Alotettiin loma 30.7 aksakisoilla Janakkalassa Aavan kanssa. Hitto ku silloon oli lämmin. Ja Jankkin ulkokentät ku on sielä hiekkakuopalla, mihin ei tuule. Eka rata oli huono ja tultiinki pois kesken radan. Olin itte ihan veltto paska, ja niin oli Aavaki. Toiselle radalle skarpattiin, mutta ei se siltikää ollu mitää parasta Aavaa. Kaks ekaa rataa oli agiratoja, joista molemmilta radoilta hyppäs kontakteja vähä sieltä ja täältä. Arrggh. Vikalle radalle joka oli hypäri sain kerättyä itteni ja tehtiinki hyvää rata kolmenneksi vikalle hypylle saakka. Siinä saksalaisessa Aavalle tuli ihan j ä ä t ä v ä arviointi virhe ja hyppäs ihan riman päälle, joten hyl sieltä. Harmittaa!! Se olis muuten ollu ainoa nolla siltä radalta.
Aavan rata:
Viikon aikana käytiin purutreeneissä, aksaamassa ja kaikkee muuta. En rupee sen enempää avaamaan treenejä. Mutta viikon odotus päättyi perjantaina, silloon alkas tokoleiri Hartolassa, Kunkkulan koirakeskuksessa. Kouluttajina leirillä oli Antikaisen Tiltu ja Angelica Leiman, tutummin Ansu. Leiri alkoi siis perjantaina iltana Tiltun luennolla tokokoiran kouluttuksesta ja taitojen ylläpitämisestä. Lauantaina omat treenit alkoi heti aamusta omalla vapaatreenillä porukassa. Sen jälkeen oli Tiltulle oma treeni. Lauantain aiheena Tiltulla mulla oli seuruu ja sen mielentila. Itse seuruussa ei oo kovinkaan mitään ongelmaa, mutta mielentilassa on. Samalla mietittiin meijän alkurutiineja nimenomaisesti tokoon, ja sitä mitenkä saisin Sikan erottomaan tokomoodin pk-tottismoodista. Enempi meillä meni aikaa höpöttelyyn, ku mietittiin mikä toimii, mikä ei. Mutta tähän asti oon pistäny Sikan maahan ja muutama nami nenän eteen, käskyllä saa ottaa. Tällä tyylillä tuun jatkamaan. Mutta mietittiin sitä seuruuta. Tiltu ehdotti että kun Sikka tulee aina perusasentoon automaattisesti ja on skarppina, että jättäisin kaikki sivu- ja seuraakäskyt pois. Testattin tätä ja hyvinhän se toimi. Eikä Sikka nostanu kierroksia (tekee sitä aina ku sanon jonku käskyn). Tiltu perusteli sitä sillä, että Sikka on aina kartalla mitä tehään. Ja se on koira jonka on pakko tietää mitä tehään, joten voin hyvin jättää käskyjä pois niin paljo ku mahollista. Tiltu myös ehdotti että jos on tarpeen nii voisin opettaa jonku muun käskyn kun tuo sivu- jolla ei olisi niin suuri merkitysmielentilan kanssa. Koska sillä käskyllä sikka nousee. Mutta tuo uus käsky olis vaan pieni muistutus. Käytiin myös pikasesti läpi meijän kiertoa sillä siinä tulee ääntä. Tiltu sanoi, että Sikka kyllä tekee sen hyvin, mutta pitäisi saada enemmän sislätöä siihen menoon tötsälle. Nyt tehtiin kiertoja muutamalla pysäytyksellä niin että pysäytin palkkasin namilla kädestä ja siitä lähetin kiertämään. Teki hiljaa. Tiltu sanoi että välillä voi pysäytyksestä pistää suoraa kiertämään , ja välillä palkkaa ja sitte kierto. Itse pysähdykset oli kyllä hyvät (tein seisomisia ja maahanmenoja).
Sunnuntaina Tiltun kanssa pureuduttiin meijän noutohin. Ensin tehtiin erilaisia noutokapulasta luopumisia, koska se on ainoa keino onneen. Lopuksi palkaksi pääsi noutamaan. Itse nouto oli sangen hyvä , eikä siinä ollu mitään sanomista. Edes Tiltulla. Koska aikaa jäi, otin aiheeksi vielä voittajan ohjatun. Ogelmana on ne kapuloittin viennit ja seuruu. Nyt palkkailin pelkästä viennistä kontaktista, sillä jää niihin jumiin. Siihen ei oikeen auta ku vaan tehdä niitä. sitä tehtiin omana. Toisena osana oli se seuruu, sillä kapuloita kohti seuruu oli hirveetä. ja on edelleen. Se että sanon Sikalle, nii ei auta,joten Tiltu sanoi että aina ku kontakti tippuu ja ei oo korrekti nii koira samantien istumaan ja itse meen muutaman metrin päähän odottamaan. Ku koira on taas siinä aktiivinen mua kohtaan niin sitte tuun koiran viereen ja jatketaan matkaa. Tää lähti toimimaan yllättävän hyvin.
Ansun kanssa katottiin meijän eteentuloja, mutta niihin ei saatu oikeestaa mitään uutta. ja oon vähä skeptinen sen ideoihin. Tai oikeestaa tiiän jo että ne ei toimi.
Mutta näin kaiken kaikkiaan mahtava leiri, ihan loistavassa seurassa. Niin parhautta.
Maanantaina otettiin illasta auton nokka kohti Kotkaa. Käytiin nimittäin Sikkasen kanssa juoksemas iltapuhteena 3 aksarataa. Sielä tuomarina oli Pertti Siimes. Täytyy myöntää, että ykkösten radoiksi oli hankalat radat. Ja mistä lähtien ykkösillä on vaikeita putki-aa -erotteluja?!? Eka hypäri oli melkosta kaaosta. 2 vimppaa agirataa oliki sangen hyviä. Toisella radalla koitui kohtaloksi väärä putkenpää, muuten puhdas rata. Viimesellä radalla näkyi jo väsy molemmissa. Mutta siihen nähden hyvä rata tehtiin vaikka hyllytettiin.
Tiistaina ja keskiviikkona käytiin purutreeneissä. Sikka oli edellis viikosta selkiytynyt huimasti vietin vaihdoissa. Ihan ku eri koira. Keskiviikon purujen jälkeen ajettiin suoraa Jaanan ihmenäppien käpelöitäväksi, koska olin varannut molemmille käsittelyajat. Sikka oli yllättävän hyvässä kuosissa. Siihen nähden että en oo käyttäny sitä missää varvasonnettomuuksien jälkeen (eka Jaana oli lomalla ja sitte Sikka juoksi ja vielä Jaana oli uudestaan lomalla). Etupäässä ei ollu yhtää mitää, niskassa pientä kireyttä, mikä johtuu puruista. Ainoo oikeen jumi-jumi oli löytyi vasemmasta kyljestä, joka vaikutti niin etu- kuin takareiteen ja nivuseen. Aukes silti sangen hyvin. Ja Sikan perinteinen jumipaikka. häntä. Muuten ei yhtää mitää. Aava oliki enemmän jumissa. Koko koiran etuosa puoleenselkään asti ihan jumissa. Pahin oli niska, mihin oli tullu oikeen kunnon jumipaukura. Aikas kauan Jaana teki töitä, että saatiin niska auki. Myös lantio oli jumissa, mutta se lähti helposti aukeamaan. Toinen melkopaha jumi oli molemmat sisäreidet ja sieltä oikeestaa kaikki mikä vaan mahan alla on , nivusista mahan alle. Jaana ihmettelikin että Aavalla ei oo ollu virtsankarkailua, koska oli niin pahasti jumissa. On kuulemma hyvn yleistä jos on noin jumissa.
Vielä muutama kuva tokoleiriltä. Kuvat: Sanna Piironen
 |
| Sikan ohjattu |
 |
| Ja joku väittää että toko on vakavaa ;) |
 |
| Kapulasta luopumistreeniä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti