Koulutusta koulutuksen perään vol. 2

Ja jatketaan tätä mun koulutus huumaa. Viime viikonloppuna oltiin Aavan kanssa HSKH:n järjestämällä tokoleirillä Hartolassa. KOirakoita kaikkiaan oli muistaakseni 28, mutta meidät oli jaettu kahteen ryhmään: kisaavat, jolle oli kunnon kouluttajat. ja aloittelijat, joille hskh:n omat kouluttajat kouluttivat. Totta kai oltiin Aavan kanssa kisaavien ryhmässä. Ja nii siis kouluttajina oli Riikka Pulliainen ja Oili Huotari.

Perjantaina illasta aloitettiin Riikka Pulliaisen luoennolla aiheena: Toko tuomarin silmin. Siinä ei itselle tullut oikeastaan mitään uutta ja ihmeellistä, mutta pistän tähän nyt jotain:

• Alemmissa luokissa kannattaa keskittyä iloisuuteen, ylemmissä luokissa tarkkuuteen
• Uusissa säännöissä sanotaan että kaikki elekieli on nykyään kielletty (lukee jopa säännöissä) eli täytyy olla hirmuisen tarkkana siitä mitä tekee ja mitä ei  (eli esim. koiraa ei saa katsoa liikeitten aikana jäävissä, maahanmeno käskyissä moni hieman kääntää hartiasuuntaa....)
• Jos koira poistuu ohjaajan luota kutsuttava takaisin. Alemmissa luokissa saa kutsua koiran max. 2 kertaa muuten hylsy. ylemmissä luokissa hylsy samantein
• Liikkeitten välit on ihan yhtä tärkeitä kuin itse liikkeet
• Kehään mennään yhdessä!!!!!! Samoin kehästä lähdetään yhdessä
• Ota aina ittelles oma-aika ennen kehään menoa (= siis luo se oma kupla) vaikka liikkuri kuinka hätyyttää
• Opeta kehätarkki yhtenä liikkeenä
• Treenatessa ja kokeessa toimi samalla tavalla: samat kriteerit, vaatimustaso, samat eleet, äänenpainot yms.
• Rutiinit, rutiinit, rutiinit ja rutiinit
• Suuurempi palkkaaminen on kielletty (esim. hypyttäminen) nii opeta koiralee palkka temppu joka ei ole "palkkatemppu"
• Pidä kirjaa treeneistä -> näkee mimmonen treeni vie eteenpäin
• Kuvaa kokeita ja treenejä -> näet mitä teet niissä erilailla
• JOs et halua kuulla tuomarin kommentteja liikkeitten välissä, sano se sille!!!!
• opeta koira olemaan käskys alla

Lauantaina alkoikin tositoimet heti aamusta. Ensin kävin OIlin koulutettavana ja myöhemmin ruuan jälkeen pääsin Riikan oppiin.

Oililta kysyin apua tuohon kun Aava menee tuohon ahdistuskuplaansa aina kokeissa, että millä saisin sen pois. No vastaukseksi sain melkoisen tylytyksen...... Oili ensin testasi, että seuruutin Aavaa mitä Oili liikkuroi ja yritti samalla saada Aavan siihen ahdistuskuplaan. No ei se tarttenu ku  10 metriä nii se oli siinä. Ensimmäiset sanat oli: Se on hyvin reaktiivinen koira (okei sen tiesinki jo) ja  Aavalla on kaikessa tekemisessä 2 vaihtoehtoa: 1. on se että se on nätisti kontaktissa ja tekee mun kanssa. Toinen on se että Aava saa kattella muualle ja ja kiinnittää huomioita aivan kaikkeen joten se pystyy näitten takia menemään siihen ahdistuskuplaansa. Eli tehtiin Oilin kanssa ihan puhtaasti häiriötreeniö perusasennoissa. Mun pitää olla kuulemma mustavalkoisempi että kun on antanut käskyn nii sitä PITÄÄ noudattaa. Sitä kautta saa opetettua, että vaikka pommi räjähtäisi vieressä nii kaikki on fine kunhan vaan kattoo mammaa. Joten nyt vaan ruvetaan tekemään ihan pelkkää häiriö treeniä.

