*syvä huokaus*

Taas on aikaa vierähtäny, enkä oo tänne kereenny päivittämään mitää... Tuntuu että käyn vaan nukkumas kotona ja taas mennään.

Mutta otetaan lyhyttä kertausta mitä ollaan saatu aikaseksi.
Tokossa poden jonkinnäköstä motivaation puutetta. Sillä nyt oon keskittyny tuohon Sikan mielentilaan hyvin vahvasti (se että erotellaan pk-moodi toko-moodista) ja ääntelyyn. Saakelin pillipiipari ku meinaa välillä tulla vahvana, välillä ei ihan niin vahvana.  Ittellä on hyvin ristiriitainen fiilis mitä mä nyt lähden sen kanssa tekemään. Ollaan myös Tiltun treeneissä pureuduttu asiaan, mutta itte en ihan oo samoilla linjoilla. Koska Tiltun mielestä meidän ongelmat johtuvat siitä kuinka Sikka leikkii. Koska Sikallahan on tapa ku se saa elun nii se tuo sen AINA saman tien mulle ja hyppää mua vaste ja mälvää lelua siinä että voitko ottaa kiinni. Tiltun mielestä juuri tämä mälväys aihauttaa stressiä. En allekirjota tätä. Viime keskiviikkona jatkettiin tuota ääni ongelmaa ja Tiltu sanoin että mun pitäis joka-ikinen liike räjäyttää atomeiksi eli pilkkoa mahdollisimman pieniin osiin ja vahvistaa kaikkia että ne tehdään hiljaa, ja siitä lähtee ketjuttamaan liikkeiksi. Toisaalta joo. Mutta se ääni tulee tietyissä liikkeissä nii pitää panostaa niihin ja liikkeittein väleihin. Puhuttiin myös siitä paljonko mun kannattaa tehäkokeenomasia treenejä. Maarit sanoi että mun pitäis tehä niitä hyvin paljo, nyt Tiltu sanoi että mulla on teknisesti äärettömän taitava koira, joten ei todellakaan kannata tehä. Eli hyvin ristiriitaista. Nyt pitäis vaan itte päättää. Mutta ne on kouluttajien neuvoja, ja näin se menee. Itte sä keräät kouluttajilta ne parhaimmat ja teille sopivimmat neuvot .

Jälkipuolella oon nytte ryhdistäytyny ja ollaan käyty ajaas jälkiä aika monta. Nyt on taas Sikan keppimotivaatio nostettu ja kepit on noussu ny viimesen kk ajalta 100% . Ollaan nyt myös panostettu janoihin ja siihen että nostaa jäljen, eikä lähe takajäljelle. Jos on nostanu takajäljen, nii oon pistäny koiran suoraan autoon. Johan on ruvennu olemaan tarkka kumpaan suuntaan lähtee ajamaan. JÄljet on ollu hyvin vaihtelevia, ollaan tehty parit pitkät jäljet (toinen oli 1,2 km ja toinen 1,6 km), muutamat jäätävät ryteikköjäljen ja pari helppoo suoraviivaista  ja yks sik-sak jälki, yhet peltojäljet. Myös kulmat on parantunu ja nyt näkee entistä selvemmin koska koira on jäljellä, ja koska ei. Eli sangen hyvällä mallilla. Toki tänään kävin piiiiitkästä aikaa tekemässä nurtsijäljet yhteen puistoon molemmille tytöille. ja vielä paikka missä käydään usein tottistelemassa/tokoilemassa. Oli molemmilla tytöillä hankalaa: Sikalla eka 100 m 600 metrin jäljestä oli ihan kaaottista mutta sitte ajoi äärettömän nätisti ja tarkasti jäljen loppuun. Aavalla kävi toisin päin: alku oli eritoten hyvää mutta lopussa ku matkaa oli enää n. 40 m niineiti kadotti jäljen eikä nostanu millää. Ei sitte ihan oikeesti millää. Katteli vaan ympärillensä ja oli niinku oltais oltu piknikillä. Joten vein puhtaasti Aavan pois jäljeltä ja totesin että antaa olla...
 Aattelin vielä testata jos kävis kokeilemassa kokeessa vielä syksylle, jos saa vaan paikan kokeeseen.
Juurin sen takia ollaan nyt taasen myös ruvettu treenailemaan tottiksia vähä aktiivisemmin: ollaan tehty esteitä ja niitten vinoja tuonteja ja eteenmenoa . Välillä saa hinkata välillä toimii ku unelma...
Kaveri treenas myös nytte bh-kokeeseen nii käytiin tekemäs hänen kanssaa kokeenomanen treeni. Pääsi Sikka tekemään koko bh:n palkattomana. Vireeseen olin supertyytyväinen , ja teki saakelin hienosti koko homman. Teki kyllä myös äärettömän hyvää Sikkaselle ja osakseen myös mulle.

Puruissa ollaan tehty nytte muutamat koppitreenit. Hitto mimmonen ero oli parin treenin välillä!!! Ihan huikee. Tehdään näitä nytte vielä muutamia treenejä ja sitte taasen mennään kentälle. Nyt vasta ymmärtää kuinka toisaalta helppo treeni mutta vaikutus koiraan suuri. Ja kuinka paljo se helpottaa koiraa. Tiiän että tätäki blogia lukee moni ihminen joka ei tiiä koko treenistä mitää nii selvennetään hieman: eli koira pistetään pimeeseen koppiin/huoneeseen takaseinään kiinni lyhyessä liinassa. Maalimien käy kurkkaamassa ovesta , jolloin pyrkimys on että joko tulee kohti tai edes antaa jonkin näköisen äänen. Siitä vahvistetaan eli ovi pistetään kiinni. Mutta ärsykkeitä ei saa antaa, jolloin koiran pitää itse keksiä kuinka pääse tilanteesta pois. Hyvin nopeesti koira oppii että kun vain haukkuu ja tulee kohti ku ovi avataan nii uhka lähtee pois. Ekalla kerralla Sikkaki teki kaiken maailman sijaistoimintaa eli haisteli maata ja pyöri ympyrää ku väkkärä, mutta toisella kierroksella rupes samantien tarjomaan oikeaa asiaa. Eli suoraan suomennettuna koira pistetään puhtaasti pois omalta mukavuusalueeltaan ja se joutuu tekemään itse itsestään itsevarman ( puollustaa itteensä). Eli avataan puollustus puoli koiralta. Ja äärimmäisen hyvää koiran itsetunnon nostatusta. Tietenki koko treeni mennään koiran ehdoilla. Nyt toisella kertaa Kariki snaoi että Sikalla oli jo ihan hurjana ja hampaat vaan loisti ja oli sitä mieltä, että tänne ei sitte saatana tulla. Eli kahessa treenissä siitä pyörimisestä päästy tähän. Tää on myös siitä jännä treeni, että tässä näkee ihan oikeesti mimmonen sen koiran pääkoppa on todella. Sikalla aina ku ovi pistetään kiinni, neiti hiljenee ihan samantien. Ei kuulu ääntäkään. Tietää että on pääkoppa kunnossa. Tuos on muutamat koirat jokka jää kitisemään/ulvomaan ja yks jäi haukkumaan epävarmuutta. Mutta mitä enempi on treenejä alla nii sitä nopeemmin nekin kaverit rupee kopissa hiljenemään. Sekin on jännä nähdä kuinka hyvin koirat palautuu ku ne käy hakemassa kopista pois. Ja meilläki porukassa on noita täysin saali-koiria, on 2-viettinen ja muita eli hyvin erilaisia koiria. Hauska treenejä näin vierestä katsojana ku itte ei tartte tehä yhtikkäs mitää. Olis kyllä kiva vaan tietää mitä tuola koiran päässä vaan liikkuu treenin aikana.

Aksassa ollaan Sikkasen kanssa käyty muutamissa kisoissa, mutta eipä sieltä oo kovinkaan hirveesti oo kotia kerrottavaa tullu, eli hylly-rivi jatkukoon. (ja siksi vain Sikan kanssa oon kisannu että mun vapaapäivät on osunu aina niin että lähellä on just niinä päivinä ollu vaan ykkösten kisoja). Treeneissä on Sikan kanssa kulkenu eritoten hyvin. ollaan tehty asioita mihin en olis puolivuotta sitte uskonu kykeneväni. Eli treenit sujuu mallikkaasti mutta kisoissa mulla onki ongelma. Toissa kisoissa huomasin että mä saan jotenki sen jäätävän kiireen ittelleni ja sen myötä moi asia kusee. Nyt olis Sikan kanssa tarkutus vaan kisata niin että mä saan itte pidettyä itteni zen-tilassa enkä kiirehdi ja ajattele sitä mun henkistä kiirettä. Tää vaatii vielä pirusti töitä, mutta eiköhän se siitä.

JOtain poikkeavaaki ollaan päästy tekemään. Tytöt nimittäin pääsi Pompan uuden malliston kuvauksiin mallin hommiin. Kuvaajana oli Pätysen Jukka. Oli kyllä sangen hauskaa hommaa ja tytötki tykkäs. Ja se että niin helppoa ku koirat toimii ku ajatus. Saa taas olla niin ylpee mun tytöistä. Nyt vaan ootellaan että mallisto julkastaa ja meki saadaan sitte kuvat ittellemme :)