Ensinnäkin harmittaa etten päässy messariin käymään töitten takia, toki mä toimin siskolle ja sen afkaanille hovi-kuskina ja viiden tähden hotellina ku ne tuli tänne päin. Noo , jos sitä ens vuonna kerkeis. Viime viikonloppuna olis ollu paljo kaikkee muutaki mutta nää työt haittaa pahasti tätä harrastustoimintaa, pentele. Muutenki mulla loppuu tänää 12 päivän työputki ja kaikki aamuja, paitsi kaks vimppaa. Nii sanoittaisko että on "hieman" vaatinu pientä ponnistelua lähtee työvuoron jälkee tuonne pimeeseen ja vesisateeseen lenkittään, saati sitte treenaamaan. Mutta sen verran oon masokisti että kun on tytöt treenattu, vaikka sormet on umpijäässä ja muutenki koko nainen jääkalikkana , märkänä semmosena, nii aina on tullu ihan super-fiilis ku on saanu jotain aikaan. Ja totta kai tytöt on ihan supereita!!
No mitäs me ollaan tehty:
Aavan kanssa otettiin/otetaan uusia kikkoja että saisin sen joskus toimimaan kokeessa. Sain Minnalta idean että koska mulla on koira joka kyllä tekee, ja nauttii siitä nii minkä takia mä hillun koiran kanssa lu palkkaan (okei, en mä ny hypi-riehu-huuda, vaan nostan kädet kämmenet ylöspäin ja otan askelia taaksepäin samalla ku kehun koiraa = tokotyyli) nii jätän kaikki tämmöset pois eli rupeen palkkaamaan puhtaasti pk-puolen palkkaukseen, eli pieni kehu ehkä taputan koiraa. Eniten tää tekee ongelmia mulle koska se vanha palkkaustyyli tulee niin luonnostaan.... Noooo, eikös se siitä. Muutenki ollaan keskitytty siihen että Aava rupee tarjoamaan asioita paljo enempi. Nytte palkan jälkee (nami tai lelu) tulee nätisti ittekseen vauhdilla perusasentoon. Nyt pitäis ruveta että saisin sen tarjoomaan huomattavasti nopeemmin/varmemmin myös liikkeitäni välissä, siis jos ei saa ku kehu-palkan.
Noutojen puolella ollaan tehty paljo vaan vauhtinoutoja, pointtina että saisin palautuksen mielentilan paremmaksi = neitiä ahistaa loppu ku jos pitää huonosti nii tietää että se tekee väärin.
Kerran tehtiin ruutu, ei siitä sen enempää. Se oli hirveä... Huomaa ettei olla tehty mitää toko hommia :/
Eileen ja tänää kävin aamulla Ojangossa tekees pikaset tottikset nii kokeilin ihan piruuttaan taas aksaa ku kentälle oli jätetty muutama este, putki ja kepit. Mitä hittoo meijän kepeille on tapahtunu!!!! Ne osataan ku vettä vaan o.O Okei, vaikeempi puoli ei menny ihan nii hyvin mutta ku saadaan siihen itsevarmuutta nii hyvä tulee. Ainoo että jos Aava meni putkesta kepeille nii meinas olla liikaa vauhtia, mutta pienellä himmauksella toimi hyvin, esteen kans ei ollu tätä ongelmaa . Muutenki Ku tein jonkin sortin radan pätkää missä normi ohjauskuvioita nii Aava oli ihan super-super: lukittu esteet Aavaksi jo kaukaa, pakkovalssit, persjätöt, takaa leikkaukset (jopa mä olin ajjoos) meni niin ku oppi kirjasta. Ainoo mikä ei menny ihan nii hyvin oli takaakierrot: niis jouduin auttaa ja mennä hirmu lähelle estettä että meni. Mutta ne ei oo koskaa ollu meijän vahvuuksia, joten treenilistalle. Muutenki tuli taas semmonen aksa-kipinä. Koirassa on kyllä potentiaalia että jos sitä rupeis ihan oikeesti treenaamaan.
Muutamat esineruudut ollaan tehty, edelleen ei mitää ihmeellistä. Edelleen etuesineistä juostaa lujaa yli :/
Kävin tuos yhen mettäjäljenki tallomassa: pituutta 900m , 4 keppiä, 5 kulmaa ja vanheni puol tuntia. Maastollisesti helppoo, mutta harjoja sitäki enemmän. Harmittaa että oli niin vähä keppejä sillä meinasin tehdä vanhemman jäljestä, mutta sen puolentunnin aikana jäljen päältä kulki jo 5 eri ihmistä, joista kahdella oli koira. Yllättävän hyvin Aava ajoi mutta ku oli pitkät välit kepeille nii meinas mennä epävarmaksi. Kepeiltä lähti hyvin mutta .... pitää tehä ens kerralla (siis huomenna) parempi jälki.
Ja Sikkuriini: tottiksen osalta Sikalla on totaalisesti syttyny lamppu ton perusasennossa suhteen ja tarjoo sitä nytte jo kivasti. Ollaan tehty tähän asti vaan nameilla, mutta vikat parikertaa oon tehny lelulla. Se meinas olla aluksi super-vaikeeta sillä Sikka jää kiinni pahasti leluun. Nyt rupee pikku hiljaa päästään irti, mutta vaikeeta on. Baby's steps. Muutenki ollaan nyt leikkimisen yhteydessä ruvettu kunnolla rakentamaan rauhaa. Tuntuu hassulta ku se pitää opettamalla opettaa, Aavalle ja Nipsulle se on tullu ittekseen. Mutta, kestää jo ihan kiitettävän pitkiäki aikoja. Joten siinä edistymistä.
Mettälajien puolella ollaan tehty paljo esineruutua ja sen motivaatiota. Tällä hetkellä oon vieny 2 esinettä yhtäaikaa. Ja vitsit tuon apinan nenää ja voin sanoo että ei muuten luovuta hevillä. Ja motivaatioki on kohdillaan: viimeks jätin molemmat tytöt puuhun kauemmas ku vein esineet. nii vaikkapuu oli käsivarren paksuinen nii rupes puu taipumaan sen verran pahoin että oli pakko vaihtaa isoon mäntyyn koirat kiinni...
Tänään aattelin että testataan sitte noita nenätaitoja ja tein ekan metsäjäljen: maastollisesti helppo , pelkkää sammalpohjaa missä ei ollu juurikaan aluskasvillisuutta, pituutta 50 m , ja jätin jäljelle vaan 6 namirasiaa, ei muita herkkuja. Hitto kaveri meni ku katujyrä. Ekalle rasialle pysähtyi, seuraavista olis vaan menny yli mutta pysäytin. Ja totesin että tää oli aiva liika lyhyt pikku-neidille. Joten ny vaan pituutta kehiin.
Tästä tuli ny samalla mulle ittelle pieni tilanne katsaus nii tietää mitä ruveta tekemään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti