Kun mikään ei onnistu...

Kaikki, jotka treenaa jotain tietää tunteen kun reenit menee päin prinkkalaa ja mikään ei onnistu. Tänään on meillä sellainen päivä. Molempien koirien korvat on jossain aivan muualla ku pitäis + yksi naru purtununa poikki ja mun hermot.... Ehkä voitte päätellä.

Meillä on näin torstai aamuisin varattu koirakavereiden kanssa hallivuoro. Olin jo hienosti suunnitellut treenit ja lähtiessä vielä mietein, että nyt tulee helkkarin hyvät treenit. No kuinkas kävikään... Nipsulla oli "hieman liikaa" virtaa ja se juoksi hallissa pää kolmantena jalkana pitäen omaa kivaa; sarjassamme "lällällää, enpäs annakkaa itseäni kiinni, juoksen tästä äiskän vierestä täysiä..." No pistin Nipsun kiinni naruun joka oli kiinni Aavan häkissä (oma metallihäkkini on Seinäjoella, joten minulla on nyt lainassa siskoni kevythäkki joka on hieman pieni Nipsulle. Tämän takia Nipsunen oli narussa). Lähdin käyttämään Aavaa pihalla ennen sen treeniä. No pihalla ollessani rakas Nipsu-koira juoksee työ naru purtuna poikki. Tässä kohtaa rupesi omassa pääkopassa olemaan sen verran kierroksia, että otin Aavan kanssa muutaman sivulle tulon ja opettelimme kosketusalustaa. Aavallakin oli sen verran vauhtia joten treeni jäi hyvin lyhyeen.

Nipsun kanssa otin vielä lyhyen paikkispätkän, ja samalla se hieman rauhoittui.

No AINA EI VOI ONNISTUA!! Ana nuolla hunsvoteilla ei ole mielenkiintoa, huvitusta tai sitten niillä on liikaa energiaa ja treeni menee ketuiksi.

Jos jotain hyvää tähän päivään, niin käytiin Aavalle hakemassa vahvisterokote. Olen supertyytyväinen pikkukoiraan, koska se oli hirmu reipas eläinlääkärissä. Viime kerralla oli Nipsu henkisenä tukena, mutta nyt pikkuinen joutuikin yksin suureen maailmaan. Toisaalta tässä kohtaa on itselläni peiliin katsomista, sillä yleensä mulla on mukana molemmat koirat. Pitäisi ruveta kulkemaan enemmän erikseen, varsinkin Aavan kanssa, jotta se oppii olemaan yksin ja kohtaamaan uusia asioita ettei aina ole Nipsu tukena ja turvana.

Ja näin loppukevennyksenä voisin todeta, että mä en tiiä onko Aava ateisti vai mitä uskontokuntaa se edustaa, sillä (en tiiä miten) se oli saanut mun kaapista tongittua rippiraamatun. Nyt se on miljoonina paloina... Voin näin käytännön vinkkinä sanoa, että älkää antako koiran tuhota raamattua, koska siinä on niin helkkarin ohuet sivut niin (varsinkaan jos sivut on kuolasta märkänä) sitä on helkkarin ärsyttävä siivota!! :)