Viikonloppu Pohjammaalla

Nyt on niin paljon aikaa, että kerkeen tännekkin päivittää jotain :)

Viime viikko alkoi sangen vauhdikkaasti sillä mä ainakin vanhenin noin kymmenen vuotta, sillä mulla oli hoidossa Luna-koira, voih ja huoh. Okei, ei maalata piruja seinille; tuhot oli yllättävän vähäiset, vaan muutamat Ikea-rotat, ja pallo ja kenkä ja...... No siitä lähes tulkoon vauhdista heitin Lunan toiseen hoitopaikkaan ja lähdin torstai-iltana ajamaan kohti Ilmajokea.

Aava näyttelyissä, handleri Julia Suoranta, kuva: Tom Suoranta

Lauantai meillä meni lähes kokonaan näyttelyissä (Seinäjoen KR). Tuomarina oli hollantilainen Geir Nordahl Pedersen. Aavan kanssa ei mennyt mitenkään erityisen hehkeesti, sillä tuomari sanoi suoraan kehässä että "I want warmer color" joten juu, väärä väri, huoh.  Muuten oon Aavan arvosteluun todella tyytyväinen: "medium size, a bit long loin, should be more square, very nice head, good stop, dark eyes, strong topline, well set tail, deep chest, strong bones, normal angulated, good coat and coat structre but i want warmer color, strong pigmentation, very good movement, well presented, very friendly, scissor bite". Tuomarille kyllä pisteet, että otti tosi hienosti koirat huomioon, sillä avoimissa uroksissa oli koira joka väisti kunnolla kun katsottiin hampaisiin. Tuomari seisoskeli ja höpötteli väistämisen jälkeen handlerin kanssa ja juoksutti välissä, jonka jälkeen katsoivat handlerin kanssa yhdessä koiran hampaisiin. Saipahan koira ainakin hyvän kokemuksen tästä. 

Sunnuntain aksa-rata

Sunnuntai olikin taas ohjelmaa täynnä. sillä aamupäivästä käytiin Miisa-siskon, Inkerin ja Elen kanssa treenaamassa agilityä. Aava toimi hienosti :) Jopa Miisa totes, että Aavahan on hieno yksikkö: niinhän se on!! Iltapäivästä käytiin ajamassa jälki: pistin tätini (joka on treenannut pk-lajeja 10 vuotta sitten oikeen kunnolla) muistelemaan menneitä ja se talloi Aavalle 560 metriä pitkän, 6 kepillä, ja vanheni melkein 2 tuntia, maastollisesti oli tosi helppo. Aava toimi taas niin tosi hienosti: ajaoi hienosti nenä maassa kiinni. Ainoastaan Aava nosti kepeistä vain 4, mitä ihmettelin, sillä kepit ovat olleet meillä erittäin hyviä ja varmoja. No, aina ei mee ku strömssöössä...

Maanantaina, ennekuin lähdin ajamaan takasi Helsinkiin, kävin järkyttämässä vanhoja treenikavereita ja pölähdin niitten treeneihin illasta. Tai itseasiassa niille oli Saara pitämässä koulutuskertaa joten päästiinpä sinne Aavan kanssa :) tai meidän vastaanotto: te osaatte, ei mun tartte teitä opettaa ;)  tehtiin alkuun koko porukalla 2,5 min paikkis, jossa ei mitään ongelmaa, yllättävän vähän Aava haisteli. Meidän vuorolla tehtiin ekana pk:n ilmottautumisia, näissä ei mitään ongelmaa, vaikka Saara kuinka tuijotti Aavaa, muutenki tehtiin noutoa ja ja ja okei, en muista enää... Mutta miksi, miksi miksi.... jos meillä on ongelma ja mennään treenaamaan sitä (kuten tällä kertaa tuo tuijotus ja nouto) niin koira toimii ku unelma ja koira tekee just niin ku pitää, en ymmärrä.... Mun koirassa on vissiin jotain vikaa!!

Noutotekniikkaa ja viimeiset Sirken koulutukset

Niin vaan on taasen viikko vierähtänyt loppuakohden ja wooohooo, enää 9 viikoa jouluun :)  Tällä viikolla oon yrittänyt pitää vähä helpomman viikon ettei aina vaan treenata ja treenata ja treenata. Ihan siinä en oo onnistunut, mutta melkeen ;). Eikä se onnistu Aavankaan kannalta: aina kun tuun kotiin niin pikkukoiruus on heti siinä moodissa että tehdään jotain kivaa...  pitäis kyllä pitää parin viikon totaali-tauko ainakin tuosta tokosta, tekis hyvää mulle ja koiralle. Mutta ei vielä, joten taas treeneihin:

Edelleen meillä on ongelma nimeltä nouto...... Nyt oon saanu tuota mälväämistä jonkin verran pois, mutta tilalle ollaan saatu uus ongelma: Aava sylkäisee kapulan todella helposti pois (okei, oma moka sillä oon kieltänyt mälväämisestä jonka takia tämä uus ongelma) Maanataina tehtiinkin uutta koko noutotekniikan suhteen: opetin Aavalle kuinka päin se hakee noutokapulan; itse haluan että koira juoksee kapulan taakse, kääntyy ja ottaa sitten vasta kapulan ja juoksee luokse (ei niin että juoksee ensin kapulalle ja kääntyy kapula suussa ja tulee luokse). Nyt varmaan moni ajattellee että melkoista hifistelyä, mutta joo, toisaalta onhan se mutta toisaalta ei. Nouto rasittaa muutenkin hirmuisesti koiran etupäätä (varsinkin PK-puolella missä on vielä A ja hyppy), niin jotenkin sitä haluaa helpottaa koiran tekemistä sillä ettei sen tartte painavan kapulan kanssa vielä kääntyä mahdollisimman pienessä kulmassa, varsinkaan pk-puolen ylemmissä luokissa missä kapulalla on jo painoa 2 kg. Tai ainakin mä haluan elää semmoisessa söpössä pilvilinnassa että se auttaa koiraa. Ja omasta mielestä onhan se näyttävämmän näköistä (ehkä myös koulutetumman näköistä) kun koira noutaa takakautta. Toko-puolella tätä käytetään paljonkin, mutta pk-puolella tuomarilta tulee sanomista: "voisi pyrkiä vieläkin voimakkaammin kapulalle", ihan sama mulle :)

Vaikka Aava ei mikään järjen riemuvoitto ookkaa, niin kokonaisuudessaan sain sen opetettua huimassa 7 toistossa, eli aikas helposti. Nyt Aava noutaa hienosti takakautta vaikka noutokapulan olisin kuinka päin tahansa, toki varmuutta voi aina treenata lisää :)

Tiistaina olikin Viitasen Sirken viimeiset treenit, sniiff. Voin kyllä suositella kaikille, sen verran mukava kaveri ja aina löytyi hyviä ideoita, millä viedä koiraa eteenpäin. Tällä kertaa päästiin Aavankin kanssa tositoimiin. Alkuun otettiin muutamia ilmoittautumisia, näissä meinasi pikkukoiruus olla vähän liiankin vireällä päällä eikä meinannut malttaa istua tai siis istuutua ollenkaan. Sen jällkeen tehtiin henkilöryhmä. Siihen sain vinkiksi että kannattaa ottaa muutamia treenejä niin että ihmiset tuijottamalla tuijjottaa Aavaa niin helpottaa tulevaisuudessa (herkkä kun kerta on) ja mun itse pitää olla huomattavasti itsevarmempi. Samoin tehtiin vasemmalle käännöksiä : saan taas opetella itse kävelemään, oon aina kävelly niin että koira pääsee "laiskottelemaan" käännöksessä. Nyt vaan pitää ruvata vaatimaan paljon enempi.
Tehtiin myös noutoja. Joihin saatiin apuja juurikin pitoihin: kapula oikeeseen käteen ja vedetään pois koirasta ja pois itsestä päin (itse peruutetaan/pyöritään ympyrää). Aina kun koira ottaa kunnolla kiinni ja pistää vastaan niin palkka.  Näitä ollaan tehty viikolla ja meidän pidot on mennyt valtavasti eteenpäin jiiihuuuuuu !!!!

Lauantain aksailut jäi välistä sillä jouduin olla töissä, mutta tänään oltiinkin jälkitreeneissä. Kun normaalit ihmiset sunnuntai aamuisin nauttii kaikessa rauhassa aamukahvinsa lukiessaan lehteä , niin mitäs sitä minä teen: aamulla klo. 8.oo jälkitreeneihin Siikajärvelle (tarkemmin oltiin Siikajärvi ykkösessä) vesisateeseen. Juu, olen hullu!! Nytte tehtiin Aavalle 523 metriä pitkä jälki 5 kepillä ja vanheni n. 1,5 h, ja lisä haasteena tuo vesisade. Alkuun oli melko epävarma, mutta "leimautui" jälkeen yllättävänkin nopeaa. Eka keppi oli tosi vaikee, eikä meinannut nostaa millään. Toisen nosti hienosti, kolmas hirmu epävarma, mutta loput nousi tosi mallikkaasti. Taas saatiin hyvää palautetta Aavan vauhdista, kun se ei juokse höyrypäänä eteenpäin, vaan jäljestää hallitusti niin että ittekki pysyy helposti perässä.

