keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Nenähommeleita ja aksaa erimuodossa

Perjantaina kävin ittekseni tallomassa molemmpille tytöille suht helpohkot jäljet. Sikalle jälki oli 670 m pitkä , 6 keppiä jokka piilottelin, jana 12 m vasemmalle, ja vanheni tunnin verran. Jana oli hieno, ainoo että huomas että oon tehny paljo niitä vähä alta 10 m janoja nii jäi pyörimään niille paikkeille. Ja ei ihan siinä kohtaa riittäny varmuus jatkaa. Otin uuden lähetyksen ja irtos nyt hyvin sinne reiluun 10 metriin, tarkisti takajäljen mutta lähti oikeeseen suuntaan. Muuten jälki oli alussa melkoista kaahottamista eikä meinannu rauhottua jäljelle millää. Kyllä Sikka jäljellä pysyi, mutta sinkoili ja tarkisteli hirveesti kaikkee, eli mitenkää nättiä ajamista se ei todellakaan ollu. Totesin että pitää käydä vaikka pellolle talloos muutamat jäljet että saadaan tarkkuus taas kuntoon. Kepeistä ekan meinas mennä yli muta sen jälkeen nousi loput kepit hienosti. No se eka keppi oli pienen kallion kielekkeen heti alla mistä Sikka veti jäätävän moisen loikan, joten yli se sen takia meni.
Aavalle tein 640 m , 5 keppiä, vanheni reilun tunnin . Jana ei ollu pitkä mutta siinä oli jyrkkä "töntäre" jonka jälkeen lähti jälki oikeelle. Hienosti Aava meni töntäreen ylitte ja lähti oikeeseen suuntaan. Maasto oli helppoa joten mentiin hyvinkin vauhdilla : Aava kirjaimellisesti juoksi koko jäljen ja itte yritin pysyä vaan perässä. Ainoo kohta missä vauhti hidastui oli kun talloin jäljen tien piennarta pitkin ja takaisin metsään. Aava oli siitä vähä ihmeissään, mutta jäljesti silti hirmu hienosti. Kaikki kepit nousi, eikä menny harhaan vaikka joku marjastaja semmosenki meille teki.

Lauantaista sai tytöt vapaapäivän ku itte vietin työmaalla 14 tuntia. Mutta sunnuntaina mentiin piiiiiiiitkästä aikaa Heidin ja poikien kans treenailemaan. Heidi on lomalla ja tuli loppuviikosta omalta lomareissulta jenkkilästä, joten päätettiin illasta mennä tallaamaan jäljet Talosaareen. Heidi talloi mun tytöille jäljet ja mä talloin Pojulle, koska Luka oli saanut jäädä kotiin. Sikan jälki oli 450 m pitkä 5 keppiä, jana oli 7-8 m, vanheni n. 50 minuuttia. Janalta lähti ku tykki ja kävi taas tarkistaas takajäljen, nyt vaan hieman pitemmältä matkalta mitä perjantaina. Kuitenki kääntyi ja jatkoi jäljestämistä oikeeseen suuntaan. Nyt Sikka ajoi huomattavasti tarkemmin eikä seilannu jäljellä yhtän. Toki Sikka ei oo pitkään aikaan ajanu vieraan ihmisen jälkeä. Eli edelleen halutaan vapaaehtoisia tallomaan Sikalle jälkiä !!! Kaikki kepit nousi hyvinki varmasti.
Ja Aavan jälki. Kröhöm... En tiiä kuika me taas pystyttiin sössimään Aavan jälki. Okei, meistä ei kumpikaan ollu tajunnu että tuo pimeä tulee nykyään jo nii hiton aikasin, ja eihän kummallakaan ollu mitää lamppua mukana. Sori, oli Heidillä autossa, mutta eihän siinä ollu patteria. Janalta ei ees nähty mihin koko jälki meni (eikä Heidikää sitä muistanu) , onneks tsägällä Aava nosti jossain kohtaa jäljen ja lähettiin ajamaan. Ku vaan päästii jäljelle nii alun Aava ajoi super hienosti, pari ekaa keppiä nousi, vaikka tuotti meille hankaluuksia ku ei enää pystyny kattoo koiraa ku piti keskittyä omiin jalkoihin ku oli jo hämärää. Mutta sen jälkeen Aava hukkas jäljen koska siinä oli samoillu pari sienestäjää niillä paikkeilla. Ja koska oli muutenki pimeetä nii ei nähty missä ees merkit oli. Samoiltiin meki siinä joku tovi. Onneks puhelimissa on ees jonkilaiset taskulamput nii mentiin niitten valos ja löydettiin yks merkki mistä Aava sai nostettua jäljen ja päästiin loppuun asti. Mutta taas, tää oli jo 6-7 kerta ku me onnistuttiin kusemaan Aavan jälki. Todettiin että tullaanpa seuraavana päivänä talloon aamusta uudet jäljet, nii samalla saadaan loput merkit mitä ei pimeessä nähty nii kerättyä pois. Mulla oli maanantai vapaa joten näin tehtiin. Taas Heidi talloin mun tytöille jäljet ja mä talloin nytten molemmille pojille jäljet. Sikalle tuli jäljeksi 840 m, 5 keppiä, jana 12 m, vanheni  yli 2 tuntia ku jäätiin vaan Heidin kaa höpöttään kaikkee turhaa. No ihan hyvä välillä ajaa vanhempiaki jälkiä.Nyt Sikalla tuli taas epävarmuus janalla, eikä meinannu millää irrota sinne yli 10 metriin. Eli otin vähä lähempää ja sit nosti jäljen hienosti. Mutta itte jäljestäminen oli taas kaukana sunnuntai-illan hienosta tarkasta, eli sama moodi mikä perjnataina. Oli sielä muutama tosi hyväki pätkä, mutta pääsääntöisesti se oli kaukana nätistä tarkasta ajamisesta. Eli todellaki mennään nyt sitte pellolle ajamaan jälkiä. Kepit nousi kaikki hienosti.
Sitte Aava. Ja taas hitto kustiin periaatteessa taas sen jälki. Talosaaressahan on jousiampujien rata sielä mettäs ja sielä on niitä kaiken maailman elukota ja erilaisia maalitauluja, mutta e-i  k-o-s-k-a-a-n sielä oo tullu ketää vastaan. No ku Heidi tuli jäljeltä pois , nii totes että sielä oli ihmisiä ampumassa,  Kun hän oli kuullu että jousipyssyillä ammutaan nii ei oikeestaan uskaltanu enää liikkua ja pyrki mahdollisimman nopeesti pois. Oli sielä tullu muutamat ihmiset vastaan jokka oli oli kuulemma ollu vähä ihmeissään että mitä Heidi sielä tekee. Ja sanoivat vielä Heidille että sielä on muitakin että kannattaa olla tarkkaavainen. Sen takia ei Heidi merkannu loppua jälkeä eikä pistäny loppuun ees keppiä. No todettiin että Aavalle piti saada onnistunu jälk,i nii Aava ajoi Lukalle tarkotetun hyvin helpon ja lyhyen jäljen (eipä eläkkeellä olevalle spondarikoiralle tartte ihmeellisempää jälkee talloo, ku vaan pääsee jotai tekemään mielenvirkeydeksi). Eli Aava sai hyvin helpon hieman alta400 m pitkän 4 keppiä pitkän jäljen missä ei ollu yhtää mitää ongelmaa. Luka kävi ajamassa Aavan jäljen about puoleen väliin kepille, missä ei ollu vielä jousiampujia, eli saatiin Lukallekki jonkilainen jälki, ja haettiin ne pari merkkiä samalla pois mikkä oli Heidi vielä pistäny.

Maanatai illalla päästiin taas uuteen porukkaan treenaileen tottista koska Heidi kuuluu Saksanpaimenkoiraliiton Helsingin alajaostoon, ja heiltä puuttui halliporukasta muutama ihminen joten päästiin siihen porukkaan Heidin siivellä. Maanantaina siis alkoi niitten kanssa hallitreenit, jokka on Agility Akatemialla. Eli naurettiin Heidin kans että molemmat kävi nukkuus päikkärit ja syömäs ja sit mentiin yhessä vielä tottistelemaan. Ekaks ku mentiin halliin nii Sikka oli totaalisen agilitymoodissa, sillä sielä oli jätetty muutamia esteitä ja putkia keskelle kenttää houkuttimeksi. Eikä niitä siirrelty pois koska kukaan muu koira ei tee aksaa niin eihän ne niitä häirinny. Mutta oli pienen malin pää hieman sekasi, eikä meinannu mennä ollenkaa tottismoodiin aksa-härpäkkeitten takia. Sikka saattoi olla hyvässä seuruussa hyvässä mielentilassa, silti se yhtäkkiä singahti putkeen ja tuli taas takas seuruuseen niinku mitää ei olis tapahtunukkaa. Vein Sikan hetkeks autoon ja otin toisen kierroksen nii oli huomattavasti paremin tottis-moodissa ja teki huomattavasti paremmin töitä. Mitää suurta ja ihmeellistä ei tehty, ku nyt vaan oli tärkeetä ettei oltu aksamoodissa. Mutta kyllä se siitä. Sinänsä oon tyytyväinen että siirsi ittensä samantein aksamoodiin paikasta riippumatta, vaikka näki esteitä kentällä. Ja ehkä ens kerralla siirrän kaikki esteet reunoille nii ei meekkää sen takia aksamoodiin.
Aava pääsi vähä höntäilemään ja pääsi Aava muutaman kerran menemään kepit ja keinun yleisön pyynnöstä.

Siitä innostuneena käytiin Heidin kans tiistai aamuna omalla halilla heittääs nopeet aksatreenit niin että Heidi pääsi testaamaan lajia. Eli pääsi ohjaamaan Aavaa. Olin yllättyny kuinka hyvin Aava toimi Heidin kans, ja teki töitä täysillä. Okei, kyllähän Aava tuntee Heidin erittäin hyvin, mutta esim. Aava ei tee aksaa mun siskon kans oikeestaa ollenkaa. Sikan kans tehtiin aata. Ja että saisin ne juoksukontaktit. Ihanhyviä toistoja saatiin, mutta myös muutamat huonotki.... Tehtiin myös 2o-2o puomille mikä on jo suht hyvällä mallilla.

Tänään oli syyskauden vikat aksatreenit. Ja kuten tapoihin kuuluu niin ainahan on PAKKO pitää perinteiset kisat. Toki tälläkertaa hieman erimuodossa nimittäin pidettiin Gamblersit. Voin sanoo että oli hieman huikeeta!! Laji on maailmalla tällähetkellö melkoinen hitti , mutta meille Suomeen kyseinen laji ei oo vielä rantautunu. Säännöt löytyy Gamblersiin TÄÄLTÄ. Mutta radalla kaikki esteet pisteytetään (5 pistettä: kepit, puomi, 4: keinu ja A, 2: pituus, muuri, putket, 1piste: hyppy). Sulle annetaan tietty aika jonka aikana yrität kerätä mahdollisimman paljon pisteitä puhtaasti suoritetuilla esteillä. Kunkin esteen sai suorittaa vain 2 kertaa eli et voi hinkata esim puomia kokoaikaa. Kun aika umpeutuu tuomari puhaltaa pilliin ja sen jälkeen on tietty aika käydä suorittamassa kolme viimeistä estettä sallitussa ajassa, niin että et saa mennä viivan toiselle puolle vaa joudut ohjaamaan kauempaa. Meillä nämä ajat oli pisteitten keräämiseen 40 sekuntia, ja Gambleriin 20 sekuntia. Eli periaatteessa jos olit radan toisessa päässä nii sulla oli se 20 sekuntia tulla suorittamaan ne viimeiset esteet. Pisteitä sai siitä että jos suoritti hankalemman (meidän radalla putken kautta) ohjauksen Gamblerissa sai + 20 pistettä, jos helpomman (meillä hypyn kautta) sai +10 pistettä (eli sen lopun kolme vikaa estettä mikkä oli määritetty). Samoin jos suoritti kaikki putket radalta nii sai +6 pistettä. Pisteitä kerätessä ei saa kyseistä Gambleria suorittaa numerojärjestyksessä että ns. harjoittelis loppua valmiiksi.
Itte huomasin että vaikka rata näyttää helpolta ja kaikkee, mutta kyseinen laji oliki yllättävän vaikeeta, koska joudut itse suunnittelemaan radan ja se että koska normiaksaradassa on määritelty minne meet seuraavaksi nii tuossa joudut miettimään ja oot hieman epävarma minne mennään seuraavaksi, nii se näkyy koirissa. Myös kokeneemmissakin kisaajissa. Ja se jos ohjaus menee pieleen ja koira menee eripaikkaan minne itte suunnittelit, nii siinä kohtaa meinas ainaki itteltä pakka hajota pahasti. Me tehtiin kaks kierrosta mikä tuli tarpeeseen sillä eka kierros tais mennä kaikilta melkoisen plörinäksi. Mutta voin suositella kaikille. Hirmu hauskaa ja erilaista!! Toisaalta tässä näkee myös sen kuinka hyvä estefokus koiralla on. ja tuli todettua ettei se Aavalla ookkaa niin hyvä, varsinki jos oon pikkusenkaan epävarma. Tässä vielä meidän rata:



Mutta ens viikko lomaillaan seuran puolesta aksassa, ja sit alkaaki hallikausi!!

Mutta hieman pohdintaa. Mä en tiiä, mulle on nyt tullu joku ihmeen hinku lähtee opettaan Sikalle juoksukontakti myös puomille. Okei moni varmaan pitää mua täs kohtaa masokistina. Koska tiiän, se ei oo kuukauden , eikä kahden projekti, vaan puhutaan vuoden projektista. Onhan juoksukontaktit näyttäviä ja monessa suhteessa vois toimia Sikkaselle, koska se irtoo nii hyvin että voitettais siinä mielessä aikaa. Mutta toisaalta mietityttää oma vauhti, koska Sikka on jo nyt nii saakelin nopee, nii mietin että jäänkö vielä enemmän jälkeen sen kanssa. Ja toisaalta, meijän 2o-2o ei oo vielä niin vahva ettenkö saisi opetettua sitä juoksukontaktille. Tää idea tuli jo tos viimeviikolla mun mieleen ja oon nytte miettiny asiaa. Itte en halua opettaa sillä boxi-tyylillä (Rachel Sandersin tyylillä  ) vaan nimenomaan sillä  Silvia Trkmanin tyylillä. Mutta katotaan, siin suhtees pitäis vaan tehdä päätös ja lähtee treenaamaan. Eli näillä näkymin tiiän mitä ruvetaan tekemään Sikkaliinisen kanssa. Eli pari kertaa viikkoon juoksukontakti treeniä!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti