Laumaviettiseminaari

Lauantaina kävin kuuntelemassa parin treenikaverin kans Juha Korrin laumaviettiseminaarin Porsoossa. Semma oli jaettu kahteen osaan: muutaman tunnin teoria ja käytännön osuus. Itse teoria osuudesta tykkäsin kovasti, mutta oli hieman pettynyt käytännön osuuteen. Esimerkkikoirakot oli kaikki hyvin alkuvaiheessa tuon laumavietin kanssa, joten heille tehtiin vain perusjuttuja, joita tehdään arkielämässä. Olisin halunnut enempi käytännön esimerkkiä kuinka ujuttaa laumavietin käyttö tottikseen/tokoon oikeen kunnolla. Aavan kanssa meidän suhde on sen verran hyvä ja lauma vietti kantaa yllättävän hyvin, eli nuo alkuvaiheen esimerkit oli meille "turhia".

Yritän tässä nyt sitten tiivistää nätisti kolmen tunnin semman :) pistäkää kommenttiboksiin viestiä jos haluatte selvyyttä/lisää tietoa :) tai jos kerron epäselvästi tai ylipäänsä kommentteja kuinka teillä toimii laumavietti tai yleisesti asiasta :)

Alustusta vieteistä:
- Vietti on sisäsyntyinen asia, eli koira toimii automaattisesti tietyllä tavalla opettamatta sitä
- Koirilla on 5 viettiä: saalis, ravinnonhankinta, puollustus, lauma ja sukupuoli (riista vietti kuuluu saalisviettin, ja paimennus on katkaistua saalisviettiä)
-  Kaikkiin vietteihin kuuluu 4 asiaa: viretila, toiminto, avainärsyke, ja päämäärä
- Miksi hyödynnetään??

•  Koira kokee menestystä kun pääsee viettipäämäärään, jolloin koira toimii myöhemminkin näin
• Vieteillä saadaan aikaan voimaa, nopeutta ja innokkuutta liikkeisiin. 
• Ja yksinkertaisesti me ei osata kouluttaa muuten kuin viettien avustuksella

- Juha Korrin viettiseminaarin tiivistys löytyy täältä (eli enempi asiaa...) jonka kävin kuuntelemas vuosi sitte

Laumavietistä alukuun teoriaa:
- Laumavietin viettipäämäärä: laumassa eläminen hyväksytysti, laumanjohtajan suosioissa. Ärsyke: viettipäämäärän harmonian rikkoutuminen
- Aina aktivoitavissa (eli ei tarvi erillistä viretilaa)
- Laumavietti kulkee meillä aina mukana!! (okei, voitais me otta aina se palloki mukaan, paitsi kokeeseen, kun sielä on myös mukana laumavietti)
- Koiralla on aina syy tehdä töitä laumavietin alaisena (esim. jos on pitkät kisat ja koira väsyksis, niin jossain kohtaa se pallo tai nami ei oo enää niin hohdokas palkka-> arvo laskee, laumavietissä ei, vaikka koira olisi kuinka väsyksissä)
- Myös vietit on tietyssä arvojärjestyksessä ja laumavietti priorisoituu ekaksi, (samoin puollustusvietti) eli karrikoitu esimerkki: jos koira on yksin 2 viikkoa autiolla saarella ilman ruokaa, kun se pääsee pois ja se näkee ruokakipon tai juoksusen nartun (sukupuolivietti) tai jos sitä esim uhkaa joku niin puollustusvietti menee edelle puhtaasti kuin se ruokakippo yms. . Samalla tavoin laumavietti menee kaiken edelle (pyrkii lauman johtajan suosioon)
- Paljon kisaavan koiran kanssa ei voi vain palkata esim pallolla, eli hyvin harvan koiran hermorakenne kestää niin kovaa patouttamista (odottaa palkkaa hullun lailla).
- Samoin kokeissa saattaa tulla lieveilmiöitä (esim. turhautuminen, viretilan huimalasku) jos oma treenaaminen  perustuu liikaa leluun/namiin. Laumavietti "tasoittaa" lieveilmiöitä huomattavassa määrin
- Miksi ei pelkkä laumavietti?

•  Muilla vieteillä saadaan voimaa,  ja tarkkuutta.
•  Samoin muut toimii apuvälineenä (namit ja lelut on huomattavasti helpompia käyttää tekniikkaa tehdessä)

- Jotain negatiivistä??

•   Pirun vaikeeta!!!! Ohjaajan on paljon helpompi opetella itse tekniikkaa (missä pitää vaikka palloa että koira suoristuu seuruussa yms.), kun taas laumavietin käyttäminen tarttee tietyllä tavalla lahjakkuutta, ja sitä on vaikea opetellä , siihen ei ole mitään menetelmää, eikä sitä opita kirjoista!

Ja käytännössä:
- Että sä pystyt hyödyntää laumaviettiä sun on oltava hyvä ja arvostettu lauman johtaja! Se on koko päivä työ (24/7) ja se kulkee jatkuvasti arjessa ja treeneissä mukana (eli ei auta että sä leikit hyvää johtajaa treeneissä sen 20 min päivässä, niin kuin voi tehdä esim kiihkeelle koiralle leikkiä tasaista/rauhallista vaikka itse olsi adhd)
- Johtamisen kanssa kulkee käsi kädessä "koiran kanssa pelaaminen/käsittely/värmääminen" eli kuinka hyvin saat tekemään niin kuin haluat?, kuunteleeko koira sua (kehut, torut) ilman että riehut hyvällä tai huonolla?
- Hyvä johtaja on arvostettu ja auktoritäärinen. Ja sen pystyy luomaan arjen pienillä asioilla
- Toki toisilla ihmisillä on synnynäinen lahjakkuus olla hyvä johtaja ja/tai "pelata/värmätä"  koiran kanssa, toiset joutuu tekemään töitä sen suhteen
- Jos koira tekee väärin älä kilju ja riehu (toista käskyjä miljoonaa kertaa), se vie vain väärään suuntaan
- Laumavietin harjoittaminen pitää aloittaa puhtaasti omasta arjesta!! Oikeastaan mitään arjen asioita ei tartte/pidä opettaa namilla!!!! Oli kyse autoon hyppäämisestä, ovista kulkemisista..... aivan kaikesta, palkkaa kehulla -> vahvistaa laumaviettiä ja johtajuutta. Ja koira palkkaantuu sillä ihan yhtä hyvin (kun ei ees odota namia/palloa),siitä se on "helppo" siirtää tottis/tokokentälle. Ja ohjaajan pitää myös ruveta luottamaan laumavietin "voimaan". On myös omasta rohkeudesta kiinni kuinka nopeaa ujutat laumavietin tottikseen.

