Kesäkuulumisia

Täytyy myöntää että nyt ollaan oltu vvähä laiskoja treenien suhteen. Toki siihen on vaikuttanu sekin, että molemmat tytöt on juoksee nytte. Aava jo lopetti juoksunsa ja Sikanen on juoksujen suhteen loppusuoralla. Onneksi nämäkin juoksut rupee olemaan takana päin. Nimittäin viimeset kaks juoksua Aava on ollu helppo ja eikä ne oo vaikuttanu neitiin kovinkaan hirveesti, mutta nytte on taas on *syvä huokaus*.  Aava lopetti taas syömisen, mitä ei oo tapahtunu hetkee. Toki sinällänsä siiä ei oo mitää uutta. Mutta muutenki kusipää-ilmiö nostaa päätään. Aavasta tulee tosi rasittava ja meinaa vaan itteltä mennä hermo. Ja tietenki, koska Aavalla juoksut on vaikuttanu paljon, niin niinhän ne on nytte vaikuttanu Sikkaseenki. Tähän asti Sikkasen kaikki juoksut on ollu äärimmäisen helppoja, eikä ne oikeestaan oo vaikuttanu yhtäää koko koiraan. Mutta nyt . Erona että Sikka ei lopeta syömistä. Toinen kummallinen asia on nyt vasta ilmenny, että siitä tulee rapsutettava koira. Siis niinku normaali koira konsanaan. Sikkahan ei tykkää yhtää että sitä rapsutetaan tai silitettään. Eikä se koskaa kerjää rapsutuksia. Jos istut sohvalla vaikka telkkaria kattoen, se tulee kyllä kylkeen kiinni ja nukkuu kiepillä, mutta silittää tai rapsuttaa ei saa. Kummallinen elukka.

Mutta jotain hyvääkin juoksujen takia. Koska treenit on ollu vähissä nii ollaan käyty paljon juoksemassa tyttöjen kanssa. Nyt oon pyrkiny juoksemaan 3 juosulenkkiä per viikko, missä oon pysyny hyvin. Sikka on saanu vetää ja Aava edelleen hölköttelee vieresä. Kovin kovavauhtisia lenkkejä ei olla tehty, niin että vauhdillisesti tytöt joutuu ravaamaan reippaasti. Eli tytöt on saanu hyviä ravilenkkejä pituudeltaan 6-11 km. Sikan käskykäännökset on menny hurjasti eteenpäin ! Auttoi suuresti ku vaihdoin ohjatun oikeen ja vasemman pois (tilalle tuo ja hakee) nii pysyy Sikalla suunnat nytte selkeenä. Jess!!

Aavan kanssa käytiin heittämässä HAUn kisoissa kaks starttia. Tuomareina oli agiradalla Kari Jalonen ja hypärillä Viitasen Anne. No eipä niistä kisoista jääny kovin hirveesti jälkipolville kerrottavaa... agirata joka oli sisällä nii oli myöhässä vaikka kuinka mutta oli sielä muutamat hyvät pätkät. Mutta hitto en edelleenkään tykkää siitä pohjasta. vaikka kuinka yrität juosta, nii ei sielä kyllä liiku mihinkään. No kohtaloksi koitu kepit. Sieltä virhe ja sählättiin muutenki nii saatiin "yliaika vitonen" ja taittiin olla sijalla 6. tai 7. Hypärillä meidän kohtaloksi koitui yllättäen taas kepit... Kepit oli helti kolmantena ja ku ne kusi nii oma ohjaus lysähti ihan samalla. taittiin saada 15. JOten keppitreeniä, keppitreeniä... Ainoo positiivinen asia oli että yhtää rimaa ei tullua alas. Mikä on aikas hyvin Aavalta sillä nuo oli toiset kisat hallissa (ekat oli viime talvena) ja pihalla ei olla vielä käytykkää.

Mutta nytte ruvetaan taas virkistymään treenirintamalla ku selvitään juoksuista :)