Vitosten keräilyä ja uus porukkä missä treenata

Sen suuremmin ei oo tullu tätäkään päivitettyä ku sen suurempaa ei oo tapahtunu. Kesä tauko loppui kuukausis sitte ja ollaan käyty Sikan kans Anninan treeneissä aksaamassa lähes joka viikkon ku on kerranki työt antanu sen verran periksi. Sikan kans ollaan kyllä menty paljo eteenpäin. Vielä tehtävää on. Nyt odotan innolla sillä syksylle mulla on muutamia treenejä turkuun ja sunnuntaina alkaa Saijan ison radan treenit jokka on kerta kuukauteen jouluun saakka. Eli siis kaikkea kivaa tiedossa sillä saralla :)

 Kisoissa ollaan käyty kahdesti Sikan kanssa Janakkala Openingeissa käytiin sunnuntaina juoksemassa 2 rataa. Eka rata oli Suomalaisen Jarin, josta tehtiin 5, sija 1. Toka rata oli puolalaistuomarin astetta vaikeempi, sieltä 15 ja sija 2. Samoissa kisoissa Aava kävi juoksemassa lauantaina ensin joukkue radan tervu-joukkueessa. Menestystä ei sillä tullu mutta hauskaa oli. Sen jälkeen pääsi Aava juoksemaan vielä 2 starttia joista molemmista hyllyt.

Viime viikonloppuna käytiin Hyvinkäällä juoksemassa Sikan kans 3 starttia tuloksena , joista 2 ekaa rataa oli Luomalan Henrin ja Vika hypäri oli Kaukisen MArkun rata. Ekalta 5, sija 2. Harmittavan lähellä sillä tehtiin keppivirhe (vihreellä taustalla vaaleanvihreä-valsoiset esteet ja just keppien takana oli kaikki ylimääräiset esteet kasassa niin ettei meinannu ittekkää erottaa ekaa keppiä. Kaikille makseille tuli tuosta kohtaa keppivirhe ja ne siirrettiinki sitte pois muille luokille). Tokalta radalta tehtiin hylly , joka meni ihan omaan piikkiin ku valssi oli miljoona vuotta myöhässä ja koira oli jo kerenny lukittemaan seuraavan esteen. Vika hypäri oli sangen mukava ja siltä 5, ja sija 1. Yks perhanan rima alas ku huusin putkeen riman päällä... oma moka. Muuten oli sangen kiva luukutus rata ja etenemäki oli 5,28 eli lujaa mentiin. Ärsyttää vaan itteeettä ollaan viimesistä 7 kisoista joltain radalta käyty hakees se 5. Se on niiiiiin lähellä. Olis jo kiva päästä nousemaanki...

Tokon suhteen ollaan jotain tehty ja kattottukki jo kisakalenteria jos menis sinne voittajaan. Toki just nyt pistin tokon jäähylle ja katton saanko paikan jälkikokeeseen. Jos en nii sitte tiputetaan Sikalta mielentilaa ja hinkataan tokoa, mutta jos saadaan paikka kokeeseen nostattelen ja käyn ampumassa sille. Joten nyt vain sormaet ja varpaat ristiin että saadaan jostain sille paikka kokeeseen. Jälkeä ollaan hinkattu sangen ahkerasti niin pellolla ku mettässä. Oon saanu nostettua SIkan itsevarmuutta kulmissa ja piikeissä. Okei, piikit tarttee vielä paljo harjotusta mutta eteenpäin ollaan menty.

Purujen osalta ei olla treenattu koko kesänä ku 2 treenit. Sen takia totesin tuossa 3 viikkoo sitte että pistän ko lajin kokonaan jäähylle. Harmittaa ku porukka oli mukava, mutta ku aikataulut ei sovi yhteen niinne ei vaan sovi...Edellisessä rymässä ku edellisenä päivänä tuli viesti onko reenejä vai ei, ja koska on eli ajat vaihteli hirveesti. Mun töiden kanssa hyvin vaikeeta totetttaa, tai sitte olit jo sopinu muuta.  Noh, muutamien ihmisten perseelle potkimisen takia käytiin toisen porukan treeneissä viime perjantaina (jossa treenaa muutama kaveri). Olipas kiva saada suora palaute mimmonen koira on, miten se on rakennettu ja mitkä on sen heikkoudet. Porukkaki oli ihan huikee :) oli hauska nähdä kuinka kirjava porukka mukana oli: pari sakemannia, holsku ja hoffi. Päästiin siis porukkaan mukaan ja tää aika sopii meille paremmin. Eli nyt päästää taas treenailemaan :)  Mutta se mitä Sikasta sanottiin nii että onhan se perusmali jolla on vahva saalis. Hallinta on hyvällä malilla, joten nyt vaan vahvistellaan se agre-puoli vahvemmaksi ja sit vaan taivas on rajana. Onhan sillä nykki se agre, mutta ku antaa selkeesti enemmän painetta nii menee korvat luimuun ja silmät kiinni, mutta saalis kantaa niin että pitää kiinni hihasta. Tarkotus olis saada otteen vaan voimistumaan painetta antaessa. Kyllähän tämä maalimies sanoi että kylläsen kanssa vois helposti mennä kokeeseen, mutta c-osassa pisteet jäis 8 alkavaksi tällä hetkellä. Joten nytte tiedossa koppitreenejä ja katotaan kuinka lähtee tuottamaan :) 

Muutama sananen Aavasta. Teen siitä oman postauksen perjantain jälkeen ku päästää spesialisti-lääkärillä käymäään. Moni asia vaan näyttää tällä hetkellä hyvi  heikolta. Mutta palaan asiaan ku saadaan spesialistin lausunto Aavasta.

Aksaaaaaa

Viime viikon lauantaina oli taasen Saijan treenit Lohjalla. Ku näin radan minkä olin saanu etukäteen nii totesin jo suoraa että tästä ei tuu lasta , ei paskaa.... Rata täynnä takaakiertoja ja jotenki sekava rata *syvä huokaus* . Ku mentiin tutustumaan nii Saijaki totes suoraan, että ei oo teijän rata. Vitsailtiinki että Sikka ei varmaan pääse ees 5 estettä pitemmälle. Rimat oli pääsääntösesti 55, muutama 60. Voin sanoo, että en olis ikinä uskonu Sikasta kuinka hyvin se veti. Ihan sairaan makee!! Yhtäkää rimaa ei tullu alas takaakierroissa. Eli ihan oikeesti meijän työ nuitten takaakiertojen rimojen kanssa rupee tuottamaan tulost. Ihan sama fiilis ku olis voittanu lotossa jättipotin :) :)  Muutenki juteltiin Saijan kanssa että nyt on Sikalla asiat loksahtanu paikoilleen. Osakseen voi olla että hallittee nyt vasta kroppansa kunnolla. Ja ipon kautta hallinta on parantunu myös aksakentillä (tulee todella pienillä jo ohjauksiin , ei tartte runtata). Takaakierrota ku mietittiin nii jötetään ne tuplasiivekkeet pois ku ei auta... eli jatketaan edelleen kaheksikkojen hypyttämistä ja wräppejä.
Ja hei, päästiin kuitenki radan loppuun asti. Se on ennemmän ku ne 5 estettä ;)

Kuva Saijan radasta:

Sunnuntaina oli Sikasen kisapäivä Ojangossa. Tuomarina oli Vaasasta Timo Teileri. Taas tultiin kyllä niiiiiiiin ryminällä alas pilvilinnoista *seuraava syvä huokaus* . 3 starttia josta keskimmäinen hypäri. Ekalla radalla kiehui yli ja hyvin pahasti. Eli ihan täys kaaosta kovko homma. Toka huomattavasti parempi, tuntui hieman tahmaselle joten sen takia yks kielto hypyltä ku ei irronnu niinku kuvittelin ja vika rima alas (voisitko ny hemmetti pitää sen suun kiinni ja antaa koiralle hyppyrauha!!! Siksi rima alas). Eli yhteensä 10 vp, sija 7, etenemä kiellosta huolimatta 4.98 (ja vaikka tuntui tahmaselta. Ei liikkunu nii hyvin). Vika rata oliki taas ihan täyttä kaaosta, ja neitillä keitti ylitte aikas huolella. Hitsit ku tietäis koska kiehuu koska ei... sitä ku ei tiiä yhtää. Sikka siis molemmilla radoilla karkas lähdöistä, porsasteli kontakteilla sen minkä kerkee ja muutenki kaveri ei pysyny yhtää lapasessa..

Maanantaina meillä olis ollu puritreenit Kuusjoella Topin kentällä, mutta ne harmittavasti jäi meiltä välistä. Okei, se maanantain keliki oli ihan hirvee. Mutta suurempi syy oli mun selkä, sillä se oli vihotellu jo perjantaista lähtien , mutta viimenen niitti tais olla 2 perättäistä päivää aksan parissa. Eli mä oon vaan maannu maanantain ku muuhun en oikeen kyenny. Tiistaina selkä oli hieman parempi ja käytiinki tekemäs hallilla Sikalle kerran kontaktit läpi. Ja sen jälkee tehtii tunnria. Niin kontaktit ku tunnarin Sikanen teki törkeen hienosti. Aava pääsi tekemään keppikulmia ja vedätyksiä kontakteilla. Vedätin huolella ja heittelin Aavan lempipalloa eli vedin häiriön överiksi. Aavalle se oli äärimmäisen hankala treeni, ja se meniki vähä epävarmaksi. Eli jatketaan että saadan varmuutta ja vauhtia kontakteille.

Keskiviikkona olin molempien kanssa akatemialla Annan treeneissä. Rata oli ihan super kiva!! Sikka oli kyllä tavallista kuumempi ja ei tullu ohjauksiin niin ku normaalisti. Ku neiti rupes väsymään nii sitte mutta Sikaksi tosi kummallinen... Aava taasen oli sangen pätevällä päällä. Jälleen kerran. Toki kerran Aava teilas mut ihan täysin nii että löysin itteni selälteen makaamasta . Voin sanoo että tuo selkä ei siitä ihan tykänny ja toisessa pakarassa on jätti kokonen mustelma :D mut sen jälkee juostiin nollalla läpi :)

Torstaina käytiin Sinin ja Ässän kanssa hallilla tokoilemassa. Me jatkettiin Sikan kans tunnariprojektia. Yllättäen, mutta se edistyy!! Samalla ku saa kaverin nii Sikka pääsi tekemään pitkää paikkista nii että Ässä teki noutoja ja kaikkee muuta (pk-kautta ajatellen). Hyvinhän maligaattori sielä pysyy, eikä elettäkää että löhtis vaikka tehää noutoja tai heitettiin palloja Ässälle.

Tänää otettiin extemporee purut Sikalle. Tehtiin ihan normi tolppatreeni sillä viime treenistä taitaa olla likemmäs 3 viikkoo. Eli mitää uutta ja suurta ei tehty. Vietin vaihtoja yms. Ei Sikka ollu ollenkaa huono, sen huomas vaan että ku viimeks se vähä "vajos" liikaaki saaliille, nii hieman ku on epävarma nii yrittää hyvin vahvasti vajota saaliille, eikä sieltä sitä nosteta ihan helposti enää puollustukselle. Eli nyt vahvistellaan viettiä puollustuksen kautta, ja niin että seuraavaan pariin treeniin ei pääse puremaan ollekkaa.

Täytyy myöntää, että mä ite koin melkosen ahaa-elämyksen viime viikolla Lotan treeneissä Aavan kanssa. Silloonki treenasin molemmat koirat ja tietysti Sikkasen enstseks. Ku oli Aavan vuoro nii huomasin itte että nyt ku Aavasta(kin) on vihdoin ja viimein tullu irtoova ja siihen on löytyny röyhkeyttä hyvin paljo talven aikana (siis Aavaksi, ei siitä Sikanlaista saa koskaa), nii oon huomannu että oon vähä vajonnu Aavanki kanssa tuohon SIkan tyyppiseen ohjaukseen. Sillä viime viikolla Lotta pisti mut juoksemaan valsseja semmosiin paikkoihin mihin en todellakaan olisi itte juossu niitä tekemään. Ihan sama persjättöjen kans. Eli nyt pitää oikeesti ottaa ittee niskasta kiinni ja ruveta juoksemaan kunnolla ja lujaa Aavan kanssa, eikä mennä helpolla Sikka-tyyliin. Sillä niin mä saan Aavaan huomattavsti enemmän vauhtia
Tuossa alla vielä muutama kuva Sikasta sunnuntain kisoista. Tuo eka kuva kertoo Sikasta hyvin paljo ja sen tekemisestä. Jos mä en oo kertomas että kasaa hypylle, eli aina ku SIkalla on vaan mahollisuus/lupa hypätä este pitkänä, nii se todella tarkottaa sitä. Naureskelin ittekseni että muilla kyseisellä esteellä ponnistuspaikka on nätisti metri, maks puoltoista ennen estettä, mutta ei Sikalla. Mutta silti, laskeutumispaikka oli kaikilla koirilla sama, ku kattelin kuvia muista koirista samassa paikassa...

Nollavoitto ja puruja

Rähmäkäpälä näitten säitten takia. Ensin on ollu "kovia" pakkasia joten reenit on jääny vähemmälle. Ja nytte on satanu vettä ja heitti vielä pakkaselle... arrgghhh. Mutta alotetaan hyvistä uutisista. Käytiin Sika-possun kanssa sunnuntaina juoksemassa Lägillä kolme aksastarttia. Tuomarina Kari Jalonen. Eka rata oli agirata. Voin sanoo että ikinä en oo juossu Sikan kanssa noin hienoo rataa!! Olin aijjoos joka paikassa. Ei kalastelua/pelastelua missää kohtaaa, kontaktit oli saakelin hienot. Ja ne linjat <3  Sikaksi törkeen hienot. Kyllä, se kasas hypyille ihan oikeesti. Eli ihan täydellinen rata.  Mutta itte menin ryssimään sen kolmanneks viimesellä esteellä; puomin alla oli putki mihin piti mennä. Seisoin putken edessä nii että Sikanen ei sitä nähny nii käväsi puomilla ku ei tienny minne piti mennä. Eli hylly. Toka rata oli myös agirata. Se ei ollu ihan niin puhdasta menoa mitä ekalla radalla. Yks pyörähdys sinne mahtui. Sillä haettiin Sikan kanssa nollavoitto!! Voin sanoo että molemmilla radoilla sai taas itte pistää töppöstä toisrn eteen sillä etenemät huiteli taas yli viidessä. Tokalla jäi hieman alle pyörähdyksen takia. Vikalle hypärille Sikka palauttiki mut takas maan pinnalle sillä tultiin 7 esteen jälkee pois radalta, koska siinä kohtaa lähti mopo lapasesta... mutta kokonaisuutena 2 hyvää rataa nii saan olla tyytyväinen!!
Unohin viime postauksessa mainita että köytiin sikan kans juoksemas muutama startti KKK:n kisoissa Niinulassa josta haettiin 10 ja 10 sijat 2. Ja 3. Eli suunta on todellaki ylöspäin ja asiat rupee oikeesti loksahtelemaan paikoillren Sikkasen kanssa.

Puruissa kerran köytiin viime viikolla hallilla ja jumpattiin vaan lisää viettiä Sika-Possuseen. Eileen käytiin Talissa reenailemassa. Yllättävän hyvässä kunnossa kenttä oli. Ekana pistettiin Sikanen tolppaan mutta mysteeriksi jäi miks ei ollu millään alueella millään lailla. Otettiin neiti pois tolppaliinasta ja kokeiltiin lähettää piilolle ja tehtiin hallintaa ku se yleensä tuottaa. Nytte ei. Ihan samalla tavalla jossain ihme seka-paska tilassa. Otettiin suunnitelmiin muutos ja tehtiin jotain uutta nii sit rupes neiti pääsemään alueille. Otettiin kokonaisuutena kierrot eli lähetin vitospiilolle ja hallinnan kautta vasta lähetin kutoselle haukkumaan. Eka oli hyvä, sen jälkee rupes Sikanen rikkomaan laumaa ja teki mitä itte halus. Ku lähetin piilolle nii lähti mukamas kohti 3 m ja teki uukkarit ja ampui kutoselle haukkumaan. Täähän toistui kolme kertaa. Ja tietenki, ku Sika varasti nii Kari lisäs vettä myllyyn piilolla että jouduin oikeesti tekemään töitä hallinan suhteen. Mutta saatiin hyviä onnistumisia , eikä neiti possuillu enää. Mutta tuossa rupes hallintaki näkymään, eli oli taas normaali pätevä ittensä piilolla, ja alueetki löytyi sangen helposti. Tauon jälkee otettiin vielä lyhyt tolppareeni, ja sitte löytyi alueet sangen nätisti. Kummallinen aivopieru Sikkaselta...

Aava se vaan on saanu hötsäillä. No on se päässy aksaamaanki mutta suurta ihmeellistä sen kans ei olla tehty. Sen verran että ollaan jatkettu meijän olkkaritreeniprojektia eli ostin semmosen lasten lelun missä on "tolppa" johon pitää pujottaa 5 eri kokosta rengasta. Aavan kanssa ollaan aikas hyvällä mallilla, eli ollaan tehty yhellä renkaalla vasta, mutta meijän osuma% on jo lähes tulkoon 50. Sikalla osuma% on 10 luokkaa. Eli treenit jatkuu!

Pistetään loppuun vielä lyhyt video eilisistä puruista. Mullahan on siis lähes tulkoon akikki reenit kuvattuna ja aina lähetän ne myös Karille. Nyt oli herralla lähteny mopo lapasesta ja editoi ISkasta videon. Eli kyllä, mulla ei oo osaa ei arpaa tähän videoon ;) :D

Ei me kuolleita olla :)

Mulla oli jo montaki luonnosta kirjotettuna mutta mikää niistä ei päässy julkastavaksi asti. Aina jääny kesken ja sitte onki reenit menny niin paljo eteenpäin  ja ja ja ja ....
JOten pientä kertausta mitä kaikkee meille on tapahtunu täs melkee 2 kk aikana: alotetaan siitä että molemmat tytöt kerkes juosta, joka ny ei kovin hirveesti vaikuta mihinkää. Samaan kasaan Sikka onnistui pitää viikon saikun ku meni tölvimään varpaansa. Huomasin jälkiköteen että oli ilmeisesti venäyttäny vasemman takajalan sisimmäisen varpaan. Se oli muutaman päivän turvoksissa, mutta levolla ja tylsillä narulenkeillä meni ohitte.

Toko rintamalla on ollu hyvin hiljasta. Ollaan käyty muutamia yksittäisiä kertoja reenailees. Ihan yhtä hiljasta on ollu myös purupuolella. No varpaan takia tuli taukoa, ja on menny aikataulut pahasti päällekkäin. Mutta tammikuun alkupuolella käytiin Karin kans heittääs yks treeni missä tehtiin uusina juttuina että käskin piilolta haukkumasta viereen, niin ku kokeessa konsanaan. Ja tehtiin pako kokonaan ja mukaan kahtui myös vartiontia.. Sen muistan että Sikka meinas ennakoida vähä kaikkee ja tehtiin myös rutiinien rikkomista: vaihdeltiin haukusta hallintaan, tai pelkkä istu ja siirrätin maalimiehen tai sitte kiinni. Eli kaikkee sekasi. Itse noi piilolla haukusta sivulle tulot oli sangen hyvät. Loppuun otettiin pako. Siinä Sikka ei lähteny ennakoimaan vaikka laitoin maahan ja Kari odotutti aika pitkään ennen ku lähti liikkeelle.
Tällä viikolla käytiin kahdesti heittääs nopeet reenit Sika-Possusen kanssa. Tällä kertaa tehtiin molemmilla kerroilla pöytätreeni. Ekalla kerralla Sikka oli ihan pirhanan hieno!! Oli heti alusta alkaen erityisen aktiivinen ja se haukku!! Hitto ei oo ikinä haukku tullu noin "syvältä". Loppuun tehtiin vielä uutena juttuna sivukuljetuksia. Vaikka tehtiin ekaa kertaa nii ei yhtää mitää ongelmaa. Neiti teki ku vanha tekijä konsanaan. Vartioinnit on aina ollu hyviä, mutta nyt oli vielä entistä painostavampi. Seuraavana päivänä ku käytiin nii ei ollu lähellekkää nii hyvä reeni. Sikka ei millää päästä alueelle, vaan oli saaliilla lähestulkoon koko ajan. Oli muutenki tosi väsyneen olonen, ja meni epävarmaksi tosi nopeesti. Voi olla että edellis päivän treeni vaikutti, mutta ihmeteltiin sitä mistä moinen. Antaa levätä nyt muutaman päivän, ja jos ens viikolla kattois taasen puruja.

Aksapuolella ollaanki oltu sitte super-ahkeria. Päästiin Saijan valmennuksiin nii ollaan käyty niissä nyt pari kertaa. Kerran käytiin Maijun treeneissä Akatemialla. Ja että nää "huipputreenit" ei lopu nii tammikuun puolesvälis oli eka Next Level leiri!
Nextarista sen verran että lauantaina alotettiin Janitan treenillä, jonka aiheena oli kontaktit ja kepit. Sikallahan on molemmat erittäin hyvällä mallilla, joten reenissä ei sen suuremmin ollu mitää ihmeellistä. Asia mikä saatiin opetella/kotiläksyksi: usein ku koira suorittaa kontakteja nii ittellä on vähä semmonen asenne että kattelen kattoon ja pyörittelen peukaloita, ja hölkkäilen vieressä. Eli nyt mun pitäis aina juosta LUJAA sinne paikkaan missä haluan olla seuraavaa ohjausta varte. Janita sanoi, että pitäis ajatella että se kontaktin jälkeinen este olis niiku radan eka este. Minne mä menisin ohjaaman sitä, joten sinne mun pitäis juosta ja sitte vapauttaa koira kontaktilta. Hankalasti selitetty mutta toivottavasti ymmärsitte.
Lauantaina oli vielä Jaakon treenit, jonka aiheena oli ohitukse ja kasaaminen hypyille. Tästä reenistä saatiin paljo kotiläksyja. Ekana tehtiin lepakko-kurssin tyylisesti eli juostiin kentän päästä päähän niin että koira joutui ohitella esteitä (=ohjaajafocus), tässä Sikalla ei ollu mitää ongelmaa. Tokana katottiin koiran kasaamista, tähän saatiin plajo neuvoja kuinka lähen tekemään.Tehtiin jenkkejä, joihin Sikka ei oikeen meinannu tulla. Näitä ollaan tehty jonku verran nytte kotona ja ne on jnku verran menny eteenpäin, mutta töitä on niitten suhteen vielä paljo tehtävänä. Vikana oli kaks hyppyä ja putki, niin että hypyt oli suoralla linjalla putkea kohti, koira tuli hypyt mutta enne ku päästit putkeen sun piti pyöräyttää koira ittes ympäri 360 astetta. Ilman vauhtia me ollaan näitä tehty ja Sikka tuleeki nätisti, mutta ku tuli vauhtia nii sitte se karkaski putkeen muutmia kertoja. Näitä ei olla kereetty tekemään joten nää menee nyt kyllä reeniin.
Sunnuntaina oli Timon ja Tuulian treenie, mutta valitettavasti Tuulia oli koko viikonlopun mahataudissa joten Timo veti meille molemmat reenit. Molemmissa reeneissä tehtiin perusohjauksia: valsseja, tehtiin serppentiiniä, välistävetoja, puolivalsseja. Näissä Sikka oli sangen pätevä. Toisaalta helppoja reenejä noin estehakuselle koiralle ku lukee rataa niin hyvin. Se mitä Timo sanoi, että Sikalla ku on niin hyvä estefocus nii sitte ku saa luukuttaa nii anna mennä se kyllä juoksee (mä en), mutta ku tulee enempi pyöritystä ja hankalempia ohjauksia nii mun pitää olla vielä enemmän koiralle tukena ohjauksessa. Eli periaatteessa mun pitää tehdä ohjaus huolellisesti loppuun saakka, eikä lähtee rynnimään seuraavaan ohjaukseen.

Sen verran vielä ollaan käyty Turussa, että OMD-kouluttajilla oli omat koulutuspäivät . Heille kuului siihen kuului myös "tarkistusharjoitus" eli kouluttaja piti reenin jolla kullakin oli oma aihe. Halusivat muita rtuja ku bortsuja joten käytiin Sikkasen kanssa juoksemassa yks (ilmanen) treeni. Meille kouluttajaksi tuli jenkeistä (muistaakseni Etelä-Califormiasta) Rebecca Trift ja aiheena oli puolivalssit. No totta kai treeni oli englanniksi, mutta eipä tuo ahitannu. Mutta reeni oli sangen toisaalta helppo ja Sikka teki töitä hyvin, vähä meinas lähtee välillä mopo lapasesta. Enemmän ongelmia oli itse Rebecalla. Hänellä ei ollu kokemusta noin kiihkeistä jaj pitkälaukkaista koirista jokka tarttee paljon tilaa ja ohjausten pitää olla niin hiton aikasin. Hän meinas olla hieman helisemässä ku ei oikein osannnu sanoa että miten ja kuinka.  Kouluttajana aivan ihana persoona ja varmasti oikein pätevä, mutta ei meille. Hön tulikin sanomaan mulle reenin lopksi että kiitos ja anteeksi, että ei olu häneltä paras treeni sillä ei oo koskaa ollu tollasta koiraa treenattavana. No mutta tulipahan reenattua...

Lyhysti kerrottuna näin meillä :) jos mä nyt kerkeisin kirjotella tänne vähä useemmin ;)
Loppuun vielä muutama kuva ku tuli piiiiiitkästä aikaa ulkoilutettua kameraa. Mutta saanko mä tehä Sikalle jonku korvien pienennys leikkauksen ku ne on nii jätit . Usein osa korvista jää ulkopuolelle kuvista :D

Löysäilyn jatkoa ja nollatreenejä

Tosiaan otsikkokin kertoo jo paljo. Meillä töissä on ollu viimeset pari viikkoa melkosia horror-viikkoja, joten sen myötä on tytötki saanu mennä kevyemmin. Myös kelit on vaikuttanu ku kentät on ollu kelien takia sangen huonossa kunnossa.
Toissa viikolla ei ollu ollenkaa puruja ku tiistaina satoi sitä lunta, joten Kari joutui olla pitkän päivän töissä. Kävin ite vaan tekemässä lyhyet tokot omalla hallilla. Sikan kanssa keskityttiin mielentilaan ja rauhottumiseen, ku se meinaa olla hallilla aikas liian korkee. Aavan kanssa keskityttiin oikeen puolen seuruuseen.
Viime keskiviikkona joka paikka oli nii lumessa nii tehtiin vaan yhellä parkkiksella tunnaritreeniä. Sikan kanssa ku on taas tovi vierähtäny ku näitä on tehty ja sen näki. Meni liian vauhdilla kapuloille ja käytti suussa muutamaa kapulaa (yleensä oman kapulan viereisiä) ennen ku otti oman. Selkeesti ei malttanu tarkentaa mikä on se oikee vaan otti ku sai vähän hajua. Joten näissä pitää palata Tiltun antamiin neuvoihin eli paaaaaaaaljo kapuloita rinkiin , koiralle naru ja sit ku ei ryykää nii pääsee kapuloille. Eli mielentilaa
Loppu viikolla ei oikeestaa tehty mitää treeniä. Ainoostaa jatkettiin meijän olkkarihömppäilyjä temppujen merkeissä.

Viime viikon maanantaina käytiin isolla porukalla ; Iina ja Sinna, Sanna, Poppi ja Hevi, Noora ja Jippi, Claudia, Kipinä ja Flamma, Tuulikki, Kimi ja Naava hallilla tekemässä nollatreenit agilityssä. Ihan ei meidän radasta tullu nollatreenin tyylistä rataa mistä jäis hyvä mieli. Ekakierros tehtiin kisanomaisena eli hyllyllä sai jatkaa loppuun, mutta treenaamaan ei saanu jäädä, tokalla sai treenata. Sikalla oli liikaa virtaa, joten neiti tuli sylikyydillä pois. Tokalla rundilla oli parempi. Aavan kans eka kierros meni pipariksi, tokalla kierroksella tehtiin 5 ku toka vimppa rima tuli alas. Aavalta kummallinen rima, sillä selkee edestäpäin oleva hyppy.

Tiistai ja keskiviikko meni tytöillä vaan viettäen vapaapäivää, mun töitten takia. Torstaille olin ostanu Aavalle Juhan treenit akatemialle. Voin sanoo että rata oli melkonen. Paljo kohia joissa jouduit väkisin runtata koiran takaakiertoon. Mutta myös rata missä et todellakaa voinu jäädä odottelemaan vaan oli IHAN PAKKO juosta ja liikkua. Eli siinä suhteessa äärimmäisen hyvä treeni meille. Asia minkä kanssa takuttiin oli tuo keppien jälkeinen elämä ( rata alla). Tein hyvin vahvan päällejuoksun kepeille minkä Aava kest yllättävän hyvin, mutta ongelmaksi meinas tulla tuo este nro 6. Juhan mukaan se olis pitäny juosta niin että este jää ittelle vasemmalle puolelle, työntää koira takaakiertoon ja siitä persjättö. Mutta vaikka kuinka yritit nii en pystyny tekemään persjättöä, sillä olisin ollu täysin Aavan lauskeutumispaikassa. joten tein wiskin ja runttasin väkisin seiskan takaakiertoon. Ei ehkä kaikkista parhain mahdollinen mutta saatiin onnistumaan. Myös jonku verran jouduttiin hinkata 15-17 väliä, sillä vaikka näin näyttää helpolta nii oli yllättävän vaikea rytmittää.

Perjantaina käytiin heittääs nopeet treenit Karin kans ennen ku lähin ajelemaan kohti pohjammaata. Sikkaa läheteltiin piilolle hallinnasta. Sika-possu taas loisti ja teki hyvin töitä. Musta otti häiriöö ku kävelin Sikan taakse piilolle ja aina vilkas muutamia kertoja mua. Uskon että tuo vilkuilu saadaan jo muutamas treenis pois.

Joulu vietettiin vaan syöden ja nauttien joulusta. Tytöt pääsi kunnon mettälenkeille ja saivat nauttia olostansa Ilmajoella. Sielä satoikin mukavasti lunta. Jokseenki närästi tulla takas tänne etelään vesisateeseen.

Messari oli ja meni

Monelle messari on näyttelykauden kohokohta. Mulle ei. Eikä löydy kovin hirveesti innostusta maksaa saakelin kalliita ilmomaksujakaan. Toki, eipä mulla olis koiraakaa ku Aava on kalju ja Sikka.. noh Sikka on Sikka. Ittellä messari menä tänä vuonna Pompalla töisä eli takkeja myyden. Täytyy myöntää että sangen hauskaa ja erilaista hommaa verrattaen omaan työhöni. Oli hauska höpötellä koira-ihmisten kanssa, ja samassa moni koira sai uuden takin ittellensä. Sen verran oli aikaa että tulihan tuo messualue kierrettyä lävitte. Joudun myöntää, että olin kyllä jotenki pettyny tämänvuotiseen.  Mitää suuria "messutarjouksia" ei oikeestaan ollu... Edellisinä vuosina on aina ollu Best Friendillä että pussiin sai kerätä niin paljo erilaisia luita ku sai ja sillä oli oma hinta. Nyt ei ollu. Sen verran tulishoppailtua että mukaan lähti kasa Dentastxejä , sekä Sikkaa varte naru-pantahässäkkä aksakisoija varten. Eli semmonen fleecenaru mikä Berralla, mutta mukana se selkeesti paksumpi "köysi" eli uskon kestävän retuutusta paremmin ku Berran naru. Mutta se erityinen syy miks tuon narusysteemin ostin nii siinö samassa oli puolikurkkari panta. Eli nyt on hyvin panta ja naru samassa kasassa :)

Muuten on tytöt saanu viettää vähä kevyempää viikkoa. Tiistaina käytiin normisti puruissa, joissa Sikka oli super tuulella. Tehtiin vähä hallintaa ja tehtiin SIkan ensimmäinen pako ever. Hyvin tuli keskelle hihaa ja vastusti hyvin. Otettiin siitä muutamat iirotukset ja takas kiinni , irti ja takas kiinni. Irrotukset oli ihan sairaan hyvät kerralla hienosti irti ja jäi vartioimaan hyvin painostavasti. Haukkuvaa vartiointia Sikalle ei tuu, mutta ei se haittaa. Sehän riittää että se on painostava silti.
Oli vissiin ottanu sen verran toisen takajalan uloin varvas että iltapäivästä ontui jonku verran jalkaa. Joten Sikka sai viettää tiistain ja keskiviikon vapaata. Tiistaina kävin Aavan kanssa viettääs illasta laatuaikaa ja menin mun vieressä olevaan puistoon , missä on fresbeegolfrata. Sielä on paljo puita nii käytiin tekemäs puitten ympäri vähä aksaohjauksia: sylkkäreitä, poikkareita ja vippauksia. Talloin vielä Aavalle esineruudun jonne vein molemmat hanskat. tai itseasiassa otettiin kolme kertaa eli vein kolme kertaa molemmat hanskat ku eipä ollu sillä hetkellä muita esineitä mukana. Mutta Aava teki hienosti töitä ja pistin hanskat hankaliin paikkoihin eli joutui oikeesti tekemään töitä. Aava oli muutenki ihan liekeissä ku pääsi vaan hommiin.

Torstaina käytiin Sinin ja Ässän, sekä Katrin ja Unon kanssa treenailemassa tokoa. Sikan kanssa en suuremmin tehny mitää ihmeellistä sillä otin tietosesti varovasti tuon jalan takia. Eihän siinä sinänsä enää mitää ollu, Neiti teki sangen hyvässä vireessä töitä. Aavaki se pääsi jotain höntsäämään.

Perjantaina kerkesin messarin jälkeen vielä aksatreeneihin. Ryhmästä oli yks pois joten otin molemmat tytöt mukaan. Aiheena oli keppikulmat. Molemmat teki hienoja keppikulmia. Sikan kanssa jouduttiin hieman vääntää putki-puomi-erottelussa. Muuten. Itte keskityin Aavan kans omaan etenenmiseen, sillä edelleen jään usein beibisittaamaan, siinä yllättäen hyvin onnistuenki.

Lanataista sai tytöt taas vapaapäivän ku vietin päivän messarissa. Illalla olin sen verran poikki että käytiin heittääs vaan lyhyt lenkki. Sunnuntaiki meni siinä samassa löysäillessä.

Tänään aamusta kävin aksaamassa molempien kanssa. Sikan kanssa tehtiin vanhoja kotiläksyjä jokka on ollu to do-listalla jo tovin. Eli tehtiin alla olevasta radasta 6-13 väliä. Sikalla erityis paino esteen 10 jarrutreenissä, ja Aavan kanssa oli että merkkaan esteen ja lähen etenemään. Harmittaa ku ei tullu videoitua treenejä. Sikan jarrut oli sangen hyvällä mallilla ja Aavan kans mä ihan oikeesti lähin liikkeelle. Loppuun molemmille "naksuttelin kontakteja", vaikka ei mulla naksutinta ollukkaa ;) Aavaan oon saanu paljo vauhtia kontakteille noihin alastuloihin, eli mun treenit rupee tuottamaan tulosta. Ja muutenki kontaktit on paljo varmemmat.

Tokot tokokentillä ja aksat aksakentillä. Piste.

Käytiin viime lauantaina Sikan kans kokeessa. Noh ei siinä paljoo jälkipolville kerrottavaa jääny ku neiti oli ihan joissain sfääreissä. Toki omat odotuksetkaan ei ollu kovin korkeella. Joten alotetaan alusta. Pari päivää ennen koetta saatiin taas ruutu ihan hajalle: edelleen jäi etureunaan niin että etujalat on ruudun ulkopuolella. Jos korjasin käskyllä nii tuli huutaen mun työ, ja uudella yrittämällä ihan sama. Ainoa tapa millä sain sen ruudun takaosaan niin ku haluan oli joko näyttönä tai targetilla. Joka kerta ku en tehny jompaa kumpaa nii taas oli neiti etureunassa. Eli sen suhteen en ollu kovinkaan luottavainen. Toinen asia mikä masensi, nii kahden tuomarin koe muutuikin yhden tuomarin kokeeksi, eli tuomarina toimikin mun huonoksi onneksi Pirkko Bellaoui. Tiesin jo etukäteen että Sikan seuruu on aivan liian tiivistä Pirkon makuun. JOten voikokaan tuossa kohtaa olla kovin suuret odotukset.... Koe oli Ojangossa. Mehän ollaan käyty paljon aksaamassa Ojangossa joten ku mentiinkään kisapaikalle, nii Sikka oli ihan täysin aksamoodissa. Pian pääääääseeeeeee juoksemaaaaaaaaan !!! Otin neidin kehän laidalle rauhottumaan mutta aksamoodi oli aika vahvana. Sain kuitenki vähä Sikan rauhottumaan, mutta oli kaukana siitä tokomoodista missä se on ollu. Itse koe tehtiin kahdessa erässä. Näin lyhennetysti koe nii eihän se sinne ruutun menny, muutenki oli niin vietereillä, painoi ja haukkui. Eli ei mitenkään hehkeesti menny. Mutta KOSKA aina pitää jotain positiivista llöytää, nii kaukot pikkä on ollu meille iso kompastuskivi vireen takia onnistui. Vireestä huolimatta. Tulokseksi saatiin III-tulos, pisteitä en muista tähän väliin. Pirkkoki totes että oli kierrokset hieman korkeella, ja sille on  p a k k o  tehä jotain, teknisesti koira osaa, mutta tuo vire on suurin ongelma. Mä sain plajon kehuja siitä kuinka ohjaan koiraa vaikka vire on jossain ihan jäätävissä sfääreissä.

Maanantaina käytiin Sinin ja Ässän ja Hannan ja Tikon kanssa tokoilemassa kimpassa. Tein muutaman ruudun ja ihan sama ongelma. Toki saatiin loppuun muutama ihan hyväki ruutu lopuksi. Tehtiin myös voittajan ohjattua liikkuroituna sillä jäävän jälkeen ennen ku anna käskyn nii Sikka on ollu hyvin kiihkeä ku ootus nousee. Joten odoteltiin että rauhottuu odottamaan ja sen jälkeen pääsi vasta noutamaan. Tehtiin myös yllättäen mielentila juttuja seuruuseen ja siihen rauhoittumiseen. Possulle oli hyvin vaikeeta.

Tiistaina käytiin puruissa normaaliin tapaan. Sikalle tehtiin 2 kierrosta. Ekalla tehtiin nopeita vietin vaihtoja. Hienosti vaihtoi viettiä. Tokalla kierroksella tehtiin hallintaa: seuruuta, siitä löysille haukkumaan ja suoraa haukusta seuruuseen. Ne oli Sikalle hyvin vaikeita. Muutenki Kari antoi Sikalle ärsykkeitä, hyvin kesti. Jonku verran meinas mennä Sikalla yliyrittämiseksi, ja sen takia edisti jonku verran. Mutta pikku hiljaa se edistyy.

Eileen oli kouluttajien aksatreenit Akatemialla. Taas keitti Sikapossulla hieman yli. Pieni malinois meni hyvin pahasti mun ohjauksesta läpi että oksat pois. Muutenki kierrokset oli taas niin korkeella ettei aksastakaan meinannu tulla mitää. Sen osaksi pistän sen piikkiin, että olin ennen Sikan treenejä Hannan ja Tikon kanssa hallilla aksaamassa. Aava pääsi tekemään kontaktisulkeisia. Aavan jäähkä - ja Sikan verkkalenkillä SIkka jo näytti siltä, että hitto ku mä en päässy. Joten uskon sen jo nostaneen kierroksia siitä. Mutta tulipahan myös aksan suhteen taas karu paluu maan pinnalle tuon mielentilan kanssa.

Tänään käytiin Heidin ja Särmän kanssa tekemässä kokeenomanen treeni Agimestassa. Tuli kyllä hyvään saumaan. Mutta tämän päivän treeni meni ihan samalla tavalla mitä lauantai. Ihan jäätävn kovassa vireessä, taas ruutuu ei löytäny, ei kuunnellu jäävissä yhtää. Jouduin häätää sen kokonaan pois pariin kertaan että otetaan uusiksi ja tiputtais kierroksia. Jokseenki rupes turhuttamaan... Kokeenomasen jälkeen tein ittekseni ku aikaa oli. Silloon ku Sikka selkeesti tiesi saavansa palkan nii teki hiljaa , ja korrektisti vaikka vire oli liian korkee tokoiluun. Mutta se toimi. Eli mitä tästä opin??!!?? Nyt ruvetaan työstämään tuota palkkaamattomuutta!! Miten en vielä tiiä
Yks asia minkä oon ny törmänny tuon viretilan kans on nuo hallintatreenit, sillä siinä Sikka joutuu erittäin kovassa vireessä seuraamaan (kuten pitääki) nii jo muutamassa treenissä juuri tuo mielentila on siirtyny jokaikiseen asiaan. Ja nyt ollaan hieman ristiriidassa, sillä jos puruja tehdään1-2 kertaa viikkoon ja muina päivinä yritetään tasata tuota viretilaa. Hankala tilanne, mutta kattotaan mitä saadaan aikaseksi. Nyt tää asia menee mietintä myssyyn kuinka mä lähen purkamaan tätä, sillä tekniikka on kohdallaan, muu ei sitte ookkaa...

Löysille ajoa ja kisamotivaation ettimistä

Arggghhh ku nää viikot vaan menee. Tuntuu että mitää ei oikee saa aikaseksi. Toki pikkujoukukausi alkas jo töissä joten sielä saa kuluttaa aikaansa hyvinki paljo. Joten senkin takia on tytöt ollu vähä vähemmällä reenillä.

Purut on oikeestaan ainoot missä ollaan käyty normaalisti viikottain kahdesti. Siinä ollaan menty taas harppaus eteenpäin! Viimesessä parissa treeneissä on ajettu Sikka löysille haukkumaan. Etäisyys molariin on hyvä ja turvallinen, nii koiran ku maalimiehenki kannalta. Ja kestää jo maalimiehen liikettä vaihtamatta viettiä saaliille. Tiistaina ekaa kertaa saatettiin Sikka piilolle haukkumaan. Hyvin silti pikkuneiti haukkui löysillä. Vielä ku oppis itte luottamaan tuohon koiraan että päästää ne narut löysille. Se on vaan ittelle hankalaa :)  . Ollaan nyt myös tehty enempi ja enempi hallintaa. Välillä onnistuu, mutta Sikka rikkoo kyllä hyvin paljo laumaa ja on menos vaan haukkumaan maalimiehelle. Se on toisaalta hyvä asia, mutta tietää vaan enempi töitä mulle. Mutta Kariki jo totes että alkukeväästä pitäis kuulemma pitäis mennä tekemään ipo1. O-ou... onneks siihen on vielä aikaa.

Aksassa en oo kereenny käydä viikkotreeneissä saati sitte, että itte kävisin treenaamassa. Oikee harmittaaki ku ei oo päässy tekemään kotiläksyjä. Joten pitääpä nyt kyllä ryhdistäytyä... sen verran että kävin täs molempien kans juoksemas 3 starttia. Aava oli nii possu ku olla ja voi. Ei ottanu kontakteja ja meni läpi mun ohjauksesta. Ja vielä kaikilla kolmella radalla. Oli hyvin lähellä ettei Aavasta tullu lapasia. Sen verran hirveet radat tai radan pätkät ku tultiin kesken p
ois että en todellakaa kehtaa julkasta... Tänää omissa treeneissä Aavalla oli moodi. Se vaan huutaa, eikä kuuntele yhden yhtää. Ittelläki paloi käpy. Ihan kiva että se ei oo enää mikää lapanen, mutta tuo tommonen, nii kiristyy hermpo samantien.
Sikan kanssa kisoissa yllätttäen oli taas tuomariharjottelija. Ja ei kovin suurta vilkasua tarttenu ratoihin ku huomas että kyseinen harjottrlija oli minikoiraohjaaja. Oli linjat just semmosia. Maksin kanssa joten niin jäätävää. Joten eipä niistäkää radoista kovin paljoo jälkipolville kerrottavaa, kun yritit vaan saada jollain lailla siedettäviä linjoja.
 Aattelin pitää nytte molemmille aksasta pientä kilpailutaukoo ja ettiä omaa motivaatioo ku se meinaa olla vähä hukassa tuon kisaamisen suhteen.

Tokon suhteen mennään melkosta vuoristorataa. Nyt ku ollaan treenattu puruja ahkerammin nii Sikasen kierrokset senku vaan nousee ja nousee, ja välillä joutuu toden teolla tekemään töitä että saan sen ees vähä tiputtamaan kierroksia että tekeminen olis mukamas hillittyä ja hallittua tokoa. Välillä neiti pystyy tiputtamaan hienosti kierrokset ja olemaan ihan oikeesti tokokoira mutta välillä joutuu kyllä taas omat hermot , sinnikkyys ja rauhallisuus todenteolla koetukselle. Nyt ilmosin Sikan taaski kokeeseen, joten katotaan kuinka käy...
Aavan kanssa ollaan hömppäilty ja tehty rallyn liikkeitä. Jotrn kaipa se pitäis ilmota kokeeseen. Ollaan nyt kunnolla ruvettu treenaamaan oikeen puolen seuruuta joka rupee pikku hiljaa edistymään. Töitä on vielä kyllä tehtävä sen eteen.

Suunnitelmissa on ollu jo monesti köydä vielä ajamassa jälkiä mutta tuota vettä on tullu nytte enemmän ku laki sallii. Ja on nii mettät ku pellotki melkosia järviä. keskiviikkona kuitenki kövin tekees jäljet molemmille; Sikalle pellolle ja Aavalle mettään. Sikan jäljen kanssa ollaan otettu pikkusen taaksepäin ja keskitytään puhtaasti jälkeen ja tarkkuuteen.
Aavalle talloin hieman alle 600 m pitkän , 4 keppiä, vanheni melkein 2 tuntia. Jana oli n. 15 m. Yhdessä kohtaa oli paljo harhoja ja Aava joutui toden teolla tekemään töitä että pysyi jäljellä mutta se pydyi. Tarkisteli kyllä , mutta sr sallittakoon.  Kaikki kepit nousi nätisti ja muuten perinteinen Aavamainen hyvä jälki.  Jos nyt ryhdistäytyis taas tämänki suhteen jos vaan märkyys ja kelit sallii :)

Muutama Jussin ottama kuva puruista :

*syvä huokaus*

Taas on aikaa vierähtäny, enkä oo tänne kereenny päivittämään mitää... Tuntuu että käyn vaan nukkumas kotona ja taas mennään.

Mutta otetaan lyhyttä kertausta mitä ollaan saatu aikaseksi.
Tokossa poden jonkinnäköstä motivaation puutetta. Sillä nyt oon keskittyny tuohon Sikan mielentilaan hyvin vahvasti (se että erotellaan pk-moodi toko-moodista) ja ääntelyyn. Saakelin pillipiipari ku meinaa välillä tulla vahvana, välillä ei ihan niin vahvana.  Ittellä on hyvin ristiriitainen fiilis mitä mä nyt lähden sen kanssa tekemään. Ollaan myös Tiltun treeneissä pureuduttu asiaan, mutta itte en ihan oo samoilla linjoilla. Koska Tiltun mielestä meidän ongelmat johtuvat siitä kuinka Sikka leikkii. Koska Sikallahan on tapa ku se saa elun nii se tuo sen AINA saman tien mulle ja hyppää mua vaste ja mälvää lelua siinä että voitko ottaa kiinni. Tiltun mielestä juuri tämä mälväys aihauttaa stressiä. En allekirjota tätä. Viime keskiviikkona jatkettiin tuota ääni ongelmaa ja Tiltu sanoin että mun pitäis joka-ikinen liike räjäyttää atomeiksi eli pilkkoa mahdollisimman pieniin osiin ja vahvistaa kaikkia että ne tehdään hiljaa, ja siitä lähtee ketjuttamaan liikkeiksi. Toisaalta joo. Mutta se ääni tulee tietyissä liikkeissä nii pitää panostaa niihin ja liikkeittein väleihin. Puhuttiin myös siitä paljonko mun kannattaa tehäkokeenomasia treenejä. Maarit sanoi että mun pitäis tehä niitä hyvin paljo, nyt Tiltu sanoi että mulla on teknisesti äärettömän taitava koira, joten ei todellakaan kannata tehä. Eli hyvin ristiriitaista. Nyt pitäis vaan itte päättää. Mutta ne on kouluttajien neuvoja, ja näin se menee. Itte sä keräät kouluttajilta ne parhaimmat ja teille sopivimmat neuvot .

Jälkipuolella oon nytte ryhdistäytyny ja ollaan käyty ajaas jälkiä aika monta. Nyt on taas Sikan keppimotivaatio nostettu ja kepit on noussu ny viimesen kk ajalta 100% . Ollaan nyt myös panostettu janoihin ja siihen että nostaa jäljen, eikä lähe takajäljelle. Jos on nostanu takajäljen, nii oon pistäny koiran suoraan autoon. Johan on ruvennu olemaan tarkka kumpaan suuntaan lähtee ajamaan. JÄljet on ollu hyvin vaihtelevia, ollaan tehty parit pitkät jäljet (toinen oli 1,2 km ja toinen 1,6 km), muutamat jäätävät ryteikköjäljen ja pari helppoo suoraviivaista  ja yks sik-sak jälki, yhet peltojäljet. Myös kulmat on parantunu ja nyt näkee entistä selvemmin koska koira on jäljellä, ja koska ei. Eli sangen hyvällä mallilla. Toki tänään kävin piiiiitkästä aikaa tekemässä nurtsijäljet yhteen puistoon molemmille tytöille. ja vielä paikka missä käydään usein tottistelemassa/tokoilemassa. Oli molemmilla tytöillä hankalaa: Sikalla eka 100 m 600 metrin jäljestä oli ihan kaaottista mutta sitte ajoi äärettömän nätisti ja tarkasti jäljen loppuun. Aavalla kävi toisin päin: alku oli eritoten hyvää mutta lopussa ku matkaa oli enää n. 40 m niineiti kadotti jäljen eikä nostanu millää. Ei sitte ihan oikeesti millää. Katteli vaan ympärillensä ja oli niinku oltais oltu piknikillä. Joten vein puhtaasti Aavan pois jäljeltä ja totesin että antaa olla...
 Aattelin vielä testata jos kävis kokeilemassa kokeessa vielä syksylle, jos saa vaan paikan kokeeseen.
Juurin sen takia ollaan nyt taasen myös ruvettu treenailemaan tottiksia vähä aktiivisemmin: ollaan tehty esteitä ja niitten vinoja tuonteja ja eteenmenoa . Välillä saa hinkata välillä toimii ku unelma...
Kaveri treenas myös nytte bh-kokeeseen nii käytiin tekemäs hänen kanssaa kokeenomanen treeni. Pääsi Sikka tekemään koko bh:n palkattomana. Vireeseen olin supertyytyväinen , ja teki saakelin hienosti koko homman. Teki kyllä myös äärettömän hyvää Sikkaselle ja osakseen myös mulle.

Puruissa ollaan tehty nytte muutamat koppitreenit. Hitto mimmonen ero oli parin treenin välillä!!! Ihan huikee. Tehdään näitä nytte vielä muutamia treenejä ja sitte taasen mennään kentälle. Nyt vasta ymmärtää kuinka toisaalta helppo treeni mutta vaikutus koiraan suuri. Ja kuinka paljo se helpottaa koiraa. Tiiän että tätäki blogia lukee moni ihminen joka ei tiiä koko treenistä mitää nii selvennetään hieman: eli koira pistetään pimeeseen koppiin/huoneeseen takaseinään kiinni lyhyessä liinassa. Maalimien käy kurkkaamassa ovesta , jolloin pyrkimys on että joko tulee kohti tai edes antaa jonkin näköisen äänen. Siitä vahvistetaan eli ovi pistetään kiinni. Mutta ärsykkeitä ei saa antaa, jolloin koiran pitää itse keksiä kuinka pääse tilanteesta pois. Hyvin nopeesti koira oppii että kun vain haukkuu ja tulee kohti ku ovi avataan nii uhka lähtee pois. Ekalla kerralla Sikkaki teki kaiken maailman sijaistoimintaa eli haisteli maata ja pyöri ympyrää ku väkkärä, mutta toisella kierroksella rupes samantien tarjomaan oikeaa asiaa. Eli suoraan suomennettuna koira pistetään puhtaasti pois omalta mukavuusalueeltaan ja se joutuu tekemään itse itsestään itsevarman ( puollustaa itteensä). Eli avataan puollustus puoli koiralta. Ja äärimmäisen hyvää koiran itsetunnon nostatusta. Tietenki koko treeni mennään koiran ehdoilla. Nyt toisella kertaa Kariki snaoi että Sikalla oli jo ihan hurjana ja hampaat vaan loisti ja oli sitä mieltä, että tänne ei sitte saatana tulla. Eli kahessa treenissä siitä pyörimisestä päästy tähän. Tää on myös siitä jännä treeni, että tässä näkee ihan oikeesti mimmonen sen koiran pääkoppa on todella. Sikalla aina ku ovi pistetään kiinni, neiti hiljenee ihan samantien. Ei kuulu ääntäkään. Tietää että on pääkoppa kunnossa. Tuos on muutamat koirat jokka jää kitisemään/ulvomaan ja yks jäi haukkumaan epävarmuutta. Mutta mitä enempi on treenejä alla nii sitä nopeemmin nekin kaverit rupee kopissa hiljenemään. Sekin on jännä nähdä kuinka hyvin koirat palautuu ku ne käy hakemassa kopista pois. Ja meilläki porukassa on noita täysin saali-koiria, on 2-viettinen ja muita eli hyvin erilaisia koiria. Hauska treenejä näin vierestä katsojana ku itte ei tartte tehä yhtikkäs mitää. Olis kyllä kiva vaan tietää mitä tuola koiran päässä vaan liikkuu treenin aikana.

Aksassa ollaan Sikkasen kanssa käyty muutamissa kisoissa, mutta eipä sieltä oo kovinkaan hirveesti oo kotia kerrottavaa tullu, eli hylly-rivi jatkukoon. (ja siksi vain Sikan kanssa oon kisannu että mun vapaapäivät on osunu aina niin että lähellä on just niinä päivinä ollu vaan ykkösten kisoja). Treeneissä on Sikan kanssa kulkenu eritoten hyvin. ollaan tehty asioita mihin en olis puolivuotta sitte uskonu kykeneväni. Eli treenit sujuu mallikkaasti mutta kisoissa mulla onki ongelma. Toissa kisoissa huomasin että mä saan jotenki sen jäätävän kiireen ittelleni ja sen myötä moi asia kusee. Nyt olis Sikan kanssa tarkutus vaan kisata niin että mä saan itte pidettyä itteni zen-tilassa enkä kiirehdi ja ajattele sitä mun henkistä kiirettä. Tää vaatii vielä pirusti töitä, mutta eiköhän se siitä.

JOtain poikkeavaaki ollaan päästy tekemään. Tytöt nimittäin pääsi Pompan uuden malliston kuvauksiin mallin hommiin. Kuvaajana oli Pätysen Jukka. Oli kyllä sangen hauskaa hommaa ja tytötki tykkäs. Ja se että niin helppoa ku koirat toimii ku ajatus. Saa taas olla niin ylpee mun tytöistä. Nyt vaan ootellaan että mallisto julkastaa ja meki saadaan sitte kuvat ittellemme :)

Leireilyä ja aksakisoja

Mulla on tänään mun kesäloman toisen osan vimppa päivä. Täytyy myöntää, että kalenteri oli kyllä niin täynnä kaikkee että eipä ollu lomasta kovinkaan hirveesti tietoo.
Alotettiin loma 30.7 aksakisoilla Janakkalassa Aavan kanssa. Hitto ku silloon oli lämmin. Ja Jankkin ulkokentät ku on sielä hiekkakuopalla, mihin ei tuule. Eka rata oli huono ja tultiinki pois kesken radan. Olin itte ihan veltto paska, ja niin oli Aavaki. Toiselle radalle skarpattiin, mutta ei se siltikää ollu mitää parasta Aavaa. Kaks ekaa rataa oli agiratoja, joista molemmilta radoilta hyppäs kontakteja vähä sieltä ja täältä. Arrggh. Vikalle radalle joka oli hypäri sain kerättyä itteni ja tehtiinki hyvää rata kolmenneksi vikalle hypylle saakka. Siinä saksalaisessa Aavalle tuli ihan  j ä ä t ä v ä  arviointi virhe ja hyppäs ihan riman päälle, joten hyl sieltä. Harmittaa!! Se olis muuten ollu ainoa nolla siltä radalta.

Aavan rata:

Viikon aikana käytiin purutreeneissä, aksaamassa ja kaikkee muuta. En rupee sen enempää avaamaan treenejä. Mutta viikon odotus päättyi perjantaina, silloon alkas tokoleiri Hartolassa, Kunkkulan koirakeskuksessa. Kouluttajina leirillä oli Antikaisen Tiltu ja Angelica Leiman, tutummin Ansu. Leiri alkoi siis perjantaina iltana Tiltun luennolla tokokoiran kouluttuksesta ja taitojen ylläpitämisestä. Lauantaina omat treenit alkoi heti aamusta omalla vapaatreenillä porukassa. Sen jälkeen oli Tiltulle oma treeni. Lauantain aiheena Tiltulla mulla oli seuruu ja sen mielentila. Itse seuruussa ei oo kovinkaan mitään ongelmaa, mutta mielentilassa on. Samalla mietittiin meijän alkurutiineja nimenomaisesti tokoon, ja sitä mitenkä saisin Sikan erottomaan tokomoodin pk-tottismoodista. Enempi meillä meni aikaa höpöttelyyn, ku mietittiin mikä toimii, mikä ei. Mutta tähän asti oon pistäny Sikan maahan ja muutama nami nenän eteen, käskyllä saa ottaa. Tällä tyylillä tuun jatkamaan. Mutta mietittiin sitä seuruuta. Tiltu ehdotti että kun Sikka tulee aina perusasentoon automaattisesti ja on skarppina, että jättäisin kaikki sivu- ja seuraakäskyt pois. Testattin tätä ja hyvinhän se toimi. Eikä Sikka nostanu kierroksia (tekee sitä aina ku sanon jonku käskyn). Tiltu perusteli sitä sillä, että Sikka on aina kartalla mitä tehään. Ja se on koira jonka on pakko tietää mitä tehään, joten voin hyvin jättää käskyjä pois niin paljo ku mahollista. Tiltu myös ehdotti että jos on tarpeen nii voisin opettaa jonku muun käskyn kun tuo sivu- jolla ei olisi niin suuri merkitysmielentilan kanssa. Koska sillä käskyllä sikka nousee. Mutta tuo uus käsky olis vaan pieni muistutus. Käytiin myös pikasesti läpi meijän kiertoa sillä siinä tulee ääntä. Tiltu sanoi, että Sikka kyllä tekee sen hyvin, mutta pitäisi saada enemmän sislätöä siihen menoon tötsälle. Nyt tehtiin kiertoja muutamalla pysäytyksellä niin että pysäytin palkkasin namilla kädestä ja siitä lähetin kiertämään. Teki hiljaa. Tiltu sanoi että välillä voi pysäytyksestä pistää suoraa kiertämään , ja välillä palkkaa ja sitte kierto. Itse pysähdykset oli kyllä hyvät (tein seisomisia ja maahanmenoja).
Sunnuntaina Tiltun kanssa pureuduttiin meijän  noutohin. Ensin tehtiin erilaisia noutokapulasta luopumisia, koska se on ainoa keino onneen. Lopuksi palkaksi pääsi noutamaan. Itse nouto oli sangen hyvä , eikä siinä ollu mitään sanomista. Edes Tiltulla.  Koska aikaa jäi, otin aiheeksi vielä voittajan ohjatun. Ogelmana on ne kapuloittin viennit ja seuruu. Nyt palkkailin pelkästä viennistä kontaktista, sillä jää niihin jumiin. Siihen ei oikeen auta ku vaan tehdä niitä. sitä tehtiin omana. Toisena osana oli se seuruu, sillä kapuloita kohti seuruu oli hirveetä. ja on edelleen. Se että sanon Sikalle, nii ei auta,joten Tiltu sanoi että aina ku kontakti tippuu ja ei oo korrekti nii koira samantien istumaan ja itse meen muutaman metrin päähän odottamaan. Ku koira on taas siinä aktiivinen mua kohtaan niin sitte tuun koiran viereen ja jatketaan matkaa. Tää lähti toimimaan yllättävän hyvin.
Ansun kanssa katottiin meijän eteentuloja, mutta niihin ei saatu oikeestaa mitään uutta. ja oon vähä skeptinen sen ideoihin. Tai oikeestaa tiiän jo että ne ei toimi.
Mutta näin kaiken kaikkiaan mahtava leiri, ihan loistavassa seurassa. Niin parhautta.

Maanantaina otettiin illasta auton nokka kohti Kotkaa. Käytiin nimittäin Sikkasen kanssa juoksemas iltapuhteena 3 aksarataa. Sielä tuomarina oli Pertti Siimes. Täytyy myöntää, että ykkösten radoiksi oli hankalat radat. Ja mistä lähtien ykkösillä on vaikeita putki-aa -erotteluja?!?  Eka hypäri oli melkosta kaaosta. 2 vimppaa agirataa oliki sangen hyviä. Toisella radalla koitui kohtaloksi väärä putkenpää, muuten puhdas rata. Viimesellä radalla näkyi jo väsy molemmissa. Mutta siihen nähden hyvä rata tehtiin vaikka hyllytettiin.

Tiistaina ja keskiviikkona käytiin purutreeneissä. Sikka oli edellis viikosta selkiytynyt huimasti vietin vaihdoissa. Ihan ku eri koira. Keskiviikon purujen jälkeen ajettiin suoraa Jaanan ihmenäppien käpelöitäväksi, koska olin varannut molemmille käsittelyajat. Sikka oli yllättävän hyvässä kuosissa. Siihen nähden että en oo käyttäny sitä missää varvasonnettomuuksien jälkeen (eka Jaana oli lomalla ja sitte Sikka juoksi ja vielä Jaana oli uudestaan lomalla). Etupäässä ei ollu yhtää mitää, niskassa pientä kireyttä, mikä johtuu puruista. Ainoo oikeen jumi-jumi oli löytyi vasemmasta kyljestä, joka vaikutti niin etu- kuin takareiteen ja nivuseen. Aukes silti sangen hyvin. Ja Sikan perinteinen jumipaikka. häntä. Muuten ei yhtää mitää. Aava oliki enemmän jumissa. Koko koiran etuosa puoleenselkään asti ihan jumissa. Pahin oli niska, mihin oli tullu oikeen kunnon jumipaukura. Aikas kauan Jaana teki töitä, että saatiin niska auki. Myös lantio oli jumissa, mutta se lähti helposti aukeamaan. Toinen melkopaha jumi oli molemmat sisäreidet ja sieltä oikeestaa kaikki mikä vaan mahan alla on , nivusista mahan alle. Jaana ihmettelikin että Aavalla ei oo ollu virtsankarkailua, koska oli niin pahasti jumissa. On kuulemma hyvn yleistä jos on noin jumissa.

Vielä muutama kuva tokoleiriltä. Kuvat: Sanna Piironen

Sikan ohjattu

Ja joku väittää että toko on vakavaa ;)

Kapulasta luopumistreeniä

Kuvaa kuvan perään

Tällä kertaa pelkkiä kuveja. Meikäläinen osti uuden kameran ja tänää treeneihin otin sen mukaan. Vielä vähä hakemista mutta eiköhän se siitä. Mutta muutama kuva tän päivän treeneistä:
Eikä varmaankaan tartte sanoa että Sikka oli taasen ihan super <3

You can´t be seriously

Kyllähän mulla kerkes aikaslailla olla terveenä huimat 1,5 viikkoo kun TAAS Sikapossu onnistui telomaan kyntensä. Käytiin eileen kuorituttamassa se ja nyt taas ollaan saikulla. Huoh. Täähän oli sama varvas missä se haavaki oli. Juteltiin lääkärin kanssa nii se veikkas että tuo kynsi oli jo saanu osumaa siinä vaiheessa ku haavaki oli tullu, mutta koska kynsi oli ehjä joten ei oo oikeestaan hatannu elämää. Keskiviikkona käytiin aksatreeneissä ja Sikka taas ei meinannu pyöristää omaa linjaansa ja hyppäs päin siivekettä.  Yllättäen sen takia neiti vähä löi jalkansa. Olin menossa omiin tokotreeneihin vielä illalla nii rupesin kattomaan jalkaa nii koko kynsi heilui ja oli sieltä muutama veritippaki tullu. No eihän se auttanu ku soittaa lekurille. Sen verran ajattelin omaa kukkaroa (ku se muutenkaan ei oo kuihtunu näitten ell käyntien takia) nii en viittiny mennä tosrtaina päivystykseen ku oli pyhäpäivä. Joten käytiin siis eilen. Eli nyt meillä ollaan taas tumppujalka ja hoidetaan ja huolletaan tuota jalkaa. taas. Onneks nyt on kuivemmat kelit, mitä viimeks. Mutta näillä mennään. Onhan tää silti suruhupaisaa!!! Ja on tää kyllä saakelin huonoo tuuria. Toisaalta turhaa sitä jäädä kotiin mököttämään ja itkemään ittensä uneen. Me mennään taas sen mukaan mitä kynsi antaa periksi.

Mutta ollaan me jotain saatu aikaseksiki ku oltiin kunnossa. Mulla oli pari viimestä tiistaita iltavuoro että ei päästy Katin treeneihin joten vaihdettiin vuoroa ja mentiin molemmilla kerroilla keskiviikkoina Maiju Korhosen treeneihin. Molemmilla kerroilla pääsi Sikapossu aksaamaan. Ja taas saa olla tyytyväinen mun pieneen possuseen. Se oikeesti kääntyy ja tekee nii saakelin hyvin töitä. Molemmilla kerroilla tehtiin joihinki paikkoihin testauksia mikä toimii possulla parhaiten. viime viikon radalla eniten ongelmia oli esteillä 4-8 ku testailtiin mikä toimi. mutta saatiin hyvin pätkiä ja kyllä se koiruus vaan kääntyy ku sen pistää kääntymään. Olin tyytyväinen rataan

Keskiviikkona Sikka oli ehkä hieman tavallista vauhdikkaammalla päällä, mutta silti oli hyvin kuulolla. Ensin taisteltiin 4-5 väliä sillä Sikkanen kävi helposti hakemassa ykköshypyn. Mutta ku vaan otin kunnolla haltuun nii onnistuihan se. Keppien jälkeen kokeilin eka saksalaista mutta juu ei. Sen jälkeen tehtiin kutoselle pakkovalssi ja kyllähän se toimi. Olin yllättyny kuinka hyvin Sikanen kesti että juksin noinki paljo edelle että kerkesin ohjata. Ysille tein sylkkärin mikä toimi ihan joka kerta niin täydellisesti .  Hypylle 13 tein takaaleikkauksen , mutta Sikanen ei meinannu lukee sitä millää. Se luki sen kokoajan vastakäännöksenä, vaikka kuinka yritin kääntää jo ennen ku neitti hypäs. Palkan kanssa saatiin sitte onnistumaan. Pitemmälle ei tehtykkään. Pätevä pikku-neiti

Aavan kanssa ollaan otettu projekti nimeltä keinu. Pikku hiljaa ruvetaan saamaan semmonen vauhti mitä haluan, mutta töitä on silti tiedossa. Samoin ollaan tehty kaikenlaista kepeille, mutta ne treenit jatkuu.

Mutta onpas tässä taas sattunu muutaki kivaa, sillä me ollaan Sikasen kans käyty muutaman kerran taas puruissa. Hitsit ku on taas ittellä motivaatioo. Toki vaihdettiin mottu-puolelta pipoilemaan mutta ei haittaa. Ja joo oon sanonu että se on tylsää että on saman kaavan mukaan. Ja edelleen oon sitä mieltä ja oon ristiriidassa siinä suhteessa. Mutta näitten muutamien kertojen perusteella Sikka on kyllä saakelin hyvä ja edistyy ihan jäätävän nopeesti. Vaikka viimesistä puruista on melkein vuosi nii neiti on kasvanu ihan jäätävän määrän siitä mitä se oli. Ja en siis mitenkää ettiny ittelleni minkäälaista paikka mihinkää ryhmään vaan tää tuli vähä tällee salakavalasti: olin menossa kattomaan Heidin ja Pojun treenejä sillä Heidi on treenannu sakemannien rohkeuskokeeseen muutaman muun näyttiksen kanssa. Meillä on ollu jokauan puhetta että mun pitöis mennä kattomaan. No kävimpä kattoos ja samalla Kari vähä leikki Sikan kanssa. sen jälkeen mulle vaan sanottiin koska on seuraavat treenit. Joten nyt pitöis vissiin oikeesti ruveta treenaamaan sitä peltojälkee....

Juhannuksen hömpöttelyt ja jälkeinen elämä

Alotetaan tärkeimmistä uutisista eli mun molemmilla tytöillä oli Juhannuksena synttärit: Aavalle tuli 23.6. täyteen 3 vuotta, ja mun pikku Sikka vietti 1-vuotissynttäreitä 26.6 .

Mutta palataan astialle. Juhannuksen sainki loppupeleis vapaaksi , toki sunnuntaiksi lupauduin mennä vanhalle työpaikalle tekemään aamuvuoron. Mutta Riikka se oli heti kytiksellä ja keksi mulle varmasti tekemistä perjantaiksi ja lauantaiksi. Iso kiitos siitä Riikalle :) mutta Riikan montsu-porukalla oli juhannus-leiri Jämsässä, eli niin vain munki auton nokka suuntasi kohti Längelmäkeä. Kerran tehtiin tottiksia: Sikalla meinas olla melkonen joulu sillä Markuksen kentällä ku on (tai tässä tapauksessa oli) hiiiiirveesti kaikkee tavaraa. Silti yllättävän hyvin Sikanen keskittyi. Koko parinpäivän aikana Sikkan kans puruissa tehtiin niin keppihyökkäyksiä kuin pakoja joka toinen toiseen jalkaan ja joka toinen toiseen. Tehtiin op:seen spinnauksia , jokka vihdoin ja viimein alkaa menemään perille pienen paskiaisen päähän. Tehtiin myös hyökkäyksiä esteen yli (tässä tapauksessa agilityputken yli) ekalla kertaa Sikka kiersi. Ei tyhmä elukka ... Sen jälkeen kyllä hyppäs ylitte. Taittiin myös tehä välineistä viuhkaaki. Yleisesti ottaen Sikkanen oli ihan hyvä :)  Pääsi Aavaki sen verran hömpöttelemään, koska Markun kentällä oli myös aksaesteistä putki ja puomi, joten jatkettiin meijän puomisulkeisia alastulolle. Tein eka muutaman niin että en himmannu yhtää ja hyvin Aava sinne pysähtyi. Tein myös niin että irtosin sivuttais suunnassa mutta tää oli selkeesti hankalaa eli se pistetään treenilistalle. Muuten mukava leiri!! Osaavia ihmisiä joilta sai paljon neuvoja :)

Sunnuntaina käytiin Heidin ja Pojun kans treenailemassa Talissa. Sikan kans tehtiin sivulta maahanmenoja ja siitä takas perusasentoon. Samoin alotettiin opiskelemaan hyppyä, ja huoh, ei menny ihan putkeen... Neiti jää sen verran pahasti kiinni kaikkeen että on hyppää niin vahvasti saaliilla että ei keskity yhtään hyppäämään. Saatiin onneks muutama onnistuminen, mutta silti täs suhtees töitä riittää.
Aava sen sijaan yllätti todella positiivisesti. Ku mentiin kentälle nii lähin kävelemään kohti hyppyjä että jätän noutokapulan hypyn päälle odottamaan, mutta ennen ku kerkesin tajuta mitää nii karvakasa hyppäs ihan nätisti metrisen. Jäin ittekki ihan monttu auki nii hyppäs vielä pari kertaa lisää... Täh... oho. Toki ekalla kerralla hieman kolhi itteensä, toinen hyppy oli puhdas, kolmannella taas kolhi joten hyppyytin vielä neljännen kerran joka oli taas puhdas. Voin sanoo että hitto, voitaisko me ehkä sittenki harkita vielä pk-uraa....

Maanantaina heti mun aamuvuoron jälkeen suunnattiin auton nokka kohti länsi-Suomee eli suunnatiin kotia päin. Eli tytöt  sai maanantaista keskiviikkoon asti lomailla oikeen kunnolla. Kävin samalla reissulla kattomas 2,5 viikkoo vanhoja shelttipentusia. Ne vasta söpöjä kavereita oliki, mutta eipä oo kyllä mun rotu, sorry.

Torstaina ennen iltavuoroo kävin ittekseni treenaamassa Heurekan nurtseilla. Aava teki tunnaria, ruutua ja  seuruuta. Aava teki hienoo työtä ja tykkäsin kuinka hyvin se oli taas mukana. Sai muuten Aava vielä yhen eteenmenon joka oli ihan super :)  mutta tuo saakelin sikanen, kirjaimellinen sikanen. On nääs pini likka keksiny tän heitän homman vähä leikiksi-idean.... "läälääläää, mulla ei oo korvia, enkä tottele ja juoksen ympyrää mamman ympärillä niin että mammalta menee hermo" aaaaarrrrgggghhhhhhhhhh....... Ku sain koiran kiinni nii meni koiruus   a i k a s   vauhdilla autoon. Otin Sikan uudestaan nii sitte oli neiti kyllä kuulolla ja teki mitä sanoin. Tehtiin seuruussa ja paikoillaan oikeelle käännöksiä (tais olla eka kerta ku ihan oikeesti niitä treenasin... hups) nii noin puolet paikallaan olevista käännöksistä jäi vajaiksi ja seuruussa käännökset oli jäätävn rumia... Siirsin nyt myös meijän tunnarin ulos, ja seuraava huoh. Sikka oli sitä mieltä ettei oo koskaan ikinä milloinkaan kuullukkaan koko tunnarista ja oli sitä mieltä että me tehään jälkikeppien ilmasutreeniä, eli kyllä, kaveri meni tunnarien päälle makaamaan..... Ai että mä omistan fiksun koiran....

Eileen käytiin Riikan kans illasta treenailees. Aava se pääsi höntsäileen eli ei tehny oikeestaa mitää. Sikan kans tehtiin taas oikeelle käännöksiä mikkä nyt oli hyvät.Tehtiin myös paikkiksia ja varsinki niitä jättämisiä sillä Sikka on noussu istumaan superhelposti, pysyy kyllä mutta vaan nousee. Nyt oli superhieno paikkiksissa vaikka Riikka teki samaan aikaan Muikun kans piilonkiertoja ja Muikku juoksenteli pallo suus. Mun hieno pieni Sikanen <3

Suhteellisen pätevät aksakoiruudet

Lauantaina ku pääsin töistä nii kävin ittekseni tallaamassa jäljet molemmille tytöille Luukissa. Ja samaan kasaan tuli tallottua esineruutu. Voin sanoo että itte olin jo valmiiksi väsyny ku iltavuoroputken jälkeen olin brekuvuoroissa eli kello soi viikonloppuna aivan liika aikasin puoliviiden aikaan... No ku olin jälkien tallomisen jälkeen kävelin autolle vastaan tuli 4 teinityttöä jolla oli oma kultu irti. No koska mulla oli Sikan jäljellä oli namikasoja nii hitto se saakelin kultsu kävi syömässä osan herkuista. No, sitte ku kävelin Sikan kans esineruutupaikkaan, nii sama teiniporukka tuli vastaan. Nyt vaan jouduttiin yli 5 min että ne sai koiransa haltuun, ja tietenkää niillä ei ollu sille narua tai ees pantaa. Voin sanoo että himppasen meinas suoni kiristyä ottalohkossa. Sikka kyllä teki hienon esineruudun. KOlme hienoo pistoo ja kaikki nousi, mutta yhtenä esineenä mulla oli ihan tavallinen sormikas. Sikka ei millään suostunu pitää sitä suussansa. Tiputteli sika monta kertaa. Yllätyin tästä. Eli treeniä, treeniä. Jälki oli suht hyvä, vähän epäröi ja pyöri siinä missä se kultsu oli syöny namit, mutta muuten ihan ok jälki. Pitutta ei ollu ku 300 m.
Aavalla ei mitää ihmeellistä esineruudussa. Tää oli vähä liika helppo sille selkeesti. Ja jälki, noh... Tein vähä alle 500 m pitkän, 5 keppiä jotka otin maasta just ennen ku lähin tallomaan, ja tein paljon pieni kepposia eli ei todellakaan mitää ennalta-arvattavaa jälkeä. Jana oli vähä epävarma, mutta ei ottanu takajälkeä, kepeistä nousi vaan 3(en ollu niitä merkannu muutenkaa jäljelle joten meni myös vähä omaan piikkiin).

Sunnuntaina meillä oli kevätkauden vikat aksat - ja totta kai Sonja oli keksiny meille kaikkee jäynää... Eli pidettiin vähä niinku kisat mutta saatiin pientä lisämaustetta. Meitä oli vaan neljä joten aikaakin oli, joten tehtiin yhteensä 7 kierrosta:
1. lämmittely kierros , eli testirata. Aavan kanssa meni niiiiiiiiiiiiiin persiille koko rata: neidillä oli liikaa virtaa ja itte en keskittyny en sitte yhtää....
2. Kisamainen. Aavan kanssa meni jo paremmin olisko tullu 15 vp
3. Ilman käsiä = kädet selän takana. Tää oli hauska ja hyvinki silmiä avartavaa. Voin sanoo että tää oli myös meidän paras rata. Eli olnko hieman peiliin kattomista: hosun ja häslään liikaa. Toki pitiän sitä keskittyä rataan ihan eritavalla.
4. Ilman ääntä. lähtölupakäskyn ja kontaktille sai antaa käskyn (jotka ihan ymmärrettäviä). Toisaalta tässä ei niin suurta ongelmaa koska en sano hyppyjä tai takaakiertoja. Voin sanoo että tää oli toisaalta tää oli vähä hankalampi sillä sanon tosi paljo "täälä" tai jotain muuta. Ihan hauskaa tämäki.
5. Lainakoiralla meno. Porukassa oli 2 maksia ja 2 miniä joten totta kai maksiohjaajat sai minikoiran ja toisinpäin. Joten MÄ sain ohjattavakseni Stellan joka on oikeesti pieni kokonen kääpiövillakoira. Ei hitto ku meinasin hukata sen radalle miljoona kertaa vaikka esteitä 19. Mutta tehtiin silti Stellan kanssa hieno nollarata toisiks parhaimmalla ajalla. Ja Stellan omista Elena sai ohjattavakseen Aavan. Mietin aluksi että kuinkakohan käy. Mutta Aava yllätti ihan totaalisesti!!! Sanoin että palkkaile paljo alussa ja viimeset 6 estettä Aava meni niin hienosti Elenan käsissä (toki Elena on ohjaajana hyvin pehmeä nii sopi Aavalle hyvin). Voin sanoo että ihan hauska nähdä oma koira menemässä radalla: näet sen tekniikkaa mitä ei vieressä juostessa näe. Samoin jollain tuli vastaan että jos on ongelmana ollu esim. takaakierrot , lainaohjaajalla ei, nii olisko taas hieman peiliin kattomista... Sen verran helpotettiin että vaihdettiin kepit pois radalta normi hypyksi (rupes koirat väsymään ja kepit nii ei pilata kenenkään keppejä sillä ne oli kaikilla aika epävarmat)
6. Bonus-kierros eli saatiin tietää vasta kierroksen alkuun mitä tehään. Sonja oli keksiny meille häiriötreenit. Eli kun oot normaalisti radalla nii muuta juoksentelee ympärillä (varsinki kontaktiesteitten vieressä tuomarin tavoin). Aavalle helpotettiin huomattavasti että pari ihmistä vaan seisoi ja pari liikkui vähäsen. Se ei Aavaa onneksi haitannu. Muille annettiinkin hyvinkin kovaa häiriötä. Yllättävän vähän se ketään häiritti :)
Mutta summa sumarum,  hauskaa ja erilaista. ja hyvin ilmiä avartavaa. Nyt taas tajuaa kaikki omat turhat eeet sanomiset ja kaiken muun turhan sähläämisen . Suosittelen ehdottomasti kaikille aksaajille!!

Kävin vielä Aavan treenien jälkeen aksailees Sikasen kanssa . Ja muistin jopa puolessa välissä kuvata omia treenejä... Mutta nyt oon tajunnu kuinka saan Sikasen toimimaan aksassa: itte oon niiiin hemmetin passiivinen ja naureskelin videolla että näyttää siltä että mulla on semmonen evvk-asenne, namit tiputin vieläkin huonompiin tylsiin kuiviin nappuloihin niin nytte rupee pikku-mali olemaan sen verran tiputtanu kierroksia että voi jotenki ees keskittyä. Tällä kertaa tein semmosen pyörimis treenin sillä ollaan tehty nyt irtoomista nii Sikka ampuu suoraa niiiin täysiä. Alku mitä en kuvannu oli just sellasta, mutta videolla toimi vähä paremmin. Varsinki jos olis suora linja putkeen mutta  pyöräytän pois nii se vasta hankalaa onki (videon lopussa). Ihan hyvin kuitenki SIkka jo toimii :) :)

Eilinen oliki sangen koiramainen päivä. Käytiin ekaksi Heidin ja saksalaisten kanssa ajamas jäljet ja esineruudut Kauhalassa. Sikalle esineissä käytin taas samaa sormikasta, edelleen sama ongelma... Joten ens kerralla pitstän vain pelkkiä sormikkaita. Sikan jälki oli super, okei vähä varmistelin ku edellinen meni pieleen eli oli aika tiheästi namiksoja. Harmittelin vaan että tein nuin lyhyen jäljen.
Aavalla ei taaskaa mitää ihmeellistä. Heidi talloi Aavan jäljen 9 keppiä, pituutta n. 500 m. Alussa oli  vähä epävarma eli nyt pitää saada Aavalle vaan paljon vieraitten jälkiä. Eli jos jollain on ylimäärästä virtaa/halukkuutta nii saa tulla tallomaan jälkiä, mä voin vastapalvelukseksi tulla tallaamaan jäljen teille!!!! (jäätävä myynti puhe ;D )
Illalla pääsi Sikanen vielä pureksimaan. Tehtiin muutama pako ja uutena tehtiin ohjaajan puollustusta. Täytyy myöntää että oli positiivisesti yllättyny Sikasesta. Se malttoi . Eikä mun tarttenu olla jatkuvasti kieltämässä :)

Sikaselle paaaaljon kaikkee uutta ;)

Taas on tullu tehtyä kaikenlaista että en taida ees muistaa kaikkee :) yllätys.

Keskiviikkona käytiin Aarnen kaa treenailees Sikanen. Koska viimeks tuli noita ihme irrotuksia, ja muutenki ihme häiriöitä nii tehtiin erilaisia välineitä. Pistettiin viuhka maahan niin että Sikka käveli sen yli ennen purua, ei yhtään mitään ongelmaa. Ihan niinku sitä ei olis koskaa ollukkaa. Tehtiin näitä muutaman kerran, ei sitte yhtää mitää. Aarne myös jonku verran kuormitti purussa viuhkalla, ei yhtää mitää. Toisaalta hyvä vaan ettei se mistää nytte välittäny. Mutta enemmän nytte ihmetyttää se sunnuntainen jäykkyys. Kummallista.

Ja jos jatketaan puruissa nii käytiin taas tänään Aarnen kans treenaamassa. Tänään opiskeltiin taas Sikasen kanssa uusia juttuja. Jalkapuruissa ollaan nytte vain otettu oikeeseen jalkaan, tänään testattiin ekaa kertaa vasenta jalkaa. Ja taas jälleen kerran sain olla tyytyväinen Sikaseen, on se hyvä että näis asiois se on hyvä ;)  mutta kaikki koirat ei ymmärrä kääntään päätään ku vaihetaan jalkaa, Sikanen ymmärsi heti alusta lähtien. Tehtiin näitä ekalla kierroksella. toisella tehtiinki ekaa kertaa pakoja. Eka meni hienosti pipariksi (toki itte toin Sikan aika vauhdilla puruun) sen jälkeen Sikka teki hyvää työtä :) Toki hallinnan kanssa oli vähä tehtävää ja näki että kaveri oli ihan ihmeissään ku Aarne oliki selin ja vaadin sen sivulle ja siitä kontaktiin. Loppua kohti neki parani, mutta onpa taas mitä treenata :)

Sitte siirrytään tottis-puolelle: Sikan kanssa ollaan päästy aika paljo eteenpäin seuruussa. Okei ei sillä vielä bh:ta suoriteta mutta 20 m menee jo ihan helposti :) Nytte ollaan tehty aika paljo paikallaoloja niin istuen ku maaten. Maateolossa on vielä vähä vietereillä mutta pysyy (oon potkinu vieressä patukkaa) eli neki edistyy :) Häiriötä on tullu kans treenattua, sillä käytiin Riikan ja koiralauman kans treenailees niin että vieressä oli jalkapallokenttä joka kuhisi porukkaa kuin muurahaispesä konsanaan. Ja totta kai välillä sieltä lensi jalkapalloja yli aitojen. Yllättävän hyvin Sikka jaksoi keskittyä :) Treenasin myös Aavan josta olin enemmän ku tyytyväinen!! Epäilin että paljo lapsia ja palloja että kuinka ahdistuu mutta Aavan oli super pieni karvakasa. Jatkoin mun operaatiota nostattamisen suhteen. Mutta. Voin sanoo että toisella kierroksella mentiin niiiiiin pahasti takapakkia. Hetsasin patukalla Aaavaa sen nenän edessä, en tiiä mitä tapahtui mutta epäilen että patukka osui viiksikarvoihin tai jotai (sillä oon varma että en osunu kunnolla koko koiraan) nii Aava ulahti ja sen jälkeen se väisti patukkaa kuin mun kättä ihan hemmetisti, en meinannu saada sitä enää leikkimään ollenkaa... Se hemmetin moinen vitutus näin nätisti sanottuna. Oon tehny nytte hemmetisti duunia että saisin sen kunnolla leikkimään ja taistelemaan patukasta (ettei jäisi vaan että anna nakkeja) nii sitte hitto meen ITTE ryssimään näin pahasti. Ihan en oo vielä heittäny kirvestä kaivoon mutta voin sanoo että saan tehä ihan hemmetin moisen työn taas. AAARRRRGGGGHHHHHHH.....

