Viikonlopun aksat

 Nyt viikonloppuna oli omat kisat Kivikossa, mihin oli ilmonnu molemmat tytöt. Lauantaina Sikan kanssa 3 starttia, tuomarina Minna Räsänen, mutta oli tuomariharjoittelija Tommi Raita-Aho. Täytyy myöntää että olin positiivisesti yllättyny että oli noin suorat radat. Kunnon perinteiset ykköstenradat, eikä mitää kikkailuja, edes ykkösillä (mitä on ollu viimeaikoina sangen paljo). Toisaalta mietitytti, että kuinka pysyy Sikkanen lapasessa ku pääsee luukuttamaan. Mutta pääsi myös Sikka yllättämään, sillä pysyihän se. Ekalta radalta hylly, koska kepeiltä virhe mitä en korjannu. Renkaan hajotti selällänsä.No Sikkaa tuommonen ei haittaa, eikä siitä tullu mitää. Mutta hyppäskyllä kaukaa ja en tiiä oliko jo lukinnu edessä olevat kepit minkä takia moinen hyppy..  Toisella radalla vähä lähti malilla homma lapasesta, mutta ei pahasti.  Tai niin pahasti mitä kuvittelin. Vikalla hypärillä oli Sikka taas lapasessa. Mutta. Sainpahan taas todeta ettei kannata riemuita liian aijjoos. Muuten puhdas rata, mutta tulihan se vimppa rima alas...

Sikan ratoja:

Eileen Aavalla oli edessä oma puhde, tuomarina Leena Rantamäki-Lahtinen. Ja olipas sangen mielenkiintoset radat: hyvin suoralinjasta, mutta sitte melkosia killereitä ja lyhyitä estevälejä. Toki siinä mielessä mukava ettei ollu mitää kovin jäätävää syherrystä missä on vaan takaakiertoja takaakirtojen perään. Radat näytti tosi helpolta, mutta oli kuitenki vaikeita. Eikä tuloksilla kyllä juhlittu. Aavan saldona oli hylly, 10 ja 15. paljon hyvää, mutta paljon on taas aisoita treenilistalla

Aavan rata:

Treenistä treeniin

Viime viikolla käytiin pikavisiitti taasen Ilmajoen-kylässä, eli pääsi tytöt nauttimaan kunnon mettälenkeistä. Niin paljon saattin treenirintamalla aikaseksi, että menin siskolle ja Ele-sheltille toimimaan etupalkkana Hurtta-hallille (okei se muutti nimensä Hau-Hau Champion-areenaksi, mutta mulle se tulee olemaan aina Hurtta-halli). Samalla otin Aavalaisen mukaan ja pääsi karvakasa vähä hyppimään esteitä. Tehtiin muutaman kerran keppejä: meni hyvin molemmilta puolin ja pystyin nyt hyvin jätättää itteni taakse. Otettiin muutamia eteen lähetyskin ja hitsi ku kaveri paahtoi menemään. Olin super tyytyväinen kuinka neitokainen irtos. Loppuun muutamat keinut.

Lauantaina käytiin heittääs aamusta pikaset aksat Ojangossa, koska oltiin taas kotiuduttu reissusta. Tällä kertaa Sikkakin pääsi aksailemaan: tehtiin ihan perusohjauskuvioitten alkuja eli valsseja, takaakiertojen alkuja ja sokkareita, ja takaaleikkauksia. Ihan hyvin tuo rupes pääsemään jutun juonesta kiinni. Ja jaksoi jollain lailla jopa keskittyä mitä teki, oho!
Aavan kanssa hinkatttiin 2on-2off .

. Eileen tytöt pääsi taas hommiin. Aamusta käytiin heittääs tokotreenit viereisellä koulun parkkiksella. Tarkotus oli tehä aavalle ruututreeniä, mutta tuo lumen tulo vähä vaikeutti mun suunnitelmaa: eihän kukaan käy auraamassa koulun kenttiä sunnuntaina aamusta. Joten tein molemmille tytöille saman treenin: häiriötä ja kehään menemisiä. Molemmille tuommoset treenit on jääny vähälle... Eli pisti parkkiksen täyteen leluja, namirasioita, merkkejä, yms. roinaa. Ekana otin Sikan, ja painattihan se tutkimaan että mitä maassa oli. Ite odotin että tuli sivulle. Riitti yllättävästi kunniakierros jokasen lelu/esinen luona ennen ku tuli vauhdilla sivulle. Eli nyt treeniä että saatais se kunnia kierros pois. Aavan kans ihan sama homma: eka kunniakierros jokasen asian/esineen luona ja sitte jättiloikalla perusasentoon. Kerkes Aava vielä noutokapulan noutaa siinä jossain välis. Eli Aavallekki treeniä. Pyrin kuitenki molempien kans siihen että MÄ en sano mitää vaan koira itte vapaaehtoisesti tulee mun työ = eli itse vapaaehtoisesti jättää lelut ja muut ja tuleekin mun työ. Eli mennään ja tehdään yhdessä. 
Sikan kans otettiin samalla sivulletuloja häiriöesineet maassa. Kertaakaa pikku-apina ei kattonu , eikä yrittäny ottaa maassa olevia asioita. Jotain on siis saatu taottua tun apinan päähän perusasennoissa. Aavan kans tehtiin samaa, mutta Aava ku ajattelee vähä enemmän nii ei ollukkaa ihan nii helppo homma. Aava tietää että niihin ei kosketa, ja sen takia väistää asioita voimakkaasti. Seuruuttelin noutokapulan vierestä nii neiti yritti väistää, meni epävarmaksi ja muutenki siitä tuli ihan hassun tuntunen mutta vire pysyi silti. Aava oli sen ilonen että entäs jos tuo noutokapula liikkuu ittekseen ja se osuu mihin ja se ei oo hyvä. Ku oltiin pyöritty kymmenen kertaa yhen kapulan ympärillä rentoutui hieman mutta silti oli varpaillaan. On se hienoo ku koira ajattelee liikaa. Otettiin vielä loppuun 2 luoksaria esineitten välistä. Voi mikä S-mutka luoksari se oli. Otettiin uudestaan, joka oli vähä suorempi mutta tartti toisen käskyn että lähti tulemaan. Olipas karvakasan elämä taas hankalaa....

Tänään aamusta käytiin tekees Ojangossa pelkkää hyppytekniikkaa molemmille. Oli muuten Sikan ekat treenit.  Sikalle tein eka perussarjaa. Ekalla hyppäs kahden viimeisen yli kerralla. Sen jälkee meni tosi hyvin, vaikka muutaman kerran kolautteli neljättä rimaa , joissa selkeesti meni liika lähelle. Loppuun otettiin vielä muutama pitenevä sarja joissa ei ollu mitää ongelmaa. Olin ihan varma että näissä saadaan takuta. Sen vaan huomasin että Sikka laski päätään ja ihan oikeesti keskittyi mihin pisti jalkansa!! Hyvä. Aavalle tein alkuun muutaman perussarjan jonka jälkeen tehtiin korkeuden arviointia. Tein tietosesti isoillaeroilla että sen vähä karrikoidusti miettimään hyppykorkeuden. Korkeudet oli 35-45-65-50-35. Nätit hypyt hyvällä tekniikalla ja vaikka laskin korkeutta nii ei tullu mitää jättiloikkia vaan meni supernätisti :)

Aksailuja ja jälkikauden korkkaus

Nyt ku tuo iki-ihana valo-ilmiö möllöttää taivaalla niin ei sitä vaan malta istua kotona sisällä. Joten ollaan kulutettu aikaa pihalla vaikka kuinka paljo. Ja hyvin kelien myötä myös mettät rupeaa paikkapaikoin olemaan niin sulia että saa jo jäljet tallattua.  + pellot on sulia että saa peltojälkiä tehtyä.
Kauden ekan jäljen tein Olariin: pituutta 300m, 4 keppiä, vanheni vajaan tunnin. Siitä huomas että oli kaverilla vauhtia ja intoa ku pääsi taas tekemään jotain kivaa. JOnkin verran sain olla jarruna, mutta ihan ok:sti Aava jäljen ajoi. Toisen jäljen tein Luukkiin, joka oli suurinpiirtein samallainen (4 keppiä, n. 350m, vanheni 1h). Se jälki meni samoissa merkeissä: kaahotusta.
   Eileen käytiin Lauran ja Tainan kans tekemäs Luukkiin jäljet: eka jonkun muun talloma, 4 keppiä, n. 350m, toki vanheni melkeen 2h. Siinä Aava keksi jotain aivan uutta: meni hyvin paljon nenä ylhäällä ja ilmavainulla o.O  . Todettiin että ei todellakaan normi Aavaa, että nyt tehdään seuraavaksi monta makkarajälkee, eli back to basics. Itteä sen verran harmitti tuo päiväinen jälki että kävin iltasella tekemäs n. 100 m pitkän makkara-peltojäljen. Makkaroita pudottelin 2-4 askeleen välein että varmasti pysyis nenä maassa. Ja kyllähän se pysyi:söi kaikki nakit matkalta ja teki hienoo työtä.
  Tänään menin heti aamusta Oittaalle tekemään jäljen frisbeegolfradan reunaan (ajattelin ettei sielä ketään oo aamulla klo. 9 ja enpä oo koskaan nähnyt sielä kenenkään heittelevän). No sain jäljen tallattua ja lähdin ajamaan niin tottakai sinne tuli 2 kaveria viskomaan kiekkoja. Yhdessä kohtaa olivat talloneet jäljen päältä, mutta koska olin tehny Aavalle taas makkarajäljen niin pysyi todella hyvin jäljellä häiriöstä huolimatta. Pituutta tällä jäljellä oli n. 600 m, ja makkaroita kylvin kuinka sattuu 1-5 askeleen välein. Nytte Aavalla oli taas vauhtia ja jyräs makkaroiden yli n. 10%, vaikka kuinka olin jarruna. Eli jotain hyvää, jotain huonoa tällä jäljelle, huoh....

Aksapuolella ollaan taas tehty kaikkee kivaa. Viime treeneissä pääpaino oli välissä vedoissa. Niissä ei meillä oo mitään onkelmaa :) kun koira on oikeella puolella niin meni ku vettä vaan, ku koira on vasemmalla puolella, ekan kerran sössin, mutta sitte lähti luistamaan. Samoin ollaan tehty koiran hallintaa, ja kuuntelua. Ja edelleen meillä on ongelmana mun hitaus, ja jään katsomaan aiva liikaa koiran perään meneekö se vai ei erihypyille tai putkeen. Ja to do-listalle pääsee myös että Aava oppis hakemaan esteitä huomattavasti paremmin :) Mutta alla moolemmat radat: 

Välistäveto-treeniä

Ja kuuntelua

Tokotreeniä ja leijeröintiä

Alotetaanpa huonoilla uutisilla: nimittäin A: yritin taas neljään eri tokokokeeseen ja yllätyyyyyssss. Oon varasijoilla 7., 9., 12., ja 13., eli saan taas unohtaa ne kokeet. Ja toiseksi B. Seinäjoella olis ollu viime viikonloppuna tokomaajoukkueen karsintakokeet + 2 huippu koulutusta (Christa Enqvist-Pukkilan ja OIli Huotarin), mutta arvakkaapa sainko töistä vapaata. No en!!!!! Mutta kohti uusia pettymyksiä ja pitää keksiä jotain muuta. Niin, oon saanu jo aikaseksi, että sain haettua itselleni HSKH:n jäsenyyttä jonka sain, eli nyt on mahiksia päästä kokeisiin. Ja nyt on ainaki kunnon treenipaikka tiedossa, Ojanko here we come.

Viime lauantaina pääsin taasen itse opettelemaan jotain uutta aksan saralla. Nimittäin leijeröinnin. Täytyy myöntää että pikkusen joutui taas käyttää aivoja, että sen sai hahmotettua. Mutta voin sanoo että ei oo helppoo. Alapuoella on kuva meijän radasta. Tehtiin että koiran pysäytit puomin kontaktille, siitä heitit koiran kasi esteelle ja appari oli 9-putken päässä lelulla palkkaamassa että saan koiran irtoomaan.Yllättävän nopeesti Aava hiffas kuinka homma toimii. Onneks Aava irtoo musta nätistä mutta putken pimee kulma toi haastetta, sillä pimeitä kulmia on tullu tehtyä hävettävän vähä. Muuten tykkäsin radasta!! Tehtiin myös 3-4 väliä niin valssin ku persäjön kanssa. Ittelle meinas olla ongemla, sillä kylvän molempia joka paikkaan, että kumpaa käytän. Ja nyt jälkikäteen ajateltuna, niin olishan se persjättö huomattavasti loogisempi. Mutta samapa tuo kunhan koira vaan menee niinku pitää :)

