perjantai 10. kesäkuuta 2016

Mun tytöt ...

Samalla ku eepeellä kävin nii pitihän sitä ottaa kuva mun kaikista kolmesta karvakorvasta. Vaikka Nipsusta on tullukki jo oikeestaan kokonaan äitin koira, niin aina ku käyn kotona, nii mun perässä se kulkee ja näyttää hapanta naamaa ku lähetään Sikan ja Aavan kans takas pääkaupunkiseudulle.








Täytyy myöntää. Tänään ku olin tyttöjen kans mettäs lenkillä rupesin miettimään taas kaikkee mitä tyttöjen kans tehään, siis treenirintamalla. Rupesin miettimään samalla mikä on kohtuullinen määrä eri lajeja mitä treenaa?? Kuinka paljon tulee treenattua mitäki lajia?? Entäs ylikunnon vaara? MIssä kohtaa tulee raja vastaa myös koiraharrastuksessa?? Missä kohtaa treenaaminen menee överiksi?? Mikä mut saa treenaamaan?? Oon oikeestaa viimeset pari kuukautta ollu suht väsyneenä, koska eka oot töis , siitä juokset treeneihin tai pitämään treenejä siitä lenkin kautta nukkumaan ja taas mennään seuraavana päivänä tukka putkella. Missä kohtaa tulee tässäkin raja vastaan?? Jäin oikeen miettimään että vaikka itte olisin kuinka väsyny tahansa , silti mä meen treenaamaan tottiksia tai tallomaan jälkiä. Toki kun ajattelee, niin eipä niissä treeneiissä yleensä oo ollu ei päätä ei häntää ja samalla kriteeritki on tippunu ihan hurjasti. Missä on se tavoitteellisuus?? Ja treenit että saan oikeesti vietyä koiria eteenpäin?? Jos ihan rehellisiä ollaan niin näillä mun treenimäärillä, nii molempien koirien pitäis olla maajoukkuetasosia koiria, mutta ne on kaukana siitä. Junnataan paikoillaan. Kaavoidutaan samoihin kaavoihin. Hinkataan hinkkaamisen ilosta (ko?)

Joten jospa nyt ihan oikeesti otan itteeni niskasta kiinni ja rupeen oikeesti treenaamaan tavoitteellisemmin ja ihan oikeenti rupeen pitään ees jonkin näköstä treenipäiväkirjaa. Ja muutenki oon miettiny että ihan kaikkiin lajeihin en kerkee panostmaan niin plajoo mitä haluaisin. Joten oon päättäny että keskityn niin mihin pystyn itte ja joita osaan itte kouluttaa eli keskitytään nytte jälkeen, aksaan ja ruvetaan hinkkaamaan tokoa :) . Montsu, noh vaikka SIkka siitä tykkää ja olis päteväki siinä , mutta just nyt ei itteä nappaa. Ittellä on hirmu ristiriitaset fiilikset kyseisestä lajista: toisaalta kiinnostais , mutta toisaalta on vähä paska maku suussa. Eipä taida olla se meitä varten, ainaskaa nytte. JOten sen takia keskitytään siihen mitä me osataan tyttöjen kans ja panostetaan niihin oikeen kunnolla :)

1 kommentti:

  1. Minä ainakin kannatan paria taukopäivää viikossa itselle että koirille! Monesti se koirakin on siinä tauon välissä yhtäkkiä oppinutkin sen mikä viime kerralla oli niin vaikeaa :)

    VastaaPoista