Duracell-koira vol. 2.

Kertokaapa mulle mistä tuolla koiralla riittää virtaa?!? Tuntuu että Aava on patouttanut tuota energiaansa silloin ku oli juoksut ja oltiin rauhassa. Ja kaupan päälle rupeaa tuo iki-ihana uhmaikä nostaa päätään.... huoh.

No mutta astialle: keskiviikkona oli meidän EPK:n ohjaajien vipat treenit missä Aavan kanssa oli tarkotus keskittyä seuruun edistämiseen. No eihän se sielä mitään edistäny, hitto. Sen jälkeen tehtiin noutoa niin että heitin ekana kolme kapulaa ja lähetin perä jälkeen hakemaan. Tässä ei normaalisti oo ollu ongelmaa, no nyt oli: Aava irtos hienosti, mutta jäi arpomaan minkä tois - eli juoksi ekalle, otti suuhunsa, tiputti ja meni seuraavalle ja jäi kapula suussa vielä kattomaan kolmatta. Muutenki huomas, että suosi yhtä tiettyä kapulaa. Loppuun otettiin vielä luoksareita niin että appari heitteli vieressä noutokapulaa ( koska kokeenomaisissa otti niin pahasti häiriötä). Ekalla kerralla kun mulla ei ollu ees palkkaa (tässä tapauksessa käytin lelua) esillä, niin Aavaa ahdisti ja stressas mahottomasti, helpotettiin että appari meni kauemmas ja otin lelun puolessa välissä. No totta kai se kyttäs ja ahdistui. Helpotettiin vielä tästäki ja appari vaan heilutti kättään ees-taas kapula kädessä ja mulla oli lelu kokoajan näkyvissä: näin se kesti häiriön.

Lisää kuvateksti

Torstaina käytiin Jennyn ja Kiiran kanssa, öööö jollain jalkapallokentällä, jossain päin Vantaata tokoilemassa. Aavan kans otettiin uusiksi tuo noutohässäkkä ja sama ongelma: suosi vain tiettyä kapulaa. Uus ihme ongelma... Keskityttiin myös paljon tuohon edistämiseen, joten tehtiin hiiiiirrrrmu pitkä seuruu ja palkkailin ku oli hienosti oikeassa kohtaa. Kyllä tuo "kynnys" ruveta edistämään rupeaa menemään kauemmas ja kauemmas :) ei nyt mitenkään juosten, mutta baby´s steps. Tehtiin myös muutamat liikkeestä jäävät ja loppuun luoksari läpijuoksuna. Jääviin haluaisin että olisivat terävämmät ja luoksarit rupeaa olemaan hyvällä vauhdilla. Jenny se taas otti kuvia, jotka löytyy täältä!! Ja kiitosta taas kuvista :)

Pitäis vissiin itte opetella kattoon eteenpäin...

Lauantaina olis pitäny olla jälkitreenit mutta peruttiin tuon yhen lumisateen takia. Joten veikkaampa että meillä on jälkikausi nyt tauolla. Mutta kävin ittekseni heittämäs lyhyet tottikset. Focus oli tällä kertaa liikkeitten välissä. Samoin tehtiin muutamia luoksareita. Mutta saatiin taas uus ongelma: nimittäin loput. Aava joko A. eteen tulossa pomppaa mua vaste ja siitä eteen, tai B. suoraan sivulle tulossa tulee järkyttävällä pompulla... No tän takia, tehtiin sangen puuduttavia niin eteen kun sivulle tuloja kierroista ja palkkasin heittämällä namie eteen päin jonka jälleen uusi käsky. Jos jotain positiivista Aava kuunteli hienosti käskyt (eteen- ja sivulle tulot), mutta huomas ettei oikeen kiinnostanu hinkata tällästä. Pitääpä pistää mietintä-myssy päähän ja keksiä jotain uutta ku näitä treenaa.


Tänään oli mun omat vedettävät treenit missä keskityin tällä kertaa Aavan viretasoon: tehtiin töitä mahdollisimman alhaisessa viretasossa. Tai siis ainakin yritettiin. Rauhottelin ensin Aavaa, jonka jälkeen otettiin seuruuta. Kaveri oli hienosti tarkka ja piti paljon paremmin paikan ku normaalisti, mutta vire nousi. Eli nosti itse itsekseen vireen lähes normaalille tasolle. Yllätyin ittekki kuinka nosti vireen niinki ylös, mutta eipä tuosta haittaakaa oo. Otettiin myös muutamat ilmottautumiset: eka meni plörinäksi, mutta pienellä huomautuksella paransi huomattavasti. Otettiin myös pitkästä aikaa henkilöryhmä: aivan saakelin hieno, kontaktit pysyi ja istumiset oli hyvät. Otettiin vielä muutamat tokon hypyt pallon heiton kanssa, motivaation ja eteenpäin irtoomisen takia.

Nyt kun jälkikausi - ja myös hakukausi - on loppu oon täs mietiskelly, mitäs sitä keksis Aavalle ku ei viittis pelkkää tokoa ja totista vääntää koko talvea. Joten suunnitelmissa on että rupeen opettaan Aavallekki hajuerottelua. Joten joo, meilläkin alkaa purkkien peseminen ja keitteleminen. Tuon hajun kanssa mulla onkin ollu ongelmaa, että minkä opettaisin. Näin kokkina mietin että jos opettais tryffelikoiraksi, mutta tulee kalliiksi tämä treenaaminen sitte. Joten nyt viikon pähkäilyn jälkeen päädyin kanelin hajuun. Katotaan mitä tästä tulee :) Niin joo, ja tästäkin ihme innostuksesta saa syyttää / kiittää Jennyä, joten sinne suuntaan vaan kaikki kunnia ;D

Noutotekniikkaa ja viimeiset Sirken koulutukset

Niin vaan on taasen viikko vierähtänyt loppuakohden ja wooohooo, enää 9 viikoa jouluun :)  Tällä viikolla oon yrittänyt pitää vähä helpomman viikon ettei aina vaan treenata ja treenata ja treenata. Ihan siinä en oo onnistunut, mutta melkeen ;). Eikä se onnistu Aavankaan kannalta: aina kun tuun kotiin niin pikkukoiruus on heti siinä moodissa että tehdään jotain kivaa...  pitäis kyllä pitää parin viikon totaali-tauko ainakin tuosta tokosta, tekis hyvää mulle ja koiralle. Mutta ei vielä, joten taas treeneihin:

Edelleen meillä on ongelma nimeltä nouto...... Nyt oon saanu tuota mälväämistä jonkin verran pois, mutta tilalle ollaan saatu uus ongelma: Aava sylkäisee kapulan todella helposti pois (okei, oma moka sillä oon kieltänyt mälväämisestä jonka takia tämä uus ongelma) Maanataina tehtiinkin uutta koko noutotekniikan suhteen: opetin Aavalle kuinka päin se hakee noutokapulan; itse haluan että koira juoksee kapulan taakse, kääntyy ja ottaa sitten vasta kapulan ja juoksee luokse (ei niin että juoksee ensin kapulalle ja kääntyy kapula suussa ja tulee luokse). Nyt varmaan moni ajattellee että melkoista hifistelyä, mutta joo, toisaalta onhan se mutta toisaalta ei. Nouto rasittaa muutenkin hirmuisesti koiran etupäätä (varsinkin PK-puolella missä on vielä A ja hyppy), niin jotenkin sitä haluaa helpottaa koiran tekemistä sillä ettei sen tartte painavan kapulan kanssa vielä kääntyä mahdollisimman pienessä kulmassa, varsinkaan pk-puolen ylemmissä luokissa missä kapulalla on jo painoa 2 kg. Tai ainakin mä haluan elää semmoisessa söpössä pilvilinnassa että se auttaa koiraa. Ja omasta mielestä onhan se näyttävämmän näköistä (ehkä myös koulutetumman näköistä) kun koira noutaa takakautta. Toko-puolella tätä käytetään paljonkin, mutta pk-puolella tuomarilta tulee sanomista: "voisi pyrkiä vieläkin voimakkaammin kapulalle", ihan sama mulle :)

Vaikka Aava ei mikään järjen riemuvoitto ookkaa, niin kokonaisuudessaan sain sen opetettua huimassa 7 toistossa, eli aikas helposti. Nyt Aava noutaa hienosti takakautta vaikka noutokapulan olisin kuinka päin tahansa, toki varmuutta voi aina treenata lisää :)

Tiistaina olikin Viitasen Sirken viimeiset treenit, sniiff. Voin kyllä suositella kaikille, sen verran mukava kaveri ja aina löytyi hyviä ideoita, millä viedä koiraa eteenpäin. Tällä kertaa päästiin Aavankin kanssa tositoimiin. Alkuun otettiin muutamia ilmoittautumisia, näissä meinasi pikkukoiruus olla vähän liiankin vireällä päällä eikä meinannut malttaa istua tai siis istuutua ollenkaan. Sen jällkeen tehtiin henkilöryhmä. Siihen sain vinkiksi että kannattaa ottaa muutamia treenejä niin että ihmiset tuijottamalla tuijjottaa Aavaa niin helpottaa tulevaisuudessa (herkkä kun kerta on) ja mun itse pitää olla huomattavasti itsevarmempi. Samoin tehtiin vasemmalle käännöksiä : saan taas opetella itse kävelemään, oon aina kävelly niin että koira pääsee "laiskottelemaan" käännöksessä. Nyt vaan pitää ruvata vaatimaan paljon enempi.
Tehtiin myös noutoja. Joihin saatiin apuja juurikin pitoihin: kapula oikeeseen käteen ja vedetään pois koirasta ja pois itsestä päin (itse peruutetaan/pyöritään ympyrää). Aina kun koira ottaa kunnolla kiinni ja pistää vastaan niin palkka.  Näitä ollaan tehty viikolla ja meidän pidot on mennyt valtavasti eteenpäin jiiihuuuuuu !!!!

Lauantain aksailut jäi välistä sillä jouduin olla töissä, mutta tänään oltiinkin jälkitreeneissä. Kun normaalit ihmiset sunnuntai aamuisin nauttii kaikessa rauhassa aamukahvinsa lukiessaan lehteä , niin mitäs sitä minä teen: aamulla klo. 8.oo jälkitreeneihin Siikajärvelle (tarkemmin oltiin Siikajärvi ykkösessä) vesisateeseen. Juu, olen hullu!! Nytte tehtiin Aavalle 523 metriä pitkä jälki 5 kepillä ja vanheni n. 1,5 h, ja lisä haasteena tuo vesisade. Alkuun oli melko epävarma, mutta "leimautui" jälkeen yllättävänkin nopeaa. Eka keppi oli tosi vaikee, eikä meinannut nostaa millään. Toisen nosti hienosti, kolmas hirmu epävarma, mutta loput nousi tosi mallikkaasti. Taas saatiin hyvää palautetta Aavan vauhdista, kun se ei juokse höyrypäänä eteenpäin, vaan jäljestää hallitusti niin että ittekki pysyy helposti perässä.

Eipäs muutaku uus viikko, uudet kujeet :)

Kuka täyttää mun kalenteria ...salaa?!?

Niin, otsikkohan kertoo jo aika paljon... Kaikkeen sitä lupautuu ja menee mukaan, kun ei osaa sanoa ei. Paljon on viimepäivinä tapahtunut ja paljon tekemistä on edessä, mutta ei mennä asioiden edelle niin aloitetaan menneistä :)

Viime lauantaina oli taasen hakutreenit Latokaskessa. Aavalle tein neljällä pistolla; ensimmäinen ukko oli helppo n. 10 metrissä oikealla, toinen n. 30 metrissä vasemmalla hieman hankalammassa piilossa mitä edellinen, kolmas oli taas oikealla n. 20 metrissä joka oli vaikein piilo ja viimeinen ukko oli (taas) vasemmalla n. 30 metrissä, ja tämä oli taas hieman helpompi. Lähetykset meni vihdoin niin kuin itte haluan: innokas mutta Aava   j a k s o i   k u u n n e l l a   j a   k e s k i t t y ä !!!!!! ja toisena positiivisena oli, että tällä kerralla oliki aiva uudet maalimiehet (muutenkin olivat aiva ekaa kertaa maalimiehinä) eikä Aava epäröinyt yhtään mennä ukkojen luokse. Pitäisi pikku hiljaa ruveta opettamaan Aavaselle ilmaisuja, niin kyllä tämä tästä :)

Sunnuntaina käytiinkin häiriötreeneissä, mutta ne oli Aavan kannalta täys katastrofi, huoh. Paikkana oli Martinsilta ja kentän toisessa päässä oli jalkapallotreenit, keskellä oli isä poikansa kanssa potkimassa palloa sekä toinen isä leikkimässä tyttärensä kanssa + viereisellä kentällä pelattiin koripalloa, siihen päälle Aavalla oli viretila taas jossain stratosfääreissä niin eihän siitä mitään hyvää voi tulla. Aloitettiin paikkiksella koirien naamat jalkapalloilijoita kohti: Aava oli hieman täpinöissään mutta pysyi hyvin kunnes treenikaveri maahan makuulle koirien väliin, se oli aivan liikaa pikku-koiruudelle joka lähti ku ammus rivistä, oho.... Muutenki, eipä siinä treenissä oo jälkipolville kerrottavaa.

Maanataina ja tiistaina otettiin taasen tekniikkatreeniä; vasemmalle ja täys-käännöksissä Aava on meinannut edistää joten keskityttiin siihen. Tehtiin namin kanssa paljon toistoja että jotain jäisi tuonne aivokoppaan. Nyt rupean olemaan tyytyväinen meidän käännöksiin. Samaan kasaan ollaan otettu liikkeitten erottelua liikkeestä maahan ja seisomisen välillä. Samoin Aava on taas ruvennut edistämään liikeitten loppuja (taas tämä sama onkelma) joten siihenkin ollaan keskitytty. Ja jottei menisi liian tekniikkatreeniksi ollaan tehty muutamia vauhtinoutoja ja kuolleen kapulan noutoja.

Tänään tehtiin taas jotain uutta. Tilasin Berralta taas kaikkee kivaa, niin pirulaiset lähettivät mun paketin Helsingin Matkakeskukseen (joka on Kampissa), joten käytiin Aavan kanssa junailemassa aamuruuhkassa, ja kun oltiin Narinkkatorilla siinä saamarin ruuhkassa, niin pitihän tilaisuus käyttää hyväksi ja tehdä seuruu-treenit. Hienosti Aava toimi kovasta häiriöstä huolimatta, toki pysähdyksissä kontaktit tipahteli ja sivulle-tulot oli hieman hitaita. Kyllä siinä oli muuten ihmisillä hämmästelemistä.
Tänään (vielä kaupanpäälle) mun belgimäärä lisääntyi kahdella seuraavaksi viikoksi. Naapurin koirakaveri lähti viikoksi Alanyaan, joten mulla on hoidossa Dora (8 v. sekalinjanen) ja Evian (4 v. näyttelylinjanen) groenendaelit. Toki sinänsä pääsen helpolla, että vien mustat kotiinsa aina mun työpäiviksi (tai jos menee hermo), mutta helpolla näitten kanssa pääsee koska molemmat ovat täysiä sohvaperunoita.

Mutta tulevaan!! Perjantaina olisi hakutreenit, ja sunnuntaina (vihdoin ja viimein) me aloitetaan Aavan toko-ura ensimmäisellä kokeella Kirkkonummella. Maanataina olisi EPK:n kouluttajien tottistreenit, tiistaina esineruutu-treenit (siis "valvotut" treenit etten taas treenaa vaan ittekseni) ja kaupan päälle ilmotin Aavan vielä 7.9 tokokokeeseen. Eli vielä pitäisi saada tehtyä parit hyvät treenit ennen kokeita. Joten kiirusta pukkaa ;)

Kuviankin noista kahdesta mustuaisesta tulee kun vaan saan aikaseksi. Tänään tuola vesisateessa ei oikein huvittanut kuvata.

Aavan matkassa

Niin vaan on viikko huristanut pelkästään Aavan kanssa. Mutta aloitetaan heti niistä hyvistä uutisista: Aava kävi siskon lauman (tai siis vain osan) kanssa yhdessä virallisissa lonkka-  ja kyynärkuvissa kun itse lomailin. Keskiviikkona tuli Kennelliitosta viralliset tulokset: lonkat A/A ja kyynärät 0/0, eli wooohoooo, terve pikku-tyttö <3

Mutta Aava on nyt ollut viikon yksikseen ja en voi muuta kun ihmetellä Aavan käytöstä!!! Se ei ole reagoinut Nipsun poissaoloon mitenkään, on ihan tavallisesti niin kuin se olisi Nipsunkin kanssa. Ja kaupan päälle meillä alkoi töissä normaali arki eli mun kesän 4-5h työpäivät normalisoitui tuttuun ja turvalliseen 10-11h päivään, eikä mitään oo vielä tuhottu. No on nuo Aavan päivät ollu suht raskaita: aamulla pitkä lenkki juosten ja illalla tokotreenit (jossa oon paljon juoksuttanut).  Onhan Aavanen hieman seurankipeämpi ja kantaa mulle jatkuvasti leluja, että leikitään leikitään! Ja tuo treeni-into, se on aivan uskomatonta..... Aava ei tekisi tällä hetkellä mitään muuta kun treenaisi ja treenaisi ja treenaisi ja treenaisi. Yks syy tähän voi olla se, että leikitän koiria paljon treenatessani, mutta silti tuo on aivan mahdotonta. Sen takia on meidän lenkitkin mennyt aivan "hyödyttömiksi": käytiin tekemässä 5 km kävelylenkki, josta Aava seurasi 4 km (ei puhdasta tokon seuruuta, että oli väljä ja kontakti välillä tipahteli). Mullahan oli Aava irti että saisi juosta, haistella ja touhuta, mutta ei, kaveri se vain seuraa. Normaalisti tulee höpöteltyä välillä jotain tytöille ja sanon suuntia minne mennään (käännytään oikealle tai vasemmalle ja suoraan), nyt ei tarvinnut kun suu avata tai hymähtää niin Aava nakuttaa seuruussa eikä vapautussanat auta mitään. Onneksi tätä ei oo tapahtunut juoksulenkeillä.... onneksi.

Treeneissä ollaan menty aivan mahdottomasti eteenpäin!!! Mä en oikeen tiiä itkeäkkö vai nauraakko sillä tajusin kuinka paljon on tullut lipsuttua kriteereistä Aavaa treenatessa: aivan p*erkeleesti.... Oikeen hävettää. Ja muutenkin en oo vaatinut juuri mitään treenatessa.... Hävettää vielä lisää. Rupesin tuossa miettimään että ihan samalla tavalla lipsuin kriteereistä kun treenasin Nipsua ja Iinestä yhtäaikaa. Eli yhteenvetona : musta tulee hirvee lipsumaan ku treenaan kahta koiraa saman aikaisesti. Tiedän olevani outo....

Mutta palataanpa treeneihin: tääläviikolla teemana treeneissä on ollut eriasioitten tekniikka. Ollaan opiskeltu käännösten (varsinkin vasemmalle) tekniikkaa ja samalla vaihdoin itsekkin tyylin tehdä käännökset: tähän asti oon itte kääntynyt melko vauhdikkaasti enkä niin kovinkaan selkeästi, nyt teen käännökset paljon selekämmin ja puoliksi pysähdyn käännöksessä (että tulee selkeä 90 asteen kulma) ja Aava (pitäisi) heittää se takapää. Ei se nyt vielä täydellinen ole mutta edistys on huomattava (ja kaikki tämä vain siitä kun hutaisin ennen käännökset...).
    Eteentulot on myöskin mennyt eteenpäin, sillä ne tulevat n. 70% suoraan!! Tänään saatiin jopa täydellinen luoksari kokeenomaisena niin että Aava tuli kerrasta hienosti eteen. Tätä ollaan treenattu paljon kiertojen kautta (kierrosta eteen, siitä uusiksi kiertoon.). Ja tähänkin ollaan opeteltu tekniikkaa, eli sen eteentullessa etujalat jäävät paikoilleen ja peppu tulee alle istumaan. Toki nyt on taas yksi ongelma: Aavan luoksetulot on loppuunasti hyvin vauhdikkaita niin itse meinaan ottaa askeleen taakse päin koska pelkään itse että pian sattuu.... pitäsköhän sitä vaan ruveta luottamaan tuohon koiraan ?!?
   Nykyään  myös meidän liikkeestä maahanmenot jää/menee maahan asti eli tässä ollaan tehty läpimurto.... Tässäkin se oli taas mä joka olin kussut tämänki opettamisen: kun on vaan selkeä koiralle niin totta kai se koirakin toimii.
   Suuri askel ollaan menty tottiksen hypyssä: Talin kentällä on harjoitus hyppy joka on n. 60 cm korkea, niin Aava ei oo mennyt koskaan edes lähelle sitä. En tiiä onko se vain ollu Aavan itseluottamuksen puutetta hypätä kiinteän esteen yli (agiesteet ja tokon hyppy on helppo nakki) vai johtuuko se siitä että este on niin kiinteä (onhan tokon hyppyki periaatteessa kiinteä). Mutta paljon saadaan tehdä töitä että saan sen hyppäämään sen metrin hypyn...

Nyt pitäisi oikeen oikeasti kattelemaan tokon koekalenteria että saataisiin korkata Aavan kanssa kisakausi :) nyt kun Aavakin on mennyt eteenpäin kun oon tajunnu omat virheeni. Niin kuin joku fiksu joskus sanoi: koira on juuri niin hyvä, kuin sen kouluttaja on kriteerien suhteen.