Otsikosta voi päätellä että käytiin tänään Aavan kaa taasen jäsen korjaajalla. Mutta jottei mennä viikon tapahtumissa asioitten edelle nii palataan tiistaihin:
Piiiiiiiiitkästä aikaa kävin taas ajamassa jäljen Aavalle. Edellisestä jäljestä tais olla kolmisen viikkoo aikaa... Nyt on tarkotuksena keksiä Aavaselle kaikkee uutta jäljille, että saan rikottua kaavaa. Nimittäin silloon joskus 3 viikkoo sitte Aavalla meinas olla hieman motivaatio-ongelmia, ja ajoi jäljet "mä tiedän tän jutun, joten enpä viitti hirveesti vaivautua"-mielellä. Eli kyllä, perus paimen: ennakoinnin jalo taito ja haastetta pitää olla joka kerralle, muuten kyllästytään. Mutta ongelma on myös, että itte jämähdän liianki helposti kaavoihin, joten tässä saa samalla otettua itteä niskasta kiinni. Joten tiistaina menin tallomaan jäljen Siikajärvelle. Tähän asti oon väistelly polkuja, koska yleensä Aava ennakoi niitä. Noh, tällä kertaa talloin jäljet nii että kävelin mahdollisimman paljon polkuja, tein monta kulmaa (varmaan 15 kpl, osan kulmista tein hyvin lähekkäin Z:n malliin), ja keppejä oli 7. Pituutta ei ollukku pikkusen vajaat 400 metriä ja vanheni reilun tunnin. Jäljen vanhetessa tein Aavalle tarkkuusruudun, jossa esineenä oli käytetty tunnarikapula. Voin sanoo ettei siitä sen enempää... Aava oli selvästi tekemäs esineruutua ja tottakai se juoksi heittämällä yli 3x3 m isosta ruudusta. Otin uusiksi niin, että pistin koiran naruun että sain hallittua sen pysymään ruudussa. Eli esineruudun ja tarkkuusruudun erotteluun tarvitaan vielä pirusti töitä. Mutta kyllä se tunnari sieltä mustikanvarpujen seasta löytyi hyvin helposti. JÄljen Aava ajoi superisti!!! Kulmissa ei ongelmaa, samoin olin tyytyväinen keppien ilmasuihin, eli kaikki nousi. Lisä haastetta toi pieni vesisade kuuro; ku olin tallannu jäljen tuli kunnon kuuro vettä. Sade onneksi loppui ku tehtiin tarkkuusruutu. Mutta meitsin tuurilla, se satoi taas ku ajoin jäljen. Eikä Aavaa yks sade haitannu yhtää.
Keskiviikkona uudella innolla taas jäljille: talloin reilun 400 m, 8 keppiä ja vanheni taas reilun tunnin. Tällä kertaa oli tiedossa polulla-polun sivussa-polulla -sivussa-polulla -teema. Ja välillä mentiin polkujen yli (samoin myös luontoreitin yli). Sain myös kulmia upotttua 10 kpl. JÄljen vanhetessa kävin tekemässä esineruudun, tai vain kaistan: 8x50 m. Siinä teemana oli irtoaminen sinne 50 metriin. Esineitä oli vain 2: sukka joka oli n. 40 metrissä vasemmassa laidassa (pistin mustikanvarpujen päälle että löytyisi ekana) ja toiseksi pistin patukan oikeaan laitaan 50 metriin, että saa Aavan palkkautumaan samantein ku lähtee sinne. Ja oli Aavan yks parhaimmista esineruuduista: 2 pistoo, molemmilla esineet kerralla (ja onneksi niin päin ku suunnittelin ; eka sukka, tokana patukka). Ja taas jälkiki meni superhienosti. Vähä meinas olla pieni tyttö sekasi ku välillä mentiin polkuja välillä ei, mutta tarkensi superisti.
Ja sitte tähän päivään. Aava on ollu takapäästään todella kankea jo pitemmän aikaa. No nyt saatiin Jaanan kanssa aikataulut sopimaan ja Aava pääsi tänään jäsenkorjaajalle. Ihan niin pahasti se ei ollu jumissa, mitä epäilin mutta löytyihän sieltä niitä: selässä muutamat jotka aukes helposti, samoin kyljissä. Lavoissa ei mitään, eikä hännässä (mitä ihmettelin suuresti, sillä hännän tyvi on aina ollu todella tiukka. Polvet on ollu toinen murheen kryyni, niin ei mitään. Tällä kertaa pahimmat jumit löytyi suutareista molemmilta puolilla sekä pahimpana hoikkalihakset molemmilta puolilta. Puhuttiinki Jaanan kaa,että ku koira vetää takapäänsä aina noin jumiin, nii tää 3-3,5 kk välein on hyvä aikaväli. Ku vaan saadaan koira pysymään jumittamatta, nii voidaan pidentää aikaa 4-5kk. Mutta nyt näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti