Epäjohdonmukaisuuden multihuipentuma

Torstaina pidin omat treenit porukalleni Malminkartanon Sirkuskentällä. Menin itse sen verran aijoossa että kerkesin treenata tokoa (meillä on siis kielto treenata tokoa, koska ollaan pk-porukka) ennen kuin muut tulivat paikalle. Päivän suurin missio oli (vihdoi ja viimein ja aikusten oikeesti) saada meidän täyskäännökset kuntoon. Ekana tehtiin vasemman kautta täyskäännöksiä, mutta ne ei vaan toimi; Aava se ei vaan meinaa liikkeessä heittää sitä peräpäätä tarpeeksi. No, ärsytyksissäni päätin, että jos ei se onnistu, niin rupean tekemään saksalaisen käännöksen joten tehtiin näitä muutama toisto, ei mitenkään erityisen hyvin tuloksin. Ja juu, vaihdoin taas täyskäännökset vasemmalle pyörähdykseen. Ja kaiken huipuksi treenien lopuksi päätin sen vielä vaihtaa saksalaiseen. Noouuuuu, kuinka mä v o i n vaihtaa kesken treenin 4 kertaa mielipidettä noin radikaalisti. Juu kyllä, itken krokotiilin kyyneleitä, isoja sellaisia. Ja juu, minäkö muka joskus ennenki koulutellu koiria: aina ei uskoisi... Epäjohdonmukaisuus, pois se minusta!!!
No onneks me tehtiin muutaki. Tehtiin ruutua, joka oli jotenki nihkeetä: Aava keksi omia häiriöitä mitä kyttäili ja yritti tarjota merkkiä. Toki ei olla tehty ruutua kuin "kotikentällä", mutta silti!! Tehtiin muutamia luoksetulon pysäytyksiä, ja voin sanoa, että tää oli (huimasti) toinen kerta ku tehtiin ja teki niin jäätävän hienot stopit: niin jämäkät ja nopeet, huippuu!!! Tehtiin kaks pysäytyksellä ja kaks läpijuoksulla, voin todeta, että läpijuoksuissa hieman (tai aika paljoki) Aava ennakoi eli se mateli luoksarit. Pitää vaan luottaa koiraan ja tehdä paljon paljon enemmän läpijuoksuja.

Perjantaina treenailin ittekseni tuossa naapurissa siis kotikentällä. Jatkettiin taas tosissaan tuon täyskääännöksien parissa. Ja nyt vihdoin ja viimein päätin että me tehdään se vasemmalle!! Ja niinhän me tehdään; ja alkuun tehtiin vähän takapään käyttö harjotuksia ja siitä ruvettiin tekemään kunnon 180 astetta ja tehtiin myös paljon 270 astetta että Aava joutuu todella käyttämään sitä peräänsä. Ja saatiin ne suht hyvälle mallille, ja tulipahan kulutettua siihenki melkeen paketti nakkeja ja mun peukku lyheni sentin ku käytin naksutinta :) Tehtiin kierroista muutama pysäytys ja moooonta läpijuoksua: läpijuoksuissa meinas ennakoida ja hidasteli mutta muuten oli taas hyviä. Loppuun tehtiin noudon loppuja ja Aava piru soikoon yllätti: se kykeni istuutumaan kapula suussa, oho. Loppuun tehtiin nouto kokonaan: loppu oli huono sillä oon palkannu paljon sitä vaan vauhdista, joten tartti kunnon avut. Näitä vaan lisää että saadaan rutiinia noihin loppuihin.

Lauantaina, siis eileen oli jälkitreenit, jokka pidettiin Siikajärvi II:ssa. Päivän teemana oli hallitut käännökset, eli kulma tehdään niin ettei siitä pääsisi jatkamaan (kiven tai pusikon tai puun eteen...) ja kulmaan pistetään keppi, jolloin koira joutuu mennä kulman päähän jolloin (varsinkin kaahottajat) eivät päääse oikomaan kulmia. Samalla periaatteella voi tehdä piikit. Eipä oo ittelle tullu mieleen tehdä kulmia noin, joten näitä vois viljellä aina silloon tällöön. Mutta, hyvän suunnitelman mukaan meinasin että Aavaselle tehtäis keppiviidakko, sillä viimeks jäi muutamat kepit nostamatta, eli max. 500 metriä ja 7 keppiä. Mette tallasi Aavan jäljen, mutta ohjeita antaessani unohdin että kyseessä on Mette: olisi pitänyt sanoa reilu 200 metriä, niin jälki ehkä olisi voinut olla 500 metriä. Jäljestä tuli hieman pitempi, lopputulos: lähes 800 m pitkä ja olihan sielä ne suunnittelemani 7 keppiä, 1 hallittupiikki ja 2 kulmaa kans hallitulla tyylillä. Ja voin sanoo, että oli muuten Aavan vaikein jälki minkä se on ajanu: ekat 50 metriä oli ihan hyvää maastoa, jonka jälkeen jälki meni parivuotta vanhan hakkion läpi johon oli jätetty kaikki risut ja puut, eli melkoinen ryteikkö missä oli jo ittellekki vaikea kulkea, joten mitä se on koiralle, jolla on lyhyemmät jalat ja vielä pitäis jäljestää. Ryteiköstä suoraan mentiinkin uimaan nilkkoja myöte suossa. Onneks loput 200 metriä oli jo taas parempaa maastoa. Mutta nuo hallitut kulmat ja piikki meni tosi hienosti, vaikka eipä nuo kulmat oo koskaan meille mikää ongelma (varmistaa aina kulmat hyvin). Viimeset n. 80 metriä Aava meni hieman siksakkia jäljen päällä ja näki että tyttö on väsyksis. Mette ja Taina (meidän ohjaaja) jokka tuli perässä sanoivat että "sehän (Aava) näyttää niin kuin mitään olisi tehnyt, muut voisi näyttää melko kuolleelta", noh okei ei se ehkä sitte oo ollu väsyksis...

Aava jälkitreenien jälkeen..., ja juu, on huono kuva...

Tänään oli sangen vetiset hakutreenit Puolarmetsässä. Vettä satoi koko 3,5 tuntia, mutta eipä se menoo haitannu ;) Aavan kans keskityttiin suoriin pistoihin, nääs välillä meidän pistot ei oo niin kovin suoria kun lähetän koiran. Joten tehtiin jo maastonkin takia tosi lyhyillä pistoilla (ja tiheään) että saisin varmat hyvät pistot ja koira menis juuri sinne minne lähetän. Tehtiin jopa 7 maalimiehellä ja Aava eteni tosi hienosti suoraan, joten tämä treeni meni kerranki putkeen + Aava ei väistänyt ollenkaan maalimiehiä: meni hienosti meni sukkana eikä epäröinyt :)

Nyt taasen vaan uus viikko ja uudet kujeet :D