Sain myös uusia ideoita kuinka lähden opettamaan merkitöntä merkkiä. Eli alotetaan siitä että ku koira kattoo eteen päin nii palkka -> saa kunnolla fokuksen eteenpäin, siitä lähettää targetille eteen. Ja pidä aina huoi että koira menee suoraa eteenpäin. Suoraan lähetyksiä voi treenata nii että pistää monta targettiä 5 metrin välein toisistaan ja meet itse aina yhden taakse ja lähetät, aina uudelle targetille. Yleensä ekalle koira lähtee hyvin, toiselle kun lähettää nii todennäköisesti lähtee vinoo ekana käydyllä targetilla, mutta korjaa että menee oikealle targetille.. Muutenkin jos ei halua, että koira rupeaa ennakoimaan pysähdystä (=siis merkitöstä merkkiä), niin lähetä koira ensin targetille käske luokse joka on ruudusta lijasta taaempana, sen jälkeen kutsu koira luokse mutta pysäytä ruudun lijaan ja lähetä ruutuun

Ruuan jäkeen menin Riikan oppiin missä saatiin lisää tylytystä. Nimittäin perusasennot , mutta mä en ollu ainoa. Eli tehtiin peili-treeniä: koira perusasentoon ja siitä menet itse seisomaan koiran nenän eteen ja katso eteenpäin ja mieluusti nii että leuka on ylöspäin. Siitä sivulletulo-käsky. Sen jälkeen tiiät tietääkö koira oikeesti oikeen paikan vai kattokko itte koiraa, jolloin koiran on oppinu että näkee sun kasvot nii on oikees paikkaa... 

Tehtiin myös Riikan kanssa tunnaria. Menovauhdissa ja ettimisessä ei mitään ongelmaa, mutta palautuksessa on. Joten tehtiin niin että jätin yhden tunnarin ja koira sen taakse ja itse menit koiran ja tunnarin taakse; eli olitte jonossa : ensin sinä, sitten koira perä suhunpäin ja sitte yksi tunnari. Mutta mun ja tunnarin välillä matkaa oli luoksarin verran. Siitä käskyllä koira ottamaan tunnari ja tuomaan se mulle, eli palautus oli vähä niinku  luoksari siinä samassa jolloin tuli vauhtia. Siitä ruvetaan luhentämään mun ja koiran välimatkaa ensin ja sen jälkeen lisätään koiran ja tunnarin etäisyyttä.

Lauantain loppuun otettiin melkoinen häiriö treeni, sillä Oili pisti meidät kaikki 28 koiraa tekemään töitä yhdessä: ekaksi otettiin tiiviissä rivissä seuruu kaavio mitä OIli meille huuteli, sen jälkeen mentiin 4-5 riviin missä taas tehtiin seuruu kaavioita, Täytyy myöntää että oli ihan sika siistin näköstä!! Sen jälkeen jääviä: kaikki riviin ja siitä ensin kaikki teki saman jäävän käskystä. Sen jälkeen Oili jakoi jokaiselle oman jäävän, nii että viereisillä oli eri ku ittellä, eli samalla kuuntelu treeni. Sen jälkeen tehtiin paikkistreeni, eli kaikki käskytettiin yksitellen maahan, ja totta kai siitä luoksari sattumanvaraisessa järjestyksessä. Loppuun otettiin vielä kake-treeni, eli oltiin taas tiiviissä rivissä mutta joka toinen toisin ja joka toinen toisin päin ja siitä kaukoja. Ekat vaihdot meni Aavalta hyvin, mutta sitte rupes ahistamaan ja pirusti. Se oli todellaki liikaa Aavalle, ja koko neiti veti niin totaali kipsiin ku voi vain päästä. Muuten ei ollukkaa ongelmaa ja Aava skarppasi tosi hienosti!

Sunnuntaina päästiin vielä Riikalle koulutettaviksi. Siinä tehtiin kaikille kehään tuloja, missä on paljon ihmisiä ja tungosta minkä läpi piti mennä. Riikka oli hirmu tarkka siitä tulitteko koiran kanssa yhdessä vai olitteko molemmat erikseen. Opiskeltiin myös peruuttamista. Siihen saatiin vihjeenä, että kun koira kuulee käskyn nii sen pitää ensin nousta seisomaan ja sen jälkeen ruveta peruuttamaan, eli koira ei vain siirrä peppua ja näytä siltä että istuu samantein. Ja jo pelkän fysiikan kannalta paljo järkevämpää. Loppuun tehtiin vähän merkin kiertoa.

Voin sanoo että viikonloppuna tuli niiiiiiin pirusti infoa, uusia ideoita, , keinoja ja aiva kaikkee, että millää kirjota kaikkee. Mutta nyt on taas ittelle virtaa ja innostusta ruveta nillittämään tokossa, on nääs motivaatio ollu hieman hukassa :)