Jälkiä on tullu parit ajettua molemmille, Sikalle oon jatkanu kulmatreenejä, Aavalle tarkkuutta ku edelleen ongelmana että alkupätkän ajaa tosi heikosti: suu auki ja aika korkeella nenällä, lopput on ollu taas perinteistä hyvää Aavaa. 

Otetaan pikakatsaus aksan puolelle: se on nyt taas vähä jääny ku jälkikausi alkaa :/ mutta kerran käytiin taas Ojangossa :) tein jotain vanhaa Niinun rataa . Aavan kans tehtiin esteelle 20 asti. Eikä suuria ongelmia ollu (tai en ainakaa muista että oltais hinkattu mitää erityisen suuresti :) estekorkeudeksi pisti 60-65 eli korkeus mitä vähempi tulee tehtyä. Eikä yhtäkää rimaa tullu alas. SIkan kans tehtiin samaa rataa mutta huomattavsti pienemmissä pätkissä. Samalla testailin kuinka hyvin pystyn vaan merkata esteen ja edetä koiran edellä. Eka meni pipariksi, mutta oon positiivisesti yllättyny kuinka paljon voin mennä edellä koiraan nähden :) Sikasesta tulee vielä hieno aksa-koiruus :) Ainoo asia mitä hinkattiin ja hinkattiin ja hinkattiin ja hinkattiin oli 7-9 (varsinki 7-8 väliin ei meinannu millään taipua) että tekemistä on :)

Jälkikauden korkkaus ja purutreenejä

Jessssss, vihdoin ja viimein päästiin viime torstaina alottamaan peltojälkikausi. Kävin ittekseni tallaamassa molemmille tytöille suht lyhyet ja helpohkot jäljet. Sikaan lin niiiiiiin tyytyväinen. Enää ei kaahotettu niin mahttomasti, paikkapaikoin rytmi oli hyvä, välillä hajos silti niiin hyvää työtä neiti teki. Aavan jälki oliki pieni katasrofi, ekanakin yleensä paalulla mulla on muutama nami, eipä ollu ny. Joten alku oli melkoista haahuilua, kulmat oli hirveitä . Jos jotain hyvää, nii vikan 50-60 m ajoi hyvin (pituus tais olla +/- 200 m ).

Perjantaina käytiin taas pureksimassa. Sikanen oli ihan super hieno neiti taas. Toki ittestä tuntui että hallinnassa ollaan menty takapakkia. Vaikka Aarneki sanoi että treenithän meni loistavasti. Noh, ehkä ne sitte meni hyvin. Ittelle ei jääny niin varma olo. Aavalainen pääsi vaan höntsäilemaan jotain sillä sen kanssa on mulla totaalinen motivaation puute ja sen näkee jossain suhtees koirastaki. Pitäis ny todellaki yrittää löytää se jostain.

Lauantai oli tytöille vapaata sillä pääsiäisen takia tein yllätys taas pitkän päivän. Sunnuntaina mentiinki tukka putkella. Riikan ipo-maalimies on kiinnostunu montsusta joten käytiin Sikan kans näyttään kuinka me touhutaan. Ekaksi tehtiin taas pohjalle tottista, uus halli missä ihan hemmetisti kaiken maailman tavaraa hallin reunoilla. Yllättävän hyvin pikku-paskiainen jaksoi keskittyä, vaikka välillä piti käydä vähä kattomas mitä sielä reunoilla on. Muutama hyvä seuruun pätkä saatiin silti tehtyä, jäävät erotteli hyvin. Ekalla kierroksella Sikka teki taas hyvää työtä. Toinen kierros oliki melkonen. Vaihdettiin tumppua johon otettiin ekaa kertaa puru. Tähän asti se on ollu semmonen mistä vedetään vaan nyöri pois ja tumppu aukeaa. Tässä uudessa oliki tarra. Ekassa purussa Sikka oli hyvin täydessä otteessa ja ku Aarne repäs tarran auki nii SIkka irrotti ja jäi pää kallellaan kattomaan mikä se oli. Jäätiin molemmin Aarnen aa kattomaan että mitä tapahtui (ilmeet oli varmaan meilä molemmilla melkoset). Ihan ihme. Samalla toiselle kierrokselle avattiin liukuovi ku oli niin nätti keli. No totta kai tuli selkee aurinkoinen kohta, ja sitte varjo. Tuo raja oli tosi paha Sikalle. Ote huononi hurjasti ku mentiin lähelle tuota rajaa. ku otettiin toiseen suuntaan tai käännyttiin pois päin nii paransi. Olin ihan hämilläni moisesta. Uusia asioita tuli ilmi Sikasesta. Muuten oli kyllä kiva käydä kattoos ipo-puolen treenejä sillä ne on kuitenki ihan erilaiset.
Askolasta puruista ajettiin täysiä takasi nii kerettiin vielä Aavan aksatreeneihin. Aava oli mahottomalla päällä, se oli jopa tavallista röyhkeämpi (vaikka sitä siitä ei saa tekemälläkää) mitä koskaan. Hauska rata missä tehtiin paljo irtoomista. Meidän kouluttaja vaan nauroin ihan kippurassa: "kuinka sä Minttu voit ryssiä noin pahasti tuon ohjauksen, mutta koira korjaa silti niiiiiiiin viimetipassa ku on niin kuuliainen. en oo koskaan nähny noin vilpitöntä koiraa ikinä, ja sit sä ryssit". Mä niiiiin tiiän :)

Tänään käytiin taas aamusta tallaamassa jäljet Heidin ja sakemannien kanssa. Sikalle tein about 100 m pitkän ja Sikasen ekan kulman. Edelleen hyvin työskenteli, pitää vielä vahvistaa tuota rytmittämistä jäljelle. Kulman ajoi yllättävän hyvin, hieman itse käännöksen ajoi varmasti mutta kulman jälkeen oli vähä epävarma. Toki tuulikin vaikeutti asiaa, sillä eka ajoi myötätuuleen ja siitä vaihtui kovaan sivutuuleen. Pitää varmistella noita kulman jälkeistä jälkeä nii saadaan varmuutta muuten hieno pieni nenä koiruus :)
Aavalle tein n. 250 m ,4 keppiä, 2 kulmaa ja 1 piikki. Alun ajoi hyvin mutta ku jälki kääntyi vastatuuleen nii ajoi tosi rumasti: suu auki ja nosteli päätään. taas kulman jälkeen ku tuuli kääntyi muuttui huomattavasti varmemmaksi ja suu meni kiinni eli ajoi huomattavasti paremmin :) Kummallista, noh tietää mitä treenaa. Huomenna taas jälkeilemään , mä niiiin nautin ku saa tallata jälkiä :D

"Ei me kuitenkaan kokeeseen mennä ;D"

Taas on tullu tehtyä ja touhuttu että unohan varmaan puolet tästäki postauksesta. Mutta keskiviikkona käytiin taas treenailemassa Riika j a Aarnen kans, Sikka pääsi tekemään jalkapuruja ja hallintaa... Edelleen meillä on "hieman" tekemistä tuon hallinnan kans. Suurin ongelma meinaa olla ennakointi. Ja mun aivan liian pitkät käskyt. Pitää kattoo meneekö mun käskysanat uusiin puihin ;D

Torstaina Maaret pyysi taas kaveriksi Hyvinkäälle uittamaan koiruuksia. Sikalta on kuitenki juoksut hiljattain loppunu nii en viittiny ottaa sitä Sonyn kiusaksi uimaan, joten vietettiin Aavan kanssa laatuaikaa uimassa. Aava kyllä nautti ku pääsi uimaan ja ilman Sikkaa. Sen verran kävi köpelösti koska Sony yritti silti hyppiä Aavan selkään. Kerran nii että Aava oli just nousemassa vedestä ja oli rapilla huonossa asennossa. Sen seurauksena Aavan selkä kramppas aikas pahasti (koko selkä oli kuin kissalla konsanaan kaarella, ja takajalat oli niiiiiiiin suoras pokkelöt jokka ei tapipunu mihinkää). KÄvelytin vähä altaaan seunoilla, mutta ei tuntunu auttavan yhtää. Loppuajaksi pisti Aavalle liivit päälle ja sai Aava uida nii helpotti huomattavasti. Silti koko loppupaivän neiti kyllä peitsas.
Torstaina alkoitettiin Heidin kanssa pitämään EPK:n treenejä. Mukaan otin vaan Sikaen jonka kanssa tehtiin yllätys yllätys hallinta treeniä eli annoin Heidille Sikan lempparityynyn ja Heidi hetsas Sikkaa siihen, siitä sitte perusasentoja. Jonkin näköstä pientä edistystä oli kyllä havaittamissa, mutta silti ei mitää järin suurta.

Perjantaina annoin vielä Aavalle vp:n sillä selkä oli selkeesti jäykkä (okei, parin viikon takainen lentokeinu ei ainakaa auta asiaa). Käytiin taas Heidin kanssa treenailemassa Petikossa. Sikan kanssa yllätys jatkettiin samanlaisia hallintatreenejä. Samalla hinkattiin seuruuta, joka rupee pikkuhiljaa sujumaan, vihdoin ja viimein. Tein myös kerran jäävät: erotteli hyvin je teki nopeesti :)
Lauantaina pääsi SIkanen taas puremaan. Jatkettiin jalapuruja ja yllätyyyyyyyys, hallintaa. Nyt joo alku oli hankala mutta loppua kohde vähä paransi. Nyt ongelmana oli tuo Sikan ennakointi. Ja jos Sikalta kysytään nii sen mielestä riittää että vilkasee mua ja sitte se jo onki menossa puruun. Eli töitä on vielä hitokseen tehtävänä.

Eileen olin itte iltavuorossa joten en päässy ohjattuihin reeneihin ollenskaa. Toki olisin varmaan jättäny kyllä välistä tuon selkävaivan takia. Joten kävin vaan ittekseni treenailemassa. Sikan kanssa hinkattiin aluksi taas seuruuta. Tuntui että kaveri oli taas päässy unohtamaan sen mitä viime kerralla osas, hiemanko turhautti. Tehtiin vielä muutamia eteentuloja tai niiden vahvitamisia. Nyt vihdoin ja viimein neiti tulee suoraan (meinaa edelleen välillä tulla pahasti vinoon sillä hakee niin vahvasti perusasentoon). Koska eteentulot sujui sen verran hyvin nii pakko oli koettaa tikulla jäätä ja tein kokonaisen luoksarin pitkältä matkalta. JA se onnistui. Voin sanoo että siitä tulee niiiin törkeen hieno ja näyttävä!! Tulee täysiä koko matkan ihan loppuun asti hidastelematta, ja tuo peppunsa etujalkojen "alle" , tulee lähelle (okei vois olla ihan himppasen tiiviimpi) kuitenkaan törmäämättä.
Aavan kanssa tehtiin vaan tunnaritreeniä. Tein piiiiitkän tunnaririvin missä oli20-25 tunnaria. Hyvin Aava tarkisti kaikki ja toi AINA oman vaikka otettiin pariin kertaan :) Loppuun tein vielä tunnareista tornin jonka pohjalle pistin oman. Kyllä se oman ekalla kerralla otti. Meikäläisen pieni tunnari.koiruus :)