Ei meitä paukkupakkaset haittaa

Täytyy myöntää että nää kovat pakkaset tuli kyllä hyvään saumaan, koska tytöillä oli tuo kennelyskä. Aava yski neljä päivää, välillä todella raakastikkin: tuntui että nyt tuo koira tukehtuu samalla sekunnilla. Ja yllätyyyyyys, kun Aava lopetti nii Sikka alotti. Onneks Sikalle yskä ei tullu läheskää noin pahana mitä Aavalle. Mutta yski se silti viikon. Ja voin sanoo että pikku-malille tuli naurettua muutamanki kerran ku neiti menetti äänensä oikeen kunnolla. Uskottavuus hieman kärsi :D
Aavan sairastaessa tuli Sikan kans touhuttua paljo kaikenlaista kaksisteen. Ja voin sanoo, että on se niiiin ihana ku ei oo Aavaa: jonku verran tasasempi ja muutenki paaaaaaaljo mukavempi treenikaveri = ei sählää, eikä sähellä ja jopa malttaa kuunnella. Onneks Aava on niin helppo että sen on voinu hyvin jättää yksin . Sikan kans semmosesta ei oo puhettakaa....

Ollaan tehty ny pakkasilla jonki verran olkkaritreeniä. Aavan kaa en oo ku hömpötelly ja opettanu uusia (turhia) temppuja.
     Sikan kaa oon yrittäny pitää jonkulaisen punasen langan, osaksi siinä oon onnistunu: ollaan tehty pitotreeniä noutokapulalla. Pidot onki ihan hyvällä mallilla, mutta ongelmana on että Sikka pitäis kapulasta vaikka mä pidän siitä kiinni samaan aikaan. SIkalle on jotenki itsestään selvyys että jos mä otan jostain kiinni (oli esine mikä tahansa) nii Sikka ei siihen silloon koske. Okei narupallo on tässä asiassa poikkeus. No ku taas pääsee pihalle kunnolla treenaan nii pitää ruveta treenaan sitä liikkeessä vaikka pidänki kiinni. Pienes olkkaris sitä ei viitti tehä.
    Sitte ollaan tehty maahanmenoihin tekniikkaa ja vauhtia. Näihin rupeen olemaan tyytyväinen. Nyt on vaan ongelmana tuo istumisen ja maahan menon erottelu, sillä tuntuu että Sikka heittää arpanoppaa ku teen erottelutreeniä. Ja asiaa ei helpota yhtää, että ku kaveria ei kuuntele vaan arpoo nii eihän se saa palkkaakaan ja Sikkahan on tunnetusti turhautuu hyvin helposti. Meinaa siinä ittelläki palaa päreet. Ja pikku-malilla on sen verran terävyyttä nii nyt oon taaaaaaaaaas muutamaa mustelmaa rikkaampi :D
    Targettia ollaan ruvettu tekemään. Se rupee olemaan ihan hyvällä mallilla: lyhyeltä matkalta se on vähä semmonen niin ja näin; Sikka kerkee miettiä liikaa kaikkee, eikä oo vauhtia ja selvää päämäärää. Kun kymmenestä metristä lähettää nii on huomattavasti parempi: menee lujaa ja määrätietosemmin, Näitä oon palkkaillu paljo pallolla -> toimii.
   Perusasento treeni etenee: Sikka pyörii kyllä hyvin ku pyörin ympäri nii vasemmalle ku oikeellekki. Käyttää superhyvin takapäätään. Edelleen sais paremmin tarjota perusasentoa, mutta eiköhän se sieltä vielä tuu varmuuden myötä :)

Nuo kovat pakkaset ei oo kyllä haitannu tyttöjen menoa millään lailla! Ollaan hyvin tehty tunnin lenkkejä, eikä kumpikaa nostele jalkoja tai mitää.

-28 astetta pakkasta ei haittaa menoa