Nyt on taas tullu ajettua kolme jälkeä että totesin että nyt on hyvä pistää jäljet hetkeksi tauolle, ainaki Aavan osalta. Aavan epävarman jäljen jälkeen oli pakko heti käydä Siikajärvellä tekemässä helpompi, että saisin tuon epävarmuuden pois. Jälki oli loppupeleis suht vaikee, sillä tuuli kovaa ja jälki meni lopussa avokallioiden yli. Pitutta oli 673m ja keppejä 7, vanheni reilun tunnin. Muuten ihan jees mutta oli silti epävarma. Sikalle meinas kans tuuli tehä tepposensa, ja into meinaa pikkusen kiilata liikaa, mutta selvittiin hengissä.
Eileen käytiin Lauran ja Selman kanssa ajamassa jäljet. Laura tallas Aavalle n. 550 m pitkän, 6 keppiä ja vanheni reilun tunnin. En ottanu janaa , koska se(kin) tekee epävarmuutta. Alussa Aava oli taas hirmu epävarma ja meni kauheeta sik-sakkia varmistellen jäljen kanssa, eli ei todellakaan mitää nättiä menoa. Sikkanen sai oman jälkensä metsään kans, minne kylvin sinne tänne nameja. Tämmönen toimi ihan sika hyvin: meni nätisti matalalla nenällä ja keskittyi hyvin vaikka alut meinaaki olla melkosta koheltamista.
Tänään käytiin Heidin, Pojun ja Lukan kanssa Luukissa tallomassa jäljet. Heidi talloi Aavalle 650m pitkän helpohkon 6 kepin jäljen joka vanheni 1,5 tuntia. Taas tein ilman janaa. Ja nyt (vasta) oli taas Aavan itseluottamus palannu jäljelle: kaveri meni ku katujyrä. Heti alussa totesin että nyt on vanha Aava takasi nii sai ajaa jäljen ekan kepin jälkeen vapaana, me vain käveltiin perässä (onneks vauhti on niin hyvä että näin voi tehä), vaikka kulmia oli 6 + 1 piikki, oli hiekkamontun ylitys . Naureskeltiin vaan Heidin kans aavan ilmeelle, ku hiekka montun ylösmeno reuna oli jyrkkä, ku me yritettiin könytä sitä ylös (minkä aava meni vaan muutamalla loikalla) nii Aava katteli meitä sinne alas, että tulkaa jo penteleen akat,. On tuo otus vaan nii hupaisa. Mutta, tuo jälki oli niin hyvä nii totesin samantein että nytte saa jäljet jäädä talvitauolle, jatketaan sitte keväällä . Siis lue: jos mä maltan olla tallomatta jälkiä.
Sikka sai samanlaisen sielä täälä-namijäljen, joka oli täynnä ässä-mutkia. Hyvin neiti sen ajoi. Sikan kanssa kyllä tullaan vielä jatkaan jälkiä, niin kauan ku vaan kelit sallii.
Kaikkina kolmena kertana on tullu samalla tehtyä esineet. Kaks ekaa oli leveitä, muttei kovinkaa syviä ruutuja, että saan tehtyä Aavalle niitä hemmetin etuesineitä. Ja yllätyyyyyys, juoksihan ne kaikista yli niin puhtaasti ku olla ja voi. Sikka se eileen taas nauratti oikeen huolella. Laura kävi näyttämässä esineet (2 kpl) ja vei yhtäaikaa, jokka molemmat oli jossain 10 metris mutta väliä oli jonki verran leveys suunassa. No päästin Sikan.... kaveri ampui niin nätisti 60 metriin ja rupes ettiin sielä o.O Kutsuin takasi ja uus lähetys: no kyllähän ne sieltä nousi. Eipä oo ongelmaa tuon irtoomisen kanssa :)
Tänään esineet tehtiin pellolle. Ja kyllä muuten huomas taas kuinka tuo lumi hankaloittaa tuota touhua: vie ihan kaiken hajun. Sikalle taas näkölähdöllä 2 esinettä. Ekan näki heinikosta paremmin nii nousi superisti, mutta toista joutui ettimällä ettiä,ja vaikka juoksi yli nii ei meinannu saada hajua. Okei kaikilla muillaki oli ihan sama ongelma. Aavasta ei jälki polville ookkaa kerrottavaa, muutaku sen verran että pitää ruveta ihan oikeesti treenaamaan joillain idealla noita esineitä. Aava vaan säntäilee sinne tänne ja se ei selvästikkää tajua, että pitäis pysyä tallatulla alueella. Ja ku intoo on nii ohjattavuus kärsii ja pahasti.... Sen verran joudun kyllä antaa rispektiä tolle koiruudelle että se nosti muutaman metrin ruudusta sivussa olleen jonkun vanhan jälkikepin. Se, kauanko se on ollu sielä on hyvä kysymys (kepistä päätellen veikkaisin paria viikkoa). Tää oli jo toinen kerta ku Aava nostaa jonkun muun vanhan kepin.... Ei huono, mutta kummallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti