Jonkin sortin jälkihommeleita ja tottistelua

Mulla oli viime viikolle suuria treenisuunnitelmia, mutta jotenki homma vähä niinku kusi.... välillä työt venähti "hieman" ja välillä jonkin pilas mun päivän sen verran pahasti että v-itutti sen verran ettei olis tullu mieleenkään lähtee treenaamaan. Noooo semmosta se välillä on. Toki loppuviikosta sain treenailtua hyvinki :)

Torstaina kävin ittekseni ajamassa tytöille jäljet. Aavalle tein merkkaamattoman, 5 keppiä, pituutta 400 m , ja janan pituus oli n. 20 m, vanheni reilun tunnin. Ekan kepin jätti nostamatta, ja yhessä kulmassa vähä sekoili mutta muuten hieno siisti jälki :) ja nyt rupee näkymään meijän janatreenit koska janalla oli huomattavasti varmempi  :) Sikalle tein pikkusen vajaa 400 m pitkän , 6 keppiä, vanheni reilun tunnin ja jana tais olla jonku 7 m. Tällä kertaa testasin oikeesti Sikan jäljestystä ja otin vaan jälkiliinan päästä kiinni eli en pääse missään kohtaa auttamaan koiraa, paitsi ku on sen jälkilliinan verran menny pieleen, eli samalla saa testattua kuinka lähtee korjaamaan jos hukkaa jäljen. Noh... mitenkään super hieno se jälki ei ollu, ja kerran astuin liinan päälle, eli Sikka sai pienen pakotteen sitä kautta ja  yllätys- rupes ettimään jälkee vähä erisuunnasta kunnes jatoi jäljestämistä. Ai että kuinka niin autan...... No jotain hyvää nii kepit oli super hienot.
Jälkien vanhetessa tein esineruudun. Sikalle kolme hienoo pistoo ja kaikki löytyi heti. Sikkaa ei ees haitannu vaikka ihan ruudun vieressä oli ihminen mustikassa koiran kanssa. Hieno pieni Sikanen!! Aavaa meinas marjastaja haitata aikas paljon, ja muutenki yks esine ei meinannu nousta ei millää. Muutenki oli Aavalta tosi huono esineruutu.

Lauantaina käytiin Heidin ja Pojun kans tallomas jäljet. Paikkana oli Luukki. Sikalle talloin itte lyhyen ja helpon n. 200 m pitkän 5 keppiä , yhdellä kulmalla, jana oli n. 5 m. Tein taas samalla tyylillä. Mutta nyt saatiin uus ongelma. Alku oli jäätävää kaahotusta, josta loppua kohti rauhottui hyvin jopa jäljestämään, mutta se meijän ongelma: saakelin kepit!!! Tällä hetkellä meillä meinaa nuo kepit olla huomattavasti kivemmat ku koko jälki konsanaan. Neiti iski alusa nenän ylös ja etti sitä kautta missä on seuraava keppi, eikä puhettakaan että olis jäljestäny. Samoin tuli toinen ongelma vastaan: yleensä kepin jälkeen ku Sikka on jatkanu jäljestämistä nii pistän kepin taskuus, siis samaan taskuun missä on loppupalkaksi pallo. Sillä kertaa Sikka näki että mun käsi oli (tai siis otin käden pois taskusta) ja jäikö pikku neiti   p i k k u s e n  kiinni siihen palloon. 5 minuuttia neiti tarjos vähä kaikkee ennen ku jatkoi ittenäisesti jäljestämistä. JOten nyt tehään muutamat jäljet ilman keppejä , paitsi vika keppi. Ja jätetään se saakelin pallo pois kokonaan nytte!!
Ja Aavan jälki *syvä huokaus*.  Heidi talloi Aavalle merkkaamattoman 650 m pitkä 6 keppiä, eli kunnon kokeenomaisen jäljen , mutta , saakelin marjastajat pilas sen aikas huolella. Jana oli hieno, ja ekat 50-70 m , mutta sitte alkoi ongelmat: keskellä Aavan jälkeä seisoi 3 marjastajaa jokka oli sotkenu aikas hemmetin pahasti Aavan jäljen. Ja yhdellä niistä tietysti oli jäätävä sadekaapu, joka totta kai oli Aavasta "hieman" epäilyttävä. Väistettiin marjastajat ja nostatin jäljen uudestaan mutta olisko 30 m matkalla Aava tarkisti 5 harhaa ja sen jälkeen hukkas jäljen.  Vaikka mulla Aava on varma ajaja mutta kyllä tuommonen on jo kaikes suhtees liikaa vaadittu kyllä koiralta sillä niitä harhoja meni ihan hemmetin paljo ja sen näki Aavasta. Käveltiin mettässä ja katteltiin saisko Aava jostain kauempaa nostettua jäljen. Nostijhan Aava jäljen kaikenkaikkiaan 4 kertaa mutta tuommonen määrä harhoja oli liikaa Aavalle. Nostin ihan lopusta vielä jäljen että ajoi jäljestä viimeset 70 m hyvin (vaikka siinäki oli 3 harhaa) mutta pääpointtina siinä kohtaa oli että sain Aavan löytämään ees sen vimpan kepin että sain palkattua sen ees jostain. No pitää kattoo että saa seuraavasta jäljestä onnistuneen.

Tottista oon tehny itteseni perjantaina, eileen ja tänään  ja kaikissa tehtiin samalla teemalla Sikan kans: häiriööööö. Kaikilla kerroilla mulla oli heittotyyny maassa, ja voin sanoo että kyllä kuulkaa oli pienellä malilla hankalaa. Ai että kuinka nii jää kiinni kaikkeen..... Kontaktit tipahteli pahasti, ja katteli kaikkee muuta ku tyynyä sillä tiesi että siihen ei saa koskea. Eli jaketaan tämmösiä treenejä. Ja paljon!!! Tehtiin Sikan kans myös jäävien erottelua joissa nytte on taas ruvennu kuuntelemaan hyvin, eipä mokannu ku kerran :) Luoksarien loppuja hinkattiin sillä on meinannu jäädä vähä liika kauas. Loppuun ollaan tehty aina eteenmenot jokka on ihan hyvällä mallilla. Aavan kans ei olla kovinkaan suuresti mistää tehty, kuhan vaan on päässy höntsäileen. Sen verran että merkkiä ollaan tehty muutamia kertoja ja ohjatun suuntia. Aava on ollu joka treenissä sitä mieltä ettei oo koskaan ikinä milloinkaa kuullukkaa koko ohjatusta. Huoh....