Tokopuolella ollaan nyt tehty jonkiverran ruutua, joka on itseasiassa yllättävänki hyvällä mallilla. Vielä pitää keskittyä tuohon vauhtiin ja se että Aava menee keskelle asti. Tähän asti on Aavalla ollu muodissa tuo oikea laita, nyt se on etulaita. JOnki verran koomista, seuraavaks varmaan on vasen laita. Tehotreeniin on nyt vuorostaan päässy noutojen palautus ja pito. Molemmat kaipaa vielä rutkasti treeniä, mutta kyllä sitä hyvä tulee. Pitää vaan myös muistaa keskittyä noutojen mielentilaan sillä ne ei oo Aavan mitään leppareita (joka on toisaalta oma vika: joskus huomauttanu mälväämisestä, niin ahdistuskupla/epävarmuus on taas valmis. Huoh).
Tottis puolella ollaan tehty paljo pk-ilmottautumisia tai oikeastaan niiden mielentilaa; tähän asti Aavaa on ruvennu ahdistaan ku joutuu istua ku tuomari seisoo meidän edessä. Oon hyvin viritelly pallolla ja seuruuttanu "tuomaria" kohti ja kun on vielä hyvällä mielentilalla (ennen ku kerkee ahdistumaan/vilkuilemaan ympärilleen) niin pallo lentää. Välillä ennen tuomaria ja välillä ollaan kävelty "tuomarin" ohi ja pallo lentää. Nyt rupeen olemaan tyytyväinen tuohon mielentilaan :)

Ja ollaan me pienesti alotettu mettälajitki :) nääs tuos Talin golf-kentällä on ollu sen verran sulaa aluetta, niin ollaan tehty esineruutua samalla ku ollaan käyty lenkillä. No, sen verran oon ollu laiska, etten suurempia esineitä oo jaksanu kuljettaa mukana niin ollaan tehty esineruutua vain käytetyillä tunnarikapuloilla. Mutta esine ku esine :) Oli kyllä neidissä virtaa ku pääsi taas ettimään ja käyttämään nenää. Suunnittelin jo että teen jäljen kentälle, mutta totesin että sielä käy niin hitokseen porukkaa lenkittämässä koiriaan että kenttä on täynnä kaikenlaisia jäkiä/hajuja eli turha homma tehdä sinne jälkeä. No toivotaan että mettistä pian katuais kaaaaikki lumi niin päästäis kunnolla ajamaan jälkee ja tekemään ihan oikeesti niitä esineruutuja :)

Herrasmies seuraa ja yötreenejä

Niin vaan viikko vilahti. Viime viikko ollaan laiskoteltu treenirintamalla, sillä Aavalla alkoi vihdoin ja viimein juoksut. Ja pikku-neitihän on jo 16 kk. Yllättävän vähän tuo juoksu on vaikuttanut Aavaan: korvat on edelleen hyvin paikalla, mutta hieman flekmaattinen tuo pikku-koiruus on. Toisaalta saa tähän samaan kasaan pientä taukoa tokossa, sillä jos toinen on flekmaattinen on turha edes yrittää treenata täysillä, eipä siinä mennä ku takapakkia.

Mutta ollaanme kuiteski jotain tehty :). Tiistaina kävin pitämässä omat treenit EPKlaisille ja sai Aava osansa. Tein muitten elämästä vaikeeta ja pidin kunnon häiriätreenit: ensin tehtiin paikkistreeniä, niin että koirat olivat ympyrässä takapäät keskelle päin. Aavan kanssa käytiin häirittemässä muita, joten saatiin loistava kontakti-treeni, missä Aava oli oikein hienosti kuulolla vaikken keskittynyt siihen kunnolla. Tehtiin vielä samaa kun muut koirakot treenailivat kontakteja perusasennossa. Tässä Aava ei ollu enää niin hyvin mukana joten jätin siihen. Treenien jälkeen lähettiin samantein Ojankoon treenaamaan Maaretin, Sonyn ja Aruyn kanssa. Ja mäki tein eräänlaista historiaa: vaikka oon asunu Helsingissä yli vuoden niin kävin nyt vasta ekan kerran Ojangossa. Melkein pitäis hävetä. Mutta nyt ymmärrän ku niin moni käy sielä treenamassa ja kaikki siitä aina puhuu, on se kyllä melkoinen kompleksi. Mutta palataanpa astialle: ekaks tehtiin Aavan kans seuruuta liikkuroituna. Aavasta huomas heti että oltiin uudessa paikassa, sillä varsinkin kuin mentin kentän reuna-aitojen läheisyyteen kontaktit tipahteli. Otettiin homma uusiksi, ja tällä kertaa pysyi kontaktit paljon paremmin. Tehtiin myös luoksareita: 1 pysäytyksellä ja kolme läpijuoksua. Taas sama ongelma, pysäytys hyvä, mutta ei hitto tuota ennakointia!! Pitää pistää nuo pysäytykset nyt hetkeksi pannaan. Toisella kierroksella tehtiin molemmat liikkeestä jäävät. Olivat ihan ok, ei ehkä parhaimpaa Aavaa, mutta pitää nuotten juoksejen kans antaa vähä helpotusta. Loppuun otettiin vielä muutama iskunouto hyvänmielen loppuna. Noihin iskunoutoihin oon supertyytyväinen sillä Aava hakee tosi varmasti kapulan takakautta ja vauhtikin on hyvä.

Torstaina kun satoi lunta, ja räntää ( ja vielä vettäki) oli yksinkertaisesti pakko lähtee Aavasen kanssa nauttimaan lumesta tai siis loskasta (varsinki ku olin vielä pitkässä vuorossa töissä) vaikka kello oli yli kymmenen illalla. Mutta voi pojat sitä hymyn määrää niin koiralla ku omistajalla sen 200 loskapallon jälkeen ja kun hanskoista tippui vesi vesiputouksen lailla. Myönnän pääsi tuo lapsellisuus taas hieman kukoistukseen siinä kohtaa ;D.

Lauantaina heti aamusta Aava sai kaverin, sillä Sony-eno tuli vklp hoitoon. Siitä samantein lähdettiin jälkitreeneihin, jokka pidettiin taasen Siikajärvi II:ssa. Aava sai ajettavakseen 530 metrisen, 6 kepillä ja vanheni melkein 2 tuntia, jonka Mette talloi. Mutta taaskaan ei yllätyksiltä vältytty (suprise kun on Meten tekemä jälki) tällä kertaa jäljellä oli muutama niin hirveä tiheikkö ettei ittelle tulisi mieleenkään mennä siitä, saati sitten vielä jälken kanssa. Mullekkin vaan sanottiin ennen ku lähin, että jos koira ei onnistu, niin e ei oo mitenkään koiran vika. No, hienostihan se siitä meni ja vielä niin itsevarmasti että oksat pois. Ja kepitkin nousi taas tosi hienosti. On tuo pikku-neiti melkoinen jälkikone. Pääsi kyllä Sonykin töihin, jolle tein perushelpon n. 300 metriä pitkän jäljen joka vanheni reilun puolen tunnin verran. Hienosti herra suoriutui vaikka kaahottikin hirveesti ja meinas sen takia pudota jäljeltä muutamiakin kertoja. Jälkien jälkeen suunnattiin haku-treeneihin, missä Aavan kans ei tehty juuri mitään: 4 superlyhyttä pistoa. Eli tehtiin vaan simppeli motivaatio-treeni. Sony pääsi taas kunnolla töihin: 8 pistoo jokka piteni loppua kohti ja ilman ilmasuja. Hitto oli kaveri niin fiiliksissä!! Kyllä tuo haku on vaan niin Sonyn laji. Illaln päätteeksi käytiin Aavan kans vielä aksaamassa, mutta huomasi neidistä että oli koiruus väsyksis ja vaikuttaa nuo juoksutkin aikas paljo. Ja rataki oli kaupan päälle melkoinen "juostaan päästä päähän kenttää"-rata, jossa oli valsseja ja persjättöjä enemmän ku laki sallii. Niin ja kaupan päälle se oli kakkosten rata. Mutta toivottavasti menee ens kerralla paremmin :)

Tää viikko ajattelin pitää ihan oikeesti vain lenkkeilyn merkeissä, sillä turhaa sitä treenata Aavasta sillä kaveri ei selvästikkään oo aina tikissä. Toisaalta suunnittelin tuossa jo, että vois aina pitää neidin juoksujen ajan kokonaan treenitaukoa. Sais samalla tauon ja sais sitte uudella innolla ruveta treenaamaan, soud like a plan. :)

Vähän lisää jälkeilyä ja aksaa....

