Vihdoin ja viimein kerkeiän tännekki kirjotella jotaki... Töissä ollu parit viimeviikot melkosta kaaosta että on saanu asua töissä, joten mitään suurempia ei olla tyttöjen kanssa keretty tekemään. Joskos se tästä.. toivottavasti :)
Mutta alotetaan tokokokeesta jossa käytiin Janakkalassa 7.9., siitä kokeesta ei paljoa kerrottavaa jälkipolville jää, mutta kokemuksena hyvä, sillä taas tietää kuinka Aava toimii kokeissa. Saaliina saatiin kakkostulos pistein 142. Tuomarina oli Kaisa Lähdesmäki.
Ensinnäkin en tykänny Aavasta yhtään kun mentiin kehään; se ei ollut hyvässä vireessä ollenkaan ja muutenkin oli jo heti alkuun hyvin paineistunut. Tällä kertaa tein mitä ennemin jo suunnittelin eli otin koiran melkein suoraan autosta sen kummempia virittelemättä, ja nyt voin sanoo että ei toimi Aavalle vaikka se nostaa vireen niin helposti kun vaan käskee perusasentoon. Painestuminen vain paheni yksilöliikkeissä, sillä kehän laidalla sattui meidän seuruun aikaan jokin kärhämä-accident-häppeninki, sillä koirat huusu ja ihmiset huusi koirille ja kaikkee muuta kivaa, se oli liikaa pienen belgin pääkopalle. Mutta liikkeet:
Luoksepäästävyys: 9 , itte olin hirmu tyytyväinen sillä ei väistänyt yhtään tuomaria. Pistemenyt siitä, että tuomari ei viitsinyt tulla samalla tavoin koiran luo kuin muilla sillä väisti kehätarkissa.
Paikkis: 9, vaikka vierestä nousi koira niin Aava ei reagoinut, Jes!!! Muutenkin teki hyväm paikkiksen: ei haistellut paljoakaan ja eikä mennyt lonkalle. maahanmeno saisi olla kuulemma nopeampi.
Seuraaminen kytkettynä: 8, alku meni hyvin, mutta lopussa paineistui tuon häppeningin takia ja taas perusasennot oli hitaita ja viimeinen perusaseto ja uupumaan.
Seuraaminen vapaana: 7, Aavan huonoin seuruu ikinä.... + liikkuri sekoitti suunnat joten ittekki olin hyvin epävarma
Liikkeestä maahanmeno: 0 taas jäi seisomaan ja väisti ku tulin viereen
Luoksetulo: 8, teki niin superin luoksarin!!! Mutta vähensi pisteet sen takia kun kattoin koiraa kun käskin sen edestä sivulle.
Liikkeestä seisominen: 6, tässä näkyi paineistuminen kaikkista eniten ja siitä tuomarikin sanoi: valui käskyn jälkeen koiran mitan ja väisti kun tulin sivulle
Hyppy: 9, kaikkeen nähden teki hyvän suorituksen, ja taas perusasento oli hieman hidas.
Kokonaisvaikutelma: 8, tuomarin mielestä ei keskittynyt muhun tarpeeksi ja mainitsi se jotain myös tuosta paineistumisesta
Yleensä ottaen , en itte tykänny tuomarista yhtään: hänellä ei ollut selkeää linjaa kun antoi arvosanoja, eli kymppejä ei antanut ku muutaman, ysejä ja kaseja vähä kaikille teki koirakko hyvin tai huonosti. Mielestäni antoi arvosanat koirakohtaisesti, ei että kaikille olisi ollut samat kriteerit.
Mutta mennäänpä seuraavaan prokkikseen nimittäin Sirke Viitasen koulutukseen. Hän on tokoringin yksikouluttajista ja kilpaillut tokossa Suomen huipulla kauan. Meille EPK:n koulutusohjaajille hän pitää kolme eri koulutusta jonne oon Aavan ilmottanu yhteen sessioon. Viime tiistaina oli ensimmäinen missä olin kuunteluoppilaana. Mutta sieltä muutama nosto, josta on ainakin meille apua, niin saadaan jatkaa eteenpäin.
- Noutokapulasta: se on vain pelkkä väline jolla koira saa aina palkan joka on kivempi kuin itse noutokapula. Kapuloita ei kannata viedä koskaan koiralta (varsinkin jos koira ei halua palauttaa/antaa kapulaa tai se on paljon kivempi kuin lelut/namit), sillä jos aina pitää / vie kapulan niin totta kai koira ajattelee että tuon täytyy olla superkiva juttu kun mamma sitä jatkuvasti pitää kädessä/itsellään. Eli kun on treenannut niin jättää kapulan kentälle , eikä noteeraa sitä mitenkään.
- Noutokapulan mälväämiseen: koskaan ei saa vetää kapulaa, sillä silloin siitä tulee vetoleikki, joka sotii edellemainittua asiaa. Ja koira pystyy silti mälväämään kapulaa vaikka se vätääkin sitä: kapula kulmurien takana niin onhan siinä vielä kiitettävä hammasrivistö tekemässä hammastikkuja (ja samalla palkkaantuu siitä). Apukonsti: koiran fokus leluun/namiin jota pidetään rintakehänkohdassa toisella kädellä, siitä annetaan koiralle kapula, jos koira rupeaa mälväämään tai ote löystyy niin vedetään sivulle päin jolloin koira joutuu parantamaan otettaan/ lopettaa mälväämisen ja siitä heti palkkio jossa sillä on fokus.
- Eteentuloihin: paaaaaaaljon toistoja ja tekniikka-treeniä. Eli koira maahan makaamaan, itse seisomaan koiraa vastapäätä niin että molempien varpaat on vastakkain ja lähes kiinni toisissaan, siitä "vedetään" koiran herkulla oikeaan paikkaan niin että koira siirtä peppunsa alle ( ei siis peruuta istumiseen). Kun tämä on jo liiankin tuttua, niin sama mutta itse on askeleen päässä koirasta. Näitä ei kannata tehdä lyhyellä matkalla sillä silloin koira vain ravaa, eli koiran pitäisi laukata viimeiseen askeleeseen asti ennekuin vetää peppunsa alle (muuten voi tulla tavaksi, että vipat askeleet tullaan ravaten). Näitä kannattaa tehdä vaikkapa kierroista.
lauantai 20. syyskuuta 2014
perjantai 5. syyskuuta 2014
Aavan matkassa vol. 2
Ollaan me hengissä
vaikkein ookkaa tänne mitään hetkeen kirjotellutkaan. Tai voisin sanoa että oon lähestulkoon asunut töissä ( 15 päivän työputki ja päivän pituudet on ollu 9-11h, niin eipä siinä muuta elämää ookkaa). No nyt onneks työrintamalla vähän edes helpottaa, niin olis enempi aikaa kaikkeen muuhun.
Vaikka oon ollukki töis niin oikeestaan jokapäivä on tullut Aavaa treenattua tokossa ja tottiksessa. Tokossa ei olla tehty suurempia : jäävien erottelua, seuruun juoksua, ruutua aloitettiin opiskelemaan, ja taas niitä iän ikuisia vasemmalle- ja täyskäännöksiä. Ilman käsiapua Aava heittää hienosti perseensä niinku haluaisin, mutta kun jättää käsiliikkeen pois, niin se on ku laama jonka etupää vaan liikkuu ja sen takia se on liian edessä... En ymmärrä kuinka se voi olla noin vaikea pikku-koiruuden ajatusmaailmaan?!? Vauhtinoutoja ollaan jonkinverran tehty ja kaveri irtoaakin hienosti ja vauhdilla kapulalle, takaasi tuo kans hyvällä vauhdilla. Nyt pitäisi enää opettaa loppu ja pito ( eipä siitä sen enempää, nimimerkillä maailman kauhein mälvääjä).
Muutamat esineruudutkin on tullut tehtyä; ekalla kertaa keskityttiin palautuksiin ja palautekin mieleen mitä oikeasti pitää tehdä , eli tehtiin vain yks esine kerrallaan niin että koira näki kun vein esineen. Tämä toimi tosi hyvin. Toisella kerralla vein kaks esinettä suht kauas toisistaan ja Aavan pistot onnistui tosi hyvin joten jätin siihen. Kolmannella kerralla vein kolme esinettä valmiiksi. Hienosti Aava toi ensimmäisen, mutta sitte se tajus että mäpä otanki nämä kaikki kerralla suuhun ja tuon sitte vasta. Joten seuraavissa reeneissä mennäänkin taas taakse päin, huoh...
Jäljissä ollaan tehty keppimotivaatiotreeniä ihan hiekkakentällä, niin että oon pistäny n. 10 keppiä jonoon parin metrin välein ja siitä saanut Aava niitä nostella. Tää auttoi hurjasti sillä oon tehny 2 jälkee joissa molemmissa on kepit nousseet niin hienosti, jes!!!! Jana työskentelyä pitäis ruveta reenaamaan huomattavasti enempi.
Ylihuomenna eli sunnuntaina, vihdoin ja viimein, saan taas Nipsun kotia :D, se on ollut ny kuukauden porukoilla sairaslomalla. Niin ja kävihän se Kokkolassa kansanparantajalla; taas oli koko koira totaali jumissa, pahimmat paikat oli taas lonkat, polvet ja lavat. Itte en päässy paikalle töitten takia joten tarkemmin en osaa sanoa ( ja iso kiitos Saaralle Nipsun roudaamisesta!!!) . Viikko Kokkolasta Nipsu kävi vielä osteopaatin käsittelyssä, sieltä löytyi se sama vanha jumi joka on ollut joka kerta ristinivelen kohdassa. Nipsun kanssa olis tarkoitus pitää kunnon tehokuuri noissa käsittelyissä jos sen sais auki , ja jos se vaikka pysyis auki ( eli syyskuussa hierotaan, lokakuun alussa taas osteopaatille ja loppukuusta kansanparantajalle, marraskuussa hierotaan, joulukuun alussa osteopaatti ja ehkä hieronta ja tammikuun alussa taas kansanparantajalle), eli kauheesti kaikkee.
Ne rotumestaruudet tokossa jää nyt välistä mun töitten takia, mutta sunnuntaina pitäis taas mennä tokokokeeseen Aavan kanssa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)