Viikonloppu Pohjammaalla

Nyt on niin paljon aikaa, että kerkeen tännekkin päivittää jotain :)

Viime viikko alkoi sangen vauhdikkaasti sillä mä ainakin vanhenin noin kymmenen vuotta, sillä mulla oli hoidossa Luna-koira, voih ja huoh. Okei, ei maalata piruja seinille; tuhot oli yllättävän vähäiset, vaan muutamat Ikea-rotat, ja pallo ja kenkä ja...... No siitä lähes tulkoon vauhdista heitin Lunan toiseen hoitopaikkaan ja lähdin torstai-iltana ajamaan kohti Ilmajokea.

Aava näyttelyissä, handleri Julia Suoranta, kuva: Tom Suoranta

Lauantai meillä meni lähes kokonaan näyttelyissä (Seinäjoen KR). Tuomarina oli hollantilainen Geir Nordahl Pedersen. Aavan kanssa ei mennyt mitenkään erityisen hehkeesti, sillä tuomari sanoi suoraan kehässä että "I want warmer color" joten juu, väärä väri, huoh.  Muuten oon Aavan arvosteluun todella tyytyväinen: "medium size, a bit long loin, should be more square, very nice head, good stop, dark eyes, strong topline, well set tail, deep chest, strong bones, normal angulated, good coat and coat structre but i want warmer color, strong pigmentation, very good movement, well presented, very friendly, scissor bite". Tuomarille kyllä pisteet, että otti tosi hienosti koirat huomioon, sillä avoimissa uroksissa oli koira joka väisti kunnolla kun katsottiin hampaisiin. Tuomari seisoskeli ja höpötteli väistämisen jälkeen handlerin kanssa ja juoksutti välissä, jonka jälkeen katsoivat handlerin kanssa yhdessä koiran hampaisiin. Saipahan koira ainakin hyvän kokemuksen tästä. 

Sunnuntain aksa-rata

Sunnuntai olikin taas ohjelmaa täynnä. sillä aamupäivästä käytiin Miisa-siskon, Inkerin ja Elen kanssa treenaamassa agilityä. Aava toimi hienosti :) Jopa Miisa totes, että Aavahan on hieno yksikkö: niinhän se on!! Iltapäivästä käytiin ajamassa jälki: pistin tätini (joka on treenannut pk-lajeja 10 vuotta sitten oikeen kunnolla) muistelemaan menneitä ja se talloi Aavalle 560 metriä pitkän, 6 kepillä, ja vanheni melkein 2 tuntia, maastollisesti oli tosi helppo. Aava toimi taas niin tosi hienosti: ajaoi hienosti nenä maassa kiinni. Ainoastaan Aava nosti kepeistä vain 4, mitä ihmettelin, sillä kepit ovat olleet meillä erittäin hyviä ja varmoja. No, aina ei mee ku strömssöössä...

Maanantaina, ennekuin lähdin ajamaan takasi Helsinkiin, kävin järkyttämässä vanhoja treenikavereita ja pölähdin niitten treeneihin illasta. Tai itseasiassa niille oli Saara pitämässä koulutuskertaa joten päästiinpä sinne Aavan kanssa :) tai meidän vastaanotto: te osaatte, ei mun tartte teitä opettaa ;)  tehtiin alkuun koko porukalla 2,5 min paikkis, jossa ei mitään ongelmaa, yllättävän vähän Aava haisteli. Meidän vuorolla tehtiin ekana pk:n ilmottautumisia, näissä ei mitään ongelmaa, vaikka Saara kuinka tuijotti Aavaa, muutenki tehtiin noutoa ja ja ja okei, en muista enää... Mutta miksi, miksi miksi.... jos meillä on ongelma ja mennään treenaamaan sitä (kuten tällä kertaa tuo tuijotus ja nouto) niin koira toimii ku unelma ja koira tekee just niin ku pitää, en ymmärrä.... Mun koirassa on vissiin jotain vikaa!!