Niin vaan on taas viikko vierähtänyt yhtäkkiä!! Ja kuten tavallista nopeesti nää vaan vierii, kun on lähes joka ilta jotain hässäkkää koirarintamalla. Yllättäen...  Ehkä olen jonkin verran neuroottinen koirantreenaaja ;) tai ainakin sovin hyvin kuvaan koiranaisesta kertovaan blogitekstiin joka levisi melkolailla facebookin kautta.

Mutta palataanpa hiukan taaksepäin: maanantaina oli EPK:n koulutusohjaajien omat tottis-treenit Jorvissa. Vaikka porukkaa ei ollut paljoa, niin saatiin kyllä huiput treenit Aavan kanssa. Ensiksi pistin Aavan paikkikseen kun Risto treenasi Jaroa; pysyi todella hyvin vaikka Risto ja Jaro tekivät todella lähellä töitä. Ainoastaan luoksetulossa Aava kirjaimellisesti pomppasi pystyyn, toisella kertaa helpotettiin ja menin lähemmäs ja kasvot Aavaa kohti niin pysyi hienosti. Sen jälkeen tehtiin taas yllättäen vasemmalle käännöksiä, vinkkeinä saatiin että mun pitää kävellä nopeammin, liioitellun nopeesti, niin Aava toimikin tosi hyvin ja käännökset näytti paremmilta, samoin vasemmalle käännöksen jälkeen otettiin muutama askel taakse päin. Tässä peruuttamisessa Aava on helposti lähtenyt poikittamaan joten ollaan tehty tätä nyt jälkikäteen ja tänään Aava vasta tajusi homman ja toimi superisti: ei edistänyt, mutta ei se kyllä heittänyt persettänsä niin kuin mä haluaisin... Ongelma siis jatkukoon.

Tiistaina käytiin meidän ohjaajien hallivuorolla treenailemassa. Oltiin ekaa kertaa sielä, joten eipä mennyt siinä suhteessa putkeen. Hallin reunoilla oli paljon agilityesteitä, joten ne olivat varsin pelottavia, varsinkin pussi. Joten keskityttiin vaan kontakteihin ja motivaatioon.

Perjantaina kävin ajamassa jäljen ja samaan kasaan tein esineruudun. Jälki oli jopa n. 750 metriä pitkä 5 keppiä ja vanheni melkein puolitoista tuntia. Jäljellä teki niin loistavaa työtä! Tein suht monta kulmaa jokka kaikki meni tosi hyvin, tosin kävi selvästi tarkistamassa mutta lähti jatkamaan nätisti jälkeä. Yllätyin kuinka hyvin Aava jaksoi ajaa koko jäljen sillä näin pitkää jälkeä me ei olla ennen ajettukkaan. Jäljen vanhetessa tein sen esineruudun jonka koko oli n. 20x20 metriä ja 3 esinettä. Aavalla oli aivan liikaa virtaa tähän touhuun ja se juoksenteli päämäärättömästi ympäriinsä, mutta pysyi yllättävän hyvin ruudun sisällä. Tuon yli-energisyyden takia, meidän ongelmat taas nostivat päätään; Aava meinasi tuoda taas kaks esinettä kerrallaan, huoh.

Mutta lauantaihin joka taas oli melko koiramainen (suprise). Aamusta jölkitreeneihin jokka pidettiin Luukissa. Aava sai ajettavakseen Jyrin tekemän melkein 500 metriä pitkän sik-sak-jäljen viidellä kepillä. Teki aivan seuper-hyper-överi-luksus-työtä. En olis uskonu että pikku-koira ymmärtää noin helposti vieraan ihmisen jäljen ajamisen. Kulmissa oli paljon varmuutta ja ilmasukki oli tosi hyvät. Eli kyllä me vielä ihan oikeesti päästään sinne jälkikokeeseen :)

Taasen (huono)kuva radasta, sillä muutoksilla että putki 15/18 vaihdettiin pussiin (eli 18 jäi välistä)ja loppu meni 15-16-17-21-20 ja A. Samoin este 6 mentiin toisin päin.

Illalla olikin taas agility-treenit. Sieläkin Aava oli superloistava. Ainoana ongelmana meillä on nuo kontaktiesteet sillä kun on vieras este niin vie kauan ennen kuin Aava uskaltaa mennä niihin. Mutta asia jota todella ihmettelin niin oli kontaktit. Ollaan kyllä tehty, että Aava seisoo takajalat puhelin luettelon päällä, mutta osasi tarjota/yhdistää sen kontakteihin. Noh, vahinkoja sattuu ;D mutta niin niin vaan mentiin saksalaisia, persjättöjä, valssauksia ja kaikki meni niin super hienosti, kunhan muistan pitää katseen kokoajan koirassa.

Tuli sitä käytyä Jennyn , Erican ja koirien kanssa juoksuttamassa koiria, vesisateessa :)

Tänään aamusta käytiinkin taasen vähän hakuilemassa , ja taas keskityttiin Aavan kanssa tuohon maalimiesmotivaatioon. Hienosi Aava jo meni kaikkien maalimiesten työ, eikä epäillyt kovinkaan paljoa. Wohoo :) joten tästä on hyvä jatkaa seuraavaan koiramaiseen viikkoon :DDD  

Juhannusviikon yhteenveto

Juhannus tuli, oli ja meni. Mulla oli melkeen koko viikko vapaata ( olin vaan maanantaina töissä), niin pitihän sitä lähteä Etelä-Pohjammaalle. Lomasta ei koko viikkona ollut tietoakaan kun joku keksi aina jotain häppeninkiä: milloin piti öljytä siskolle uuden koiratarhan tolppia, milloin kävi käsky leikata nurmikko yms. Toki kaikkea mukavaa kesäpuuhaa :)  . Mutta kyllä sitä tuli tytötkin treenattua melko hyvin: 2x jälkitreeni, 2x tokotreeni ja 3x agilitytreenit + normilenkit jolloin tytöt saivat juosta irti ( siis jos tarkkoja ollaan milloin iski nakki että piti hakea koivut terassille, milloin piti käyrä hakemassa koivun oksia ja tehdä vihdat). Tänä aamuna kun kävin tyttöjen kanssa lenkillä niin oli jonkin verran laiskoja lenkkikavereita kun molemmat  olivat niin väsyksissä.

No vedetään pikakierros treeneihin: tiistaina käytiin kuokkimassa eräissä yhteistreeneissä ( kiitos Saara että päästiin mukaan) tai sain kyllä luvan tulla toistekki. Mutta treeniin: ne pidettiin erään hallin parkkipaikalla ja sielä oli meirän lisäksi 6 muutakin treenaajaa ja kaikki treenas omaan tahtiin eli samaan aikaan. Se meinas olla liikaa Aavalle ja koiruus ahdistui jonkinverran tämmöösestä vilinästä, joten saatiin hyvä kontaktitreeni ja samalla sain hyvän ahdistustreenin Aavalle, tämmösiä lisää että saa  koiran toimimaan vaikka ahdistaa. Paikkikseen oon suht tyytyväinen sillä se oli eka jolloin oltiin rivissä muitten kanssa (tiedän, nyt vasta .... Muttaku ollaan treenattu enimmäkseen pk-paikkista tai yksikseen). Mutta, vaikka muut nousi vierestä Aava pysyi maassa. Toki palkkaisin suht tiheään sillä Aava ahdistui tässä kaikkista eniten. 

Keskiviikkona otin jäljet molemmille. Aava teki hienon ~ 400 m pitkän jäljen joka vanheni n. 30 min. Tällä kertaa jopa jaksoi keskittyä koko jäljen. Sitten Nipsu.... huoh... mun omatoimitreenaaja. Kun olin tallannut jäljet treenasin Nipsun kanssa auton vieressä tokoa. Yhtäkkiä koira päätti että hittoakos  tässä odotellaan ja niin se  läks juosten jälkiä kohti kesken seuruun. Ekana mietin että toivottavasti ei mee Aavan jäljelle, mutta onneks meni omalle. Vaikka "alku" oli n. 20 metriä polusta niin nosti tosi mallikkaasti jäljen. Nipsun jälki oli n. 500 m pitkä kolmella kepillä ( eka n. 100 metrissä, toinen 150 m ja kolmas 300 m) . No kun Nipsu lähti ajamaan jälkeänsä niin mietin että mitähän täs tekis: huutaminen takaasi ei auta, odotanko vai lähdenkö perään ja kerään mun merkit millä merkkaan jäljen. No kävelin jäljen alkuun ja samassa Nipsu juoksi luokse ensimmäinen kapula suussa häntä heiluen. Kaverin ilme oli semmonen kato äiti, mä löysin tän että missäs mun palkka on... No pitihän se siitä palkata. Ja saman tien läks koira uusiksi jäljelle. Ei menny montaa sekuntia ku vielä itte mietin jäljen alussa että mitä teen ja hämilläni äskeisestä, niin Nipsu toi seuraavan kepin , ja ihan samalla innolla. Palkkasi  taas ja läks koira taas jäljelle. Sitte lähin ittekki kävelemään jälkee ja niin koira toi vipan kepin. Taas palkka ja koira läks... Ku itte pääsin jäljen loppuun niin sielä Nipsu odotti jäljen loppupalkalla (käytän pakasterasiaa jossa herkkuja: siis kissanruokaa) että joko joku tulis avaamaan tämän penteleen kannen...  Niin että tämmönen tapaus, on se vaan melko kätevä jäljenajaja....

Torstaina käytiin treenaamassa pikkusiskon koirien kanssa aksaa. Aavan kanssa opeteltiin putkeen lähettämistä ja muutenkin ohjausta. Aava ei meinannu tajuta ollenkaa että mä ohjaan molemmilla käsillä, en vaan yhdellä. Samoin testattiin A:ta ja puomia jotka molemmat oli hirmu pelottavia. Joten jätettiin ne vielä hautumaan. Perjantaina otettiin uudet aksatreenit jossa opiskeltiin valsseja ja muutenki jatkettiin ton ohjauksen kanssa. Viretila oli loistava molempina päivinä ja kaveri teki niin innolla töitä, mun tuleva pieni aksa-koira :). Toki taas tuli huomattua kuinka herkkä toi koira on: Iineksen jäljiltä oli esteet jääny melko korkeelle ja Aava juoksi innoissaan alitte esteistä. No kerran se sitte rima tipahti niskaan ja sen jälkeen sain tehä töitä että sain pikkukoiran taas hyppäämään esteitä. Otin vielä perjantaille pikaset tokotreenit missä päivän sana oli tekniikka. Otin Aavan kans muutamia maahanmenoja ja liikkeestä seisomisia. Yhden lyhyen seuruu pätkän.

Lauantaina käytiin jo aamusta mettälenkillä joten tein lyhyet jäljet iltapäivällä. Aavalle tein vain 200 m pitkän jäljen joka vanheni (taas) 30 min. Maasto oli vaativaa sillä tein jäljen semmoseen suopursuryteikköön että Aava joutui loikkia että pääsi eteenpäin. Siihen nähden ajoi jälkensä tosi hyvin. Nipsulle tehtiin vaihteenvuoksi taas jotain uutta: sisko talloi jäljen ja jäi itte jäljen päähän maaliksi pressun alle (haun umpipiilo) , jälki kerkes vanheta reilun puolituntia. Tämän jäljen ajoi Nipsu vapaana, että se joutuisi tekemään mahdollisimman itsenäisesti töitä. Hienosti Nipsu ajoi jälkeä ja lopun 30 metriä meni ilmavainulla maalin luokse. Itse meinasin jäädä lähetyspaikalle odottamaan että Nipsu löytäisi maalin, mutta lähetettyäni Nipsun, se palas n. 50 metrin jälkeen ja tuli luokse että mihin piruun se mamma jäi.  Itse kun kävelin perässä niin, koirakin teki töitä. Eli pitää ruveta treenaamaan tämmöisessä tilanteissa irtoamista. 

Sunnuntaina otettiin vielä yhdet aksatreenit. Aavalla oli selvästi ne pienet herneet sielä aivokopassa älynneet jotain, sillä se irtosi putkeen paljon paremmin ja paljo kauempaa. Samoin valssit meni kuin vettä vaan ja muutenkin koira rupes hiffaamaan koko homman kuinka sitä ohjataan. Toki itte kusin monta asiaa sillä mä en aiva meinaa pysyä ton Aavan mukana; kaveri on sen verran vikkelä kinttuinen että mä olin usein autuaallisen myöhässä joka paikasta. Pitää vissiin itte ruveta treenaamaan spurtteja että voisin (ehkä) pysyä ton koiran mukana ;)

Loppuun vielä muutama kuva aksa-Aavasta huimalla kännykkälaadulla :) muutenki kuvia tulee lisää kuhan vaan saan taasen ne kamerasta koneelle :)

Aava ottaa hieman varmanpäälle nää hypyt....