Eipäs muutaku uus viikko, uudet kujeet :)

Vähän lisää jälkeilyä ja aksaa....

Niin vaan on taas viikko vierähtänyt yhtäkkiä!! Ja kuten tavallista nopeesti nää vaan vierii, kun on lähes joka ilta jotain hässäkkää koirarintamalla. Yllättäen...  Ehkä olen jonkin verran neuroottinen koirantreenaaja ;) tai ainakin sovin hyvin kuvaan koiranaisesta kertovaan blogitekstiin joka levisi melkolailla facebookin kautta.

Mutta palataanpa hiukan taaksepäin: maanantaina oli EPK:n koulutusohjaajien omat tottis-treenit Jorvissa. Vaikka porukkaa ei ollut paljoa, niin saatiin kyllä huiput treenit Aavan kanssa. Ensiksi pistin Aavan paikkikseen kun Risto treenasi Jaroa; pysyi todella hyvin vaikka Risto ja Jaro tekivät todella lähellä töitä. Ainoastaan luoksetulossa Aava kirjaimellisesti pomppasi pystyyn, toisella kertaa helpotettiin ja menin lähemmäs ja kasvot Aavaa kohti niin pysyi hienosti. Sen jälkeen tehtiin taas yllättäen vasemmalle käännöksiä, vinkkeinä saatiin että mun pitää kävellä nopeammin, liioitellun nopeesti, niin Aava toimikin tosi hyvin ja käännökset näytti paremmilta, samoin vasemmalle käännöksen jälkeen otettiin muutama askel taakse päin. Tässä peruuttamisessa Aava on helposti lähtenyt poikittamaan joten ollaan tehty tätä nyt jälkikäteen ja tänään Aava vasta tajusi homman ja toimi superisti: ei edistänyt, mutta ei se kyllä heittänyt persettänsä niin kuin mä haluaisin... Ongelma siis jatkukoon.

Tiistaina käytiin meidän ohjaajien hallivuorolla treenailemassa. Oltiin ekaa kertaa sielä, joten eipä mennyt siinä suhteessa putkeen. Hallin reunoilla oli paljon agilityesteitä, joten ne olivat varsin pelottavia, varsinkin pussi. Joten keskityttiin vaan kontakteihin ja motivaatioon.

Perjantaina kävin ajamassa jäljen ja samaan kasaan tein esineruudun. Jälki oli jopa n. 750 metriä pitkä 5 keppiä ja vanheni melkein puolitoista tuntia. Jäljellä teki niin loistavaa työtä! Tein suht monta kulmaa jokka kaikki meni tosi hyvin, tosin kävi selvästi tarkistamassa mutta lähti jatkamaan nätisti jälkeä. Yllätyin kuinka hyvin Aava jaksoi ajaa koko jäljen sillä näin pitkää jälkeä me ei olla ennen ajettukkaan. Jäljen vanhetessa tein sen esineruudun jonka koko oli n. 20x20 metriä ja 3 esinettä. Aavalla oli aivan liikaa virtaa tähän touhuun ja se juoksenteli päämäärättömästi ympäriinsä, mutta pysyi yllättävän hyvin ruudun sisällä. Tuon yli-energisyyden takia, meidän ongelmat taas nostivat päätään; Aava meinasi tuoda taas kaks esinettä kerrallaan, huoh.

Mutta lauantaihin joka taas oli melko koiramainen (suprise). Aamusta jölkitreeneihin jokka pidettiin Luukissa. Aava sai ajettavakseen Jyrin tekemän melkein 500 metriä pitkän sik-sak-jäljen viidellä kepillä. Teki aivan seuper-hyper-överi-luksus-työtä. En olis uskonu että pikku-koira ymmärtää noin helposti vieraan ihmisen jäljen ajamisen. Kulmissa oli paljon varmuutta ja ilmasukki oli tosi hyvät. Eli kyllä me vielä ihan oikeesti päästään sinne jälkikokeeseen :)

Taasen (huono)kuva radasta, sillä muutoksilla että putki 15/18 vaihdettiin pussiin (eli 18 jäi välistä)ja loppu meni 15-16-17-21-20 ja A. Samoin este 6 mentiin toisin päin.

Illalla olikin taas agility-treenit. Sieläkin Aava oli superloistava. Ainoana ongelmana meillä on nuo kontaktiesteet sillä kun on vieras este niin vie kauan ennen kuin Aava uskaltaa mennä niihin. Mutta asia jota todella ihmettelin niin oli kontaktit. Ollaan kyllä tehty, että Aava seisoo takajalat puhelin luettelon päällä, mutta osasi tarjota/yhdistää sen kontakteihin. Noh, vahinkoja sattuu ;D mutta niin niin vaan mentiin saksalaisia, persjättöjä, valssauksia ja kaikki meni niin super hienosti, kunhan muistan pitää katseen kokoajan koirassa.

Tuli sitä käytyä Jennyn , Erican ja koirien kanssa juoksuttamassa koiria, vesisateessa :)

Tänään aamusta käytiinkin taasen vähän hakuilemassa , ja taas keskityttiin Aavan kanssa tuohon maalimiesmotivaatioon. Hienosi Aava jo meni kaikkien maalimiesten työ, eikä epäillyt kovinkaan paljoa. Wohoo :) joten tästä on hyvä jatkaa seuraavaan koiramaiseen viikkoon :DDD  

Aava the jälkieläin

Super koiramainen viikonloppu takana, ja voin sanoo että onpahan Aava ja toisaalta minäkin väsyksis.
Mutta lauantai alotettiin jäkiporukassa, joissa meillä oli ekat treenit. Aavalle oli uutta että joku muu teki jäljen, koska tähän asti oon ajanu aina itte omat jäljet Aavalle. Mutta Aavalle oli normaalia pitempi jälki: n. 650 metriä viidellä kepillä ja vanheni reilusti yli tunnin. Vaikeutta oli melko paljon sillä alkuun oli 300 metrin suora, jonka jälkeen tiheeseen 3 suorakulmaa, ja totta kai Aava meni hienosti yli jäljestä. Sen jälkeen kaverista meinas tulla hieman epävarma ja kyttäs jatkuvasti seuraavaa suorakulmaa. Haasteeksi oli vielä pistetty yks teräväkulma jonka Aava suoritti tosi hyvin. Lopussa näki että Aava oli väsynyt joten loppu oli melkoista säheltämistä. Mutta kaikki kepit nousi tosi hienosti, vaikka taas oli vieraan ihmisen kepit (siis en pitäny itte ollenkaan kädessä) . Paljon kehuja saatiin Aavan rytmistä, joka on kuulemma todella hyvä. Ja Taina (siis ryhmän vetäjä) sanoi, että kyllä me tehdään Aavasta vielä helposti koevalmis. Joten siinä meille tavotetta, joten ens kesänä jälkikokeeseen :)

Meidän rata muutamalla muutoksella: 9 hyppyä ei ollut, samoin hypyt 16, 17 ja 18 ei ollu ja meni toiselle puolelle hyppyihin 8, 7, ja 5 (toisinpäin) ja putki 15 mentiin toisesta päästä. Piti tehdä viimehetken muutoksia, sillä kenttä on suht pieni :) Ja sori ei oo mikään hyvä kuva :)

Illalla päästiinkin niin fiiliksiin sillä päästiin agilityilemään. Voih.... mä oon vieläkin niin fiiliksissä. Ekaksi kerraksi meillä oli helppo ykkös-luokan hyppärirata, jossa oli jonku verran valssauksia, persjättöjä, takaa kiertoja ja kaikkee muuta kivaa perusohjauskuvioita. Oli se vaan niin hienoo!!! Aava on melkoinen agilityeläin. Valssaukset meni hienosti, ongelmaksi meinasi tulla vain että kun itte tiiän jäävänä helposti kakkoseksi juoksuvauhdissa, joten mä rupean ennakoimaan että kerkeen seuraavalle esteelle ja jätän koiran selkäni taakse. Nooo, pikku moka ;) Putkihullu tuo todellakin on, sillä kun Anni (vetäjä) kertoi kuinka mun pitää ohjata kun ei onnistunu, niin Aava veti putkea ympäri hullulla vauhdilla sen minkä kerkes...  Mutta innolla odotetaan ens viikon aksailuja :)

Tänään aamusta käytiin hakuilemassa. Aavalle otin 5 pistolla , ja hienosti pikkukoiruus taas toimi. 3 ekaa tein vähä lyhyemmillä pistoilla ja 2 vikaa pitemmillä. Ja vain yks maalimies oli hirmupelottava! Muitten työ Aava meni yllättävän vauhdikkaasti. Nytvaan pitäisi käydä shoppailemassa rullia, että saisin opettaa rullaiilmasun :) No kokeeseen meillä on vielä piiiiitkä matka, mutta pikkuhiljaa :DD

Pakollliset syksyn "kuvasaasteet"

Tekniikkaa, tekniikkaa ja vähä lisää Sirken koulutusta

Nipsunen se taas lähti Etelä-Pohojammaalle joten ollaan taas kaksisteen Aavan kanssa. Itte taistelin tuota turkasen flunssaa vastaan joten suuremmin ei oo jaksanu treenailla Aavaa. Mutta ollaan me jotain saatu aikaan.

Viime kokeen häppeningin takia Aavaan tuli kauhea epävarmuus kaikkea kohtaan ja välillä se meni totaali lukkoon ku yritettiin tehdä jotain. Joten ollaan hyvin paljon keskitytty nyt tuohon lukon avaamiseen tai siis keinoihin millä siitä päästäisiin. Monen eri yrityksen ( ja erheen) jälkeen opetin Aavaa haukkumaan käskystä niin että viretila nousee huippuunsa=stratosrääreihin ( en tykkää yhtään kun koiran vire nousee noin paljon= kaikki meinaa mennä kauheeksi säheltämiseksi) mutta sitä kautta saan taas Aavan pois lukosta ja työ-moodiin. Eli tästä on ollut suuri apu. Treenikaverit vain nauroivat sillä monet käyttää haukuttamista ennen kehään menoa että koira väsyy ja vire laskee. Meillä mennään toisin päin :)

Tekniikkaa on tullut jonkiverran nyt tehtyä, pääsääntöisesti seuruussa. En itte ymmärrä kuinka oon antanu koiran edistää noin paljoo, niin ollaan keskitytty paljon paikkaan. Samoin ollaan ruvettu opiskelemaan kakejen tekniikkaa m-i-m vaihdot sujuu jo tosi hyvin ja m-s vaihdot suht hyvin; toinen takatassu pysyy hyvin paikoillaan mutta toista meinaa välillä siirtää. Siis teen niin päin että takajalat pysyy paikoillaan. Mutta kyllä se siitä, meillä on aikaa tohon voittaja-luokkaan. 

Noudoissa ollaan jatkettu että saatais kaikki muu kivemmaksi kuin se pirun noutokapula. Nykyään kapulaa ei kytätä enää niin pahasti mitä se oli eli pikkuhiljaa tämäkin edistyy. Nykyään Aava pystyy jo leikkimään noutokapulan vieressä ilman että menisi siihen heti kiinni, wooohooo, baby steps....

Esineruutua ollaan tehty nyt kolmisen kertaa, ja nykyään meilläkin voi viedä jo useamman esineen piiloon eli pikkukoiruuden päähän on saatu taottua ettei kaikkia tuoda yhtäaikaa. Loppuja pitäisi ruveta treenaamaan, sillä Aavasella on paha tapa tiputella esineet metrin päähän musta. En tiiä millä pirulla tän sais opetettua. Täytyy vissiin hakee ratakiskoa ku tuo rautalanka ei näytä auttavan ;)

Eileen oli taas Sirke Viitasen koulutus josta saatiin taas pari kikkaa jatkaa eteenpäin: 

- eteenmenoihin: meillä ei auta jos on leluja vierekkäin ja ain lähettää koiran uusiksi. Joten viedään 2 palkkaa: toinen näkyville ja toinen pari metriä taaksepäin ja piiloon. Ensin lähettää koiran näkyvälle palkalle, sen jälkeen tehdään jotain muuta ja sitte uusiksi. Sirke vain varoitti että kaikille tää ei heti toimi, sillä koira voi ajatella että justiin mä tänne juoksin ja sain jo palkan. Toisaalta tällä saa vahvistettua sitä että aina kannattaa lähteä eteenpäin, sillä sieltä saa aina palkan. 

- Yleisesti: ei aina kannata odottaa että koira itte korjais virhejutut  ja palkkaa korjaamisesta (esim. Kontaktin  tiputtaminen) sillä paimenilla on tapana ruveta maksimoimaan palkan saantia. Eli tuolla kontakti esimerkillä koira tiputtaa tahallaan kontaktin ja nostaa sen palkan toivossa. Itte ainakin sorrun juuri tähän, eli pitää opettaa mistä se palkka oikeasti tulee. Voi kehua korjauksesta mutta palkan saa vasta oikeasta suorituksesta. 

Oli taas paljon muutakin mutta hitsi ku puolet aina unohtuu, pitäis kirjoitella heti kaikki ylös....

Mutta jippiiiii, päästiin Aavan kans jälkiryhmään ja ekat treenit on nytte vklp:na joten sitä odotan innolla. Samoin meidän aksa-porukka starttaa loppuviikosta :D