Ja treenaaminen:
- Treenaaminen on helppoa: varmaan kaikki meistä on lapsena leikkinyt avaimen piilotusta: kuumenee kuumenee, kylmenee kylmenee. Ihan sama pätee koiran kanssa: kun koira tekee oikein ja niin kuin halutaan kehut sitä (älä riehu) eli saa johtajan hyväksynnän -> lämpenee lämpenee. Kun taas menee väärin niin huomauta (älä taaskaan kilju, riehu) , kylmenee kylmenee -> johtajan epäsuosio, jolloin koiran pitäisi pyrkiä taas johtajan suosioon.
- Aloita tekemällä temppuja (esim. tolpan kiertäminen, ympäri pyörähtäminen, kyljelleen kellahtaminen, vain mielikuvitus on rajana...) ja jätä suosiolla pallo/namit pois niin ettei koira edes näe niitä -> ei edes odota palkkaa. Alussa anna apuja ja omalla äänellä palkaat koiraa ja kerro kun menee oikein (tai jos menee väärin):  lämpenee-kylmenee -leikki. Tarkotus ei oo sheipata, vaan avuilla. Muista kuitenki että koiran on onnistuttava joka kerta 95%:sti että se voi jotain oppia eli se pystyy saavuttamaan menestystä (eli mahdollisimman vähän kylmenee kylmenee). Älä koskaan "astu koiran sormille" ja kehu paljon, niin pysyy tekemisen ilo. Tällälailla treenatessa älä missään nimessä pidä kiirettä, älä hermostu, muuten se vie pohjan!!!!!!!
      Kun tällaiset treenit sujuu hyvin, siirretään kehut myös treenikentille: ennen palkkaa kehut koiraa. Jos tekee vääräin: taas huomautat ja kehut kun menee oikein. Eli ujutat kehuja entistä enemmän ja enemmän treeniin jolloin voit vähentää lelu/namipalkkaa.
 Eli koira ajattelee (varsinkin kokeissa). "tänäänkin se kehuu mua", ei "että tänään ei saakkaa namia/lelua"
   
- Jos (tai siis kun) laumavietti on hyvällä mallilla, koira palkkaantuu jo kehuista ja se lelu/nami on VAIN BONUS
- Alkuun voi olla hankalaa saada koiraa palkkaantumaan kehuilla, sillä se on oppinut/odottaa että se pallo/nami lentää (= klassinen ehdollistuminen), mutta kun se ei enää odota sitä, niin tekee laumavietillä

-Jos et itte usko, niin kokeile palkata koira seuraavat 3kk VAIN pelkällä laumavietillä. Jossain kohtaa se ei enää odota että saa lelua/namia. Ja silti se tekee hyvin töitä!! (älä tee tätä kuitenkaan jos koira vasta opettelee asioita, mutta kisavalmiille kyllä)

Laumaviettiä ei opetata viikossa eikä kahdessa, se vaatii aikaa ja aikaa. Mutta kun vain jaksaa niin kyllä se paljon antaa!


Nykyään ihmisillä on tapana tunkea sitä palloa ja namia koiralle aivan liikaa!!! Joten mietippä onko AINA pakko palkata muulla ku laumavietillä niin arjessa ku treeneissä?? Ja tässä kohtaa kokeileppa miettiä hetki, tekeekö koira töitä SULLE vai namille/lelulle? Ja minkälainen teidän suhde oikeasti on?? Minkälainen johtaja sä ihan oikeasti olet?? Siinäpä onki mietittävää

Ja komentoikaa, kiitos :)

Hyppytekniikkaa

Eileen oltiin Aavalaisen kanssa vain kaksisteen aksaamassa (muilla oli kaikkee muuta). Itte oli juossu hullunlailla töissä, joten aivokapasiteetti ei olis millään pystyny mihhinkää eritoten miettimistä vaativiin ohjauskuvioihin. Näinpä ollen tein Aavan kanssa hyppytekniikkaa: asia jota tulee tehtyä aivan liian vähän!! Oliko tää jopa huimasti meidän kolmas tai neljäs kerta. Ja jopa kuvasinki joten tehdään historiaa ja pistän ekan videon tännekki :)

Mutta joo, eka tehtiin nousevalla sarjalla: vipa ripa 35-40-45-35 ja lopuksi vielä pitenevää sarjaa: vipa rima 7-8-9-10-6 kengän mitan päässä. Normi sarjalla tein 6 mitalla ja korkeus oli 15 cm.

Mutta taas huomataan etten oo mikään tekniikan super-nero: latasin videon Youtubeen niin söihän se pitenevän sarjan hypyt (tai just tais tulla eka hyppy ) joten onpahan ny edes tuo nouseva ikuistettu :)

Tokottelua

Taas huomaa, että kevät on tulossa lujaa vauhtia, sillä aina se toko-innostus nousee melkoisiin sfääreihin ja sitä suunnittelee kokeita ja kaiken maailman koulutuksia. Tai niin mulla ainaski käy. Nyt oon "vaan" kattonu koetarjontaa että mihin menis. Se on eri asia pääseekö kokeeseen. Koulutuspulella mennään ens viikon lauantaina Juha Korrin laumavietti-koulutus/seminaariin ja pääsiäislauantaina mennään FMBB toko-joukkueen järjestämään koulutukseen. Ja muutamaan muuhun koulutukseen olis suunnitteilla mennä.

Keskiviikkona käytiin Lauran ja Tainan kanssa treenaamassa Espoon IKEAn parkkiksella. Tehtiin Aavan kans motivaatioo, liikkeistä jäävien erottelua ja noudon palautuksia. Aavan vireeseen ja ilmeeseen olin hirmu tyytyväinen!! Teki kaikesta häiriöstä huolimatta tosi hienosti töitä. Liikkeistä jäävissä epäilen että kovan tuulen ja liikennemelun takia Aava  ei vain yksinkertaisesti kuullut käskyjä ( kun koira seurasi). Kun itse peruutin ja annoin käskyt niin ei mitään ongelmaa erottelussa. Toki istuminen on meidän heikoin lenkki ja epävarmin. Noudoissa keskityin vain palautusasentoon joka rupeaa olemaan ihan ok, välillä meinaa eteen tullessa olla vino. Enää pitäis saada palautukseen vauhtia.

Torstaina käytiin Jennyn ja Kiiran kanssa tokoilemassa jollain parkkiksella jossain päin Vantaata . Aava teki liikkeistä jääviä, ja tällä kertaa oli istuminen hukassa totaalisesti. Eli se siis treeni-listalle!! Tehtiin myös merkkiä, ja siinäkin oli vikaa: haluan että Aava on suoraan merkin takana, nyt se meinaa jäädä jommalle kummalle puolelle , eli tämäkin treeni-listalle!!

Eileen käytiin taas Jennyn ja Kiran kanssa toisella parkkiksella treenaamassa. Tehtiin muutamat iskunoudot, noudon loppu-osat, ruutua ja kokeenomasena muutama liike. Ruutuun olin super tyytyväinen: ekana ku otin koiran autoon niin meinas karata suoraan ruutuun. Otettiin muutamat PA:t ja lähetin ruutuun ilman näyttämättä, ja sinnehän Aavalainen meni!! Jessss, rupeaa työ teettämään tulosta. Otettiin useempi lähtö, ja keskityttiin vain ruudun paikkaan, eli vauhti oli hidas mutta se tulee myös varmuuden myötä :) noudot oli ihan ok. Ja kokeenomainen, Huoh. Ekana seuruu jossa oli ihan kivasti mukana, vaikka PA:t oli hitaat/ei ollenkaa. Seuraavana liikkeestä maahan-> jäi seisomaan ja sen jälkeen oli epävarma. Suht pitkään leikittyä sain Aavan jonkinäköseen vireeseen ja liikkeestä seisominen -> ihan ok. Eli to do-listalle epäonnistumisten jälkeinen mielentila kokeenomasissa!!

Ja loppuun vielä jatketaan vähäsen " sairaslomalla on liikaa aikaa"-pohdintaa. Ittellä on käyny jo ennemminkin mielessä mutta viime päivinä on tullu ihan aikuusten oikeesti pohdittua, että jos strekkaisin Aavan. Näin totta puhuttaessa oon ajatellu sterkata Aavan joka tapauksessa, joten onkos sillä väliä tekisinkö sen nytte vai 5 vuoden päästä. Toisaalta jos strekkais sen nytte, niin sais treenata ja kisata täysillä koko ajan, ei tarttis miettiä juoksuja ja juoksujen jälkeistä laamailu-masennusta. Ja jos jatketaan faktoja, niin Aavallahan ei kovin hirveesti oo rodulle annettavaa, joten tuskin tuun ikää teettämään pentuja (on se sen verran pehmee, pidättyväinen ja epävarma, että varmasti tältä tellukselta löytyy parempiaki narttuja jalostukseen). Ja vielä lisänä, jos nuo Aavan nirsoilut loppuis (nimimerkillä vihdoin löysin nappulamerkin jota suostuu syömään ja olihan se taas pari viikkoo syömättä). Mutta.... Tulisinko mä sitä joskus katumaan?!?!? Enpä usko,....

Voihan mielentila vol. "liian mones"

Niin. Tuo otsikkohan kertoo jo paljo!!! Valitettavasti.

Mutta näin sairaslomalaisena on liikaa aikaa miettiä tuota koiran etenemistä ja kompastuskiviä. Ja sitä ei tartte kaukaa hakea: mielentila, mielentila, mielentila ja mielentila. Aavahan tekee aivan sairaan hienosti töitä, hienolla vireellä, se osaa teknisesti erittäinkin hyvin JOS mielentila on oikea sekä koiralla että mulla. Tai suoraan sanoen: Aava heijastaa aivan kaiken mun mielentilasta sen omaan, eli jos itte oon vähääkään epävarma, niin niin on Aavaki. Tuo koira huomaa pientäkin pienemmän särön meidän söpössä My litle-ponyen, kukkien, sateenkaarten ja perhosten täyttämässä kuplassa. Ja samassa koirasta tulee epävarma. Joten pitäisi (huomaa konditionaali ;)) pystyä keskittymään tuohon koiraan 210%, vaikka mitä ympärillä tapahtuisi. Mutta ihminen kun oon ja joku perkele on keksiny semmoisen "hieman" ärsyttävän asian kuin alitajunta, niin ei aina meinaa onnistua. Tai ainaki se hankaloittaa huomattavasti asioita.

Tämä tuli taas kahdesti todettua niin lahjakkaasti, että oksat pois:
Toissa viikonloppuna kun oltiin treenaamassa Kennelliiton hallissa, niin treenikaverilla oli puhtaasti huono päivä. Ja tämän takia "räjähti" meille muille hyvinkin mitättömästä asiasta. Tämän "räjähdyksen" jälkeen oli mun vuoro treenata Aava, ja vaikka kuinka nollasin omassa mielessä tilanteen ja keskityin vain Aavaan, niin kyllä se kyti tuola takaraivossa siinä määrin, että treenit meni reisille sillä (yllätys) Aava oli hyvin epävarma , enkä saanut sitä leikkimäänkään kunnolla. En edes sen jälkeen kun kyseinen ihminen lähti treeneistä ennemmin ja jäin Aavan kanssa vain leikkimään.
Toinen hyvä esimerkki tapahtui eileen EPK:n kouluttajien omalla hallivuorolla. Hallilla käy myös 3v malikka-narttu, joka on erittäin kova koira (itte vaikka oon nähny paljon koria, niin näin kovaa ei oo ikinä tullu vastaan. Näpsä on sen takia myös hyvin dominoiva, eikä kunnioita kettään: ei muita ihmisiä, ei edes kunnolla omistajaansa. Joten sen kanssa joudutaan aikas useinkin käyttämään aikas vahvoja otteita). JOoten eipä varmaan yllätä, että Aava on varpaillaan aina jos ollaan yhtä aikaa kentällä. Toki myönnän etten ittekkään luota Näpsään 100%:sti. No eileen ajattelin, että tehdään melkkää motivaatiota, kun Riikka teki Näpsällä pelkän paikkistreenin; menin Aavan kanssa nurkan taakse piiloon ja leikkimään, mutta oli se silti Aava oli hyvin epävarma.

Joten 1 + 1. Mun pitäisi opetella keskittymään vain pelkkään koiraan, enkä saisi reagoida ympärillä tapahtuviin asioihin millään lailla. Voin sanoo, että loppupeleis se on helpommin sanottu ku tehty, varsinki ku muut koirat ei oo ollu läheskää näin herkkiä. Hyviä ideoitakin otetaan mielellään vastaan :)
Pitäisi vissiin mennä julkisille paikoille treenailemaan, jotta voisin opetella keskittymään vain ja ainostaan pelkkään koiraan ja saisin suljettua ympäröivät häiriöt pois.
Ja myönnän, tekniikkaa on n. 150 kertaa helpompi opettaa versus näitä mielentila juttuja.

Mutta ettei menisi ihan synkistelyksi, niin kävin Aavan ja kameran kanssa lenkillä meren rannas, joten muutamat söpöily kuvat :)

Pieni toivon pilkahdus

Töitten ja oman aikataulun takia on tuo treenaaminen jääny taas vähä vähemmälle, valitettavasti. Ja onpa nuo liukkaat kelitki vaikuttanu tuohon omaan treenaamiseen. Joten ollaan lenkkeilty aikas paljon ja pääsi Aavaki ekaa kertaa mukaan hiihtolenkille. Aluksi se ei tienny miten olis pitäny olla ja toimia, sillä sukset ja sauvat oli alkuun melko pelottavat. Yllättävän nopeesti Aavanen hiffas asian ja nautti suuresti ku sai juosta täpöjä vieressä. Joten pitää ruveta ehdottomasti käymään useemmin hiihtämässä. Koralatuja on yllättävänki paljo, mutta ne vaan on niin lyhyitä. Jonku verran ärsyttää hinkata kilsan lenkkiä moneen kertaan. Mutta en valita ku kerran on!!!

Toissa viikonloppuna varattiin taas Kennelliiton halli Klaukkalasta ja käytiin niin lauantaina ku sunnuntaina sielä treenailees. Lauantaina keskityin pääsääntöisesti laumavietillä palkkaamiseen. Hyvin pysyi vire siltikin. Tähän saatiin taas vinkkiä: Aavahan väistää muakin aikas paljon jos yritän koskee siihen treenatessa, joten nyt oon hypyttäny sitä mua vasten ja toimii kivasti. Nyt varmaan moni ajattelee että eihän koira saa hyppiä vaste, mutta paree näin päin ku yrität koskee koiraa joka väistää ja samassa vire laskee. Parhaiten saan vireen pysymään hypyttämällä ja haukuttamalla. Sunnuntaina tehtiin tekniikkaa seuruuseen ja kaukoihin sillä hallissa on isot hyvät peilit. 

Toissa viikon aksavuorolla Aava taas osas yllättää: käytiin eka herkuttelemassa A-esteen vieressä, eikä pienintäkään elettä paineistumista!!! Lopussa käytiin uusiksi ja niin vaan meni A-este ku vanhalta tekijältä. Melkonen voittaja-fiilis. 

Viime lauantaina oli teemana putki-puomi -erottelu. Puomille Aava ei edelleenkään mee mutta tässäki tehtiin jo edistymistä: Aava kiipes jopa kontaktin ylitte, joten kyllä se siitä. Muuten radalla oli takaa leikkauksia jokka meni niiiiiin hienosti. Ja taas totesin että mä oon vaan niin hidas juoksemaan Aavan vauhtiin verrattuna. Ja Aavahan ei jää odottamaan vaan menee niin täysiä ku kintuista pääsee. Molemmilla kerroilla tehtiin myös keppejä: meillä on ollu verkot kepeillä ja nyt jätettiin keskelle kolo, missä ei ollu verkkoja. Ekalla kerralla Aava tuli pois välistä mutta sen jälkeen jatkoi hienosti. Joten eipä tuo aiva mahottomuus enää oo :)

Mitäs muuta..... Talilla ollaan käyty tekees jonku verran tottiksen A-estettä jossa ei oo enää ongelmaa:)