Pudotus maanpinnalle ja muutamia onnistumisia

Viikonloppuna en treenannut (... ehkä hieman laiskuutta havaittavissa...) koiria, koska pikkusiskoni tuli Seinäjoelta viettämään viikonloppua. Toki pitihän sitä koiramaisuutta saada viikonloppuun. Joten käytiin Tuusulassa kattomassa belgianpaimenkoirien rotumestaruuksia IPO:ssa ja Mondioringissa. Ipojen tottisosuutta kattellessa tuli kyllä totaalinen "eihän mun koira osaa yhtää mitää" -fiilis. Hattua nostan kuinka pienillä asioilla koirat tekee töitä, ja kuinka innoissaan ne on. Siihen on vielä pyrkimys tuon pikku-Aavan kanssa ...ehkä :)  . Muutenkin kaikille koirakoille ( ja etenkin voittajille) onnea hienoista suorituksista.

Maanataina käytiin tekemäs Luna-koiran kanssa tekemässä peltojäljet. Täytyy myöntää, että tuo pimeys pääsi "pikkusen" yllättämään. Ongelmaksi koitui ettei meinannut löytää lähtöpaikkaa, koska sopivasti rupes nousemaan myös sumu. Joten rakkaan pimeyden takia kusin tuon Aavan jäljen alun, koska ettiessäni jäljen alkua talloin sitte tekemääni jälkeä... huoh ja suprise... Loppujäljen ( jota en tallannu itte) Aava ajoi tosi hyvin. Aavalle on tullut tuon jäljen kanssa semmoinen "Ahaa-elämys!" ja se ajaa jälkiä todella hyvin... Jes!!! kyllä siitä jälki koira leivotaan :). Nipsu sen sijaan kans ajoi tosi hyvin jälkensä muutaman huonon jäljen jälkeen. Hieman se meni sik-sakkia jäljellä.

Maanantaina otettiin tyttöjen kans vielä tokoreenit olkkarissa. Aavan kanssa opetellaan käskystä maahan menoja ja sivulle tuloja, sekä tottakai seuruuta (toki sitä on hankala treenata pienessä olkkarissa :) ). Nipsun kanssa ollaan aloitettu tunnarin opettelu, koska Nipsu kyllästyy todella helposti (ei voida tehdä kovinkaan montaa toistoa peräkkäin) joten jotain uutta ja samalla on tuon tilanpuutteen takia reenattu jotain "helppoa olkkaritreeniä".  Alkukankeuden jälkeen sekin rupeaa sujumaan. Itse joskus tein tunnarikapulakeon ja lähdin siitä treenaamaan, mutta se tyyli ei sopinut Nipsulle joten teemme nyt tällä lailla: tunnari

Pitihän sitä yhteiskuva ottaa :)

Tänään käytiin taasen jälkeilemässä Lunan kanssa tuplasti: tehtiin yksi "normijälki" (siis metsäjälki) ja testattiin penskoille verijälkeä. Eli käytännössä käytiin ensin tekemässä verijälki niin sanotusti oleentumaan ja lähdettiin toiseen paikkaan tekemään normijäljet. Aavaan saa taasen olla supertyytyväinen!! Niin hienosti se ajoi normi jälkensä! Niin hienosti nenä kiinni maassa ja voisin hehkuttaa sitä vaikka kuinka. Nipsukin oli taas varma omaittensä jälkeä ajaessa joten pisteet Nipsukalle myös. Verijälki on aina ollut Nipsusta superhauskaa ja se onkin Nipsukkaan pravuuri joten lyhyt verijälki toimi samalla myös "motivaatiojälkenä". Aavalle naurettiin Lunan omistajan kanssa, että se ei ymmärtänyt yhtään  mitään verestä. Se vain ajoin mun oman jälkenä tosi tarkasti hyvin. Siihennähden olen tyytyväinen, koska tähän asti olen tehnyt makkarajälkiä, nyt (veri)jäljellä ei ollut makkaroita ja Aava ajoi sen hyvin loppuun asti :) uskomaton pikku-koira...


Ja taas näin loppukevennykseksi voisin taasen kertoa Aavan älyn väläyksistä... Meillä on nykyään in puhallella ilmakuplia juomakipossa... Älkää kysykö mistä Aava sen on keksiny...