Katin treeneihin joten vaihdettiin vuoroa ja mentiin molemmilla kerroilla keskiviikkoina Maiju Korhosen treeneihin. Molemmilla kerroilla pääsi Sikapossu aksaamaan. Ja taas saa olla tyytyväinen mun pieneen possuseen. Se oikeesti kääntyy ja tekee nii saakelin hyvin töitä. Molemmilla kerroilla tehtiin joihinki paikkoihin testauksia mikä toimii possulla parhaiten. viime viikon radalla eniten ongelmia oli esteillä 4-8 ku testailtiin mikä toimi. mutta saatiin hyvin pätkiä ja kyllä se koiruus vaan kääntyy ku sen pistää kääntymään. Olin tyytyväinen rataan

Keskiviikkona Sikka oli ehkä hieman tavallista vauhdikkaammalla päällä, mutta silti oli hyvin kuulolla. Ensin taisteltiin 4-5 väliä sillä Sikkanen kävi helposti hakemassa ykköshypyn. Mutta ku vaan otin kunnolla haltuun nii onnistuihan se. Keppien jälkeen kokeilin eka saksalaista mutta juu ei. Sen jälkeen tehtiin kutoselle pakkovalssi ja kyllähän se toimi. Olin yllättyny kuinka hyvin Sikanen kesti että juksin noinki paljo edelle että kerkesin ohjata. Ysille tein sylkkärin mikä toimi ihan joka kerta niin täydellisesti .  Hypylle 13 tein takaaleikkauksen , mutta Sikanen ei meinannu lukee sitä millää. Se luki sen kokoajan vastakäännöksenä, vaikka kuinka yritin kääntää jo ennen ku neitti hypäs. Palkan kanssa saatiin sitte onnistumaan. Pitemmälle ei tehtykkään. Pätevä pikku-neiti

Aavan kanssa ollaan otettu projekti nimeltä keinu. Pikku hiljaa ruvetaan saamaan semmonen vauhti mitä haluan, mutta töitä on silti tiedossa. Samoin ollaan tehty kaikenlaista kepeille, mutta ne treenit jatkuu.

Mutta onpas tässä taas sattunu muutaki kivaa, sillä me ollaan Sikasen kans käyty muutaman kerran taas puruissa. Hitsit ku on taas ittellä motivaatioo. Toki vaihdettiin mottu-puolelta pipoilemaan mutta ei haittaa. Ja joo oon sanonu että se on tylsää että on saman kaavan mukaan. Ja edelleen oon sitä mieltä ja oon ristiriidassa siinä suhteessa. Mutta näitten muutamien kertojen perusteella Sikka on kyllä saakelin hyvä ja edistyy ihan jäätävän nopeesti. Vaikka viimesistä puruista on melkein vuosi nii neiti on kasvanu ihan jäätävän määrän siitä mitä se oli. Ja en siis mitenkää ettiny ittelleni minkäälaista paikka mihinkää ryhmään vaan tää tuli vähä tällee salakavalasti: olin menossa kattomaan Heidin ja Pojun treenejä sillä Heidi on treenannu sakemannien rohkeuskokeeseen muutaman muun näyttiksen kanssa. Meillä on ollu jokauan puhetta että mun pitöis mennä kattomaan. No kävimpä kattoos ja samalla Kari vähä leikki Sikan kanssa. sen jälkeen mulle vaan sanottiin koska on seuraavat treenit. Joten nyt pitöis vissiin oikeesti ruveta treenaamaan sitä peltojälkee....